Maya Kuopiossa

Maya ja Mirva lähtivät perjantaina kohti Kuopiota. Mirva koulutti lauantain ja sunnuntaina heillä oli sitten 4 starttia 2-luokassa - ensimmäistä kertaa. Ja ei ollut turha reissu. Saldona hyl, 5 (3.sija), 0 (2.sija) ja hyppyradalta 0-voitto. Eli nyt likka on enää yhden tuloksen päässä kolmosluokasta.

Kiitos Mirva, että tarjoat Mayalle mahdollisuuden harrastaa agilityä, mitä se rakastaa!

Maya 2.luokkaan

Pikku likka kisasi taas viikonvaihteen. Lauantaina oltiin Hattulassa ja sieltä hyl (neiti tiputti riman loppusuoralla, siitä sitten renkaan kehikon läpi ja viimeiselle hypylle) ja toiselta radalta 5 (puomin alastulokontakti) ja voitto (aika oli jotain -16..). Sunnuntaina Mirva ja Maya lähtivät ATT:lle kisaamaan, minä jäin kotiin, kun lähdin myöhemmin kyläilemään. Ensimmäiseltä radalta Maya nappasi hylyn - mutta toisen voittikin sitten nopealla (jotain -20..) nollalla ja siirtyi sitten kakkosluokkaan. Kolmas rata jäi siis tekemättä, kun kakkoset olivat olleet jo aamulla.

Mirvalle suurkiitos Mayan treenaamisesta ja kisaamisesta sen kanssa. Agility on Mayan mielestä vaan niin huippua. Eihän se edes näe minua, kun Mirva on lähellä. Nyt taitaakin käydä niin, että Maya vähän aikaa keskittyy agilityyn ja me treenataan samalla sitä voittajaluokkaa kuntoon ja osallistutaan sitten tokokisoihin, kun se on kunnossa.

Tokoa koko elämä

Mayan kanssa oltiin to Lentsun kurssilla, pe häiriötreeneissä, la Christan kurssilla ja eilen su Helin kanssa treenaamassa. Ja yhtä innokkaana neiti lähti aina treeneihin. Tänään varmaan osittainen lajinvaihto, joka sitten taas tähtää tulevan viikonlopun 5 agistarttiin.

Perjantaina tokoiltiin Lentsun & Pepsin, Helin & Lyyn & Huldin sekä Sannan & Novan kanssa. Tehtiin Mayan kanssa seuraamista, ruutua, pysähdyksiä, kaukoja jne. Häiriötreeneissähän kaikki treenaavat omaan tahtiin, yhtäaikaa ja toimivat häiriönä toisilleen. Kun Mayan teki kaukoja, sujahti Pepsi välistä luoksetulon.

Lauantaina oli sitten vuorossa Christa Enqvistin tokokurssi. Lämpimät kiitokset Julialle kurssi järjestämisestä ja siitä, että pikku sheltti mahtui mukaan. Tosin oli siellä muitakin "muun rotuisia" kuin Maya. Pienen etsimisen jälkeen löydettiin Evan kanssa paikalle, Räimän kenttä on kyllä niin suojaisessa paikassa, että koskaan sitä ei ihan ensi yrittämällä löydä. Eikä joskus toisellakaan :). Paikalla oli kymmenkunta koiraa ja kuunteluoppilaita. Jokaisella koiralla oli 2 x 20 minuuttia omaa suoritusaikaa, mutta melkein yhtä paljon oppi seuraamalla toisten suorituksia. Aluksi Christa piti pienen esityksen omista koulutustavoistaan ja keskellä kurssia näytti vähän esimerkkejä omalla koirallaan. Kurssin jälkeen tuli sellainen olo, että treenata pitäisi vaan enemmän ja enemmän, jotta joskus pääisisi edes lähelle näiden huippujen suorituksia. Tähän täytyy taas todeta, että itsellä on kyllä hyvin asiat, kun on Lentsu kouluttajana - ja sitten vielä näitä vierailevia huippuohjaajia välillä.

Christa kertoi, että hänen omilla koirillaan on kotioloissa yhtä tarkat säännöt kuin koulutuskentällä - näin suurenkin lauman hallitseminen on helppoa. Johdonmukaisuus onkin se koiran koulutuksen a ja o. Jos kerran sanot yhtä ja toisen kerran toista, ei koira voikaan totella saatikka oppia mitään.

Itse olen myös aina pitänyt perusasentoa yhtenä tärkeimmistä asioista opettaa koiralle - toki tunnustan, että meillä on edelleen siinä paljon tekemistä, vaikka koko ajan ollaan sitä treenattu. Lisää treeniä vaan. Pitää päättää, mikä on se paikka, mihin haluaa oman koiransa tulevan ja sitten pysyä siinä, eikä palkita mistään sinne päin suorituksesta. Koiran pitää osata tulla samaan paikkaan joka suunnasta. Muistan, kun aloin olla jo epätoivoinen, kun Maya ei pentuna millään meinannut oppia sivulle tuloa, eikä se vieläkään ole siinä niin hyvä kuin Miro, jolle olen sentään sen saanut suhteellisen hyvin päähän. Muissa Maya alkaakin olla näppärämpi kuin isoveljensä :). Tai ainakin kuuliaisempi. Mayan paikka on vähän edessä - mikä toisaalta on kuulemma juuri pienten koirien ongelma, jos ne on opetettu katsekontaktiin, kuten Maya. Parempi olisi opettaa pieni koira katsomaan esim. polven korkeudelle, jolloin se pystyisi pitämään paremmin oikean paikan. Itselleni tämä on jotenkin vaikea ajatus (kun en näe, onko Maya tallella vai jäänyt jonnekin), joten taidan vaan pysyä tuossa vähän edessä olevassa paikassa, vaikka se sitten ehkä aiheuttaakin sitä edistämistä ja vaikeuttaa esim. omia käännöksiäni. Itse asiassa me emme Mayan kanssa kurssilla treenanneet tätä, tuli vaan mieleen muiden treeneistä. Mayan kanssa on kuitenkin hyvät eväät tämän treenaamiseen - sitä pitää edelleen palkata perusasennosta (tosin eilen jätti vain yhden tekemättä, joten edistystä on tapahtunut) ja sitten olen ajatellut kokeilla samaa kuin Lentsun neuvosta Mirolle, jotta sain sen lähemmäs eli palkkaan naksulla, kun koskee minua liikkeessä. En usko, että saan siitä Mayallekaan painamisongelmaa, kun en saanut sitä Mirollekaan.

Maya oli vuorossa toisena Roudan jälkeen ja me teimme ensimmäiseksi ruutua. Mayan suurin ongelmahan on se, että se ei yhtään hahmota, eikä hae ruutua, jos siellä ei ole alustaa. Alustalla menee kyllä hyvin ja reippaasti, mutta ei sillä taida olla muuten kovasti hajua siitä, mitä on tekemässä. Lähdössäkin se vain tuijottaa minua, vaikka kuinka yritän sanoa "missä ruutu on". Ensimmäisellä kerralla lähtin Mayan ruutuun alustalle, niin kuin normaalisti teemme. Sitten Christa neuvoi tulemaan lähemmäs ruutua (jonkun 4-5m päähän, jos sitäkään) ja käymään yhdessä Mayan kanssa ruudussa niin, että taputan maata ruudun takaosassa, siinä missä on se oikea paikka. Näin tehtiin. Ja Maya ampaisi suoraan yhden ruutumerkin taakse. Kun annoin toisen käskyn "ruutun", vaihtoi neiti seuraavalle merkille. Eli sillä ei tosiaankaan mikään lamppu syttynyt. Christa sanoi, että näitä toistoja, että käyn taputtamassa maahan, lähetän koiran ruutuun, tehdään vaan niin monta kärsivällisesti, että koira saadaan ymmärtämään, mitä siltä halutaan - ja kun koira menee (tai on menossa oikeaan kohtaan), palkka välittömästi. Jotenkin Christa tajusi heti, mikä on meikäläisen suuri ongelma eli se, että palkka tulee aina liian hitaasti. Juu, kyllä saan siitä kuulla Lentsulta ihan jatkuvasti. Siksi usein palkkaankin naksulla, kun sen kanssa se sentään tulee vähän nopeammin. Kun koira jatkuvasti vaan tarjosi merkkiä, sain ohjeeksi viedä koiran ruutuun oikealla paikalle ja jälleen näyttää sille, että tässä on ruutu ja taputtaa maata. Koiraa ei toruta, mutta sille kerrotaan jämäkästi, missä se oikea paikka on. Christa sanoi, että omille koirilleen hän pystyy myös kertomaan sen, milloin ne tekevät väärin - sitä ei tehdä kieltämällä kovin tai käyttämällä painokkaasti "EI"-sanaa, mutta sille kerrotaan, että tämä ei nyt mennyt ihan putkeen.. Aika monta kertaa sain viedä Mayan takaisinkin sinne - ja sain myös ohjeeksi, että jos se tarjoaa merkkiä kerran, ei anneta sen tarjota toista kertaa, vaan silloin viedään ruutuun. Välillä teimme myös niin, että Christa näytti sen paikan. Minusta tuntuu, että se, mikä vihdoin sain neidin tajuamaan, mitä siltä halutaan, oli se, kun jätin Mayan istumaan muutaman metrin päähän ja kutsuin siitä sitä ruutuun ja pysäytin edessäni siihen oikeaan paikkaan. Sitten taas palattiin lähetyspaikkaan, Christa näytti Mayalle paikan, minä lähetin ja saatiin jo se onnistuminenkin. Sen jälkeen homma alkoikin sujua ja Maya meni hienosti oikeaan paikkaan. Lopuksi vielä motivaatiotreeniä eli lähetys pitkältä matkalta alustalle. On se vaan ihanaa, kun on koira, joka kestää toistoja ja yhtä innokkaasti on joka kerta menossa ruutuun.

Ruudun paikan koiran tulee sisäistää niin, että se menee aina oikeaan (esim. tuo takalaita), lähetetään se mistä suunnasta tahansa. Ja sunnuntaina oli vuorossa koirakoe. Maya meni tosi hyvin ruutuun ed. systeemillä yhdestä suunnasta, mutta kas kun vaihdoin suuntaa, tarjosi taas merkkiä ja jouduin jälleen näyttämään sille muutaman kerran, missä se ruutu on. Ei toki yhtä monta toistoa kuin lauantaina, mutta kuitenkin suunnanvaihdos sekoitti aika äkkiä pienen pään. Treeniä, treeniä.

