torstai 29. heinäkuuta 2010

Tokokurssilla aiheena liikkeestä seisominen

Se pelätty kerta tuli sitten, kun aiheena oli liikkeestä seisominen. Liike, jota en ole osannut opettaa yhdellekään koiristani kunnolla. Senpä vuoksi olin jättänyt sen opettamisen Mayalle tälle kurssille. Jotta en itse tekisi mitään typerää. Eikä se sitten loppujen lopuksi ollut niin hankalaa, kun luulin. Tai no - Maya siis on fiksumpi kuin aina muistan (ja ohjaaja tyhmempi).

Aluksi treenattiin pysähtymistä leikin lomassa. Tosin ensin piti taas valita se käskysana. Tämä tuottaa minulle aina henkistä tuskaa, vaikka olin miettinyt asiaa jo etukäteen. Minulla on "back" käytössä kaukoissa, joten sitä ei voinyt käyttää. Mayalla on "sit" istukomentona (ja kun minä olen kysymyksessä, välillä tulee varmasti käytetty "istu" sanaakin - tai sitä Miron "up" -sanaa), joten en halunnut käyttää mitään sellaista sanaa, mikä muistuttaisi tuota ja koira voisi sekoittaa ne. Näin siis "stå" (Mirolla käytössä) jäi pois - sana alkaa samanlaisella ssss -äänteellä. Myös "seiso" sana on sen verran samantyyppinen ja sitä paitsi käytössä meillä näyttelyseisomisen yhteydessä. Olin ajatellu "stop" sanaa, mutta sekin alkaa s-kirjaimella. Joten päädyin sitten sanaan "top". Väliäkö sillä, mikä se on, kunhan toimii ja minä muistan sen... Tämän kaiken ehdin siis pähkäillä 5 minuutissa...

Leikin Mayan kanssa vetolelulla ja yritin myydä sille tuon "top" -seisomisen/pysähdyksen, heittämällä lelun koiran yli/taakse). Mielestäni Maya hoksasi aika hyvin. Se on äärimmäisen nopeaoppinen otus. Tätä treenattuamme hetken, piti kääntää koira leikkiessä niin, että se oli sivulla ja siitä antaa käsky pysähtyä seisomaan - tämäkin meni kivasti. Tässä siis treenattiin jo liikkeestä seisomaan jäämistä. Tässä sitten vaan tein sen ikävän huomion, että Maya ei palkkautunut kunnolla lelusta. Pysähtyi kyllä ja lähti lelun peräänkin, mutta ei oma-aloitteisesti leikkinyt lelulla. Pikainen neuvottelu Lentsun kanssa ja palkka vaihdettiin lentävään nakkiin. Mistä sitten seurasikin taas heittotreenejä ohjaajalle. Tällä Maya palkkautui paremmin. Maya on jännä koira; osassa se palkkautuu paremmin lelulla, osassa namilla. Kokeilemalla kai saa vain selville, missä milläkin. Epäilen kyllä, että kuumuuskin vaikutti asiaan.



Seuraavaksi treenattiin sitten liikkeestä maahanmenon loppuosaa. Eli koira jätettiin seisomaan, etupalkaa eteen ja koiraa totutettiin siihen, että se pysyy paikoillaan, vaikka ohjaaja liikkuu. Jaksan kyllä ihmetellä, miten tuo likka voi tällaisenkin tajuta heti. Joko (hyvin mahdollista) opetin Miroa ihan väärin tai sitten tuo vaan on paljon näppärämpi. Maya antoi minun liikkua hyvin eteen, sivulle, edes takaisin - ja sain jopa onnistumaan takaakierronkin - Lentsun ystävällisillä neuvoilla (turhat käskyt vain sekoittavat koiraa). Jätin Mayan "top" käskyllä ja pienellä avulla seisomaan ja vapautin sitten "ok" -käskyllä namille hetken kierrettyäni koiraa/kenttää. Hyvä tyttö. Maya siis.

Sitten treenattiin kaukokäskyjen seisomaan nousemista kahdella tavalla eli niin, että etujalat pysyvät paikoillaan ja niin että takajalat pysyvät paikoillaan. Ensin Maya maassa ja "vedettiin" namilla ylös. Muutaman kerran Maya ihmetteli, mitä tehdään, mutta sitten nousi sieltä hienosti. Tosin kuulemma liian kovalla vauhdilla. Sitten treenattiin niin, että koira oli jälleen maassa ja pienellä käsiavulla rintakehän alta saatiin koira nousemaan ylös niin, että se samalla peruutti taaksepäin. Tätä ollaan treenattu Mayan kanssa ihan pentuna ja tuntui siitä jotain muistavankin. Tässä vaiheessa oltiin sitten muuten jo syöty melkein  3 nakkia. Aika paljon tuollaiselle pikku koiralle.

Jossain vaiheessa treenattiin myös sitä, että koira irtoaa ohjaajastaan parisen metriä ja sitten pysäytetään seisomaan. Tässä piti ottaa se oma mielikuvitus mukaan ja sehän on minulle aina niin turkasen vaikeaa. Miten saada koira irtoamaan ilman esim. hyppyestettä (tässä treenatiin siis hyppyä ilman hyppyä)? Maassa oli sopivasti tyhjä alusta ja päätin sitten kokeilla lähettää Maya eteen -käskyllä (jota on nyt treenattu) alustalle - lähtihän se sinne - ja sinne pysäytys. Koiran siis tarkoitus lähteä eteen ilman ohjaajan ja käskystä pysähtyä ohjaajaan päin eli kuten alokasluokan hypyssä.

Sitten treenattiin takapalkalla luoksetulon pysähdystä. Takapalkkaa en ole aikaisemmin käyttänyt Mayan kanssa. Maya jätetiin istumaan ja takapalkka 1-2 m päähän koirasta. Ensin vain kutsuttiin luokse ja vapautetiin sitten palkalle. Suhteellisen lyhyt välimatka tietysti, kun uutta asiaa opetettiin. Tästä muutama toisto ja sitten koiralle annettiin pysähtymiskäsky ("top" + vielä vahvistamaan käsimerkki, myöhemmin voi sitten päättää kumpaa käyttää) ja vapautettiin palkalle. Hieman tämä vaatii nyt treeniä, mutta sain kyllä ihan onnistuneenkin suorituksen. Siis koira oli tässä taas paljon fiksumpi kuin ohjaaja, jolla tuntuu vain 1 asia kerrallaan pysyvän päässä... Kun pitää ajatella käskyä, omia liikkeitä, niitä heiluvia käsiä, pysäyttämistä, vapauttamista, palkkaamista..

