Miro, Maya & katit

Happy New Year!

2011-12-30T13:38:00.000+02:00

Niin on uusi vuosi edessä ja uudet kujeet! Maya siirtyy Mirvan kanssa vuoden alusta edustamaan ATT:tä agilityssä. Onnea heille ensi vuodelle! Tavoitteet Mirva kirjoittanee joskus omaan blogiinsa: http://pumi-power.blogspot.com/. Maya on tosi näppärä tyttö, kun hän seikkailee kahdessa blogissakin.

Omia tavoitteita Mayan kanssa on tietysti ensi vuoden aikana kisata tokon voittajaluokassa. Koska? Sitä en osaa tarkkaan sanoa. Ensi vuoden keväälle on buukattuna jo pari Lentsun kurssia, joten eiköhän se tästä.. Koska sain valmentajalta upean kalenterinkin, pitänee ruveta ahkerammin päivittelmään treenipäiväkirjaa.

Näyttelyissä piipahdetaan Mayan kanssa varmaan myös muutaman kerran. Nyt alkaa taas turkkikin olla kunnossa. Tosin sitä marraskuusta asti odotettua juoksua ei näy eikä kuulu. Jättääköhän vallan väliin..

Miro jatkaa edelleen eläkkeellä - tosin jo Mirva pitää uhkauksensa ja menee sen kanssa kisaamaan erikoisvoittajaan, siitä vaan. Ei ihan tiedä, mitä lupasi...

Kissapoikia (Franklin & Casper) odottaa eläinlääkärillä käynti :). Joten ehkäpä keväällä pystyisi vähän maalailemaan seiniä ja remontoimaan. Casperin pennut Ferme-kissalassa ovat nyt noin kolmeviikkoisia. Niitä täytyy taas käydä katsomassa muutaman viikon päästä. Pennut nimittäin ovat täällä Turussa Teean siskolla. Neljä kappaletaa ihania, pieniä kiharakarvaisia avaruusolioita. Selkirkin pennut ovat sitten hupaisan näköisiä pentuna.

Muuten ensi vuonna onkin taas samat kujeet: agikisoja, tokokisoja, treenejä - ehkä jopa tänä vuonna Agirotu, kun sen on Kuopiossa. Maya etsiikin joukkuetta :). Agilityn SM-kisoihin varmaan lähdetään myös. Innolla odotan taas kevättä ja valoa, jotta pääsee kuvaamaan ulos!

Hyvää Joulua!

2011-12-23T10:43:00.000+02:00

Harvey & Claus

Miro & Maya

Claus

Joulun toivotuksiin yhtyvät myös Sirpa, Curry, & Franklin!

Onnea Maya!

2011-12-13T15:37:00.000+02:00

Tänään Maya täyttää 2-vuotta! Aika on kyllä kulunut todella äkkiä! Tosin on Maya paljon ehtinyt jo tuohon ikään mennessä. Näyttelyissä on pärjätty ihan kivasti, eikä näyttelyistä meidän päälajia ole koskaan suunniteltukaan. Tänän vuonna kisattiin tokossa sen verran, että avoin luokka saatiin suoritetutksi ja nyt treenataan voittajaa varten tarkoituksena kisata siinä loppukeväästä - tai jos ei sopivaa kisaa löydy - kesällä. Pari tokokurssiakin on jo buukattu keväälle. Agilityn Maya aloitti juhannuksena ja syyskuussa siirtyi mini3 -luokkaan. Kiitos Mirvalle Mayan kanssa treenaamisesta ja kilpailemisesta. Ensi vuonna Mirvalla ja Mayalla on sitten uudet tavoitteet, uudessa seurassa.

Metsäkodassa

2011-11-20T20:09:00.000+02:00

Lauantaina Satu haki meidät kyläilemään Taattisten tilalle Rymättylään. Ihana metsä odotti meitä ja koirat juoksivat sydämensä kyllyydestä. Maya sai pienen ihailijan, kun Sadun kleinipentu Mocca seurasi Mayaa ihaillen. Maya on sen verran lapsi itsekin, että nautti toisen kanssa juoksemisesta ja leikkimisestä. Satu heitteli keppiä ja koko lauma (Maya, Miro, Heku ja Mocca) painelivat haukkuen perässä... Kodassa odotti grilli valmiina - nautittiin ihania herkkuja: lammasnakkeja, kasvisnyyttejä, homejuustolla täytettyjä herkkusieniä kiedottuna pekoniin, pitaleipiä ja ihanaa kunnon nokipannukahvia. Miro oli oikein elementissään - lammasnakit tuoksuivat nenään. Olipa virkistävä lauantai hyvässä seurassa - elämän pieniä iloja.

Lentsun treeneissä

2011-11-13T12:24:00.000+02:00

Ennen lauantain ohjattuja treenejä, vietettiin tokoryhmän pikkujouluja Tuijan hallilla perjantaina. Tällä kertaa paikalla olikin kaikki! Mayan kanssa treenit jäi aika vähiin, koska oma kunto oli lievästi sanottuna huono. Sirdaludin voimalla (tai siitä sekaisin). Ruutua ja ruudun paikkaa otin - menin aika taakse, mutta suoraan sisään. Kaiketi ihan ok. Hyppynouto meni oikein hyvin, mutta pakollinen haukahdus - tosin se jäi pois, kun annoin pelkän hyppy -käskyn ja jätin tuo -käskyn pois. Liikkeestä istuminen suorapalkalla ja ilman ok. Viimeiseksi vahvistin vähän merkkiä - sehän on ollut Mayalla loistava, mutta heikentynyt huomattavasti, kun on nyt treenattu ohjatun suuntia, vaikka olenkin silloin aina vienyt merkille ja siitä lähettänyt. Paikallaanolo meni hyvin. Ihanat tarjottavat oli ja lopuksi kävi pukkikin! Treenien jälkeen Maya vielä löysi tollerileikkikaverin.

Lauantaina oli Lentsun treenien vuoro. Marraskuun puolivälissä voisi olla jo haastavaa ulkotreeneissä, mutta ei tänä vuonna. Vähän märkä ja kurainen nurmikenttä, mutta muuten ok. Oma kunto edelleen huono, joten vähän jännitti, miten pystyisin tekemään mitään. Onneksi sen suhteen "helpot" liikkeet. Päivä aloitettiin paikallaanoloilla: yksitellen maahan ja ylös - tämä meni hyvin. Mutta Maya nousi seisomaan, kun olin kävelemässä piiloon. Tämä ongelma tuntuu tulevan aina, kun juoksut lähestyvät. Pistin Mayan maahan kaukaa ja jatkoin piiloon. Pysyi hyvin paikoilla, joten sen kanssa ei ongelmia. Nyt pitää taas muistaa kävellä takaperin piiloon :). Tosin uskon, että tämä ongelma häviää taas itsestään, kun juoksut ovat tulleet ja menneet. Mayahan tekee aina kaikkea ihan hassua juuri ennen juoksuja.

Seuraavana luoksetulo. Ennen meidän vuoroa, otin puunkierrolla pysähdyksiä, eikä mitään ongelmaa. En kuitenkaan hetkeäkään uskonut, etteikö ongelmia tulisi, sillä matka oli ylipitkä ja silloin Maya kerää aina ihan hirveän vauhdin itselleen.. nyt oli merkkejä yksi enemmän kuin pysähdyksissä ja tarkoitus oli pysäyttää koira seisomaan ensimmäisen merkin kohdalla, jättää seuraava väliin ja pysäyttää maahan kolmannen kohdalla. Juu, näin oli siis tarkoitus. Maya lähti sellaisella vauhdilla, ettei sillä ollut pienintäkään ajatusta mistään pysähtymisestä. Juoksemisen ilo paistoi koko sen olemuksesta. Tämä lienee seurausta siitä, että ollaan treenattu oman kuntoni takia vähän ja toiseksi - Maysta on ihan sairaan kivaa juosta (eikä ole ensimmäisen syyn takia päässyt juoksemaankaan). Siitä sitten palattiin askel taaksepäin - minä jäin lähemmäs ja Lentsu heitti palloa. Joo, pallo ei neidille kelvannut (toinen oire juoksusta). Siirryttiin namiin. Muutama pysähdys sinne päin. Jälleen pitkältä matkalta - ja jälleen tuhatta ja sataa luokseni. Kokeiltiin suullista käskyä. Juu, ei pysähdy. Kokeiltiin takapalkaa - kivaa Mayasta sai juosta minun ja Lentsun väliä... Neidillä oli siis hauskaa, meillä ehkä ei. No, takapalkkaan päädyttiin, ei muuta kuin lisää treenitä. Käsimerkin antaminen on tällä hetkellä vähän hankalaa, mutta kaipa tuo käsi tulee ennen pitkää kuntoon...

Seuraaminen seuraavaksi. Aloitettiin käännöksellä ja hitaalla käynnillä. Maya edisti aika tavalla. Jokaisesta pysähdyksestä palkittiin perusasento ja näin alkoi seuraaminenkin parantua. Perusasennot ovat parantuneet huomattavasti, kun minä en enää tassuttele sinne sun tänne, vaan pysähdyn itse ilman sivuaskeleita, joita en tajunnut itse tekeväni.

Kaukoja treenatiin kilpailun muodossa: Maya sai parikseen colliepojat ja pääsi tästä jatkoon. Tarkoituksena oli siis tehdä 30 (15?) sekunnin aikana niin monta asennonvaihtoa kuin mahdollista. Juu, olisi pitänyt itse laskea määrä, mutta siihen ei meistä pystynyt kukaan ja Lentsu joutui luovuttamaan ja laskemaan itse.... Tämä oli minulle hieman vaikeaa, sillä tällä hetkellä käsimerkkien antaminen on hieman vaikeaa. No, räpellettiin Mayan kanssa, mitä räpellettiin. Seuraavaksi treenattiin kaukoissa asennon pitämistä ryhmässä, tämä meni ihan ok. Maya pitää asennon paljon paremmin kuin Miro. Hieman oli nyt vaikeuksia seisomisesta istumaan menemisessä, mutta tämäkin taas näitä juoksuoireita, eiköhän siitä korjaudu. Kaukoista en ole kovin murheissani, koska ne oikeasti sujuvat paljon paremmin kuin Mirolla, ja Maya esim. nousee seisomana ihan paikoillaan pysyen.

Lopuksi vielä treenattiin kapulan nopeaa nostamista ja palkattiin koira siis nimenomaan siitä (ei pitämisestä, tuomisesta tms.). Tämä Mayasta tosi hauskaa. Kivaa oli taas - ja Mayakin sai vihdoin vähän tehdä jotain.

Tänään Maya pääsikin Mirvan kanssa Elinan agikurssille. Hieman sielläkin oireili tulevaan juoksuaan, mutta kivaa sillä varmasti oli. Nyt toivoisi vaan, että se juoksu alkaisi nopeasti, niin siitäkin taas päästäisiin. Tämä on kyllä hyvä vuodenaika, pieni tauko tekee aksassa hyvää ja ulkona tokoilukin varmaan muuttuu pian haasteellisemmaksi. Kai se talvi nimittäin joskus tulee (ei olisi väliksi). Pieni pakkanen tosin olisi ihan tervetullut, niin ei olisi ihan näin märkää ja kuraista.

Aktiiviviikonloppu

2011-11-01T11:58:00.000+02:00

Mayan viime viikonvaihde käsitti aksaa, aksaa ja aksaa. Mutta perjantaina yllätys, yllätys - treenattiinkin tokoa :). Avasimme sisähalliakauden seuranamme Huldi, Lyyli, Twist ja Mio. Koirat olivat kyllä varsin iloisia hallikauden alkamisesta... suorastaan riemuissaan. Mayakin vikisi koko 2 tuntia, enkä saanut sitä hiljaa hyvällä enkä pahalla. Arhgh. Kyllä se hommia tekee, mutta ne odotusajat...

Treeniaikaa oli ruhtinaallisesti, koska meitä oli tosiaan paikalla vain näin vähän. Aloitimme muistaakseni ruudulla. Ensin niin, että vein alustan ja sen jälkeen lähempää paikkaa treenaten. Tämä meni paljon paremmin kuin ulkona - ei kierrellyt merkkejä, meni suoraan sisälle jne. Peilien avulla oli tosi hyvä treenata liikkeestä istumista, joka meni tosi hyvin. Mayalla on mielenkiintoinen tapa sisäistää asioita, kun se saa niitä vähän miettiä.. viimeksi tätä treenattiin Helin kanssa muutama viikko sitten Kuppiksella ja silloin tuolla otuksella ei ollut hajuakaan siitä, mitä pitäisi tehdä.

En muista enää, mitä treenattiin ja missä järjestyksessä.. mutta ainakin hyppynouto meni puukapulalla hyvin. Tosin pari pikku haukahdusta taisi kyllä päästä, kun neiti oli niin innoissaan. Metalli ei sitten sujunut alkuunkaan eli siinä on otettu takapakkia aika tavalla, joskaan se ei nyt vielä ole ollutkaan hallussa. Mutta nyt se oli ihan katastrofi. Pitää aloittaa nostotreenit kotona. Ei se ihan helpolla mennyt se perusnoudon opettelukaan ja nyt Maya rakastaa sitä. Lentsu lohdutti (?), että kaikilla shelteillä, joita hän on kouluttanut, on ollut ongelmia metallin kanssa. Juu, niin on Mirollakin. Jessus, SE oli pitkä tie.

Luoksetulon tein ketjuttaen lopusta alkuun.. eikä siinäkään nyt ihan kunnollista suoritusta saatu, kun neidillä oli niin paljon vauhtia ja intoa. Kaiken lisäksi käsimerkin anto on tällä hetkellä suurta tuskaan, kun tuo oikea käsi on edelleen niin kipeä. Mutta ei se kyllä syy ole siihen, että Mayan pysähdykset olivat vähän sinne päin. Treeniä vaan lisää..

Kaukot menivät hallissa huonommin kuin ulkona - mutta kaikenkaikkiaan Maya on kyllä oppinut kaukot paljon nopeammin ja paremmin kuin veljensä. Mayassa on se hyvä puoli, että se kestää lukemattomia toistoja, eikä ota nokkiinsa, vaikka välillä sanoisikin jotain virheestä tai korjaisi.. Miro taas meni kaukoissa helposti lukkoon ja se oli siinä sitten.

Vähän treenasin myös merkiltä lähettämistä oikealle ja vasemmalle alustalle ja tämä meni ok. Nythän Mayan loistava merkki on kärsinyt tästä treenistä ja treenaan merkkiä erikseen aina palkaten. Mutta tuppaa nyt hidastamaan ennen merkkiä ja jää ihan väärään paikkaan.. Ehkä se taas siitä.

Paikallaanolo meni vissiin ihan ok. Ainakin oli siinä paikoillaan, kun palasin piilosta, eikä kukaan sanonut mitään :). Hieno, pieni koira. Ensi viikolla sitten uudelleen, ellei tule juoksua ja sitten pääsee Miro treenaamaan. Voi huokaus..

Lauantaina Maya oli Mirvan kanssa TSAUn 20v epiksissä. Avoimella radalla Maya ja Mirva sijoittuivat hienosti nollalla toisiksi häviten 0,2 sekuntia voittajalle (aika -10.36). Eikä rata ollut mikään helppo, tuloksiakin 13 koirasta teki vain 3. Knock out -ratakin meni puhtaasti, mutta jatkopaikka jäi saamatta. Pujottelukisassa Maya oli mineistä 4. ajalla 12.48. Pari sekuntia Maya jäi Ulpusta, joka meni kyllä kepit niin lujaa. Iron Dog -kisassa (kaikkien kisojen yhteistulokset) Maya ja Mirva sijoittuivat hienosti 3.sijalle Fyran ja Takun jälkeen. Seuraavan päivän seuramestaruuskisassa Mayan menestys jäi laihaksi (tosin kontaktit olivat hienot), mutta Mirva sijoittui hienosti maxien hopealle Kodan kanssa. Seuramestaruus meni Annettelle ja Raijalle, onnea!

Koda

Agilitykoira pääsi treenaamaan tokoa

2011-10-09T20:43:00.000+03:00

Mayan elämä on viime viikkoina ollut melko aksapainotteista - ja taitaa pari viikkoa tästä eteenpäinkin mennä aksan parissa, kun ensi viikoloppuna on 3 starttia ja sitten Maya ja Mirva menevät Topteamin valintatilaisuuteen. Ja aloittavat perjantaisin treenaamaan TSAUn valmennusryhmässä Jouni Oreniuksen toimiessa kouluttjana... mahdanko minä enää nähdä tokokoiraani?

No, tänään lähdimme Helin kanssa Kuppikselle treenaamaan. Olikin melko täyttä, kun mätsäri oli valloittanut hiekkakentän (ja puolet kentästä on nykyään autoille, argh). Päätimme sitten mennä urheiluhallin eteen ja ruudun Heli väsäsi nurmikolle. Se olikin aika haastava alusta, kun nurmikko oli melkoisen pitkä. Mayan kanssa aloitettiin seuraamisella Helin käskyttäessä. Pyysin Heliä vahtimaan, etten ota pysähtyessä niitä sivuaskelia. Siltä osin sujuikin hyvin ja Maya teki perusasennot kiitettävästi. Muuten olisi voinut seurata vähän lähempänä. Oma liikkumiseni on melkoisen huonoa, kun lonkka on niin kipeä. Sitten otettiin kaukoja pitkältä välimatkalta Helin toimiessa häiriönä. Maya teki kyllä tosi hyvin ja jopa seisomaan nousu oli hyvä, eikä liikkunut. No, kerran sekoitti luoksetuloon ja meinasi kirmaista sieltä luokseni, mutta tultuaan pari askelta tajusi, että pahus - olikin kaukot. Oli aika huvittavan näköinen... ja toisen kerran meni lonkka-asentoon, mistä oli hankala nousta istumaan (vaati 2 käskyä). Mutta muuten kaukot meni kyllä paremmin kuin koskaan Miron kanssa...

Sitten treenattiin liikkeestä istumista. Vähän piti antaa apuja, että tajusi, mutta eiköhän tästä vielä hyvä tule... Ruutuun vein ensin alustan yhdessä Mayan kanssa ja sillä tavalla meni oikein hyvin. Sitten siirryin lähemmäs ja näytin Mayalle ruudun paikan ja lähetin. Meni oikeastaan aika kivasti. Toistoilla vähän kauemmas ja uusi lähetys. Ja lopuksi sitten kaukaa - tässä kyllä vähän arpoi, mutta ei nyt mitenkään huonosti mennyt. Lopuksi vielä alustalla ruutuun.

Puunkierron avulla otettiin pysähdyksiä - ainut ongelma, etten voi antaa kunnon käsimerkkiä, kun tuo oikea käsi on hajalla. Vähän liukui niin seisomaan pysähdyksissä kuin maahanmenossakin.

Metalli on selkeästi ollut tauolla (hups), joten se oli kyllä melkoista räpellystä. Lähti kyllä perään ja nostikin.. ja toi, mutta vähän haluttomasti ja ei loppuun asti. Onneksi Mayan voi lähettää aina uudestaan, eikä mene lukkoon (kuten Miro). Lopulta palasin taaksepäin ja palkkasin, kun toi tarpeeksi lähelle.. kyllä se tästä. Näinhän sen noudonkin sain kuntoon. Ei auttanut sekään, että Lyyli sai mennä hakemaan kapulan. Lopuksi vielä otin pari nouto ohjatun kapulalla, että saatiin kunnon suoritus.

Tunnaria treenattiin lopuksi piilottamalla kapula nurmikkoon ja lehtien alle. Ensimmäisellä kerralla Maya ei meinannut millään löytää omaa, pyöri ja pyöri, etsi - lopulta piti näyttää sille uudelleen, minne vein sen ja sitten löytyi. Toistoja tein muutaman ja kaikki ne menivät loistavasti ja kapula löytyi hyvin.

Kiitos Helille seurasta ja treeniavusta!

Maya 3-luokkaan

2011-10-02T20:20:00.000+03:00

Ei siinä sitten kauan nokka tuhissut. Neiti Maya siirtyi 3-luokkaan eilen TSAUn kotikisoissa. Ensimmäiseltä agiradalta 5 keppien aloituksesta ja 2.sija ja seuraavalta agiradalta sitten se nolla ja voitto ja siirto mini 3-luokkaan. Onnea Maya ja Mirva. Kakkosluokassa ei mennyt kuin viikko :). Kisauransa neiti aloitti juhannuskisoista ja Mirvan sanojen mukaan syksyllä kisataan kolmosissa. Näin tapahtui. Kun tähän vielä lisää sen, että me saimme Mayan kanssa ykkösen avoimesta tokopuolella ja siirryimme kilpailemaan voittajaluokkaan, ei voi sanoa muutakuin Kirsti: kiitos aivan mielettömän ihanasta harrastuskoirasta!

Tässä vielä pari Luomalan Henkan ottamaa kuvaa eiliseltä. Kiitos Henkka!

Maya Kuopiossa

2011-09-28T20:58:00.000+03:00

Maya ja Mirva lähtivät perjantaina kohti Kuopiota. Mirva koulutti lauantain ja sunnuntaina heillä oli sitten 4 starttia 2-luokassa - ensimmäistä kertaa. Ja ei ollut turha reissu. Saldona hyl, 5 (3.sija), 0 (2.sija) ja hyppyradalta 0-voitto. Eli nyt likka on enää yhden tuloksen päässä kolmosluokasta.

Kiitos Mirva, että tarjoat Mayalle mahdollisuuden harrastaa agilityä, mitä se rakastaa!

Maya 2.luokkaan

2011-09-11T22:10:00.000+03:00

Pikku likka kisasi taas viikonvaihteen. Lauantaina oltiin Hattulassa ja sieltä hyl (neiti tiputti riman loppusuoralla, siitä sitten renkaan kehikon läpi ja viimeiselle hypylle) ja toiselta radalta 5 (puomin alastulokontakti) ja voitto (aika oli jotain -16..). Sunnuntaina Mirva ja Maya lähtivät ATT:lle kisaamaan, minä jäin kotiin, kun lähdin myöhemmin kyläilemään. Ensimmäiseltä radalta Maya nappasi hylyn - mutta toisen voittikin sitten nopealla (jotain -20..) nollalla ja siirtyi sitten kakkosluokkaan. Kolmas rata jäi siis tekemättä, kun kakkoset olivat olleet jo aamulla.

Mirvalle suurkiitos Mayan treenaamisesta ja kisaamisesta sen kanssa. Agility on Mayan mielestä vaan niin huippua. Eihän se edes näe minua, kun Mirva on lähellä. Nyt taitaakin käydä niin, että Maya vähän aikaa keskittyy agilityyn ja me treenataan samalla sitä voittajaluokkaa kuntoon ja osallistutaan sitten tokokisoihin, kun se on kunnossa.

Tokoa koko elämä

2011-09-05T14:38:00.030+03:00

Mayan kanssa oltiin to Lentsun kurssilla, pe häiriötreeneissä, la Christan kurssilla ja eilen su Helin kanssa treenaamassa. Ja yhtä innokkaana neiti lähti aina treeneihin. Tänään varmaan osittainen lajinvaihto, joka sitten taas tähtää tulevan viikonlopun 5 agistarttiin.

Perjantaina tokoiltiin Lentsun & Pepsin, Helin & Lyyn & Huldin sekä Sannan & Novan kanssa. Tehtiin Mayan kanssa seuraamista, ruutua, pysähdyksiä, kaukoja jne. Häiriötreeneissähän kaikki treenaavat omaan tahtiin, yhtäaikaa ja toimivat häiriönä toisilleen. Kun Mayan teki kaukoja, sujahti Pepsi välistä luoksetulon.

Lauantaina oli sitten vuorossa Christa Enqvistin tokokurssi. Lämpimät kiitokset Julialle kurssi järjestämisestä ja siitä, että pikku sheltti mahtui mukaan. Tosin oli siellä muitakin "muun rotuisia" kuin Maya. Pienen etsimisen jälkeen löydettiin Evan kanssa paikalle, Räimän kenttä on kyllä niin suojaisessa paikassa, että koskaan sitä ei ihan ensi yrittämällä löydä. Eikä joskus toisellakaan :). Paikalla oli kymmenkunta koiraa ja kuunteluoppilaita. Jokaisella koiralla oli 2 x 20 minuuttia omaa suoritusaikaa, mutta melkein yhtä paljon oppi seuraamalla toisten suorituksia. Aluksi Christa piti pienen esityksen omista koulutustavoistaan ja keskellä kurssia näytti vähän esimerkkejä omalla koirallaan. Kurssin jälkeen tuli sellainen olo, että treenata pitäisi vaan enemmän ja enemmän, jotta joskus pääisisi edes lähelle näiden huippujen suorituksia. Tähän täytyy taas todeta, että itsellä on kyllä hyvin asiat, kun on Lentsu kouluttajana - ja sitten vielä näitä vierailevia huippuohjaajia välillä.

Christa kertoi, että hänen omilla koirillaan on kotioloissa yhtä tarkat säännöt kuin koulutuskentällä - näin suurenkin lauman hallitseminen on helppoa. Johdonmukaisuus onkin se koiran koulutuksen a ja o. Jos kerran sanot yhtä ja toisen kerran toista, ei koira voikaan totella saatikka oppia mitään.

Itse olen myös aina pitänyt perusasentoa yhtenä tärkeimmistä asioista opettaa koiralle - toki tunnustan, että meillä on edelleen siinä paljon tekemistä, vaikka koko ajan ollaan sitä treenattu. Lisää treeniä vaan. Pitää päättää, mikä on se paikka, mihin haluaa oman koiransa tulevan ja sitten pysyä siinä, eikä palkita mistään sinne päin suorituksesta. Koiran pitää osata tulla samaan paikkaan joka suunnasta. Muistan, kun aloin olla jo epätoivoinen, kun Maya ei pentuna millään meinannut oppia sivulle tuloa, eikä se vieläkään ole siinä niin hyvä kuin Miro, jolle olen sentään sen saanut suhteellisen hyvin päähän. Muissa Maya alkaakin olla näppärämpi kuin isoveljensä :). Tai ainakin kuuliaisempi. Mayan paikka on vähän edessä - mikä toisaalta on kuulemma juuri pienten koirien ongelma, jos ne on opetettu katsekontaktiin, kuten Maya. Parempi olisi opettaa pieni koira katsomaan esim. polven korkeudelle, jolloin se pystyisi pitämään paremmin oikean paikan. Itselleni tämä on jotenkin vaikea ajatus (kun en näe, onko Maya tallella vai jäänyt jonnekin), joten taidan vaan pysyä tuossa vähän edessä olevassa paikassa, vaikka se sitten ehkä aiheuttaakin sitä edistämistä ja vaikeuttaa esim. omia käännöksiäni. Itse asiassa me emme Mayan kanssa kurssilla treenanneet tätä, tuli vaan mieleen muiden treeneistä. Mayan kanssa on kuitenkin hyvät eväät tämän treenaamiseen - sitä pitää edelleen palkata perusasennosta (tosin eilen jätti vain yhden tekemättä, joten edistystä on tapahtunut) ja sitten olen ajatellut kokeilla samaa kuin Lentsun neuvosta Mirolle, jotta sain sen lähemmäs eli palkkaan naksulla, kun koskee minua liikkeessä. En usko, että saan siitä Mayallekaan painamisongelmaa, kun en saanut sitä Mirollekaan.

Maya oli vuorossa toisena Roudan jälkeen ja me teimme ensimmäiseksi ruutua. Mayan suurin ongelmahan on se, että se ei yhtään hahmota, eikä hae ruutua, jos siellä ei ole alustaa. Alustalla menee kyllä hyvin ja reippaasti, mutta ei sillä taida olla muuten kovasti hajua siitä, mitä on tekemässä. Lähdössäkin se vain tuijottaa minua, vaikka kuinka yritän sanoa "missä ruutu on". Ensimmäisellä kerralla lähtin Mayan ruutuun alustalle, niin kuin normaalisti teemme. Sitten Christa neuvoi tulemaan lähemmäs ruutua (jonkun 4-5m päähän, jos sitäkään) ja käymään yhdessä Mayan kanssa ruudussa niin, että taputan maata ruudun takaosassa, siinä missä on se oikea paikka. Näin tehtiin. Ja Maya ampaisi suoraan yhden ruutumerkin taakse. Kun annoin toisen käskyn "ruutun", vaihtoi neiti seuraavalle merkille. Eli sillä ei tosiaankaan mikään lamppu syttynyt. Christa sanoi, että näitä toistoja, että käyn taputtamassa maahan, lähetän koiran ruutuun, tehdään vaan niin monta kärsivällisesti, että koira saadaan ymmärtämään, mitä siltä halutaan - ja kun koira menee (tai on menossa oikeaan kohtaan), palkka välittömästi. Jotenkin Christa tajusi heti, mikä on meikäläisen suuri ongelma eli se, että palkka tulee aina liian hitaasti. Juu, kyllä saan siitä kuulla Lentsulta ihan jatkuvasti. Siksi usein palkkaankin naksulla, kun sen kanssa se sentään tulee vähän nopeammin. Kun koira jatkuvasti vaan tarjosi merkkiä, sain ohjeeksi viedä koiran ruutuun oikealla paikalle ja jälleen näyttää sille, että tässä on ruutu ja taputtaa maata. Koiraa ei toruta, mutta sille kerrotaan jämäkästi, missä se oikea paikka on. Christa sanoi, että omille koirilleen hän pystyy myös kertomaan sen, milloin ne tekevät väärin - sitä ei tehdä kieltämällä kovin tai käyttämällä painokkaasti "EI"-sanaa, mutta sille kerrotaan, että tämä ei nyt mennyt ihan putkeen.. Aika monta kertaa sain viedä Mayan takaisinkin sinne - ja sain myös ohjeeksi, että jos se tarjoaa merkkiä kerran, ei anneta sen tarjota toista kertaa, vaan silloin viedään ruutuun. Välillä teimme myös niin, että Christa näytti sen paikan. Minusta tuntuu, että se, mikä vihdoin sain neidin tajuamaan, mitä siltä halutaan, oli se, kun jätin Mayan istumaan muutaman metrin päähän ja kutsuin siitä sitä ruutuun ja pysäytin edessäni siihen oikeaan paikkaan. Sitten taas palattiin lähetyspaikkaan, Christa näytti Mayalle paikan, minä lähetin ja saatiin jo se onnistuminenkin. Sen jälkeen homma alkoikin sujua ja Maya meni hienosti oikeaan paikkaan. Lopuksi vielä motivaatiotreeniä eli lähetys pitkältä matkalta alustalle. On se vaan ihanaa, kun on koira, joka kestää toistoja ja yhtä innokkaasti on joka kerta menossa ruutuun.

Ruudun paikan koiran tulee sisäistää niin, että se menee aina oikeaan (esim. tuo takalaita), lähetetään se mistä suunnasta tahansa. Ja sunnuntaina oli vuorossa koirakoe. Maya meni tosi hyvin ruutuun ed. systeemillä yhdestä suunnasta, mutta kas kun vaihdoin suuntaa, tarjosi taas merkkiä ja jouduin jälleen näyttämään sille muutaman kerran, missä se ruutu on. Ei toki yhtä monta toistoa kuin lauantaina, mutta kuitenkin suunnanvaihdos sekoitti aika äkkiä pienen pään. Treeniä, treeniä.

Meidän ensimmäinen 20 minuuttinen menikin tähän, joten vein Mayan autoon ja siirryin itse hetkeksi jälleen kuunteluoppilaaksi. Christa puhui lähes jokaisen koiran kohdalla häiriötreenien hyödyllisyydestä siitä, että koira pitäisi totuuttaa kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan, mitä kisoissa voi tapahtua. SM-kisoissä kehät ovat ihan vierekkäin ja monessa kehässä suoritetaan liikkeita yhtä aikaa, toisessa kehässä joku huutaa maahan kovallä äänellä, toisessa heitetään kapulaa tms. Tosi vaikealta treeniltä vaikutti mm. se, kun ohjaajan piti lähettää koiraa ruutuun ja samaan aikaan vierellä Christa oli heittävinään/heitti noutokapulan. Yhtä hankalaa oli, jos noutoliikeessä, joku toinen antoikin nouda käskyn, eikä ohjaaja - ja koiran piti totella vain ohjaajaa ja ohjaajan käskyjä. Paljon tehtiin kurssilla juuri näitä kuunteluharjoituksia niin, että koira oli esim. perusasennossa sivulla tai paikallaan olossa (niin että ohjaaja ihan lähellä) ja joku toinen antoi sille erilaisia käskyjä ja koiran piti pysyä asennossa ja kuunnella vain ohjaajansa käskyjä. Vaikeaa. Kokeiltiin eilen Helin kanssa ja Maya pysyi aika hyvin, paitsi kun kuuli "maahan"-käskyn. Ja Heli vielä käskytti hiljaa ja kiltisti. Eikä heiluttanut nenän edessä namia (mitä ei saanut ottaa) tai lelua. Tämän jälkeen arvostan meidän perjantain häiriötreenejä vielä enemmän - taidan olla vielä suuremmaksi häiriöksi ensi kerralla :).

Kuvassa koira lähetetään ruutuun, kun samalla kapula lentää toiseen suuntaan

Rai häiriötreeneissä - Julia pitää koiraa maassa ja Christa antaa käskyjä

Mayan toinen vuoro oli juuri ennen lounastaukoa (nam, pizzaa). Olin päättänyt, että en päästä itseäni helpolla, kun kerran olen kurssille tullut, vaan otan juuri ne liikkeet, joissa meillä on ongelmia ja vaikeuksia päästä eteenpäin. Niinpä tartuttiin kaukoihin (seisomaan nousemiseen) ja ohjattuun. Kaukoissa näytin ensin, miten Maya tekee. Mayahan tekee avoimen luokan istu-maahan -kaukot todella hyvin (varsinkin kun minä tietysti vertaan aina Miroon), mutta se seisomaan nouseminen onkin hankalampaa. Neuvoista huolimatta, en vain ole osannut sitä opettaa. Minun on äärimmäisen vaikea mennä maahan kyykkyyn sen viereen selkäni takia - ja muutenkin tässä nyt vaan on joku lukko ohjaajalla. Viime viikolla Lentsun kurssilla tein havainnon, että nyt Maya osaa nousta sieltä, mutta peruuttaa. Sitä en tiedä, tekisikö sitä sitten kokeessa.. mutta selkeästi sillä on nyt ylösnouseminen ja peruuttaminen sekaisin tai niin kuin päällekkäin. Yritimme lähempää ja vielä niin, että peittäisimme kasseilla tms. Mayan mahdollisuuden peruuttaa, mutta likka kyllä löysi aina uuden reitin :). Lopulta oli vaan mentävä sinne kyykkyyn maahan ja muutaman kerran autettava Maya nousemaan ylös. Pari kertaa sitä piti mahan alta vähän auttaa, sitten riitti, kun laitoin kättä sinne päin ja lopuksi tehtiin niin, että minä seisoin Mayan edessä ja Christa palkkasi Mayan namilla edestä niin, että ei työntänyt namia Mayaa kohti vaan piti paikoillaan, jolloin saadakseen namin Mayan ei kannattanut peruuttaa. Tätä samaa voisin käyttää yksinäni niin, että koira on pöydällä tms. Eilen kokeiltiin Helin kanssa, ja kyllä se tuntuu toimivan. Nyt vaan sitten apuohjaajia kehiin...