Meidän ensimmäinen 20 minuuttinen menikin tähän, joten vein Mayan autoon ja siirryin itse hetkeksi jälleen kuunteluoppilaaksi. Christa puhui lähes jokaisen koiran kohdalla häiriötreenien hyödyllisyydestä siitä, että koira pitäisi totuuttaa kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan, mitä kisoissa voi tapahtua. SM-kisoissä kehät ovat ihan vierekkäin ja monessa kehässä suoritetaan liikkeita yhtä aikaa, toisessa kehässä joku huutaa maahan kovallä äänellä, toisessa heitetään kapulaa tms. Tosi vaikealta treeniltä vaikutti mm. se, kun ohjaajan piti lähettää koiraa ruutuun ja samaan aikaan vierellä Christa oli heittävinään/heitti noutokapulan. Yhtä hankalaa oli, jos noutoliikeessä, joku toinen antoikin nouda käskyn, eikä ohjaaja - ja koiran piti totella vain ohjaajaa ja ohjaajan käskyjä. Paljon tehtiin kurssilla juuri näitä kuunteluharjoituksia niin, että koira oli esim. perusasennossa sivulla tai paikallaan olossa (niin että ohjaaja ihan lähellä) ja joku toinen antoi sille erilaisia käskyjä ja koiran piti pysyä asennossa ja kuunnella vain ohjaajansa käskyjä. Vaikeaa. Kokeiltiin eilen Helin kanssa ja Maya pysyi aika hyvin, paitsi kun kuuli "maahan"-käskyn. Ja Heli vielä käskytti hiljaa ja kiltisti. Eikä heiluttanut nenän edessä namia (mitä ei saanut ottaa) tai lelua. Tämän jälkeen arvostan meidän perjantain häiriötreenejä vielä enemmän - taidan olla vielä suuremmaksi häiriöksi ensi kerralla :).

Kuvassa koira lähetetään ruutuun, kun samalla kapula lentää toiseen suuntaan

Rai häiriötreeneissä - Julia pitää koiraa maassa ja Christa antaa käskyjä



Mayan toinen vuoro oli juuri ennen lounastaukoa (nam, pizzaa). Olin päättänyt, että en päästä itseäni helpolla, kun kerran olen kurssille tullut, vaan otan juuri ne liikkeet, joissa meillä on ongelmia ja vaikeuksia päästä eteenpäin. Niinpä tartuttiin kaukoihin (seisomaan nousemiseen) ja ohjattuun. Kaukoissa näytin ensin, miten Maya tekee. Mayahan tekee avoimen luokan istu-maahan -kaukot todella hyvin (varsinkin kun minä tietysti vertaan aina Miroon), mutta se seisomaan nouseminen onkin hankalampaa. Neuvoista huolimatta, en vain ole osannut sitä opettaa. Minun on äärimmäisen vaikea mennä maahan kyykkyyn sen viereen selkäni takia - ja muutenkin tässä nyt vaan on joku lukko ohjaajalla. Viime viikolla Lentsun kurssilla tein havainnon, että nyt Maya osaa nousta sieltä, mutta peruuttaa. Sitä en tiedä, tekisikö sitä sitten kokeessa.. mutta selkeästi sillä on nyt ylösnouseminen ja peruuttaminen sekaisin tai niin kuin päällekkäin. Yritimme lähempää ja vielä niin, että peittäisimme kasseilla tms. Mayan mahdollisuuden peruuttaa, mutta likka kyllä löysi aina uuden reitin :). Lopulta oli vaan mentävä sinne kyykkyyn maahan ja muutaman kerran autettava Maya nousemaan ylös. Pari kertaa sitä piti mahan alta vähän auttaa, sitten riitti, kun laitoin kättä sinne päin ja lopuksi tehtiin niin, että minä seisoin Mayan edessä ja Christa palkkasi Mayan namilla edestä niin, että ei työntänyt namia Mayaa kohti vaan piti paikoillaan, jolloin saadakseen namin Mayan ei kannattanut peruuttaa. Tätä samaa voisin käyttää yksinäni niin, että koira on pöydällä tms. Eilen kokeiltiin Helin kanssa, ja kyllä se tuntuu toimivan. Nyt vaan sitten apuohjaajia kehiin...

Sitten pohdittiin sitä ohjattua. Tämä on Mayan kanssa aloitettu oikeastaan vasta ihan vähän aikaa sitten käyttäen apuna alustaa (oikealla) samassa linjassa kuin merkki. Välillä olen vienyt Mayan merkin taakse ja siitä lähettänyt ja välillä olen jopa saanut lähetettyä sen merkille - ja siitä sitten käsimerkillä ja käskyllä oikealle. Christa sanoi, että itse hän käyttää oikeastaan heti kumpaakin/sekä keskimmäistä kapulaa (alustaa, ja niiden tulee olla samanlaisia), jotta koira oppii erottamaan ne ja kuuntelemaan ja vie ne myös kauemmas. Tai näin ainakin ymmärsin. Äkkiä sitä unohtaa... Mayalle sain ohjeeksi ottaa molemmat suunnat työn alle niin, että vien sen aina merkille ja lähetän siitä. Erikseen sitten merkkitreeniä niin, että alustat (kapulat) ovat paikoillaan, mutta palkkaan aina merkistä. Mayalla oli kyllä varsin hauskaa tässä treenissä, se on nimittäin jostain nyt keksinyt, että ne alustat ja merkit pitää kantaa minulle. Sunnuntaina sitten kokeiltiin ja kerran epäröinnin jälkeen, Maya lähti hienosti niin vasemmalle kuin oikeallekin alustalle. Mutta se merkille lähtö olikin sitten vaikeampaa. Maya, joka on "merkkihullut", selkeästi yritti varastaa alustalle suoraan. Piti vähän helpottaa, ja mennä lähemmäksi. Nyt ei se hieno paikka.. JATKUUU - KESKEN...

 

Tokokurssin viimeinen kerta

Syksy on virallisesti täällä, kun tokokurssi päättyy. Eilen oli viimeinen kerta. Ensimmäisenä ohjelmassa oli hyppy - ja arvasin, että me emme sitä avoimen hyppyä enää treenaa :). Juu, hyppynoutohan siitä sitten tuli. Eikä saanut edes omalla kapulalla ottaa, vaan vieraalla, painavalla kapulalla. Maya lähti ihan hyvin, taisi matkalla tiputtaa kapulan pari kertaa - ja ääntäkin taisi tulla. Mutta siis periaatteessa ihan hyvin.. tosin tuo ääntely ei mielyttänyt minua, eikä Lentsua. Nyt pitää vaan muistaa sanoa Mayalle, että pitää olla hiljaa. Se tepsii ainakin toistaiseksi. Pari toistoa ja ihan kivasti meni - ei tuo ihan esimerkilliseen perusasentoon kapulaa, mutta toisaalta minä kuulemma kumarrun sitä kohti - joten kun kummatkin vähän skarppaavat, kyllä tästä ihan hyvä tulee. Seuraava kierros mentiinkin sitten metallilla.. Maya oli vähän sen näköinen, että onko pakko, mutta kyllä se lopulta sen metallin sieltä haki ja sai esteenkin yli. Lopussa vähän petraamista. Mutta nyt kuulemma metallia treenataan hyppynoudon kanssa, koska se on on näin koiralle kivampaa kuin tasamaanoutona. Näin tehdään. Onneksi on oma hyppyeste.

Sitten oli vuorossa kaukot. Tein juuri havainnon, että Maya osaa nousta seisomaan - mutta peruuttaen. Sillä on ilmeisesti seisomaan nouseminen ja peruuttaminen nyt päällekkäin - vähän sama kuin itsellä menee välillä pari kieltä päällekkäin. Muistan kun Espanjassa ruotsi pyrki väkisin esiin, kun espanjaa piti puhua.. No, tämän pitäisi korjaantua sillä, että naksuttimella palkkaa siitä ylös nousemisesta - naksuttimella siksi, että silloin palkka tulee oikeasta asiasta, kun muuten olen liian hidas palkkaamaan ja palkka tulee silloin peruuttamisesta. Mutta se hyvä, että se nousee nyt! Istu-maahan menee hyvin - nyt vain tämä seisominen kuntoon, niin ollaan taas paljon pidemmällä.

Paikallaanolot seuraavaksi ala voittaja. Eli kaikki yhtäaikaa maahan - palkkasin Mayan taas ensimmäisellä maahanmenosta, kun meillä on siinä ollut niitä ongelmia. Ison puskan taakse piiloon ja nyt oltiin pidempi aikakin. Maya oli pysynyt hyvin, mutta kovasti kuulemma kiinnostanut naapurin tekemiset.

Loppuun sitten päättäjäisleikki: koira jätettiin kauas odottamaan (Maya istumaan), siitä sitten ohjaaja siirtyi itse valitsemansa välimatkan päähän (minä siis kauas, kun en itse pääse juoksemaan), josta sitten piti lähettää koira kiertämään iso pensas/puu - sieltä pitkän matkan päähän ja esteen yli palkalle. Tarkoitus oli treenata palkkaamattomuutta (palkka tuli vasta muutaman asian jälkeen). Samalla tuli treenattua ketjuttamista ja irtoamista :). Maya jäi hyvin, tuli tuhatta ja sataa kohti ja kiersi sen pensaankin ihan itse - tosin vaati useamman käskyn ja vähän kehujakin. Ja ampaisi sitten pensaan toiselta puolen minua kohti ja tiesin, että juoksemaan en pysty, joten päätin sitten vaan lähettää Mayan kaukaa hyppyesteelle - ja Mayahan irtosi ja hyppäsi. On se vaan niin hieno koira. Aina välillä yllättää, miten paljon se osaa ja on valmis tekemään.

Illalla olisi häiriötreenit, lauantaina tokokurssi ja sunnuntaina olisi tarkoitus treenata Helin kanssa tokoa eli kovin on tokopainotteinen viikko meillä. Ensi viikolla sitten taas lajinvaihto...

Ahvenanmaalla kisaamassa

Viikonlopun Maya vietti Mirv an kanssa Ahvenanmaalla aksakisoissa. Jo heti perjantaina tuli iloinen viesti: 0-voitto! Loistavaa Maya ja Mirva. Tahti jatkui samaan malliin ja loppusaldo oli 3 x 5 ja 2 x 0. Jokaiselta (5) radalta tuli myös sijoitus (2 x 1.sija, 1 x 2.sija ja 2 x 3.sija) ja kassikaupalla palkintoja ja ruusukkeita. On se tyttönen vain aikamoinen agilitytykki :).