Lopuksi vielä paikalla makuu, joka meni Maylta hienosti. Kontakti koiraan ennen käskyä, ensimmäisellä maahan, jäi hyvin ja pysyi paikoillaan. Lyhyt aika = onnistuminen. Itse tosin taas laitoin etupalkan liian lähelle ja jouduin siirtämään sitä, jotta pääsen peittämään sen, ettei Maya näe. Vapautus palkalle sivulta - toki koiraan oli vielä vähän välimatkaa, mutta jaksoi hyvin olla maassa.

Sitten saatiin kotiläksyksi puun kiertäminen. Vissiin pitää Mirvan kanssa vähän neuvotella :).

Tässä vielä Lentsun ohjeet kotiläksyjen treenaamiseksi: Seisomiset leikkinä edestä (helpoin) ja sivulta. Pysymiset seisomassa erikseen. Kaukojen ylösnousun eri tekniikat (etu tai takajalat paikallaan). Irtoaminen + seis (alo-hyppy ja ruutu, merkki), tähän sitä mielikuvitusta, millä koira irtoaa. Kotiläksynä myös se puunkierto. Ohjaajasta irtoaminen on ylempiä luokkia varten ehdoton edellytys ja helpointa se(kin) on treenata leikin varjolla

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Treenit ja pystiksiä

Lauantaina pääsimme pitkästä aikaa oman ryhmän tokotreeneihin Mayan kanssa. Tosin treenit eivät kyllä alkaneet ollenkaan hyvin, kun pääsimme hallille, oli koko tienoo täynnä autoja ja halli täynnä porukkaa. Kellokin oli jo sen verran, että meidän treenivuoro oli jo alkanut... eikä tietenkään kukaan ollut voinut meille ilmoittaa mitään. Harmittaa, sillä olisimme voineet siirtää treenit muualle, jos joku olisi vaivautunut ilmoittamaan meille. Toisaalta myös ne hallitreenit olivat tärkeät, sillä meidän ryhmässä jäseniä, joilla hallissa kisat viikon päästä. Ulkokentällä vielä agitreenaajia... Sisällä oli joku handler -kurssi, jonka jälkeen sitten koko halli  oli täynnä nakin palasia ja pissalätäkköjä. Kiva.

Aloitimme treenit ulkona, kun emme tienneet, koska pääsemme halliin. Mayan kanssa otin seuraamista, siitä käännöksiä ja sivulle tuloja kaikista asennoista. Seuraamisessa tuppaan edelleen katsomaan koiraa, kun en ole varma, onko se siinä sivulla. Onneksi nyt olivat Marja ja Annan seurana.. Myös maahanmenoja treenattiin - aika kivasti menee maahan (heittäytyy), mutta jää mielellään myös "kumartavaan" asentoon. Pitää olla tarkka, mistä palkkaa :).

Vihdoin tunnin päästä siitä, kun treenivuoromme olisi pitänyt alkaa, pääsimme halliin. Jos nyt joku hyvä puoli pitää hakea, niin kerrankin oli koko halli käytössä ja kehänauhat paikoilla. Se handler -kurssi kun jatkuisi sunnuntaina. Muuten tosiaan oli sitten makupaloja pitkin kenttää.. Toivon totisesti, ettei Annan Voitto sitten kokeessa jää nuuskimaan kenttää, kun nyt ruutuun lähetettäessä pojan matkalle osui niin nakkiyllätyksiä kuin pissalätäkkökin.

Maya teki hallissa luoksetulon, joka onnitui mainiosti. Palkkasin sen jäämisestä kerran ja sitten otin pitkältä matkalta luoksetulon. Ei varastanut, vaan tuli nopeaan luokseni. Sivulletulon varmistin.  Sitten päätin kokeilla ruutua... eli Anna meni ruutuun heiluttamaan Mayan lelua ja minä lähetin Mayan ruutuun. Kivasti lähti sinne - ja repi lelua Annan kanssa. Mayalla ei siis ollut aavistustakaan siitä, että tässä treenattiin ruutua. Oli vaan kiva juosta minun luotani kiinni heiluvaan leluun. Muutama toisto ja sitten Anna jätti lelun ruutuun. Maya lähti hyvin sinne lelulle, mutta sitten seisoi lelun vieressä odottamassa, että joku tulee leikkimään sen kanssa :). Hassu pieni tyttö.

Sunnuntaina lähdimme Sadun, Iidan, Kiian ja Hekun kanssa Lammille Tempore & Tirhan kenneleiden kesäpäiville. Pystiksiä oli taas kaikkia kokoja ja kaikkia värejä. Maya oli aivan ihastuksissaan leikkikavereiden määrästä - niin ja siitä lammesta. Kyllä on sheltti niin erilainen. Maya oli ihan kuin kotonaan, puuhaili omiaan ja leikki kavereiden kanssa. Sillä ei ole minkäänlaista eroahdistusta havaittavissa. Uiminen oli siitä huippukivaa - ja toisilta lelun/kepin varastaminen. Heku myös viihtyi lammessa :). Ja osallistui Heku Sadun kanssa temppurataan ja juoksukilpailuunkin. Mukavaa oli taas nähdä pystiksiä ja tuttuja ympäri Suomea.







Illalla sitten Miro tuli kotiin mökiltä. Poikki oli poika. Se oli myös uinut joka päivä. Oli kuulemma inhonnut yli kaiken mökillä olevaa muurahaispopulaatiota. Äidin poika :). Se ravisteli vielä kotonakin tassujaan ja sätki välillä sillä tavalla, kuin joku itikka olisi turkissa. Otan osaa. Minulla on ihan samanlainen olo, jos olen lähelläkään muurahaisia. Tänään on sitten jo rauhoittunut... Mayalla ja Mirolla on ollut hauskaa - ilmeisesti olivat kaivanneet toisiaan.

