maanantai 26. maaliskuuta 2012

KATTIPÄIVITYS

Meidän perheen kollipojat Franklin ja Casper heräilivät nälkäisinä, mutta muuten pahaa aavistamattomina lauantaiaamuun. Tai no, Curry oli kyllä herännyt jo aikaisemmin tai se siis roikkui koko mukavalla 10 kg:n painollaan päälläni (nukuin vielä kyljelläni) olkapään kohdalla, kehräsi ja polki jaloillaan, sillä sillä oli NÄLKÄ. En ole coonia niin huolissaan nähnyt pitkään aikaan.. kaikki ruuat oli kerätty illalla pois ja katti-parka teki nälkäkuolemaa. Oli selkirk-poikien leikkausaamu. Valitettavasti siitä saivat kärsiä myös muut kissapojat. Ei ollut muuten vaikea ottaa edes kiinni noita. Franklin hyppäsi pyynnöstä ruokapöydälle, josta kiikutin sen koppaan ja Casper tietysti perässä ilkkumaan Franklinille, mitäs kopassa tee - ja naps, toinen kiinni ja toiseen koppaan. Onneksi oli muovikopat, pojat olisivat nimittäin tehneet kangaskopista selvää muutamassa minuutissa (tästä on kokemuksia).

Sitten annettiinkin toisille ruokaa ja Curry taisi ahmia molemmat kipot saman tien. Cooni-parka oikeasti luuli kuolevansa... Samalla huomasin, että Casper oli yöllä tehnyt selvää perjantaina ostamastani st.pauliasta...

Ai minäkö muka koskenut st.pauliaan??

Mirvan ja Veli-Matin kanssa pakkasimme katit autoon ja suuntasimme Saloon. Matkaa säesti tasainen "NJMAUUU". Enemmän tai vähemmän närkästyneesti. Meidän nauttiessa hyvää kiinalaista sapuskaa, kattipojista tuli kastraatteja. Kotona kannoin kopasta toisen tokkuraisen kissan kaappiin nukkumaan ja toisen kattipetiin sohvan viereen, vain huomatakseni, että molemmat hoipertelivat liikkeelle välittömästi enemmän tai vähemmän humalaisen oloisina. Ennen kuin olin ehtinyt "kissaa" sanomaan, oli Cassu hypännyt pöydälle syömään. Kauhea NÄLKÄ. Siinä se sitten hoiperteli ja söi. Sitten käveli huojuen ympäri huuhollia, hyppäsi syliin, nukkui hetken ja meni takaisin syömään. Tämä toistui sitten muutaman kerran. Sitten Cassu merkkasi kantokopan, astui vähän Currya ja yritti antaa Franklinille turpaan. Business as usual.

Muutenkin Cassu toipua leikkauksesta huomattavasti nopeammin kuin Franklin-ressukka. Se vuoti aluksi verta ja meinasi tippua pöydältäkin, kun oli sinne kiivennyt tuolin kautta. Sen liikkuminen oli paljon huonompaa ja kattiressu näytti lievästi sanottuna huonovointiselta. Se katosikin sitten vähän syötyään moneksi tunniksi nukkumaan humalaansa pois jonnekin ja ilmestyi näkyviin vasta illansuussa.

Seuraavana päivänä onneksi molemmat voivat oikein hyvin ja ruoka maittoi. Frankliniä piti kovasti rapsutella ja Cassua pitää sylissä. Päivä menikin potilaita helliessä, sillä aiottu esittelynäyttely Harveyn kanssa kaatui siihen, ettei Annen auto lähtenyt aamulla käyntiin. Niinpä me vietimme oikein rauhallisen sunnuntaipäivän. Sheltit sentään pääsivät metsälenkille juoksemaan, ettei mennyt kissojen hellittelyksi ihan koko päivä.

Casper
Franklin
Nyt sitten katsotaan, josko ne kollipoikien ei niin toivotut ominaisuudet jäisivät pois muutaman viikon sisällä. Toivossa on hyvä elää...

Tässä vielä Casperin viimeisimmä pennut. Yhteensä Casperilla on kaksi pentuetta (3+4) Suomessa ja Franklinillä yksi pentue. Pennut saavat nyt jatkaa sukua, isukit siirtyivät onnellisten kastraattien joukkoon.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Vuoden agility- ja tokotulokas 2011

On tuo meidän neiti nyt niin palkittu :). Tai sitten sen omistaja vaan rakastaa kaikkia kilpailuja... Eli Maya on valittu TSAU:n vuoden 2011 agility- ja tokotulokkaaksi. Mirva ja Mayahan edustivat TSAU:ta vielä koko viime vuoden - ja minä puolestaan olen TSAU:n ainaisjäsen. Omaa käsialaani on sitten tuo tokopuoli. Oli miten oli, on se Maya niin taitava pikku neiti. Kiitos Kirstille, että luotti minuun niin, että sain tuon tehopakkauksen itselleni.

Mirva & Maya

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Lisää palkintoja

Maya palkittiin Shetlanninlammaskoirat ry:n agilitytulokaskisassa hienosti toisella sijalla. Onnea Maya & Mirva.