Tokokurssin 5.kerta

Eilen oli jo tokokurssin toiseksi viimeinen kerta. Harmi. Vielä kun meiltä jäi yksi kerta välistä, kun oli se koe. Silloin oli kuulemma treenattu metallia (ei väliä, vaikka tämä jäikin välistä, olisi vaan aiheuttanut harmaita hiuksia ohjaajalle) ja ruutua.

Tällä kertaa ohjelmassa oli merkki. Ihan turha luulla, että olisimme selvinneet siitä kunnialla, vaikka Maya merkkiä rakastaakin. Se kun ei osaa etsiä sitä katseellaan ja on ihan turha luulo, että se löytäisi sen ensimmäisellä tai toisellakaan kerralla. Ensimmäisellä kerralla sinkosi sinne, mistä oltiin lähdetty ja toisella kerralla meni samaan suuntaan muovipurkin taakse. Ideaa siis oli, toteutus ontui.. ei auttanut muu kuin käydä näyttämässä neidille, missä se merkki on. Ei kyllä onnistunut sittenkään, ampui kyllä oikeaan suuntaan, mutta pitkälle merkin ohi. Piti sitten ihan kädestä pitäen näyttää Mayalle, missä se merkki on. Sitten alkoikin onnistua ja pari viimeistä yritystä olivat tosi hyviä ja Maya pysähtyi ihan merkin taakse.

Sitten treenattiin ohjatun alkeita. Tätä me emme ole treenanneet sitten kesäkurssin, jolloin samaa tehtiin lelulla ja se oli Mayalle tosi vaikeaa. Tuppasi varastamaan lelulle. Nyt treenattiin alustalla, joka oli merkistä oikealla (samalla korkeudella kuin merkki). Ensin käytiin vähän muistuttamassa Mayalle, mikä se alusta on.. ja sitten vietiin koira merkin taakse ja lähetettiin "oikea" -käskyllä ja käsimerkillä alustalle. Tämä tuntui toimivan hyvin, joten tällä jatketaan. Muutama toisto vielä. Nyt ainakin tiedän, miten jatketaan ohjatun opettamista, kun nyt siirrytään opettelemaan pääsääntöisesti uusia asioita (toki näitä on tehty koko ajan, mutta viikko pari on keskitytty tuohon avoimeen luokkaan).

Ryhmäliikkeenä vahvistettiin vielä liikkeestä seisomisen jäämistä, kun Lentsu vaan ensin sai ryhmän tajuamaan, mitä piti tehdä. Maya pysyi kyllä hyvin. Tämä tuntuu nyt menneen sen tajuntaan. Ei toki tarkoita, että olisi pomminvarma, mutta kuitenkin. Koira siis jätettiin seisomaan ja itse käveltiin eteen päin, käännyttiin vasemmalle/oikealla, täyskäännös ja palattiin koiran sivulle. Ja sitten tehtiin vielä liikkeestä istumista Mayan kanssa. Apuja tarvitsi vielä, kun tätä ei olla tehty pitkään aikaan. Nyt sitten vissiin pitää tehdä :).

Paikallaanolot otettiin viimeiseksi ja tämä meni hyvin. Totesin itsekseni, että kai voin luottaa koiraan ja olla vilkuilematta taakseni tms., jos kerran Maya pysyi kokeessakin, vaikka vierestä säntäsi kaksi koiraa piiloon. Palkkasin maahan, koska neiti tuntuu aika tavalla ennakoivan perusasentoja tällä hetkellä.

Nyt on Mayalla ollut tokotreenit/kilpailut kolmena perättäisenä iltana, eikä näytä likka kyllä millään lailla kyllästyvän/väsyvän. Tänään aamulla Maya lähtikin sitten Mirvan kanssa Ahvenanmaalle kisaamaan agilityssä, joten pienellä vaihtui laji lennosta. Me vietämme Miron kanssa rauhallisen viikonvaihteen :).

Kisaraporttia

Eilen oli sitten Mayan toinen avoimen luokan kisa. Kiitollinen TKY:lle, että ystävyysotteluiden "varjolla" olemme päässeet Mayan kanssa kisaamaan. Nyt oli vuorossa Auran Nuuskujen järjestämä kisa Piuhan kentällä Maskussa ja tuomarin - kukas muukaan kuin - Lentsu. Joo, ei se ole helpompaa mennä kouluttajan tuomaroimaan kisaan, sillä hän tietää kaikki virheet ja ohjaajan kommervenkit. Ja sitten vielä koira sattuu tykkäämään kovasti Lentsusta ja pelko olikin, että Maya käy välillä kysymässä Lentsulta, menikö hyvin.. tätä se on tehnyt treeneissä. Myöskin palautetta on varmasti odotettavissa ja kotiläksyjä :).

Evan kanssa kävin tekemässä kenraaliharjoitustreenit TSAUkkilassa tiistaina. Taas tuli uusia virheitä esille - tosin sain myös hyvin harjoiteltua tuota liikkeenohjaajahäiriötä. Eva lähti sitten vielä Vallen kanssa kannustamaan meitä kisohin, kiva!

Kokeessa oli vain 6 alokasluokan koiraa, 4 avoimen luokan ja 3 voittajan koiraa. Kisan olisi siis luullut menevän nopeaan.. no, ihan nopeasti se ei mennyt. Liikkeenohjaaja oli uusi ja kaaviot pitkiä. No, tulipa sitten näitäkin harjoiteltua. Mayan kanssa odottelimme vuoroamme kehän laidalla, josko se vaikka vähän rauhoittuisi ja jaksaisi keskittyä paremmin. Se kun käy melkoisen kuumana..

Meidän suoristusvuoromme avoimessa luokassa oli vasta neljäntenä eli viimeisenä. Paikallaanolossa saimme viereemme dobberin. Ei siinä mitään, mutta kun ohjaaja keskusteli jo kentän ulkopuolelle, että koira ei pysy paikoillaan ja saattaa (tai siis todennäköisesti lähtee) lähteä sieltä kuin ohjus. Minä jo hetken ajattelin, teenkö ollenkaan koko paikallaanoloa. Siinä vaiheessa kun tuomari piti meille puhuttelua ja sanoi, että älkää jännittäkö, ei teillä ole mitään pelättävää, meinasin jos sanoa, että ai eikö muka ole? Minä siis jännitin sitä, minne se dobberi sinkoaa (syökö Mayan) ja lähteekö Maya paikallaanolosta, jos se sinkoaa vierestä jonnekin.

Yritin pitää Mayan katsekontaktia yllä, kun tuomari puhui meille ja liikkeenohjaaja - tällä kertaa onnistuin melko hyvin ja Maya meni hienosti maahan ihan ensimmäisellä käskyllä! Sitten vaan piiloon.... ja kun olimme hetken olleet piilossa, kuuluu ääni, ottakaa nro x kiinni. Dobberi oli lähtenyt. Ohjaaja kutsui sitä ja sai kytkettyä. Ja vähän ajan päästä seuraava, ottakaa nro y kiinni ja sprinkku oli lähtenyt. Siinä sitten minä ja tollerin omistaja revimme puusta lehtiä ja odotimme kauhulla, mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitä meidän koiramme ovat tehneet.. Palasimme kehään ja siellä nämä kaksi makailivat kaukana toisistaan (tolleri oli suoritusvuorossa ensimmäinen ja Maya viimeinen) paikoillaan. Sitten vielä piti jännittää malttaako Maya nyt pysyä maassa niin kauan, kun olen päässyt sen sivulle ja vielä odottaa käskyä nousta istumaan. Hyvin meni. Ja me saimme täydet 10 pistettä!! Että olin ylpeä pienestä. Vaikka muut liikkeet menisivät pieleen, tässä riittäisi iloitsemista.

Sitten piti odotella taas omaa vuoroa. Se hyvä puoli siitä oli, että ehti vähän seurata, mitä kehässä tapahtuu ja mistä liikkeet alkavat tms. Pitkät oli kaaviot ja matkat. Yllättävän paljon aikaa meni myös paikasta a siirtymiseen paikkaan b. Maya onneksi on hyvin hallittavissa myös nuo siirtymiset - Miron kanssa tuo olisi ollut täyttä tuskaa.

Liikkeet tehtiin perinteisessä järjestyksessä (toki näin onkin useimmiten alemmissa luokissa), joten seuraamisessa aloitettiin. Maya lähti kivasti liikkeelle, mutta seurasi sellaisessa paikassa, että en yhtään nähnyt sitä itse, joten en tiennyt, onko minulla koiraa edes mukana. Apua. Yleensä Maya vähän edistää ja se on minulle parempi, kun näen, onko se mukana.. pari haahuilua taisi tulla ja taisi jättää yhden perusasennon tekemättä. Täyskäännökset menivät paremmin kuin oletin. Koska seuraamispätkä oli pitkä ja olemme vähän pidempää pätkää harjoitelleet, Maya haahuili vähän lopussa ja eksyi jonnekin toiselle puolelleni. Tätä on sattunut myös treeneissä - onneksi nyt vasta ihan lopussa. Saimme tästä 7 pistettä.

Liikkeestä maahanmeno on Mayan bravuuri, mikä ei toki tarkoita sitä, että se kokeessa onnistuisi. Nyt onnistui. Maya tipahti maahan - minä jatkoin matkaa (ja taas pitkälle), pysähdys - koiran taakse ja sivulle. Ja Maya jopa malttoi odottaa käskyä, ennenkuin nousi sivulle - eikä hypähtänyt myöskään ilmaan! Tästä täydet 10.

Luoksetulo oli sijoitettu ihan kehän reunaan ja puolessa välissä oli sihteerin pöytä. Hieman mietin, onko tämä nyt hyvä vai huono asia. Ei ollut kumpaakaan. Maya jäi kiltisti istumaan ja malttoi odottaa, kun kävelin pitkälle kehän toiseen laitaan. Olin lämmittelyssä ottanut pari luoksetuloa ja palkannut stopista. Mayahan ennakoi stoppeja treeneissä tosi vahvasti ja kisoissa sitten kiitää tuhatta ja sataa... mutta tällä kertaa pieni sininen pysähtyi käsimerkistä hyvin ja hypähti perusasentoon sivulle. Taisi olla vähän vinoon :). Tästä hienosti 9 pistettä.

Pieni muistutus Mayalle, että seuraavaksi tehdään liikkeestä seisominen. Ja ei kun menoksi. Maya seurasi nyt liikkeissä tosi hyvin (minulle on ehkä jäänyt traumoja siitä, kun Miron seuraaminen liikkeissä oli tosi huonoa) ja top-käskyllä jäi seisomaan hyvin. Tai niin ainakin oletan :). Siellä se seisoi, kun käännyin matkan päässä ympäri ja jatkoin koiran ohi ja taakse. Eikä muuten liikkunut! Vau. Mutta perusasennon kyllä ennakoi... Tästä 8,5p.