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Kahden nakin treenit

Nyt kun ollaan hetki kahdestaan kotona Mayan kanssa (tai siis on katit kotona), niin on helppo poiketa treenaamaan iltalenkin yhteydessä. Eilen ja tänään ollaan treenattu omalla kentällä parin nakin verran. Siinä on mittari juuri sopivan pitkille yhden koiran treeneille. Mayan kanssa on treenattu sivulle tuloa kaikista kulmista, seisovasta, istuvasta ja makaavasta asennosta. Seuraaminenkin näyttää aika kivalta, ollaan otettu sellaista 5-6 m pätkää ja jopa käännös oikealle - palkka. Tänään kokeilin vasemmallekin, mutta se on kyllä vielä työn alla. Samoin on tehty käännöksiä paikalla. Tuppaa vähän hyppimään. Ja ollaan treenattu sitä kotiläksyä eli sivulta taaksepäin peruuttamista. Eilen ei oikein vielä ymmärtänyt siitä mitään ja otin vain ihan askeleen taaksepäin ja palkkasin. Meillä on sellainen sopiva työmaakoppi tms. tuossa kentän laidalla ja siinä on hyvä treenata tätä. Tänään sitten lähti peruuttamaan tosi hyvin jo. Tuo on kyllä ihme koira. Yhtenä päivänä se on ihan suurena kysymysmerkkinä jonkun uuden asian kanssa ja seuraavan kerran kun sitä tekee - neiti tekee reippaasti sen, mitä siltä on pyytänyt.

Luoksetuloa treenattiin myös. Palkkaan aina myös istumaan jäämisestä ja nyt jää jo tosi kivasti, eikä ole varastanutkaan enää. Luoksetulossa voin jättää jo aika kaus ja tulee sivulle täyttä sataa. Autan vielä ihan vähän sivulle tulossa, jotta saan sen kerralla oikeaan paikkaan.

Maahanmenoa liikkeestä treenattiin kanssa. Se sujuu upeasti. Tuo otushan tarjoaa sitä maahanmenoa ihan kaikkeen. Se on sen mielestä niin mielettömän kivaa. Hieman tuppaa jäädä kumartamaan, mutta kyllä se takapuolikin maahan menee. Myös treenattiin niin, että koira tulee minua kohti ja siitä maahan. Hyvin menee. Ja paikallaan oloa treenattiin kanssa. Tähän taas maltti ei oikein riittäisi. Tuppaa vaihtamaan asentoa ja vähän ennen minuuttia tulee levottomaksi, saattaa nousta istumaan. Mietin, joko lyhennän aikaa - vai otanko niin kauan minuutin, kunnes onnistuu. Maya kun kyllä tekee oikein, jos sille vain osaa näyttää, mikä se oikea on. Päädyin nyt vaatimaan sen minuutin ja sain sen onnistumaan kolmannella yrityksellä. Etupalkalla treenataan.

Sitten olen päättänyt ottaa ohjelmaan eteenmenon. Tässä olen miettinyt kovasti olisiko se houkutin lelu vai nami. Lelulle sen on vielä vaikea lähteä yksin, se toimisi varmaan, jos minulla olisi apuohjaaja. Joten kun olen yksin, on treenattava sillä namilla. Yhdessä viedään nami alustalle ja sitten mennään n. 5 - 7 m päähän. Hyvin lähtee - ei tarvitse enää käsiapua, mutta pienen vartalon liikkeen eteenpäin tai toisen vahvistavan käskyn.

Lopuksi muutama katsekontaktin otto sivulta ja siinä sitten oli tämän päivän (ja eilen suunnilleen sama ohjelma) kahden nakin treenit. Huomenna päästää ryhmätreeneihin ihan kahdestaan, kun Miro on edelleen kesälomalla Ritan luona.

Takapihan vakituinen vieras: neitoperhonen (Curry tuijotti sitä eilen varmaan puoli tuntia) ja tomaatit kypsyvät takapihalla...

torstai 22. heinäkuuta 2010

Agitreenit

Keskiviikkona Maya pääsi jälleen Mirvan kanssa agitreeneihin. Likka aloitti vinkumaan ja komentamaan haukkumalla Mirvaa jo Littoisten "keskustan" kohdalla... Mirva vei Mayan lenkille ja minä valitsin sopivan radanpätkän heille. Radassa oli putki, 4 hyppyä vastakkain (2 + 2) ja pöytä, mitä Maya ei vielä ole edes mennyt. Mutta jos nyt oppisi hyppäämään pöydälle, voisi joskus hypätä sohvallekin..




Maya on potentiaalinen lähdössä varastaja, joten ensin Mirva treenasi lähdössä pysymistä. Kyllä se siellä hyvin pysyy, mutta vaatii muistuttamista joka kerta. Hyvin meni tyttönen pienen radankin jo - virheitä toki tulee, mutta niin saa tullakin. Innokas se on ainakin ja se on pääasia. Ehkä vähän turhan kiinni Mirvassa/lelussa, mutta sitä saa mitä tilaa - tässä syyttävä sormi osoittaa omistajaan. Minä olen kovasti vahvistanut sitä katsekontaktia :). Pöytäkin meni ihan hienosti - pysyykin siellä, kun pistää maahan. Maahanhan on tällä hetkellä Mayan lempiliike. Sitä tarjotaan ratkaisuksi ihan kaikkeen.



Lopuksi vielä aloitettiin keinun treenaaminen. Keinun alla maxien pöytä ja ääntä pehmentämään pari peittoa. Mirva houkuteli päästä Mayaa namilla ja minä vein keinulle remmissä. Ensin Maya meni nopealla vauhdilla ylös ja aika pitkälle, mutta sitten se vissiin huomasi, että tässä ollaan nyt korkealla ja ihan uudessa paikassa.. Namilla saatiin houkuteluta loppuun asti. Hieman totututeltiin keinuvaan liikkeeseen ja laskettiin puomi alas pöydälle. Toistettiin kerran - ja Maya oli kyllä melkoisen epäluuloinen. Tosin niin se oli aluksi renkaankin suhteen ja seuraavalla kerralla sitten hyppäsi sen läpi tuosta vain. Ehkä ihan tervettä olla ensin varovainen. Tämä jätettiin nyt hautumaan seuraavaan kertaan.