Tässä vielä tulokset:
Agilitytulokas:

1. Taikahännän Papu 2. Zelmarian Ihana ilona 2. Amarantes YSL Parisienne 2. Sopuriinan Bodil 5. Kepposen Lemmitty 6. Dreamlook Amazing Beauty 6- Nappulavaaran Vesi 8. Meidan Mörk Björk 9. Azlandos Knight Rider 10. Amarantes Que ? 11. Funnytail Kir Royal

Tokoa, hierontaa ja valokuvamallina toimimista

Päivittelen tässä blogin ulkoasua - ja kun keksin, mistä saan tuon piiitkän tyhjän tilan hävitettyä, teen sen.. nyt vaan en jaksa enää miettiä sitä.

Perjantaina päästiin pitkästä aikaa ryhmätreeneihin Tuijan halliin. Meitä ei kyllä ollut paikalla kuin minä & Maya, Lentsu & Pepsi & Twist ja Marjo & groenendael tyttönen. Aikaa oli ruhtinaalliset 2 tuntia, joten ehti tehdä ihan kaikkea ja vähän ylikin. Me aloitimme ruudulla kuten muutkin, kun se kerran oli kasattu. Tämän tyttö muisti ainakin tosi hyvin. Alustalla pari kertaa ja ilman alustaakin hienosti ruutuun - pysähtyi - ja maahan. Ainut ikävä puoli on se, että vaikka sanon Mayalle, että pitää olla ihan hiljaa, pääsee se pari hau-hauta matkalla, kun se on niin kivaa. Tätä pitää nyt miettiä, sillä kovin ottein jos kitkee tuota pois, ei koira sitten mene enää ruutuun samalla innolla. Pistetään mietintämyssyyn. Josko sittenkin olisi vaan vielä vähän epävarma liikkeestä ja siksi haukahtaa?

En muista enää, missä järjestyksessä liikkeitä tein, mutta harjottelimme sitten sitä vihoviimeistä metalliakin. Lentsun ohjeilla. Mayahan siis lähtee perään, mutta ei nosta sitä. Tietää selkästi, mitä pitäisi tehdä, mutta ei pysty nostamaan sitä. Nyt sitten heitellään vauhdista samannäköistä pientä puukapulaa ja parin kolmen kerran vaihdetaan lennosta metalliin. Ainakaan Maya ei nyt paineistunut niin paljon kuin kotona siitä metallin treenaamisesta, vaan haki iloisesti puukapulaa ja säntäsi sen metallinkin perään. Mutta ei kyllä tuonut sitä. Vaatii vaan armotonta treenaamista. Lentsu sanoi, että hänelle tuli niin elävästi Miro mieleen :). Minua se oikeastaan lohdutti, sillä jos olen saanut Miron oppimaan tuon, niin kai sitten saan Mayankin. Ei se Mironkaan metalli ihan yhdessä yössä sujunut :). Useampi vuosi taisi se olla esteenä voittajasta evl:ään nousemiseen (muun muassa, aina jäi jostain kiinni). Miro kaiken lisäksi paineistui treenaamisesta. Mutta nykyään hakee metallin ihan mielellään, joten ehkä se aurinko joskus pilkahtaa tähänkin risukasaan.

Otettiin sitten hyppynoutoa puukapulalla. Ihan meni ok, haki ja toi yhdellä käskyssä. Tuppasi se HAU tulemaan tässäkin. Perusasento ei ollut täydellinen, mutta sitä en nyt vaatinut pitkän tauon jälkeen. Sen sijaan nosti kapulan hyvin, jos tiputti ja pitikin hyvin, kun treenattiin sitä sivulla.

Seuraamisessa tuppasi kovasti edistämään, tätä ei olla treenattu oikein koko talvena, joten ei mikään ihme. Perusasennot ovat paremmat kuin syksyllä, koska niitä on treenattu "iloisissa merkeissä". Joten mennään sillä eteenpäin, kun kentältäkin on kohta lumet sulanneet, että aina perusasennosta saa seuratessa palkan, tällä se seuraaminenkin parantui viime syksyllä.

Seuraamisesta istumista on tuolla hallissa niin hyvä harjoitella, koska on ne peilit :). Tämä menikin hyvin, naksuttimella palkkasin aina istumisesta pari kolme kertaa ja sitten otin kokonaisena liikkeenä. Oikein näppärästi meni. Jos edes yksi Miron suurimmista ongelmaliikkeistä sujuisi Mayalla paremmin...

Luoksetulon ajattelin ottaa loppuun vain iloisena ja suorana vaatimatta pysähdyksiä, koska emme ole sitä treenanneet pitkään aikaan (ja itseänikin alkoi jo väsyttää). Mitä tekee Maya? Tekee täydellisen seisomaan pysähdyksen oikeassa paikassa ilman minun käskyäni. Ei voinut kuin nauraa. Otin sitten kerran suorana (taisi nousta ylös - ensimmäisellä pysyi maaten. Mayalla on vähän sitä vikaa, että jos ei ensimmäisellä mene oikein, rupeaa tarjoamaan toista ratkaisua) ja vielä kerran koko liikkeenä, joka meni suhteellisen hyvin.

