Pentutreffejä

Tänään on Mayalla ollut ihan superpäivä. Ensin kävi aamulla Minttu-saksanseisojan pentu kylässä. Hetken mietittyään pennut pistelivät takapihan kukkaistutukset uuteen uskoon, joten päätimme Lauran kanssa siirtää ne jahtaamaan toisiaan metsään. Maya painoi edellä ja Minttu perässä. Lähitaistelussa niskan päällä oli Minttu. Hauskaa oli ja sen jälkeen Maya nukkuikin takapihalla tyytyväisenä.

Illemmalla tuli Maria koirineen lenkille ja Maya sai taas leikkiä Tiuhti-pennun kanssa. Tosin Mayasta myös Surku ja Tikki ovat ihania. Metsässä oli vielä suhteellisen viileää juosta, mutta pellolla ei voinut kyllä edes kävellä kuin pienen pätkän, sen verran kuuma oli. Nyt Maya sitten taas lysähtikin jonnekin.

Marian koirat Tiuhti, Surku ja Tikki

Eilen Maya pääsi Mirvan ja Kodan kanssa kaupunkikävelylle ja sen päälle vielä uimaan. Miro on niin kateellinen...

Juhannus ja muita päivityksiä

Lomalla on näköjään bloginkin päivittely hankalampaa :). Lomalla olen ollut jo reippaan viikon ja nauttinut siitä täysin siemauksin. Tosin viime yönä kyllä näin töistä unta - tai siis näin unta, että vaihdin työpaikkaa. Hassu olo oli aamulla. Oli kyllä niin elävän oloinen uni.

Juhannus vietettiin taas Tuorlassa - nyt jo kolmatta kertaa. Perjantaina mentiin aamusta ja sunnuntaina tultiin kotiin illasta. Koirat ja minä ihan poikki. Maya oli taas niin kiltisti yötä "hotellissa". Se on kyllä niin sopeutuvainen tyttönen. Maya eli Tuorlassa taas ihan omaa elämäänsä, kun minä olin töissä kisoissa ja kuvaamassa. Siellä se lenkkeili Mirvan ja Kodan kanssa, treenasi pyykkitelineen kiertoa ym. Se seuraa muutenkin Mirvaa ihan haltioissaan kaikkialle. Kyllä tuosta taitaa agilitysheltti tulla :). Koda ja Miro vahtivat neitosta vuorollaan ja sen lähelle ei muilla ole asiaa. Leikkiseuraakin pennulle löytyi: Tiuhti löytyi paikalta ja sunnuntaina Saanan Welmu-villiksen kanssa oli superhauskaa. Miro pääsi Mirvan kanssa vähän aksaamaan ja sekosi sen jälkeen ihan täysin. Kisat sujuivat mainiosti - ilma vaihteli sateesta helteeseen. Lähes koko mukaan otettu vaatevarastokin tuli käytettyä. Oli mukavaa nähdä niin vanhoja kuin uusiakin tuttuja. Ensi vuonna sitten Mayakin on jo kisaiässä.

Maya kokeili hotellissa yöpymistä jo edellisenä viikonvaihteena, kun oli turistina SM-kisoissa. Mirvan ja Kodan kanssa yövyttiin lentokenttähotellissa ja likka oli kyllä niin kiltisti. Se ei vingu eikä tassuttele ympäri huonetta, vaan kiltisti nukkuu yönsä. Automatkatkin menivät mainiosti, joten näyttää siltä, että pahoinvointi on taakse jäänyttä elämään. No, ainakin suuremmaksi osaksi. Sain vielä ostaa Mirvan äidiltä Mayalle metallihäkin - nyt ei enää tarvitse pelätä, että se tulee ulos kevythäkistä. Vetoketjun se nimittäin osaa avata, ja olen ihan varma, että kiukuspäissään se tulisi kerta kaikkiaan läpi häkistä. Muuten alkaa kyllä sopeutua hyvin siihenkin, että välillä levätään häkissä. Tärkeä taito niin näyttelyissä kuin kisoissakin.

Eläinlääkärissäkin jouduttiin käymään viime viikolla. Se toinen kulmuri kun ei lähtenyt itsestään. Ei edes heilunut. Joten ei auttanut muu, kun käy otattamassa se pois. Maya painoi muuten jo 5,8 kg. Sitä kun sitten kanteli kotiin bussipysäkiltä, olikin kädet ihan loppu. Maya kyllä yritti kävellä vähän itsekin, mutta ei siitä oikein tullut mitään. Loppuilta menkin sitten nukkuessa, mutta seuraavana aamuna Maya oli oma leikkisä itsensä.

Nyt sitten lomaillaan - nautitaan kesästä. Minun mökkini sijaitsee tuossa takapihalla. Eilen kävin ostamassa torilta vielä tomaatintaimia. Kyllä puutarhan hoito on rentouttavaa..

Maya 6 kk

Kyllä se aika vaan kuluu nopeasti! Maya täytti 6 kk viime sunnuntaina. Tyttö on kyllä ylittänyt ihan kaikki odotukseni: se on äärimmäisen reipas, rohkea ja oppimishaluinen. Eilen tuli lenkillä vastaan nainen, joka kysyi: "onko tuo yhtä arka kuin naapurin Mandy?". Jaa, en tunne naapurin Mandyä (oletan, että se on sheltti), mutta vastasin, että arka tämä ei kyllä ole yhtään. Hieman epäuskoinen ilme oli naisen kasvoilla, mutta äkkiäpä tuo uskoi, ettei Maya ole arka.. Maya meinaan aivan ihastuksissaan siitä, että joku huomoi sen, kiepsahti jalkoihin puskemaan ja hyppi innosta ylös päin. Juu, ei se ole arka. Kuten tuossa sukulaissheltin blogista luin - ainut asia, mitä Maya elämässään pelkää, on auto. Autoilu ei ole edelleenkään herkkua, vaikka pahoinvointi toki on helpottanut. 6 kk "synttärin" kunniaksi ilmoitin Mayan erikoisnäyttelyyn 1.8.

Tämä varsin pitkittynyt kesäflunssani on hieman vaikuttanut Mayan treenaamiseen - ollaan lähinnä menty lenkki ja leikki -periaatteella. Onneksi Mirva on hakenut Mayaa agitreeneihin, niin se ei ole vallan tylsistynyt. Ja kotona on onneksi Claus, joka jaksaa leikkiä Mayan kanssa. Asia, jota en jaksa olla ihmettelemättä. Maya viihtyy myös takapihalla ihan yksin (puutarhaa käy sääliksi), ja osaa sitten napakalla "vuh" -haukahduksella pyytää sisään. Ensi viikolla, kun alkaa loma, päästäänkin sitten taas treenaamaan.

Flunssasta huolimatta olin kuvaamassa V-Suomen tokon piirimestaruuskisoja lauantaina. Varmaan puolet osallistujista oli TSAUlaisia ja kaikki palkintosijatkin tulivat "kotiin". Joukkueille kaksoisvoitto ja yksilöpiirimestaruuden kolme parasta (taisi olla enemmänkin) niin ikään TSAUlaisia. Onnea Heikille & Unalle (kuvassa yllä) piirimestaruudesta, Evalle ja Vallelle hopeasta ja Jaanalle ja Cindille pronssista.
Kuvia kisoista täällä: http://picasaweb.google.fi/sirsaari

Viime viikolla käytiin Merimaskussa uittamassa koiria Sadun kanssa. Ihana metsälampi oli Mirren mielestä ensin varsin epäilyttävä, mutta kun sen sai sinne kerran, ei sitten meinannut tulla pois ollenkaan. Heku myös nautti uimisesta ja kavereiden seurasta. Mayakin ui muutaman pienen pätkän. Kivaa oli kaikilla!

