keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Tokoa koko päivä

Eilinen päivä meni tokoillessa. Aamulla oli treffit Jaanan ja Doomin kanssa ja treenattiin tässä omalla kentällä. Maya sai aloittaa ja Jaana toimi liikkurina. Aluksi vähän seurautin Mayaa, että löydettiin yhteinen sävel. Sitten otettiin luoksetulo, jossa kävi ihan juuri niin kuin olin ajatellutkin. Kun treenaan yksin, on Mayan vauhti varsin hallittu ja se ennakoi pysähdyksiä. Auta armias, kun on joku liikkurina - neidin vauhti kasvaa kymmenkertaiseksi ja pysähdyksistä ei ole tietoakaan. Lisäksi otti hirveästi häiriötä Jaanan käskytyksestä ja oli valmis lähtemään liikkeelle jokaisella "käsky" -sanalla. Sitä sitten hiottiin ja saatiin lopulta jopa melkein onnistunut suoritus :). Onneksi Maya kestää toistoja ja on valmis joka kerta tekemään täysillä.



Heittelin Mayalle myös puukapulaa ja teipattua metallia vuorotellen ja toi nyt sen teipatun metallin hienosti. Jopa tasamaanoutona, joka on sille vaikeampi kuin hyppynouto. Tästä nyt sitten jatketaan ja vähennetään teippausta hiljalleen. Kotona pitää kyllä harjoitella nostoa naksulla ilman teippausta - heti kun löydän meidän toisen metallin jostain.



Jaana oli tehnyt meille ruudun ja tässäkin kävi niin kuin epäilin. Eli Maya ei löytänyt sinne millään, kun ei oltu yhdessä tehty. Jaana kävi sitten taputtamassa vähän maata ruudussa ja sekin alkoi sitten löytyä. Nyt kiertää vähän sivusta sisään.. Tässä muutama toisto - ja kun sitten viimeiseksi yritin lähetää merkiltä ruutuun niin, että siirryin vähän kauemmaksi itse, niin eihän Maya taas ollenkaan löytänyt sinne. On tuo koiran ajatusmaailma välillä vaan niin vaikea. Otin sitten yhden helpon ruudun loppuun, jotta saatiin tähän onnistuminen.



Sitten treenattin Jaanan avulla ohjattua. Ensin vein Mayan merkille ja siitä lähetin vasemmalle. Ei ymmärtänyt. Kapula vähän lähemmäksi ja Jaana näytti Mayalle sen. Sitten alkoi sujua. Toistona lähetin merkille ja siitä eteenpäin. Ei yrittänyt varastaa kapulalle, vaan meni hienosti merkille. Vähän epäilen kyllä, että ei tämä näin helposti mene :).

Lopuksi Jaana treenasi vähän Mayan kanssa, että sain otettua siitä "aitoja" tokokuvia. Maya nyt tekee innolla kenen kanssa tahansa ja Jaanalla oli NAKKEJA. Neidille ei ole ruoka taas pariin päivään kelvannut, elää ilmeisesti näillä treeninameilla ihan hyvin.

Sitten olikin pieni tauko, ennen kuin Tarja ja Elina tulivat hakemaan meidät Kupittaalle. He menivät mätsäriin ja me Lentsun kurssille. Kylmä oli kuin Siperiassa, tuuli niin, että pieni Maya meinasi lähteä lentoon. Jos tällainen ilma on viikonloppuna niin, kahden Kupittaa päivän jälkeen olen kyllä a) umpijäässä b) hirveässä flunssassa.

Lentsun kurssia onkin taas odotettu. On kiva taas saada kunnon neuvoja, niin päästään eteen päin. Treenit aloitettiin ruudulla, jota treenattiin kaikilla mahdollisilla tavoilla. Alkuun tarkastettiin, missä ollaan eli koira lähetettiin kisamatkalta ruutuun. Neitokainen vähän pyöri ja hyöri, mutta muutamalla lisäkäskyllä taisi jopa lopuksi jotenkin löytää sinne ruutuun. Se oli vähän sellaista työnnä, käännä ja huido -ohjausta. Sen jälkeen laitettiin ruutuun alusta ja siinäkin Maya kyllä vaati sen, että Lentsu näyttää sille alustan. Lentsu vaan vetää Mayaakin niin puoleensa, että jos Lentsu seisoisi ruudussa, menisi Maya sinne suoraan... Kun Lentsu meni ruudun taakse, juoksi likka suoraan tuhatta ja sataa ruutuun ja ihme ja kumma sain sen pysähtymään juuri ja juuri ruutuun "top"-käskyllä.