Noutaminen olikin sitten luku sinänsä :). Voi Maya. Heitin kapulan ja otin Mayaan katsekontaktin, jonka jälkeen se vasta saa luvan (käskyn) lähteä noutamaan. Ja lähtihän se - vauhdilla ja haukkuen. Eikä siinä vielä kaikki.. Lentsun mukaan murisi vielä, kun toi kapulaa minulle (minä en kuullut, minä varmaan harmittelin vielä mielessäni sitä haukkumista). Toihan se sen pienen kaarroksen (oli viemässä kapulaa vissiin jonnekin muualle tai jollekin toiselle) tehtyään sivulle, tosin perusasento oli kyllä aika kaukana minusta. Yletyin kuitenkin hyvin kapulaan. Tästä 7 pistettä. Ja tästä seuraa varmaan kotiläksyjä...

Kauko-ohjaus oli vuorossa seuraavana. Maya meni hyvin maahan, jätin koiran ja kävelin taas melko pitkän matkan päähän (tosin ei haittaa, ollaan onneksi treenattu pidemmältäkin matkalta). Ensimmäisellä nousi hienosti istumaan, mutta sitten alkoi kuikuilla taakseen - ilmeisesti taas otti häiriötä liikeenohjaajasta, joten vaati 2 käskyä maahanmenoon. Loput kaksi (istu, maahan) teki hienosti, eikä liikkunut paikastaan. Tästä 7,5 pistettä.

Sitten vielä se hyppy... tässä olin nyt varovainen, ettei Maya vaan pääse hyppäämään ennen lupaa. Jäin esteestä melko kauas ja toivoin vaan, että Maya siitä huolimatta hyppää esteen yli. Ei huolta - hyvin lähti ja maltoin odottaa, että on maassa ja vasta sitten "sit" -käsky. Istui hyvin. Siitä käsky "sivu" ja Maya hyppäsi takaisin päin ja tuli sivulle. En oikein muista, mutta melko varmasti hypähtäen :). Tästä saimme hienosti 9,5p.

Lopuksi vielä kokonaisvaikutus, josta saimme täydet 10 pistettä. Näin Maya oli hienosti saanut toisesta avoimen luokan kisastaan ykköspalkinnon kokonaispisteillä 173,5p. Sijoituimme jälleen toisiksi ja saimme pokaalin ja ruokaa. Mayahan alkaa kohta ansaita omat ruokansa (eri asia sitten kelpaako sille...).

Tänään neidillä on tokokurssi ja huomenna Maya sitten lähteekin Ahvenanmaalle kisaamaan - agilityssä tällä kertaa. Mayalla on alkanut harrastuskausi ja näyttelyt ovat nyt haudattu tältä vuodelta. Häntä saa olla ihan missä asenossa Maya sitä haluaa pitää.

Maya korkkasi avoimen luokan

Meillä oli eilen Mayan kanssa ensimmäiset avoimen luokan tokokisat. Pääsimme kisaamaan TKY:n joukkueeseen ystävyysotteluun Spanielikerhoa vastaan. Kisat järjestettiin Haunisissa ja olivat mukavan pienet: 8 alokasluokan koiraa, 4 avointa ja 1 voittaja. Tuomarina Ralf Björklund.

Mirva onneksi suostui kuskiksi, muuten Hauninen on kyllä työssä käyvällä (ensin työpäivä, kiireesti kotiin, Miro ulos jne.) ja autottomalla ihmisellä aika vaikeasti saavutettava kisapaikka. Ukkonenkin alkoi juuri ennen kun lähettiin ja vettä tuli kaatamalla. Onneksi kisapaikalla ei sitten enää satanut. Vielä kun oma vatsa on tiistaista asti ollut todella huonossa kunnossa (ja on edelleen, joten ei johdu jännittämisestä), niin alku oli aika hankalaa. Onneksi tällaiset murheet unohtuvat kisapaikalla.

Maya oli suoritusvuorossa toisena, oikein ideaali paikka. Treenit kotona ovat menneet oikein hyvin, joten lähdin ihan luottavaisin mielin kisaan. Maya osaa kyllä kaikki liikkeet, mutta sitten se kisatilanne - se on niin erilainen, että mitä tahansa voi sattua. Ja sattuikin :).

Kisa käytiin Haunisissa nurmikentällä, joka oli tosi pitkä - ja märkä. No, onneksi Maya ei tunnetusti ole mikään hienohelma ja nurmella on treenattu muutenkin. Paikallaanolon otin aika varman päälle, koska treeneissä Maya on viime aikoina vaatinut kaksi käskyä. Päätin onnistua tässä. Maya ei myöskään vielä ole kauhean kärsivällinen odottelun suhteen, joten tuo liikkeenohjaajan puhuminen aluksi herpaannuttaa sen kontaktin minusta - ja toisaalta, koska me ollaan niin vähän treenattu liikkeenohjaajan kanssa, vie Mayan huomion liikkeenohjaajaan. Joten vapautin sen sivulta aika monta kertaa ja otin uudelleen, jotta saisin sen ottamaan kontaktia minuun. Annoin melkoisen ponnekkaan käskyn maahan (edelleen ystävällisesti) korostaen sitä vähän (ihan vähän vaan...) vartalolla. Mutta Maya tipahti ensimmäisellä maahan! Yes. Sitten vaan kohti kehänauhaa ja kehästä ulos liikkeenohjaajan perässä kohti piiloa. Ja kyllä ne 3 minuuttia ovat PITKÄT! Välillä näkyi, kun tuomari kirjoitti jotain ylös, ja sehän ei yleensä tiedä mitään hyvää.. Kun palattiin kehään, makasi Maya kuitenkin ihan rauhallisena paikallaan. Mutta puolessa välissä kun olin palaamassa sen luo, nousi istumaan. Ihan hassua. No, pysyi paikoillaan kumminkin. Tästä sitten saimme vain 6. Oli kuulemma haistellut nurmikkoa (ja haisteli samaa kohtaa, kun liike alkoi siitä myöhemmin ja muutama muukin haisteli sitä samaa kohtaa, joten siinä oli jotain - tosin ainahan sitä voi olla) ja sitten se ylös nouseminen liian aikaisin. Aika raju pisteiden pudotus kumminkin mielestäni. No, saatiin sentään jotain. Kysyin Mirvalta vielä, miten Maya oli maannut - ja kuulemma ihan rauhallisesti ja vähän haistellut. No, itse olen tyytyväinen siihen, että pysyi paikoillaan!

Yksilöliikkeet tehtiin perinteisessä järjestyksessä, joten aloitettiin seuraamisella. Maya lähti hyvin liikkeelle ja parin askeleen päästä siirryttiin juoksuun - ihan hyvin meni sekin. Sillä oli selkeästi hieman vaikeuksia seurata pitkällä nurmella ja kuoppaisella alustalla, mutta minulla itselläni se oli vielä vaikeampaa. Tosi hyvin Maya kyllä seurasi ja piti kontaktia. Ensimmäinen perusasento jäi tekemättä (arhghh), mutta kaksi seuraavaa Maya teki hyvin. Tästä me saimme 7...

Maahanmenossa meni taas maahan ihan superhienosti tipahtaen - jatkoin matkaani - käännös ja koiran taakse ja siitä sivulle. Maya pysyi hienosti (tosin se kyllä osaakin tämän - aina voi silti sattua vaikka mitä) maassa. Mutta kun sitten annoin käskyn sivulle, neiti hyppää metrin ilmaan ylöspäin ja laskeutuu puolimetriä sivulle - ei tainnut edes istua. Ei voinut kuin nauraa. Tästä 7,5.

Luoksetulon jättömatka oli pidempi kuin olin odottanut, ei siinä mitään.. vauhtia vaan ehtii tulla aika tavalla. Vaikka on treeneissä ennakoinut pysähdystä, osasin kyllä odottaa, että kisoissa ei tee sitä. Ei tehnyt ei. Jäi hyvin istumaan, hieman nyki, kun liikkeenohjaaja sanoi "käsky". Lähti tuhatta ja sataa kohti, annoin käsimerkillä pysähdyskäskyn - vähän mietti.. valui ja pysähtyi. Ehkä jopa hieman varasti (ehkä ei), kun kutsuin sivulle. Ja tietysti hypähti sivulle. Tästä siis 6, joten ilmeisesti tulkittiin läpijuoksuksi..

Seisominen seuraamisen yhteydessä meni upeasti - Maya pysähtyi top-käskyllä, minä kävelin eteen ja takaisin taakse, eikä likka liikkunut mihinkään ja teki hyvin perusasennon: 8,5. Nyt en kyllä ole ihan varma, ennakoiko perusasentoa vai ei.. se nimittäin voisi selittää, miksi saimme vain 8,5.

Noutaminen meni hienosti! Maya pysyi sivulla, lähti luvalla vauhdilla kapulalle, nappasi sen (vielä takaa) suuhunsa ja tuli hienosti sivulle (ehkä olisi voinut olla 5-10 cm lähempänä, mutta oli kyllä hienosti sivulla ja piti kapulaa suussaan, eikä kertaakaan edes ollut tiputtanut sitä). Olin siitä niin ylpeä! Saimme tosin vain 7, mille en keksi mitään selitystä...

Kauko-ohjauksessa Maya otti liikkeenohjaajasta ihan hirveästi häiriötä. Mayahan osaa avoimen luokan kaukot ihan superhyvin, en oikein edes tajua, miten Miron jälkeen olenkin saanut Mayan tekemään ne niin hienosti. Siksi olinkin melkoisen kauhuissani, kun Maya jumitti ensimmäistä istumaan nousua. Tässäkö tämä nyt on? Tuleeko tästä samanlaista taistelua kuin aikoinaan Miron kanssa? Sitten vaan päätin, että minä saan Mayan ylös sieltä. Kolmannella käskyllä nousi istumaan ja loput teki kuin vettä vaan liikkumatta yhtään. Tästä pisteitä 7.

