perjantai 25. syyskuuta 2009

Miro Piiralla

Miro kävi sitten Piiralla eilen... Pojalla oli koko takapää ihan jumissa ja kiertynyt. Joku S1-juttu ihan jumissa ja oikeaa lonkkaa poika ei käyttänyt yhtään. Ei tainnut Mirossa olla juurikaan kohtaa, joka olisi ollut kunnossa.. Onneksi Leena sai poikaan liikettä, nyt sitten syödään nokkosta, nivelvalmistetta ja B-vitamiinia. Kuten epäilinkin, kastraatio on vaikuttanut aineevaihduntaan. Leenan mielestä lonkka on kyllä kipeytynyt jostain "onnettomuudesta" - oma vahva epäilyni on, että Mirre on tippunut keittiön sivupöydältä. Ja mitä se siellä on sitten tehnyt? No, varastanut kissaruokaa tietysti. Mirohan aloitti ruuan varastamisen kastraatioleikkausta seuranneella viikolla - ensin meni vastatehdyt lihapullat (500gr jauheliaa) - ja sen jälkeen alkoivat sitten kiipeilyt kissanruuan perään.

Shelttilenkillä Huhkolassa

Sen kunniaksi että Sirkku perheineen lomaili Naantalissa päätimme järjestää shelttilenkin, jotta vierailevat tytötkin pääsevät lenkkeilemään turkulaisshelttien kanssa. Mukavasti olikin koiria ja ihmisiä mukana - enemmän kuin monella muulla lenkillä, jotka on järjestetty pidemmällä suunnittelulla. Lenkkeilimme Huhkolassa - pimeä kun kuitenkin tulisi pian, niin oli parempi olla tutussa maastossa.

Miron kanssa otin muita odotellessani hieman seuraamista - tai lähinnä treenasimme hieman peruuttamista ja askelia. Nämä treenit jäivät lyhyeen, kun ihanat shelttineitoset tulivat paikalle. Kyllä se poika vielä sen verran tyttöjen päälle ymmärtää, vaikka ei pää enää pyörälle menekään.

Lähdimme metsään lenkkeilemään, koska frisbee-kentällä oli varsinainen yleisöryntäys - ihana syyssää houkutteli kaikki heittäjätkin paikalle. Vierailevien tyttöjen lisäksi joukkoomme on saapunut jälleen ihana trikki pentu - Sleepless-kennelistä. Shelteillä oli taas kivaa - vaikka Aava-tyttönen voi olla erimieltä - se oli monen shelttiuroksen päiväunien kohteena. Kyllä olikin taas pitkästä aikaa kiva lenkkeillä yhdessä, pitää ottaa pian uusiksi!

Kuvia täällä: http://picasaweb.google.fi/sirsaari/Shelttilenkilla239Huhkolassa#

Viikonloppu täynnä ohjelmaa

Viime viikonloppu olikin kiireinen... lauantaina oli aikainen herätys; lähdettiin Katin kanssa jo klo 7:00 kohti Tamperetta ja ryhmänäyttelyä. Ilma oli ihana ja kuvia tulikin otettua niin shelteistä, kuin vähän myös bortsuista, ausseista ja ryhmäkehistäkin. Illalla tehtiin omien poikien kanssa peltolenkki - ei yhtään frisbeen heittelijää, eikä muita ulkoilijoita ja aivan ihana auringonlasku. Pimeä tuli kyllä tosi äkkiä..

Kuvia näyttelystä täällä:
http://picasaweb.google.fi/sirsaari/TampereenRyhmanayttely1992009#

Sunnuntaina lähtö oli klo 8 - Evan kanssa piirimestaruustokokisohin Haunisiin. Aamuinen sumu haihtui vähitellen ja ilma oli jälleen aivan ihana. Saksanpaimenkoirien kisat haittasivat uskomattoman vähän tokokisoja, joten pelko taisi olla ihan turha - heidän treeninsä ovat paljon äänekkäämmät. Erikoisvoittajassa oli vain 8 koiraa - yllättävän vähän, kun meidän alueella on vaikka kuinka hyviä EVL-koiria. Liekö sitten olivat jossain muualla, jotain muuta harrastamassa?

Olisi kyllä ollut kiva, jos olisi ollut enemmän osallistujia. No, tulokset olivat kyllä mukavia: Cindi ja Jaana voittivat piirimestaruuden, Riia ja Mirja olivat toisia ja Eva ja Valle kolmansia.

Harmi vaan, että TSAU:n joukkueeseen (joukkueisiin) ei oltu yhtään panostettu. Joukkue oli vajaa ja monen vuoden voittoputki katkesi nyt kyllä melkoisen nololla tavalla. Itseäni se harmittaa tosi paljon, koska olen monta vuotta ollut näitä joukkueita keräämässä ja iloinnut niiden menestyksestä. Nytkin kaksi joukkuetta olisi hyvin saanut kokoon, jos vähän olisi viitsinyt nähdä vaivaa niiden eteen. Toki minuakin taas kerran pyydettiin kerämään joukkueet, mutta ei se voi olla minun tehtäväni eläkeikään (ja sen yli) asti... ei vaan voi.