Sitten pohdittiin sitä ohjattua. Tämä on Mayan kanssa aloitettu oikeastaan vasta ihan vähän aikaa sitten käyttäen apuna alustaa (oikealla) samassa linjassa kuin merkki. Välillä olen vienyt Mayan merkin taakse ja siitä lähettänyt ja välillä olen jopa saanut lähetettyä sen merkille - ja siitä sitten käsimerkillä ja käskyllä oikealle. Christa sanoi, että itse hän käyttää oikeastaan heti kumpaakin/sekä keskimmäistä kapulaa (alustaa, ja niiden tulee olla samanlaisia), jotta koira oppii erottamaan ne ja kuuntelemaan ja vie ne myös kauemmas. Tai näin ainakin ymmärsin. Äkkiä sitä unohtaa... Mayalle sain ohjeeksi ottaa molemmat suunnat työn alle niin, että vien sen aina merkille ja lähetän siitä. Erikseen sitten merkkitreeniä niin, että alustat (kapulat) ovat paikoillaan, mutta palkkaan aina merkistä. Mayalla oli kyllä varsin hauskaa tässä treenissä, se on nimittäin jostain nyt keksinyt, että ne alustat ja merkit pitää kantaa minulle. Sunnuntaina sitten kokeiltiin ja kerran epäröinnin jälkeen, Maya lähti hienosti niin vasemmalle kuin oikeallekin alustalle. Mutta se merkille lähtö olikin sitten vaikeampaa. Maya, joka on "merkkihullut", selkeästi yritti varastaa alustalle suoraan. Piti vähän helpottaa, ja mennä lähemmäksi. Nyt ei se hieno paikka.. JATKUUU - KESKEN...

Tokokurssin viimeinen kerta

2011-09-02T10:31:00.000+03:00

Syksy on virallisesti täällä, kun tokokurssi päättyy. Eilen oli viimeinen kerta. Ensimmäisenä ohjelmassa oli hyppy - ja arvasin, että me emme sitä avoimen hyppyä enää treenaa :). Juu, hyppynoutohan siitä sitten tuli. Eikä saanut edes omalla kapulalla ottaa, vaan vieraalla, painavalla kapulalla. Maya lähti ihan hyvin, taisi matkalla tiputtaa kapulan pari kertaa - ja ääntäkin taisi tulla. Mutta siis periaatteessa ihan hyvin.. tosin tuo ääntely ei mielyttänyt minua, eikä Lentsua. Nyt pitää vaan muistaa sanoa Mayalle, että pitää olla hiljaa. Se tepsii ainakin toistaiseksi. Pari toistoa ja ihan kivasti meni - ei tuo ihan esimerkilliseen perusasentoon kapulaa, mutta toisaalta minä kuulemma kumarrun sitä kohti - joten kun kummatkin vähän skarppaavat, kyllä tästä ihan hyvä tulee. Seuraava kierros mentiinkin sitten metallilla.. Maya oli vähän sen näköinen, että onko pakko, mutta kyllä se lopulta sen metallin sieltä haki ja sai esteenkin yli. Lopussa vähän petraamista. Mutta nyt kuulemma metallia treenataan hyppynoudon kanssa, koska se on on näin koiralle kivampaa kuin tasamaanoutona. Näin tehdään. Onneksi on oma hyppyeste.

Sitten oli vuorossa kaukot. Tein juuri havainnon, että Maya osaa nousta seisomaan - mutta peruuttaen. Sillä on ilmeisesti seisomaan nouseminen ja peruuttaminen nyt päällekkäin - vähän sama kuin itsellä menee välillä pari kieltä päällekkäin. Muistan kun Espanjassa ruotsi pyrki väkisin esiin, kun espanjaa piti puhua.. No, tämän pitäisi korjaantua sillä, että naksuttimella palkkaa siitä ylös nousemisesta - naksuttimella siksi, että silloin palkka tulee oikeasta asiasta, kun muuten olen liian hidas palkkaamaan ja palkka tulee silloin peruuttamisesta. Mutta se hyvä, että se nousee nyt! Istu-maahan menee hyvin - nyt vain tämä seisominen kuntoon, niin ollaan taas paljon pidemmällä.

Paikallaanolot seuraavaksi ala voittaja. Eli kaikki yhtäaikaa maahan - palkkasin Mayan taas ensimmäisellä maahanmenosta, kun meillä on siinä ollut niitä ongelmia. Ison puskan taakse piiloon ja nyt oltiin pidempi aikakin. Maya oli pysynyt hyvin, mutta kovasti kuulemma kiinnostanut naapurin tekemiset.

Loppuun sitten päättäjäisleikki: koira jätettiin kauas odottamaan (Maya istumaan), siitä sitten ohjaaja siirtyi itse valitsemansa välimatkan päähän (minä siis kauas, kun en itse pääse juoksemaan), josta sitten piti lähettää koira kiertämään iso pensas/puu - sieltä pitkän matkan päähän ja esteen yli palkalle. Tarkoitus oli treenata palkkaamattomuutta (palkka tuli vasta muutaman asian jälkeen). Samalla tuli treenattua ketjuttamista ja irtoamista :). Maya jäi hyvin, tuli tuhatta ja sataa kohti ja kiersi sen pensaankin ihan itse - tosin vaati useamman käskyn ja vähän kehujakin. Ja ampaisi sitten pensaan toiselta puolen minua kohti ja tiesin, että juoksemaan en pysty, joten päätin sitten vaan lähettää Mayan kaukaa hyppyesteelle - ja Mayahan irtosi ja hyppäsi. On se vaan niin hieno koira. Aina välillä yllättää, miten paljon se osaa ja on valmis tekemään.

Illalla olisi häiriötreenit, lauantaina tokokurssi ja sunnuntaina olisi tarkoitus treenata Helin kanssa tokoa eli kovin on tokopainotteinen viikko meillä. Ensi viikolla sitten taas lajinvaihto...

Ahvenanmaalla kisaamassa

2011-08-31T14:30:00.000+03:00

Viikonlopun Maya vietti Mirv an kanssa Ahvenanmaalla aksakisoissa. Jo heti perjantaina tuli iloinen viesti: 0-voitto! Loistavaa Maya ja Mirva. Tahti jatkui samaan malliin ja loppusaldo oli 3 x 5 ja 2 x 0. Jokaiselta (5) radalta tuli myös sijoitus (2 x 1.sija, 1 x 2.sija ja 2 x 3.sija) ja kassikaupalla palkintoja ja ruusukkeita. On se tyttönen vain aikamoinen agilitytykki :).

Tokokurssin 5.kerta

2011-08-26T09:19:00.000+03:00

Eilen oli jo tokokurssin toiseksi viimeinen kerta. Harmi. Vielä kun meiltä jäi yksi kerta välistä, kun oli se koe. Silloin oli kuulemma treenattu metallia (ei väliä, vaikka tämä jäikin välistä, olisi vaan aiheuttanut harmaita hiuksia ohjaajalle) ja ruutua.

Tällä kertaa ohjelmassa oli merkki. Ihan turha luulla, että olisimme selvinneet siitä kunnialla, vaikka Maya merkkiä rakastaakin. Se kun ei osaa etsiä sitä katseellaan ja on ihan turha luulo, että se löytäisi sen ensimmäisellä tai toisellakaan kerralla. Ensimmäisellä kerralla sinkosi sinne, mistä oltiin lähdetty ja toisella kerralla meni samaan suuntaan muovipurkin taakse. Ideaa siis oli, toteutus ontui.. ei auttanut muu kuin käydä näyttämässä neidille, missä se merkki on. Ei kyllä onnistunut sittenkään, ampui kyllä oikeaan suuntaan, mutta pitkälle merkin ohi. Piti sitten ihan kädestä pitäen näyttää Mayalle, missä se merkki on. Sitten alkoikin onnistua ja pari viimeistä yritystä olivat tosi hyviä ja Maya pysähtyi ihan merkin taakse.

Sitten treenattiin ohjatun alkeita. Tätä me emme ole treenanneet sitten kesäkurssin, jolloin samaa tehtiin lelulla ja se oli Mayalle tosi vaikeaa. Tuppasi varastamaan lelulle. Nyt treenattiin alustalla, joka oli merkistä oikealla (samalla korkeudella kuin merkki). Ensin käytiin vähän muistuttamassa Mayalle, mikä se alusta on.. ja sitten vietiin koira merkin taakse ja lähetettiin "oikea" -käskyllä ja käsimerkillä alustalle. Tämä tuntui toimivan hyvin, joten tällä jatketaan. Muutama toisto vielä. Nyt ainakin tiedän, miten jatketaan ohjatun opettamista, kun nyt siirrytään opettelemaan pääsääntöisesti uusia asioita (toki näitä on tehty koko ajan, mutta viikko pari on keskitytty tuohon avoimeen luokkaan).

Ryhmäliikkeenä vahvistettiin vielä liikkeestä seisomisen jäämistä, kun Lentsu vaan ensin sai ryhmän tajuamaan, mitä piti tehdä. Maya pysyi kyllä hyvin. Tämä tuntuu nyt menneen sen tajuntaan. Ei toki tarkoita, että olisi pomminvarma, mutta kuitenkin. Koira siis jätettiin seisomaan ja itse käveltiin eteen päin, käännyttiin vasemmalle/oikealla, täyskäännös ja palattiin koiran sivulle. Ja sitten tehtiin vielä liikkeestä istumista Mayan kanssa. Apuja tarvitsi vielä, kun tätä ei olla tehty pitkään aikaan. Nyt sitten vissiin pitää tehdä :).

Paikallaanolot otettiin viimeiseksi ja tämä meni hyvin. Totesin itsekseni, että kai voin luottaa koiraan ja olla vilkuilematta taakseni tms., jos kerran Maya pysyi kokeessakin, vaikka vierestä säntäsi kaksi koiraa piiloon. Palkkasin maahan, koska neiti tuntuu aika tavalla ennakoivan perusasentoja tällä hetkellä.

Nyt on Mayalla ollut tokotreenit/kilpailut kolmena perättäisenä iltana, eikä näytä likka kyllä millään lailla kyllästyvän/väsyvän. Tänään aamulla Maya lähtikin sitten Mirvan kanssa Ahvenanmaalle kisaamaan agilityssä, joten pienellä vaihtui laji lennosta. Me vietämme Miron kanssa rauhallisen viikonvaihteen :).

Kisaraporttia

2011-08-25T11:27:00.000+03:00

Eilen oli sitten Mayan toinen avoimen luokan kisa. Kiitollinen TKY:lle, että ystävyysotteluiden "varjolla" olemme päässeet Mayan kanssa kisaamaan. Nyt oli vuorossa Auran Nuuskujen järjestämä kisa Piuhan kentällä Maskussa ja tuomarin - kukas muukaan kuin - Lentsu. Joo, ei se ole helpompaa mennä kouluttajan tuomaroimaan kisaan, sillä hän tietää kaikki virheet ja ohjaajan kommervenkit. Ja sitten vielä koira sattuu tykkäämään kovasti Lentsusta ja pelko olikin, että Maya käy välillä kysymässä Lentsulta, menikö hyvin.. tätä se on tehnyt treeneissä. Myöskin palautetta on varmasti odotettavissa ja kotiläksyjä :).

Evan kanssa kävin tekemässä kenraaliharjoitustreenit TSAUkkilassa tiistaina. Taas tuli uusia virheitä esille - tosin sain myös hyvin harjoiteltua tuota liikkeenohjaajahäiriötä. Eva lähti sitten vielä Vallen kanssa kannustamaan meitä kisohin, kiva!

Kokeessa oli vain 6 alokasluokan koiraa, 4 avoimen luokan ja 3 voittajan koiraa. Kisan olisi siis luullut menevän nopeaan.. no, ihan nopeasti se ei mennyt. Liikkeenohjaaja oli uusi ja kaaviot pitkiä. No, tulipa sitten näitäkin harjoiteltua. Mayan kanssa odottelimme vuoroamme kehän laidalla, josko se vaikka vähän rauhoittuisi ja jaksaisi keskittyä paremmin. Se kun käy melkoisen kuumana..

Meidän suoristusvuoromme avoimessa luokassa oli vasta neljäntenä eli viimeisenä. Paikallaanolossa saimme viereemme dobberin. Ei siinä mitään, mutta kun ohjaaja keskusteli jo kentän ulkopuolelle, että koira ei pysy paikoillaan ja saattaa (tai siis todennäköisesti lähtee) lähteä sieltä kuin ohjus. Minä jo hetken ajattelin, teenkö ollenkaan koko paikallaanoloa. Siinä vaiheessa kun tuomari piti meille puhuttelua ja sanoi, että älkää jännittäkö, ei teillä ole mitään pelättävää, meinasin jos sanoa, että ai eikö muka ole? Minä siis jännitin sitä, minne se dobberi sinkoaa (syökö Mayan) ja lähteekö Maya paikallaanolosta, jos se sinkoaa vierestä jonnekin.

Yritin pitää Mayan katsekontaktia yllä, kun tuomari puhui meille ja liikkeenohjaaja - tällä kertaa onnistuin melko hyvin ja Maya meni hienosti maahan ihan ensimmäisellä käskyllä! Sitten vaan piiloon.... ja kun olimme hetken olleet piilossa, kuuluu ääni, ottakaa nro x kiinni. Dobberi oli lähtenyt. Ohjaaja kutsui sitä ja sai kytkettyä. Ja vähän ajan päästä seuraava, ottakaa nro y kiinni ja sprinkku oli lähtenyt. Siinä sitten minä ja tollerin omistaja revimme puusta lehtiä ja odotimme kauhulla, mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitä meidän koiramme ovat tehneet.. Palasimme kehään ja siellä nämä kaksi makailivat kaukana toisistaan (tolleri oli suoritusvuorossa ensimmäinen ja Maya viimeinen) paikoillaan. Sitten vielä piti jännittää malttaako Maya nyt pysyä maassa niin kauan, kun olen päässyt sen sivulle ja vielä odottaa käskyä nousta istumaan. Hyvin meni. Ja me saimme täydet 10 pistettä!! Että olin ylpeä pienestä. Vaikka muut liikkeet menisivät pieleen, tässä riittäisi iloitsemista.

Sitten piti odotella taas omaa vuoroa. Se hyvä puoli siitä oli, että ehti vähän seurata, mitä kehässä tapahtuu ja mistä liikkeet alkavat tms. Pitkät oli kaaviot ja matkat. Yllättävän paljon aikaa meni myös paikasta a siirtymiseen paikkaan b. Maya onneksi on hyvin hallittavissa myös nuo siirtymiset - Miron kanssa tuo olisi ollut täyttä tuskaa.

Liikkeet tehtiin perinteisessä järjestyksessä (toki näin onkin useimmiten alemmissa luokissa), joten seuraamisessa aloitettiin. Maya lähti kivasti liikkeelle, mutta seurasi sellaisessa paikassa, että en yhtään nähnyt sitä itse, joten en tiennyt, onko minulla koiraa edes mukana. Apua. Yleensä Maya vähän edistää ja se on minulle parempi, kun näen, onko se mukana.. pari haahuilua taisi tulla ja taisi jättää yhden perusasennon tekemättä. Täyskäännökset menivät paremmin kuin oletin. Koska seuraamispätkä oli pitkä ja olemme vähän pidempää pätkää harjoitelleet, Maya haahuili vähän lopussa ja eksyi jonnekin toiselle puolelleni. Tätä on sattunut myös treeneissä - onneksi nyt vasta ihan lopussa. Saimme tästä 7 pistettä.

Liikkeestä maahanmeno on Mayan bravuuri, mikä ei toki tarkoita sitä, että se kokeessa onnistuisi. Nyt onnistui. Maya tipahti maahan - minä jatkoin matkaa (ja taas pitkälle), pysähdys - koiran taakse ja sivulle. Ja Maya jopa malttoi odottaa käskyä, ennenkuin nousi sivulle - eikä hypähtänyt myöskään ilmaan! Tästä täydet 10.

Luoksetulo oli sijoitettu ihan kehän reunaan ja puolessa välissä oli sihteerin pöytä. Hieman mietin, onko tämä nyt hyvä vai huono asia. Ei ollut kumpaakaan. Maya jäi kiltisti istumaan ja malttoi odottaa, kun kävelin pitkälle kehän toiseen laitaan. Olin lämmittelyssä ottanut pari luoksetuloa ja palkannut stopista. Mayahan ennakoi stoppeja treeneissä tosi vahvasti ja kisoissa sitten kiitää tuhatta ja sataa... mutta tällä kertaa pieni sininen pysähtyi käsimerkistä hyvin ja hypähti perusasentoon sivulle. Taisi olla vähän vinoon :). Tästä hienosti 9 pistettä.

Pieni muistutus Mayalle, että seuraavaksi tehdään liikkeestä seisominen. Ja ei kun menoksi. Maya seurasi nyt liikkeissä tosi hyvin (minulle on ehkä jäänyt traumoja siitä, kun Miron seuraaminen liikkeissä oli tosi huonoa) ja top-käskyllä jäi seisomaan hyvin. Tai niin ainakin oletan :). Siellä se seisoi, kun käännyin matkan päässä ympäri ja jatkoin koiran ohi ja taakse. Eikä muuten liikkunut! Vau. Mutta perusasennon kyllä ennakoi... Tästä 8,5p.

Noutaminen olikin sitten luku sinänsä :). Voi Maya. Heitin kapulan ja otin Mayaan katsekontaktin, jonka jälkeen se vasta saa luvan (käskyn) lähteä noutamaan. Ja lähtihän se - vauhdilla ja haukkuen. Eikä siinä vielä kaikki.. Lentsun mukaan murisi vielä, kun toi kapulaa minulle (minä en kuullut, minä varmaan harmittelin vielä mielessäni sitä haukkumista). Toihan se sen pienen kaarroksen (oli viemässä kapulaa vissiin jonnekin muualle tai jollekin toiselle) tehtyään sivulle, tosin perusasento oli kyllä aika kaukana minusta. Yletyin kuitenkin hyvin kapulaan. Tästä 7 pistettä. Ja tästä seuraa varmaan kotiläksyjä...

Kauko-ohjaus oli vuorossa seuraavana. Maya meni hyvin maahan, jätin koiran ja kävelin taas melko pitkän matkan päähän (tosin ei haittaa, ollaan onneksi treenattu pidemmältäkin matkalta). Ensimmäisellä nousi hienosti istumaan, mutta sitten alkoi kuikuilla taakseen - ilmeisesti taas otti häiriötä liikeenohjaajasta, joten vaati 2 käskyä maahanmenoon. Loput kaksi (istu, maahan) teki hienosti, eikä liikkunut paikastaan. Tästä 7,5 pistettä.

Sitten vielä se hyppy... tässä olin nyt varovainen, ettei Maya vaan pääse hyppäämään ennen lupaa. Jäin esteestä melko kauas ja toivoin vaan, että Maya siitä huolimatta hyppää esteen yli. Ei huolta - hyvin lähti ja maltoin odottaa, että on maassa ja vasta sitten "sit" -käsky. Istui hyvin. Siitä käsky "sivu" ja Maya hyppäsi takaisin päin ja tuli sivulle. En oikein muista, mutta melko varmasti hypähtäen :). Tästä saimme hienosti 9,5p.

Lopuksi vielä kokonaisvaikutus, josta saimme täydet 10 pistettä. Näin Maya oli hienosti saanut toisesta avoimen luokan kisastaan ykköspalkinnon kokonaispisteillä 173,5p. Sijoituimme jälleen toisiksi ja saimme pokaalin ja ruokaa. Mayahan alkaa kohta ansaita omat ruokansa (eri asia sitten kelpaako sille...).

Tänään neidillä on tokokurssi ja huomenna Maya sitten lähteekin Ahvenanmaalle kisaamaan - agilityssä tällä kertaa. Mayalla on alkanut harrastuskausi ja näyttelyt ovat nyt haudattu tältä vuodelta. Häntä saa olla ihan missä asenossa Maya sitä haluaa pitää.

Maya korkkasi avoimen luokan

2011-08-19T13:37:00.000+03:00

Meillä oli eilen Mayan kanssa ensimmäiset avoimen luokan tokokisat. Pääsimme kisaamaan TKY:n joukkueeseen ystävyysotteluun Spanielikerhoa vastaan. Kisat järjestettiin Haunisissa ja olivat mukavan pienet: 8 alokasluokan koiraa, 4 avointa ja 1 voittaja. Tuomarina Ralf Björklund.

Mirva onneksi suostui kuskiksi, muuten Hauninen on kyllä työssä käyvällä (ensin työpäivä, kiireesti kotiin, Miro ulos jne.) ja autottomalla ihmisellä aika vaikeasti saavutettava kisapaikka. Ukkonenkin alkoi juuri ennen kun lähettiin ja vettä tuli kaatamalla. Onneksi kisapaikalla ei sitten enää satanut. Vielä kun oma vatsa on tiistaista asti ollut todella huonossa kunnossa (ja on edelleen, joten ei johdu jännittämisestä), niin alku oli aika hankalaa. Onneksi tällaiset murheet unohtuvat kisapaikalla.

Maya oli suoritusvuorossa toisena, oikein ideaali paikka. Treenit kotona ovat menneet oikein hyvin, joten lähdin ihan luottavaisin mielin kisaan. Maya osaa kyllä kaikki liikkeet, mutta sitten se kisatilanne - se on niin erilainen, että mitä tahansa voi sattua. Ja sattuikin :).

Kisa käytiin Haunisissa nurmikentällä, joka oli tosi pitkä - ja märkä. No, onneksi Maya ei tunnetusti ole mikään hienohelma ja nurmella on treenattu muutenkin. Paikallaanolon otin aika varman päälle, koska treeneissä Maya on viime aikoina vaatinut kaksi käskyä. Päätin onnistua tässä. Maya ei myöskään vielä ole kauhean kärsivällinen odottelun suhteen, joten tuo liikkeenohjaajan puhuminen aluksi herpaannuttaa sen kontaktin minusta - ja toisaalta, koska me ollaan niin vähän treenattu liikkeenohjaajan kanssa, vie Mayan huomion liikkeenohjaajaan. Joten vapautin sen sivulta aika monta kertaa ja otin uudelleen, jotta saisin sen ottamaan kontaktia minuun. Annoin melkoisen ponnekkaan käskyn maahan (edelleen ystävällisesti) korostaen sitä vähän (ihan vähän vaan...) vartalolla. Mutta Maya tipahti ensimmäisellä maahan! Yes. Sitten vaan kohti kehänauhaa ja kehästä ulos liikkeenohjaajan perässä kohti piiloa. Ja kyllä ne 3 minuuttia ovat PITKÄT! Välillä näkyi, kun tuomari kirjoitti jotain ylös, ja sehän ei yleensä tiedä mitään hyvää.. Kun palattiin kehään, makasi Maya kuitenkin ihan rauhallisena paikallaan. Mutta puolessa välissä kun olin palaamassa sen luo, nousi istumaan. Ihan hassua. No, pysyi paikoillaan kumminkin. Tästä sitten saimme vain 6. Oli kuulemma haistellut nurmikkoa (ja haisteli samaa kohtaa, kun liike alkoi siitä myöhemmin ja muutama muukin haisteli sitä samaa kohtaa, joten siinä oli jotain - tosin ainahan sitä voi olla) ja sitten se ylös nouseminen liian aikaisin. Aika raju pisteiden pudotus kumminkin mielestäni. No, saatiin sentään jotain. Kysyin Mirvalta vielä, miten Maya oli maannut - ja kuulemma ihan rauhallisesti ja vähän haistellut. No, itse olen tyytyväinen siihen, että pysyi paikoillaan!

Yksilöliikkeet tehtiin perinteisessä järjestyksessä, joten aloitettiin seuraamisella. Maya lähti hyvin liikkeelle ja parin askeleen päästä siirryttiin juoksuun - ihan hyvin meni sekin. Sillä oli selkeästi hieman vaikeuksia seurata pitkällä nurmella ja kuoppaisella alustalla, mutta minulla itselläni se oli vielä vaikeampaa. Tosi hyvin Maya kyllä seurasi ja piti kontaktia. Ensimmäinen perusasento jäi tekemättä (arhghh), mutta kaksi seuraavaa Maya teki hyvin. Tästä me saimme 7...

Maahanmenossa meni taas maahan ihan superhienosti tipahtaen - jatkoin matkaani - käännös ja koiran taakse ja siitä sivulle. Maya pysyi hienosti (tosin se kyllä osaakin tämän - aina voi silti sattua vaikka mitä) maassa. Mutta kun sitten annoin käskyn sivulle, neiti hyppää metrin ilmaan ylöspäin ja laskeutuu puolimetriä sivulle - ei tainnut edes istua. Ei voinut kuin nauraa. Tästä 7,5.

Luoksetulon jättömatka oli pidempi kuin olin odottanut, ei siinä mitään.. vauhtia vaan ehtii tulla aika tavalla. Vaikka on treeneissä ennakoinut pysähdystä, osasin kyllä odottaa, että kisoissa ei tee sitä. Ei tehnyt ei. Jäi hyvin istumaan, hieman nyki, kun liikkeenohjaaja sanoi "käsky". Lähti tuhatta ja sataa kohti, annoin käsimerkillä pysähdyskäskyn - vähän mietti.. valui ja pysähtyi. Ehkä jopa hieman varasti (ehkä ei), kun kutsuin sivulle. Ja tietysti hypähti sivulle. Tästä siis 6, joten ilmeisesti tulkittiin läpijuoksuksi..

Seisominen seuraamisen yhteydessä meni upeasti - Maya pysähtyi top-käskyllä, minä kävelin eteen ja takaisin taakse, eikä likka liikkunut mihinkään ja teki hyvin perusasennon: 8,5. Nyt en kyllä ole ihan varma, ennakoiko perusasentoa vai ei.. se nimittäin voisi selittää, miksi saimme vain 8,5.

Noutaminen meni hienosti! Maya pysyi sivulla, lähti luvalla vauhdilla kapulalle, nappasi sen (vielä takaa) suuhunsa ja tuli hienosti sivulle (ehkä olisi voinut olla 5-10 cm lähempänä, mutta oli kyllä hienosti sivulla ja piti kapulaa suussaan, eikä kertaakaan edes ollut tiputtanut sitä). Olin siitä niin ylpeä! Saimme tosin vain 7, mille en keksi mitään selitystä...

Kauko-ohjauksessa Maya otti liikkeenohjaajasta ihan hirveästi häiriötä. Mayahan osaa avoimen luokan kaukot ihan superhyvin, en oikein edes tajua, miten Miron jälkeen olenkin saanut Mayan tekemään ne niin hienosti. Siksi olinkin melkoisen kauhuissani, kun Maya jumitti ensimmäistä istumaan nousua. Tässäkö tämä nyt on? Tuleeko tästä samanlaista taistelua kuin aikoinaan Miron kanssa? Sitten vaan päätin, että minä saan Mayan ylös sieltä. Kolmannella käskyllä nousi istumaan ja loput teki kuin vettä vaan liikkumatta yhtään. Tästä pisteitä 7.

Estehyppy viimeisenä. Hyppy oli sijoitettu tosi lähelle kehänauhaa ja minua pelotti melkoisesti viedä Maya sinne. Minulle on jäänyt Miron kanssa kisaamisesta pari muutakin traumaa: pelko, että koira lähtee kehästä liiasta innosta ja se, että hyppää ennen aikojaan (josta tulee nykyään heti nolla). No, olisi pitänyt luottaa Mayaan enemmän :). Mayahan pystyy kehässäkin vaihtamaan paikkaa nätisti seuraten, mitä Miro ei ikinä pystynyt. Ja sivulla käskyllä pysyi hyvin hypyn toisella puolella. Koska viime päivinä olen saanut Mayan hypyn melkoisen sekaisin (ei kestä tässä toistoja - jos saan yhden onnistuneen suorituksen - ei kestä sitä, että teen sen uudelleen, vaan sitten alkaa tarjota ties mitä tai ei hyppää lainkaan), vähän jännitin tätä. Ihan turhaan. Maya hyppäsi hyvin, ajautui kyllä aika kauaksi esteen taakse, mikä toisaalta ihan hyvin. Kuten opetettu, en antanut istu-käskyä ilmassa (jos olisin antanut, ei varmaan olisi istunut, ehkä ei vielä toisellakaan..), vaan vasta kun tassut oli maassa. Sit-käskyllä Maya istui kauniisti. Ja sivu-käskyllä hyppäsi takaisin ja tuli sivulleni ehkä lievästi hypähtäen. Tästä 8,5 ja ihan en taaskaan tajua, miksi pisteitä lähti noinkin paljon.. Kokonaisvaikutuksesta saimme 8, mikä kyllä oli ihan paikallaan. Tosin se toinen Maija (pon), joka voitti luokan ainoalla ykköstuloksella teki kaiken niin hienosti ja sai vain 9. Sitä vähän ihmettelin.

Kaiken kaikkiaan hyvä avaus - olen Mayaan tosi tyytyväinen. Maya keskittyi hyvin, ei vinkunut, ei haukkunut, vire pysyi koko ajan. Itse asiassa Maya oli tosi innoissaan ja kävi ehkä hitusen verran liian kuumana, mutta toisaalta mieluummin niin kuin, että ei olisi mitään intoa. Mayasta työskentely nyt vaan on niin huippukivaa. Pisteitä saimme yhteensä 142 ja se oikeuttaa 2-palkintoon. Sijoituimme 2.sijalle ja Maya sai vielä ison pokaalin ja ruokasäkin. Paras palkka sille kyllä taisi olla aksatreenit kisan jälkeen Mirvan kanssa. Varsinainen Mayan puuhapäivä. Tänään lepäillään ja huomanna Maya pääseekin Mirvan kanssa Nooran agilitykurssille.

Tokokurssin 3.kerta

2011-08-18T13:54:00.000+03:00

Tokokurssin kolmannesta kerrasta on kyllä jo viikko aikaa, mutta kun en vaan millään ole saanut kirjoitettua. Olen ollut itse ihan vetämättömissä, ilmeisesti jonkinlainen vatsaflunssan tapainen. Töissä kyllä olen - täältä sen olen saanutkin, joten voin lahjoittaa eteenpäin.

Viime kerralla treenit aloitettiin varsin haasteelliselta näyttävällä tehtävällä. Kenttä oli täynnä leluja, merkkejä, ruokakippoja tms. ja koira piti sitten niiden läpi kutsua luokse. Maya sai luvan aloittaa. Olin melko varma, että me onnistuisimme tässä ihan hyvin, Mayalla on kuitenkin sen verran korkea halu tehdä töitä ja tulla luokseni, mutta eihän sitä koskaan voi tietää. Maya kuitenkin suoritui tehtävästä loistavasti. Sama juttu uusittiin vielä toiseen suuntaan - ja vielä kerran niin, että nyt Lentsu oli keskivaiheella kyykyssä ja vielä vingutti lelua. Edelleen Maya ampaisi mamman luokse ja hypähti (no, pitihän nyt jotain korjattavaa jättää) perusasentoon. Hieno pieni sheltti! No, on tietysti myönnettävä, että Maya ei ole esim. pallohullu, sellaisen koiran kanssa tämä tehtävä olisi vaikeampi. Myöskään ruoka ei sille ole mitenkään ylivoimainen este tehdä töitä - kipot tosin olivat tyhjiä, mutta olen kyllä melko varma, että Miro olisi käynyt tarkastamassa asian...

Tämän jälkeen olikin sitten vuorossa seuraaminen tämän tavarapaljouden keskellä. Meni ihan hyvin - mitä nyt kerran Mayan oli pakko käydä tekemässä merkki (miten koirasta voi tulla niin lyhyessä ajassa ja niin pienellä treenillä merkkihullu?) ja perusasennot olivat vähän hakusessa jälleen. Ja niitä on kyllä treenattu.. ja treenattu sen jälkeenkin. Taitaa olla meidän iäisyysläksynä.

Sitten vuorossa oli tunnari - toiset treenasivat siihen vauhtia ensin kiertämällä puuta. Minä lähetin Mayan suoraan laudalle, jossa oma oli hieman peitettynä nurmeen. Maya kyllä löysi oman, mutta ei kyllä käyttänyt kovin hyvin nenäänsä ja vähän taisi yrittää niitä muitakin. Ja tuodessaan kapulaa minulle pysähtyi Lentsun kohdalla kysymään, onko tämä nyt ok... Kyllähän se sitten minullekin lopuksi tuli. Maya hakee kyllä paremmin kapulaa, kun se on nurmikkoon piilotettu. Sen sitten saimmekin kotiläksyksi. Vähintään 4 (vai oliko se 5) kertaa viikossa. Myös puunkierron kautta haettiin sitä varmuutta pitämiseen ja sivulle tuomiseen. Se oli kyllä Mayan kanssa aika koomista. No, kyllä se taisi sen puun kapula suussaan kiertää pari kertaa.. Ei Maya-pieni ihan tajunnut, mistä on kyse..

Paikallaanolo meni hyvin - siis itse pysyminen. Maahan en taaskaan saanut sitä kuin toisella kerralla ja melkoisella vartaloavulla. Pelkään, että vaikeuksia tulee olemaan myös illan kisoissa. Meiltä nimittäin jää tämä kurssikerta väliin, kun menemme kisaamaan. Ihan kiva on käydä katsomassa, mitä osaamme. Periaatteessa Maya osaa liikkeet ihan hyvin, mutta sekä minun jännittämiseni (vaikka en ymmärrä, mitä jännittämistä siinä on) että liikkeenohjaajan käskytys (kun treenaan niin paljon yksin) tulee varmasti tuottamaan ongelmia...

Tokokurssin 2. kerta

2011-08-05T10:16:00.001+03:00

Eilen oli Lentsun tokokurssin 2. kerta. Sinne oli ihan kiva lähteä, vaikka muuten minulla oli kyllä ollut todella huono päivä. Onneksi huono tuuli jäi kotiin! Mayaa odotti autossa soopelin värinen herrasmies innoissaan - Maya ei tosin ole autoilusta eikä ehkä herrasmiehestäkään niin innoissaan, mutta kun Kupittaa lähestyy, alkaa itkeminen..

Ensimmäinen tehtävä näytti varsin haasteelliselta: ympäri kenttää oli ruokakippoja, merkkejä, leluja, palloja, Lentsu.. ja siitä sitten kaiken tämän rojun (ei koske Lentsua) keskeltä koiran piti tehdä häiriöistä välittämättä suora luoksetulo. Maya oli tässä ihan pro. Kiva onnistua jossain :). Se ei edes vilkaissut mitään kippoja sun muita, kun pinkaisi mamman luokse - tosin se hyppy sivulle nyt oli vähän ylimääräistä. Miten minä saankin kaikki koirani hyppäämään sivulle? Sama uusiksi toiseen suuntaan ja meni ihan yhtä hienosti. Kolmannella kerralla Lentsu oli vielä puolessa välissä kyykyssä ja vingutti lelua, eikä Maya välittänyt siitäkään. Hieno pieni shelttityttö. Miron kanssa tämä ei tosiaankaan olisi onnistunut yhtä hyvin, joten osaan kyllä arvostaa Mayaa ja sen työskentelyintoa ja häiriön kestävyyttä.

Seuraava tehtävä oli sitten seurauttaa koiraa kaikkien näiden kippojen ja lelujen keskellä. Tämä muuten varsin hyvin, mutta kerran Mayan oli ihan pakko tehdä merkki. Se siis riitti, kun keskiviikkona kaksi kertaan tein sen kanssa merkkiä, niin johan taas tarjottiin. Perusasennot edelleen (!) hukassa, joten niihin varmaan keskitytään nyt tällä viikolla, kun se peruuttaminenkin on nyt hallussa :). Sitä muuten tuppaa sitten tarjoamaan mm. kaukoissa.

Ryhmäliikkeenä vielä seuraamista, mikä meni sekin kivasti, tosin minulla oli nami kädessä, koska sain nyt neuvoksi Lentsulta auttaa Maya aina perusasentoon niin, että ei tule epäonnistumisia. Eipä tuo kyllä ilman namiakaan ota muista häiriötä. Kuten monta kertaa on todettu, kun on paljon häiriötä, koira työskentelee paljon keskittyneemmin kuin siinä ihan pienessä häiriössä.

Loppuun vielä paikallaanolot. Mayasta näin heti, että en saa sitä ensimmäisellä käskyllä maahan.. ja niin siinä kävi. Jouduin sitten antamaan toisen käskyn ja vartalo-ohjauksella listättynä, että varmasti menee maahan. Hyvin oli likka pysynyt paikoillaan, vaikka vierustoveria käytiin pariin otteeseen vissiin korjaamassa ja jotain muutakin hässäkkää oli. Itse olin puun takana piilossa, joten en nähnyt mitään. Muutenkin olen nyt treeneissä yrittänyt mennä piiloon taakse päin vilkuilematta, kun sitä ei voi kisoissakaan tehdä. Luotan siihen, että Lentsu kyllä kertoo, jos jotain on pielessä :).