Mirva lähti vielä jäähdyttelylenkille Mayan kanssa ja sitten palattiinkin kotiin kiusaamaan kissoja. Maya ei nimittäin kovin paljon väsähtänyt treeneistä, vaikka olikin hirveä helle.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Kupittaalla tokotreeneissä

Kun Miro oli lähtenyt Ritan mukana mökkeilemään Rymättylään, lähdimme minä ja Maya Kupittaalle treenaamaan. Maya tosin oli sitä mieltä, että mentiin sinne leikkimään ja yritti epätoivoisesti saada tollereita leikkimään kanssaan. Treeneissä tällä kertaa vain Huldi, Lyyli, Jatsi ja Pepsi - niin ja Maya. Aluksi ja lopuksi paikallaanoloa, joka lopuksi meni paremmin. Maya ei oikein aluksi malttaisi pysyä maassa, mutta sain kyllä senkin sitten onnistumaan. Ensin se vaan meni ylös alas sivulta kuin jojo. Siirryin muutaman metrin päähän palkka takana, niin ettei Maya nähnyt sitä ja n. minuutin päästä vapautus palkalle (ei ihan sivulta, mutta lähempää koiraa kuitenkin).


Muuten treenattiin sivulle tuloa eri kulmista, maasta, seisomasta. Tämä menee jo aika kivasti ja aika hyvään paikkaankin Maya tulee. Samoin otin luoksetuloa, mutta ensimmäisellä kerralla varasti ja sitten lähti perään. Sitten olikin jo palkattava jäämisestä lähempää - ja toisen kerran niin, että kävelin pidemmän matkan ja palasin palkaamaan. Sen jälkeen onnistui jo luoksetulokin suoraan hienosti sivulle. Treenasin myös vähän seuraamista ja meni oikein hyvin. Paikka nyt vähän edessä, jotta näen sen, että Maya on mukana. Myös maahan menoa treenattiin - suoraan sivulta, liikkeestä kohti minua, kauempaa lelu palkalla ja suoraan liikkestä sivulla. Tarjoaa kyllä maahan menoa erittäin aktiivisesti joka paikkaan :). Se on Mayasta niin kivaa. Vähän myös noutoa Mayan omalla pikku kapulalla. Tuo aika kivasti sen, mutta ei ihan käteen asti. Sitä treenattiin erikseen. Lopuksi tehtiin taas se paikallaanolo ja meni jo vähän paremmin.


Pikku lenkki tehtiin Kupittaalla treenien jälkeen ja en meinannut saada Mayaa pois ollenkaan vuohien luota. Se nuuskutteli vuohia aidan läpi ja oli sitä mieltä, että ne on ihania. Lopulta sai sitten Lyylin leikkimään ja juoksi hillittömästi ympyrää nurmikolla... Kotona nukahti jalkoihin, nukkui 15 min ja sitten kantoi minulle lelua. Jep.

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Kurssi, uintitreeniä ja agikisoja

Viimeinen lomaviikko oli niin kiireinen, ettei ehtinyt edes päivityksiä blogiin tehdä...

Keskiviikkona oli Mayan tokokurssin toinen kerta, tällä kertaa treenasimme sivulle tuloa kaikista mahdollisista kulmista ja tilanteista. Yritin vähentää apuja ja aika hyvin Maya tuli sivulle ilman vetämistäkin. Sain tietysti taas palautetta siitä, että pitää seistä suorassa :). Myös seuraamista treenattiin ja siinä Maya kyllä tavallaan yllätti minut. Olen ottanut seuraamista niin vähän - vain muutaman askeleen - jotta en pilaisi sitä heti alussa. Odottelin tätä Lentsun kurssia ja Lentsun vinkkejä.. nyt sain siis seurautettua Mayaa jo muutaman metrin ja sen paikka oli kuulemma oikein hyvä. Ainut ongelma on se, että minä en itse näe, missä se seuraa. Tämän treenaamiseen tarvitsen siis apua! Lentsu suositteli, että opetan Mayan seuraamaan vähän edessä, jotta näen itse, että koira on mukana.

Tehtiin myös paikalla käännöksiä - tämä Mayalla meni melko kivasti. Eihän se vielä tarjoa sivulle tuloa samalla tavalla kuin Miro näissä, mutta ehkä jo kohta :). Sitten harjoittelimme sivulle tuloa luoksetulon osana lyhyemmältä matkalta, sitä että koira tulee sivulle seisovasta ja istuvasta asennosta (luoksetulot eri luokissa) ja myös maasta (ruutu). Myös vinosta kulmasta (oikealta ja vasemmalta) harjoiteltiin luoksetuloa - tämä ohjattua silmällä pitäen.

Treenattiin myös kontaktia häiriössä - häiriönä Lentsu. Tämä meni melko hyvin - Maya kyllä ensi otti häiriötä leluista, leikkimisestä edessä ja takana, mutta melko nopeasti tajusi, että kontaktiahan tässä haetaan ja tuijotti mammaa silmiin. Tätä treenattiin jo perustaidot -kurssilla, joten tuttu juttu Mayalle.