Estehyppy viimeisenä. Hyppy oli sijoitettu tosi lähelle kehänauhaa ja minua pelotti melkoisesti viedä Maya sinne. Minulle on jäänyt Miron kanssa kisaamisesta pari muutakin traumaa: pelko, että koira lähtee kehästä liiasta innosta ja se, että hyppää ennen aikojaan (josta tulee nykyään heti nolla). No, olisi pitänyt luottaa Mayaan enemmän :). Mayahan pystyy kehässäkin vaihtamaan paikkaa nätisti seuraten, mitä Miro ei ikinä pystynyt. Ja sivulla käskyllä pysyi hyvin hypyn toisella puolella. Koska viime päivinä olen saanut Mayan hypyn melkoisen sekaisin (ei kestä tässä toistoja - jos saan yhden onnistuneen suorituksen - ei kestä sitä, että teen sen uudelleen, vaan sitten alkaa tarjota ties mitä tai ei hyppää lainkaan), vähän jännitin tätä. Ihan turhaan. Maya hyppäsi hyvin, ajautui kyllä aika kauaksi esteen taakse, mikä toisaalta ihan hyvin. Kuten opetettu, en antanut istu-käskyä ilmassa (jos olisin antanut, ei varmaan olisi istunut, ehkä ei vielä toisellakaan..), vaan vasta kun tassut oli maassa. Sit-käskyllä Maya istui kauniisti. Ja sivu-käskyllä hyppäsi takaisin ja tuli sivulleni ehkä lievästi hypähtäen. Tästä 8,5 ja ihan en taaskaan tajua, miksi pisteitä lähti noinkin paljon.. Kokonaisvaikutuksesta saimme 8, mikä kyllä oli ihan paikallaan. Tosin se toinen Maija (pon), joka voitti luokan ainoalla ykköstuloksella teki kaiken niin hienosti ja sai vain 9. Sitä vähän ihmettelin.

Kaiken kaikkiaan hyvä avaus - olen Mayaan tosi tyytyväinen. Maya keskittyi hyvin, ei vinkunut, ei haukkunut, vire pysyi koko ajan. Itse asiassa Maya oli tosi innoissaan ja kävi ehkä hitusen verran liian kuumana, mutta toisaalta mieluummin niin kuin, että ei olisi mitään intoa. Mayasta työskentely nyt vaan on niin huippukivaa. Pisteitä saimme yhteensä 142 ja se oikeuttaa 2-palkintoon. Sijoituimme 2.sijalle ja Maya sai vielä ison pokaalin ja ruokasäkin. Paras palkka sille kyllä taisi olla aksatreenit kisan jälkeen Mirvan kanssa. Varsinainen Mayan puuhapäivä. Tänään lepäillään ja huomanna Maya pääseekin Mirvan kanssa Nooran agilitykurssille.

Tokokurssin 3.kerta

Tokokurssin kolmannesta kerrasta on kyllä jo viikko aikaa, mutta kun en vaan millään ole saanut kirjoitettua. Olen ollut itse ihan vetämättömissä, ilmeisesti jonkinlainen vatsaflunssan tapainen. Töissä kyllä olen - täältä sen olen saanutkin, joten voin lahjoittaa eteenpäin.

Viime kerralla treenit aloitettiin varsin haasteelliselta näyttävällä tehtävällä. Kenttä oli täynnä leluja, merkkejä, ruokakippoja tms. ja koira piti sitten niiden läpi kutsua luokse. Maya sai luvan aloittaa. Olin melko varma, että me onnistuisimme tässä ihan hyvin, Mayalla on kuitenkin sen verran korkea halu tehdä töitä ja tulla luokseni, mutta eihän sitä koskaan voi tietää. Maya kuitenkin suoritui tehtävästä loistavasti. Sama juttu uusittiin vielä toiseen suuntaan - ja vielä kerran niin, että nyt Lentsu oli keskivaiheella kyykyssä ja vielä vingutti lelua. Edelleen Maya ampaisi mamman luokse ja hypähti (no, pitihän nyt jotain korjattavaa jättää) perusasentoon. Hieno pieni sheltti! No, on tietysti myönnettävä, että Maya ei ole esim. pallohullu, sellaisen koiran kanssa tämä tehtävä olisi vaikeampi. Myöskään ruoka ei sille ole mitenkään ylivoimainen este tehdä töitä - kipot tosin olivat tyhjiä, mutta olen kyllä melko varma, että Miro olisi käynyt tarkastamassa asian...

Tämän jälkeen olikin sitten vuorossa seuraaminen tämän tavarapaljouden keskellä. Meni ihan hyvin - mitä nyt kerran Mayan oli pakko käydä tekemässä merkki (miten koirasta voi tulla niin lyhyessä ajassa ja niin pienellä treenillä merkkihullu?) ja perusasennot olivat vähän hakusessa jälleen. Ja niitä on kyllä treenattu.. ja treenattu sen jälkeenkin. Taitaa olla meidän iäisyysläksynä.

Sitten vuorossa oli tunnari - toiset treenasivat siihen vauhtia ensin kiertämällä puuta. Minä lähetin Mayan suoraan laudalle, jossa oma oli hieman peitettynä nurmeen. Maya kyllä löysi oman, mutta ei kyllä käyttänyt kovin hyvin nenäänsä ja vähän taisi yrittää niitä muitakin. Ja tuodessaan kapulaa minulle pysähtyi Lentsun kohdalla kysymään, onko tämä nyt ok... Kyllähän se sitten minullekin lopuksi tuli. Maya hakee kyllä paremmin kapulaa, kun se on nurmikkoon piilotettu. Sen sitten saimmekin kotiläksyksi. Vähintään 4 (vai oliko se 5) kertaa viikossa. Myös puunkierron kautta haettiin sitä varmuutta pitämiseen ja sivulle tuomiseen. Se oli kyllä Mayan kanssa aika koomista. No, kyllä se taisi sen puun kapula suussaan kiertää pari kertaa.. Ei Maya-pieni ihan tajunnut, mistä on kyse..

Paikallaanolo meni hyvin - siis itse pysyminen. Maahan en taaskaan saanut sitä kuin toisella kerralla ja melkoisella vartaloavulla. Pelkään, että vaikeuksia tulee olemaan myös illan kisoissa. Meiltä nimittäin jää tämä kurssikerta väliin, kun menemme kisaamaan. Ihan kiva on käydä katsomassa, mitä osaamme. Periaatteessa Maya osaa liikkeet ihan hyvin, mutta sekä minun jännittämiseni (vaikka en ymmärrä, mitä jännittämistä siinä on) että liikkeenohjaajan käskytys (kun treenaan niin paljon yksin) tulee varmasti tuottamaan ongelmia...

Tokokurssin 2. kerta

Eilen oli Lentsun tokokurssin 2. kerta. Sinne oli ihan kiva lähteä, vaikka muuten minulla oli kyllä ollut todella huono päivä. Onneksi huono tuuli jäi kotiin! Mayaa odotti autossa soopelin värinen herrasmies innoissaan - Maya ei tosin ole autoilusta eikä ehkä herrasmiehestäkään niin innoissaan, mutta kun Kupittaa lähestyy, alkaa itkeminen..

Ensimmäinen tehtävä näytti varsin haasteelliselta: ympäri kenttää oli ruokakippoja, merkkejä, leluja, palloja, Lentsu.. ja siitä sitten kaiken tämän rojun (ei koske Lentsua) keskeltä koiran piti tehdä häiriöistä välittämättä suora luoksetulo. Maya oli tässä ihan pro. Kiva onnistua jossain :). Se ei edes vilkaissut mitään kippoja sun muita, kun pinkaisi mamman luokse - tosin se hyppy sivulle nyt oli vähän ylimääräistä. Miten minä saankin kaikki koirani hyppäämään sivulle? Sama uusiksi toiseen suuntaan ja meni ihan yhtä hienosti. Kolmannella kerralla Lentsu oli vielä puolessa välissä kyykyssä ja vingutti lelua, eikä Maya välittänyt siitäkään. Hieno pieni shelttityttö. Miron kanssa tämä ei tosiaankaan olisi onnistunut yhtä hyvin, joten osaan kyllä arvostaa Mayaa ja sen työskentelyintoa ja häiriön kestävyyttä.

Seuraava tehtävä oli sitten seurauttaa koiraa kaikkien näiden kippojen ja lelujen keskellä. Tämä muuten varsin hyvin, mutta kerran Mayan oli ihan pakko tehdä merkki. Se siis riitti, kun keskiviikkona kaksi kertaan tein sen kanssa merkkiä, niin johan taas tarjottiin. Perusasennot edelleen (!) hukassa, joten niihin varmaan keskitytään nyt tällä viikolla, kun se peruuttaminenkin on nyt hallussa :). Sitä muuten tuppaa sitten tarjoamaan mm. kaukoissa.


Ryhmäliikkeenä vielä seuraamista, mikä meni sekin kivasti, tosin minulla oli nami kädessä, koska sain nyt neuvoksi Lentsulta auttaa Maya aina perusasentoon niin, että ei tule epäonnistumisia. Eipä tuo kyllä ilman namiakaan ota muista häiriötä. Kuten monta kertaa on todettu, kun on paljon häiriötä, koira työskentelee paljon keskittyneemmin kuin siinä ihan pienessä häiriössä.

Loppuun vielä paikallaanolot. Mayasta näin heti, että en saa sitä ensimmäisellä käskyllä maahan.. ja niin siinä kävi. Jouduin sitten antamaan toisen käskyn ja vartalo-ohjauksella listättynä, että varmasti menee maahan. Hyvin oli likka pysynyt paikoillaan, vaikka vierustoveria käytiin pariin otteeseen vissiin korjaamassa ja jotain muutakin hässäkkää oli. Itse olin puun takana piilossa, joten en nähnyt mitään. Muutenkin olen nyt treeneissä yrittänyt mennä piiloon taakse päin vilkuilematta, kun sitä ei voi kisoissakaan tehdä. Luotan siihen, että Lentsu kyllä kertoo, jos jotain on pielessä :).

Reipas tyttö oli treeneissä - tämä viikko on Mayalle ollut varsin tokopainotteinen. Tiistaina tehtiin hyvät treenit kotikentällä ennen kuin lähettiin mätsäriin. Treenattiin liikkeestä jääviä: maahanmeno liikkeenä palkatta ja heti perään seisominen alustalla. Samoin otettiin sitä peruuttaamista jonka tuo siis oppi minun ennakkoluuloistani huolimatta. Noutoa treenattiin myös - saatiin siinäkin onnistumisia ihan mukavasti. Kaukot (istu - maahan) alkavat sujua myös tosi kivasti. Seuraamista olen treenannut nyt niin, että palkkaa siitä, kun koskettaa minua - näin sain ainakin Miron lähemmäs itseäni. Tosin nyt pitää taas keskittyä niihin perusasentoihin.