Reipas tyttö oli treeneissä - tämä viikko on Mayalle ollut varsin tokopainotteinen. Tiistaina tehtiin hyvät treenit kotikentällä ennen kuin lähettiin mätsäriin. Treenattiin liikkeestä jääviä: maahanmeno liikkeenä palkatta ja heti perään seisominen alustalla. Samoin otettiin sitä peruuttaamista jonka tuo siis oppi minun ennakkoluuloistani huolimatta. Noutoa treenattiin myös - saatiin siinäkin onnistumisia ihan mukavasti. Kaukot (istu - maahan) alkavat sujua myös tosi kivasti. Seuraamista olen treenannut nyt niin, että palkkaa siitä, kun koskettaa minua - näin sain ainakin Miron lähemmäs itseäni. Tosin nyt pitää taas keskittyä niihin perusasentoihin.

Keskiviikkona oli shelttikerhon tokotreenit ja sen jälkeen meillä oli Annan kanssa Mayan ja Voiton treenit. Mayan kanssa otin seuraamista ja sain Annalta hyviä vinkkejä/muistutuksia siitä, että ei tarvitse lähteä niin kiireellä liikkeelle, eikä kääntyä.. otin myös nuo samat jäävät uudeelleen ja lisäksi ruutua. Ruutuun likka meni tuhatta ja sataa ja pysähtyi alustalle tosi hyvin. Matka oli vielä pitkä ja ruutu hassusta ylämäessä. Tein myös yhden kokonaisen ruudun, jossa sitten itse aiheutin sen, että Maya lähti sieltä liikkeenohjaajan kutsusta hieman ennen omaa kutsuani - vilkaisin sen verran sivulle, että Maya luuli minun tarkoittavan, että saa lähteä... Arhgh. Kyllä sitä itse on välillä niin tyhmä. No, Maya on taitava ja ihana :). Paikallaanolo Voiton kanssa meni hyvin - ja meni muuten ensimmäisellä maahankin.

Tänään onkin aksan vuoro. Huomenna on Mayan lepopäivä (ja pesu), kun minä menen katsomaan paimennusta Somerolle (PM-kisat). Sunnuntaina on sitten kauneuspäivä eli Salon koiranäyttely.

Kuvista kiitos Sadulle!!

Tokokurssi 1.kerta

2011-07-29T10:51:00.000+03:00

Pitänee aktivoitua, kun taas kurssikin alkoi (kesäkurssi jäikin kommentoimatta). Eilen siis suuntasimme jälleen Kupittaalle Lentsu kurssille täynnä intoa helteestä huolimatta. Uhkaava ukonilma/sadekin väistyä kurssimme tieltä. Lentsulla on kyllä ihmeelliset suhteet säänhaltijoihin.

Meidän kanssa samassa ryhmässä tällä kertaa myös toinen sheltti: Heidin Darcy. Sen lisäksi Lyyli-tolleri - schapendoes ja mitteli.Aloitimme "tutustumalla" ryhmän toisiin koiriin eli tekemällä pujottelua ringissä. Aika äkkiä koirat tottuvat toisiinsa ja muodostavat "tutun porukan", jossa on sitten helppoa tehdä hommia. Eipä näillä ainakaan toistensa suhteen ollut ongelmia.

Tämän jälkeen tehtiin käännös-, askel- perusasentotreeniä, joka ainakin minulle ja Mayalle on tarpeellista. Tosi ollaan sitä koko ajan tehtykin, mutta se ei vieläkään näytä siltä, miltä haluaisin. Mirollehan tuo on hauskaa leikkiä - melkeinpä palkkausta ja siltä haluaisin sen Mayan kanssakin tuntuvan. Siihen on vielä matkaa. Autoin namilla, joten sain ainakin askeleet vasemmalle onnistumaan ja tiivistymään. Eteenpäin askelee ok, samoin kuin paikalla käännökset täyskäännösmukaan lukien. Oikealle askeleetkin kaipaavat tiivistymistä. Mutta sitten se peruuttaminen. Se pitää nyt sitten ottaa työn alle. Mirohan ei osaa sitä ollenkaan, vaan lähtee aina siinä "irti". Mayan aion opettaa kyllä tekemään tämän paremmin. Kotiläksyähän siitä tuli!! Eli nyt pitää opettaa Maya peruuttamaan pelkästä käskystä, ei niin että autan sitä omalla liikkeellä. Tämä onnistuu kuulemma kotisohvalta, joten mikäs sen mukavampaa! Katsotaan, miten projekti etenee...

Seuraavaksi treenattiin jääviä. Meillä se tarkoitti sitä, että liikkeestä maahanmeno otettiin ensin palkatta ja sen jälkeen liikkestä seisominen suorapalkalla.. tai siis niin piti tehdä :). Liikkeestä maahanmeno meni oikein hyvin, Maya tippui maahan, pysyi hyvin - tosin sivulle nouseminen taisi vähän tökkiä. Olen ollut varovainen tämän treenaamisessa, koska pelkään, että sitten se ponnahtaa sieltä ylös ilman käskyä, mitä se on myös tehnyt. Ilmeisesti pitää kuitenkin treenata... mutta sitten pienoinen ongelma, koska tässä välissä Mayalta katosi sivu... ei sitten niin millään meinannut tulla sivulle. Kun sain sen siihen vihdoin, onnistui se pysähdys loistavasti, mutta ohjaaja unohti sen suorapalkan.. Tehtiin myös liikkeestä seisomista vahvistaen paikalla pysymistä niin, että edessä oli alusta ja sillä nami. Se tepsii kyllä Mayaan. Tätä ei oltu tehty vähään aikaan, joten vapautin sen jo takaa, en vielä päässyt sivulle. Nyt pitää siis muistaa taas treenata tätä.

Tässä välissä otettiin paikallaan olo. Mayalla ei meinaa oikein kontakti pysyä odoteltaessa - tosin ei se aluksi pysynyt Mirollakaan. Meni kuitenkin hienosti maahan ensimmäisellä käskyllä. Minä menin piiloon ison puun taakse. Pysyi kuulemma rauhallisesti. Hyvä tyttö! Palkkasin maahan.

Tämän jälkeen teimme jokainen omalla puullamme puunkierron yhteydessä pysähdyksiä (seisomaan, maahan). Mayan mielestä se on niin kivaa! Nyt se kiertää tosi hyvin ja kaukaa. Eipä tarvitse minun juosta takaperin. Loistava motivointikeino ohjaajan motivoimiseksi... uhata juoksemisella takaperin. Maya pysähtyy seisomaan käsimerkillä tosi hyvin tässä, maahanmeno ehkä vähän liukuu, vaikka toki maahankin menee ok. Puolivälissä treeniä likalle vaan tuli ihan kamala jano.. kuuma ilma veti sen vähän flaatiksi. Käytiin juomassa ja sitten vähän jatkettiin. Pitää olla hieman varovainen Mayan kanssa, sillä se tuntuu nyt reagoivan kuumuuteen tosi vahvasti. Viime viikonloppunahan se oksenteli Rauman kisojen jälkeen... ja oli kuitenkin käynyt uimassakin viilentymässä.

Tänään Mayalla on aksatreenit ja huomenna likka pääsee viikonloppureissuun Mirvan kanssa Janakkalaan. Tosin saa turvamiehen (Miro) mukaan, sillä minun viikonvaihteeni menee kissanäyttelyssä Espoossa. Lähdetään Clausin kanssa metsästämään serttejä - tosin tullaan yöksi kotiin välillä.

Miro täyttää tänään 10-vuotta

2011-07-14T09:05:00.000+03:00

Rakas ystäväni ja harrastushelttini Miro (Kuukivi Mikike) täyttää tänään pyöreät 10-vuotta! Vaikea uskoa, että poika on jo siinä iässä. Yhtään viisaampi ja rauhallisempi se ei ole... Miro on harrastanut agia medi3-luokassa, mutta jäi eläkkeelle jo varhain, kisannut tokon ylimmässä luokassa (evl), josta jäi eläkkeelle viime syksynä - ja saanut nuorena poikana sertinkin. Voiko enää enempää toivoa? Se on myös ikioma avustajakoirani ja nostaa minulle kaikki pudottamani esineet. Varsin hyvä piirre silloin, kun selkä on tosi kipeä. 8-vuotiaana se päätti, että nyt hän nukkuu sängyssä (ei ollut ennen tullut lähellekään) ja siitä lähtien on nukkunut kainalossani pää toisella tyynyllä. Tosin nyt kesällä siitä on vähän neuvoteltu, kun ihan ei haluaisi nukkua turkin kanssa...

Miro viettää tänään syntymäpäiväänsä tokoilun merkeissä eli pääsee tuuraamaan siskoa häiriötreeneihin, kun Maya menee mätsäriin. Paras lahja sille.

Kiitos Marita ja Karin maailman ihanimmasta shelttipojasta.

Pentuetapaaminen Lahden näyttelyssä

2011-04-23T14:42:00.000+03:00

Annan kanssa lähtettiin pitkäperjantaina Lahden näyttelyyn. Mitään en näyttelyltä odottanut, enkä kyllä mitään saanutkaan :). Maya sai Leni Finneltä H:n, tosin vissiin pääasiassa huonojen liikkeiden takia, ja ei niissä kyllä kehumista ollutkaan. Ensin peitsasi ja sitten liikkui ihan hassusti. Ei vissiin se yksi hierontakerta auttanut. Likka on aika jumissa. Ja sitten kun tuo häntä tuppaa nousemaan, niin jos sitä komentaa, lakkaa liikkumasta kunnolla. Oravanpyörä ja oravan häntä :). No, ei ole niin vakavaa. Muuten kyllä kehui Mayaa, paitsi kallon sanoi olevan vähän pyöreä, mitä se ei kyllä minusta ole. Laitan arvostelun, jos satun sen löytämään, sillä se taisi hävitä johonkin eilisen illan laukun pesu ja kukkaron etsintä operaatiossa.

Merri, Kiia, Maya & Onni

Näyttelystä minulle nimittäin jäi todella paha mieli sen vuoksi, että vasta hankittu ja Mayan nimellä brodeerattu treenilaukku koki kovan kohtalon. Eräs shelttiuros päätti kusta siihen koko päivän satsin. Eikö niitä koiria voi ulkoiluttaa edes kerran pitkän näyttelypäivän aikana? Jätin laukun hetkeksi häkin viereen, kun itse kävin vessassa ja sillä aikaa jo ehti kanssakilpailijan uros pissata koko laukin litimäräksi. Ei ollut siis edes mistään merkkaamisesta kyse. Enkä kyllä hyväksy sitäkään. Uroksen saa opetettua senkin tavoille, tiedän sen varskin hyvin, koska itsellä on ollut 3 urosta. Yksikään ei ikinä näyttelyissä pissannut sisällä yhtään mihinkään - eikä niillä ole lupa edes piha-alueella nostaa koipeaan mihinkään. Eivät nosta postilaatikoihin, eivät autojen renkaisiin tai talojen seiniin. Ja jos nyt on niin mahdotona opettaa uroksensa tavoille, sitten sitä pitää vahtia, ettei nosta koipeaa näyttelyissä toisten tavaroihin. Myös niiden henkilöiden, joille koirat jätetään vahdittavaksi, kun itse käydään jossain. Tämä ei edes ole ensimmäinen kerta ja alan olla tähän niin kyllästynyt. Ensin haukutaan ääneen toisten koiria niin, että asianomaiset varmasti kuulevat ja sitten annetaan koirien tärvellä toisten tavarat. Mukava harrastus tämä näyttelyissä käynti.

Päivän parasta antia oli, kuten ennakkoon arvelinkin, Mayan veljen Merrin sekä puolisiskon Kiian sekä tietysti Onnin tapaaminen. Hassua kyllä, Maya ja Onni muistuttavat ulkoisesti enemmän toisiaan, kuin Maya ja Merri, jotka ovat täyssisaruksia. Sen sijaan Merri ja Kiia ovat hyvin samanoloisia. Mutta sukutapamiseen osallistuivat siis Moorwood Caribbean Blue Lovestoryn jälkeläiset Merri, Kiia, Maya ja Onni. Näistä Kiia on ensimmäisestä pentueesta, Onni toisesta ja Maya ja Merri kolmannesta pentueesta.

Maya (Amarantes Y.S.L Parisienne) 16 kk

Nyt nautitaan ihanasta kevätsäästä ja lenkkeillään linnunlaulun säestäminä. Mukavaa pääsiäistä kaikille!
PS) Osaakohan joku arvata, mistä tämä pikkuneiti menee jumiin?

Tokokurssin 2.kerta

2011-04-23T14:11:00.001+03:00

Toisella tokokurssikerralla päästiinkin jo treenaamaan "omaan paikkaan" nurmikolle. Koska yhdellä sun toisella (ja varsinkin Mayalla) oli ongelmia sen paikallaanolon kanssa, aloitettiin siitä. Ja ongelmakin tuli esiin eli Maya nousi ylös. lähti vähän perään, nousi... Sain ohjeeksi nyt, että en lähde Mayan luota selkä koiraan päin, vaan käännyn aina koiraan päin. Samoin saimme läksyksi miettiä Mirvan kanssa käskymme, pitää olla ihan erit agiin ja tokoon. Joku nyt nimittäin sekoittaa pienen pään. On se sitten samat käskyt Mirvan kanssa, tulossa olevat juoksut, jumit selässä tms., niin pitää yrittää ratkaista asia parhaalla mahdollisella tavalla.

Sitten otettiin merkkiä - aika hieno hetki, kun Lentsu kehuu :). Maya teki kaksi tosi hienoa merkkiä, pysähtyen top-käskystä ihan merkin taakse. Virittelin sitä, missä merkki -sanoilla ja lähetin taakse-käskyllä + pysäytin top-käskyllä. Hieno pieni sheltti.

Mitäs sitten tehtiin?? Ainakin treenatiin liikkeestä pysähtymistä seisomaan. Se meni myös mainiosti. Kun vain luotan Mayaan ja en yhtään varmistele, Maya tekee tämän kyllä hienosti. Hieman innokkaasti ehkä lähti taas liikkeelle ja pitää omalla vauhdilla/vartalolla vähän hillitä sen etenemistä, niin kuitenkin malttoi hienosti ja napakasti pysähtyä. Tästä kyllä kiitokset Lentsun neuvoille liikkeen alkuopetuksessa. Sen Maya on sisäistänyt hienosti. Yhtään aikaisempaa koiraani en ole kunnolla osannut tähän opettaa. Maya on siitä ihana, että kun se tajuaa jotaina (eli sen osaa sille oikein opettaa), se kyllä tekee oikein. Nyt saatiin läksyksi opettaa edessä olevan kipon avulla se, että menenkin koiran toista puolta kiertäen takaisin taakse ja siitä sivulle, koska tämä tulee eteen (toivottavasti) sitten joskus evl:ssä. Kokeiltiin pari kertaa ja onnistui ihan hyvin vapautukella kipolle.

Sitten harjoiteltiin vielä liikkeestä seisomista ryhmäliikkeenä, niin että ensin kaikki tekivät sen yhtäaikaa ja sen jälkeen jokainen vuorotellen lähti tekemään liikettä ja toinen lähti perään kunnes kaikki 4 koiraa olivat seisomassa (tai no, yksi istumassa) keskellä. Kunnon häiröitä! Kaikki suorituivat tästä kyllä hienosti.

Millään en muista tehtiinkö muuta... No, olihan tässäkin jo paljon. Mayaan olin tosi tyytyväinen ja nyt tuntuu taas paremmalta, kun sain tuohon paikallaanoloonkin taas neuvoja. Ikävä asia, kun hyvin sujunut liike alkaa yhtäkkiä tökkimään kerta kaikkiaan. Mutta sellaistahan tämä on.

Aktiivinen unohtaminen. Nyt muistan, mitä vielä treenattiin. Kaukoja. Istu - maahan -kaukoihin sain neuvon aloittaa siitä, että koira istuu - näin saa sen tekemään yhden asennonvaihdon, jolloin tuo vaikeampi: maasta istumaan onnistuu paremmin. Maya menee maahan kisamatkalta, mutta istumaan nousu ei vielä oikein onnistu. Lisäksi kotiläksyksi tuli sitä seisomaan nousemisen opettelua. Sen kun olen työntänyt johonkin mieleni sopukoihin...

Epäviralliset tokokisat

2011-04-21T11:12:00.000+03:00

Eilen lähdettiin Mayan kanssa illalla epävirallisiin tokokisoihin Tuijan hallille. Paikka oli Mayalle tuttu, Tuijan koirakoulun sisähalli. Tuomarina tietysti Tuija Sere, joka on virallinen tokotuomari. Liikkeenohjaajakin oli meille tuttu: Eva. Kaikin puolin siis helppo aloitus koiralle.

Meidän ryhmässä oli tuttu heeleripoika ja toisella puolella collie, joten sekin meni ihan nappiin. Maya ja kyseinen heeleri nimittäin olivat "pienimmät" paikalla ja muut olivat kokoa bullmanstiffi, rottweiler, dobberi.. ja kun minä pelkään niitä paikallaanoloja jo valmiiksi..

Paikallaanolo oli kyllä yksi suuri katastrofi. Maya on pysynyt tosi kivasti paikallaanolossa tähän asti, mutta nyt viimeiset pari viikkoa se on tökkinyt, enkä keksi syytä. Ellei sille sitten ole tulossa juoksu, mikä on ihan mahdollista ja toivottavaakin. Merkkejä on kyllä muitakin, kuten ruuan kanssa kronklaaminen. Kaverit sivuilla eivät meinanneet mennä maahan ainakaan ensimmäisellä käskyllä, Maya sen sijaan varasti maahan. Koska tehtiin kisanomaisesti, annoin sen olla maassa ja lähdimme piiloon. Collie hiippaile vissiin perään ja Tuija kysyi, otetaanko uusiksi, kun ei oikein mennyt putkeen. Siinä vaihteessa se oli minusta hyvä idea.. Maya makasi tähän asti paikoillaan (oli kyllä ollut vähän levoton), mutta sitten alkoikin se tökkiminen. Maahan mentiin kyllä hyvin, mutta sitten kun olin piilossa, nousi Maya ylös, taisi kävellä vähän peräänkin. Palautin. Taas nousi, ja taas ja ei siitä sitten tullut yhtään mitään. Apua Lentsu!!!

Olimme vuorossa viidentenä, joten hetki odoteltiin omaa vuoroa. Menin kehään Mayan kanssa ilman remmiä, koska tunnen saavani Mayaan paremman kontaktin niin. Aloitettiin vapaana seuraamisella, mikä meni tosi kivasti. Maya seurasi hyvin ja piti hienosti katsekontaktia, taisi tehtä ne perusasennotkin nyt hyvin (ja kyllä on sitä treeanattukin), käännökset menivät mukavasti ja likka pysyi mukana. Hieman tuomarin mielestä (ja toki niin tekikin) edisti, mutta minusta se ei ole ollenkaan niin vaarallista kuin se, että jätättäisi.. Olin seuraamiseen ihan supertyytyväinen.

Liikkeestä maahanmenossa lähti vähän turhan suurella vauhilla liikkeelle ja yritin hieman hidastaa sitä. Ehkä sen vuoksi vähän autoin lisää maahanmenossa vähän kääntämällä vartaloa ja katsomalla koiraa - maahan meni hienosti ensimmäisellä käskyllä ja nopeasti, sekä pysyi siellä hyvin, kun menin koiran taakse. Perusasentoon nousemiseen tarvittiin pari käskyä. Tässä täytyy miettiä, onko se käsky sivu vai sit... nyt annoin sivu-käskyn ja jotenkin tuntuu, että Maya voisi toimia paremmin tuolla sit -käskyllä.

Luoksetulosta tulikin sitten toinen murheenkryyni. Tai ei itse liikkeestä, vaan siitä jätöstä. Voi itkut. Tämä ongelma on ihan uusi ja näkyi ensi kertaa viime torstain treeneissä. Maya nousee ylös - ja lähtee jopa perääni. En ymmärrä. Onko siitä tullut epävarma jostakin syystä, mitä siltä haluan? Vai iskeekö eroahdistus? Se juoksu? Jumissa? No, jälkimmäiseeen ainakin saatiin apua jo tällä viikolla, kun meillä kävi hieroja. Ei saanut kyllä Mayaa ihan kuntoon, vaan tulee ensi viikolla uudestaan. Tätä ei siis meinattu saada onnistumaan millään. Lopulta palkkasin sen istumisesta ja jäämisestä siirtyen vain vähän matkan päähän. Sen jälkeen sain liikkeen onnistumaan lyhyeltä matkalta ja teki ihan täydellisen stopin. Hyppäsi kyllä sivulletulon taas. Unohdin, että olisin voinut hyvin kääntyä oikealle niinkuin Lentsu opetti. Harmitti, kun en muistanut. Nyt pitää vaan palkata sitä jäämisestä..

Sitten tuli liikkeestä seisominen ja se meni aivan täydellisesti. Koira lähti hyvin mukaan ja kun annoin top-käskyn katsomatta yhtään koiraa ja jatkoin vain reippaasi eteenpäin, Maya jäi kuin iskusta seisomaan ja mikä mahtavinta, pysyi ihan asennossa, kun kävelin taakse ja istui sit-käskyllä hienosti. Tämä meni kyllä niin hienosti.

Tulikohan se nouto tähän väliin? Annoin Mayalle vahvistavan sit-käskyn sivulla, ettei varasta kapulan perään. Heitto, Maya piti katsekontaktia minuun, tuo-käsky, ja Maya ampaisi kapulan perään. Ehkä vähän liiankin innokkaasti, sanoi tuomari. No, intoa saa olla :). Toi kapulan hienosti, mutta tiputti puolitoista metriä ennen minua. En tehnyt mitään ja Maya nappasi kapulan uudelleen ja toi sivulle, tosin ei kauhean näppärästi, ja kapula tipahti jalkoihin uudelleen. Tästä olisin saanut sen nostettua, jos olisi ollut oikea kisa, mutta kun ei ollut, annoin Mayalle uuden tuo-käskyn ja sain kun sainkin kapulan vielä sivulle ja käteeni. Tämä loppuosa vaatii vielä treeniä, mutta paljon on kehitytty.

Kaukot eivät sitten menneet yhtä hienosti, mutta ne on meillä vielä kesken. Matka tuntui pitkältä ja vähän epäilinkin, ettei nouse istumaan niin pitkän matkan päästä. Ei noussutkaan. Menin puoleen väliin matkaa, siitä nousi istumaan hyvin, peräännyin taakse ja maahan hienosti. Tästä toisto ja sivulle. Mutta mikä mukavinta, Maya ei liikkunut yhtään. Kyllä tästä vielä hyvä tulee?

Hyppy viimeiseksi.. Ja siinä näkyi, kuinka vähän ollaan treenattu liikkeenohjaajan kanssa. Maya nimittäin hyppäsi esteen ohi liikkeenohjaajan käskystä. Ei muutakuin uusiksi. Yritti vielä varastaa hypylle... mutta lopulta liike saatiin tehtyi ihan oikein, hyppy yli, istu, sivulle. Taisi kyllä taas vähän hypähtää.

Kaiken kaikkiaan minusta oikein mukava suoritus. Palkinnut en muuta kuin siitä pysymisestä luoksetulossa ja Maya jaksoi tosi innokkaasti ilman palkkaa tehdä hommia. Toki kiittelin sitä muuten kehässä. Kun katsoi muutamien koirien varsin innottomia suorituksia, josta puuttui kaikki tekemisen into, en voi olla kuin tyytyväinen pikku tyttööni. Mielummin paljon virheitä, kun tekeminen on innokasta ja koiralla on hauskaa, kun että se hädin tuskin liikkuu kehässä. Paljon on vielä treenattavaa, mutta kivaa Mayan kanssa on tehdä hommia.

Viikonlopun treenailut

2011-04-18T12:23:00.000+03:00

Viikonlopun suunnitelmat menivät ihan uusiksi, kun en päässytkään Clausin kanssa kissanäyttelyyn. Clasulla oli korvan edessä tulehtunut pieni haava - se riittää, ettei pääse eläinlääkärintarkastuksesta läpi (ihan hyvä, että ollaan tarkkoja), joten me jäimme sitten kotiin. Minua harmitti vietävästi, kun katti oli pesty ja kaikki järjestelyt tehty, Clausia tuskin harmitti..

Joten viikonlopusta tulikin sitten koiramainen. Molempina päivinä oltiin TSAUkkilassa treenaamassa. Lauantaina Mirvalla oli kurssi Kodan kanssa ja me lähdettiin mukaan. Treenailin siinä sitten Mayan kanssa tokoliikkeet läpi: otettiin seuraamista palkaten perusasennoista, ruutua, luoksetuloa, maahanmenoa, seisomaan jäämistä, noutoa ja hyppykin - se toki vain kerran, kun onnistui kerrankin ihan nappiin. Kun paikalle tuli muita, päästiin vielä treenaamaan paikallaan olojakin. Jälleen istuminen epäonnistui täysin, joten tässä palataan nyt sitten alkuun. Maahanmeno meni ok, kävin sisällä piilossa. Vähän levoton se oli, mutta pysyi. Kun Mirvan kurssi oli ohi, pääsi Maya vielä treenaamaan agilityäkin. Tyttö on taas kehittynyt hurjasti, keinukin menee tosi hyvin, jopa varasti sille. Tehorengastreenit likalla on kyllä nyt edessä, sillä siitä Maya ei oikein ymmärrä mitään.

Sunnuntaina lähdettiin jo aamusta Mirvan kanssa hallille. Mirvaa odotellessa otin omalla parkkipaikalla perusasentotreenejä. Hallilla Maya sai keskittyä agilityyn. Ihanaa päästä ulos treenaamaan! Eva avusti vielä Mirvaa ja minua Mayan rengastreeneissä, kyllä se siitä. Ehkä jopa pieni lamppu syttyi jo? Mirokin pääsi vähän Mirvan kanssa esteille ja oli niin onnellinen. Treenien päätteeksi mentiin kera koirien (Miro, Maya, Koda ja Valle) Littoisiin metsälenkille. Vielä aika märälle sellaiselle...

Lentsun tokokurssi 1.kerta

2011-04-18T10:50:00.000+03:00

Kevät on virallisesti avattu, kun tokokurssi alkaa! Suuntasimme siis Mayan kanssa Kupittaalle viime torstaina. Bussimatka osoittautui taas hauskaksi: bussipysäkillä Maya bongasi potentiaalisen rapsuttajan ja sai vihdoin tahtonsa läpi. Bussissa sisällä Maya taas sai (tosin tietämättään) erään matkustajan esittämään mielenkiintoisia kevätjuhlaliikkeitä. Kaveri hyppäsi ilmaan puoli metriä ja sivulle toiset mokomat, kun huomasi Mayan. Lausteen bussissa on niin kiva matkustaa, kun oppii eri kansallisuuksien tapoja.

Lentsu olikin valinnut Kupittaalla ihan uuden koulutuspaikan parkkipaikalta kioskin vierestä - ilman Antin ja Huldin bongaamista, en olisi ihan heti sitä löytänytkään. No, perillä oltiin ajoissa. Mayaa ei onneksi tien läheisyys, eikä muut mahdolliset häiriötekijät juurikaan haittaa. Tosin ensimmäinen ulkoharjoituskerta osoittautui kyllä muuten varsin haasteelliseksi. Ei siis ihan mennyt putkeen :).

Aloitimme luoksetulolla, jonka siis piti olla piece of cake. Ei ollut. Liike tehtiin kilpailunomaisesti eli siis avoimen luokan mukaan piti pysähtyä merkillä. Juu, ei. Maya kyllä reagoi käsimerkkiini (ok, annoin pienen suullisen käskynkin, ei olisi pitänyt, sorry.. unohdin, että Lentsu kuulee kaiken), mutta salamannopeasti se myös jatkoi matkaansa, eikä pysähdyksestä ollut tietoakaan. Siinä sitten heiteltiin taas neidille vähän palloa ja muistuteltiin pysähdyksestä. Seuraavaksi noottia tuli siitä perusasennosta, joka on puuttellinen ja sitten vielä se hypähdys sivulle.. Siihen saatiin tosi hyvä vinkki eli kun Maya on 1-2 m päässä minusta, käännyn oikealle, jolloin koira ei pääse hypähtämään, vaan tulee oikein sivulle. Tätä ollaan nyt ahkerasti treenattu. Maya osaa kyllä pysähtyä nätisti luoksetulossa, mutta ei ikinä ensimmäisellä kerralla - sitä pitää aina muistuttaa siitä. Taisi myös varastaa lähdössä, kävellä perääni kerran.. sitä Maya ei yleensä tee, mutta epäilen kyllä, että osaksi nämä "ihmeelliset" jutut, joita se keksii, ovat merkki orastavasta juoksusta. Viime kerrallakin reagoi juoksun tuloon sillä lailla.

Toisena liikkeenä oli seuraaminen. Itse seuraaminen meni vissiin melko hyvin, mutta ne perusasennot.. Maya voi jättää ne tekemättä tai sitten istua vinoon. Nyt sitten alkoi perusasentojen tehotreenit eli seuraamisessa Mya palkataan aina perusasennoista. Käännöksistä pysähdytään, tehdään täyskäännöksiä ja pysähdytään ja aina tulee palkka.

Paikallaan istuminen on nyt hävinnyt neidin mielestä ihan kokonaan. En tiedä minne ja miksi. Mutta tähän ei taida olla muuta ratkaisua, kun aloittaa alusta eli vain jättää Maya istumaan, kiertää joku puu sun muu ja palata palkkaamaan. Myös ruuan saa istumisesta.. ongelma tässä on vaan se, että Maya ei ole oikein viikkoon syönyt. Ei vaan ruoka maita. Nämä myös niitä tulevan juoksun oireita oletan. Nyt Maya ei saa aamuruokaa ollenkaan, vaan vasta illalla. Mirohan syö 2 kertaa päivässä.

Paikallamakuu on ollut ihan ok - tai siis on pysynyt siellä, mutta ollut aika levoton, voinut vaihtaa asentoa tms. Nyt sitten nousi sieltäkin kerran ja taisi kerran nousta heti, kun lähdinkin pois. Voi arhghh.... Ensimmäisellä kerralla jouduin taas antamaan 2 käskyä - toisella kerralla sentään meni ensimmäisestä käskystä maahan.

Reipas Maya kyllä on, mutta ei voi mitenkään sanoa, että ensimmäinen kurssikerta olisi mennyt nappiin :). Treeniä, treeniä. Nyt on hyvä treenailla, kun on parin viikon loma....

Kevät

2011-04-11T21:59:00.000+03:00

Kevät tarkoittaa, että töissä on niin kiire, että kotona ei jaksa enää päivittää blogia :). Ollaan me silti treenattu niin tokoa - kuin agiakin. Agia toki Maya kera Mirvan. Muutamat epävirallisetkin on tyttö taas päässyt kokeilemaan. Kokemusta karttuu. Nyt Maya osaa jo kepit ilman ohjureita, treeniä toki niihin tarvii edelleen. Keinukin sujuu jo. Lähdössä on pysytty hyvin ja kontaktitkin radalla tehty nätisti.

Tokopuolella on Maya oppinut vihdoin noudon! Onhan se ennenkin lähtenyt kapulaa/keppiä hakemaan, mutta se takaisin tuonti - varsinkin sivulle on tökkinyt. No, sisätreenit ovat tuottaneet tulosta. Olohuoneessa/eteisessä ollaan treenattu ja lamppu on syttynyt. Tai oikeastaan minä olen vihdoin saanut kerrottua Mayalle, mitä siltä haluan.

Kohta päästäänkin ulos treenaamaan. Torstaina alkaa Lentsun kurssi. Se jos joku on varma kevään merkki! Ja perjantaina alkaa parin viikon loma. Jospa nuo loputkin lumet sulaisivat siksi.

Yritän taas päivittää ahkerammin, kun tuo kurssikin alkaa...

Maikku nollakoirana

2011-03-14T20:21:00.001+02:00

Mayalla oli hauska viikonvaihde. Anne ja bortsutytöt Possu ja Sulka olivat kylässä, Maya sai lenkkeillä niiden kanssa ja pääsi lauantaina mukaan katsomaan kisoja ja sunnuntaina jopa kokeilemaan ratoja nollakoirana. Tosi näppärää menoa, tietysti vielä on hommiakin jäljellä. Pujottelun aloitusta radan osana pitää treenata - niin ja tietysti sitä rengasta ja keinua. Onneksi juhannukseen on vielä aikaa :). Löytyipä kisapaikalta vielä kivoja leikkikavereitakin! Tänään Maya onkin ollut vielä väsynyt, tosin näköjään heräilemään päin, kun kattien rottalelu koko juuri karmaisevan kohtalon.

Tokotreenit ja shelttilenkki

2011-02-22T10:38:00.000+02:00

Viikonloppuna pääsi Maya taas aktiivielämän makuun. Lauantaina meillä oli tokotreenit lämpimässä hallissa, illalla vieraita kera Ellu-mäyriksen, sunnuntaina shelttilenkki ja lisää vieraita.

Lauantain tokotreenit menivät ok. Ihan en itse ollut täysillä keskittynyt - ehkä jopa parempi, että otettiin vähän rennommin :). Luoksetulon pysäytys toimii käsimerkillä mainiosti ja nyt osasi tulla sivullekin hyvin (annoin käskyn sivu enkä tule). Ruutu oli nyt toisessa reunassa ja alustalle Maya meni hienosti ja pysähtyi hyvin. Ilman alustaa jäi seisomaan laitimmaisen merkin taakse hyvin tiiviisti eli tämä oli Mayan mielestä merkki-treeni. No, on tyttö ainakin sisäistänyt merkin pitkältä matkalta (vaikka pitkältä ei olla treenattu). Ehkä ei merkkiä nyt treenatakaan kamalasti, kun näyttää sekoittavan pieni sen ruutuun..

Hyppy sujuu joten kuten - hyppää hyvin, istuukin, mutta tästä takaisin se perusasento on vähän hakusessa. Noudossa ei olla pahemmin edistytty, mutta kaipa se siitä. Treenattiin taas peilin avulla ja tuo sen kyllä n. metrin puolentoista päähän minusta. Nostaa sivulta, mutta ei pidä pitkään. Sen sijaan kun treenasin sivummalla sitä, että nostaa kapulan minulle edestä (istuin), pitää jo paremmin - tuntui jopa hieman hoksaavan, mitä tässä haetaan. Treenitä vaan. Ainakaan ei nyt paineistu noudon treenaamisesta ja se on hyvä.

Liikkeestä maahanmeno on ok, seisomisessa oli näköjään unohtanut sen, että ohjaaja menee taakse. Treenasi sitten etupalkalla ja alkoi muistua mieleen. Pitää taas ottaa tämä ohjelmistoon. Seuraaminen alkaa olla kivaa - intoa on, eikä tunnut väsähtävän ja jätättävän (pahin pelkoni). Käännökset ovat jo parempia, edelleen vasemmalle käännös parempi kuin oikealle. Ollaan nyt otettu hidasta käyntiä mukaan ja sekin tuntuu ihan hyvältä. Perusasennot tekee seuraamisessa paremmin kuin muissa liikkeissä. Aika paljon palkkaan vielä, pitää sitäkin vähentää. Edistääkin vähän, mutta korjaa kyllä pienellä avulla. Tosin en pidä sitä niin vakavana, kuin sitä että jätättäisi haluttomana seuraamaan. Minulle on jäänyt traumoja..

Paikalla makuu oli suhteellisen ok, vähän turhan valpas Maya on tässä. Otettiin paikallaan makuu sekä aluksi, että lyhyenä lopuksi. Menee nyt ensimmäisellä käskyllä maahan, mikä on hyvä. Muut makaavan niin rauhallisesti pää tassujen välissä maassa ja meidän kuikelo siellä kaula pitkänä.. vähän tuppasi tällä kertaa haistelemaan, liekö sitten namien tuoksuja yms. kun meitä ennen oli joku kurssi..