Paikallaan olo ei tällä kertaa mennyt yhtä hyvin kuin ensimmäisellä kerralla. Unohdin seistä palkan edessä ja se kostautui. Palautin Mayan riviin ja sain jopa onnistuneen - joskin lyhyen suorituksen. Nyt ollaan kotona treenattu paikallaan oloa ennen ruuan saamista. Ihan ok menee - ainut ongelma on se, että se ruoka ei tällä hetkellä kiinnosta Mayaa niin kovasti. Kyllä se maahan menee ja odottaa ruokaa - ja saatuaan vapauttavan käskyn lähteekin ruualle, mutta ei kyllä syö.. tai syö se. Sen jälkeen kun Miro on syönyt omansa ja Maya miettinyt vielä 10 min söisikö vai eikö, se yleensä menee kipolle ja syö. Kuumuus varmaan vaikuttaa. Tosin Maya syö ruokaa juuri sen verran, kun tarvitsee - ilmankos onkin niin hoikka tyttö. Treeninakit kyllä kelpaa, joten ei hätää. Seuraava kurssikerta onkin vasta ensi viikolla, joten on aikaa treenata kotiläksyjä:

Sivulletulo
-eri suunnista sivulletulo (tulevaisuuden ohjattu nouto)
-sivullaolo + kontakti (häiriössä)
-sivulletulo vauhdista (Istu, seiso, maahan asennoista) = luoksetulon loppuosa
-seuraaminen

Kotiläksy = sivulletulon tarjoaminen & sivulla peruutus
 
Viikonloppu vierähtikin sitten katsomassa agilityn MM-karsintoja. Oli todella jännittävä ja mielenkiintoinen viikonloppu, tosin selkä ei kyllä tykännyt puupenkillä istumisesta... Lämpimät onnittelut tätäkin kautta Heidille ja Ricolle joukkuepaikasta! Kerrassaan upea suoritus. Sydäntä lämmittää myös Mayan suuren suosikin Sonicin pääsy joukkueeseen. Onnea Sini ja Sonic! Ei ole Maya huonosti idoliaan valinnut. Ja tietysti myös minien karsinnat varsin ylivoimaiseen tapaan voittanut sheltti Kerttu ja Karoliina täydensivät shelttimenestyksen.

 
Viikonlopun antiin kuului myös se, että Anne opetti Mayan uimaan! Perjantaina käytiin bortsuporukan kanssa uimassa Uittamon rannassa ja jo silloin Mayan teki kovasti mieli pulahtaa mereen, mutta tyytyi kahlailemaan. Lauantaina oltiin sitten vain Miroa ja Mayaa uittamassa ja Annen pienellä avustuksella Maya lähti uimaan Miron kanssa. Kivaa oli tytöllä! Tosin voi olla, että se nyt luulee, että uimaan mennään aina niin, että ihminen työntää pikku shelttitytön mereen ja oikeaan suuntaan. Vähän niinkuin tuo sohvalle tulo :). Mayahan ei edelleenkään hyppää sohvalle, vaan mamman nostaa prinsessan sinne. Juu, Mirva on kieltänyt....





 
Eilen, maanantaina, Tanja kävi hieromassa Mayan, koska se on hieman aristanut takaselkäänsä. Se on luultavasti riehuessaan, juostessaan, hyppiessään tms. loukannut vähän selkänsä. Enkä olllut väärässä - likalla oli selkä jumissa. Hierominen ei vielä onnistunut ilman mamman apua, sillä Maya oli kyllä sitä mieltä, että paikallaan makaaminen ei ole sen lempiharrastuksia ja pyrki melkoisen aktiivisesti pois. Mutta kyllä Tanja sai tytön hierottua ja selän kuntoon. Katsotaan nyt, josko tyttö malttaisi olla vähän vähemmällä riehumisella...
 
Tänään Miro lähtee Rymättylään kesälomalle Ritan mökille, joten me jäämme Mayan kanssa kahdestaan vähäksi aikaa. Saa ainakin treenattua paremmin. Ja onhan Maylla toki mau-merkkistä seuraa kotona :).


keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Miro 9-vuotta!

Tänään on Miron 9v synttärit. Jos ihmettelin sitä, miten Maya on jo 7kk, niin enemmän ihmettelen sitä, miten sininen poikani voi täyttää jo 9-vuotta. Miro on ensimmäin urokseni - ja näillä näkymin myös viimeinen (kleinipojat mukaan lukien). Hyvällä syyllä voi sanoa, että Miro on elämäni mies. Päivääkään en vaihtaisi pois. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, kun kävin Maritan luona katsomassa pientä, sinistä pörrökerää. Ulla varmaan muistaa vieläkin, kuinka vaan istuin heillä Miro sylissäni ja typerä hymy naamallani. Miro on ollut myös paras harrastuskaverini - tai no, ehkä se oli Sandra - mutta Sandran kanssa päälaji oli agility, Miron kanssa toko. Sen kanssa olen selvinnyt aina erikoisvoittajaan asti. Paljon olen oppinut, monia virheitäkin tehnyt. Miro rakastaa noutamista ja uimista. Synttärilahjaksi se saakin luksusreissun Rymättylään Ritan mökille. Luksus = ei Mayaa eikä katteja mukana ja kahden ihmisen jakamaton huomio. Saa uina niin paljon kuin lystää ja noutaa keppejä vedestä. Tällä helteellä ei voi oikein treenejäkään Mirolle luvata, sillä se kyllä jonkin verran kärsii jo kuumuudesta.


Miro on jo eläkkeellä niin agilitystäkin kuin näyttelyistäkin. Miro kisasi agissa medi 3-luokassa ja näyttelyistäkin sillä on sertti. Tokokisoihin toki osallistutaan vielä, tosin nyt en ole sitä mihinkään ilmoittanut, kun tällä seudulla on suhteellisen vähän kisoja ja pikkuisen pitää noita tuomareitakin katsoa, koska Miro voi merkiltä ruutuun lähtiessään päästää muutaman haukahduksen - ja joillakin tuomareilla se kisa päättyy sitten siihen. Onneksi en ole ilmoittanut, sillä tässä helteessä olisi kyllä täyttä tuskaa kisata.

Miro on myös oma pieni avustajakoirani. Se nostaa kaikki tiputtamani esineet nenäliinasta kännykkään tai kaukosäätimeen minulle. Kun selkä on oikein huonossa kunnossa, se on mieletön apu. Miro rakastaa myös uutta pikkusiskoaan ja hoitaa kissoja tarmokkaasti (siis niitä, jotka antavat sen nuolla korviaan). Maya on Miron silmäterä ja sitä vahditaan lenkeillä hyvin innokkaasti. Miron mielestä muilla ei ole asiaa Mayan lähelle. Miro on myös alusta asti toiminut loistavana apuopettajana minulle. Sen ansiosta Maya oppi heti kävelemään hihnassa ja noudossa se on ollut loistavana esimerkkinä Mayalle. Miro on myös mainio leikkikaveri Mayalle - tai Maya Mirolle, ihan miten vaan.