Ollaan me treenattu ja kisattukin

Niin että ollaan treenattu, päivityksen vaan jääneet tekemättä, kun on ollut niin kiire, ettei ole enää konetta jaksanut avata illalla... ja kesäflunssa vei nekin vähän voimat viikonloppuna, jotka olisi voinut käyttää päivityksiin.. Miro on kuitenkin treenannut tokoa häiriöryhmässä ja siellä se toimii oikein hyvin. Eilisen kokeen perusteella, meidän ongelma onkin se häiriöttömyys - tai se hirveä hiljaisuus, kun tokokokeissa vallitsee. Kun koira on tottunut treenaamaan Kupittaalla kaiken sen härdellin keskellä tai omalla kentällä, jossa lapsia leikkimässä/pelaamassa ja autot menevät metrien päästä, tuntuu siltä, että noilla syrjäisillä tokokentillä, jossa jokainen pienikin ääni voimistuu kymmenkertaiseksi, koira reagoi niihin paljon herkemmin. Siis kuka lähtee meidän kanssa korpeen treenaamaan hiljaisuutta?

Maya on käynyt Mirvan kanssa agitreeneissä ja kuulemma on hoksannut kontaktit jo tosi hyvin. Maya on tosi älykäs - oppii tosi nopeasti. Sen sain todeta, kun kurssilla harjoiteltiin sitä, että peruuttamisesta mennään istumaan. Nyt koira ei sitten enää osaa peruuttaa, vaan parin askeleen jälkeen istuu. Että minua harmittaa. Kaikkea sitä pitää mennä tekemään! Olin niin onnellinen, kun minulla on vihdoinkin koira, joka osaa peruuttaa ja menin pilaaman sen.

Mutta sitten se koe... ensinnäkin kun minä ja Jaana lähdemme yhdessä jonnekin, on yleensä aina katastrofi tiedossa. Lähes kaupunkilegendan maineen on saanut vuonna keppi ja kivi tekemämme SM-kisareissu. Olimme yötä korkeatasoisessa hotellissa Helsingin keskustassa. Kun vihdoin varauksemme löytyi ja saimme huoneen ja olimme majoittuneet sinne ja lähdössä saunomaan, soi puhelin, että meille annettu väärä huone, pitää vaihtaa. Menimme saunomaan/uimaan ja vaihdoimme sen jälkeen huonetta ja olimme iloisia, kun huomasimme saaneemme sviitin (jossa muuten oli oma sauna...). Ilo oli lyhytaikainen, kun kohta huoneeseemme tuli lauma venäläisiä.. heille oli sitten luvattu sviitin toinen puoli. No, jäihän meille sauna. Ja seinästä vedettävä extrasänky, jossa meidän molempien piti nukkua. No, joka tarinassa on jotain hyvääkin: tämän uuden huoneen ikkunasta näin, että Jaanan autossa oli valot päällä..

No, Raumallahan me siis olemme käyneet kisaamassa useasti. Joten mitä sitä nyt ottamaan mukaan mitään kisakirjettä tai karttaa. Ja kun vielä pankkiautomaatin etsiminen vei meidät pois varsinaiselta reitiltä, oli soppa valmis. Kyllä me löydettiin paikka lopulta - mutta kun 10 vuodessa on tullut vähän uusia teitä ja rakennuksia, niin voi muisti vähän pettää.

Jaana kisasi Doomin kanssa ensin voittajaluokassa ja tekikin hienon suorituksen, joka palkittiin 300,5 pisteellä! Hyvä Doomi ja Jaana. Nyt onnistui lähes kaikki! Tämä varmaan olikin viimeinen kerta, kun he kisasivat voittajaluokassa, joten evl kutsuu.

Miron viimeisestä kisasta taitaa olla lähes vuosi aikaa. Treenattu ollaan ahkerasti viime aikoina, mutta koe kyllä aina kertoo, mitä on jäänyt treenaamatta. Ensin otettiin paikallaanolot. Kuudesta koirasta Miro oli toiseksi viimeinen, paha paikka meille, koska Mirre niin mielellään kuuntelee toisten käskyjä. Ensin kuitenkin se istuminen. Miro jäi ihan hyvin, mutta makaamassahan se oli, kun piilosta palattiin koirien luokse. Tosin niin oli pari muutakin. Oli kuulemmma pysynyt minuutin verran. Nyt varmaan pitää vaan pidentää aikaa ja jos Jaana tulisi meitä auttamaan.. Sotasuunnitelmat on jo tehty :). Seuraavaksi sitten paikallamakuu. Viime aikoina olen kiinnittänyt tähän huomiota treeneissä ja osaksi siksi, osaksi ihan pienen, pienen avun antamisen kautta, Miro sai tästä 10. Minä siis myönnän ottaneeni tietoisen riskin: autoin Miroa käsiavulla odottamaan, että se käsky tulee minulta. Ei kai se minun vikani ole, että tuomari seisoi paikassa, josta ei nähnyt tätä :). Eipä ollut keneltäkään pois, kun pisteet meillä oli sitä mitä oli... Mutta minä ja Mirre saatiin onnistuminen. Siinä vaiheessa olisi varmaan jo pitänyt tajuta, että tuolta pojulta lähtee tänään mopo käsistä. Oli meinaan lievän innokas.

Seuraavaksi otettiin neliö kaikille. Meillähän tämä ei ole kisoissa onnistunut - siis jo voittajassa tapeltiin sen istumisen kanssa. Ilmeisesti oma käskytykseni kisoissa ja treeneissä on ihan erilainen. Yritin siis nyt keskittyä siihen, että teen samalla tavalla kuin treeneissä, jossa Miro nyt on tehnyt idarin tosi hyvin. Pienoisia vaikeuksia tuotti ohjaajalle hengittäminen, kun yskänkohtaus meinasi iskeä ja keuhkot polttivat. Eli hoin itselleni siinä samalla, hengitä, hengitä.. Seisominen oli ok, ei tainnut ihan siltä seisomalta pysähtyä, ja tadaa - istuminen myös hienosti. Näissä molemissa suhteellisen kevyet, mutta painokkaat käskyt. Maahanmeno -käsky painokkaampi, enkä varmistanut - ja se meni maahan! Ihmisen pitää olla pienestä iloinen: saatiin idarista 9!
Ja mitä tekee Miro - pomppii ylös alas kuin kenguru... Just.

Seuraaminen meni tosi kivasti. Miro piti hyvin paikan (ihan muutama lipsahdus) ja kontaktin. Tuntui tosi hyvältä koko ajan. Alun juoksuosuuskin meni hyvin, mitä aina pelkään. Kun vaihdoin käynnistä juoksuun, sanoinkin koiran nimen, enkä sivu-käskyä. Tämän olin harkinnut tekeväni, jotta Miro pysyisi kasassa ja tuntui toimivan. Hidas käynti on Mirolle aina parempi kuin muut.. mutta ne askeleet keskellä. Ne tulivat jotenkin yllättäen (siis kyllähän minä muiden suorituksen olin katsonut ja tiesin hyvin, missä kohtaa ne tulevat). Ja hups - oikealle vielä meni sinne päin, mutta vasemmalle askeleissa Miro päätti innoissaan hypätä pari kertaa ilmaa - siis suoraan ylöspäin eikä sivulle. Sillä oli niin kivaa. Siitä sitten jatkettiin vielä pätkä normaalia seuraamista, joka päättyi paikalla täyskäännökseen. Saatin 8! Minä olin seuraamiseeen tosi tyytyväinen lukuunottamatta noita askelia. Oltiin ihan yhdessä tekemässä kentällä hommia.

Luoksetulossa se mopo sitten lähti... Muutama viikko sitten, Miro laahusti luoksetulon, kun oltiin vähän "keskusteltu" siitä. Viimeisinä parina viikkona on tehnyt tosi siististi, ihan molemmat pysähdyksetkin. Ja nyt on jo pitkään tuo seisominen toiminut paremmin, joten en aavistanut yhtään, mitä sen mielessä liikkui. Jätin maahan Miron ja annoin vielä vahvistavan "maa" käskyn sille, ja olin tosi iloinen, kun huomasin sen makaavan edelleen, kun pääsin kentän toiseen laitaan. Ei pitäisi nuolaista ennen kun tipahtaa. Käsky "tule" ja Miro pinkaisi sellaiseen formulavauhtiin että oksat pois. Käsimerkin se kyllä noteerasi, mutta ei sillä ollut aikomustakaan pysähtyä. Maahan -käsky olikin sitten pikkuisen voimakkaampi ja Miron ilmeestä näki, että "joo, joo, kai sitten on pakko", kun se meni maahan. Tästä siis pisteitä 6. Ja minulle alkoi selvitä, mikä on päivän meininki.