Lämpimät onnittelut näin bloginkin kautta treenikaverille Pepsille, joka siirtyi erikoisvoittajaan Porissa upealla suorituksella ja pisteillä!

Sunnuntaina Tarja ja Ossi hakivat meidät lenkille Littoistenjärvelle. Pakkasta oli yli -10 astetta, mutta ei se haitannut ja koirilla oli kivaa. Mukana oli yllättävän monta shelttikerholaista - tosin kuten todettiin, aina ne samat. Uudetkin olisivat ihan tervetulleita mukaan! Bingley ja Onni malttoivat tällä kertaa antaa Aavan ja Mayankin leikkiä välillä keskenään. Ehkä Helenan ja Tarjan kauniit soopelitytöt veivät välillä poikien huomion. Kiitos Ossille kuvista - vaihteeksi tässä siis jonkun muun kuin minun ottamia kuvia.

Littoistenjärvellä lenkillä - kuvat Ossi Rostén.

Tokotreenit ja bordercollien pentu

2011-02-13T16:33:00.000+02:00

Lauantaina kävimme jälleen treenaamassa lämpimässä treenihallissa :). Itse onnistuin saamaan talven 4.flunssan, joten oli sen mukainen. Kurkussa kutitti ja yskiminen ei auttanut pätkääkään. Mutta onneksi se treenatessa unohtuu.

Aloitettiin paikalla makuulla, joka oli ihan ok. Hieman levoton Maya oli, mutta pysyi. Ja minä vähän piilosta kurkin sitä. Ei se vielä kyllä pitkää aikaa kestä, pitää treenata. En varmaan ihan muista (aivot ovat vähän jumissa), mitä treenasin ja missä järjestyksessä, mutta lähes kaikkea tuli treenattua paitsi liikkeestä seisomista liikkeenä. Aluksi otin seuraamista palkaten siitä, että paikka oli oikea ja kontakti hyvä, koska siinä meillä on parantamisen varaa. Ihan innokkaasti Maya seurasi ja käännökset ovat parantuneet paljon, varsinkin vasemmalle käännös. Sitten otin luoksetulon - ensimmäisellä kerralla suoran sellaisen. Sitten jätin Mayan seisomaan ja kutsuin siitä sivulle. Ja sitten koko liikkeenä antaen suullisen käskyn. Ei toiminut. Joten sitten käsimerkki käyttöön ja pysähdys aivan mainio! Siis käsimerkillä tämä. Kuten Lentsu sanoi - pitää nyt ottaa sivulle tulosta kuuri, ei tule kunnolla sivulle, kun tekee liikkeestä - paikalta ihan ok, mutta pitää harjoitella liikkeen osana auttaen. Kotona sisällä voi onneksi treenata sivulle tuloa.

Hyppy tökki jälleen - mutta äänensävyn keventäminen auttoi itse istumiseen. Vähän likka kyllä on hakusessa tässä liikkeessä. No, en usko, että on mikään suuri ongelma, kun hyppää kuitenkin mielellään. Kun lumet sulaa, saa tuon oman hyppyesteen esiin. Nyt se on hangen peitossa.

Ruutua otin ensin alustalla ja lähetys pitkältä matkalta. Hyvin meni - mieletön vauhti ruutuun ja pysätyy kääntyen minuun päin alustalle. Pari lähetystä näin - yksin niin, että Maya on muka merkillä ja sitten vielä yksi niin, että ruudussa ei ole alustaa. Meni ihan yhtä hyvin kuin alustalla. Hieno Maya!

Maahanmeno oli ihan ok, ensin palkkasin kerran siitä lähes suoraan ja sitten otin liikkeenä. Hyvin pysyy nyt maassa, vaikka menen sen taakse. Noutamista treenattiin kanssa - ehkä siinä on pientä edistymistä, ehkä ei. Innokkaasti Maya lähtee kapulan perään, mutta tuppaa sitten tiputtamaan sen. Harjoiteltiin peilin kanssa, kun ensin saatiin ohjaaja ymmärtämään peilien käytön :). Tehtiin niin, että heitin kapulan - Maya perään - minä käännyin ympäri ja Maya tuli siitä kapulan kanssa "sivulle" tai siis sivulle päin... Ennen tätä otin pari nostoa sivulta. Kehän laidalla annoin Mayan nostaa kapulaa minulle, kun istuin ja katselin muiden menoa. Vielä on paljon töitä tehtävänä tämän noudon kanssa... tai siis noudon loppuosan :).

Harjoiteltiin myös jakkaran kanssa takapään käyttöä.. Maya liikkuu hyvin vasemmalle, mutta ei oikealle... pitää treenata. Näppärästi myös hyppäsi pallille ja siitä vielä venytti nostaen etutassut ylös namille. Pitää vähän treenata tällaisia tasapainojuttuja välillä..

Merkin oli aluksi unohtanut ja oli menossa ruutuun, mutta pienellä avustamisella, muisti merkin ja meni merkin taakse pitkältäkin matkalta nopealla vauhilla ja pysähtyi hienosti käskystä (ja ihan merkin taakse... no, ainakin pysyy alueen sisällä toisin kuin Mirre).

Lopuksi vielä paikalla istuminen, jossa sitten ensi kertaa meni maahan. No, tämäkin on tietysti koettava. Ehkä ihan hyvä, että tekee näin treeneissä, saa sitten korjattua. Kävin nostamassa likan ylös, menin takaisin piiloon ja hetken päästä sitten palattiinkin koirien luo.

Loppupäivä sitten levättiin ja katseltiin telkkaria, ei minusta ollut muuhun.. kiva aina sairastaa viikonloput ja lomat.

Maya tahtoo treenaamaan!

Sunnuntaiaamulla mentiin frisbee-kentälle lenkille 11-viikkoisen Kvantti-bordercollien, Kodan, Cindyn sekä Mirvan ja Jannen kanssa. Kvantin Maya tapasi jo perjantaina ja niillä synkkasi heti. Painivat sohvalla ja painoivat ympäri kämppää. Nyt oli vähän kylmä, joten ensin ei oikein leikityttänyt, mutta kyllä ne siitä taas lämpenivät toisilleen. Kaunis aamu oli, mutta tosi kylmä... Ensi kerralla kun nähdään Kvantti, se onkin jo niin iso, että Maya jää auttamatta alakynteen sen kanssa.

Mayan agiuran korkkaus 8.2.

2011-02-09T09:35:00.001+02:00

Mirva ja Maya aloittivat agiuransa eilen ATT:n epävirallisista kisoista upealla nollavoitolla (-24.85). Oli sopivasti hyppyrata ilman kontaktiesteitä, sillä Maya ei vielä ole treenannut isoa A:ta ollenkaan. Puomi sujuisi jo hienosti, mutta Mirva haluaa nuoren koiran kanssa edetä maltillisesti rikkomatta sitä heti alkuunsa.

Rata oli varsin monimutkainen omasta mielestäni - kun on itse harrastanut aktiivisesti vuonna "kukka ja kivi", niin kaikki näyttää nykyään monimutkaiselta. Mamma jännitti niin, että kännykällä kuvatusta videosta ei näkynyt yhtään mitään, joten kiitos Pekka videosta! Olin alkuun ihan varma, että se karkaa lähdöstä, haukkuu, pyörii ja ohittelee esteitä. Minun olisi pitänyt luottaa Mirvaan ja Mayaan enemmän :).

Maya pysyi paikalla lähdössä aivan loistavasti, ei huutanut, ei haukkunut, ei ohitellut esteitä, ei pyörinyt, vaan eteni hienosti radalla eteenpäin Mirvan taitavassa ohjauksessa. Eritoten Mayan käännökset radalla ovat upeita, ei mitään laajoja kaarroksia (joita shelteillä näkee usein), vaan hypyiltä tosi sulavat ja niukat käännökset. Näitä toki Mirva on kovasti harjoitellutkin. Mayan etenemisvauhti on kyllä loistava noin nuoreksi koiraksi (täytti 12 kk 13.12.2010) ja eteenpäin suuntautuvaa, ei mitään ylöspäin pomppimista. Ei edes tuijottanut Mirvaa koko ajan (mamman tokoharrastus...), vaan eteni hienosti eteenpäin.

Kuten Mirvan kanssa ollaan monta kertaa todettu, likka on ihan täysi tosikko töitä tehdessään. Silloin tehdään hommia ja muusta viis. Se ei agiradan vieressä välitä muista koirista eikä ihmisistä - ei edes minusta. Sitä ei häiritse ihmispaljous, valot, äänet ym. Tosin onhan se tuota harjoitellut pienestä pitäen kiertäen pentuna mukana niin tavalliset kuin SM-kisatkin... Hermorakenne tuolla koiralla on kyllä niin kunnossa, kun olla ja voi. Siitä kiitos kasvattajalle.

Mirvalle olen kiitollinen, kun hän tarjoaa Mayalla tilaisuuden harrastaa agilityä, josta tyttö tykkää yli kaiken. Mirva jaksaa treenata Mayan kanssa ahkerasti, ja se onkin edellytys tulevalle agiuralle. Pelkkä kilpaileminen ilman treeniä ei tuota tulosta, se on nähty jo Miron kohdalla. Tästä on nyt hyvä jatkaa treenejä... ja virallisen kisauran on tarkoitus alkaa juhannuskisoista ellei sitten neitokaisen juoksut sotke suunnitelmia.

Selkirk rex -poika Franklin 4v!

2011-02-05T16:41:00.000+02:00

Tänään on Franklinin (Curly Franklin from Sham) synttärit. Poika täyttää jo 4-vuotta. Uskomatonta... siitä on jo 4 vuotta, kun Laura kävi hakemassa minulle pienen, kiharan nyytin Saksasta. Sain kotiin suklaa/valkoisen söpöläisen. Franklin on mamman oma muru, joka ei juurikaan välitä vieraista, mutta saattaa nykyään sentään ilmestyä piilosta, kun meillä on vieraita. Kun Casper saapui muutaman kuukausi Franklinin jälkeen, olivat pojat aluksi erottamattoman leikkikaverit.. enää ei voi sanoa niin. Nyt ne ovat lähinnä taistelutoverit. Franklin on onneksi saanut Harveystä oman, uuden ystävän. Franklinillä on yksi pentue Suomessa, Ferme-kissalassa, josta kasvatukseen on jäänyt Suvikasteen kissalaan tyttönen, jolla jo yhden pennut. Franklin on siis jo isoisä :).

Tässä kuvia Franklinin ensimmäisestä vuodesta Suomessa

Ja tässä poika kuvattuna marraskuussa 2010

Vauhtiviikonloppu

2011-01-31T14:37:00.000+02:00

Lauantaina piipahdettiin aamupäivällä Mayan kanssa ATT:n kisoissa ja hallissa. Reissun varsinainen tarkoitus oli kuvata kääpiöitä eli Pepsiä sisaruksineen. Mayalla oli onnen päivä, kun sai viettää päivää 6 bordercollien kanssa. Siellä se kiipeili lumihangessa niiden kanssa.. sitten päivä jatkui hauskana, kun Mirva tuli siskonsa Annin kanssa hallille ja lähdettiin lenkille Littoistenjärven maisemiin. Annilla mukana shelttityttö Ralli, Mirvalla Koda ja Cindy ja sitten tulivat vielä Pekka ja Eepu kera Taiston ja Sissin. Maylla oli ihan huippuhauskaa. Väistelimme tehokkaaasti niin hiihtäjiä kuin pyöräilijöitäkin (!) metsässä. Järven jäällä koirat saivatkin revitellä oikein kunnolla. Maya olikin ihastuttavan väsynyt illalla...

Pepsi ja Maya

Maya leikkimässä siskosten Nemin ja Millan kanssa

Maya ja Ralli löysivät heti yhteisen sävelen

Sunnuntaina käväisin (4 tuntia) aamulla hallilla katsomassa Pepsin ratoja, sitten välillä kotiin, ulos omien koirien kanssa. Leikittiin Miron ja Mayan kanssa lumikasan valoittaja - leikkiä. Keppejä on sitten hankala löytää talvella :). Mayan kanssa lähdettiin sitten vielä katsomaan Rallin ratoja kisoihin, joissa vierähti sitten 6 tuntia. Oli oma selkä hieman loppu - meni tabletti jos toinenkin. Maya sai treenata Mirvan kanssa ihmisten ja kameralaukun kiertoa ja katsoa (huutaa) agikisoja. Kotona piti sitten tietysti vielä viedä Mirre pienelle lenkille - se onneksi ei vaadi pitkää lenkkiä.. menee nykyään nukkumaankin viimeistään klo 22. Hiipii vaan sänkyyn nukkumaan. Aamulla sen löytää (kun tulee suihkusta) sängystä aina yhdessä Curryn kanssa. Vanhat pojat ovat menneet aamu-unille yhdessä.

Curry 7v

2011-01-28T09:56:00.000+02:00

Mamman oma jättikatti täyttää tänään 7v. Ihan uskomatonta, että siitä on jo 7v, kun Curry muutti meille. En voi sanoa, että pienenä pallerona, sillä se ei ollut pieni edes 12 viikon iässä... Silloin asuttiin vielä Katariinanlaaksossa ja Currylla oli valtakuntanaan oma kesähuone. Hekun kanssa niillä oli kovat leikit. Sitten muutettiin Huhkolaan ja the Kissa sai oman takapihan ja pian myös oman kaverin, Clausin. Clausin kanssa ne edelleen nukkuvan usein sylikkäin.

Nuori Curry Katariinalaaksossa

Curry on lauman ehdoton pomo. Sen arvovaltaa ei kyseenalaista kukaan, ehkä Miron lukuunottamatta. Myös vierailevat koirat Curry pistää järjestykseen. Se sietää hyvin niin vierailevat bordercolliet kuin sheltitkin, muista se ei tykkää. Pikku kissat kunnioittavat sitä suuresti - paitsi ehkä Casper, joka kiusaa Currya ihan surutta. Curry on sen suhteen ihan suunnattoman kärsivällinen, tosin osaa kyllä lopettaa myös Cassun lähentely-yritykset, jos ei niitä halua.

Curry kesällä 2010

Curry ulkoilee mieluiten takapihalla, tarhassa ulkoileminen ei oikein sovin herra maine coonin arvolle. Curry on myös loistava itikoiden pyydystäjä. Yhtään turhaa liikettä ei tarvita, kun sen jättitassu heilahtaa ja itikka on siinä. Muuten Curryn harrastuksiin kuuluu syöminen ja tipujen tarkkailu. Ikkunasta.

Viikonloppuna Curry pääsee synttäreiden kunniaksi Huhkolan kissakylpylään. Katti ei ehkä omasta lahjastaa ole järin innostunut...

Curry 8 viikkoa ja vielä kasvatajallaan

Selkirk rex Casper kesä- ja talviasussa

2011-01-22T19:52:00.000+02:00

Kun laittelin noita Cassun kesäisiä kuvia Facebookiin, en voinut olla nauramatta... ei kyllä katti näytä yhtään samalta tällä hetkellä. Hassua vaan se, että poika on täydessä turkissaan kesällä ja täysin turkiton talvipakkasilla.

Eli nämä kuvat on otettu Casperista (Curly Kaspar from Sham) lokakuussa 2010

Ja tadaa - tältä Casper näyttää tammikuussa 2011 (odotellen uutta turkkia):

Hallitreenit lauantaina

2011-01-17T15:39:00.000+02:00

Lauantaiksi olimme jälleen varanneet vuoron Tuijan lämpimästä tokohallista. Ihanaa, sillä pakkasta oli yli -15 astetta. Aloitettiin tällä kerralla paikallaan istumisella, mikä meni oikein hyvin. Maya sai vielä istua Jatsi-mestarin vieressä :).

Muuten treenattiin lähes kaikki liikkeet, katsotaan, jos muistan... aloitettiin ruudulla, johon vein alustan Mayan kanssa yhdessä. Lähetys heti pitkältä matkalta. Hienosti meni. Toistolla toinen kerta ja sitten tyhjään ruutuun. Tosi hienosti meni ja pysähtyi käskystä minuun päin. On se vaan hieno tyttö.

Sitten otin luoksetulon ketjutettuna - eli ensin jätin Mayan seisomaan ja kutsuin siitä luokse. Toistin kerran ja sitten koko matkalta niin, että palkkasin seisomaan pysähtymisestä. Pysähtyi melko hyvin - tai siis ihan hyvin, mutta näki miten Maya ajatteli, että hei mitä - se sanoi jotain - ai seiso - ja sitten se pysähtyi. Tästä toisto, ja nyt pysähtyi paremmin. Kerran koko juttu liikkeenomaisesti ja meni tosi kivasti.

Sitten taidettiin ottaa työn alle se noutaminen. Tähän sain nyt Lentsulta hyviä vinkkejä. Maya lähtee kyllä perään - ja tuokin, mutta tiputtaa. Kotonahan se kantaa käteen kaikki lelut, joten nyt pitää vaan saada se tajuamaan, että noutokapulakin pitää tuoda minulle - ja siitä vielä sivulle. Ensin otettiin niin, että Maya oli sivulla ja katsottiin, mitä se tekee, kun noutokapulan laittaa siihen tassujen eteen. Kyllähän se tarjosi nostamista - ihan ei pidä vielä, mutta nostaa jo tosi kivasti. Tätä vaan jatketaan. Sitten treenattiin niin, että heitin kapulaa ja vaadin, että Maya tuo sen lähemmäksi ja lähemmäksi ja palkkaan, kun se on melkein edessä. Neitihän lähti vauhdikkaasti, nappasi kapulan ja lähti tulemaan, mutta tiputti matkalla. Sitten vaan odotettiin, mitä Maya tekee ja ainahan se lähti kapulaa hakemaan uudelleen, tiputti ja haki uudelleen. Palkan sai, kun toi lähelle. Kolmas variaatio oli se, kun Maya vietiin istumaan vähän kauemmas, kapula eteen ja siitä annettiin sen nostaa se ja kutsuttiin sivulle. Palkka sivulle tulosta, vaikka tiputti kapulan, koska oli saanut sen sivulle tulo käskyn ja se piti toteuttaa. Nytkin Maya toi kapulan jo aika lähelle. Näitä treenaillaan nyt, ja jos se seuraavalla kerralla, kun meillä on sisä treenit osaisi tuoda sivulle? Seuraaviin treenehin on kuitenkin muutama viikko aikaa...

Otin myös seuraamista palkalla - yritin parantaa Mayan seuraamispaikka. Palkalla se menee tosi hyvin.. Vasemmalle käännökset ovat parantuneet ihan huimaavasti sen ansiosta, kun olen treenannut niitä sisällä tuolia vasten. Oikeat käännökset pitäisi nyt ottaa työn alle, niissä tuppaa ainakin paikalla hypähtämään ja on muutenkin vähän irti.

Liikkeestä maahanmeno sujui hyvin - se on Mayalla tosi hyvä liike. Pysyy jo ihan hyvin maassa, vaikka palaan koiran taakse ja siitä sivulle. Kaukoja ei treenattu tällä kertaa, muuten kuin odotellessa ja merkkiäkään en näköjään treenannut :). Lopuksi vielä paikalla makuu, jossa Maya ensin haisteli kovasti paikkaa, jossa oli tarkoitus olla ja löysikin namin. Niinpä se sitten ensimmäistä kertaa nousi paikallaan olossa lopussa seisomaan ja nuuskimaan (ei lähtenyt mihinkään). Kävin sitten laittamassa maahan ja palasin piiloon ja palkkasin pysymisestä. Oikeastaan tämä oli hyvä juttu, sillä nyt sain huomautettua Mayalle, että siellä kuuluu maata ja sieltä ei nousta. Tämä kaikki tosi kiltisti vielä.

Kiitos taas kivasta treeniseurasta Lentsulle, Katjalle ja Helille koirineen!

Mäykkytytöt kylässä

2011-01-12T15:45:00.001+02:00

Laura kävi eilen mäykkytyttöineen kylässä... Minulla oli täysi työ saada katit kiinni ja jemmaan ennen mäykkyjen invaasiota. Muuten hyvin, mutta Frankliniä en saanut kiinni. Cassu, Curry ja Claus pääsivät makkariin ja Harvey kylpyhuoneeseen. Mutta Franklin livahti käsistäni sohvan alla ja sohvan sisään... Vähän minä epäilin, että mäykyt sen sieltä löytävät, mutta ei auttanut... Kiukku ja Kerttu sitten saapuivat "tivoliin" - niiden mielestä oli tosi jännä paikka: leluja, luita, komeroita, koiria ym. Laura siinä liitteli minua Facebookiin (oli vihdoin luovutettava...), kunnes yhtäkkiä vilahti silmien edessä katti ja mäykky. Kiukku oli toteuttanut itseään ja yhyttänyt katin sohvasta tai sen alta... en tiedä, kumpi meistä pelästyi enemmän, minä vai Laura.. Laura varmaan näki mielessään silmättömän mäykyn ja minä tapetun katin.. Onneksi kyseessä oli Franklin, joka tyytyi sähisemään, Curry todennäköisesti olisi kyllä vedellyt mäykkyparkaa ympäri korvia. Ei muuta kuin mäykyt kiinni ja pyydystämään kattia sohvan sisästä.. ei mikään helppo homma, mutta saatiin se vihdoin kiinni ja Harveyn seuraksi kylppäriin. Mäykkytytöllä kyllä oli elämänsä päivä :). Ihka oikea saalis. Lopuksi vielä Kiukku ja Maya intoutuivat leikkimään sohvalla - sohvallakin voi muuten saada hepulin a la Maya...

Tällaisia ihanuuksia kävin katsomassa tiistaina:

Arvoitus

2011-01-11T11:42:00.000+02:00

Mikä saa kaksi sängyssä unta vetelevää shetlanninlammaskoiraa, pomppaamaan refleksinomaisesti ylös sängystä ja ryntäämään kilpaa keittiöön? No, se ääni, kun kissa tiputtaa yhden katin kuivaruokapapanan lattialle.... Joskun mietin, että katit tekee sen varmaan tahallaan ja istuvat sitten nauramassa typerille koirille.

Tokotreenit lämpimässä

2011-01-08T15:31:00.001+02:00

Kun torstaina paleltiin kylmässä hallissa mätsärissä, niin perjantaina päästiin sitten Tuijan koirakoulun lämpimään mattohalliin treenaamaan tokoa. Aika luksusta. Meillä oli kavereiden kanssa pari tuntia varattuna treeniaikaa perjantai-illalla. Maya sai treenikavereikseen Pepsin, Mion ja Lyylin. Treenit aloitettiin paikalla makuulla ja minäkin sitten reippaasti menin piiloon. Maya pysyi tosi hyvin, mutta kaula kyllä venyi kun se kuikuili perääni ja katseli vähän kavereitakin. Sitten tehtiin liikkeitä vuorotellen, ensin ihan vain seurautin vähän ja otin yhden suoran luoksetulon, jotta Maya tottuisi paikkaan, eikä ihmettelisi peilejä (kun se ihmettelee niitä kotona makuuhuoneessakin). Kerran se vilkaisikin peiliin, kun juoksi luokseni, mutta jatkoi matkaa kuitenkin vauhdin siitä muuttumatta.

Sitten otin ruutua - ensin vietiin yhdessä alusta ruutuun ja sitten lähetys ruutuun. Meni tosi hyvin ja pysähtyi alustalle kääntyen minuun päin. Toinen samanlainen vähän pidempää (merkiltä) ja taas hyvin. Koska kaikki kaveritkin oli lähetetty myös tyhjään ruutuun, ei me voitu jäädä huonommiksi, vaan kolmannella kerralla lähetin Mayan tyhjään ruutuun. Hyvin meni ja pysähtyi käskystä jälleen kääntyen minuun päin. Hieno tyttö.

Sitten käytiin hypyn kimppuun, jonka luulin sujuvan tuosta vaan, kun kerran ollaan treenattu ja silloinkin onnistui :). Jep. Nyt kyllä kiersi hypyn pari kertaa, hyppäsi, ei istunut jne. Kunnes sitten sain vähän neuvoja ja vein Mayan esteen taakse istumaan ja aloitettiin liikkeen lopusta. Samoin annoin Mayalle istu (sit) -käskyn liian aikaisin (kerrankin käsky liian aikaisin) jo silloin kun Maya oli ilmassa.. joten kun pari kertaa otettiin liike lopusta ja sitten annettiin tuo istu-käsky vähän myöhemmin, saatiin jo onnistuminenkin aikaiseksi. Tätä otin vielä uudelleenkin. Kumman vaikealta tuntui, vaikka luulisi olevan ihan helppo juttu. Mutta eipä kyllä olla tätä aikoihin treenattukaan - oma estekin on lumen alla.

Uutena treenattiin sitä merkkiä. Neuvona viedä lelu n. 2 m päähän merkin taakse ja lähettää Mayan merkki (taakse) -käskyllä merkille. Tätä sai ottaa 2 kertaa :). Hyvin meni ja sitten piti käydän merkin takana ja lähettää koira tyhjälle merkille ja pysäyttää se. Maya teki upeasti. Kyllä se oppii hyvin, kun vaan osaa opettaa. Kiitos Lentsu.

Otin myös liikkeestä maahanmenoa - tätä peiliä apuna käyttäen, tosin meille se taisi kyllä olla hankalampaa... minä kun en ollut tottunut siihen ja Maya vielä vähemmän. Tarkoituksena oli nyt lähteä liikkeelle Mayan nimeä käyttäen (ei sivu-käskyä) ja käännöksen kautta ottaa maahanmeno. Kun vielä itse osasin tehdä tämän luontevasti, niin kuin tavallisesti (ne peilit sekoitti minua), niin ihan hienostihan se Maya tippui maahan. Ja nyt pysyy siellä myös, kun palaan sen taakse eli sinänsä liike on aika hyvällä mallilla.

Jossain vaiheessa otin myös liikkeestä seisomista, joka meni parilla ensimmäisellä kerralla hienosti ja sitten alkoi tökkiä ja Maya tarjosi maahanmenoa. Mahtoiko se sitten luulla, että ensimmäisillä kerroilla ei tehnytkään oikein ja alkoi tarjota jotain muuta? Se kyllä sekoittaa herkästi maahanmenon ja seisomisen liikkeestä.. itse en saisi olla yhtään epävarma, enkä varsinkaan tippaakaan varmistella (katsoa taakse ym).

Kaukoja otettiin myös vähän - ne menivät paremmin, kun tultiin kehästä ulos ja harjoittelin niitä siinä "lepoaluueella". Siinä pääsin jo oikein hyvän matkan päähän ja Maya ei liikkunut oikeastaan ollenkaan istu-maahan -vaihdoissa.

Seuraamista harjoittelin naksulla - palkkasin perusasennosta ja vähän myös oikeasta paikasta, joka oli kyllä melkoisen hukassa, Maya edisti melko lailla. Ollaan nyt harjoitelut sitä vasempaan käännöstä paikalla ja se menee aika hienosti takapäätä käyttäen. Sisätuolitreeneistä on ollut apua :). Yritän nyt vaan pitää seuraamisen iloisena, enkä kamalasti puutu tuohon edistämiseen. Miro löysi hyvän paikan sillä neuvolla, että palkitsin se aina, kun se seurasi niin tiiviisti, että painoi minua. Tätä ajattelin yrittää käyttää myös Mayalla, mutta ihan vielä ei olla siinä, että Maya painaisi seuratessa, joten treenit jatkuu...

Lopuksi otettiin vielä yhdessä paikalla istuminen. Maya jäi hyvin ja pysyi reippaana istumisessa. Käytiin piilossa ja oltiin siellä hetki ja palattiin koirien luo. Kaikki onnistuivat hienosti.

Lähes kaikkea tuli treenattua paitsi noutoa... noutokapula oli vain kassissa mukana. Ensi kerralla se varmaan pitää kaivaa esiin sieltä. Tehtiin vielä pieni lenkki porukalla, tosin lumikinokset ja auraamattomat tiet vaikeuttavat kyllä lenkkeilyä lähes kaikkialla. Tosi kivat treenit oli kivalla porukalla - ensi viikolla jatketaan.

Tänään Miro ja Maya pääsivät lumilenkille pellolle ja metsään. Jessus sitä lunta on paljon ja käveleminen (rämpiminen) hangessa on kyllä työlästä. Viime vuonna oli paremmat polut - nyt tuntui, että joka toisella askeleella upposi polvia myöten hankeen. Koirilla oli kivaa ja nyt ne vetelevät tyytyväisinä päiväunia Casper vieressään. Cassu on nukkunut koko päivän kerällä fleece-viltittiin kääriyteenä välillä vain asentoa vaihtaen. Kissan mielestä paras tapa viettää pakkaspäivää.

Kotitreenit

2011-01-04T16:39:00.001+02:00

Eilen oli sen verran parempi olo omistajalla, että otin Mayan kanssa pienet sisätreenit. Maya törmäsi lenkillä ihanaan shelttipoikaan, jota se liehakoi juoksemalla pitkin polkuja ja lumihankia ihan ekstaasissa. Valitettavasti Miro oli ihan toisenlaisessa ekstaasissa ja oli sitä ennen yrittänyt syödä shelttipojan suihinsa. Hohhoijaa...

Aloitettiin raivaamalla pieni tila matolle olohuoneeseen (muuten on liian liukasta) ja treenattiin perusasentoja tuolin avulla ja ilman. Sain aika näppärästi sen peruuttamaan käännöksessä tuolin avulla. Sitten treenattiin kaukoja. Nyt ollaan junnattu niin kauan paikoillaan, että päätin kokeilla jotain uutta, jotta voisin pidentää välimatkaa. Laitoin Marjalta saadun pitkän makkaralelun Mayan eteen ja käskytin maahan. Ihan ensimmäisellä kerralla ei onnistunut, mutta sitten likka hoksasi, että on tarkoitus pysyä paikoillaan! On narttu sitten vaan älykäs urokseen verrattuna :). Hyvin meni istu/maahan/istu -vaihdot nyt. Valoa tunnelin päässä siis! Tästä rohkaistuneena hain eteisestä kunnon noutokapulan ja vein sen muutaman metrin päähän - Maya sivulle ja se kysyy nyt tosi kauniisti lupaa saada lähteä. Minusta se on suloista, on sitten hyvä tai ei... lähti reippaasti hakemaan, mutta sitten ihmetteli, että mikä kumma tämä on. Toi se kyllä sitten kehumisen avulla. Toistoja muutama ja sitten heittelin sitä noudettavaksi pari kertaa. Aika kivasti tuo - antaakin - ei kyllä sivulle, mutta työstetään sitä vaikka erikseen. Muutama kartion kierto vielä päälle - ja muutama merkki, mutta tässä on kyllä nyt varmaan kysyttävä viisaamman neuvoa, ettei mene väärin.. siis Maya menee kartion taakse ja pysähtyy käskystä, mutta kun on välimatkaa niin vähän, on vauhtikin hidas.. jatkaako tästä ja millä käskyllä - vai opettaako vain kiertämään? Pulmansa jokaisella :). Konsultoidaan...

Kulttuurivuosi 2011 on alkanut

2011-01-01T11:54:00.001+02:00

Meillä uuden vuoden vietto sujui sohvalla/sängyllä ja juoden mustaherukkamehua kylmänä ja kuumana. Piti sitten saada toinen flunssa joulukuun sisään. Tämä vielä vähän jämerämpää mallia, kuumettakin oli oikein reippaasti. Koirat onneksi pääsivät Mirvan kanssa metsäilemään päivittäin ja katit - no, ne makasivat sangen tyytyväisinä mamman vieressä sängyssä. Raketteja ei meidän perheessä onneksi pelätä - tosin illalla oli tarjolla vain takapihaulkoilua, kun mamma ei vielä ulos selvinnyt. Maya juoksi ahkeraan ulkona välittämättä raketeista, Miron mielestä parin kolmen tunnin metsälenkki riitti ihan mainiosti ja se vaihteli paikkaa sohvalta sänkyyn. Kissat eivät välitä raketeista tuon taivaallista - tai no - yllättävää kyllä, kaikkein arin yksilö eli Harvey istui ikkunassa tarkkailemassa valoilmiöitä varsin kiinnostuneena. Se on muutenkin meidän perheen yöeläin. Päivät se nukkuu sikeästi jossain jemmassaan ja iltaisin kömpii sieltä ylös. Jos nousee yöllä ylös, on Harvey aina päivystyspaikallaan istumassa.

Se on sitten alkanut. Ai mikä? No, Turku on vuoden 2011 Euroopan kulttuuripääkaupunki. Vuodesta tulee taatusti kiireinen työn kannalta - mutta kyllä on kaupunki täynnä hienoja tapahtumiakin! Me aloitamme kulttuurivuoden vieton tiistaina uudella Vares -elokuvalla. Sitten aukaistaankin Logomo ja siitä se lähtee...

Noutajat - nuo kiltit perhekoirat

2010-12-29T10:21:00.000+02:00

Ah, savu nousee taas korvista... nyt kun on näitä kaiken maailman koirankoulutusohjelmia televisio täynnä, niin jopas ovat koiranomistajatkin ottaneet opit käyttöönsä. Sessen kanssa jäädään sievästi odottamaan, kun se toinen koiranomistja rauhassa tassuttelee omien koiriensa kanssa ohi. Njet. Niihän sitä luulisi. Mutta kun sinne maahan lakoaa parikymmen kiloinen labbis, niin 100% varmuudella se pomppaa sieltä rähjäten ylös, juuri kun olet omien koiriesi kanssa siinä kohdalla. Luntakin on niin paljon, että ohittamaankin joutuu paljon lähempää kuin kesällä. Ja siellähän se labbis taas odotteli meitä lenkkipolulla. Miten herttaista. Jos ei olisi ollut työaamu, olisin taas jäänyt omien koirieni kanssa myös odottelemaan kymmen - parinkymmen metrin päähän ja katsonut, kummalla omistajalla hermot pitää. Minulla piti kesällä. Mutta ei - koirat sivulle ja yrittämään ohittamista. Yritä siinä sitten Mirolle sanoa, että mennään ohi kauniisti (tänään se kiltti labbis ei pomppaa sieltä ylös täydessä raivossa), kun Mirokin tietää 100% varmuudella, että kohta sieltä tullaan... Ja niinhän siinä taas kävi.

Joten - olisiko niin hurjan vaikeaa a) todellakin pitää se koira siellä maassa ja hiljaa, jos on ihan pakko jäädä sinne kyttäämään (luulisi onnistuvan aikuiselta mieheltä) b) jos tietää, että se oma sesse ei pysy siellä, ohittaa ne vastaan tulevat koirat reippaasti kävellen, jolloin tilanne olisi edes tasapuolinen kaikille c) pyytää sitä vastaan tulevaa ihmistä useamman koiransa kanssa pysähtymään ja itse äkkiä luikkia ohi.... Mikä tahansa näistä olisi mukavampaa, kuin se, että se olen joka kerta minä kahden koiran kanssa, joka saan päälleni nämä maassa vaanivat herrantertut. Miro oikeasti inhoaa jo valmiiksi kaikkia maassa makaavia koiria, koska ne ovat sieltä joka kerta kohdelle osuessa pompanneet pystyyn hampaat irvessä.

Mayan kanssa sisätokoiltiin illalla. Tilaa on rajallisesti - vain olohuoneen maton kulma, koska muualla on ihan liian liukasta. Sinne sijoitin merkkikartion ja lähetin Mayaa kiertämään sitä. Vähän sillä meni, ennen kuin tajusi.. mutta sitten sain jo kiertämäänkin. Pysäyttelin silloin tällöin käskyllä ja heittämällä namin. Sitten pistin kartion taakse tunnarikapulan ja lähetin kiertämään - nappasi kapulan, minä käännyin lähtösuuntaan ja Maya tuli sivulle.. ei ihan vielä kapulan kanssa loppuun, mutta jos tälla saataisiin luotua tunne siitä, että sen kapulan kanssa voi tulla sivulle.. Kapulaahan (tai lelua) se kyllä tuo minulle, mutta sen kanssa sivulle tulo on vaikeaa. Otin vielä kartion pois - vein kapulan ja lähetin Mayan hakemaan - ihan ok. Pari kertaa pyysin sivullekin - tuli hyvin, mutta kapula kyllä tipahti ennen. Yritetään nyt vaan luoda sille positiivista mielialaa, eiköhän se tästä. Pari kertaa uskaltauduin jopa laittamaan kapulan sen tassujen eteen niin, että Maya on sivulla ja nostamaan siitä. Ihan ok. Kivaa oli Mayalla - sillä ihan selkeästi on hirveä tekemisen tarve. Kaukoja toki ollaan treenattu päivittäin, mutta muuten on treenit jääneet vähemmälle. Nyt pitää taas aktivoitua. Torstaina on kai luvassa Mayalle Mirvan agitreenitkin :).