Lisäksi treenasimme loppuosaa erikseen ja nyt Maya ei malttanut pysyä ruudussa. Ensimmäisellä yrityksellä minä heilautin kättäni jotenkin ihmeellisesti, jolloin tämä tulkitsi sen lähtökäskyksi, seuraavalla kerralla päätti vaan muuten lähteä. Ja tästä sitten arvaakin, mitä saatiin kotiläksyksi...

Ruudusta sivulle tuloa treenattiin puunkierrolla. Maya osasi vielä kiertää puun (ihan hyvä, että olin vähän herätellyt tätäkin taitoa) ja kun oli siellä puun takana, käännyin itse kulkemaan menosuuntaan (kuten ruudussa kohti lähtöpistettä) ja kutsuin koiran sivulle. Tutui ikuisuudelta, kunnes neiti oli sivulla, mutta ihan hyvin tämä kuulemma meni. Kun ei itse näe, mitä koira tekee, tulee melkein uskonpuute.

Sitten tehtiin vielä ryhmässä ruudun sitä osaa, missä koiran kuuluu mennä kaukaa käskytettynä maahan. Mentiin kaikki keskelle kenttää ja koirat olivat sikinsokin omilla paikoillaan suhteellisen lähellä toisiaan ja ohjaajat jättivät koirat seisomaan ja poistuivat itse valitsemansa matkan päähän. Sielä sitten käsky "maahan". Ja oman koiran piti tietysti mennä vain oman ohjaajan käskystä. Vaikeaa! Lopuksi laitettiin koirat ympyrään niin, että ne katsoivat ulos päin ja ohjaajat kävelivät taas tietyn matkan päähän ja kun Lentsu sanoi "käsky", laitettiin koirat maahan. Niin kiva harjoitus!



Lisäksi tehtiin vähän seuraamista. Maya seurasi yllättävän hyvin, katsekontakti loistava, edistikin vain vähän, perusasennotkin teki (heh, Letsu kuulemma oli ihan varma, että näistä joutuu antamaan noottia), tosin aika kauas minusta välillä, mutta täyskäännökset tökkivät. Tämä on ihan minun vikani, sillä minulla on vaikeuksia peruskäännösten kanssa. Olen yrittänyt tehdä ne nyt niin, että en pysähtyisi, mistä olen saanut aikaisemmin huomautusta ja nyt sitten teen ne liian lennokkaasti, jolloin koira irtoaa ties minne. Eli nyt pitää hidastaa - ja silti olla liikkeessä. On tämä niin vaikeaa. Kipeä polvi ei tykkää koko liikkeestä yhtään, koska se ei kestä yhtään kiertoliikettä. Se ei toki ole mikään syy siihen, että nämä peruskäännökset tökkii. Ne ovat tökkineet ennen kipeää polveakin. Ja tässä sitten meidän toinen kotiläksy arvatenkin :).

Lopuksi lyhyt paikallaanolo. Onneksi näin, sillä Maya on nyt taas vähän näyttänyt merkkejä, että nousee istumaan - nyt saatiin hyvä onnistuminen. Oli kyllä nostanut toisen etutassun alleen. Mayallehan pitäisi varata se toinen hierontakerta, mutta saamaton omistaja on taas unohtanut sen.
Kaiken kaikkiaan niin kivat treenit, kiitos Lentsu! Tätä on kyllä niin kaivattu.

1 kommentti:

  1. Ihana Maya :) Tekee niin innokkaasti kaikkea. Mulle on haasteena saada pieni koira seuraamaan kunnolla, kun olen tottunut että saan palkattua kurkottelematta, Sulokun on NIIN iso ;) Jotain hyötyä isosta koostakin näköjään on... Mutta tosiaan, mekin aloitellaan nyt vasta tulevina viikkoina kunnolla tokon treenaamista molempien kanssa. Teidän kuvia katsellessa motivaatio vain kasvaa!!
    Joskus vois mennä treenaamaan yhdessä jos tuun teillepäin, mitäs sanot?

    Nähdään taas!

    PS: Nyt mulle selvis se miten sä ehdit olemaa sekä kameran takana että ohjaamassa Mayaa ;) Kätevää jos koira toimii kenen kanssa vain! :) Kyllä Sulokin varmaan jotain tekisi toisen kanssa, mutta ei varmaan aluksi ihan yhtä hyvin kuin mun kanssa... ei olla koskaan itseasiassa koitettu :p

    VastaaPoista