Hyvää syntymäpäivää Mirreläinen!

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Maya 7 kk

Niin se aika kuluu. Minun pieni, sininen tyttöni täyttää 7 kk ja pääsee siis jo pentuluokkiin näyttelyihin. Yksi virstanpylväs on taas saavutettu. Näyttelyissähän Maya on jo käynyt turistina treenailemassa. Sen mielestä näyttelyissä on huippukivaa ja haluaisi tutustua ihan jokaiseen vastaan tulevaan koiraan koosta riippumatta. Viimeksi sunnuntaina Karjaan näyttelyssä olisi kaveriksi kelvanneet pienestä mäyräkoirasta bullmanstiffiin - ja kaikki siltä väliltä. Mamma vaan rajoittaa välillä vähän tätä tutustumista...




Lauantaina Maya oli turistina agikisoissa ja taisi saada tehdäkin Mirvan kanssa jotain pientä. Kisojen jälkeen Miro ja Maya pääsivät Vallen kanssa uimaan!

Treenattu on maahanmenoa eri tavoilla ja kyllähän se sitä tarjoaa :). Nyt on vain niin kuuma, että ohjaaja meinaa läkähtyä, pentu kyllä jaksaisi. Tosin sekin ihme on nyt koettu, että Maya pyysi takapihalta sisälle, vaikka minä olin ulkona.

torstai 8. heinäkuuta 2010

Kissakylpylä ja tokokurssi

Eilisen päivän aloitin pesemällä kolme kissaa. Koiran peseminen on lasten leikkiä verrattuna kattien pesemiseen. Aloitin nuorimmaisella, Harveylla, joka on se haastavin tapaus, koska se pelkää ja kammoaa kaikkia toimenpiteitä yli kaiken. Joten ei kun saunan jakkara kylppäriin ja pusero päälle estämään suurimmat kynsien tekemät tuhot. Tällä kertaa niitä ei tullut, mutta katista sai kyllä pitää olan takaa kiinni, muuten se olisi karannut saman tien. Ei ole ihan helppoa pestä kissaa yksin - toisella kädellä pitää lujaa kiinni ja toisella pestä ja suihkuttaa. Harvey tuli kuitenkin pestyä, tosin sitä kollin rasvahäntää en saanut pois - en Goopilla enkä Jerobin rasvanpoistoshampoolla. Pitää keksiä vielä jotain, mutta pari päivää pitää nyt antaa kattiparan olla rauhassa. Sitten helpoin, joskin isoin tapaus: Curry. Coonin kyllä karkaisi myös, jos siitä irti päästäisi.. yleensä se kuitenkin tyytyy vain huutamaan lohduttomalla äänellä naapureita apuun, kun kissaa kidutetaan. Niin tälläkin kertaa. Ja kun kerran alkuun oli päästy, päätin pestä vielä Casperinkin. Turkkinsa puolesta se on helpoin tapaus, mutta tällä kertaa Casper oli kyllä sitä mieltä, että häippäsee heti.. Onneksi yksikään kateista ei yritä purra, eikä kynsiä (tahallaan, mutta jos yrittävät karkuun, käyttävät kyllä kynsiään apuna ponnistaessaan karkuun sylistä). Pesun jälkeen Harveyn teki häviämistempun (samoin kyllä myös birma, joka oli varma, että hänenkin vuoronsa vielä tulee), Casper tärisi muka kylmästä ja cooni tuijotti minua vihaisin silmin monta tuntia. Jos katse voisi tappaa...




Kun kattikylpylä oli suljettu, olikin vuorossa Mayan tokokurssi. Maya on nyt oikeassa koulussa: Leena Välimäen tokokurssilla. Jos ei haastetta olisi kurssissa tarpeeksi, on siellä myös Mayan mieluisin leikkikaveri - villis Welmu. No, tämä ei ole leikkikoulu... Maya vaan ei välillä ollut ihan samaa mieltä.

Eilen meitä oli paikalla vain kolme: Maya, Welmu ja ihana heeleri (nimimuisti pettää taas). Päivän teemana oli maahanmeno ja sitä treenattiin kaikkina mahdollisina variaatioina: sivulta, liikkeestä, kauempaa (ruutuun lähetystä varten), paikallaan olona, liikkeestä maahanmenon loppuosana, kaukojen osana ja vielä opeteltiin kumartamaankin. Maya oppi maahanmenon ilman käsiapua vasta ihan muutama päivä sitten (tai siis minä vaadin sitä vasta muutama päivä sitten), nyt oli taidosta apua. Mayalle (ja minulle) liikkeestä maahanmeno oli ehdottomasti vaikein versio. Maya tuli sivuittain eteeni ja minä käytin väärää kättä... eikä tuo selkäkään tykännyt. Toivottavasti apuja voi vähentään nopeasti...

Apuna käytettiin paikallaanolossa ja liikkeestä maahanmenossa etupalkaa, joka tuntui toimivan Mayalla ihan hyvin, mitä nyt tuijottaa minua koko ajan, vaikka pitäisi eteen katsoa. Yllättävää kyllä Maya pysyi paikallaan maassa, vaikka minä vähän liikuin (selän taakse menemistä ei kestä vielä) ja vielä yllättävämpää - se oli tosin hyvin paikallaanolossa, vaikka ei olla ikinä sitä treenattu. Etupalkka oli jotain 3m päässä ja sinne sitten vapautettiin. Tässä pitää ottaa uusi käskysana käyttöön, kun koiran vapauttaa palkalle - ja minullehan niiden uusien käskysanojen keksiminen on aina ollut yhtä tuskaa. Ehkä käytetään Lentsun ehdottamaan "okei" -sanaa, ei tarvitse minun miettiä päätäni puhki, mitä käyttäisin. Seuraavaksi pidennän paikallaolossa aikaa - pitää kuulemma joko pidentää aikaa tai välimatkaa, mutta ei kumpaakin. Minusta ajan pidentäminen kuulostaa paremmalta vaihtoehdolta, koska Mayakin kuitenkin on jonkin verran perääni. Joten ensin aikaa, sitten matkaa..