Kissojen joululahja

2010-12-24T12:23:00.000+02:00

Koirat saivat pakenttinsa ensin - Maya murhasi uuden pallonsa noin 3 sekunnissa. Ja Miro taisi varastaa Mayankin hirvikiekon. No, sen kyllä sitten näkee lenkillä..

Kissoille annoin kissanmintulla täytetyn lelukalan. Nauroin kippurassa niiden touhuja. Kissanminttu todella tekee kissat ihan hulluiksi. Ensin lelukalan omi Curry ja kenelläkään muulla ei ollut asiaakaan sen lähelle. Curry puski, kieri, ravisteli ja heitteli kalaa. Franklin yritti tehdä tuttavuutta kalan kanssa, mutta Curry tyynen rauhallisesti huitaisi sen pois tassullaan. Kun Curry oli aikansa leikkinyt kalalla, se väsähti ja muutkin saivat tutustua kalaan. Seuraavaksi sillä leikki vuoroaan odottanut Franklin.. jälleen kierittiin, heiteltiin, purtiin ja hyökkäiltiin kalan kimppuun. Casper olisi myös halunnut osansa, mutta pojat ei oikein sovi samalle pöydälle/leikkiin, joten kävin aina välillä hakemassa Cassun kauemmaksi, ettei tule joulutappelua. Claus taas yritti tutustua kalaan sivistyneen rauhallisesti, kuten pyhälle kissalle sopii.. Sen jälkeen Curry taas omi kalan itselleen... Pöydällä ne nytkin päivystää minttukalansa vieressä.

Häivy!

Minttukalaaa jeee!

Minttukala keskellä... Franklin tuijottaa Casperia

Nyt on mun vuoro

Sitten vielä pari kuvaa lisää... Mayan synttärikakusta, Mirvan upean ekologisesti pakatusta joululahjasta sekä uudesta joulukoristeestani.

Iloista joulua kaikille!

2010-12-18T10:38:00.001+02:00

Amarantes Y.S.L Parisienne 1-vuotta!

2010-12-13T17:36:00.000+02:00

Niin se vaan aika menee - Maya täyttää tänään vuoden. Onnittelut ihanalle ja aktiiviselle prinsessalleni sekä sisaruksille Merrille, Sindille, Veegalle ja Valppaalle. Merrin näinkin eilen Messarissa (onnea PU4 -sijoituksesta) ja kyllä oli pojassa paljon samaa kuin siskossaan - silmien ilme varsinkin. Toki pojalla oli pidempi kuono ja kokoa enemmän kuin siskollaan, mutta kyllä sisarukset vaan toisiian muistuttivat.

Maya pääsi synttärien kunniaksi moikkaamaan kummitätiään Ullaa Saloon samalla kuin Clausista otettiin vasta-ainetestit. Samalla reissulla haettiin sitten kassillinen joululahjoja Eräeläimen -70% loppuunmyynnistä. Mukaan tarttui myös 3 kantokoppaa, kun halvalla sai :). Luita riittää, pantoja ja katit saivat ruokaa.

Muuten mamma onkin hiljainen, kun ääni katosi eilen.. ihan pienen pieni flunssapoikainen loppuviikosta ja sitten eilen se ääni lähti. Nyt täytyy vaan toivoa, ettei etene äänihuulten tulehdukseksi, mihin minulla on taipumus. Katit käyttivätkin sen heti eilen hyväkseen - pienoinen kattitappelu taas poikien välillä. Tosin myös Miro on saanut haavan korvaansa - ilmeisesti se on mennyt keskelle catfightia.

Juhlan kunniaksi kuvia Mayan hakureissulta Amarantes kennelistä

Varkaudesta. Mayan lisäksi kotona oli vielä Valpas, joka esiintyy myös kuvissa.

Koirien joululahja

2010-12-11T19:40:00.000+02:00

Miro ja Maya saivat tänään joululahjansa - vähän etuajassa, mutta väliäkö sillä. Tanja kävi hieromassa molemmat. Kummallakin oikea takaosa jumissa ja Mirolla vasen etuosa. Niin ja kinner. Mayalla taas ranka vinossa ja joku S? ihan jumissa. Minä kun unohdan sekunnissa, miksä S1 tai muu se oli, mitä Tanja sanoi. Mutta siis molemmat saatiin kuntoon ja nyt ollaan pari päivää rauhallisemmin. Miro oli tällä kertaa superkiltisti ja tuntui oikein nauttivan, neitokainen kiemurteli oikein olan takaa. Nyt molemmat nukkuvat tyytyväisinä.

Kävin itsekin hierojalla viime viikolla ja olin lapaluista päänahkaan asti täysin jumissa. Ja se kyllä tuntuikin - ei ollut paikkaa, mistä en olisi ollut kipeä. Olisin kuulemma voinut tulla vähän aikaisemminkin :). Ensi viikolla sitten uudestaan.

Huomenna menen Messariin katsomaan näyttelyä - tai taidan kyllä ensimmäiseksi suunnistaa katsomaan PM-koiratanssia, kun Anettekin näyttää olevan joukkueessa. Joululahjat on kyllä jo ostettu, joten ostoksilla käyntiä voisi rajoittaa :). Maanantaina on onneksi vapaapäivä. Käytän Clausin Salossa vasta-ainetesteissä Mirvan kanssa. Ensi vuoden projekti on nimittäin Clausille supreme premior -titteli ja pitää käydä ulkomailla hakemassa ainakin yksi caps... ajattelin yrittää sitä Ruotsista huhti- toukokuussa. Jos ei sieltä tule (Ruotsissa kun voi olla kilpailuakin - siellä tuntuu olevan hyviä lilanaamioita), niin sitten pitää suunnata esim. Tallinnaan. Mutta kun tästä olisi niin helppoa mennä Tukholmaan näyttelyyn, joten pitää sitä nyt ainakin kerran kokeilla.

Kodasta hyppyvalio - onnea!

2010-12-07T11:42:00.001+02:00

Lauantaina vierailtiin Mayan kanssa ATT:n kisoissa - likka ei juurikaan ehdi muuta kuin tuijottamaan radalle ja ilmaisemaan halunsa päästä sinne suhteellisen pontevasti. Hiljaa se kyllä on, JOS sen kanssa tekee jotain, mutta jos ei... Pääsi sitten onneksi Mirvan kanssa hallille treenaamaan ja purkamaan energiaansa. Ja vielä pienet lumileikit siihen päälle. Tosin neiti hienohelma antoi kyllä poikien enemmänkin juosta hangessa ja katseli päältä. Lunta tosin on niin paljon, että Maya melkein uppoaa hankeen.

Hyvin luminen Maya

Koda & Taisto

Maya & Rai

Sunnuntaiaamulla lähdettiin Mirvan kanssa ajelemaan kohti Seinäjokea. Lähdettiin Mayan kanssa Kodan ja Mirvan kannustusjoukoiksi Seinäjoen kisoihin. Maya opettelee samalla, miten ollaan ja käyttäydytään pidemmillä kisamatkoilla. Hyvin se autossa meni ja hotellissakin on tosi kiltisti. Seinäjoen kisat olivat Wallsport -hallissa, joka oli kyllä aivan loistava. Avara, valoisa, korkea ja hyvä pohja. Kyllä siellä kelpaa karsinnat pitää ensi vuonna. Matkan kruunasi se, että Mirvan Kodasta tuli hyppyvalio! Tekivät tosi hienon radan ja sijoittuivat kovassa seurassa neljänsiksi (1. Sky, 2. Hitti, 3. Punssi, 4. Koda). Onnea!!

Jee, musta tuli hyppyvalio!!!

Mayan kanssa treenasin hallissa aina väliajoilla myös tokoa - teki tosi reippaasti, tosin ehkä myös aavistuksen verran äänekkäästi. Mayahan ei tokoa treenatessa ole äänähdellyt juurikaan.. mutta kun nuo agikisat olivat siinä vieressä, niin likka kävi tosi ylikierroksilla. Ehkei niin vakavaa? Oli ainakin tosi innoissaan ja teki hyvin hommia. Otettiin kaikkea pientä; seuraamista, luoksetuloa, jääviä liikkeitä, kaukoja ym. Maya sai myös reippailla paljon Kodan lämmittelyseurana. Itsenäisyyspäivän loppu meillä menikin Mayan kanssa sohvalla torkkuen..

Claus kattinäyttelyssä

2010-11-30T09:47:00.000+02:00

Viikonloppu meni Clausin kanssa TUROKin kissanäyttelyssä ja maanantain lomapäivä toipuessa siitä. Miro ja Maya olivat hoidossa Kahtoloilla - Maya meni sieltä lauantai-iltana Mirvalle yökylään ja mukaan agikisoihin Purinalle. Oli muuten väsynyt pikkuneiti sunnuntai-illalla. Claus yritti turhaan herättää kaveriaan puskemalla, Maya vaan nukkui..

Lauantaiaamulla kun piti lähteä näyttelyyn jemmasin Clausin makuuhuoneeseen, koska se ei päästänyt minua 5m lähemmäksi. Katti aavisti, että ollaan menossa näyttelyyn, kun kerran oltiin pesty ja puunattu 1,5 tuntia perjantaina. Meinasi epätoivo iskeä, kun sitä ei löytynyt makuuhuonesta mistään... loppujen lopuksi löysin sen viimeisestä nurkasta kirjoituspöydän alta. Sunnuntaina sain Clausin vielä syliinkin - mutta olisi jo silloin pitänyt pistää koppaan. Kun sitten puoli tuntia ennen lähtöä huhuilin katin perään, oli se taas kadonnut. Tällä kertaa perinteisempään piiloon eli sohvan sisälle. Ei auttanut taas mikään muu kuin siirtää sohvapöytä sohvan alle ja ryömiä kattia kiskomaan sohvan sisältä. Kaikesta tästä huolimatta Claus käyttäytyi näyttelyssä tosi hyvin. Lauantaina nukkui tyytyväisenä tonttulakissaan ja tuomarin pöydällä sähähti vain kerran, eikä edes murissut minulle yhtään. Sunnuntaina oli kuin enkeli, sain jopa silittää ja rapsuttaa pöydällä ja tuomari sai vääntää ihan mihin tahansa asentoon. Kovasti tuomari kehui kissan superihanaa luonnetta. Ei jälkeäkään murisevasta kissapedosta... istuin jopa Clausu sylissäni arvostelualueella odottamassa toisen lila kastraattiuroksen arvostelua, jotta tuomari saisi verrata niitä toisiinsa. Molempina päivinä tämä nuorempi, ruotsalainen kastraattipoika pääsi tuomarin parhaiden valintaan - eikä ihme - se oli tosi komea. Ainakin sunnuntaina oli paneelissakin. Me saimme kuitenkin Clausin kanssa sen, mitä olimme hakemassa eli 2 x CAPS. Nyt Clausilla on koossa 5 serttiä tästä luokasta ja vielä pitäisi 6 saada. Suunnitelmiin kuuluu, että Claus valmistuisi ensi vuonna TUROKin marrasnäyttelyssä. Täytyy vaan ensin sitten käydä ulkomailla sen kanssa - joko Tukholmassa tai Tallinnassa varmaan. Tukholma houkuttelisi enemmän, mutta siellä suuremman todennäköisyyden mukaan on kilpailua... Täytyy miettiä.

Sunnuntaina näin näyttelyssä myös 2 meidän Franklinin lapsenlasta - Franklinin tyttären (Ferme Tiramisu) tyttäriä. Toisella oli ihan Franklinin ilme!

Hei te epäuskoiset!

2010-11-26T13:06:00.001+02:00

Ystäväni ovat nauraneet sille, että Maya ei osaa hypätä sohvalle, vaan se pitää nostaa sinne (prinsessa). Teille kaikille tiedoksi, että tänään 26.11. Maya on hypännyt itse sohvalle jo 3 kertaa. Siitäs saitte.

Aamulenkillä käytiin pellolla - ihana, luminen ja poutainen marraskuun aamu ja minulla vapaapäivä. Ei ollut yhtään frisbeen heittäjää, eikä muita ulkoilijoita - vaan liikuntatoimisto kunnostamassa latuja. Taas se alkaa, kun ei saa koirien kanssa lenkkeillä missään. Pari onnekasta hiihtäjää tulikin jo, kun me suuntasimme pellolta kotiin päin. Mirolla ja Mayalla oli hauskaa, joskin vähän tassuja paleli..

Nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni, pyydystää birma ja lähteä sen kanssa kylpyyn.. Viikonloppuna on taas kattinäyttelyt...

Kevät tulee

2010-11-25T15:45:00.000+02:00

Minullakin on lupa olla toiveikas, kun Ullallakin alkaa uuden joulun odotus aina tammikuussa :).

Mutta varma kevään merkki on se, että minä ilmoitin Mayan Lentsun tokokurssille, joka alkaa - noh, huhtikuussa. Mayan kurssi on torstaisin 14.4. - 26.5. klo 19-20. Puuhailen myös shelteille omaa tokokurssia (-päivää) toukokuussa sunnuntaina 8.5.2011. Saa ilmoittautua minulle jo nyt :). Ja kouluttajana tietysti Leena Välimäki.

Jos et pääse viikolla oleville kursseille (täyttyvät tosi nopeasti ja tietysti vähän hankalampaa, jos asuu kauempana), niin kannattaa hyödyntää Lentsun tokopäivät/luennot:

Koulutukset 2011

8.2 TOKOLUENTO / LIIKKEIDEN OPETUS TEORIASSA klo 18-21
-Tule oppimaan uutta & kertaamaan vanhaa

5.3 TOKOLUENTO / VARMA KISAKOIRA klo 10-13
-Miten onnistua kisoissa, kisajännityksen hallinta, kisoihin valmistautuminen

8.4 TOKOLUENTO / TREENISUUNITELMA klo 18-21
-Onko treeneissäsi idea, treenaatko systemaattisen tavoitteellisesti, miten jaksottaa treenit toimiviksi

1.6.2011 TOKO-ILTA klo 18-22
-Liikekohtaista treenausta & häiriötreeniä

23-24.7.2011 TOKOVIIKONLOPPU
-Täsmäkoulutusta omien ongelmien kanssa, häiriötreeniä sekä mukavaa yhdessäoloa samanhenkisten ihmisten kanssa.

15.8 TOKO-ILTA klo 17-21
-Liikekohtaista treenausta & häiriötreeniä

17.9.2011 TOKOPÄIVÄ
-Täsmäkoulutusta omien ongelmien kanssa, häiriötreeniä sekä mukavaa yhdessäoloa samanhenkisten ihmisten kanssa.

Luennot 25 euroa /luento. Toko-ilta 40 euroa / koirakko. Tokopäivä 60 euroa / koirakko. Viikonloppu 100 euroa / koirakko (kuuntelu-oppilaat 30 euroa). Hinnat sis. alv.

Koulutukset & luennot Turussa.

Ilmoittautumiset & tiedustelut lentsu@netti.fi

Lauantaitreenit

2010-11-14T15:59:00.001+02:00

Mayan kanssa päästiin eilen pitkästä aikaa oman ryhmän tokotreeneihin. Aamulla kävin itse naapurihallilla katsomassa tokokoetta, mutta koirat olivat silloin kotona. Selkä ei valitettavasti ole kovasti tykännyt tästä pe, la x2 hallilla olemisesta, joten tänään jäin kotiin, kun Maya lähti Mirvan kanssa agitreeneihin hallille. On ainakin likalla ollut työntäyteinen viikonvaihe: pe aksaa, la tokoa, su aksaa.

Mutta takaisin la -treeneihin. Paikalla 4 ryhmäläistä. Lauantai-iltaisin kuin tuppaa olemaan välillä muutakin tekemistä :). Aloitettiin paikallaan istumisella - Maya pääsi Jatsin pariksi :). Lyhyt aika, piilossa. Maya istui hienosti. Sen jälkeen paikallamakuu ja mukaan enemmän koiria. Maya Pepsin ja Lyylin välissä. Olin päättänyt, että ensimmäisellä käskyllä mennään maahan tavalla tai toisella. Ja mentiin sitten sillä toisella tavalla. Nimittäin käskystä ei mennyt, joten vedin sitten heti namilla alas. Ja kävelin automaattisesti ajattelematta piiloon :). Sitten vasta muistin, että piti miettiä tätä piiloon menemistä, kun en ole ennen mennyt.. Kurkin sitten sieltä raosta ja hyvin Mayan makasi. Valppaana Pepsin ja Lyylin välissä, jotka molemmat makaavat pää maassa.

Ensimmäisellä treenikerralla otin ruutua alustalla pitkältä matkalta. Ensimmäisellä kerralla hyvin ruutuun ja käännös minua kohti top-käskyllä. Toisella kerralla vielä paremmin. Takaisin päin yksi suora luoksetulo - se vauhdikas ja hypähdyksellä sivulle. Pitäisiköhän siihen puuttua?

Toisella kerralla kävin sen avoimen luokan hypyn kimppuun. Vein Mayan pari kolme kertaa hyppyesteen toiselle puolelle istumaan ja kutsuin yli ja sivulle. Tämän jälkeen tein koko liikkeenä ja meni kyllä hyvin. Ei tässä tule mitään ongelmaa olemaan. Helposti myyty Mayalle. Sen jälkeen liikkeestä maahanmeno ja paluu taakse. Laitoin namin eteen jättäessäni Mayan liikkeestä eteen, palasin Mayan taakse, sivulle ja lähetin namille. OK. Toistona sama, mutta nyt käskin Mayan ensin perusasentoon ja siitä päästin namille. Koko liikkeenä ok. Tämä siis myös näyttää olevan ok.

Kolmannella kerralla Heli käskytti seuraamista, seuraaminen oli kyllä aika huonoa... kyllä kai se siinä sivulla oli, mutta vähän ajatukset muualla. Heli sanoi, että 3/4 pituinen takkini häiritsi Mayaa - näin varmaan häiritsikin, valitettavasti se ei varmaan selitä kaikkea. Pitää nyt seurauttaa taas lyhyempiä matkoja ja motivoida Mayaa + treenata ja palkata sivulle tuloa. Sitten kokeilin liikkeestä seisomista - siinä ei kestänyt, että lähdin taakse, joten nami taas käyttöön eteen. Jätin Mayan seisomaan ja totutin taas siihen, että liikun Mayan ympärillä ja sivulla - tätä tehtiin muutamia kertoja + vapautus ok-sanalla namille. Sitten tein liikkeenä ja kiersin Mayan taakse vähän kauempaa sivulta - ja lopulta päästiin siihen, että saatoin tehdä liikkeen ihan kokonaisena ja sivulta vapautus namille. Ja lopulta vapautus namille vasta, kun on ottanut perusasennon. Eiköhän tämäkin tulen treenaamisen kautta ihan kuntoon.

Lopuksi syötiin Mayan ykkösen kunniaksi omenakakkua! Kivat treenit ja Maya nukahti syliini autossa, kun ajeltiin kotia kohti...

Maya 11 kuukautta

2010-11-13T13:41:00.000+02:00

Taas on Mayalainen kuukautta vanhempi. Eilen Maya pääsi vähän trenaamaan agia Mirvan kanssa. Erilaisia leikkauksia harjoittelivat, joilla hienoja nimiä, joista minä en enää ymmärrä yhtään mitään :). Puomi on kanssa aika hieno. Ja keinulle se painoi täyttä häkää ihanan Pedigree koiranherkkuruuan perässä. Minä pidin puomista kiinni - ja sitten Mirva laski sen alas. Mayaa totutettiin samalla keinuvaan liikkeeseen. Hallille oli tullut myös pikku puomi ja pikku keinu. Aivan supersuloiset. Olisivat vaan Mayan kannalta saaneet tulla vielä aikaisemmin :). Mutta hyvä näin. Pikku keinua otettiin viimeiseksi ja sille Maya meni todella reippaasti, eikä ollut moksiskaan siitä, että keinu meni alas - no eihän se ollut kuin n. 10cm päässä maasta, mutta näin keinusta tulee varmaan hyvä, kun isolla keinulla ja pikku keinulla harjoitelaan yhtä aikaa.

Kotona olikin sitten ihana katsella onnellista ja väsynyttä agikoiran alkua. Tänään Maya pääsee vielä omiin tokotreeneihin... vaikka oma selkäni on nyt kyllä niin kipeä, että ilta kylmässä hallissa ei houkuta. Mutta pitäähän sitä treenikavereille viedä ykköstuloksesta omenapiirakkaa!

Treenisuunnitelmaa

2010-11-12T14:24:00.001+02:00

Pitää varmaan taas aktivoitua viikonlopun kisojen jälkeen. Eilen minua niin nauratti, kun lenkillä Maya yhtäkkiä vetäisi lujaa oikealle, minä ihmettelin, että mikä sille nyt tuli. No, likka veti treenikentälle :). Käytiin sitten ottamassa yksi luoksetulo. Kenttä oli niin pahasti jäässä, että siinä ei voinut tehdä mitään, ja nurmiauluekin aika mielenkiintoinen. Mutta pääsi Maya vähän treenaamaan. Sisällä ollaan otettu kaukoja. Tänään pääsee mukaan TSAUn vuosikokoukseen, jonka jälkeen Mirva varmaan vähän treenaa agia ja huomenna onkin omat treenit.

Tässä sitten treenattavia asioita:

PAIKALLAANOLO = treenaa piiloon menemistä, pidennä aikaa. Ja sitä pitää treenata, että Maya menee ensimmäisellä käskyllä maahan (kisoissa vaati 2) ja nousee myös ylös...
SEURAAMINEN = vahvista paikkaa (lähemmäksi), Mirolla tepsi, kun naksautin siitä, kun painoi, käännökset paremmiksi, sivulle tulon treenit erikseen (paikalla käännökset), peruuttaminen taas ohjelmistoon (takapään käyttö), eri askelajit
LIIKKEESTÄ MAAHANMENO = tämä liike ok, kevyt käsky edelleen, mutta muutetaan liikkeelle lähdössä "sivu" käsky toiseksi (mennään), ja maahanmeno otetaan käännöksen jälkeen erikseen muistutettava koiraa siitä, että ohjaaja menee nyt taakse (tätä on aikaisemmin treenattu - eli jälleen kerran loppuosa erikseen)
LUOKSETULO = palasina, jätetään seisomaan, kutsu, pysähdyksiä puun kierrolla, pitää pohtia taas sitä käytänkö käsimerkkiä vai suullista käskyä?, suoraa luoksetuloa myös
LIIKKEESTÄ SEISOMINEN = samat jutut kuin liikkeestä maahanmenossa eli loppuosaa erikseen, ehkä etupalkalla aluksi koko liikettä, ja liikkeelle lähdön käskysana vaihdetaan ja käsky vasta käännöksen jälkeen
NOUTO = jep, jep.. minä erehdyin luulemaan, että tämä olisi helppo homma Maylle, kun se kotona kantaa kaikki lelut käteen.. eipä ole. Eli tässä jatketaan puun kierto treeneje ja kapula sieltä puun takaa mukaan. Pääasia on nyt pitää tätä iloisena asiana. Sivulta kapulan nostoa ei nyt ole treenattu, koska siinä Maya tuppasi tiputtamaan kapulan ja muutenkin siitä tuli vähän "pakko pullaa". Edetään hitaasti ja toivottavasti varmasti. Metalliinkin pitäisi totutella, koska se ei tunnu olevan Mayalle (-kaan) mieluinen. Tosin kissan tonnikalapurkit se kyllä kantaa...
TUNNARI = jatketaan piilottamista, apuna lauta - tunnarikapula piiloon taakse (jos ei lunta tule...)
HYPPY = tehdään nyt samoin kuin tuon seisomisen kanssa eli vien Mayan ensin istumaan esteen taakse ja kutsun siitä hyppäämään ja sivulle, muutaman toiston jälkeen uskoisin kyllä tämän menevän Mayan päähän äkkiä (ei siis vielä olla tehty)
KAUKOT = Mayasta kaukot ovat hauskoja :). Aamukeksin yhteydessä ollaan otettu istu-maahan -kaukoja ja ne sujuu tosi hyvin. Tosin välimatka on vasta jotain 1 - 1,5 m. Eli tässä nyt tavoitteena pidentää välimatkaa ja erikseen harjoitella kaikkia asennonvaihtoja (myös seisomista - mitä ollaan toki treenattukin jo)
RUUTU = Maya menee hyvin alustalle (ja pysähtyy "top"-käskystä seisomaan minua päin). Vähitellen pitäisi varmaan kokeilla niin, että joku muu vie sen alustan...

Maya on lisäksi treenannut myös paikallaan istumista niin, että käyn piilossa. Tätä jatketaan ja piilossaoloaikaakin varmaan voisi vähän pidentää. Treenata pitää myös sitä, että kehässä on pari ihmistä (liikkeenohjaaja + tuomari) touhuamassa, liikkeenohjaajan käskytystä sekä myös sitä alun odottamista (tämän opetin Mirolle ja sujuu nykyään hyvin. Mayalla ei vielä ole kamalasti kärsivällisyyttä odottaa, joten piippaa siinä vaiheessa, kun tehdään hommia, on hiljaa).

Toinen kerta toden sanoo - alokasluokka suoritettu

2010-11-07T16:36:00.002+02:00

Eilisestä jäi vähän (puolen pisteen verran) hampaankoloon, joten päätin sitten kisata sunnuntainakin Mayan kanssa. Se oli ihan reipas eilen ja kisasuoritus meni oikein kivasti, vaikka palkkaa ei kuulunutkaan. Ja ainahan voi keskeyttää, jos tuntuu siltä. Vaikka se vaikeaa onkin :).

Nyt ei jännittänyt enää yhtään niin paljon. Kyllä se vaan niin on, että kisajännitykseen auttaa kisaaminen. Jännittäminen iski vasta siinä vaiheessa, kun seisoin Mayan kanssa vastakkain paikallaanolossa. Että se voi sitten olla kamalaa.

Tuomarina tänään oli Ilkka Sten - eilisellä suorituksella olisimme Ilkalta varmaana jo eilen saaneet ykkösen... Mutta eihän sitä ennakkoon voinut tietää, mitä tänään tapahtuisi - liike pari nollille ja bye bye ykkönen..

Koiria oli 14 ja paikallaanolot tehtiin kahdessa osassa. Maya oli suoritusvuorossa kolmantena. Ihan ihme juttu (hyvä), että tänäänkin kaikki alokasluokan koirat pysyivät paikoillaan. Hienoa. Paikallaanolo on niin pelottava liike. No, ensin oli tietysti luoksepäästävyys ja se sujui Mayalta odotetusti eli hyvin. Vastaan se kyllä meni tuomaria.. ihmiset kun ovat kivoja. Kaiken kaikkiaan Maya oli rauhallisempi tänään - ehkä hieman väsynyt. Ei kitissyt odottaessa niin paljon. Sitä pitää treenata.. siis odottamista. Maahan ei edelleenkään mennyt ensimmäisellä käskyllä. Makasi tosi rauhallisesti - tänään tajusin, että ei edes vaihtanut asentoa kummallakaan kerralla. Mirohan aluksi aina vaihtoi jossain vaiheessa lonkka-asentoon. Ja nyt sain sen ensimmäisellä kerralla ylös perusasentoon "sit"-käskyllä. Ilkka kysyi minulta annoinko kaksi käskyä ja rehellisesti vastasin, että annoin - mihin hän totesi, että hän ei kuullut, joten ei voi vähentää pisteitäkään. Nyt siis treenataan myös ensimmäisellä käskyllä rivissä maahanmenoa, ettei Maya nyt luule, että liike menee niin, että vasta toisella pitää mennä maahan.

Seuraamiskaavio oli vähän pidempi ja ehkä sotkuisempi kuin eilen. Kytkettynä seuraaminen meni vähän heikommin kuin eilen mm. pari perusasentoa jäi tekemättä, vaikka ne ovat yleensä Mayalla hyvät. Maya ei vaan oikeasti käsitä tätä remmissä seuraamista, mutta eipä tarvitse enää käsittääkää :). Vapaana seuraaminen meni paremmin, aika hyvä paikka ja perusasennotkin löytyivät. Jossain kohdassa vähän irtosi, mutta korjasi hyvin.

Liikkeestä maahanmeno tehtiin suunnilleen samassa paikassa kuin eilen, joten omatoimisesti otin yhden sivuaskeleen kauemmaksi aidasta ja toisesta kehästä :). Eilen oli vähän tarkempi kehäsihteeri, joten tänään pystyi vähän "kikkailemaankin". En tosin tiedä, oliko tästä paljon mitään hyötyä. Yritin herättää Mayan ottamaan katsekontaktin ennen lähtöä liikkeelle, mutta nyt näkyy se, että treenataan paljon yksin ja koira ei ole tottunut liikkeenohjaajaan. Treeniä lisää. Maya kiinnitti huomiota ihmiseen, joka puhui kehässä ja hääräsi siinä ympärillä ja katsekontakti vähän kärsi. Yritin lähteä liikkeelle vähän rauhallisemmin myös ja omalla liikkeellä vähän jarruttaa koiraa. Tällä kehäsihteerillä vaan ei otettu montakaan askelta ennen kuin "käsky" tuli.. Tämänkin otin vähän varman päälle ja sain Mayan menemään maahan. Ihan näin ponnekasta (Mayalla ponnekaskin käsky on tosi "sievä") käskyä en käytä kyllä treeneissä ja palataan takaisin keveään "maa" -käskyyn kyllä heti. Hyvin pysyi maassa ja nousi ylöskin - taisin kuitenkin siinä joutua hieman käyttämään apuja??

Luoksetulo meni ihan nappiin. Edelleen pienellä hypähdyksellä. Tuli kyllä tosi hienoon paikkaan sivulle tällä kertaa. Ei siitä sen enempää.

Sitten se seisominen - minä jo omatoimisesti olin siirtymässä kauemmas - mutta tämä seisominen tehtiinkin puolesta kentästä eteenpäin - siis tosi lyhyellä matkalla. Taas pari askelta ja käsky. Otin samalla tavalla kuin eilen eli en varmistellut, enkä vilkaissut taakse, vaan annoin vain Mayalle kevyen "top"-käskyn. Siellä se seisoi, kun käännyin ympäri! Ihan vähän siirtyi, kun tulin sivulle ja istui ok.

Sitten ei ollutkaan jäljellä kuin hyppy. Tässä vaiheessa jo hieman saattoi toivoa, että se ykkönen tulisi sieltä.. mutta ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa. Tästä johtuen olin lähes hysteerinen, kun pidin Mayaa hypyn tällä puolella. Ei se koskaan ole hypännyt estettä ennen kuin on saanut luvan, mutta voihan se silti tehdä sen.. joten ehkä jouduin lähettämään sen hyppäämään pikkuisen kauempaa kuin tavallisesti. Mutta ei se haitannut. Hyvin hyppäsi yli ja jäi "top" -käskyllä hyvin seisomaan. Ja nyt ei edes liikkunut, kun tulin sivulleja istui sivulle "sit" -käskyllä. Loistava pikku koira.

Kehästä poistuessani piti kyllä kurkata pisteitä - eihän sitä koskaan tiedä :). Kehässä nimittäin en katso tuomarin antamia pisteitä lainkaan, vaan keskityn koiraan. Piti sitä omaa numeroa muutaman kerran tarkistaa - olimmeko me tosiaan saaneet 180p? Juu, näin kävi ja saimme vielä kunniapalkinnonkin. Tänään oli (kuten eilenkin) paljon hyviä suorituksia, joten tällä pistemäärällä olimme viidensiä. Itse pidin kyllä eilistä suoritusta jopa parempana kuin tämän päiväistä - kummatkin oltiin paljon skarpimpia, mutta toisaalta eilen tuli se yksi nolla, mikä verotti pisteitä. Tänään pisteitä saatiin kaikista liikkeistä.

Tässä oli alokasluokka meidän osalta. Ensi vuonna sitten avoimeen luokkaan. Nyt keskitytään taas treenaamiseen. Maya on maailman paras treenikaveri :). Lämpimät kiitokset Lentsulle kaikista neuvoista ja ohjeista - ja kannustuksesta.

Pisteet:
luoksepäästävyys 10 (10)
paikallamakuu 10 (30)
seuraaminen kytkettynä 7 (14)
seuraaminen vapaana 8 (32)
maahanmeno 8 (16)
luoksetulo 10 (30)
seisominen 9 (18)
hyppy 10 (20)
kokonaisvaikutus 10
Yhteispisteen 180 pistettä KP

Virallinen kisaura avattu!

2010-11-06T17:01:00.000+02:00

Mayan virallinen kisaura on nyt korkattu. Oltiin tänään neitokaisen kanssa tokokisoissa.. Viime viikon ryhmätreenien jälkeen mietin, että itse asiassa tuon neidin kanssa voisi jo mennä kokeilemaan virallisiin kisoihin ja kun omissa kisoissa oli tilaa - sinnehän sitä ilmoittauduttiin. Maya on vasta viikkoa vaille 11kk, joten noin nuoren koiran kanssa en ole ikinä ennen ollut kisaamassa. Periaatteessa Maya osasi kaikki liikkeet, mutta kisakokemattomuus ja ikä voisivat aiheuttaa monia yllätyksiä. Kokeessahan vielä oli kaksi kehää vierekkäin, molemmissa kehät ja kokemattomalle (ja vähän kokeneemmallekin), se voi olla tosi vaikeaa.

Alokasluokassa oli 12 koiraa, joista Maya viimeinen. Ensimmäisenä otettiin kahdessa osassa luoksepäästävyys ja paikallaanmakuu. Luoksepäästävyydessä kuudesta koirasta viimeisenä oleminen oli juuri sitä, mitä olin pelännyt. Maya ei vielä jaksa odottaa. Jaksoi istua sivulla siihen asti, kun tuomari oli edellisen koiran kohdalla, sitten nousi ylös. Vinkui myös lähes koko ajan. Ei kiva. No, jouduin Mirollekin opettamaan tätä odottamista, Mayalle täytyy myös opettaa. Kun on tekemistä, likka ok, mutta odottaminen, yök. Tuomarina toimi Ralf Björklund, ja tuomaria Maya ei arastellut yhtään. Meni vastaan ja antoi koskea/rapsutella.

Sitten se alokasluokan pelätyin osa: paikallamakuu. Ensimmäisessä ryhmässä kaikki olivat pysyneet paikoillaan 2 min, mikä on alokasluokassa harvinaista - samoin kävi sitten myös jälkimmäisessä ryhmässä. Tosi hienoa. Maya ei mennyt ensimmäisellä maahan, vaan jouduin antamaan toisen käskyn :(. Pysyi hyvin, oma henkeni meinasi kyllä salpautua. Kyllä on pitkät 2 minuuttia... Myöskään istumaan ei noussut ensimmäisellä käskyllä, mikä nyt oli ihan odotettavissa. Vähän jäi huono maku tuosta, vaikka pitää olla tyytyväinen, että Maya pysyi hyvin - ja kukaan ei tullut päälle. Ilmeisesti tuomari ei oikein nähnyt/kuullut, mitä me touhuilimme, koska saimme tästä täydet pisteet.

Sen jälkeen saimmekin sitten odotella hetken vuoroamme, vein Mayan välillä autoon.

