sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Agilitykoira pääsi treenaamaan tokoa

Mayan elämä on viime viikkoina ollut melko aksapainotteista - ja taitaa pari viikkoa tästä eteenpäinkin mennä aksan parissa, kun ensi viikoloppuna on 3 starttia ja sitten Maya ja Mirva menevät Topteamin valintatilaisuuteen. Ja aloittavat perjantaisin treenaamaan TSAUn valmennusryhmässä Jouni Oreniuksen toimiessa kouluttjana... mahdanko minä enää nähdä tokokoiraani?

No, tänään lähdimme Helin kanssa Kuppikselle treenaamaan. Olikin melko täyttä, kun mätsäri oli valloittanut hiekkakentän (ja puolet kentästä on nykyään autoille, argh). Päätimme sitten mennä urheiluhallin eteen ja ruudun Heli väsäsi nurmikolle. Se olikin aika haastava alusta, kun nurmikko oli melkoisen pitkä. Mayan kanssa aloitettiin seuraamisella Helin käskyttäessä. Pyysin Heliä vahtimaan, etten ota pysähtyessä niitä sivuaskelia. Siltä osin sujuikin hyvin ja Maya teki perusasennot kiitettävästi. Muuten olisi voinut seurata vähän lähempänä. Oma liikkumiseni on melkoisen huonoa, kun lonkka on niin kipeä. Sitten otettiin kaukoja pitkältä välimatkalta Helin toimiessa häiriönä. Maya teki kyllä tosi hyvin ja jopa seisomaan nousu oli hyvä, eikä liikkunut. No, kerran sekoitti luoksetuloon ja meinasi kirmaista sieltä luokseni, mutta tultuaan pari askelta tajusi, että pahus - olikin kaukot. Oli aika huvittavan näköinen... ja toisen kerran meni lonkka-asentoon, mistä oli hankala nousta istumaan (vaati 2 käskyä). Mutta muuten kaukot meni kyllä paremmin kuin koskaan Miron kanssa...

Sitten treenattiin liikkeestä istumista. Vähän piti antaa apuja, että tajusi, mutta eiköhän tästä vielä hyvä tule... Ruutuun vein ensin alustan yhdessä Mayan kanssa ja sillä tavalla meni oikein hyvin. Sitten siirryin lähemmäs ja näytin Mayalle ruudun paikan ja lähetin. Meni oikeastaan aika kivasti. Toistoilla vähän kauemmas ja uusi lähetys. Ja lopuksi sitten kaukaa - tässä kyllä vähän arpoi, mutta ei nyt mitenkään huonosti mennyt. Lopuksi vielä alustalla ruutuun.

Puunkierron avulla otettiin pysähdyksiä - ainut ongelma, etten voi antaa kunnon käsimerkkiä, kun tuo oikea käsi on hajalla. Vähän liukui niin seisomaan pysähdyksissä kuin maahanmenossakin.


Metalli on selkeästi ollut tauolla (hups), joten se oli kyllä melkoista räpellystä. Lähti kyllä perään ja nostikin.. ja toi, mutta vähän haluttomasti ja ei loppuun asti. Onneksi Mayan voi lähettää aina uudestaan, eikä mene lukkoon (kuten Miro). Lopulta palasin taaksepäin ja palkkasin, kun toi tarpeeksi lähelle.. kyllä se tästä. Näinhän sen noudonkin sain kuntoon. Ei auttanut sekään, että Lyyli sai mennä hakemaan kapulan. Lopuksi vielä otin pari nouto ohjatun kapulalla, että saatiin kunnon suoritus.

Tunnaria treenattiin lopuksi piilottamalla kapula nurmikkoon ja lehtien alle. Ensimmäisellä kerralla Maya ei meinannut millään löytää omaa, pyöri ja pyöri, etsi - lopulta piti näyttää sille uudelleen, minne vein sen ja sitten löytyi. Toistoja tein muutaman ja kaikki ne menivät loistavasti ja kapula löytyi hyvin.

Kiitos Helille seurasta ja treeniavusta!


sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Maya 3-luokkaan

Ei siinä sitten kauan nokka tuhissut. Neiti Maya siirtyi 3-luokkaan eilen TSAUn kotikisoissa. Ensimmäiseltä agiradalta 5 keppien aloituksesta ja 2.sija ja seuraavalta agiradalta sitten se nolla ja voitto ja siirto mini 3-luokkaan. Onnea Maya ja Mirva. Kakkosluokassa ei mennyt kuin viikko :). Kisauransa neiti aloitti juhannuskisoista ja Mirvan sanojen mukaan syksyllä kisataan kolmosissa. Näin tapahtui. Kun tähän vielä lisää sen, että me saimme Mayan kanssa ykkösen avoimesta tokopuolella ja siirryimme kilpailemaan voittajaluokkaan, ei voi sanoa muutakuin Kirsti: kiitos aivan mielettömän ihanasta harrastuskoirasta!

Tässä vielä pari Luomalan Henkan ottamaa kuvaa eiliseltä. Kiitos Henkka!