Tuo etupalkan käyttö on Mayalle kyllä tuttua, koska Mirva käyttää sitä agissa mm. kontakteja opettaessaan. Mirva vapauttaa Mayan "tule" -sanalla, mutta tokoon se ei käy, joten me otetaan siihen ihan oma sana. Nyt täytyy vaan opettaa Mayalle myös "kuolleella" lelulla palkkaamista eli viedä lelu eteen (ei heittää), koska tietyissä tilanteissa Maya palkaantuu paremmin lelulla kuin namilla. Tätä on kyllä Mirvakin kaivannut, joten ehkä tuon opettaminen hyödyttää sekä agia että tokoa.

Ihan loppuvaiheessa tuntia Maya alkoi selvästi väsyä ja ei enää mennyt maahan niin reippaasti. Tunti on pienille loppujen lopuksi tosi pitkä treeniaika. Maria heitti meidät kotiin (kiitos) ja sen jälkeen Maya ottikin pitkät torkut ennen iltalenkkiä. Kyllä oli mukavaa taas päästä kurssille. Ja Lentsun opeilla saadan toivottavasti (ellei ohjaaja keksi omiaan) tehtyä myös kaikki alusta asti oikein....

Tässä sitten kotiläksyt:

Maahanmenot


-edestä (kaukot) I & S
-edestä liikkuen (lt)
-sivulta (p.olo, kaukot)
-sivulta liikkeestä
-kaukaa (ruutu)

+ erillisenä temppuna kumartaminen, tähän jatkossa eri käsky kuin muihin maahanmenohin.
Lisäksi pysymistä maassa, käytä etupalkkaa, alusta+nami, lelu tai ruokakippo. Ole alusta asti luonnollinen (älä hiivi) ja selkeä, yksi käsky alussa riittävin avuin. Jos haluat käyttää lelua, aloita niistä missä lelua on hyvä käyttää (kaikki etupalkka-treenit) ja siirry sitten namipalkkaan.

Muutaman treenikerran jälkeen on tarkoitus, että koira alkaa ennakoida ja tarjota maahanmenoa, tämä siis hyvä juttu ja voidaan olla varmoja että koira on oppinut. Siinä kohtaa vähennetään apuja ja lisätään kestoa (esim. pysymiseen)
 
Tänään ollaan sitten treenattu takapihalla vähän maahanmenoa :) seisomisesta suoraan maahan. Hyvin meni. Ja sitten sain päähäni kokeilla metallikapulaa... palkitsin Mayan, kun otti kapulan edes vähän suuhunsa. Ja sitten piti kokeilla, mitä tapahtuu, kun heitän sen. Tuo likka lähti kapulan perään, otti sen suuhunsa ja toi lähes minulle. Ihan uskomatonta. Kaikki minun ja Miron kanssa treenanneet tietävät, millaisen taistelun takana on ollut metallinoudon opettaminen. Ja ihan jo pelkästään sen kapulan kantaminen oli aluksi tuskaa. Ja sitten tuo likka tuo sen ensimmäisellä yrittämällä, eikä kyseenalaista hommaa ollenkaan. Toki vielä on paljon työtä tehtävänä, mutta alku ainakin hyvä. Ehkä sitten on ollut ihan hyvä idea antaa Mayalle nuoltavaksi kattien metallisia ruokapurkkeja...
 
Illalla (kun on vähän viileämpää) jatketaan treenejä.

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Maanantaiagit

Lähdettiin Mirvan seuraksi ja kuvailemaan TSAUn karsintatreeneihin. Henkka oli tehnyt kivan radan - harmi, että paikalla oli  vain 5 osallistujaa. Kesä tietysti vaikuttaa asiaan, mutta harmi silti. Olisi treeneistä saanut kaikki enemmän irti, jos olisi ollut kunnolla porukkaa. "Voiton" nappasivat Eeva ja Ronja-sheltti, josta on kyllä tullu melkoinen pinkoja radalla.

Maya sai tietysti myös treenata. Alkuun vähän hyppyjä ja putkea, että neiti jaksaa sitten keskittyä uusiin/vaikeisiin asioihin. Maya ei myös aluksi hyväksy namia palkaksi, vaan pitää olla lelu. Saa nähdä, kuinka kauan Mirvan juhannuskisoista sille ostama lehmä kestää... Sitten kokeiltiin viime kerralla vaikeuksia tuottanutta rengasta ja kas - neitihän hyppäsi läpi siitä. Oli vissiin miettinyt asiaa. Pujottelu ohjureilla oli myös makean näköistä. Sisällä oli varastanut matalalle A-esteelle ja osannut ottaa kontaktin ilman remmiä. Hirveä hinku tuolla on jo esteille, vaikka on niin vähän loppujen lopuksi sen kanssa tehty. Kovasti se vaan tuijottaa Mirvaa/lelua tehdessään hommia, joten eteen menoa pitää kyllä erikseen opettaa. Törmäsi eilenkin siivekkeeseen (tömähti oikeastaan), kun ei katsonut eteensä.




Mutta se mörkökausi jatkuu. Naapurilla oli pieni lasten patja tuossa ulkona ja Maya oli ihan varma, että patjat syövät pieniä shelttejä. Meni tovi, kunnes sain sen uskomaan, että patjat EIVÄT syö pieniä shelttityttöjä.

Illalla kotona neiti pongasi jääkaapista tippuneen omenan - ja kantoi sitä aarteenaan ympäri huushollia ja söi siitä puolet. Hassu koira. Maya ei ymmärrä pätkääkään herneiden päälle, mutta rakastaa omenaa, mansikoita ja kirsikoita.

Tänään oltiin aamulla peltolenkillä jo klo 8. Ja oli kuuma. Ihan uskomatonta. Eli se mitä ollaan tehty sen jälkeen, on tehty takapihalla. Maya treenasi noutoa omalla, pikku kapulallaan ja toi kapulan hyvin minulle, jopa ihan käteen. Ja maahanmenoa treenattiin myös palkkana kalkkunaleike. Sekin alkaa sujua ilman apua jo. Miro ei tällä kertaa sotkenut treenejämme, vaan keskittyi savustettuun lampaanluuhun.