Koitti se meidänkin vuoro sitten.. Seuraamispätkät ovat vielä tosi lyhyitä.. Kytkettynä seuraaminen alkoi kehäsihteerien pöydän edestä ja tässä kohtaa liikkeenohjaaja ja tuomari olivat tosi lähellä koiraa molemmin puolin. Olin jo aika monen koiran nähnyt ahdistuvan tästä ja Mayakin vilkaisi vähän kummastellen ympärilleen, mutta ei sitten välittänyt sen enempää. Kytkettynä seuraaminen meni ok - mutta kuten Annakin sanoi - Mayalle ei oikein ole hajua siitä, että se on tekemässä silloin hommia.. Eli se on vähän sinnepäin, mutta en siihen aio sen enempää uhrata aikaa. Vapaana seuraaminen alkoi muutamalla askeleella normaali käyntiä ja heti sen jälkeen juoksua. Sellaista ei olla harjoiteltu ja vähän pelkäsin sitä, mutta meni ihan ok. Perusasennot ok, seuraamispaikka vain vähän edessä, mutta hyvä näin, että näin, missä Maya menee. Hyvin meni vapaana seuraaminen, jossa alokasluokassa on korkein kerroin.. itse asiassa saatiin samat pisteen kytkettynä ja vapaana seuraamisesta, vaikka jälkimmäinen oli huomattavasti parempi omasta mielestäni.

Sitten oli vuorossa maahanmeno. Se tehtiin ihan toisen kehän vieressä ja olin jo etukäteen hieman miettinyt, mahtaako se vaikuttaa suoritukseen. Ja valitettavasti meillä teki niin. Tämähän on yksi Mayan vahvimmista liikkeistä... mutta nyt katseli toiseen kehään (siellä oli koirakko menossa) ja aavistelin jo ennen ensimmäistä käskyä, että en saa Mayaa maahan - annoin sitten vielä liikuttuani pienen matkan toisen käskyn, mutta maahan ei mennyt :(. Ikävä juttu, kun tämä oikeasti sujuu niin hyvin...

Luoksetulon jätössä ei mitään ongelmia, ja luokse tuli nopeaan ja sivulle istumaan hienosti - tosin edelleen sen hypähdyksen kautta, mistä ilmeisesti pistevähennystä. Muuta en keksi, koska teki niin hienosti tuon.

Seisomisen päätin sitten tehdä treeninomaisesti - meni syteen tai saveen. Eli ei varmistella, käsky ja itse eteenpäin. Tuli mitä tuli. Ja siellä se seisoi, kun käännyin. Lentsu sanoi, että oli mennyt hienosti. jotain siinä sitten kumminkin on tapahtunut - ehkä liikkui ihan vähän kun tulin sen viereen - sillä pisteitä vähennettiin taas vähän.

Estehyppy ok. Varon kovasti sitä, ettei pääse varastamaan - en tiedä, varastaisiko edes - mutta Miro varasti aikoinaan. Hyvin hyppäsi yli, pysähtyi ja siirryin vierelle, ehkä siirsi puoli askelta jalkaansa, kun tulin vierelle ja istui hyvin - taas meni jostain vähän pisteitä. Kokonaisvaikutus 8,5 - en tiedä, miksi emme saaneet tästä enempää - puoli pistettäkin olisi riittänyt :).

Kehäsihteerinä toimiessani olen monta kertaa säälinyt niitä, jotka jäävät pisteen pari päähän ykkösestä, pahin kohtalo on jäädä puolen pisteen päähän (olen aina inhonnut niitä puolia pisteitä).. ja tänään se sitten osui omalle kohdalle :(. Maya sai siis 159,5 pistettä... no, ehkä se sitten oli oikeudenmukaista, koska paikallaanolosta saimme liikaa pisteitä. Ja jos jossitellaan ja olisimme saaneet maahanmenosta pisteitä - vaikka ne täydet 20, niin pisteet olisiva olleet oikein hyvät. Hienostihan tuo koira toimi. Jaksoi koko suorituksen hyvin palkkaamatta, kuunteli ja keskittyi pääosin tosi hienosti. Hieno, pieni shelttityttöni.

Onnea treenikaveri-Gurolle alokasluokan voitosta ja hienoista pisteistä ja seuramestaruudesta!

Tässä Mayan pisteet:
luoksepäästävyys 10 (10)
paikallamakuu 10 (30)
seuraaminen kytkettynä 8,5 (17)
seuraaminen vapaana 8,5 (34)
maahanmeno 0
luoksetulo 9 (27)
seisominen 8 (16)
estehyppy 8,5 (17)
kokonaisvaikutus 8,5 (8,5)
yhteensä 159,5p ja 2.palkinto

Kisojen jälkeen kävimme kurkkaamassa ATT:n agikisoja ja sen jälkeen menimme vielä Vallen kanssa lenkille.. nyt uni maittaa :).

Paikallaanolo, seuraaminen ja hyppy

2010-11-04T21:19:00.000+02:00

Iltalenkin yhteydessä käytiin kentällä ottamassa paikallaanolo. Miro sai avustaa. Maya meni hyvin maahan, oli tosin rauhallisesti (joskin valppaasti) paikallaan, ei edes asentoa vaihtanut. Olin ihan kunnon matkan päässä ja reippaat kaksi minuuttia (laskin 3 x 60). Ei noussut sivu -käskyllä, mutta sit-käskyllä kyllä. Ilmeisesti tämä siis olisi parempi. Tosin sitten kun harjoittelin pelkkää maasta istumaan nousua, ennakoi koko ajan. On tämä niin vaikeaa.

Remmissä seuraaminen meni sinne päin. Maya ei oikein ymmärrä sitä. Toisaalta, eipä sitä juurikaan ole treenattukaan. Kyllä se mukana pysyy - enemmänkin siis edistää. Käännöksetkin huonompia. Vapaana seuraaminen tarkempaa, perusasennot aika hyvät, yhden meinasi jättää tekemättä. Käännökset ehkä vähän väljät. Mutta tällä mennään.. Loppuun reipas luoksetulo, jossa onneton ohjaaja käytti väärää käskyä. Miksi ihmeessä mulle aina käy niin? No, Maya teki ihan hyvän luoksetulon.

Oven edessä otettiin hyppyä. Vein Mayan hypyn taakse seisomaan, tosin oli vähän tekemistä saada se seisomaan, kun olisi istunut mielummin. Muutama toisto niin, että jätin seisomaan, menin hypyn toiselle puolelle ja palasin Mayan luo. Tosin tyhmä minä palkkasin sen taas siitä, kun otti perusasennon, joten sitten se ennakoi istumista seuraavan kerran ja jouduin taas alkuun - ja palkaamaan sitä siitä, että seisoi, ei istunut. Kyllä tässä lopulta saatiin ihan onnistuneitakin suorituksia. Sitten otettiin koko liike - hyvin lähtee hyppäämään - jotenkin jää seisomaan. En menisi vannomaan, että kokeessa ei sitten istuisi tässä..... mutta tämä hyppy nyt on vaan alokasluokassa ja sen jälkeen saakin istua. Joten enpä taida stressata tätä sen enempää.

Palkatta

2010-11-02T20:14:00.000+02:00

Piti kokeilla iltalenkin yhteydessä, miten Maya toimii palkatta - ja toimiiko? Miro kiinni aitaan ja sanoista teoiksi. Ensin seuraaminen remmissä. Meni ihan kivasti - edisti vähän, mutta pysyi mukana :). Yritin verrata mielessäni siihen, miten Heku toimi alokasluokassa ja on kyllä ihmeteltävä, miten ihmeessä ollenkaan menin kisaamaan Hekun kanssa. Varakoiran paikalta oltiin vielä SM-kisoissakin. Voi kauhistus. No, itse asiassa siellä meni paremmin, kuin olisi voinut kuvitella, mutta silti. Vapaana seuraaminen lähti ok - mutta Maya meinasi kyllä välillä jäädä kyydistä, kun sen mielestä kyseessä oli taatusti jo joku jäävistä liikkeistä. Kyllä tämä alokasluokan kaksi seuraamista peräkkäin on sitten ihan idioottimaista. No, kun sain Mayan taas uskomaan, että ei ole kysymys jäävistä liikkeistä, meni ihan hyvin - jopa paremmin kuin remmissä. Perusasennotkin ok. Vähän minulla on tässä hankaluuksia, kun en näe Mayaa - siis iskee epäilys, onko Maya mukana vai ei. Tosin sitten taas, jos katson onko se mukana - sekään ei ole hyvä. Pitää vaan oppia luottamaan Mayaan. Silloinhan ei ole ongelmaa, jos treenaa kavereiden kanssa, mutta kun treenaa yksin...

Sitten muisti petti ja otin luoksetulon. Maya jäi hyvin, menin aika pitkän matkan päähän. Pysyi hyvin ja tuli kovaa vauhtia, kun kutsuin. Hypähti sivulle, mutta perusasento oli parempi kuin aikoihin. Hieno tyttö. Sitten maahanmeno, joka meni kaikin puolin hyvin - tai no, perusasentoon nouseminen oli vähän huonoa. Sitten muistinkin, että tässä välissä se luoksetulo oli ennen liikkeestä seisomista. No, ei kun uusi luoksetulo. Nyt vähän lyhyemmältä matkalta. Hyvin meni taas. Sitten virittelin Mayaa liikkeestä seisomiseen, sanomalla "top" ja hieman pysäyttelemällä - niin kuin ehkä kokeessakin voisi tehdä. Päätin, että yritän nyt ottaa sen seisomisen niin, että en itse epäröi, enkä katso taakse. Meni syteen tai saveen :). Ja kas - siellähän se seisoi. Hieno, pieni koira. Perusasento taas se heikoin kohta tässäkin. Tähän sitten päättyivätkin treenit, kehuin Mayaa ja palkitsin nameilla.

Loistavasti tyttö teki pelkillä hillityillä kehuilla välissä ja ilman namia. Että minä sitten olen tyytyväinen tuohon likkaan. Ihan yhtä hauskaa sen kanssa on treenata kuin Sandran kanssa aikoinaan. Tosin nyt minä tiedän paljon enemmän kuin silloin, joten edistyminenkin on erilaista. Tosin paljon on opittavaa edelleen ja onneksi ei tarvitse ilman tukea ja neuvoja treenatakaan.

Eilen Maya opetteli kotona "etsi nami" -leikkiä, jossa Miro on täysin suvereeni. Kyllä Mayakin muutaman namin löysi ja ehti syödä, vaikka Miro kyllä teki parhaansa, jotta niitä ei olisi jäänyt Mayalle ollenkaan. Maya muuten löysi sen maton alle piilotetun, jota Miro ei ikinä olisi löytänyt.

Mistä Maya sai nimensä?

2010-10-31T21:16:00.000+02:00

Mistä Maya on saanut nimensä? Siis sen hienon ja virallisen? Tässä vastaus:

Ai tästä mää oon saanu nimeni?

Maya peri Miron treenipaikan

2010-10-31T20:33:00.003+02:00

Mayasta on tällä viikolla tullut koululainen :). Ensin se pääsi torstaina Mirvan kanssa Kodaa tuuraamaan Jampan treeneihin ja lauantaina sitten minun kanssani tokoryhmän treeneihin. Viime viikko olikin muuten agilitypainotteinen, kun Mirva oli syyslomalla. Likka sai treenata agia monena päivänä. Perjantaina Mirvalla oli molemmat sheltit, kun minä olin risteilemässä. Hyvin olivat kaikki tulleet toimeen keskenään. Miro oli vielä päässyt putkeen... ja oli niin onnellinen ja suorastaan palvoi Mirvaa.

Muuten Mirre on kyllä harrastanut kovin kyseenalaista urheilua eli keittiön sivupöydälle (ja ruokapöydälle) kiipeämistä. Ruoka alkaa olla pojan elämän suurin intohimo ja sen perässä sitten kiipeillään vaikka minne. On vaan aika noloa, kun ei sitten pääse alas sieltä ja jää kertakaikkisesti rysän päältä kiinni. No, kun saatiin taas huonekalut sijoiteltua niin, että poika ei tiettävästi pääse pöydille, niin eikös se ollut saanut ruokakaapin oven auki ja vedellyt kissannameja oikein olan takaa - ja tietysti repinyt ne pakkaukset pitkin huushollia. Tämä ilmeisesti Miron mielipide siitä, että Maya pääsi tokoryhmän treeneihin.

Mayan kanssa lähdetiin ihan kahdestaan tokoryhmän treeneihin - nyt on aika keskittyä Mayaan kunnolla. Nautin todella sen kanssa treenamisesta - kun Maya on koko ajan niin innoissaan ja rakastaa tehdä hommia. Paikalla oli vain Marja & Guro (jonka mielestä Maya on IIIIHANA) sekä Lentsu kera bortsupoikien. Treenit aloitettiinGuron ja Mayan osalta luoksepäästävyydellä. Hyvin päästivät molemmat Jukan luokse :). Guro taisi yrittää hypätä syliin ja Mayakin kyllä meni vastaan rapsutettavaksi. Sitten jatkettiin istumisella. Maya jäi hyvin ja oli ihan levollinen. Ulos en vielä uskaltanut mennä, mutta menin "piiloon" A-esteen taakse. Hyvin pysyi koko ajan. Siihen perään sitten paikallamakuu. Nyt tarvitsin kaksi käskyä, että sain Mayan maahan. Lentsu meni tietysi piiloon, mutta minä ja Marja tehtiin alokasluokan paikallaolo. Guro katseli Mayaa sillä silmällä, josko lähdettäisiin leikkimään, mutta loppujen lopuksi hyvin pysyivät molemmat.

Ensimmäisellä kerralla otin Mayan kanssa hieman pätkittäistä seuraamista - ei hassummin. Ja siitä sitten liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon. Maahanmeno meni suunnitelmien mukaan, Maya meni maahan tosi nopeasti ja pysyi siellä. Hieman tuo perusasentoon nouseminen edelleen tuottaa vaikeuksia. Luoksetulossa jäi hyvin, ei ennakoinut ja tuli luokse tuhatta ja sataa. Vähän hypähtää sivulle, mutta en taida siihen puuttua - tai siis treenaan sitä sitten avuilla erikseen.

Toisella kierroksella otin liikkeestä seisomisen, hypyn ja ruudun. Maya tuppaa vähän sekoittamaan liikkeestä maahanmenon ja seisomisen - kun sille tuo maahanmeno on niin hauskaa. Tosin tekee kyllä seisomisen tosi hyvin, jos vain ei tarjoa muuta. Nyt yritin vähän ennen virittää sitä siihen seisomiseen "top"-käskyllä - ja se onnistuikin liikkeenä ihan nappiin. Hyvä tyttö. Pysyy vielä seisomassa asennossa, kun palaan sen sivulle. Perusasento tässäkin ehkä se jossa on puutteita. Kyllä se vaan niin on, että kun tekee perustyön kunnolla ja oikeiden oppien mukaan, oppii koira paljon paremmin ja helpommin kaiken. Kiitos Lentsu! Lentsun kursseilla on liikkeet pätkitty osiin - harjoiteltu alut ja loput erikseen ja sitten yhdistelty ne.

Tästä sitten päästäänkin hyppyyn, joka on aiheuttanut minulle pientä henkistä tuskaa. Kun en ole päässyt oikein siitä eteenpäin, kun Maya hyppää esteen yli ja... suunnittelin jo vieväni alustan sinne. Mutta onneksi Lentsu oli paikalla. Sanoi vain, että vie Maya seisomaan esteen taakse, anna top-käsky ja palaa esteen toiselle puolella - ja siitä sitten siirry koiran sivulle ja anna sivulle käsky. Tätä sitten toistettiin pari kertaa ja sitten liike otettiin kokonaisena. Maya hyppäsi esteen yli, pysähtyi top-käskyllä seisomaan (ja nyt pitää muistaa, että en saa katseella painaa sitä istumaan) ja minä siirryin sen sivulle. Ehkä perusasento ei tässäkään mennyt täydellisesti, mutta sama se. Tuo suoritus kyllä riittää alokasluokkaan ja sen jälkeen tuota ei enää tarvitakaan.

Sitten vielä ruutu alustalla. Vein Mayan kanssa ruutuun pienen, sinisen alustan ja palasin koiran kanssa lähetyspaikalle. Hieman arvelutti, mahtaako tämä nyt onnistua - mutta ihan turhaan. Sinnehän se pinkoi, top-käskyllä pysähtyi kääntyen minua kohti. Upea Maya!! Otin vielä toisen kerran - nyt merkiltä asti (äsken vähän lyhyempi matka) ja lähetin Mayan ruutuun. Sinne meni. Ihana Maya. Siihen sitten lopettelinkin - käytiin vielä tervujen kanssa pikku lenkillä ja Maya liehitteli Guroa parhaansa mukaan. Olipa mukavat treenit.

Sunnuntaina olikin sitten koirien kauneushoitola avoinna. Mirosta piti irroittaa lähes irti oleva pohjavilla, kynnet leikata ja siistiä tassut. Mayan kynnet kaipasivat myös lyhentämistä ja korvat siistimistä.

Tässä Miron turkki...

TSAUn agikisoja katsomassa

2010-10-24T19:49:00.001+03:00

Lauantaiaamulla Mirva tuli Kodan kanssa hakemaan minua ja Mayaa katsomaan maxien 3-luokkien aksakisoja TSAUn hallilla. Aikainen aamuherätys tuntui niin raskaalta, mutta mitä sitä ei tekisi, että Mayalla olisi kivaa. Koska kaikki maxien startit olivat peräkkäin, olikin Mirvalla aika kiire, kun starttasi Kodan lisäksi Sony -saksanpaimenkoiran kanssa. Silti Mirva ehti kisojen välillä - ja niiden jälkeen treenata agia myös Mayan kanssa. Maya löysi kisapaikalta myös leikkikavereita - tässä vauhdikkaita kuvia Mayasta ja Lyylistä (5kk).

Vähän treenasivat keppien lähetystä (6 keppiä + ohjurit) ja olin kyllä yllättynyt, kuinka hienosti Maya jo osaa hakea keppejä kaukaa ja kaikista ihmesuunnista :). Myös hypyissä likka on kovasti edistynyt ja tekee kyllä mielettömällä innolla, mutta niin kuuliaisesti (ehkä jopa vähän tosikkomaisesti) hommia. Kun Maya tekee töitä, siltä katoaa muu ympäristö kokonaa; ei haittaa muut koirat, häiriöt, agikisat - enkä minä. Kun kisat olivat ohi, otti Mirva Mayan kanssa myös puomia. Ensin muistutellen alastulokontaktia ja sen jälkeen koko puomia. Maya ei koko puomia ole vielä mennytkään kuin kerran pari. Ensimmäinen kerta vähän varovaisemmin ja sen jälkeen tosi reippaasti, mutta kuitenkin järkevästi, mikä on tosi hyvä. On tuo vaan niin hieno likka.

Itse treenasin vähän myös tokoa kentällä ja siihenkin Maya keskittyi tosi hyvin. Otin vähän seuraamista, palkkasin perusasennoista. Luoksetulo suorana - upea vauhti, sivulletulo jäi vähän vajaaksi, mutta treenataan sitä sitten erikseen. Maahanmeno liikkeestä aivan upea. Maya tosiaan tippuu maahan. Kaukoja pikkuisen (istu/maahan), vaihtaa tosi hyvin, olin jotain metrin puolentoista päässä. Luoksetulo jälleen väliin ja sitten liikkeestä seisominen. Hieman sain taas muistutella, että tarkoitus ei ole mennä maahan, eikä istua... sitä Maya tarjoaa ensin, mutta kun saan sen tajuamaan, että kyse on pysähdyksestä seisomaan, se tekee sen tikkana. Pysähtyy paremmin kuin Miro koskaan ja pysyy seisomassa. Naksuttelin vielä vähän perusasentoon tulemista kaikista suunnista, seisomasta, istumisesta ja maasta ja sittne olikin tokotreenit tehty.

Kun tultiin kotiin, Maya olikin ihan poikki... nukuttiin molemmat pitkät päiväunet ja sitten siirryinkin pesemään kylpyhuonetta ja saunaa, jotta Casperin Nille -morsian voi muuttaa meille sunnuntaina pariksi päiväksi.

Koda & Maya

Perheeseen viittä vaille uusi valio

2010-10-19T11:16:00.003+03:00

Sunnuntaina kokeilimme CFA:n kissanäyttelyä - tässä järjestössähän myös selkirk rex on hyväksytty rotu. Meiltä näyttelyyn oli ilmoitettu Franklin ja Harvey, jotka pääsivät pesuun jo perjantaina. Harvey pisti taas vastaan niin paljon kuin vain pystyi, mutta se ei ollut mitään siihen verrattuna, kun saukko-Franklin pääsi vauhtiin. Se yritti parhaansa mukaan kiemurrella pois otteestani. Ei ole ihan helppoa pestä yksin kissaa: toisessa kädessä suihku ja toisella pitää sekä pitää kissaa kiinni että pestä sitä. Ja kun katti yrittää parhaansa mukaan päästä irti, niin soppa on valmis. Olenkin mukavasti naarmuilla (yrittää ponnistaa irti, ei raapia) ja purin huuleeni oikein kunnolla.. Mutta pojat tuli pestyksi.

Sunnuntaiaamulla kello herätti 4:30. Koirat ulos, suihkuun ja katit koppaan. Tällä kertaa tämä sujui ongelmitta. Tuo kissojen kiinni saaminen stressaa minua aina eniten. Mutta nyt sain sekä Harveyn että Franklinin kiinni ilman minkäänlaista häslinkiä. Klo 6:00 Merja vanhempineen tulivat hakemaan minua ja suunnattiin kohti Vantaata ja Tikkurilan urheilutaloa. Näyttelypaikka olikin tosi kiva ja valoisa. Portaita vaan oli ylös ja alas ja painavan kassin riepottaminen raskasta.

Näyttelyssä oli yhteensä 6 tuomaria = 6 näyttelyä. Paikalla oli 170 kissaa, jotka siis kiersivät kaikilla näillä tuomareilla. Luettelo selvensi vähän systeemiä, joka kyllä osittain edelleen jäi vähän hämäräksi. Mutta ilmapiiri on tosi rento ja mukava - samoin kuin tuomarit. Näyttelypöydätkin olivat isoja ja osissa pienet kiipeilypuutkin, joten kissojen arvostelu oli paljon rennompaa. Kissa vietiin aina numerolapun ilmestyttyä häkin päälle arvosteluhäkkiin, josta tuomari sitten otti sen itse arvosteltavaksi ja arvostelun jälkeen palautti häkkiin, josta sen sitten itse sai taas hakea, kun kissan numerolappu laskettiin alas. Pieni pelko oli siitä, miten Harvey varsinkin suhtautuu siihen, kun ihan vieras ihminen ottaa sen häkistä käsiteltäväksi, mutta kaikki meni ihan hyvin. Mitenkään aktiivisia nuo selkirkit eivät olleet (eivät yrittäneet kiivetä kiipeilypuuhun kuten monet muut), mutta rauhallisia ja kilttejä kaikki kolme. Mukana oli Harveyn ja Franklinin lisäksi Hamsik - Annen kasvatti Sinimirrin Kihara Apollo. Todella upea mustasavu kolli, joka voittikin Harveyn kaikilla 6 tuomarilla. Selkirkejä ei muita ollutkaan ilmoitettu, vaan meidän pojat. Harvey sijoittui siis aina toiseksi, mutta ainoana lyhytkarvaisena selkirkinä edustanut Franklin sain 6 x winners ribbonin (kuten myös Hamsik), ja siitä tulee sitten CFA-valio, kun minä vaan saan rekisteröityä sen CFA:han.

Hauskaa oli myös se, kun tuomari sanoi, että hän on ihan varma, että Franklin on Harveyn isä :). No, eipä ole. Eivät ole pojat mitään sukua - tai ainakaan läheistä. Kovasti yksi tuomareista kehui Hamsikia sanoen, että jenkit olisivat kateellisia siitä (tämähän on jenkkiläinen rotu), joten kyllä meidän selkirkit ihan "oikeannäköisiä" ovat. Kun on niin harvinainen rotu, niin on vaikea tietää, mikä noissa on hyvää ja missä olisi parannettavaa. Turkin kunnostus on myös melkoinen mysteeri. Nythän se menee pese, harjaa ja "pörhennä" mentaliteetilla. Kyllä oli muilla hauskaa, kun me suihkuttelimme välillä turkkiin vähän vettä ja puristelimme kiharoita, kun muut taas ovat föönanneet ja kammanneet kissojensa turkit hienoiksi. Valitettavasti Harveyn väri on vähän kesän myötä haalistunut - Franklin sen sijaan on pysynyt kauniin suklaanruskeana. Pesun myötä Harveyn turkki myös jämähti ja nyt joudun kyllä varmaan irroittamaan osan siitä. Franklinillä on niin helppo turkki siihen verrattuna, ei mene yhtään takkuun - eikä muutenkaan likastu.

Mukavasti tuomarit myös kommentoivat/kertoivat kissoista, varsinkin kun valitsivat niitä 10 parasta kissaansa. Maine coonista sanoivat, että kissan tulee olla sellainen rakenteeltaan/olemukseltaan, että se itse saisi saaliin kiinni luonnossa. Meinasin kuolla nauruun. Meidän Curry metsästää korkeintaan keittiönpöydällä :) pussiruokaa. Exotic taas kuulemma on laiskan miehen persialainen. Erityisen mukavaa (ja tarpeellista) oli, että aluksi yksi tuomareista piti meille CFA-aloittelijoille "luennon", mitä näyttelyssä tapahtuu lelukissojen avulla. Tuntui siltä, että CFA-näyttelyssä huumori on aina mukana, eikä ollut ollenkaan tiukkapipoista toimintaa. Varmaan tulee ilmoitettua kissat toistekin - varmaan myös rekisteröin nuo selkirkit sinne. Birmalle riittää Fife-näyttelyt.

Franklin (Curly Franklin from Sham) arvostelussa - valiotulokset kasassa yhdessä päivässä!

Harvey (Shekinah Curly Harvey) arvostelussa

Sinimirrin Kihara Apollo - myös valiotulokset kasassa!

Harvey sentään osasi nukkua häkissä (hiekkalaatikossa), sen sijaan Franklin möllötti kiukkuisena häkissään koko päivän liikkumatta senttiäkään. Se katsoi minua kyllä todella tuimasti korvat leveällään... Aika kului CFA -näyttelyssä tosi reippaasti, kun koko ajan oli tekemistä - kissoja vietiin kehästä kehään. Keskellä päivää oli lyhyt lounastauko. Mukava väliaikaohjelma oli myös se, että Casperin tytär Cindy tuli tervehtimään meitä parkkipaikalle. Kylläpä olikin isänsä näköinen tyttö! Mukavaa oli myös se, että Hamsik sijoittui kahdella tuomarilla 10 parhaan kissan joukkoon ja sai pari tuollaista hienoa ruusuketta! Hyvä selkirkit! Muuten kissamme kyllä herättivät tiettyä hilpeyttä katsojissa ja kanssakilpailijoissa. Ja rehellisesti sanottuna, onhan ne aika huvittavan näköisiä karvakasoja.

Casperin tytär Cindy 10 kk

Synttäritreenit

2010-10-14T12:06:00.001+03:00

Kun kerran lupasin Mayalle treenit, piti sitten myös treenata. Tehtiin ensin lenkki ja sitten mentiin omalle kentälle treenaamaan. Ensimmäisenä paikalla istuminen, Miro sai olla mukana. Kiersin puun ja pysyttelin siellä piilossa välillä vähän kurkkien. Hyvin meni, Maya oli ihan rauhallinen. Ehkä joku minuutin pituinen juttu? Sitten tuli hyvin uteliaita pikku lapsia kentälle, joten päätin mennä takaisin, niin kauan kuin koirat vielä istuivat nätisti. Perään sitten paikallaan makuu. Miro ei meinannut mennä maahan, kun ei yhtään tajunnut, mikä on homman nimi. Huokaus. No, Maya menikin sitten nätisti. Menin taas puun taakse ja odottelin siellä reippaat pari minuuttia. Maya pysyi tosi hyvin ja levollisesti. Ainoastaan se nyt sitten pomppaa sieltä ylös liian aikaisin. Ensin treenattiin niin, että aina palkattiin makuulta ja Maya pysyi loistavasti, mutta ei noussut oikein istumaan. Sitten treenattiin sitä perusasentoon nousemista - ja nyt sitten nousee siihen liian aikaisin eli pitää taas vissiin vahvistaa maassa pysymyistä. On tämä hankala laji :).

Sen jälkeen Mayan kanssa lyhyitä seuraamispätkiä, joista palkka perusasennosta. Muuten ihan hyvin, mutta nyt tämä otus ennakoi ja tarjoaa pysähtymistä... piti sitten palkata liikkeelle lähdöstä ja vähän seuramisestakin. Ihan kivasti seuraa ja kääntyykin paremmin. Perusasennotkin nopeampia.

Sitten otin yhden pitkän luoksetulon. Maya jää istumaan tosi hyvin ja ei yritä edes varastaa. Ja tulee tuhatta ja sataa luokse. Hieman hypähtää sivulletulossa. Tämän jälkeen Maya sai sitten tehdä sen odottamansa (ja tarjoamansa) liikkeestä maahanmenon. Ja sinnehän se tippui! Ja pysyy hyvin maassa - hieman ehkä yrittää ennakoida perusasentoa tässäkin.

Sitten jatkettiin puunkierrolla tai tolpan itse asiassa. Muutama lähetys ja suorapalkka ja sitten pysäytin maahan. Tosi nopeasti menee maahan, toki vielä aika lähellä minua. Pysäytin nyt seisomaan käsimerkillä ja tämä sujuu hyvin. Näitä vähän vuorotellen ja sitten se kapula kehiin. Tällä hetkellä meidän suurimmat ongelmat on noudossa. Maya lähtee hakemaan - tuokin hyvin, mutta ei loppuun asti. Sen sijaan emme voi harjoitella sivulla nostoa - tai sitä sivulle tuomistakaan lainkaan, Maya menee täysin lukkoon. Joten Lentsun neuvojen mukaan teemme nyt niin, että tunnarikapula tai vastaava viedään kierretävän puun tms. taakse ja lähetän Mayan kiertämään sitä ja Maya tuo tunnarikapulan sieltä sitten minulle niin että käännyn menosuuntaan (eli koira tulee siitä suoraan sivulle). Kyllä Maya aika hyvin tämän on hoksannut, tiputtelee kyllä kapulaa, mutta yritän olla reagoimatta siihen.. Ehkä tämä vielä joskus saadaan kuntoon. Muutenhan Maya kantelee mielellään esineitä ja tuo sisällä kaikki lelut suoraan käteen.

Tämän jälkeen otin vielä yhden voi/evl -luoksetulon, koska oli pakko kokeilla, miten nuo kiertämisessä hyvin sujuvat pysähdykset sujuvat sitten luoksetulossa. Ihan rehellisesti on sanottava, että Maya tekee paremman voi/evl - luoksetulon kuin Miro... Auts. Pysähtyi käsimerkillä seisomaan heti, ja maahan meni myös tosi kivasti (ehkä vähän lähempää vielä). Vau. Olin ihan sanaton. Tai en ollut, kehuin kyllä Mayaa kovin! Otin vielä toisen kerran, seisomaan pysähdys jos mahdollista vielä parempi ja maahanmenosta palkkasin.

Sitten olikin toisen koirakokeen vuoro. Päätin katsoa, pysyykö Maya makuulla paikallaan, jos treenaan Miron kanssa. Ensin meinasi tulla sieltä, nousi - mutta kun palautin maahan, pysyi tosi kiltisti. Seurautin Miron hetken ja tein paljon käännöksiä tms. ja Maya pysyi tosi hyvin ja Mirolla oli kivaa. Kovin pitkään en tätä uskaltanut kokeilla - ensi kerralla lisää sitten taas.

Lopuksi leikittiin, kuka ehtii ensi noutaa tunnarikapulan -leikkiä. Eli viskoin tunnarikapulaa ja Miron pinkaisi sen perään Maya perässä. Joka toinen kerta varmaan Maya ryösti tunnarikapulan Miron suusta ja toi minulle. Se joka palautti sen minulle, sai namin. Koirilla oli kivaa.

Huomenna on vapaapäivä (kissan pesua) ja Mirvan kanssa ollaan suunniteltu lenkkeilyä ja treenailua. Toivottavasti säänhaltijajat eivät sotke kaikkia suunnitelmiani, sillä tarkoitus olisi myös ottaa vähän viimeisiä ulkoagikuvia.

Maya 10 kk

2010-10-13T09:40:00.000+03:00

Tänään Maya täyttää 10 kk! Pikku ilopilleri löysi aamulla ihanaäänisen lehmälelunsa, jota sitten synttäreiden kunniaksi suostuin heittelemään hetken. Täytyy yrittää vähän treenata tänään merkkipäivän kunniaksi.

Kuvien laitto ei nyt syystä tai toisesta onnistu.. täytyy katsoa, jos vaikka saisin vain kopioitu tähän "synttärikuvan" ja miettiä, sitten miten tuo kuvien blogiin päivittäminen taas onnistuisi...

Tuuloksen näyttely

2010-10-11T16:15:00.002+03:00

Tuuloksen näyttelyssä sheltit arvosteli norjalainen Ingrid Prytz Ohm. Tuomari oli varsin ankara, uroksissa ERIn sai 3 koiraa, nartuissa vähän enemmän. Enemmän tuli sitten EH:ta ja H:takin monelle. Mayasta tuomari ei sitten tykännyt ollenkaan - arvosanan H sai väristä ja hännästä (tuli näistä sanomaan minulle lopuksi). Likka esiintyi tosi hienosti, joten siitä ei voi moittia. Mutta väri on ruskehtava (enemmän kuin ennen), luulen, että se on nyt vähitellen vaihtamassa turkkia, jolloin Sandrankin (tri), turkki muutti väriään. Ehkäpä se uusi turkki on sitten puhtaampi väriltään. Ehkä ei. Se ei kuitenkaan Mayan arvoa silmissäni vähennä. Häntää en tällä kertaa saanut kuriin - viimeksihän sai siitä jopa kehuja. Sitä saa mitä tilaa - minä halusin reippaan ja rohkean koiran. Sellaisen sai. Muutamia meluisa parkkihalli pelotti kovin, Mayaa ei todellakaan. Se nukkui häkin päällä tyytyväisenä, eikä välittänyt äänistä sun muista yhtään mitään. Tuomaria pitää kyllä siitä kehua, että hän ei sietänyt myöskään arkuutta koirissa. Ei tykännyt isoista, mutta ei oikein tuollaisista pienistä ja suloisistakaan, kuten Maya. Kokoa olisi pitänyt olla numeron parin enemmän varmaan. No, ei mennyt päivä hukkaan, kun "bussiin" tuli kuitenkin ROP (PN1) ja PN4 -sijoitukset ja kummityttö Hellä sijoittui PN2 sertin kera. Onnea Namu, Hellä ja Mayan paras leikkikaveri Lilli! Kauniit koirat tuomari kumminkin valitsi voittamaan!

Tässä Mayan arvostelu:
10kk, feminiininen pää, hyvät mittasuhteet, oikea purenta, suora-asentoiset lavat, erinomainen luusto ja tassut, suora ylälinja, suora risti, kantaa häntäänsä liian korkealla, hyvät takakulmaukset, liikkuu sidotusti edestä, hyvin takaa, erinomainen turkki, väri liian ruosteinen.

Väristä ollaankin nyt keskusteltu kiivaasti. Itse olen sitä mieltä, että vaikka toki pitää pyrkiä siihen, että se väri on puhdas ja kaunis, ei se kuitenkaan ole ainut asia, mihin merlessä pitää tuijottaa. Se on vain yksi virhe siinä missä muutkin ja se pitäisi suhteuttaa kokonaisuuteen. Se ei koiran elämää, eikä harrastusta haittaa - tämä tietysti harrastajan näkökulmasta (ja meillehän niitä pentuja myydään), toisin kuin arkuus, rakenneviat tai vaikka se pelätty PRA. Minusta on vain ikävää, kun se on ainut asia, mihin kiinnitetään huomiota.. ja ilkeät kommentit kyllä satuttavat, kun kyseessä on oma koira (tai kaverin). Joskus ne voisi pitää vaikka ihan omana tietonaan. Tuomarilla toki on oikeus antaa arvosanaksi muuta kuin eri, jos hän painottaa väriä niin paljon tai jos koirassa on sen lisäksi muutakin vikaa. Entä sitten jos hyvän värinen merle on muuten "huono" (rakenne, pää, korvat ym.), saako se vain sen takia ERIn, että väri on puhdas? Kasvattamisessa toki pitää pyrkiä täydellisyyteen, mutta oikeassa elämässä sitä täydellistä shelttiä ei ole olemassakaan. Eikä valitettavasti myöskään tule. Minulle Maya on kuitenkin täydellinen (ja kaunis), väristä huolimatta.