Keskiviikkona oli shelttikerhon tokotreenit ja sen jälkeen meillä oli Annan kanssa Mayan ja Voiton treenit. Mayan kanssa otin seuraamista ja sain Annalta hyviä vinkkejä/muistutuksia siitä, että ei tarvitse lähteä niin kiireellä liikkeelle, eikä kääntyä.. otin myös nuo samat jäävät uudeelleen ja lisäksi ruutua. Ruutuun likka meni tuhatta ja sataa ja pysähtyi alustalle tosi hyvin. Matka oli vielä pitkä ja ruutu hassusta ylämäessä. Tein myös yhden kokonaisen ruudun, jossa sitten itse aiheutin sen, että Maya lähti sieltä liikkeenohjaajan kutsusta hieman ennen omaa kutsuani - vilkaisin sen verran sivulle, että Maya luuli minun tarkoittavan, että saa lähteä... Arhgh. Kyllä sitä itse on välillä niin tyhmä. No, Maya on taitava ja ihana :). Paikallaanolo Voiton kanssa meni hyvin - ja meni muuten ensimmäisellä maahankin.

Tänään onkin aksan vuoro. Huomenna on Mayan lepopäivä (ja pesu), kun minä menen katsomaan paimennusta Somerolle (PM-kisat). Sunnuntaina on sitten kauneuspäivä eli Salon koiranäyttely.

Kuvista kiitos Sadulle!!

Tokokurssi 1.kerta

Pitänee aktivoitua, kun taas kurssikin alkoi (kesäkurssi jäikin kommentoimatta). Eilen siis suuntasimme jälleen Kupittaalle Lentsu kurssille täynnä intoa helteestä huolimatta. Uhkaava ukonilma/sadekin väistyä kurssimme tieltä. Lentsulla on kyllä ihmeelliset suhteet säänhaltijoihin.

Meidän kanssa samassa ryhmässä tällä kertaa myös toinen sheltti: Heidin Darcy. Sen lisäksi Lyyli-tolleri - schapendoes ja mitteli.Aloitimme "tutustumalla" ryhmän toisiin koiriin eli tekemällä pujottelua ringissä. Aika äkkiä koirat tottuvat toisiinsa ja muodostavat "tutun porukan", jossa on sitten helppoa tehdä hommia. Eipä näillä ainakaan toistensa suhteen ollut ongelmia.

Tämän jälkeen tehtiin käännös-, askel- perusasentotreeniä, joka ainakin minulle ja Mayalle on tarpeellista. Tosi ollaan sitä koko ajan tehtykin, mutta se ei vieläkään näytä siltä, miltä haluaisin. Mirollehan tuo on hauskaa leikkiä - melkeinpä palkkausta ja siltä haluaisin sen Mayan kanssakin tuntuvan. Siihen on vielä matkaa. Autoin namilla, joten sain ainakin askeleet vasemmalle onnistumaan ja tiivistymään. Eteenpäin askelee ok, samoin kuin paikalla käännökset täyskäännösmukaan lukien. Oikealle askeleetkin kaipaavat tiivistymistä. Mutta sitten se peruuttaminen. Se pitää nyt sitten ottaa työn alle. Mirohan ei osaa sitä ollenkaan, vaan lähtee aina siinä "irti". Mayan aion opettaa kyllä tekemään tämän paremmin. Kotiläksyähän siitä tuli!! Eli nyt pitää opettaa Maya peruuttamaan pelkästä käskystä, ei niin että autan sitä omalla liikkeellä. Tämä onnistuu kuulemma kotisohvalta, joten mikäs sen mukavampaa! Katsotaan, miten projekti etenee...

Seuraavaksi treenattiin jääviä. Meillä se tarkoitti sitä, että liikkeestä maahanmeno otettiin ensin palkatta ja sen jälkeen liikkestä seisominen suorapalkalla.. tai siis niin piti tehdä :). Liikkeestä maahanmeno meni oikein hyvin, Maya tippui maahan, pysyi hyvin - tosin sivulle nouseminen taisi vähän tökkiä. Olen ollut varovainen tämän treenaamisessa, koska pelkään, että sitten se ponnahtaa sieltä ylös ilman käskyä, mitä se on myös tehnyt. Ilmeisesti pitää kuitenkin treenata... mutta sitten pienoinen ongelma, koska tässä välissä Mayalta katosi sivu... ei sitten niin millään meinannut tulla sivulle. Kun sain sen siihen vihdoin, onnistui se pysähdys loistavasti, mutta ohjaaja unohti sen suorapalkan.. Tehtiin myös liikkeestä seisomista vahvistaen paikalla pysymistä niin, että edessä oli alusta ja sillä nami. Se tepsii kyllä Mayaan. Tätä ei oltu tehty vähään aikaan, joten vapautin sen jo takaa, en vielä päässyt sivulle. Nyt pitää siis muistaa taas treenata tätä.

Tässä välissä otettiin paikallaan olo. Mayalla ei meinaa oikein kontakti pysyä odoteltaessa - tosin ei se aluksi pysynyt Mirollakaan. Meni kuitenkin hienosti maahan ensimmäisellä käskyllä. Minä menin piiloon ison puun taakse. Pysyi kuulemma rauhallisesti. Hyvä tyttö! Palkkasin maahan.

Tämän jälkeen teimme jokainen omalla puullamme puunkierron yhteydessä pysähdyksiä (seisomaan, maahan). Mayan mielestä se on niin kivaa! Nyt se kiertää tosi hyvin ja kaukaa. Eipä tarvitse minun juosta takaperin. Loistava motivointikeino ohjaajan motivoimiseksi... uhata juoksemisella takaperin. Maya pysähtyy seisomaan käsimerkillä tosi hyvin tässä, maahanmeno ehkä vähän liukuu, vaikka toki maahankin menee ok. Puolivälissä treeniä likalle vaan tuli ihan kamala jano.. kuuma ilma veti sen vähän flaatiksi. Käytiin juomassa ja sitten vähän jatkettiin. Pitää olla hieman varovainen Mayan kanssa, sillä se tuntuu nyt reagoivan kuumuuteen tosi vahvasti. Viime viikonloppunahan se oksenteli Rauman kisojen jälkeen... ja oli kuitenkin käynyt uimassakin viilentymässä.

Tänään Mayalla on aksatreenit ja huomenna likka pääsee viikonloppureissuun Mirvan kanssa Janakkalaan. Tosin saa turvamiehen (Miro) mukaan, sillä minun viikonvaihteeni menee kissanäyttelyssä Espoossa. Lähdetään Clausin kanssa metsästämään serttejä - tosin tullaan yöksi kotiin välillä.

Miro täyttää tänään 10-vuotta

Rakas ystäväni ja harrastushelttini Miro (Kuukivi Mikike) täyttää tänään pyöreät 10-vuotta! Vaikea uskoa, että poika on jo siinä iässä. Yhtään viisaampi ja rauhallisempi se ei ole... Miro on harrastanut agia medi3-luokassa, mutta jäi eläkkeelle jo varhain, kisannut tokon ylimmässä luokassa (evl), josta jäi eläkkeelle viime syksynä - ja saanut nuorena poikana sertinkin. Voiko enää enempää toivoa? Se on myös ikioma avustajakoirani ja nostaa minulle kaikki pudottamani esineet. Varsin hyvä piirre silloin, kun selkä on tosi kipeä. 8-vuotiaana se päätti, että nyt hän nukkuu sängyssä (ei ollut ennen tullut lähellekään) ja siitä lähtien on nukkunut kainalossani pää toisella tyynyllä. Tosin nyt kesällä siitä on vähän neuvoteltu, kun ihan ei haluaisi nukkua turkin kanssa...


Miro viettää tänään syntymäpäiväänsä tokoilun merkeissä eli pääsee tuuraamaan siskoa häiriötreeneihin, kun Maya menee mätsäriin. Paras lahja sille.

Kiitos Marita ja Karin maailman ihanimmasta shelttipojasta.

Pentuetapaaminen Lahden näyttelyssä

Annan kanssa lähtettiin pitkäperjantaina Lahden näyttelyyn. Mitään en näyttelyltä odottanut, enkä kyllä mitään saanutkaan :). Maya sai Leni Finneltä H:n, tosin vissiin pääasiassa huonojen liikkeiden takia, ja ei niissä kyllä kehumista ollutkaan. Ensin peitsasi ja sitten liikkui ihan hassusti. Ei vissiin se yksi hierontakerta auttanut. Likka on aika jumissa. Ja sitten kun tuo häntä tuppaa nousemaan, niin jos sitä komentaa, lakkaa liikkumasta kunnolla. Oravanpyörä ja oravan häntä :). No, ei ole niin vakavaa. Muuten kyllä kehui Mayaa, paitsi kallon sanoi olevan vähän pyöreä, mitä se ei kyllä minusta ole. Laitan arvostelun, jos satun sen löytämään, sillä se taisi hävitä johonkin eilisen illan laukun pesu ja kukkaron etsintä operaatiossa.

Merri, Kiia, Maya & Onni

Näyttelystä minulle nimittäin jäi todella paha mieli sen vuoksi, että vasta hankittu ja Mayan nimellä brodeerattu treenilaukku koki kovan kohtalon. Eräs shelttiuros päätti kusta siihen koko päivän satsin. Eikö niitä koiria voi ulkoiluttaa edes kerran pitkän näyttelypäivän aikana? Jätin laukun hetkeksi häkin viereen, kun itse kävin vessassa ja sillä aikaa jo ehti kanssakilpailijan uros pissata koko laukin litimäräksi. Ei ollut siis edes mistään merkkaamisesta kyse. Enkä kyllä hyväksy sitäkään. Uroksen saa opetettua senkin tavoille, tiedän sen varskin hyvin, koska itsellä on ollut 3 urosta. Yksikään ei ikinä näyttelyissä pissannut sisällä yhtään mihinkään - eikä niillä ole lupa edes piha-alueella nostaa koipeaan mihinkään. Eivät nosta postilaatikoihin, eivät autojen renkaisiin tai talojen seiniin. Ja jos nyt on niin mahdotona opettaa uroksensa tavoille, sitten sitä pitää vahtia, ettei nosta koipeaa näyttelyissä toisten tavaroihin. Myös niiden henkilöiden, joille koirat jätetään vahdittavaksi, kun itse käydään jossain. Tämä ei edes ole ensimmäinen kerta ja alan olla tähän niin kyllästynyt. Ensin haukutaan ääneen toisten koiria niin, että asianomaiset varmasti kuulevat ja sitten annetaan koirien tärvellä toisten tavarat. Mukava harrastus tämä näyttelyissä käynti.