Ruudun merkille lähti hyvin ja pysähtyi hyvin, siihen paikkaan, mihin Miro aina (lähelle, mutta merkin oikealle puolelle). Olin kyllä pitänyt sille pienen madonluvun siitä, että tämä liike tehdään HILJAA, mutta pöh - merkiltä kun se jälleen pinkaisi vauhtiin, kuului HAU, HAU, HAU. Ja sen sijaan, että se olisin juossut ruutuun kaarsi voimakkaasti oikeaan kohti kehänauhaa ja metsää. Hienoa! Ei auttanut muu kuin kiljaista "MIRO" perään. Sain pysäytettyä sillä ja annoin uuden käskyn ruutuun. Nyt sentään lähti ruutua kohti.. ajautui ruudun merkkinauhan viereen oikealle, ja jouduin taas antamaan käskyn. Kun oli ruudussa, käskin maahan, mutta liikkui tietysti eteenpäin niin, että ne etutassut menivät nauhan päälle ja ulos ruudusta (ihan selvästi). Siitä sitten käskytettynä kohti koiraa ja takaisin lähtöpisteeseen ja Miro vielä varmisti, että virheitä varmasti tulee kerättyä tästä liikkeestä tarpeeksi, varastamalla ruudusta sivulle.. Ja ollaan me sitäkin treenattu :). Varmaan ei tarvitse sanoa, mitä tästä liikkeestä tuli...

Tauon jälkeen jatkettiin noudoilla. Jos Mirolta oli mopo lähtenyt käsistä jo alkuosassa, niin kauhulla odotin loppuosaa, kun noudot ovat sen lemppareita. Ohajatussa noudossa sain vasemman puolen, joka Mirolla on parempi. Jotenkin kun se lähtee merkiltä oikealle kapulalle, se saa aina vilkaistua sitä keskimmäistä ja sitten se on menoa. Nyt sitten tökki se merkki. Mirolle merkki ohjatun yhteydessä on paljon vaikeampi kuin ruudun, koska se haluaisi niin karata vain suoraan noutamaan. Sain sen pysähtymään kyllä, mutta liian kauas merkistä. Uusi käsky, tuli lähemmäs, mutta kun se ei tottele kunnolla stop-käskyäni, niin se pääsi toistamiseen liian kauas. Koska tämä kuitenkin oli jo parannus entiseen, päätin, että päästän Miron tästä hakemaan kapulaa, enkä enää tappele tästä merkistä sen kanssa, vaan treenaan sitä sitten lisää. Miro ampaisi vasemmalle kapulalle ja toi sen nätisti. Eihän siitä pisteitä tullut, kun oli liian kaukana merkistä (aluetta ei tosin oltu merkitty, mutta näin sen kyllä omalla silmällä), mutta mielestäni sain kuitenkin Mirolle onnistumisen, mikä oli tärkeintä.

Minun koirani ovat aina tienneet, että mamma pitää aina välillä yllättää iloisesti, niin se unohtaa muut "töpit". Nyt Miro teki sen metallinoudossa. Heitin kapulan mielenkiintoisesti esteen yli vasempaan laitaan ja pystyasentoon vielä. Mietin siinä, että mahtaako tuo ottaa hyppyä takaisin vai pitääkö antaa kaksoiskäsky. Päätin katsoa, miltä näyttää ja antaa käskyn sitten, jos on tarvis. Mutta ei. Miro hyppäsi esteen yli, haki metallin ja hyppäsi takaisin sivulle. Ei epäröintiä, ei yök-ilmettä, ei HAUKKUMISTA ja tuloksena 10. Kaikki, jotka ovat kanssamme treenanneet, tietävät kuinka paljon tämän metallin kanssa ollaan tapeltu, joten tuosta osaa kyllä iloita. Vaikka se voikin ensi kerralla taas olla ihan hakusessa.

Tunnari seuraavaksi. Minä sain varmaan liikkeenohjaajaparan ihan sekaisin - tai hän minut. Ihan miten vaan. Kysyi, olenko valmis - en ollut ja sitten kun vastasin, että ok, niin lykkäsi minulle kapulan ja kynän. Ja juuri kun meinasin piirtää sen rastin siihen, kuulin käskyn "ohjaaja täyskäännös". No, en minä voi kääntyä ja kirjoittaa yhtä aikaa, joten jäin piirtämään ja odottamaan uutta käskyä.. sitten vasta käännyin ja annoin kapulan liikkeenohjaajalle. Kapulat vietiin riviin aika kauas, mutta näkyivät tosi hyvin, koska nurmikko oli aivan lyhyeksi ajettu. Mirohan hakee yleensäkin nurmikolta paremmin. Nyt se ampaisi kapuloiden joukkoon, maisteli varmaan puolia niistä ja sitten iso lamppu syttyi sen päässä " ai niin, tämä on SE juttu" ja toi oikean minulle. Jälleen tyylipuhdas 0-suoritus. Mutta tulihan se oikea... lautatreenit ovat unohtuneet, vaikka ollaankin piiloteltu kapuloita, joten niitä sitten taas...

Viimeisenä kauko-ohjaus. Tämä on aina etukäteen täysi arvoitus... siis se, mitä Miro tekee tai jättää tekemättä. Istumaan nousi hyvin - siitä jo tietää paljon. Liikkeet teki tosi reippaasti ja liikkuikin tosi vähän. No, ainakin Miroksi. Liikkeenohjaaja vaihtoi tauluja tosi nopeasti, mikä on meidän pelastus. Viimeisellä ehkä hieman pelasin, kun näin, että Miro on valahtamassa istumasta maate. Tuomari oli kuitenkin sitä mieltä, että minä hosuin - vaikka oikeasti tein ihan niinkuin liikkeenohaaja käski. Ehkä on huono asia, että liikkeenohjaaja seisoo siinä keskellä ja taulu ohjaajan päin, näin tuomari ei yhtään näe, miten vaihtaa niitä asentoja. Oikeasti en kiirehtinyt muutakuin tuon viimeisen vaihdon yhteydessä. Olen kaukoihin itse tosi tyytyväinen, koska tämä on meidän toinen suuri murheenkryyni. Pisteitä saatiin 5. Hyvä että edes jotain.

Yhteen en viitsi pisteitä laskea, sillä se vaan masentaisi, vaikka tämä toinen evl-suoritus Mirolta oli hurjan paljon parempi kuin ensimmäinen ja koira teki koko ajan innolla (niin, ehkä liiankin innokkaasti) ja hyvässä vireessä. Meillä oli tosi hauskaa yhdessä, mikä pistikin minut miettimään, että ehkä osaa pitää Miron kanssa hauskaa kokeessa, mutta en treeneissä. Tätä pitää miettiä. Hyvä mieli jäi kummallekin - Miro vielä kieri kotona matolla onnellisena ja sitten nukahti viereeni sänkyyn, pää omalla tyynyllä - ja 5 minuutin päästä kuorsasi. Minä pyörin sängyssä ja yritin saada unta, kun Maya oli vielä kietoutunut pääni ympärille tyynylleni nukkumaan..

Onnea vielä Vallelle ja Evalle ykkösestä ja luokkavoitosta! Mayan mielestä Valle on ihqu. Jos ei tullut selväksi, kun neiti päätti karata Vallen luo leikkimään..

Shelttikerhon näyttelytreenit

Keskiviikkona käytiin taas Mayan kanssa kahdestaan shelttikerhon näyttelytreeneissä. Maya löysi taas kivoja leikkikavereita - ennen näyttelytreenejä annan sen kyllä ihan rauhassa leikkiä muiden kanssa. Onpahan sitten rauhallisempi ja keskittyy paremmin. Pöydällä ihan ok, tosin oli sitä mieltä, että tässä kuuluu saada sitä nakkia! Liikkeet myös ok, on itse asiassa alkanut liikkua tosi kivasta. Ja seisookin nätisti. Elina vielä handlasi lopussa, jotta sain Mayasta kuvia ja hyvin likka esiintyy toistenkin kanssa. Tosin Elina myös esittää koirat tosi kauniisti. Nuorissa on tulevaisuus.