Mietin myös itsekseni, mitä on hyvä luonne? Ja ehkä meillä on siitä samalla tavalla eri käsitys.. Itselleni hyvä luonne ei tarkoita pelkästään sitä, että koira antaa vieraiden koskea (tai jopa tykkää vieraista ylitsevuotavan paljon), vaan se tarkoittaa eritoten sitä, että koira on toimintakykyinen, halukas tekemään töitä ja osaa myös rauhoittua tarvittaessa (tätä voi harjoitella) ja pystyy keskittymään hyvin siihen, mitä tekee. Se reagoi ärsykkeisiin, mutta ei mene niistä lukkoon ja palautuu nopeasti. Maya on juuri tällainen. Se on niin helppo koira kuin olla ja voi - ja aina valmis tekemään hommia.

Eilen päätin hyödyntää hallitilanteen ja kaiken kansan ja hälyn keskellä, otin seuraamista, perusasentoja ja maahanmenoja. Hyvin meni. Ei vaan ottanut palkkaa (näyttelyissä ei namit kelpaa). Onneksi nakit löysivät "uuden kodin". Namu esiintyi niillä ryhmäkehässä. Otin myös paikallaanolon ja Maya makasi rauhallisesti häiriintymättä melkoisesta häiriöstä huolimatta. Tämä loi uskoa siihen, että tuosta koirasta on vähitellen tulossa kisavalmis. Seuraamista pitää vielä treenata sekä hyppyä. Myös seisominen sujui, tosin tarjoaa mielellään muuta (maahanmenoa lähinnä, joskus myös istumista) kuin seisomista. Kun halli oli osittain tyhjentynyt, otettiin uudet treenit ja aloitettiin taas maahanmenolla. Maya suorastaan tippui maahan. Upea, pieni sheltti. Sitten luoksetuloa, joka sujui hyvin. Lattia oli sen verran liukas, että sivulle tulo meinasi mennä pitkäksi. Tämän kyllä tiesin, halusin kokeilla juuri sitä, miten tuo halliolosuhteissa lähtee tulemaan - kisoja kun voi talvella olla juuri tuollaisissa parkkihalleissa. Hieman vielä kaukoja ja hyvät treenit oli tehty. Olin Mayaan tosi tyytyväinen - ihan kiva päätös vähemmmän hyvälle näyttelypäivälle.

Viime viikolla Mirva palasi MM-kisoista ja Maya pääsikin heti treenaamaan. Maya sai myös hienot uudet remmit, kiitos Mirva! Ja Mirvalta tulikin iloinen viesti treeneistä: oli ottanut Mayan kanssa pujottelua (6 keppiä) ohjureilla ja sen jälkeen Maya oli omatoimisesti mennyt kepeille, jotka olivat ilman ohjureita - ja osannut pujotella! Hieno, pieni agilitysheltin alku. Tällä viikolla pitäisi hallille tulla matala puomi, niin pääsevät sitäkin treenaamaan.

Lenkkitreenit

2010-10-05T11:21:00.001+03:00

Viikonloppu meni sohvalla seuraten agilityn MM-kisoja... toki aamulla tehtiin pitkät lenkit ja väliajoilla vähän lyhyemmät. Mayakin välillä istui vieressä katsoen kisoja :). Takapihalla ulkoilutettiin myös kissoja - eivät kyllä viihtyneet kauan pihalla, liekö sitten niiden mielestä jo kylmä? Laahasin myös Harveyn ulos, joka oli asiasta vähän eri mieltä. No, kyllä se kiltisti kökötti pöydällä - ja oli varsin ihastunut kissanminttuun. Ainut kissoistani, joka jotain siitä välitti. Claus esitti akrobaattisia liikkeitä halutessaan sisälle. Birma osaa kyllä ilmaista hyvin itseään, kun se haluaa jotain. Casper lähinnä kiusasi toisia ja Curry pisteli ruohoa poskeensa. Franklin ei takapihaulkoiluun osallistu.

Eilen tehtiin metsälenkki ja päädyttiin kennelpiirin eteen vähän treenaamaan. Miro sai istua, kun Mayan kanssa vähän treentattiin. Aluksi lyhyitä seuraamispätkiä, palkkasin perusasennosta. Nämä oikein hyvin - tai oikeastaan oikein innokkaasti. Ehkä vähän liikaakin intoa, mutta sitä ei kyllä auta kitkeä pois. Liikkeestä maahanmeno sujuu loistavasti - tosin sen jälkeen tarjoaakin sitten sitä, vaikka yrittäisikin jotain muuta. Luoksetulo myös erinomainen - jäi hyvin, ei yrittänyt varastaa, nopealla vauhdilla sivulla - ja vain pikku hypähdys perusasentoon :). Sitten liikkeestä seisominen, jossa ensin taisi mennä istumaan.. piti siis muistuttaa Mayaa, mikä on "top" -käskyn tarkoitus, ja kun taas muisti tämän, meni hyvin. Otin vielä liikkeen loppuosan erikseen. Lyhyt paikallaanolo ok. Ja muuten Miro pysyi istumassa koko ajan kiltisti.

Sitten sen noudon kimppuun... metsässä viikonloppuna tämä hajosi lähes kokonaan, kun Miro varasti kapulan (oli kyllä käskyn alaisena, mutta vapautti itsensä) ja kun Miro varasti sen, roikkui Maya Miron niskassa tai kapulassa ja lopulta kukaan ei enää hakenut mitään. Hoh hoijaa. Olisi pitänyt jättää väliin. Joten nyt sitten palattiin Lentsun oppeihin ja tunnarikapula laitettiin kierrettävän tolpan taakse (kiitos frisbeekori - oivallinen kierrettävä tolppa) ja siitä sitten Mayan oli tarkoitus napata se ja tulla sivulle, kun olen kääntynyt menosuuntaan. Ensin pelkkää kierto ja palkka. Lähti kiertämään tosi hyvin (paremmin kuin puuta jopa) ja melko kaukaakin. Otin sitten pari liikkeestä maahanmenoa - hyvin - ja pari seisomaan pysähdystäkin - jee, nämäkin tosi hyvin. Sitten sen kapulan kimppuun.. Ensin ei tajunnut, kiersi vaan, sitten otti jo suuhun, kehuin - ja lopuksi saatiin tässä ihan mainioita onnistumisia. Joten ei onneksi tuo metsänouto ollut ihan pilannut tätä. Tehdään nyt vaan tätä ja tunnarikapulalla, niin ehkä päästään eteenpäin. Keväällä on sitten tilaus noutokurssille: vinkki Lentsu!!! Tai ehkä pitää järjestää taas shelteille Lentsun tokokurssi, niin saa mitä itse tarvitsee :). Halukkaat voivat ennakkoilmoittautua ja esittää toivomuksia ajankohdasta.

Mayan tokokurssin viimeinen kerta

2010-10-01T14:12:00.000+03:00

Syksyn osalta on nyt kurssit kurssiteltu - ensi keväänä sitten uudelleen. Jo alkaa kyllä pimeäkin tulla.. Tällä kertaa treenit aloitettiin ruudulla. Ja kas - jouduinkin sitten heti lähettämään Mayan pitkältä matkalta alustalle. Ei olla tätä kyllä tehty, eikä muutenkaan ruutua treenattu sen jälkeen, kun Annan kanssa treenailtiin ja saatiin kultsu kimppuumme. Olen itse sairastellut ja koko kenttä ei ole juurikaan houkutellut juuri tuon agressiivisen kultsun (ja omistajan) takia. En kyllä epäillytkään, että tuo kerta olisi Mayaan mitenkään vaikuttanut, traumoja taisin saada vain minä.

Joten ei muuta kuin yrittämään. Ja mitä tekee Maya? Kirmaa iloisesti ruutuun ja pysähtyy minuun päin vielä "top"-käskyllä. Vitsit tuo koira on hieno. Paljon parempi kuin ohjaajansa :). Muutama toisto tästä - ja yksi palkkaus lelulla (palkka tulisi nopeammin)- mikä siis Mayasta ei vaan tällä hetkellä ole mitenkään kauhean kiva. Tai se siis lähtee lelun perään ja sitten se melkein unohtuu. Nyt on nakit in. Suhteessa siihen, kuinka paljon ruutua on treenattu, Maya tekee ihan superhyvin. Se tekee tosi innoissaan töitä - nyt vaan vähitellen pitäisi varmaan jo opettaa vähän sitä palkattomuuttakin. Kotikentällä otin edellispäivänä maahanmenoa liikkeestä palkaten vain liikkeen lopussa ja se meni hienosti. Tosin nyt Mayan on vaikea muistaa sen jälkeen liikkeestä seisomaan jäämistä, tarjoaa maahanmenoa ja jopa istumista.

Tämän jälkeen tunnaria ja taas jouduttiin "koirakokeeseen". Minähän olen aikaisemmin ottanut tunnarin etsimistä (piilottanut kapulan nurmikkoon/metsää) vain noin 3 kertaa. Ja silloin ensimmäisellä kokeilin myös Miron alustalla. Nyt sitten kunnon matkalta lähetys alustalle, jossa Mayn "oma" tunnarikapula. Mielenkiintoista. Sinnehän se säntäsi "oma" -käskyllä ja toi sen oman.. mistä sitten seurasi, että Lentsu ripotteli kasan vieraita kapuloita maahan ja vein sinne joukkoon oman. Tässä likka säntäsi keskelle kapuloita ja nappasi ensimmäisen. Tiedä sitten, oliko tämä onnistunut vain epäonnistunut koirakoe. Seuraavaksi tehtiin niin, että otettiin lauta takaisin käyttöön, mutta piiloitettiin oma kapula laudan taakse nurmikkoon, niin ettei omaa näkynyt lainkaan. Maya lähti hyvin ja teki hyvin nenällään töitä. Vähän kauemmin tässä meni, mutta omahan sieltä takaisin tuli! Nyt pitäisi vaan saada se luovutusasento kuntoon...

Seuraavaksi sitten noutoa... Noudossahan Maya lähtee hyvin kapulan/esineen perään ja tuo sen reippaasti minulle noin 2 metrin päähän minusta ja sylkäisee sen maahan. Samoin kun sivulla harjoittelen esim. tunnarikapulan nostoa minulle, Maya kyllä nostaa sen, mutta sylkäisee suustaan. Helposti myös menee maahan kapulan päälle ja siitä nostaa sitä, ja sylkäisee pois. Tästä pitäisi nyt päästä eteenpäin. Sain neuvoksi, että en treenaa ollenkaan nyt tuota kapulan nostoa sivulla, vaan opetan Mayan tuomaan kapulan puunkierron avulla. Ensin treenataan niin, että kapula jätetään puun taakse, Maya lähetetään kiertämään puuta ja ottamaan matkan varrelta kapula mukaansa. Tällä aikaa minä käännyn ja lähden eteenpäin ja Mayan on tarkoitus oppia seuraamaan sivulla kapula suussaan. Tämä nyt treenin alle. Eilen opetin Mayaa väliajalla kiertämään puuta ja tulemaan siitä sivulle seuraamaan. Sanoisin jopa, että likka tajusi jotain asiasta... Lentsu sanoikin eilen näppärästi, että mitä teimme ennen kuin oli puita :). Puunkierron avulla ollaan myös treenattu liikkeestä pysähtymistä seisomaan ja maahanmenoa. Maya lähtee tosi mielellään kiertämään puuta, se on siitä hauskaa, joten liikkeiden treenaaminenkin näin on hauskaa. Miten on - saataisiinkohan TSAU-halliin keskelle istutettua puu :) ?

Viimeiseksi vielä paikallaan makuu. Oltiin Mayan kanssa keskellä poikien välissä (juoksu on ohi, jee). Otti kontaktia hyvin (kuitti) ja meni käskystä maahan ensimmäisellä, ehkä hieman hidastellen. Menin hyvän matkan päähän ja Maya makasi oikein hyvin. Ei edes hermostunut vaikka Welmu lähti (kiitos Maria hyvästä treenistä) kesken kaiken haukahduksen jälkeen Marian luo. Vilkaisi kyllä minua silloin, mutta makasi kiltisti paikoillaan. Pysyi myös alkaalla, kun palasin sivulle, mutta sitten nousi naapurin "sivu" -käskystä ylös. On siis sisäistänyt nousemisenkin... pitäisi vaan malttaa odottaa minun käskyäni.

Lopuksi pidettiin kurssin päättäjäiset: Maya, Taru, Welmu ja Lyyli saivat leikkiä nurmikolla yhdessä. Siinä sitä sitten painittiin oikein kunnolla - Maya yritti saada itselleen juoksukumppania, mutta useimmiten päätyi mustan kiharakasan alle...

Kurssi, näyttely ja katit näytillä

2010-09-29T10:23:00.002+03:00

Sairauskierre senkun jatkuu.. nyt vuorossa kunnon flunssa ja vissiin äänihuulten tulehdus. Päätellen siitä, että ääni on ollut kadoksissa jo viikon. Johan sitä ehdinkin olla terve viikon tai pari tässä välillä.

MAYAN TOKOKURSSI

Viime torstaina oli jälleen Mayan tokokurssi Kupittaalla. Flunssa alkoi jo silloin, joten ohjaaja oli vähän muissa maailmoissa. Onneksi Maria oli kirjoittanut blogiinsa, mitä tehtiin, sillä minä en kyllä olisi muistanut. Mayan kanssa tuo kisanomaisesti tehty maahanmeno meni ok - jos ei oteta huomioon alkua ja loppua :). Eli lähdin liikkeelle huolimattomasti ja Maya sitten suunnattomalla innolla.. Eli sitä kontaktia alussa pitää harjoitella ja lähteä liikkeelle vähän rauhallisemmin. Itse maahanmeno meni hienosti! Maya jäi hyvin ja pysyi hyvin - mutta tuo perusasento lopussa tuottaa vähän ongelmia. Sitä saa mitä tilaa. Eli kun Maya ei alussa oikein pysynyt paikallaan, vahvistin sitä paikallaan pysymistä. No, tähän lääke löytyi "zipistä" tai siis meillä "kuitista". Sen avulla saan Mayan nousemaan ylös. Kiitos Lentsu!

Kaukoja treenattiin seuraavaksi. Mayalla sujuu istu-maahan hyvin (toki vielä aika läheltä), mutta sitä seisomaan nousemista pitää treenata lisää. Onneksi osaa taas peruuttaa... Lentsun neuvo tähän oli laittaa koira istumaan ja laittaa nami tassujen väliin (toinen nami toisessa kädessä, niin ei kiinnitä huomiota tuohon namiin, joka on tassujen välissä), siitä käsky seisomaan ja koira saa namin tassujen välistä. Nousee ylös automaattisesti oikein ja pää alhaalla.

Puunkierto sujuu meillä jo paljon pidemmältä matkalta ja on Mayasta tosi hauskaa. Nyt sen yhteyteen voi ottaa jo sivulle tuloa ja pysähdyksiä. Tässä ohjaaja oli taas flunssan kourissa vähän onneton, mutta Maya tosi hyvä. Puun kierrot sujuvat molemmilta puolilta ja pysähdyksetkin hyviä. Maahanmenon saa vielä ottaa niin, että koira tulee aika lähelle ohjaajaa, pääasia että maahanmeno on nopea.

Lopuksi vielä paikallamakuu, joka sujui oikein hyvin. Alan jo luottaa siihen, että Maya pysyy siellä! Siis sujuu paljon paremmin kuin aikoinaan Miron kanssa. Mikä yllätti minut, oli se, että juoksusta huolimatta Maya on tehnyt töitä tosi hyvin! Hieno tyttö..

Huomenna on kurssin viimeinen kerta ja vuorossa on tunnari.. muutama kerta olen piilotellut Mayalle kapulaa ja on löytänyt sen tosi hyvin. Saa nähdä, miten huomenna. Harjoittelu on kyllä jäänyt tosi vähiin (ei siis ollenkaan), kun minulla on ollut täysi työ jaksaa viedä koirat ulos..

KARKKILAN NÄYTTELY

Lauantaina lähdimme Marjan (ja Lillin) kanssa Karkkilaan näyttelyyn. Tuomarina oli Kristina Purens, joka osoittautui varsin asiantuntevaksi ja mukavaksi tuomariksi, joka käsitteli koiria tosi kauniisti - ja perusteli vielä suullisesti valintansa. Maya esiintyi jälleen kauniisti ja kärsivällisesti. Siitä on kyllä kehittynyt oikein hyvä pikku näyttelykoira nopeassa ajassa. Maya sai ERIn ja sijoittui luokassaan neljänneksi. Tuomari vielä tuli sanomaan minulle, että sijoitus oli neljäs värin vuoksi.. niinpä. No, kaikkea ei voi saada yhteen koiraan :). Lämpimät onnittelut tätäkin kautta Tarjalle, jonka päivä oli kyllä täydellinen: Namu ROP, Sohvi PN2 SERT FIN MVA ja Aare VSP ja SERT.

Tässä vielä Mayan arvostelu:

Juniorinarttu, jolla hyvät mittasuhteet, feminiininen pää, kauniit mantelinmuotoiset silmät, hyvin sijoittuneet ja hyvin kannetut korvat, hyvä kaula ja selkälinja, tarpeeksi taka-asentoiset lavat, hyvä rintakehä, hyvin kiinnittynyt ja kannettu häntä, runsas, oikean laatuinen turkki, jonka värin toivoisin olevan hieman puhtaampi.

KATIT ESITTELYNÄYTTELYSSÄ LOIMAALLA

Sunnuntaina pakkasimme sitten kissat autoon Annen kanssa ja lähdimme esittelemään kartusiaaneja, birmaa ja selkirkiä Loimaalle Koratrenkaan esittelynäyttelyyn. Paikalla olikin mukavasti eri rotuja - harvinaisemmasta päästä selkirk rex (Harvey), singapura ja bombay. Minä pääsin esittelemään pikku Enda-kartusiaania, joka oli aivan supersuloinen ja kiltti. Claus tapansa mukaan murisi minulle, mutta sitä ei onneksi yleisö kuullut.. Harvey oli ensimmäisellä esittelykierroksella tosi jännittynyt, mutta toisella jo paljon vapautuneempi. Teki varmaan pojalle hyvää. Paikalla oli myös Heikki Siltala kameroineen, joten toivossa on saada kissoista hyviä kuvia :). Tämä oli melkoinen bonus! Nämä alla olevat kuvat tosin omaa tuotantoa.

Pyhä birma GIP & CH Sueco Pluma (SBI c) "Claus"

Selkirk Rex Shekinah Curly Harvey "Harvey"

Tokoa, lampaita ja kauneuskilpailuja

2010-09-20T13:54:00.000+03:00

TORSTAIN TOKOKURSSI

Viime viikon päivittelyt taas tekemättä, kun on ollut lievästi sanottuna kiire. Eikä loppua näy, ensi viikonloppu on ihan yhtä kiireinen.

Torstaina oli Mayan tokokurssi Kupittaalla. Lentsu oli kokenut pienen muodonmuutoksen, kouluttaja muistutti kovasti Jukkaa :). Päivän aiheena oli hyppy. Treenit aloitettiin kuitenkin kotiläksyillä eli näytettiin niitä perusasentoja, käännöksiä ym. Rupeaa jo sujumaan Mayalta ja minultakin hieman paremmin.

Ensin oli hyppy esteen yli lelun/noutokapulan perässä. Koska tämä oli uusi asia Mayalle, en lähettänyt sitä perusasennosta vaan "vapaalta" lelun perään. Hyppäsi kyllä hyvin yli ja nappasi sen esineenkin, mutta esineen pitäminen ja takaisin hyppy olikin sitten jo haastavampi tehtävä. Kyllä siinä muutama onnistuminenkin taidettiin saada. Ehkä meni jopa paremmin Mayan omalla, pienellä noutokapulalla.

Tämän jälkeen harjoiteltiin alokasluokan hyppyä, jossa Jukka ensin palkkasi Mayan, kun se hyppäsi esteen yli. Nyt tietysti perusasennosta. Kun tämä juttu oli muistutettu Mayalle, oli vuorossa hyppy esteen yli ja pysäytyskäskyllä seisomaan. Tämäkin menee Mayalta ihan suhteellisen hyvin. Ongelma onkin siinä, että en osaa jatkaa tästä eteenpäin! Mietin itsekseni, että ehkä tätäkin voisi harjoitella ilman hyppyä? Eli vaikka lähettää/jättää Maya alustalle metrin parin päähän ja siitä siirtyä itse sen sivulle. Pitäisikö sitten palkata kuitenkin eteenpäin toiselle alustalle/namille? En ole kyllä koskaan kokeillut sitä, että kun Maya on pysähtynyt esteen taakse, siirtyisin siitä sen sivulle...

Mitähän me sitten tehtiin? Paikallaanolot ainakin... istuminen ensin. Kiersin puun, kun olin reunimmaisena, Maya vähän erossa ryhmän pojista. Ihan ok. Sen jälkeen makuu niin, että käskytettiin maahan erikseen. Maya oli ensimmäisenä, joten se meni hyvin :). Hyvin pysyi myös paikallaan ja loppuosakin meni hyvin. Maya pysyi maassa hyvin, vaikka muut käskytettiin sivulle (tämän arvasinkin sen osaavan paremmin kuin Miro) ja nousi sieltä avulla ylös istumaankin ok. Välillä kierrättelin Mayaa vähän puun ympäri molempiin suuntiin ja lähtee jo vähän kauempaakin. Loppuun otettiin vielä suora luoksetulo. Jukka piti Mayasta kiinni ja minä kutsuin ja heitin sille pallon.

Maya on kyllä niin mahtava - treeneissä ei juoksu haitannut sitä yhtään, se keskittyi vaan tekemiseen. Se on ehkä hieman rauhallisempi kuin tavallisesti, mutta sillä ei väliä. Tekeminen on likasta ihan yhtä hauskaa, vaikka onkin juoksu. Ainakin nyt vielä, kun tämä on vasta ensimmäinen juoksu.

SHELTTIKERHO LAMPAILLA

Lauantaina shelttikerho tutustui lampaisiin Piikkiössä Outin (ja Elinan) johdolla. Apukouluttaja Takulla tosin oli jalka paketissa, joten Supo joutui myös hommiin. Aamulla oli 8 koiraa vuorossa, ensimmäisenä Koda (pienellä mielikuvitukselle Kodasta saa ihan hyvän sheltin). Myös Onni-veli oli mukana. Mayan vuoro oli neljäntenä poikien ja Aava jälkeen. Maya oli ensimmäisellä kierroksella pyöröaitauksessa ja homma lähti ihan vauhdilla käyntiin. Tällä kertaa muutamien haukahduksienkin kanssa :). Ilmeisesti likka oli jo varmempi hommasta. Innoissaan se ainakin oli. Mirvakin pysyi oikein hyvin lampaiden edessä (ja Maya takana) liukkaalla (yöllä/aamulla satoi rankasti) savipohjalla.

Yllättävää kyllä, aika moni sheltti tuntui ihan hyvin hoksaavan idean. Tosin mietittiin siinä, että niiden koirien, joidan kanssa harrastetaan muutenkin (agi, toko ym.), on varmaan helpompi toimia, koska ovat tottuneet tekemään ohjaajan kanssa hommia, mitä se sitten ikinä onkaan. Työmoraali on ihan erilainen kuin vain esim. näyttelyissä käyvien shelttien.

Toisella kierroksella oltiinkin sitten jo aitauksen ulkopuolella. Ensin koira oli liinassa ja Outi kuljetti koiraa (tai piti siis liinasta kiinni) lampaiden takana ja ohjaajan tehtävä oli edelleen pysyä lampaiden edessä. Ei muuten mikään helppo tehtävä, kun yksi lampaista päätti, että nyt lähdetään, muu lauma seurasi perässä ja sitten karattiin pyöröaitauksen luokse :). Suurin osa shelteistä sai kokeilla myös vapaana lampaiden kuljetusta. Maya oli ensin vapaana, mutta kun lampaita oli 6, pääsi niistä kyllä aina joku karkuun ja sitten homma oli valmis. Laitettiin Maya liinaan ja homma sujui paremmin. Sitten lampaita vähän vähennettiin ja Maya oli taas vapaana ja meni oikein kivasti. Vauhtia ja intoa likalla kyllä piisaa.

Iltapäivällä tuli Outin seuraksi Elina (ja Pixi) kouluttamaan, niin saatiin pari ryhmää pyörimään yhtä aikaa. Tunku kurssille oli nimittäin melkoinen. Lampaisiin pääsi tutustumaan yli 20 innokasta shelttiä omistajineen. Olipa kivaa, kun oli niin paljon innostuneita! Jos keväällä vaikka järjestäisi "jatkokurssin" niille, jotka innostuivat asiasta.

Mayan veli Onni ja Maya

Sitten olikin jo kiire kotiin- Tanja tuli hieromaan Mayan. Kuten olin epäillytkin, Maya oli jumissa. Tai tarkemmin sanottuna koko oikea kylki oli ihan jumissa. Maya ei enää liikkunut hyvin ja peitsasi lähes koko ajan. Jo iltalenkillä Maya liikkui ihan kuin toinen koira. Kiitos Tanja!

HYVINKÄÄN NÄYTTELY 19.8.

Sunnuntai aamulla pakkasimme kamat Marjan autoon klo 6:30 ja suunnistimme kohti Hyvinkään näyttelyä. Vaatteitakin piti taas olla kassillinen mukana, kun ei yhtään tiennyt, mitä taivaasta tippuu alas. Reippaat 2 tuntia ja olimme perillä. Sumuinen sää vaihtui välillä auringonpaisteeseen - ihan muutama tippa tuli jossain vaiheessa, joten oikein hyvin selvittiin sunnuntaistakin. Meillä oli kyllä Marjan teltta mukana, jonka jopa saimme pystytetyksin varsiin ahtaaseen tilaan. Kehät olivat kyllä tosi isot, mutta katsojille, teltoille ja häkeille ei sitten tilaa enää ollutkaan.

Lilli ja Maya Hyvinkäällä

Vaikka etukäteen motkotin siitä, että junnut oli siirretty toiselle tuomarille, niin pidin kyllä tätä junnujen tuomaria paljon parempana Mutta vähän hassua se silti minusta on, että junnut (tai mikä tahansa muu luokka) on eri tuomarilla. Voihan olla, ettei tuomareiden maku yhtään osu yksiin... tässä tapauksessa vielä sai odottaa reippaan tunnin näyttelypaikalla, kun junnun arvosteltiin aamusta ja muut vasta klo 12 alkaen. Minusta parempi ratkaisu olisi vaikka siirtää urokset ja nartut eri tuomarille. Jos on siis pakko jakaa rotua. Sen pitäisi kyllä olla aina ihan äärimmäinen keino.

Junnuilla oli siis tuomarina Beata Petkavica Latviasta. Hän jakoi kyllä eriä ja eh:ta, mutta kyllä siellä h:takin tuli. Arvostelut olivat tosi pitkiä ja ainakin Mayan kohdalla tosi hyvin osuvia. Junnuuroksia oli muistaakseni 12 ja narttuja 16. Junnunartut olivat mielestäni tosi kauniita ja lähes kaikki taisivat erin saadakin. Kilpailu oli siis kovaa tässä luokassa. Maya esiintyi tosin nätisti, liikkui erinomaisesti, jopa hännän kanto oli suhteellisen hyvä. Seisoi myös paikallaan tosi hyvin niin ringissä kuin tuomarin edessäkin. Ei juuri tarvinnut asentoa vaihtaa. Ainut ongelma oli se, että Maya lakkasi syömästä. Aamuruoka ei kelvannut ja nakit se sylki suustaan. No, ei sitten palkata :). Pöydällä Maya on kuin vanha tekijä, sitä saa tutkia, vääntää ja kääntää. Hampaat tarkastettiin tarkkaan ja päätäkin kokeili oikein kunnolla.

Tuomari otti sitten osan eri:n saaneista jatkoon ja Maya oli tässä ryhmässä. Loppujen lopuksi Maya sijoittui kolmanneksi luokassaan ja oli sekä Mayaan, Mayan arvosteluun että tulokseen tosi tyytyväinen. Sitten ei auttanut kun kuluttaa aikaa odotellessa toisen kehän alkua. Kävimme Marjan kanssa syömässä ja kylläpä näyttelytoimikunta oli laittanut kauniisti valkoiset pöytäliinat pöydille, kynttilät ja koristellut pöydän vielä havunoksilla.

Shelttien toisena (alkuperäinen) tuomarina oli Davor Javor (vai oliko se Javor Davor) ja tähän kehään jäi hänelle arvosteltavaksi 50 shelttiä. Hänellä oli taas oma tapansa arvostalla koiria. Ensin hän otti koiran pöydälle, arvosteli siinä ja sitten juoksutti edestakaisin ja kehän ympäri - ja siinä vaiheessa kehätoimitsija sitten lykkäsikin jos en erin kaikille käteen. Tai no, tuli siellä muutama muunkin värinen nauha lähinnä selvästi ylisuurille koirille. Arvostelut mitä kuulin, olivat todella samantyyppiset - lähes kaikille tuli lause "hyvät liikkeet", vaikka moni koira liikkui kaikkea muuta kuin hyvin! Osa hyppelehti ja osa ei kertaakaan nostanut päätä maasta - eihän ne liikkeet silloin millään voi olla hyvät! Toki joukossa oli todella hyvin liikkuvia koiria, mutta on se vähän tylsää, että kaikilla lukee arvostelussa hyvät liikkeet, kun vain osalla ne oikeasti ovat hyvät.

Ja kyllä minä itse olen sitä mieltä, että on paljon mukavampaa, kun tuomari ei kaikille jaa automaattisesti sitä eri:ä, vaan käyttää lähes koko skaalaa. Ja että arvostelusta selkeästi saa selvän siitä, mikä koirassa on hyvää ja myös sen, mitä koirassa on huonoa. Mutta jokainen tyylillään..

Maya käväisi kehässä vielä PN-luokassa - nopeasti, kuten arvelinkin :). Eihän jun3 -sijoituksella nyt yleensäkään ole asiaa neljän parhaan joukkoon PN-luokassa, mutta ei Maya varmaan muutenkaan olisi ollut tämän tuomarin makuun, joka piti selkeästi vähän kookkaammista ja vahvemmista shelteistä.

Tosi kiva oli nähdä myös kaksi Mayan puolisiskoa Caprin edellisestä pentueesta! Mukavan oloisia shelttejä kummatkin!

Tässä vielä Mayan Beata Petkavican arvostelu Hyvinkään näyttelystä. Nyt on sitten junnuluokka korkattu!

9 kk, erittäin viehättävä ja feminiininen nuori narttu, hyvä luusto, feminiininen pää, oikeanlainen otsapenger, erinomaiset silmät ja kaunis ilme. Keskikokoiset korvat. Keskipituinen kaula. Hyvä rungon pituus. Keskihyvät (päivän sana oli medium) etukulmaukset, erinomainen rungon leveys ikäisekseen, hyvät kaarevat kylkiluut, erinomainen hännän pituus, erittäin runsas turkki, mutta minusta väri saisi olla hieman puhtaampi. Keskipituiset askeleet, takaliikkeet ovat yhdensuuntaiset, mutta hieman kapeat. Täydellisesti esitetty, hyvä luonne.

Maya 9kk

2010-09-13T11:35:00.002+03:00

Tänään meidän prinsessa täyttää 9kk eli junnuluokan ikä näyttelyihin täyttyy! Ensimmäinen näyttely onkin jo tulevana viikonloppuna.

Miro tokokisoissa

2010-09-12T21:16:00.000+03:00

Miron kanssa olin lupautunut TKY:n joukkueseen ystävyysotteluun Auran Nuuskujen ja Lounais-Suomen Spanielikerhon välillä. Kun sain aikataulut, kaduin kyllä lupaustani, sillä kisa alkoi klo 9 ja olisin niin mielelläni nukkunut aamulla, kun viime viikolla jäi jotenkin unet väliin. Ja kun aamulla vielä vastoin kaikkia säätiedotuksia satoi... no, onneksi Päivi oli luvannut ottaa Mayan hoitoon ja heittää minut Peltolan ammattikoulun pihalle.

Erikoisvoittajassa kisasi vain kolme koiraa: Miro, kultsu ja Cindi. Tuomarina Ralf Björklund. Treenit olivat jääneet tosi vähään - Tsaukkilassa treenattiin keskiviikkona ja silloin Miro oli vaisu ja muissa maailmoissa. Tunnaria vähän muistuttelin laudalla. Aamulla otin kisapaikalla vähän luoksetuloa ja merkkiä, kun olinkin sitten ajoissa paikalla ja ei ollut muutakaan tekemistä.

Kisa aloitettiin paikallaanoloilla. Miro oli kuulemma istunut nätisti 1min 45 sek, mikä lienee ennätys. Sitten se valahti maahan. Ei ollut mikään yllätys. Paikalla makuu meni kivasti, pysyi jopa sivulla odottamassa käskyä, eikä mennyt kultsun ohjaajan käskystä maahan. Toki sitten nousi Jaanan käskystä istumaan :). Eihän sitä nyt täysiä pisteitä sovi liikkeestä ottaa.

Olimme vuorossa toisena - tehtiin puolet liikkeistä, mutta vähän sekoitetussa järjestyksessä. Seuraamiskaavio oli mielenkiintoinen - siis oikeasti. Ei ollut tylsä. Muutama askel normaalikäyntiä aloitti seuraamisen ja siitä hitaaseen käyntiin. Ja niitä askeleita oli parissa paikassa - ja aina kolme :). Vitsit on muuten hankalaa ottaa kolme askelta vasemmalle. Yhdessä kohtaa onnistuin jälleen tallaamaankin Miron. Miron seuraaminen oli vähän sinne päin - ei yhtään niin hyvää kuin viime kisoissa. Paikoitellen seurasi ihan hyvin, mutta muuten en kyllä ollut tyytyväinen. Osa perusasennoista taisi jäädä tekemättä?

Luoksetulossa Miro meni maahan ok ja vielä pysyi sielä. Lähti hyvin ja pysähtyi seisomaankin hyvin. Mutta maahanmenoon tarvitsi sitten kaksi käskyä ja taisi jäädä tässäkin perusasento tekemättä eli jäi seisomaan sivulle. Tästä tietysti voisi vetää ne johtopäätökset, että se on taas jumissa. Se on varmasti ihan tottakin, sillä viimeksi Tanja hieroi vain Mayan ja Miron hierontakerrasta on vähän aikaa.

Ruudun merkille lähti kivasti - mutta pahus - pysähtyi sen alueen ulkopuolelle. Joten jouduin antamaan uuden merkkikäskyn ja pysäytyskäskyn. Päätin nimittäin, että teen tämän nyt kunnolla, viis mistään pisteistä. Siitä lähti ruutuun hyvin ja vain yhdellä haukahduksella. Meni ruutuun sisään vasemmalta ja tietysti - annoin maahan käskyn niin eikös tassutellut niin, että ne etutassut jäi sitten sen merkkinauhan päälle ja ulos ruudusta. Argh. Miro on nyt päättänyt, että tämä on se oikea paikka ruudussa. No, parempi suoritus kuitenkin kuin viimeksi, kun meinasi lähteä metsäretkelle.

Ensimmäisen osan viimeisenä liikkeenä oli metallinouto. Unohdin sanoa Mirolle "hiljaa", joten kun oli hypännyt esteen yli ja noutokapulan luona, piti sanoa "hau". Mutta jälleen vaan kerran. Otti metalli ja hyppäsi ja tuliko peräti sivullekin. Tosin kun otin siltä kapulan, hypähti innoissaan ilmaan. Mirolla oli kisoissa vähän vaikeuksia pitää takapuoltaan maassa :).