Päivän parasta antia oli, kuten ennakkoon arvelinkin, Mayan veljen Merrin sekä puolisiskon Kiian sekä tietysti Onnin tapaaminen. Hassua kyllä, Maya ja Onni muistuttavat ulkoisesti enemmän toisiaan, kuin Maya ja Merri, jotka ovat täyssisaruksia. Sen sijaan Merri ja Kiia ovat hyvin samanoloisia. Mutta sukutapamiseen osallistuivat siis Moorwood Caribbean Blue Lovestoryn jälkeläiset Merri, Kiia, Maya ja Onni. Näistä Kiia on ensimmäisestä pentueesta, Onni toisesta ja Maya ja Merri kolmannesta pentueesta.

Maya (Amarantes Y.S.L Parisienne) 16 kk

Nyt nautitaan ihanasta kevätsäästä ja lenkkeillään linnunlaulun säestäminä. Mukavaa pääsiäistä kaikille!
PS) Osaakohan joku arvata, mistä tämä pikkuneiti menee jumiin?

Tokokurssin 2.kerta

Toisella tokokurssikerralla päästiinkin jo treenaamaan "omaan paikkaan" nurmikolle. Koska yhdellä sun toisella (ja varsinkin Mayalla) oli ongelmia sen paikallaanolon kanssa, aloitettiin siitä. Ja ongelmakin tuli esiin eli Maya nousi ylös. lähti vähän perään, nousi... Sain ohjeeksi nyt, että en lähde Mayan luota selkä koiraan päin, vaan käännyn aina koiraan päin. Samoin saimme läksyksi miettiä Mirvan kanssa käskymme, pitää olla ihan erit agiin ja tokoon. Joku nyt nimittäin sekoittaa pienen pään. On se sitten samat käskyt Mirvan kanssa, tulossa olevat juoksut, jumit selässä tms., niin pitää yrittää ratkaista asia parhaalla mahdollisella tavalla.

Sitten otettiin merkkiä - aika hieno hetki, kun Lentsu kehuu :). Maya teki kaksi tosi hienoa merkkiä, pysähtyen top-käskystä ihan merkin taakse. Virittelin sitä, missä merkki -sanoilla ja lähetin taakse-käskyllä + pysäytin top-käskyllä. Hieno pieni sheltti.

Mitäs sitten tehtiin?? Ainakin treenatiin liikkeestä pysähtymistä seisomaan. Se meni myös mainiosti. Kun vain luotan Mayaan ja en yhtään varmistele, Maya tekee tämän kyllä hienosti. Hieman innokkaasti ehkä lähti taas liikkeelle ja pitää omalla vauhdilla/vartalolla vähän hillitä sen etenemistä, niin kuitenkin malttoi hienosti ja napakasti pysähtyä. Tästä kyllä kiitokset Lentsun neuvoille liikkeen alkuopetuksessa. Sen Maya on sisäistänyt hienosti. Yhtään aikaisempaa koiraani en ole kunnolla osannut tähän opettaa. Maya on siitä ihana, että kun se tajuaa jotaina (eli sen osaa sille oikein opettaa), se kyllä tekee oikein. Nyt saatiin läksyksi opettaa edessä olevan kipon avulla se, että menenkin koiran toista puolta kiertäen takaisin taakse ja siitä sivulle, koska tämä tulee eteen (toivottavasti) sitten joskus evl:ssä. Kokeiltiin pari kertaa ja onnistui ihan hyvin vapautukella kipolle.

Sitten harjoiteltiin vielä liikkeestä seisomista ryhmäliikkeenä, niin että ensin kaikki tekivät sen yhtäaikaa ja sen jälkeen jokainen vuorotellen lähti tekemään liikettä ja toinen lähti perään kunnes kaikki 4 koiraa olivat seisomassa (tai no, yksi istumassa) keskellä. Kunnon häiröitä! Kaikki suorituivat tästä kyllä hienosti.

Millään en muista tehtiinkö muuta... No, olihan tässäkin jo paljon. Mayaan olin tosi tyytyväinen ja nyt tuntuu taas paremmalta, kun sain tuohon paikallaanoloonkin taas neuvoja. Ikävä asia, kun hyvin sujunut liike alkaa yhtäkkiä tökkimään kerta kaikkiaan. Mutta sellaistahan tämä on.

Aktiivinen unohtaminen. Nyt muistan, mitä vielä treenattiin. Kaukoja. Istu - maahan -kaukoihin sain neuvon aloittaa siitä, että koira istuu - näin saa sen tekemään yhden asennonvaihdon, jolloin tuo vaikeampi: maasta istumaan onnistuu paremmin. Maya menee maahan kisamatkalta, mutta istumaan nousu ei vielä oikein onnistu. Lisäksi kotiläksyksi tuli sitä seisomaan nousemisen opettelua. Sen kun olen työntänyt johonkin mieleni sopukoihin...

Epäviralliset tokokisat

Eilen lähdettiin Mayan kanssa illalla epävirallisiin tokokisoihin Tuijan hallille. Paikka oli Mayalle tuttu, Tuijan koirakoulun sisähalli. Tuomarina tietysti Tuija Sere, joka on virallinen tokotuomari. Liikkeenohjaajakin oli meille tuttu: Eva. Kaikin puolin siis helppo aloitus koiralle.

Meidän ryhmässä oli tuttu heeleripoika ja toisella puolella collie, joten sekin meni ihan nappiin. Maya ja kyseinen heeleri nimittäin olivat "pienimmät" paikalla ja muut olivat kokoa bullmanstiffi, rottweiler, dobberi.. ja kun minä pelkään niitä paikallaanoloja jo valmiiksi..

Paikallaanolo oli kyllä yksi suuri katastrofi. Maya on pysynyt tosi kivasti paikallaanolossa tähän asti, mutta nyt viimeiset pari viikkoa se on tökkinyt, enkä keksi syytä. Ellei sille sitten ole tulossa juoksu, mikä on ihan mahdollista ja toivottavaakin. Merkkejä on kyllä muitakin, kuten ruuan kanssa kronklaaminen. Kaverit sivuilla eivät meinanneet mennä maahan ainakaan ensimmäisellä käskyllä, Maya sen sijaan varasti maahan. Koska tehtiin kisanomaisesti, annoin sen olla maassa ja lähdimme piiloon. Collie hiippaile vissiin perään ja Tuija kysyi, otetaanko uusiksi, kun ei oikein mennyt putkeen. Siinä vaihteessa se oli minusta hyvä idea.. Maya makasi tähän asti paikoillaan (oli kyllä ollut vähän levoton), mutta sitten alkoikin se tökkiminen. Maahan mentiin kyllä hyvin, mutta sitten kun olin piilossa, nousi Maya ylös, taisi kävellä vähän peräänkin. Palautin. Taas  nousi, ja taas ja ei siitä sitten tullut yhtään mitään. Apua Lentsu!!!

Olimme vuorossa viidentenä, joten hetki odoteltiin omaa vuoroa. Menin kehään Mayan kanssa ilman remmiä, koska tunnen saavani Mayaan paremman kontaktin niin. Aloitettiin vapaana seuraamisella, mikä meni tosi kivasti. Maya seurasi hyvin ja piti hienosti katsekontaktia, taisi tehtä ne perusasennotkin nyt hyvin (ja kyllä on sitä treeanattukin), käännökset menivät mukavasti ja likka pysyi mukana. Hieman tuomarin mielestä (ja toki niin tekikin) edisti, mutta minusta se ei ole ollenkaan niin vaarallista kuin se, että jätättäisi.. Olin seuraamiseen ihan supertyytyväinen.

Liikkeestä maahanmenossa lähti vähän turhan suurella vauhilla liikkeelle ja yritin hieman hidastaa sitä. Ehkä sen vuoksi vähän autoin lisää maahanmenossa vähän kääntämällä vartaloa ja katsomalla koiraa - maahan meni hienosti ensimmäisellä käskyllä ja nopeasti, sekä pysyi siellä hyvin, kun menin koiran taakse. Perusasentoon nousemiseen tarvittiin pari käskyä. Tässä täytyy miettiä, onko se käsky sivu vai sit... nyt annoin sivu-käskyn ja jotenkin tuntuu, että Maya voisi toimia paremmin tuolla sit -käskyllä.

Luoksetulosta tulikin sitten toinen murheenkryyni. Tai ei itse liikkeestä, vaan siitä jätöstä. Voi itkut. Tämä ongelma on ihan uusi ja näkyi ensi kertaa viime torstain treeneissä. Maya nousee ylös - ja lähtee jopa perääni. En ymmärrä. Onko siitä tullut epävarma jostakin syystä, mitä siltä haluan? Vai iskeekö eroahdistus? Se juoksu? Jumissa? No, jälkimmäiseeen ainakin saatiin apua jo tällä viikolla, kun meillä kävi hieroja. Ei saanut kyllä Mayaa ihan kuntoon, vaan tulee ensi viikolla uudestaan. Tätä ei siis meinattu saada onnistumaan millään. Lopulta palkkasin sen istumisesta ja jäämisestä siirtyen vain vähän matkan päähän. Sen jälkeen sain liikkeen onnistumaan lyhyeltä matkalta ja teki ihan täydellisen stopin. Hyppäsi kyllä sivulletulon taas. Unohdin, että olisin voinut hyvin kääntyä oikealle niinkuin Lentsu opetti. Harmitti, kun en muistanut. Nyt pitää vaan palkata sitä jäämisestä..

Sitten tuli liikkeestä seisominen ja se meni aivan täydellisesti. Koira lähti hyvin mukaan ja kun annoin top-käskyn katsomatta yhtään koiraa ja jatkoin vain reippaasi eteenpäin, Maya jäi kuin iskusta seisomaan ja mikä mahtavinta, pysyi ihan asennossa, kun kävelin taakse ja istui sit-käskyllä hienosti. Tämä meni kyllä niin hienosti.

Tulikohan se nouto tähän väliin? Annoin Mayalle vahvistavan sit-käskyn sivulla, ettei varasta kapulan perään. Heitto, Maya piti katsekontaktia minuun, tuo-käsky, ja Maya ampaisi kapulan perään. Ehkä vähän liiankin innokkaasti, sanoi tuomari. No, intoa saa olla :). Toi kapulan hienosti, mutta tiputti puolitoista metriä ennen minua. En tehnyt mitään ja Maya nappasi kapulan uudelleen ja toi sivulle, tosin ei kauhean näppärästi, ja kapula tipahti jalkoihin uudelleen. Tästä olisin saanut sen nostettua, jos olisi ollut oikea kisa, mutta kun ei ollut, annoin Mayalle uuden tuo-käskyn ja sain kun sainkin kapulan vielä sivulle ja käteeni. Tämä loppuosa vaatii vielä treeniä, mutta paljon on kehitytty.

