Tokokurssin toinen kerta

Eilen oli Lentsun kurssin toinen kerta hyisessä Kupittaan kevätsäässä. Oikeasti olin niin jäässä, vaikka päällä oli ihan kunnon varusteet. No, yöllä sitten olikin satanut lunta.. Koska olimme ajoissa paikalla, päätin treenata vähän sitä "missä" -käskyä. Laitoin alustan maahan ja siirryin Mayan kanssa muutaman metrin päähän. Ei tajunnut likka mitään, olin siis liian kaukana. Aika lähellä sain mennä, ennen kuin Maya ymmärsi, mitä siltä haluisin. Yritti myös sillä "missä" -käskyllä lähteä alustalle - tässä pitää odottaa sitä "vapaa"-käskyä.. ja kun ei ymmärtänyt, tarjosi sivulta maahanmenoa tms. No, kyllä minä lopulta sain tämän onnistumaan parin metrin päästä (alusta tosin katoaa myös nurmikkoon) - ei kun lisää treeniä.

Ihan ensimmäiseksi kurssilla treenattiin luoksetuloa pysäytyksineen vähän uudella tavalla. Merkit olivat isossa neliössä ja koira piti jättää yhden taakse maahan (kuten voittajaluokan luoksetulossa) ja sitten sai itse siirtyä haluamaansa paikkaan. Onneksi emme olleet ensimmäisinä, sillä minulta tehtävä meni aluksi ihan täysin yli ymmärryksen. Minunhan on aina ollut vaikea ymmärtää sanallisia tehtäviä - koulussakin ne sanalliset matematiikan tehtävät (Jussilla on 4 omenaa, joista 2 antaa Liisalle jne) saivat minut täysin lukkoon. Meidän vuorolla jätin Mayan sinne yhden kartion taakse maahan ja siirryin vähän sen seuraavana neliössä olevan taakse. Tästä koiraa piti kutsua - kuten luoksetulossa) ja puolessa välissä pysäyttää seisomaan. Meni ihan ok. Sitten palkattiin koira ja siirrettiin se seisomaan sen toisen kartion taakse ja taas siirryttiin itse haluttuun paikkaan eli minä siirryin sinne kolmannen kartion taakse. Nyt piti kutsua koira ja laittaa puolivälissä maahan. Mayalla taas vähän valui maahanmeno, mutta teki sen kyllä. Koira palkattiin ja siirrettiin sinnen kolmannen kartion taakse maahan ja siirryttiin itse neljännen ja viimeisen kartion taakse, josta sitten koira kutsuttiin sivulle. Näin oli koko luoksetulo suoritettu. Maya ja minä saimme palautettaa siitä, kun se hyppää sivulle perusasentoon. Näin teki Mirokin ja siinä mietittiin yhdessä, mistä voisi johtua. Lentsu esitti ajatuksen, että se voisi johtua siitä, että olen opettanut koirat nostamaan tavaroita minulle (Miro nostaa ihan kaiken, Maya kyllä vasta treenaa). Voi olla hyvinkin. Minä tässä varmaan olen se yhteinen nimittäjä, kun molemmat koirat tekevät näin..

Tämän jälkeen tehtiin luoksetulo vielä kokonaisena (suorana) niin, että ensin jätettiin koira maahan ja juostiin vastaanottopisteeseen (minä siis klenkkasin hitaasti) ja sieltä kutsuttiin koira suorana luoksetulona sivulle ja laitettiin maahan ja siitä tehtiin sitten ihan kisanomainen (kunnon) luoksetulo pysäytyksineen. Mayan teki mieli varastaa Lentsun käskyistä, mutta maltoin mieleni, ja neiti pysyi paikoillaan pienistä heilumisista huolimatta. Rauhalliset käskyt, eikä kilpailla koiran kanssa :). Valui kyllä taas maahanmenossa - ja minä vähän töpeksin käskyissä... Ei pysy päässä montaa asiaa yhtä aikaa..

Sitten treenattiin kaukoja. Sai valita, ottaako puunkierron vai peruuttamisen kautta ja koska minä en kumminkaan saa Mayaa pysähtymään siihen puun viereen (kaukotreeneissä koira pysäytetään heti puun viereen, kun on kiertänyt sen), niin valitsin peruuttamisen. Se osoittautui hankalammaksi, kun olin ajatellut, sillä koiran piti peruuttaa kahden kartion väliin, joissa annettaisiin ensimmäinen kaukokäsky. Maya peruutti koko ajan vinoon, enkä saanut sitä osumaan kartioiden väliin millään. No, läheltä sitten onnistui. Siitä sitten annettiin kaukokäskyt. Taas kuulemma hosuin niiden antamisessa - liian nopeat käskyt ja liian huitovat käsimerkit. Myönnetään. Malttia lisää minulle, niin Maya selviää omasta osuudestaan hyvin. On se vaan hyvä, kun on joku katsomassa, mitä tekee.

Toisella kerralla otettiin kaukot normaalisti: koira jätettiin maahan ja siirrytiin itse kauemmas. Lentsu oli Mayan sivulla muutaman metrin päässä antamassa käskyjä. Maya teki oikein hyvin vilkuillen kyllä Lentsua - liekö palkan toiveessa vai ihmetellen, miksi tuo tuossa seisoo? Oli miten oli, osittain sen vuoksi likka ei liikkunut mihinkään, varsinkaan seuraavalla kerralla, vaihtaen asennot todella hyvin. Meille ehkä siis on jopa apua liikkeenohjaajasta/tuomarista tässä liikkeessä?! Kaukot ovat kumma kyllä paremmalla mallilla kuin moni muu liike... Ehkä se johtuu siitä, että ollaan leikitty niitä Mayan kanssa paljon ja pidetty ne hauskoina temppuina, koska Mirolle kaukot ovat aina olleet supervaikeat.

Lopuksi paikallaanolo toisen ryhmän koirien kanssa. Maya laitimmaisena ja saimme siis odottaa omaa "maahan" -käskyämme pitkään. Palkkailin Mayaa istumassa pysymisestä ja nyt meni ihan hyvin. Pysyi paikoillaan ok, mutta oli kyllä jonkin verran levoton hakien asentoa. Nostin "sit" -käskyllä istumaan sivulle, tämä ok. Sitten olikin treenit loppu ja minä jäässä.. Bussi tuli onneksi suhteellisen pian. Bussissa eräs nainen ihasteli Mayaa ja sitä kuinka rauhallinen voi 2-vuotias koira olla.. Osaahan se tuollaisissa paikoissa olla nätisti. Taisi kyllä olla väsynytkin sillä nukahti matkalla syliini ja jatkoi unia kotona...