Seuraava osuus aloitettiin ohjatulla. Meille napsahti oikea. Sinänsä hyvä, että Miro kiertää aina merkin oikealle puolella, vaikka antaisin pysäytyskäskyn missä. No, olisi siis ollut hyvä, jos Miro olisi yleensä mennyt merkille... poika vaan päätti juosta suoraan (ihan pienen pieni kaarros merkkiä kohti) noutokapulalle ja tuoda sen minulle. Just.

Kaukoissa vaihtoi asennot Miroksi tosi hyvin! Yhteen (olikohan istumaan nousu) jouduin antamaan toisen käskyn. Ei edes liikkunut Miroksi paljon. Saatiin jopa vähän pisteitäkin :).

Tunnari menikin sitten taas penkin alle. Miro ei ole aikoihin tuonut väärää kapulaa. No nyt toi. Haisteli kyllä kerran kapulat läpi, mutta sitten nappasi reunimmaisen. Voi tuota vanhaa poikaa.

Jäljellä oli vielä idari - seisominen meni suhteellisen hyvin, mutta istumaan ei sitten mennyt.. eikä maahan ja siihen sitten minä lopetin sen liikkeen.

Mirolla oli kuitenkin koko kisan ajan ihan mielettömän hauskaa! Kai se kuitenkin on pääasia.. Poika oli iloinen ja teki kyllä kaiken. Mutta vähän sinne päin. Ei me todellakaan paljon pisteitä joukkueelle tuotu, mutta osallistuttiin nyt ainakin.

Sitten Päivi tuli hakemaan Mayan kanssa Miroa ja minua ja käytiin vielä Kauppilassakin. Perennat -50%. Paha, paha. Kotiin kun tultiin huomasin sitten, että meidän Mayasta on tullut iso tyttö. Odotettu juoksu alkoi. Maya täyttää maanantaina 9kk, joten tämä onkin ihan hyvä aika aloittaa ensimmäinen juoksu. Juoksua tuo on kyllä jo tehnytkin, joten mikään yllätys se ei ollut.

Mayan tokokurssi

2010-09-12T20:51:00.000+03:00

Mayan kolmas tokokurssi alkoi Kupittaalla viime torstaina. Jälleen ollaan Lentsun taitavissa opeissa. Tällä kertaa meitä olikin enemmän eli 6 koiraa, mikä on ihan kivaa! Mukava myös nähdä uusia tuttavuuksia - ja sopivasti vanhoja kavereita. Tällä kurssilla Mayan kanssa mm. Welmu ja Lyyli.

Katsotaan muistanko kaiken... ja muistanko oikein. Ihan aluksi harjoiteltiin vähän "temppuja". Ensimmäisenä vuorossa "zip", joka meillä tulee olemaan "kuittaa". Ihan vaan sen takia, että Mirolle käytän sitä sanaa, ja meinaan jo muutenkin mennä sekaisin Mayan ja Miron käskyissä. Zip tarkoittaa, että koira koskettaa ohajaajan kämmeneen esim. sivulla. Sitä voi käyttää esim. kisapalkkana ja muutenkin saada koiran huomion itseensä. Sitä vaan jäin vähän miettimään, että kun minulla on pieni koira, jolla jo nyt taipumuksena hypähtää sivulla - lisääkö tämä sitä? Ihan näppärästi Maya tämän hoksasi.

Sitten harjoiteltiin jalkojen välistä pujottelua. Liike, joka minulle itselleni on aloitusvaiheessa tosi hankala, koska selkä joutuu ihan hirvittävän kivuliaaseen asentoon. Ehkä siksi en juurikaan tätä ole koirilleni opettanut. No, ei se sitten enää satu, kun ei itse joudu kumartelemaan... tätä harjoiteltiin niin, että koira lähti sivulta ja siitä namin kanssa vedettiin koiran jalkojen läpi - ja sama toisella kädellä toiseen suuntaan. Palkka vähitellen siirretään siitä sivulle (loppuperusasentoon). Mayaa ei nyt ainakaan hirvittänyt tulla jalkojen läpi, joten kai tämäkin tästä rupeaa sujumaan, jos vain jaksan treenata.

Sitten päivän teemaan, joka oli istuminen. Ensin aloitettiin lyhyellä (n. 5 askelta) seuraamispätkällä, ja perustasento, jolloin koiran tietysti piti istua. Siitä palkka. Minä olenkin palkannut Mayaa enemmänkin seuraamisesta. Ehkä joillekin koirille tuo seuraaminen on luontaista - minä taas olen noiden aikaisempien shelttien kanssa saanut tehdä myöhemmin tosi paljon töitä saadakseni seuraamisen hyväksi. Varmasti olen myös opettanut väärin - mutta siitä on vaan jäänyt sellainen peikko tajuntaan. Mayan kanssa ei ole seurannut kamalan pitkiä pätkiä vielä, mutta paikka ja into on ainakin hyvä! Nyt siis palkkasin perusasennosta - aika kivasti sujui, kun vain minä osasin :). Seuraavalla kierroksella otettiin sitten mukaan käännös: taas lyhyt pätkä seuraamista ja käännös vasempaan liike seis. Tässä oli ohjaajalla vielä enemmän vaikeuksia. Tajusin sitten että pitää vähän auttaa Mayaa kääntymään. Vinkiksi tässä saatiin ihan paikalla käännös vasempaan niin, että olimme puun edessä (Maya sivulla ohjaajan ja puun välissä) ja siitä paikalla käännös vasempaan. Näin koira oppii paremmin käyttämään takapäätään. Pitää muutenkin nyt ottaa noita jo ensimmäisellä kurssilla opittuja takapään käyttöharjoituksia mukaan treeneihin, sillä Maya ei osaa oikein käyttää takapäätään. Kurssilla oleva heeleri oli aivan pro tässä! Vitsit, siinä on koira, joka osaa käyttää takapäätään.

Seuraavaksi sitten treenattiin liikkeestä istumista. Jälleen lyhyt pätkä seuraamista, koiralle apuja (käsi nyrkissä, veto vähän taaksepäin) istumisessa ja ohjaaja siirtyy eteen ja palkkaa koiran oikeasta kädestä. Jälleen kerran ohjaaja osoittautui suuremmaksi tumpeloksi tässä. Mayahan siis osaa istumiskäskyn (sit) hyvin. Jopa korjaa kotona, jos on mennytkin maahan. Joten tässä on kyllä ohjaajan katsottava peiliin... Kyllä tässä ihan onnistumisiakin saatiin! Tämän jälkeen oli vuorossa sitten se liikkeestä istumisen loppuosa. Koira jätettiin istumaan paikalleen, ja ohjaajan piti hypellä pitkin Kupittaata. Juu, minä en hypellyt :). Toki liikuin eteen, taakse, sivulle, kiersin koiran ja kävin palkkaamassa. Hieno Maya osasi hienosti tämän.

Sitten oli vielä vuorossa paikallaanolot. Aloitettiin istumisella. Koira jätettiin istumaan ja ja kierrettiin iso puska ja palattiin koiran sivulle. Lentsun mukaan istumistreenit pitää aloittaa heti niin, että ohjaaja menee piiloon (aluksi siis vain käymällä piilossa), koska liikkeestä ei kisoissa ole mitään muuta versiota. Ohjaaja ei kisoissa ikinä jää näkyviin! Minä kun tappelen tämän liikkeen kanssa edelleen Miron kanssa, olen aivan ihastuksissani, kun Maya jää istumaan ja pysyy istumassa vaikka käyn piilossa. Miron kanssa aloitin istumisen treenaamisen vasta kun Miro oli voittajaluokassa, enkä ikinä saanut tätä kuntoon. Tämän jälkeen paikallamakuu niin, että mentiin vuorotellen maahan. Maya kyllä taisi käväistä kerran pari jo ennen lupaa.. Mutta paikallaan pysyi tosi kivasti, otin pidemmän matkan ja koska ei ollut alustaa mukana, niin lätkäisin namin heijastimen päälle. Näytin kyllä Mayalle kumartumalla, että siellä on jotain.. tosin en ollut varma, tajuaako se. Ehkä olen treenannut liikaa viime vuosina uroksen kanssa... sillä Maya ampaisi namille (jota siis ei nurmikosta edes näkynyt) heti luvan saatuaan. Nyt kun on vahvistettu sitä maassa oloa, kun palaan koiran sivulle, ei sitten meinannut nousta sieltä istumaan ja tämä saatiin läksyksi.

Läksynä myös tuo takapään käyttö ja loppuasennot - varsinkin käännöksissä. Ja ensi kerralla pitäisi ottaa mukaan jotain, mitä koira pitää suussaan, kun hyppää..

Tsaukkilassa treenaamassa

2010-09-09T09:57:00.001+03:00

Eilen oltiin Mirvan kanssa treenaamassa TSAUn hallilla. Mirva treenasi Mayan kanssa agia ja minä Mirren kanssa tokoa. Miron kanssa treenaaminen oli kyllä sellaista tahtojen taistelua, kun yhtä aikaa pyöri ne agitreenit vieressä. Mutta ei auttanut - pakko oli yrittää. Aloitin ruudulla. Merkille meni ihan ok, tosin eihän Miro tottele pystäytyskäskyäni kunnolla, vaan pysähtyy siihen, mihin lähes aina. Nyt ei ollut kaukana merkistä (kuten viime kokeessa ohjatussa) ja vauhtikin oli rauhallinen. Turha vaan tuudittautua siihen uskoon, että se vauhti olisi kisoissa yhtä rauhallinen. Tuo rauhallinen vauhti johtui ihan niistä agitreeneistä, joita se tarkkaili ja kuunteli koko ajan.Ruutuun lähti hyvin ja vain yhdella haukahduksella. Aluksi ei ollut ruudussa mitään... meni sisälle oikeasta laidasta - mutta vaikka kuinka yritin pysäyttää - valui aina etureunaan. Tassut olisivat olleet joko sen kehänauhan päällä tai kokonaan ulkona. Argh. Alustalla sain sitten muutaman onnistuneenkin ruudun. Loppuosa otettiin kertaalleen - ettei tarvitse sitten harmitella sitä lauantaina, että en ole kertaakaan ottanut loppuosaa :).

Ruudun jälkeen idari, joka meni melko kivasti. Otti muutaman askeleen stå-käskyn jälkeen, istumaan ok ja maahan vähän viiveellä, mutta ihan hyvn. Metallinouto meni hyvin - tässä ei ääntäkään! Ensimmäisellä kerralla tosin tiputti kapulan sivulla, kun yritin venyttää sivulla oloa. Siitä ei kuitenkaan Mirolle moitteita - tässä liikkeessä Miroa vain kannustetaan. Toinen kerta ok. Seuraaminen oli suhteellisen hyvää ottaen huomioon nuo agitreenit. Välillä edisti, välillä oli hyvä katsekontakti, välillä meinasi niskat mennä nurin, kun piti tuijottaa agikentälle... Ohjatusta otin vain merkkiä pari kertaa ja siitä lähetyksen kerran vasemmalle kapulalle (oli vain se yksi), lähinnä tavoitteena Mirolle onnistunut suoritus, kun tämä ohjattu ei ole kisoissa onnistunut. Olisi alunperin pitänyt opettaa paremmin... Kaukot viimeisenä - palkkasin yksittäisistä asennonvaihdoista. Nämä ihan hyvin. Jos otin muutaman asennonvaihdon, liikkui kyllä eteenpäin. Mutta ei tätä nyt auta jäädä murehtimaan. Lauantain kisat saavat mennä ihan niinkuin menevät, en jaksa stressata..

Maya treenasi Mirvan kanssa pientä radan pätkää, jossa hyppyjä ja putkia. Maya oli kyllä kovasti edistynyt. Ensinnäkin se jää lähtöön aivan loistavasti (hieman eri kuin Miron lähdöt), vauhti on kiva ja nyt irtoaa jo putkiin tosi hyvin. Takaleikkaukset vaativat harjoittelua (mitä siis tekivätkin), tyypillisesti pyörähti esteen ylitettyään, kun Mirva jatkoi eteenpäin. Rengas sujuu myös aivan upeasti - lähtee pidemmältä matkaltakin (ja osaisi ilmeisesti renkaan kanssa takaakierronkin... sen siitä saa, kun harjoittelee puun kiertoa). Mutta sen sijaan keinu osoittautui tällä kertaa kauhistukseksi. Sitähän Maya on mennyt ihan reippaasti. Pussin muisti, kun kerran autettiin - mutta keinu.. Sinne ei sitten olisi mennyt millään. Näitä taantumiahan tulee aina, eikä ole ollenkaan poissuljettua, etteikö tyttö tekisi juoksua. Sandra aikoinaan teki juoksua aina pari kuukautta ja muuttui silloin aivan merkilliseksi. No, ensi kerralla voi taas olla, ettei siinä ole mitään ongelmaa. A:n (matala) kontaktit tyttö osaa, mutta tällä kertaa oli maltti vähän hukassa.. Tänään likka pääseekin sitten kolmannelle tokokurssilleen. Kiva!

Maya mätsärissä

2010-09-06T16:15:00.001+03:00

Viikonloppuna siivosin takapihan, pistin etupihan puskat matalaksi (jäävät varmaan silti henkiin, vaikka ei olisi väliä) ja sunnuntaina vielä tein pikasiivouksen sisälläkin. Sitten olikin hyvä mieli lähteä Mayan kanssa Kupittaalle mätsäriin. Virallinen näyttely häämöttää parin viikon päästä, niin piti lähteä vähän treenailemaan. Ja kun vielä Sirkku lupasi tuoda ihanan Elmerin näytteille, niin olihan sitä lähdettävä. Elmeri olikin Mayasta aivan mahtava: elävä karvalelu! Maya tahtoo... Piti vähän hillitä neidin leikkihaluja, vaikka ei Maya nyt niin massiivinen olekaan - Elmeri vaan vielä on niin pentu. Kun Elmeri oli väsytetty, yritti Maya saada Hellun leikkimään. Oli vaan molemmilla tytöillä vähän eri käsitys - toinen yritti leikkiä ja toinen mahtailla. Ihme ja kumma - paikalta löytyi Pepsikin! Sitäkin piti sitten Mayan leikittää.

Mätsärissä oli valtavasti väkeä paikalla, mutta onneksi 5 kehää, niin homma sujui oikein joutuisasti. Maya sai pienissä pennuissa punaisen nauhan ja pääsi vielä "isossa kehässä" jatkoonkin, mutta ei sijoittunut. Oikein mallikkaasti tyttönen seisoi, vaikka kärsivällisyys ei ole vielä ihan aikuisen luokkaa. Pitää vaan palkita ja ottaa asento uudelleen! Liikkeisiin en ollut itse ihan tyytyväinen, veikkaan, että sillä on selkä vähän jumissa - mikä ei olisi mikään ihme, kun se painaa metsässä kuin hullu. Viime viikollakin seisoimme Mirren kanssa keskellä, kun likka juoksi ympyrää hullun lailla pitkin metsää välittämättä risukasoista, kaatuneista puunrungoista tms. Laskin, että se juoksi yli 10 kierrosta meidän ympäri vaan ihan pelkästään juoksemisen halusta.. Taisi mamman mahatauti ottaa lujille. Mätsäriin palatakseni - pöydällä oli ok, vaikka olikin sellainen pieni, korkea ja heiluva trimmipöytä. Ei hyvä mätsäriin.. ja tuomarin antoi tutkia ihan hyvin. Joten kaiken kaikkiaan oikein hyvä harjoitus. Kiitos Pepsille ja Lentsulle kyydistä kotiin!

Treenitaukoa

2010-08-31T18:20:00.001+03:00

Meidän perhe viettää pakollista treenitaukoa.. koirat ei kyllä siitä tykkää, mutta ei auta, kun paha mahatauti on kaatanut minut. Liikkuminen tekee kipeää ja maha on kuin koripallo. Juu, olen käynyt lääkärillä.. ei kai tässä auta, kuin ottaa vain rauhallisesti. Koirille se on tarkoittanut, että raahaudun pari kertaa päivässä takametsään ja päästän ne irti. Ja yksi lyhyt lenkki tehdään hitaasti, Mittasin yksi päivä, että 15 min lenkkiin minulla meni 30 min.

Maya on askarrellut kotona - muutama vanha lelu on kokenut kovan kohtalon. Mirvalta saadut kongit olivat kivoja - kunnes nuo kaksi saivat niistä sinisiä ja punaisia muovinpaloja lattian täyteen. Metsässä Miro on omatoimisesti harjoittanut tunnaria - se siis hukkaa ihan kaikki kepit nykyään ja etsii sitten niitä vaikka kuinka pitkään hajuaisin perusteella. Pojalla riittää kyllä nykyään sinnikkyyttä etsiä keppejä. Mutta vaikka Miron silmät kuvattiinkin viime kesänä (oli jo silloin samoja oireita), eipäilen kyllä, että sen näkökyky on heikentynyt. Jotenkin se vain näkyy jokapäiväisessä elämässä, kun toisen näkökyky on selvästi heikentynyt. Kyllä se ihan hyvin pärjää, ei siinä mitään, mutta luulen kyllä, että vähitellen Miro siirtyy eläkkeelle.

Mirva vei Mayan ja Miron eilen hallille - Maya pääsi treenaamaan - ja molemmat lopuksi pitkälle lenkille Littoisiin. Tosi kiva, että Mirvan Koda ja Miro tulevat toimeen hyvin. Tai epäilen, että ne lähinnä ovat näkemättä toisiaan :). Mayalla riitti energiaa treenata hyppyjä, kontakteja ym. ja vielä leikkiä lenkillä sen jälkeen. Oli ihanaa saada pari väsynyttä ja tyytyväistä koiraa kotiin. Kiitos Mirva!

Päivä tässä nyt ainakin vielä menee ihan hissukseen - onneksi sentää voi kuvata ikkunasta kissoja tarhassa - tai Mayaa ja Miroa takametsässä. Syksy kun on niin ihanaa aikaa. Pitäisi varmaan järjestää joku shelttilenkki taas, että saisi ottaa syyskuvia.. niin että jos jollakulla on tarve syyskuviin, ottakaa vaan yhteyttä!.

Heku 6-vuotta

2010-08-24T14:40:00.000+03:00

Hektor vietti eilen 23.8. 6-vuotissynttäreitään. Niin se aika kuluu! Hekulla oli kuulemma sunnuntaina lättykestit. Todennäköisesti Satu oli taas kattanu sille oman paikan pöytäänkin. Mitenkäänhän se ei ole hemmoteltu nykyään...

Claus näyttelyssä

2010-08-24T14:26:00.001+03:00

Sunnuntaiaamulla herätyskello soi klo 4:30. Jippii! Anne tuli hakemaan minun kartusiaanityttöjen kanssa klo 6 ja lähdettiin Myyrmäkeen RUROKin näyttelyyn. Claus joutui kylpyyn lauantaina ja föönikin hajosi, kun kuivasin sitä. Onneksi oli saanut kissan jo melkein kuivaksi, ennenkuin fööni sanoi sopimuksensa irti. Clausilla on kyllä turkki aika huonossa kunnossa. Kuuma kesä on tehnyt tehtävänsä. Sinänsä hassua, että selkirkeillä on kaikilla nyt loistavat turkin. Sen sijaan cooni ja birma ovat kokeneet sulkasadon. Mutta kuten Anne totesi, nuo selkirkit ovat muutenkin niin kummallisia :).

Myyrmäkihallissa oli mukavasti tilaa ja parkkipaikat ihan edessä. Eurotyylinen näyttely on muutenkin enemmän makuuni, kun saa omat tavarat toiselle puolelle ja ei ole siinä koko ajan ihmisten tiellä. Ja tuo oma häkkikin on tehty niitä varten. Clausilla oli tuomarina Dorte Kaae, jolla olemme olleet aikaisemminkin (tykkäsi Clasusta silloinkin). Ja tietysti SBIc oli taas tuomarilla lähes viimeisenä. Ja kun Annen kartusiaanit ovat aina melkein ensimmäisenä arvosteluvuorossa ja minun viimeisenä - siinä sitten pitääkin roikkua tarkkaavaisena koko päivä..

Lilanaamio birmoja oli näyttelyssä 4 kappaletta - muutama nuorempi ja Claus. Tuomari sanoi heti, kun toin Clausin pöydälle, että tämä onkin kaunein lilanaamio tänään ja valitteli sitä, että Claus on kastroitu. Claus käyttäytyi suhteellisen kauniisti. Kyllä se siinä pöydällä murisi, mutta tuomari ei ehkä kuullut sitä. Sehän muriseekin minulle - minä en enää saa pöydällä koskea siihen, armon herran pitää antaa olla juuri niin kuin itse haluaa. Massaa kehui myös kovin - tosin sitä Claus on tiputtanut kesän aikana kovasti, koska ruoka ei ole oikein maistunut entiseen tapaan. Turkki myös oli kesäkunnossa - mitä se todellakin on. Kammatessa lähti vielä kampaan ihan tukuttain. Tulos oli se, mitä haettiinkin: EX1 CAPS. TP-valinnoissakin pyörähdettiin - kilpakumppaneina komea norski ja hieno cooni. Kuten arvata saattaa meidän kesäturkki ei oikein voittoon asti vienyt. Muistaakseni se komea norski oli TP.

Tässä arvostelu:
Tyyppi: erinomainen runko, hyvin lihaksikas, erinomainen runko
Pää: erinomainen pyöreä kallo + pyöreä kuno, eriomainen profiili
Silmät: Ihastuttavan malliset + ilmeikkäät, keskisiniset
Korvat: erinomaiset pienet korvat, hyvin sijoittuneet leveälle
Turkki: erinomaiset sukat ja kiilat, erinomainen maski, vähän villamainen turkki tällä hetkell'
Häntä: erinomainen hännän karvoitus
Kunto: hyvin kunnostettu
Yleisvaikutelma: hyvin, hyvin suloinen poika

Näyttelyn lomassa tehtiin ostoksia. Kaikki shampoot oli loppu, niinpä koriin kertyi Goopia ja Clausin shampoota ja hoitoainetta ja Mayallekin oma shampoo. Ja Maylle myös pari alustaa - ja kateillekin häkkiin yksi. Suhteellisen aikaisin saatiin poistumislupakin! Pitkä päivä oli silti. Onneksi Mirva oli vienyt Mayan ja Miron lenkille & treenaamaan. Kiitos Mirva!

Kultaisennoutajan kirous

2010-08-23T14:16:00.003+03:00

Tuohon otsikkoon myöhemmin - ensin vähän meidän muista treeneistä. Perjantaina lähdin Mayan kanssa Kuppikselle häiriötreeneihin. Tarkoitus oli ottaa Mirokin, mutta kun käsistä tippuivat kananmunat, vesi lainehti keittiölattialla, kissa oksensi jne. niin hermoni olivat niin loppu, että en jaksanut lähteä bussilla kahden koiran kanssa, vaan otin vain Mayan, jonka kanssa treenaaminen on paljon helpompaa kuin Miron. Miro sai sitten omat treeninsä myöhemmin.

Maya lisäksi paikalla oli Pepsi, ihana Miio ja heelerit - Mettekin käväisi ja Tahvo tuli myöhemmin. Mayan kanssa otin liikkeestä maahanmenon, joka nyt on aika kivalla mallilla. Myös luoksetulo menee hyvin ja puutakin kierretään jo kauempaa. Ruutuun lähetyksessä häiriötreenit maksoivat itsensä takaisin - Maya yritti tunkea itseään Katjan luo koko ajan, joka otti vieressä luoksetuloa. Piti sitten helpottaa ruutua lähettämällä lähempää. Ehkä olisi pitänyt olla näkyvämpi kippokin, nyt oli vaan alusta, joka vähän peittyi nurmikkoon. Myös paikallaanolo oli ihan ok, hieman taisi olla vaikeuksia itse maahanmenossa eli vähän jumitti sitä. Mutta pysyy nyt hyvin, kun palaan sivulle ja sitä on treenattu. Kun treenit oli treenattu, pääsi Maya viereiselle nurmikolle leikkimään Miion kanssa ja kyllä niillä olikin hauskaa!

Maya & Miio

Lauantaina Anna tuli meille treenaamaan Voiton kanssa. Mirokin pääsi nyt treenaamaan - otin hyppynoutoa (meni hyvin) ja ruutua. Vähän se kävi kuumana tuon ruudun kanssa, mutta kyllä siinä saatiin lopulta ihan mallisuorituskin. Paikallaanolot otettiin kaikkien koirien kanssa - Miro oli enemmän tai vähemmän häiriökoirana, Maya pääsi tositoimiin. Tosi hyvin pysyi, vaikka kävin Annaa moikkaamassa piilossa pari kertaa. Anna treenasi välillä Voiton kanssa seuraamista, ruutua ja luoksetuloa ja sen jälkeen minä treenasin Mayan kanssa. Ennen Annan tuloa, olin jo ottanut Mayan kanssa hyppyä.. nyt sitten Maya pääsi ruutuun. Ensimmäisellä kerralla taisi eksyä sisään ruudun takaa, mutta sen jälkeen meni hienosti ja vauhdilla suoraan ruutuun alustapalkalle. Mutta sitten kauhein painajaisuneni kävi toteen! Se raivohullu kultainennoutaja syöksyi läpi pensaitten ja puskien Maya tähtäimessään. Ehdin vain ajatella, että nyt se tappaa Mayan. Sehän on narttu.. syöksyin kohti raivosta haukkuvaa noutajaa ja huusin pois, pois ja samalla yritin hätistää Mayaa pois sen ulottuvilta. Onneksi Anna oli paikalla ja en ollut yksin, muuten en varmasti olisi pystynyt suojelemaan Mayaa. Kun koira kiinnitti huomiota seuraavaksi kiinnioleviin poikiin ja Annaan, sain napattua Mayan turvaan. Sillä välin kultainennoutaja oli ottanut kohteekseen Miron, josta en ollut niin huolissani - toki pahaa jälkeä siitäkin olisi tullut. Anna sai onneksi noutajaa pidettyä kiinni hännästä, se oli niin raivoa täynnä, että ei pantaan olisi uskaltanutkaan ottaa kiinni. Tämä otus syöksyi koiriemme kimppuun läheisestä omakotitalosta - siihen ei ollut näköyhteyttä kentälle, mutta todennäköisesti haukunta oli sen herättänyt. Perheen poika tuli sitä hakemaan pois (varmaan oli kuullut Annan ja minun kiljuntani, kuten koko Huhkola) ja aikoi poistua paikalta sanomatta mitään. Onneksi Anna huomautti, että tapana on pyytää anteeksi. Pojan äiti tulikin sitten paikalle - ei toki pyytämään anteeksi, vaan ilmoittamaan meille, että tämä ei ole mikään koirien koulutuskenttä. Jep. Sehän tässä pointtina olikin... meidän koirat oli kiinni ja Maya treenivuorossa menossa ruutuun (ja se ihan hiljaa)... mutta vikahan ei ollut karkaavassa, irtiolevassa, agressiivisessa noutajassa, vaan meissä, jotka koulutimme koiriamme. No, tuo samainen koirahan on purrut muutama vuosi sitten Hekua takapuoleen, kun pääsi talvella ulkoiluttajaltaan irti.

Maya, Miro & Voitto paikallaan makuussa

Voitto ja hyppynouto

Maya seuraa

Minun shelttinartuillani tuntuu olevan kirous joutua kultaistennoutajien hampaisiin. Niin Emmaa kuin Sandraakin puri aikoinaan kultainennoutaja. Tämä kiltti perhekoira... minä en päästä enää ainoatakaan kultaistanoutajaa lähelle omiani - tosin en ole päästänyt tähänkään asti, ne vaan tuntuu olevan irti ja hyökkäävän kimppuun. Onneksi Maya ei välikohtauksesta saanut traumoja (minusta en olisi niin varma, sydän hakkasi vielä pitkään), vaan meni hienosti ruutuun tämänkin jälkeen. Annan avustuksella otettiin vielä vähän treenikuvia Mayasta ja sitten siirryimme metsään lenkille rauhoittumaan. Voi kun ihmiset oikeasti pitäisivät ne agressiiviset koirat kiinni - ja eikä se koulutuskaan niin huono idea olisi - vaikka pakollinen pentukurssi kaikille...

Miro, Voitto ja Maya

Maya 8 kk

Sunnuntaina kun minä suuntasin kissanäyttelyyn, pääsivät Miro ja Maya Mirvan kanssa lenkille ja Maya treeneihin. Maya oli jo viime torstaina Mirvan kanssa treenaamassa ja oli kuulemma mennyt hienosti. Nyt on otettu kontaktia jo ilman remmiäkin!

Mayan ensimmäiset kilpailut

2010-08-19T09:44:00.000+03:00

Eilen oli Lentsun kurssin päätöskilpailut. Paikalla vain kaksi rohkeaa kurssilaista: Maya ja Welmu. Kaatosade toi vähän lisäjännitystä treeneihin - tosin se vesisadekin siitä sitten loppui. Minä ja Maya tosin olimme ehtineet kastua jo lenkillä - pitihän Miron päästä lenkille ennen kuin minä ja Maya lähdimme Kupittaalle.

Maya sai vanhempana aloittaa "kisat". Kilpailu koostui seuraavista liikkeistä: sivulle tulo, seuraaminen, puunkierto, liikkeestä maahanmeno ja kaukokäskyjen maahanmeno. Näistä piti valita yksi, jonka tekee palkattomana. Hetken mietittyäni valitsin puunkierron :). Aluksi juteltiin Lentsun kanssa koiran virittämisestä kisoihin/treeneihin, jotta koira keskittyy ohjaajaan ja on valmis tekemään ohjaajan kanssa töitä. Virittämisen tulee olla samanlainen niin treeneissä kuin kisoissakin. Taidan tehdä Mayan kanssa Lentsun neuvojan mukaan niin, että laitan sen ensin maahan, kutsun siitä sivulle ja teen sitten yhden käännöksen.

Näin siis toimittiin. Ja ei kun kisaamaan :). Ensimmäisenä sivulle tulo. Koiran sai jättää istumaan niin pitkän matkan päähän kuin halusi. Jätin Mayan muutaman metrin päähän ja kutsuin sivulle. Tuli reippaasti ja hyvin sivulle, tosin pienen hypähdyksen kautta. Tätä olen nyt treenannut pois ohjaamalla Mayaa kädellä/namilla ja näin menee ihan ok. Kovalla kädellä en siihen puutu, vaan treenataan hiljalleen.

Seuraavana pieni pätkä seuraamista (suoraan) ja palkka siitä, kun koira seuraa hyvin. Tässähän sai siis käyttää namia. Meni oikein hyvin, Maya seurasi valppaasti, piti kontaktia ja oli hyvässä paikassa.

Sitten puunkierto - ilman palkkaa. Lähetin Mayan oikealta puun ympäri - meni oikein hyvin. Kauhean pitkältä matkalta ei vielä mene, mutta tätä on helppo ja kiva treenata. Koirallehan tämän on niin hauskaa, että sitä palkkaa ei oikeastaan edes tarvita. Ja ei edes hauku!! Puunkierto kun saadaan vielä paremmaksi, voidaan sen yhteydessä sitten treenata sitä pysäyttämistä ja sivulle tuloa.

Sitten oli vuorossa liikkeestä maahanmeno. Pienet tarkennukset Lentsulta, mitä sai tehdä - ja hain alustan ja päätin ottaa ns. koko liikkeenä. Maya lähti liikkeelle ehkä vähän hitaammin kuin seuraamisessa, sillä ei itse asiassa ole edes väliä - meni maahan tosi hyvin ja jäi hyvin. Kävelin 4-5 m päähän, laitoin alustan ja namin sille, palasin Mayan sivulle - ja Maya pysyi maassa!! Kesti vielä pienen viiveenkin. Jee! Siitä sitten OK-käskyllä vapautus palkalle. Hieno sininen tyttö!

Viimeisenä oli kaukojen maahanmeno. Koira jätettiin istumaan ja itse sai siirtyä sen matkan päähän, jonka oli valinnut. Minä siirryin metrin puolentoista päähän ja siitä käsimerkillä ja käskyllä Maya maahan. Hieno tyttö. Tässä oli siis Mayan ensimmäiset "kisat". Hienosti neiti toimi - taisinpa jopa kuulla (varmaan ensimmäistä kertaa kaikkina näinä vuosina) Lentsun suusta, että Mayan "kisassa" ei ollut huomauttettavaa. Hieman epäilen kuuloani kyllä :).

Kun Welmu oli suorittanut oman kisansa, jatkoimme treeneillä. Nyt oli vuorossa uutena asiana luoksetulon pysähdys. Oikein jouduin miettimään, olenko treenannut sitä vai en ja tulin tulokseen, että en. Tokihan olen pysäyttänyt Mayaa sivulta ja kun se on leikkinyt siinä edessä, mutta en luoksetulon yhteydessä. Miten Maya toimisi, kun pysäyttäisin sen luoksetulon yhteydessä, oli siis arvoitus.

Ensin treenattiin pysähdystä heittämällä pallo Mayan yli. Lentsu piti Mayaa kiinni lähdössä ja minä kutsuin Mayaa ja heitin noin puolivälissä pallon Mayan yli. Kyllä se ihan pallolle lähti iloisesti ja toikin minulle. Tästä muutama toisto. Sitten sama juttu, mutta namilla. Hyvin meni sekin. Sitten tehtiin "koirakoe" eli Maya pysäytettiin pelkällä käsimerkillä - ja mitä tekee tyttö? Pysähtyy kuin seinään. Ja niin kuin minä olen tämän kanssa tapellut Miron kanssa (kuten Lentsukin sanoi). Koirakokeen toinen osa oli se, kun kokeiltiin samaa pelkällä käskyllä. Ja mitä tekee Maya? Tulee suoraan läpi. Eli ei tarvitse kovasti miettiä, kumpaa tapaa käytän jatkossa. Kokeiltiin myös takapalkkaa eli käskyn/merkin jälkeen vapautus takapalkalle. Tässä Maya meni maahan... Tekipä likka tämän treenin yhteydessä evl:n luoksetulonkin; pysähtyi käsimerkistä seisomaan ja kun kutsuin - tuli eteenpäin ja meni maahan... ei siis tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä ja päätti tarjota maahanmenoa. Tästä kaikesta voidaan vetää ne johtopäätökset (ainakin tällä hetkellä), että luoksetulon seisomaan pysäytys tehdään Mayalle käsimerkillä ja maahanmeno käskyllä/takapalkalla. On tuon koiran kanssa kyllä niin kiva treenata!

Toisena uutena asiana oli paikalla istuminen! Sitäkin pitää ruveta treenaamaan heti nuoren koiran kanssa. Lentsu kertoi, että istumista pitää heti treenata niin, että mennään "piiloon", koska ei ole olemassakaan sellaista liikettä, jossa koira istuisi paikallaan ja ohjaaja olisi näkyvissä. Tämä siis tehtiin niin, että koira jätettiin istumaan, palkka vietiin puun taakse, ohjaaja kiersi puun, palasi koiran sivulle ja koira vapautettiin palkalle. Likka teki hienosti! Se on ihana, kun se ei kyseenalaista mitään! Kotona tätä voi sitten treenata niin, että laittaa koira istumaan toiseen huoneeseen, vie ruuan toiseen huoneeseen ja vapauttaa koiran ruualle. Onneksi on kaksio :).

Lopuksi vielä maahanmeno, jonka Maya saikin tehdä pariin kertaan, kun Welmulla ei tänään ollut maahanmenopäivä... Maya pysyi häiriöstä ympärillä huolimatta hienosti maassa - olin kauempana vielä kuin ennen - ja mikä mahtavinta - pysyi maassa, kun palasin sivulle ja kesti viiveenkin. Siitä vapautus "OK" palkalle. Olin tosi onnellinen, kun tämä onnistui nyt näin hienosti. Maya kyllä tekee oikein, kun sille vaan antaa oikeat eväät. Olipa taas mukavat treenit! Nyt muutaman viikon tauko kurssista ja sitten syyskuussa taas Lentsun kurssille!