Eilen oli koirialla välipäivä treeneistä, kun minä olin työmenoissa. Marja Tyrni on Turun kesäkampanjan keulahahmo ja hänen kanssaa kierreltiin Pallivahaa ja Suikkilan ostoskeskusta :).

Hekulta terveisiä

Heku oli Sadun ja perheensä kanssa viettämässä vallatonta mökkiviikonloppua saaressa ja toimi mm. kartturina Iidan meloessa:

Maikku agitreeneissä

Eilen lähdin Mirvan ja Mayan mukaan pentuagitreeneihin. Mayan seurana agilityä treenasi Taisto, parsonin pentu. Maya treenasi ohjausta hyppysuoran yhteydessä. 3 hyppyä peräjälkeen tuotti tyttöselle hieman ongelmia - kyllä se sheltti on :). Ohjaajaa tukeutuminen kun on rodulle aika tyypillistä. Onneksi oli apuohjaaja lelua heiluttelemassa. Lelun kimppuun tuo kyllä hyökkää melkoisella raivolla. Hyppyjen lisäksi Maya treenasi puomin kontaktia, minkä se on sisäistänyt tosi kivasti. Maya on selkeästi ajattelevaa tyyppiä - ehkä toisin kuin Miro, joka tekee ensin ja miettii sitten, jos sittenkään. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Myös pujottelutreenit on aloitettu 6 kepillä ja ohjureilla. Itselleni tämä tekniikka onkin periaatteessa uusi - tosin toimii pitkälti samoin kuin vinokepit. Hyvä alku tässäkin. Lopuksi sai tyttönen mennä putkeen, että mamma saa kuvia. Putkeenhan tuo jo varastaisi mielellään..

Treenien päätteeksi mentiin Kodan, Egon, Sissin ja Taiston kanssa metsälenkille ja uimaan. Tai lähinnä Koda ui ja muut harjoitteli.

Viimeinen kerta maanantaikurssia

Maanantaina oli sitten Mayan kurssin viimeinen kerta. Kurssi on kyllä ollut tosi kiva ja hyödyllinen, kiitos Eeva ja Teija! Jälleen Miro pääsi tuuraajapaikalle treenaamaan tokoa, tosin se jäi aika vähäiseen, koska Mirva otti Mayan kanssa agilityä. Ja jos Miro on muutenkin herkkä sille, että joku menee agia, niin että joku menee sitä Mayan kanssa, oli sitten jo ihan ylivoimaisen kauheaa. Joten otimme nopeasti seuraamista, joka meni loppua kohden vähän paremmin. Tosin huuhaileehan se normaalistikin alussa. Pitää taas muistaa palkata ihan alussa muutama kerta. Sen jälkeen ohjattua ja Miron niska meinasi mennä nurinpäin, kun kuikuili kentälle Mayan perään - tai siis agin perään. Kyllä se merkille meni ja kapulan haki - jopa takaa päin kiertäen hienosti, mitä siis ei ole Mirrelle opetettu, mutta kun niin päin näki paremmin agikentälle... sitten vielä metallinouto, jonka kyllä teki, mutta pitkästä aikaa haukkui mennessään. Sitten päätin lopettaa, ettei tule pahasti sanottua Mirolle, se ei kuitenkaan olisi auttanut, vaan molemmille olisi tullut paha mieli. Miro nyt vaan on niin tuon agin perään ja kun vielä pentu sai tehdä agia, niin siltä meinasi mennä hermot.

Mayan kurssilla kertailtiin "vanhoja". Kaikki koirat ovat kyllä tottuneet olemaan aluksi rivissä niin hienosti, että saadaan olla tosi ylpeitä. Mayakin istua tapitti minua silmiin vaikka kuinka kauan - toki syöden nakinpaloja. Sitten treenattiin tervehtimistä, tällä kertaa niin, että minä menin Mayan kanssa tervehtimään kouluttajia. Käteltiin ja koiriakin vähän kosketeltiin. Hyvin meni. Mirolta tämä ei sujuisi. No, ei olla treenattukaan. Sitten treenattiin peruuttamista (kaukojen alkeita) - ja siitä istumista. Tämän Maya osti niin hyvin, että peruuttamisesta pelkästään ei sitten enää tullutkaan mitään, kun se takapuoli tippui maahan suhteellisen heti. Tästä treenattiin Mayan kanssa myös maahanmenoa, jossa vielä tarvitsee paljon apuja. Peruuttamista sivulla emme vielä treenanneet, kun ei Maya vielä ole paljon treenannut seuraamistakaan, enkä halua nyt ihan sekoittaa sitä. Seuraamisessa tehdään vaan muutamaan askelta ja namin kanssa. Tosin mietin, mahtaisiko oikeiasti se kosketuskeppi olla tässä avain onneen... Kaukoista vielä sen verran, että Maya menee aika kivasti maahan (heittäytyy) ja nousee siitä istumaan, mutta se seisomaan nouseminen, jonka opetin ihan aluksi, on unohtunut...

Sitten otettiin sitä tarjoamista, mitä minun täytyy vielä miettiä :). Toki ollaan treenattu Mayan kanssa niin, että se on tehnyt asioita ilman, että niitä on nimetty ja sen on pitänyt hoksata, mitä haetaan. Mutta tuo edessä oleminen ja siitä kaiken mahdollisen tarjoaminen vaan mietityttää minua siksi, että Mayan on kuitenkin tarkoitus mennä näyttelyihin, enkä todellakaan halua, että se siinä tuomaripöydän edessä seistessään päättää tekemisen puutteessa ruveta tarjoamaan kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Ihan riittää se, kun aikoinaan opetin Sandralle kierimisen ja se päätti sitten agikisoissa kieriä taukoruudussa (joo, elettiin vuotta kuokka ja kivi). Joten tätä minun täytyy vielä pohtia itsekseni. Toki sillä on käsky siihen seisomiseen, mutta en usko sen vielä täysin sisäistäneen sitä, vaikka tosi kivasti jo esiintyykin. Kilpailu shelteissä on kumminkin niin kovaa, että koiran pitää osaa esiintyä mahdollisimman hyvin.

Sitten kerratiin kosketuskeppiä ja sen Mayan on sisäistänyt ihan pienellä treenillä (lue: ei olla kotona treenattu), tosi hyvin. Nyt pitää löytää se, missä tätä voidaan hyödyntää. Ehkä tuo seuraaminen? Sivulle tulo?

Noudon alkeita käytiin myös läpi. Vaikka Maya kotona hakee kapulan tosi hyvin ja tuo jopa minulle, se ei oikein hyvin onnistu tuolla. Liekö sitten siinä liikaa häiriöitä? No, treenit jatkuu. Eikä oikein antanut/nostanut minulle kapulaakaan, vaikka tämäkin onnistuu kotona jo jotenkuten. Lisää treeniä :).

Malttia treenattiin myös - toiset ottivat tämän niin, että koirat olivat makuulla ja ohjaajat menivät vähän matkan päähän tai liikkuivat koiran ympäri. Maya ei vielä osaa maaten tätä, mutta istuen ollaan päästy jo vähän pidemmälle. En minä kauhean kauas pääse, mutta muutaman metrin päähän ja siitä sitten kävin palkaamassa koiran siitä, kun istui paikallaan. Jonkin verran voin liikkuakin.

Rivissä otin myös maahanmenoa ja sitä, että pysyisi paikalla. Tämäkin edistyy. Eli saattaa jo jäädä maahan ja voin jopa suoristaa itseni :). Ehkä se oppii tämänkin. Kotona meillä olikin sitten ihan väsynyt pikku sheltti..

Nyt sitten odotellaan heinäkuun Lentsun kurssia Mayan kanssa. Siellä meillä onkin seurana vanhojen tuttujen uudet koirat - tulee kiva kurssi varmasti!