Kaukot eivät sitten menneet yhtä hienosti, mutta ne on meillä vielä kesken. Matka tuntui pitkältä ja vähän epäilinkin, ettei nouse istumaan niin pitkän matkan päästä. Ei noussutkaan. Menin puoleen väliin matkaa, siitä nousi istumaan hyvin, peräännyin taakse ja maahan hienosti. Tästä toisto ja sivulle. Mutta mikä mukavinta, Maya ei liikkunut yhtään. Kyllä tästä vielä hyvä tulee?

Hyppy viimeiseksi.. Ja siinä näkyi, kuinka vähän ollaan treenattu liikkeenohjaajan kanssa. Maya nimittäin hyppäsi esteen ohi liikkeenohjaajan käskystä. Ei muutakuin uusiksi. Yritti vielä varastaa hypylle... mutta lopulta liike saatiin tehtyi ihan oikein, hyppy yli, istu, sivulle. Taisi kyllä taas vähän hypähtää.

Kaiken kaikkiaan minusta oikein mukava suoritus. Palkinnut en muuta kuin siitä pysymisestä luoksetulossa ja Maya jaksoi tosi innokkaasti ilman palkkaa tehdä hommia. Toki kiittelin sitä muuten kehässä. Kun katsoi muutamien koirien varsin innottomia suorituksia, josta puuttui kaikki tekemisen into, en voi olla kuin tyytyväinen pikku tyttööni. Mielummin paljon virheitä, kun tekeminen on innokasta ja koiralla on hauskaa, kun että se hädin tuskin liikkuu kehässä. Paljon on vielä treenattavaa, mutta kivaa Mayan kanssa on tehdä hommia.

Viikonlopun treenailut

Viikonlopun suunnitelmat menivät ihan uusiksi, kun en päässytkään Clausin kanssa kissanäyttelyyn. Clasulla oli korvan edessä tulehtunut pieni haava - se riittää, ettei pääse eläinlääkärintarkastuksesta läpi (ihan hyvä, että ollaan tarkkoja), joten me jäimme sitten kotiin. Minua harmitti vietävästi, kun katti oli pesty ja kaikki järjestelyt tehty, Clausia tuskin harmitti..

Joten viikonlopusta tulikin sitten koiramainen. Molempina päivinä oltiin TSAUkkilassa treenaamassa. Lauantaina Mirvalla oli kurssi Kodan kanssa ja me lähdettiin mukaan. Treenailin siinä sitten Mayan kanssa tokoliikkeet läpi: otettiin seuraamista palkaten perusasennoista, ruutua, luoksetuloa, maahanmenoa, seisomaan jäämistä, noutoa ja hyppykin - se toki vain kerran, kun onnistui kerrankin ihan nappiin. Kun paikalle tuli muita, päästiin vielä treenaamaan paikallaan olojakin. Jälleen istuminen epäonnistui täysin, joten tässä palataan nyt sitten alkuun. Maahanmeno meni ok, kävin sisällä piilossa. Vähän levoton se oli, mutta pysyi. Kun Mirvan kurssi oli ohi, pääsi Maya vielä treenaamaan agilityäkin. Tyttö on taas kehittynyt hurjasti, keinukin menee tosi hyvin, jopa varasti sille. Tehorengastreenit likalla on kyllä nyt edessä, sillä siitä Maya ei oikein ymmärrä mitään.

Sunnuntaina lähdettiin jo aamusta Mirvan kanssa hallille. Mirvaa odotellessa otin omalla parkkipaikalla perusasentotreenejä. Hallilla Maya sai keskittyä agilityyn. Ihanaa päästä ulos treenaamaan! Eva avusti vielä Mirvaa ja minua Mayan rengastreeneissä, kyllä se siitä. Ehkä jopa pieni lamppu syttyi jo? Mirokin pääsi vähän Mirvan kanssa esteille ja oli niin onnellinen. Treenien päätteeksi mentiin kera koirien (Miro, Maya, Koda ja Valle) Littoisiin metsälenkille. Vielä aika märälle sellaiselle...

Lentsun tokokurssi 1.kerta

Kevät on virallisesti avattu, kun tokokurssi alkaa! Suuntasimme siis Mayan kanssa Kupittaalle viime torstaina. Bussimatka osoittautui taas hauskaksi: bussipysäkillä Maya bongasi potentiaalisen rapsuttajan ja sai vihdoin tahtonsa läpi. Bussissa sisällä Maya taas sai (tosin tietämättään) erään matkustajan esittämään mielenkiintoisia kevätjuhlaliikkeitä. Kaveri hyppäsi ilmaan puoli metriä ja sivulle toiset mokomat, kun huomasi Mayan. Lausteen bussissa on niin kiva matkustaa, kun oppii eri kansallisuuksien tapoja.

Lentsu olikin valinnut Kupittaalla ihan uuden koulutuspaikan parkkipaikalta kioskin vierestä - ilman Antin ja Huldin bongaamista, en olisi ihan heti sitä löytänytkään. No, perillä oltiin ajoissa. Mayaa ei onneksi tien läheisyys, eikä muut mahdolliset häiriötekijät juurikaan haittaa. Tosin ensimmäinen ulkoharjoituskerta osoittautui kyllä muuten varsin haasteelliseksi. Ei siis ihan mennyt putkeen :).

Aloitimme luoksetulolla, jonka siis piti olla piece of cake. Ei ollut. Liike tehtiin kilpailunomaisesti eli siis avoimen luokan mukaan piti pysähtyä merkillä. Juu, ei. Maya kyllä reagoi käsimerkkiini (ok, annoin pienen suullisen käskynkin, ei olisi pitänyt, sorry.. unohdin, että Lentsu kuulee kaiken), mutta salamannopeasti se myös jatkoi matkaansa, eikä pysähdyksestä ollut tietoakaan. Siinä sitten heiteltiin taas neidille vähän palloa ja muistuteltiin pysähdyksestä. Seuraavaksi noottia tuli siitä perusasennosta, joka on puuttellinen ja sitten vielä se hypähdys sivulle.. Siihen saatiin tosi hyvä vinkki eli kun Maya on 1-2 m päässä minusta, käännyn oikealle, jolloin koira ei pääse hypähtämään, vaan tulee oikein sivulle. Tätä ollaan nyt ahkerasti treenattu. Maya osaa kyllä pysähtyä nätisti luoksetulossa, mutta ei ikinä ensimmäisellä kerralla - sitä pitää aina muistuttaa siitä. Taisi myös varastaa lähdössä, kävellä perääni kerran.. sitä Maya ei yleensä tee, mutta epäilen kyllä, että osaksi nämä "ihmeelliset" jutut, joita se keksii, ovat merkki orastavasta juoksusta. Viime kerrallakin reagoi juoksun tuloon sillä lailla.

Toisena liikkeenä oli seuraaminen. Itse seuraaminen meni vissiin melko hyvin, mutta ne perusasennot.. Maya voi jättää ne tekemättä tai sitten istua vinoon. Nyt sitten alkoi perusasentojen tehotreenit eli seuraamisessa Mya palkataan aina perusasennoista. Käännöksistä pysähdytään, tehdään täyskäännöksiä ja pysähdytään ja aina tulee palkka.

Paikallaan istuminen  on nyt hävinnyt neidin mielestä ihan kokonaan. En tiedä minne ja miksi. Mutta tähän ei taida olla muuta ratkaisua, kun aloittaa alusta eli vain jättää Maya istumaan, kiertää joku puu sun muu ja palata palkkaamaan. Myös ruuan saa istumisesta.. ongelma tässä on vaan se, että Maya ei ole oikein viikkoon syönyt. Ei vaan ruoka maita. Nämä myös niitä tulevan juoksun oireita oletan. Nyt Maya ei saa aamuruokaa ollenkaan, vaan vasta illalla. Mirohan syö 2 kertaa päivässä.

Paikallamakuu on ollut ihan ok - tai siis on pysynyt siellä, mutta ollut aika levoton, voinut vaihtaa asentoa tms. Nyt sitten nousi sieltäkin kerran ja taisi kerran nousta heti, kun lähdinkin pois. Voi arhghh.... Ensimmäisellä kerralla jouduin taas antamaan 2 käskyä - toisella kerralla sentään meni ensimmäisestä käskystä maahan.

Reipas Maya kyllä on, mutta ei voi mitenkään sanoa, että ensimmäinen kurssikerta olisi mennyt nappiin :). Treeniä, treeniä. Nyt on hyvä treenailla, kun on parin viikon loma....

Kevät

Kevät tarkoittaa, että töissä on niin kiire, että kotona ei jaksa enää päivittää blogia :). Ollaan me silti treenattu niin tokoa - kuin agiakin. Agia toki Maya kera Mirvan. Muutamat epävirallisetkin on tyttö taas päässyt kokeilemaan. Kokemusta karttuu. Nyt Maya osaa jo kepit ilman ohjureita, treeniä toki niihin tarvii edelleen. Keinukin sujuu jo. Lähdössä on pysytty hyvin ja kontaktitkin radalla tehty nätisti.

Tokopuolella on Maya oppinut vihdoin noudon! Onhan se ennenkin lähtenyt kapulaa/keppiä hakemaan, mutta se takaisin tuonti - varsinkin sivulle on tökkinyt. No, sisätreenit ovat tuottaneet tulosta. Olohuoneessa/eteisessä ollaan treenattu ja lamppu on syttynyt. Tai oikeastaan minä olen vihdoin saanut kerrottua Mayalle, mitä siltä haluan.

Kohta päästäänkin ulos treenaamaan. Torstaina alkaa Lentsun kurssi. Se jos joku on varma kevään merkki! Ja perjantaina alkaa parin viikon loma. Jospa nuo loputkin lumet sulaisivat siksi.

Yritän taas päivittää ahkerammin, kun tuo kurssikin alkaa...

Maikku nollakoirana

Mayalla oli hauska viikonvaihde. Anne ja bortsutytöt Possu ja Sulka olivat kylässä, Maya sai lenkkeillä niiden kanssa ja pääsi lauantaina mukaan katsomaan kisoja ja sunnuntaina jopa kokeilemaan ratoja nollakoirana. Tosi näppärää menoa, tietysti vielä on hommiakin jäljellä. Pujottelun aloitusta radan osana pitää treenata - niin ja tietysti sitä rengasta ja keinua. Onneksi juhannukseen on vielä aikaa :). Löytyipä kisapaikalta vielä kivoja leikkikavereitakin! Tänään Maya onkin ollut vielä väsynyt, tosin näköjään heräilemään päin, kun kattien rottalelu koko juuri karmaisevan kohtalon.