Loppuun vielä neljän koiran paikallaan olo - josta Maya pahus nousi istumaan, kun olin parin metrin päässä. Vanha ongelma, joka nousee esiin aina silloin tällöin (mm. ennen juoksuja, nyt siitä ei voi olla kyse. Joko oli epävarma liikkeestä tai jumissa..). Kävin laittamassa takaisin maahan ja menin piiloon. Pysyi hyvin.

Kiva oli taas pitkästa aikaa treenata - nyt alkaakin sitten kohta treenikausi ihan tositeholla :).



Lauantaina lähdimme Miron ja Mayan kanssa seikkailemaan. Tanjan Turun Koirafysio on muuttanut Lukkosepänkadulle - ja minulle se alue on ihan täysin tuntematonta. No, ammatinkin puolesta löydettävä on :). Ei muutakuin kartta, linjakartta ja bussiaikataulut käteen. Helpostihan se löytyi! Ensin 6:lla torille ja siitä vaihto 110 (11) ja heti Länsikeskuksen oikealla olevan (huoltoasema) risteyksen jälkeen nappia painamaan ja ulos bussista siinä Iskun kohdalla ja joku 100-200 metrin kävely. Hienoa! Tilat olivat avarat ja hyvät. Maya pääsi ensin Anun hierottavaksi ja sen jälkeen Miro. Maya ei ihan "terveen papereita" saanut, joten pitää varata uusi kerta... Miro oli taas yllättävän hyvässä kunnossa, jäykkyyttä toki vanhassa pojassakin. Maya ilmeisesti piti hieronnasta, kun yritti tunkea Miron vuorolla uudelleen käsittelyyn. Ja sitten pieni nukahtai lattialle ihan pitkin pituuttaan BOT-takki päällään.


Sunnuntaina Maya pääsi ihan oikeaksi valokuvamalliksi Saloon Jarno Lindholmille: http://www.alitajunta.fi/
Mayalla on kyllä kova työmoraali, sillä tämänkin keikan se otti tosissaan, ei siinä paikan päällä juurikan toisten koirien kanssa seurusteltu, vaan tapitettiin mammaan. Ja ei kyllä uskoisi, että 2-vuotias koira voi olla tuollaisissa tilanteissa sellainen viilipytty, suorastaan rauhallinen. Joku sanoikin, ettei uskoisi, että tuo koira on muka joku agilitykoira :): Viilipyttymäiseen tapaansa neiti sitten poseerasi kuvaajalle ja tuloksia odotellaan innolla!!

maanantai 12. maaliskuuta 2012

HYL & NOLLA

Maya kipaisi lauantaina kisaamassa ATT:n kisoissa Mirvan kanssa. Radat olivat Anders Virtasen käsialaa: virtaavat ja mukavan haasteelliset sortumatta kikkailuun. Ensimmäisellä radalla neitokainen varasti lähdöstä - ja sitten puomin suorituksen jälkeen (joka vissiin ei mennyt ihan niinkuin piti), päätti itse korjata asian ja teki puomin uudelleen kera kontaktin. Siitä sitten luonnollisesti HYL. Toiselta radalta Mirva ja Maya tekivätkin sitten nollan sijoittuen sillä kuudenneksi. Aika oli jotain -6,9.




Kovin oli neitokainen väsynyt kotona, vaikka ei tuon enempää suorituksia ollutkaan. Inna oli meillä iltahoidossa, mutta Maya vain nukkui - niin tosin teki Innakin. Inna nukkui välillä sylissä, välillä vieressä, välillä päällä. Pääasia, että minun ja Innan väliin ei jäänyt senttiäkään. Ja shelttikö muka läheisriippuvainen? Tosin yksi syy siihen, että Inna oli niin lähellä löytyy siitä, että cooni mulkoili sitä varsin kiukkuisesti ja Innan mielestä cooni on hirveä peto. Kun silmä vältti, niin se ahdisti perässäni vessaan tulleen pumin sinne, eikä päästänyt pois. Vessasta kuului sitten "hau" ja vasta silloin tajusin, että Inna-parka oli jäänyt sinne. Curry istui tyynesti parin metrin päässä muina kissoina...

Sunnuntaina Maya pääsi tyttöjen lenkille Pepin kanssa. Nyt malttoivat neitokaiset leikkiä ja juostakin, kun Miro ei ollut mukana. Tosin Mayan mielestä pitää poseerata koko ajan, kun minulla on kamera mukana. Siitä on kyllä tullut pahempi linssilude kuin yksikään koiristani ennen tätä.






torstai 1. maaliskuuta 2012

Palkittu tyttö

Käväistiin tiistain Turunmaan Kennelyhdistyksen vuosikokouksessa pokkaamassa muutama hieno pokaali. Maya valittiin TKYn vuoden aloittelevaksi tokokoiraksi, vuoden monitoimikoiraksi ja vuoden agilitykoiraksi. Palkinnoksi saatiin hienot pokaalit.