Tässä vielä kertaukseksi perusvalmiudet kurssin sisältö:
- kontakti (koira ottaa katsekontakin ohjaajan edessä, perusasennossa, häirittynä)
- kohdistaminen (koira koskee kohdetta kuonollaa, kohteen siirtäminen)
- istuminen (koira istuu peruuttaessaan)
- peruuttaminen/takaruumin hallinta (koira peruuttaa ohjaajan edessä, maahanmeno peruuttaen)
- perusasento (koira tulee perusasentoon ohjaajan edestä)
- vauhdikas luoksetulo (koira juoksee ohjaajan luo avustajan ensin pitäessä sitä kytkettynä)
- kontaktin säilyttäminen liikkeessä (koira säilyttää kontaktin ohjaajan liikkuessa taaksepäin)
- maahanmeno (koira menee maahan sivulla, peruuttaessaan)
- seisominen (koira seisahtuu peruuttaessaan)
- paikallaolo/odottaminen
- doggie-zen (katsekontakti - ole hyvä)
- esineestä kiinnipitäminen
- esineen luovutus
- hyppy (koira irtautuu ja hyppää edessä olevan esteen yli)

Viikonloppu

Meillä oli mukava "vapaa" viikonvaihde. Perjantaina käytiin puutarhassa Päivin ja Tepon kanssa ja siitä sitten Katariinanlaaksoon lenkille shelttityttöjen kanssa. Oli ihana, aurinkoinen ilma ja mukavaa lenkkeillä vanhoissa kotimaisemissa. Miro oli ihan mahdoton, kun sillä oli 4 tyttöä matkassa. Mayalla oli hauskaa juosta shelttityttöjen kanssa. Miro ja Sanni pääsivät vielä kastamaan tassunsakin mereen - toki olisivat menneet pidemmälläkin, mutta kun ei päästetty.

Lauantaina pidimme treeniryhmän treenit tuntia aikaisemmin kuin tavallisesti ja Kupittaalla. Melkein jäin kotiin, mutta sitten pakkasin koppaan kameran ja nappasin Miron ja Mayan mukaan. Bussimatka meni ok, vaikka oli tavaraa ja kaksi koiraa. Vesisateessa sitten treenattiin jälleen kerran. Miro otti aluksi ruutua, jossa palkaksi ei sitten kelvannut lelu, vaan piti laittaa alusta. Muutoin otettiin häiriötreenit eli kaikki treenasivat samaan aikaan "omia juttujaan" nurmikolla. Miro keskittyy silloin tosi hyvin - oikeastaan jopa paremmin. Idari meni ok, tosin lyhyemmillä matkoilla, loistava luoksetulo ja seuraaminenkin suhteellisen ok, mitä nyt edistää - ja perusasento vähän sinne päin. Mutta intoa on ainakin ja se on pääasia Miron kohdalla. Kaukoissa vähän liikkui, mutta teki kaikki asennot. Maya sai treenata vähän omia juttujaan myös - sivulle tuloa, katsekontaktia sivulta, luoksetuloa lyhyeltä välimatkalta ja vähän noutoakin. Kerran se kyllä kirmasi myös Voiton perään, kun Voitto otti luoksetuloa. Lopuksi mentiin Voiton ja Toton kanssa lenkille - ja Maya juoksi Voiton kanssa pitkin Kupittaata. Toto oli ennemminkin ihastunut Voittoon :).

Sunnuntaina tehtiin puutarhatöitä ja päivällä Tanja tuli hieromaan Miron. Kuten olin epäillytkin (ei vaadi kummoistakaan silmää, jotta näkee, että Miro ei liikuta selkäänsä ollenkaan liikkeessä), Miro oli ihan jumissa. Siitä huolimatta, että Maya häiriköi hierontaa parhaansa mukaan, sai Tanja sen aika kivaan kuntoon ja ero on havaittavissa liikkeessä ihan heti. Loppupäivä otettiinkin sitten rauhallisesti.

Keskiviikon tokot

Mirva soitti, kun olin tullut töistä kotiin, että hakisi neidin agitreeneihin. Sehän sopii. Maya kävi jo ylikierroksilla kotona, vinkui ja hyppäsi vasten eteisen ovea. Neitokaisella on siis selkeä luulo siitä, että se on hän, joka päättää, koska ulkoillaan. Turha luulo. Maya sai siis odottaa, kunnen mentiin ulos hetkeksi treenaamaan ennen kuin Mirva tulisi hakemaan.

Rohkaistuneena kurssin treeneistä, päätin kokeilla tunnaria laudalla Mayalle. Kuten kurssilla neuvottiin, hieroin käsiäni yhteen, käyttämätön tunnari käteen ja vein sen hajustettuna omalla hajullani laudalle. Näytin Mayalle, mitä hajua pitää hakea ja tytön kanssa laudalle. Maya haisteli hyvin ja merkkasi heti oman ottamalla sen suuhun. Pari toistoa, joissa hieman epäröi (seisoi keskellä lautaa), mutta toki merkkasi oman viimein hyvin. Sen jälkeen päätin, että kyllä tyttönen saa nyt luvan antaa tuon tunnarikapulan minulle käteen. Ja kyllä se antoikin. Peräti 5 kertaa. Palkaksi nakkia. Ilmeisesti pitää vaan vaatia enemmän. Tästä jatketaan.  Miron kanssa vielä pari tunnaria laudalla - tosi kauniisti haisteli ja toi oman.

Sitten Mirva tulikin hakemaan Mayaa ja minä ja Miro lähdimme piirin eteen treenaamaan. Häiriöksi olimme jälleen saaneet muutaman kuntolaitteen käyttäjän ja frisbee -heittelijän. Hyvä niin. Alkuksi seuraamista, joka sujui hienosti. Miron seurasi hyvässä paikassa ja piti hyvin kontaktia. Itselleni tuottavat juoksun suunnanvaihdot hankaluuksia, en voi siitä koiraa syyttää. Mutta muuten sujui kyllä kivasti. Olin tietysti unohtanut niin alustan kuin pallonkin (yksi löytyi kyllä lopussa) kotiin, joten piti sitten ottaa tyhjää ruutua. Otin aika pitkän matkan, koska pitkä se voi olla kokeessakin. Merkille nyt aika kivasti, tosin Miron on päättänyt paikan, mihin pysähtyy aina, annan minä sitten käskyn ihan missä tahansa (treenatiin lopuksi kartion kiertämistä). Aika hitaasti menee nyt merkille - mutta en voi uskoa, että tekisin niin kokeessa. Tai ainakaan siihen ei voi tuudittautua. Ruutuun vauhdilla ja yli.. ihan vähän, mutta yli kummikin. Seuraavalla vasemmasta laidasta sisälle, mutta ruutuun hyvin. Ja sitä seuraavalla sitten hienosti sisään ja seisomaan. Siitä maahan ja loppuosa hyvin.

Seuraavaksi luoksetulo. Ensimmäisen kerran nousi istumaan (onneksi Tanja tulee hieromaan su), sen jälkeen ok. Pysäytykset nyt käsimerkillä + käskyllä ja molemmat hienot! Hyvä Mirre. Idari vuorossa sitten - tosin ei ihan oikealla välimatkoilla. Kaikki asennot ok. Tosin en usko, että kokeessa tekee niin - siinä ilmeisesti oma käskyttämiseni on erilaista kuin treeneissä. Loppuun yksi suora luoksetulo, koska pientä ennakointia on ilmassa.

Kaukot sujuivat melkoisen hyvin. Ei liikkunut paljon ja vaihtoi kaikki asennot. Hyvä. Meinasin jo lopettaa, mutta muistin sitten ohjatun. Tässä kyllä tarvitsisin apuohjaajan.. merkille suorastaan lönkytteli - eikä kyllä olisi halunnut mennä ollenkaan. Tällä välin paikalle oli tullut yksi koira ja muutama ihminen, jotka seisoivat lähellä kapulaa ja Miro otti häiriötä näistä. Tosin eihän se merkille haluaisi mennä muutenkaan, vaan hakemaan heti sen kapulan. Sain kuitenkin joten kuten merkin onnistumaan ja lähetin kapulalle. Heti löytyi vauhtia. Toisto kerran ja sitten lopetin. Tämä ei kyllä nyt suju hyvin.... Sitten löysin sen pallonkin ja otin muutaman merkin kierron saadakseni siihen vähän vauhtia. Ikävä kyllä - Miron on tosi vaikeaa tehdä tätä ilman haukkumista.