Ihmeiden aika ei ole ohi. Cooni nukkuu tyytyväisenä sohvalla Mayan vieressä. Ja kun Maya vähän oikoo itseään ja tönäisee coonia, mitä tekee cooni? KEHRÄÄ. Shelttityttö on 100% hyväksytty.

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Porista Forssaan

Heinäkuun helteinen, ensimmäinen viikonvaihde sujui näyttelyiden merkeissä. Lauantaina lähdin Elenan seuraksi Porin KV-näyttelyyn. Ikäväkseni näyttely (tai siis kehät 1-10 mm. sheltit, kleinit ja pommit) oli sisätiloissa. Valoa ei ollut juuri lainkaan ja sekin vähän oranssikeltaista, joten valokuvaamisen voi unohtaa ihan saman tien. Vähän lohdutti se, että paikalla oli Pikikuonon Brad Pitt ja sain vihdoin koirasta otettua vähän kuvia. Brad on mielestäni (ja aika monen tuomarinkin) mielestä niin kaunis uros. Usein ei olla kuitenkaan osuttu samaan näyttelyyn. Tälläkin kertaa Brad oli ROP ja vielä RYP1. Maya sai lauantaina jäädä kotiin, en halunnut ottaa sitä niin pitkälle ja kuumalle automatkalle, saatikka vielä halliin (jonne ei kuulemma edes olisi saanut viedä turistikoiria, tosin eipä kukaan ollut seuraamassa sitä, veikö joku turistikoiran halliin vai ei).


Sunnuntaina lähdimmekin sitten jo klo 7 kohti Forssaa. Tällä kertaa Ninan kyydissä. Näyttelypaikkana Mustiala - ja enpä ole niin ihanaa näyttelypaikkaa monta kertaa nähnyt. No, kuvaamisen kannalta oli vähän ongelmainen, kun oli varjoa, valoa ja molempia yhtäaikaa. Mutta koirille ja ihmisille tosi kiva. Ainakin niille roduille, jotka olivat mukavasti puiden katveessa. Tällä kertaa myös Maya pääsi mukaan. Mayaa kyllä ihmetytti, miksi Lilli ei pääse leikkimään sen kanssa - Mayan mielestä kun näyttelyt ovat leikkimistä varten. No, kyllä se vielä oppii. Onneksi Annen Tico pääsi Mayan kanssa leikkimään ensin esiinnyttyään tuomarille. Ja kyllä niillä olikin hauskaa. En tiedä, kauanko painivat ja pureskelivat toisiaan... Lopuksi vielä otettiin Elenan ja Kadin kanssa kuvia - ja Elena heitti Mayalle keppiä. Täydellinen päätös päivälle siis. Mayan mielestä. Ensin se meinasi tuoda kepin aina minulle, mutta hoksasi pian, että viekin sen Elenalle, joka heittää uudestaan. Kyllä tytöt ovat näppäriä. Miro ei olisi ikinä hoksannut moista.



Ja viikonlopun hyvät uutiset: Maya osaa melkein mennä ilman apua maahan! Jee. Taas kun vaadin siltä vähän enemmän, huomaan, että kyllä se osaa ja pystyy. Toinen lähes yhtä hyvä uutinen ellei parempi: Maya ei oksentanut eikä voinut pahoin tänään automatkalla Forssaan ja takaisin. Maya alkaa nyt oppia, että kun mennään autolla, pääsee aina johonkin kivaa paikkaan..

Murrosikä kuulumiset: näyttelyssä oli yhdellä osastolla lippalakkipäinen lelukoira. Ihan muuten hetki tehtiin töitä, että saatiin Maya lähestymään/nuuhkaisemaan sitä. Onnistui lopulta, mutta kyllä Maya oli edelleen sen oloinen, että lelukoira on tosi epäillyttävä...

Ja vielä tämän päivän (10 päivää vajaa 7kk) mittaustulos: 34 cm

torstai 1. heinäkuuta 2010

Torstain agit

Käytiin Mirvan kanssa hallilla ja Maya pääsi treenaamaan agilityä. Rengas osoittautui yllättävän vaikeaksi neidille, mutta saatiin siitä yhdessä muutaman onnistunutkin suoritus. Ehkä se tästä. Pitääköhän minun lopettaa Mayn nostaminen sohvalle ja sänkyyn :). Maya siis ei edelleenkään hyppää itse sohvalle tai sänkyyn. Sohvalta se hyppää kyllä alas itse, sängystä ei. Mamman pikku rinsessa.

Rengas-treenien jälkeen neitokainen pääsi vähän putkeenkin. Sitten Mirva ja Maya treenasivat matalalla A:lla kontakteja. Ne menee kyllä hienosti. Ihan olen ylpeä pikkuisesta. Kontaktitreenien jälkeen olikin sitten se haastavampi osuus: lähdössä pysyminen. Kyllä tässäkin saatiin ihan onnistumisia. Maya on oppinut tuon paikalla pysymisen alkeet lähinnä valokuvausharrastukseni ansiosta. Se pysyy jo kivasti paikallaan kaikki kukkapuskien seassa, kun minä otan kuvia :). Joten nytkin salli jopa Mirvan kiertää yhden hyppyesteen. Palkkaa ei vaan malttaisi odottaa istumassa.


Iltalenkillä vahvistui kyllä oletukseni murrosiästä. Ensinnäkin se tekee taas sitä, että tekee stopin, kun tullaan kotipihalle. En tule. Tätä se teki ihan aluksi. Toiseksi se on karannut ulko-ovelta metsään, eikä meinaa tulla kutsuttaessa takaisin. Ja tänään sitten lenkillä, Maya kuuli pusikosta jotain ja pysähtyi siltä seisomalta puhkumaan ja puhisemaan. Jippii "belgien musta roskapussi -syndrooma" on saavuttanut meidät. Varmin merkki murrosiästä. Saas katsoa, miten pärjään sen kanssa, kun tokokurssi alkaa ensi  viikolla. Nakkien voimalla varmaan.