Lopuksi vielä muutaman sivulta maahanmeno - ja kuljin Miron ympäri, palasin sivulle, lähdin taas liikkeelle. Mirolla kun on taipumus ennakoida istumista. Kun tämän sain onnistumaan, palkkasin pallolla ja vapautin Mirren. Mentiin yhdessä vielä lenkille ja tultiin sitten kotiin paistamaan lihapullia ja odottamaan Mayaa kotiin.

Kupittaan häiriöissä

Tiistaina oli sen verran hyvä ilma, että piti lähteä Kupittaalle shelttikerhon näyttelytreeneihin Mayan kanssa. Bussimatkat sujuu jo tosi loistavasti, Maya ei voi yhtään pahoin ja on muutenkin levollinen. Mentiin taas ajoissa paikalle, koska tarkoitus oli ensin alkuun treenata myös vähän muuta. Paikalla olikin melkoinen kaaos, kun Kupittaan urheiluhallissa taisi olla joku lasten kevätjuhla tms. Yhdelle nurmikolle mahduimme harjoittelemaan alustaa - kunnes senkin valtasivat voimistelutytöt. Alusta nurmikolla oli Mayalle paljon vaikeampi kuin hiekalla, joten jouduin lähettämään sitä aika läheltä. Siirryimme siihen hiekkakentälle, mutta sekään ei ollut hyvä. Autoilijat olivat päättäneet, että koko Kupittaan kaivokenttä on parkkialuetta. Ai että teki mieli soittaa poliisille tai pysäköinninvalvontaan. Kun paikalla on joku koiratapahtuma, tulee sakkolaput heti autojen ikkunaan, mutta annas olla nyt, kun isänmaan pikku toivot hermostuneine vanhempineen täyttävät joka nurkan autoilla. Itsepäisesti treenasin siinä hiekkakentällä pienessa kulmassa - ja sain sitten oikein kunnon häiriötä, kun hyvin vihainen isukki parkkeerasi autonsa siihen lähelle, nousi ylös autosta ja tuli n. 2m päähän minusta tuijottamaan minua vihaisesti. Ajattelin, että sen kun tuijottaa, jos ei saa suutaan auki (tyypillinen suomalainen) ja jatkoin tyynesti treenamista Mayan kanssa. Kiitos Lentsun, joka on saanut minut olemaan kiitollinen kaikesta häiriöstä. Miekkonen jaksoi muuten tuijottaa meitä kiukkuisesti varmaan 10 minuuttia. Maya ei kiinnittänyt moiseen miekkoseen mitään huomiota, vaan treenasimme sivulle tuloa, lyhyeltä matkalta luoksetuloa, katsekontaktia, peruuttamista ja liikkeessä katsekontaktin ottoa. Tosin jouduin sitten paikkani luovuttamaan toiselle kevätjuhlaan kiiruhtavalle pariskunnalle, joka koukkasi ohitseni siihen autonmentävään rakoon. No, siinä vaiheessa olin jo treenannutkin kaiken, mitä piti. Kyllä se vaan on kummallista, kun nämä autoilevat eivät voin kävellä parkkipaikalta halliin, vaan se auto pitää saada oven eteen. Pitäisiköhän soittaa liikennelaitokselle ja sanoa että bussin reittiä pitää muuttaa niin, että se kulkee Kaivokentän ohi, etten joudu kävelemään bussipysäkille :).

Siirryin siitä sitten kauemmas nurmiaulueelle törmätäkseni Nooraan, jolla alkoi pari kurssia Kupittaalla. Eilen olikin Kupittaalla paljon tuttuja. Shelttikerhon näyttelytreeneihinkin tupsahti sitten porukkaa oikein mukavasti. Mayalle tämä on todella hyödyllistä, koska se jaksaa vähiten keskittyä juuri shelttien seassa. Jokainen kun on potentiaalinen leikkikaveri. En kyllä jaksa näyttelyjuttuja ottaa niin vakavissani, etteikö Maya saisi välillä vähän leikkiäkin kavereiden kanssa. Liikkeet menivät tällä kertaa mielestäni vähän huonommin - Maya oli vähän niinkuin lentoon lähdössä. Seisomaan sen saan jo ihan kivasti ja pöydälläkin se on ihan ok. Nyt tuota seisomista harjoitellaan naksulla. Varmaan pitää se "hännän koulutuskin" ottaa jo ohjelmaan, se kun on niin iloisesti pystyssä. Lopuksi Maya sai leikki Lillin kanssa - likat ovat kyllä ihan "bestiksiä". Pitää pian päästä Marjan luoksen leikkimään oikein kunnolla

Lilli 6kk

Kotimatkalla törmättiin vielä Lentsun kurssiin (sorry pikku häiriö) ja pariin ihanaan bordercollieen. Ketku varsinkin oli Mayasta niin ihana. Pia yritti vielä tehdä pentuvaraustakin :). Ja nyt kyllä Lentsun tilaamat häiriöt kurssille rupeavat olemaan vähän suhteettoman suuria. Ei siis riittänyt koko kenttä täynnä autoja, vaan keskeltä kurssia peruutti läpi vielä roska-auto... Tähän pitää siis varautua heinäkuussa, kun Mayan kurssi alkaa.

Bussipysäkillä Maya onnistui vielä hurmaamaan 3 ihmistä itseään silittämään Tosin täytyy sanoa, että Maya ei enää ole vieraista ihmisistä ihan niin kiinnostunut kuin vielä hetki sitten. Nyt alkaa vissiin tekeminen olemaan hauskempaa, kuin ympäristön jatkuva havainnoiminen. Tähän toki on pyrittykin.

Maanantaikurssin 4.osa

Viikonlopun olimme ihan kotona. Lauantaina tehtiin puutarhatöitä ja sunnuntaina levättiin. Maya tosin kävi Mirvan kanssa treenaamassa lauantaina agia ja sillä reissulla oli sitten käynyt ensimmäistä kertaa myös uimassa Littoistenjärvessä. Sain siis kotiin väsyneen, märän, mutta niin onnellisen pikku sheltin.

Eilen maanantaina suunnattiin jälleen TSAUlle Mayan kurssille. Ensin Evan ja Vallen kanssa pienelle lenkille sateiselle frisbeeradalle - ei muuten ollut heittelijöitä. Ja siitä sitten hallille. Alun pieni tihkusade muuttui vähitellen rankkasateeksi... Miro pääsi jälleen tuuraajapaikalla treenaamaan, tosin sitä kaivattua istumista emme voineet ottaa, kun hallissa harrastettiin yhtä aikaa agilityä ja sitä Miron pinna ei kestä. Lopuksi otin sitten vähän seuraamisen pätkiä, jotka menivät aika kivasti. Mirolla kun on hallissa tosi vaikeaa pitää kontaktia, vaan pää tuppaa tippumaan haistelemaan hiekkaa. Sitten otimme merkkiä - ei hassumpi, tosin kiertää aika oikealle. Yritin toki pysäyttää aikaisemmin, mutta kun Mirolla tuo pysähtyminen ei ole täysin hallussa. Tai siis minulla Miron pysäyttäminen. Sitten otimme vielä luoksetulon pysäytyksillä. Ensimmäisellä ei pysähtynyt seisomaan, joten alkuun. Sen jälkeen nousi istumaan jätössä (vanha ongelma), ja sen jälkeen teki sinne päin luoketulon. Päätin kokeilla vielä kerran ja vaihtaa seisomiskäskyksi käsimerkin. Ja nyt teki ihan mahtavan luoksetulon ihan kahdella pysähdyksellä (sinne aivoihin siis mahtuu 2 pysähdystä kumminkin). Tähän lopetimme.

Mayan kurssilla oli vain 5 koiraa läsnä, joten vuorottelimme Evalla ja Teijalla. Kurssi aloitettiin taas sillä että toinen kouluttajista tervehti ohjaajia kädestä ja toinen kosketti koiraa. Nämä Mayan kanssa ok. Pysyy sivulla hyvin - toki vielä namin avulla. Keskittyy vain minuun - niin ja siihen namiin. Eilen harjoittelimme ensin sitä, miten koira tunnistaa rivistä oman ihmisensä hajuisen esineen. Olin hyvin epäileväinen tämän suhteen, mutta olen päättänyt kokeilla kaikkea. Maya vaan pääsee lähes aina yllättämään minut. Jonossa oli kippoa ja kappoa ja itse sain jonkun vaahtomuovijutun. Ensin piti hieroa käsiä hetken yhteen ja sitten hieroa käsiä siihen vaahtomuovipalaan. Piti myös antaa koiran haistaa omaa kättään, jolloin koira ymmärtäisi, että tätä hajua haetaan. Tätä voi myöhemmin käyttää kokeessakin virittämään koira oikeaan liikkeseen. Teija piteli Mayaa, kun vein tämän "oman esineen" keskelle riviin ja kävelin vielä pienen harhautuslenkin muiden esineiden ympäri. Mayan remmissa aloitimme haistelun toisesta päästä. Hyvin se haisteli esineet läpi, eikä yrittänyt ottaa niitä (luulin, että Maya näkisi kaikissa potentiaalisen lelun). Merkkasi ensimäisellä kerralla jo oman esineen, mutta en oikein ymmärtänyt palkita jo tästä (kun haisteli samalla tavalla kaikkia muitakin). Oma esineemme oli toiseksi viimeinen, joten Maya tarkisti vielä viimeisen ja palasi sitten omalle esineelle. Tässä vaiheessa minäkin jo osasin palkita koiran :). Otettiin vielä uudelleen ja nyt Maya teki vielä paremmin - löysi heti oman ja jäi seisomaan sen viereen nuuskuttelemaan. Hieno pieni tyttö! Tätähän voisi treenata kotonakin - mutta kun kaikissa kotona olevissa esineissä on minun hajuni ja vielä pitäisi esineiden lisäksi löytää apuakin.. no, eiköhän tämä asia jollain tavalla ratkea - pitää vaan pyytää kavereita auttamaan treeneissä. Jos vaikka Mayan kanssa ei tarvitsisikaan tunnarin kanssa harjoitella vuosikausia kuten erään...

Sitten harjoiteltiin malttia hypyn kanssa. Mayan kohdalla tämä tarkoitti sitä, että ensin harjoiteltiin hyppyä. Heitin itse ensin lelun hypyn yli - tai siis annoin ensin hyppy -käskyn Mayalle ja sitten heitin lelun. Pelkästä käskystä Maya ei vielä lähde, tosin ei olla tokohyppyä harjoiteltu kuin kerran aikaisemmin. Sitten myös Eva heitti pallon, kun minä annoin käskyn. Hyvinhän tuo menee esteen yli. Sitten se malttiosuus: laitoin Mayan istumaan, Eva piti kiinni ja kiersin toisen hyppyesteen. Tämä kai meni ihan ok? Omillaan se ei vielä pysyisi - tosin tuo minun kuvausharjoitukseni on kyllä saanut Mayan jo hetkeksi pysymään paikoillaan :).

Sitten harjoittelimme eteenmenoa targetin avulla. Ensin muistuttelin Mayaa vähän alustasta - siitähän tuo tykkää kuin hullu puurosta. On niin kivaa iskeä etutassut jogurttipurkin kannelle. Sitten alusta vietiin vähän kauemmas (5m?) ja Mayan lähti alustalle lähes yhtä innoissaan. En ihan olisi uskonut. Pari toistoa ja sitten Eva piti Mayaa kiinni ja kävelin siihen kohtaa, jossa alusta oli ollut - nyt sitä ei ollut - ja taputin maahan. Jälleen Maya lähti ihan hyvin eteen, mutta oli kyllä aika hölmistynyt, kun alustaa ei ollutkaan. Tällä tavalla siis alustasta pääsee eroon. Tosin sen aika ei meillä ihan vielä taida olla. Kun osaa tämän kunnolla, siirrän alustan ruutuun. Alunperinkin tarkoitukseni on ollut opettaa Mayalle ruutu alustalla.

Vuorossa oli tarjoaminen ja tässä kävin itseni kanssa pienen keskustelun. Koiran siis piti tarjota joko istumista, maahanmenoa tai seisomista. Maahanmenoa Maya ei oikein vielä osaa tarjota, noita kahta muuta kyllä. Mutta, mutta.. kun juuri yritän opettaa Mayalle näyttelyseisomista edessäni, en haluaisi, että se tarjoaisi minulle kaikkea mahdollista. En siis päässyt itseni kanssa oikein sopimukseen ja päätin ottaa pelkkää seisomista. Tässä sitten tajusin, että paras tapa opettaa Mayalle se näyttelyseisominen (häntineen) on ehdottomasti naksu. Tyttö teki niin hyvin. Siis ei enää nakin tunkemista suuhun ja pysäyttämistä, vaan ehdottomasti naksulla. En kyllä tainnut tehdä ihan sitä, mitä piti... mutta koin ihan oman ahaa-elämyksen.

Jälleen treenit lopetettiin riviin ja nyt kyllä Maya istui niin kiltisti sivulla ja tapitti minua, että olin pikkuisesta tosi ylpeä. Se on kyllä hieno pieni koira. Sitä mieltä ovat kyllä kurssin pojatkin - niistä Maya on ihqu.

Ensi kerralla onkin sitten viimeinen kerta, nyyh. Kerrataan vanhaa ja harjoitellaan kaukojen aloitusta. Kaukoja en olekaan muistanut nyt treenata, pitää taas ottaa ohjelmistoon. Sen sijaan lelun pitämistä/antamista treenasin - ilmeisesti tämän kapulan pidon voisi myydä Mayalle lelun varjolla? Hmn. mietitään.

Kotona oli sitten pari märkää ja hiekkaista koiraa. Tai no, se hiekka on nyt kaikki olohuoneen lattialla, sohvalla ja sängyssä. Minäkin taidan liittyä niiden joukkoon, jotka haluavat sen keinonurmen halliin. Mirolla on nykyään turkki lähes maahan asti ja sitä hiekkaa riittää.. ehkä pitää vähän trimmata Miroa, sillä se nurmi ei taida ihan heti tulla kumminkaan...

Tässä vielä kurssin läksyt:
-TOIMANNALLINEN OPPI,''operant learning''. koira tarjoaa jotain liikettä (esmes. Istu, Seiso/Seis, Maahan) =nimeätte sen ja palkkaatte. Kolme kertaa saa tarjota samaa liikettä, sitten pitää odottaa jo jotain muuta.


-ETEENMENO kohdistimella (voi viedä yhdessä koiran kanssa ensin) tai sillä että käytte taputtamassa maata ja koira odottaa matkan päässä. Heti palauttuanne saa lähteä. Palkka alussa niin että juoksette myös paikalle palkkamaan tai heitätte palloa sinne.

-ensi kerralla toistetaan kaikki liikkeet ja opetetaan myös peruuttamisen kautta ''kaukokäskyjä''.

Näyttelytreenit Kupittaalla

Eilen oli taas shelttikerhon näyttelytreenit Kupittaalla. Oli kyllä valtavan kuuma päivä ja houkutus jäädä kotiin oli suuri. Mutta Maya kainaloon ja menoksi. Olinkin sitten ajoissa paikalla ja kuvasin vähän Mayaa kukkasissa. Ja kun ei muita kuulunut paikalle, otin sitten vähän tokoakin nurmella. Maya teksi sivulletuloa ja kontaktin ottoa sivulla. Siitä maahanmenoa. Ja sitten lyhyttä luoksetuloa sivulle, niin että Maya jäi odottamaan istumaan ja kutsuin siitä sivulle. Tämä sujuu jo lyhyeltä matkalta. Sitten vielä teimme vähän noutoa. Ja kun nämä olimme tehneet, olikin jo muita saapunut paikalle.

Näyttelytreenit vedettiin läpi myös nurmikolla, sillä nurmi on usein paljon vaikeampi alusta koiralle - paljon hajuja ja usein näkee myös koirien liikkuvan huonommin (nostelevan jalkojaa, pää menee maahan tms.). Ensin porukassa kehänkiertoa ja sitten yksilöarvostelua pöydällä. Maya on ihan hyvin pöydällä, vaikka hampaiden katsomisesta ei oikein pidäkään. Toki ne silti katsotaan ja saadaan katsotuksi. Muuten antaakin käsitellä tosi hyvin. Liikkeet ok ja seisomaankin tyttö jää tosin hyvin namilla - tosin ei vielä kovin pitkäksi aikaa. Kärsivällisyyttä pitää kasvattaa hiljalleen ja aikaa pidentää. Toisella kierroksella Tarja mittasi kaikki koirat ja sai Mayasta vähän alle 32 cm. Joten en minä itse sitten niin väärin mitannut viikko sitten.

Lopuksi May sai vielä leikkiä Maunon, Aavan ja Bingley kanssa. Mauno on Mayaa kuukauden vanhempi ja kakarat löysivät heti yhteisen sävelen. Maunolla oli kyllä pojan otteet ja Maya löytyi usemmiten selällään nurmelta. Mayan lempileikkikaveri Aava oli myös hätää kärsimässä Bingleyn "herrasmiesmäisissä" otteissa. Pojat on poikia.

Montako koiraa on kuvassa?

 Aava, Maya & Bingley

Mayan maanantaikurssi

Flowparkiin tutustumisen jälkeen menin kotiin nukkumaan hetkeksi, että jaksaisin lähteä treeneihin illalla. Hetken harmitti, kun oli niin kaunis ilma, mutta sitten iskikin hirveä ukkoskuuro ja nukkuminen tuntui ihan hyvältä vaihtoehdolta.

Miro pääsi kuokkimaan maanantaitreeneihin, joista tulikin sitten kunnon sadeharkat. Ukkonen räiski siellä sun täällä.. Ensin treenattiin kolmen koiran kanssa paikallaanolon käskytyksiä, mikä Mirolle teki tosi hyvää, koska sillä on taipumus nousta/mennä maahan toisten ohjaajien käskystä. Kerran meinasi, joten pääsin korjaamaan siitä. Sen jälkeen sujui melkoisen hyvin, tosin helpotin vähän. Omalla vuorollaan Miro treenasi metallia (pitihän se sade hyödyntää). Hyppy ja nouto ok, palautusasennossa oli parantamisen varaa. Tähän en kuitenkaan siinä puuttunut, koska en halua moittia Miroa, kun hakee sen metallin. Otin erikiseen palautusta niin, että laitoin metallinoudon Miron eteen ja siitä pyysin tuomaan sen sivulle. Meni jo paremmin, mutta tätä pitäisi muistaa treenata. Palautusasennoissa on ollut viime aikoina vähän hosumista muutenkin. Toisena liikkeenä otin ohjattua yhdellä kapulalla. Ohjattua kun on hankalampi treenata yksin - tai liike muuttuu yksin treenatessa jonkin verran. Alkuun muutama merkki ja sen jälkeen koko liike Teijan viedessä kapulan (-t). Meni ihan ok. Toisella kerralla Miro yritti varastaa kapulalle - tämän se tekee yleensä ensimäisellä kerralla. Siinä sitten olikin Mirren treenit.

Maya pääsi ennen kurssia vähän Mirvan kanssa treenaamaan agilityä. Koirasta on sitten kerran treenaamisen jälkeen tullut putkihullu. Ei sitten paljon vaatinut. Varasti pitkään ja kaarella olevaan putkeen! Ja sinne lähtee vaikka vähän kauempaakin. Joten nyt taisi käydä niin, että Maya ei ihan vähään aikaan treenaakaan putkea, vaan keskittyy muuhun.

Mayan kurssi aloitettiin jälleen rivissä ololla - Eva tuli tuomaan tunnarikapulan laatikosta ja Teija vähän koskettelemaan Mayaa. Hyvin meni. Muuten olikin ohjaaja tosi vetämättömissä tänään, enkä oikein itse saanut kunnon virettä missään vaiheessa. Hyvä kun muistan, mitä treenattiin. Alkuun hieman kotiläksynä ollutta peruuttamista. Tämä sujuu Mayalta yllättävän hyvin. En ole oikein koskaan osannut opettaa Miroa peruuttamaan ja Mayakin on oppinut sen vahingossa. Sitä pitää toki hyödyntää.

Sitten treenattiin katsekontaktin ottoa liikkeessä niin, että itse peruutin taaksepäin ja Maya tuli perässä ja kun se otti katsekontaktin, palkitsin sen. Tämä oli Mayalle aika vaikeaa. Kun Maya otti katsekontaktin, se pysähtyi heti. Ihan lopussa sain muutaman kerran onnistumaan niin, että Maya vielä vähän liikkuikin.

Sitten treenattiin vähän kärsivällisyyttä eli lähdimme liikkeelle muutaman metrin päästä ja viivalla piti koiran ottaa kontakti ohjaajaan ja silloin sen sai lähettää edessä olevalle namikipolle. Tämäkään ei ollut Mayalle helppoa, koska olisi heti halunnut lähteä sinne kipolle. Sain sen kumminkin onnistumaan jotenkin...

Noudon alkeita harjoiteltiin pitämisellä, mikä tänään ei sitten Mayalta sujunut lainkaan. Ei kertakaikkisesti pystynyt keskittymään, koska makkara vei kaiken huomion. Niin ja kai ne muut koiratkin - ei vaan malttanut. Sain Mayan toki ottamaan kapulan suuhunsa, mutta siinä se sitten. Pitää treenata kotona. Pitämistä olisi pitänyt treenata koira sivulla, mutta tämä on vielä Mayalle liian vaikeaa. Se on toki ohjelmassa sitten myöhemmin. Aion edelleen tehdä Mayan kanssa niin, että pitoharjoitukset erikseen ja sen lisäksi hakuharjoituksia. Ei nimittäin ole sheltin kanssa ihan itsestäänselvää, että koira lähtee hakemaan ja varsinkaan, että se tuo ohjaajalle kapulan. Tämän olen jo saanut opetettua koiralle - tuo usein jopa käteen, joten sinänsä ollaan voitonpuolella. Ehkä. Luulen, että Mayan kanssa saan noudon opetettua paremmin niin, että kun se hakee ja tuo innokkaasti - saan sen vielä siitä siirrettyä sivulle. Ja sitten saan sen ehkä pitämäänkin sivulla. Ehkä tämä pitäisi opettaa toisin päin, mutta tokossa kaikki on sallittua, kun vain lopputulos hyvä. Tai ei nyt toki kaikki...

Sitten harjoittelimme vielä hetken katsekontaktia sivulla, se menee sentään jo hyvin. Olen myös treenannut maahan menoa sivulla, ja sekin onnistuu. Ei vielä pysy kauan, mutta menee maahan sivulla pienellä avulla.  Ai niin, ja otimmehan me pentuluoksetulon kaikkien kanssa. Tämä on Mayalla hyvä! Tulee tosi lujaa ja reippaasti. Sitten olimmekin Mayan kanssa ihan poikki... Päätimme jälleen treenit riviin.

Tässä vielä läksyt ja ensi kerran ohjelma:
kontaktia liikkuessa, myös koiran oma-aloitteinen ''seuraaminen'' lenkillä
-noudon alkeet; pitoharjoitukset, vaihtaminen TOSI hyvään namiin/leluun/tai muuhun palkkaan.

Ensi kerralla vuorossa m.m. eteenmeno ja hypyssä malttia.

PS) Ja tietysti unohtui yksi harjoitus. Sillä alussa saadulla tunnarikapulalla harjoiteltiin tunnarin alkeita piilottamalla kapula yhden tötterön alle. Tötteröitä oli kolme, joista siis yhden alla oma. Olin ihan varma, että Maya ei tajua tästä yhtään mitään (kiitos Miron - tunnaria treenattiin ihan kaikilla mahdollisilla tavoilla vuosien ajan ennen kuin ymmärsi siitä yhtään mitään). Hassua kyllä tyttö merkkasi sen tötterön, jonka alla oma oli ihan heti. Toistolla meni vähän kauemmin (vaihdoin toiseen tötteröön), mutta senkin merkkasi ihan hyvin. Voisiko olla, että Mayan kanssa tätä ei tarvitse harjoitella 5 vuotta?