Kuvia piirimestaruuskisoista löytyy täältä:
http://picasaweb.google.fi/sirsaari/PiirimestaruuskisatTokoHaunisissaSekaPentupongausta#

perjantai 18. syyskuuta 2009

Treenit tauolla

Meillä on nyt treenit enemmän tai vähemmän tauolla... Tanja kävi viime lauantaina hieromassa Miron ja poika oli varmaan huonoimmassa kunnossa mitä koskaan. Olen minä sitä katsellutkin, että on jäykän ja jotenkin kasassa olevan oloinen - oikea lonkkakin tuntu olevan matalammalla kuin toinen. No, poika oli sitten täysin jumissa ja lihakset täynnä kuona-aineita (minä luulin, että vaan lihonut - oudolta se kyllä tuntuikin). Mahdollisuuksia on monia, mutta veikkaisin, että on loukannut (ainakin tuon lonkkansa) kiivetessään pöydille kissanruuan perään. Kastrointi teki tehtävänsä - Mirosta on tullut superahne, jos ennen oli vain ahne. Ehkä se kastrointi on muutenkin vaikuttanut aineenvaihduntaan. Onneksi kerrankin osuin soittamaan Piiran Leenalle niin, että saimme peruutusajan ensi viikon torstaiksi. Juttelen sitten Leenan kanssa, miten tästä eteenpäin. Tanja onneksi helpotti varmaan Miron oloa hieman - ja sai kyllä itse tehdä töitä oikein olan takaa tuon kanssa. Hekukin hierottiin - mutta se oli helppo homma Miroon verrattuna. Olen kyllä onnellinen siitä, että Heku on nyt (edes) kunnossa. Sehän ontui kuitenkin melkein puoli vuotta. Omakaan ole ei ole ruusuinen, kun se nivelpussintulehdus on uusinut ja lääkäriajan sain kuukauden päähän...

Eli ei sitten olla treenattu, mitä nyt vähän kaukoja otettiin eilen kallioilla.. eiliset kimppatreenit peruuntuivat ja huomenna menen Tampereelle kuvaamaan shelttejä, kun vieläkin harmittaa se, että en voinut kuvata kolmosia viime viikonloppuna ATT:n kisoissa. Kas kun heidän sääennusteensa on varmaan peräisin vuoden takaa tai jotain... ihana aurinkoinen ilma jatkui ihan torstaihin saakka viikonlopusta, joten olisi ne kisat varmaan uskaltanut pitää ulkonakin :) En ole katkera (juu, en yhtään...), mutta olisin kyllä voinut sitten nukkuakin..

KISSAUUTINEN: Casperille avautuu ovet paratiiisiin. Laura hakee maanantaina pojan Lammille morsioitten luokse. On sitä odotettukin. Viimeksi eilen Cassu harjoitteli Currylla.. Meidän ruskeat pojat varmaan allekirjoittaa adressin, jossa pyydetään, että Casper viipyisi reissussa pitkään. Loppuu poikien sisällä liikkumiskielto vähäksi aikaa.... no, saa nähdä miten polleana poika tulee takaisin reissusta.

tiistai 8. syyskuuta 2009

Harvey 1-vuotta

Tänään on meidän nuorimmaisen 1-vuotissynttärit! Pitkäkarvainen selkirk rex poikani Harvey (Shekinah Curly Harvey) täyttää vuoden! Kylläpä aika kuluu. Harveystä on tullut komea kollipoika. Se on kyllä sellainen mamman mussukka. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa pitää rapsutella ja halia kamalasti - vasta sitten voi mennä nukkumaan. Kasvattajan luoksen jäänyt sisko näyttää jo odottavan pentuja (!) - meidän poika on vielä ihan vauva...

Täällä Harveyn kuvia: http://picasaweb.google.fi/sirsaari/KissatEloSyyskuussa2009#

Treenit Peltolassa

Onneksi Laura on niin ahkera - saa meidätkin treenaamaan :) Maanantaina suunnattiin siis Peltolaan, ammattikoulun pihalle, missä Lukalla olisi lauantaina se ensimmäinen evl-koe. Laura ei oikein meinannut uskoa minua kisapaikan sijainnista, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun Jaana vahvisti sen, oli pakko uskoa :)

Me aloitettiin Mirren kanssa - suunnitelma oli tehty kerrankin jo päivällä. Päätin kokeilla ensin kisamaista suoritusta ja katsoa, miten se toisi tiettyjä virheitä esiin. Ensin mentiin "yhdessä" kehään - palkaten siitä. Aloitin seuraamisella käskytettynä ja ilman palkkaa. Muuten meni suhteellisen hyvin, mutta se juoksuosuus hajosi ihan heti. Eli tämä kisanomaisena ei onnistu. Pitää siis tehdä nyt vähän aikaa käskytettynä ja palkaten. Kun treenaan yksin, tässä ei ole ongelmia, vaan ongelmat tulevat silloin, kun joku käskyttää. Jonkun pitäisi kyllä katsoa, mitä teen eri tavalla, kun teen juoksua ilman käskytystä ja käskytettynä.

Sitten siirryttiin taas "yhdessä" luoksetulon aloituspaikkaan. Luoksetulo tosi hyvä - siis siihen maahanmenoon asti. Siinä taas kaksi käskyä. Nyt siis pitää treenata niin, että seisomisesta otetaan sitä maahanmenoa. En sano pelkästään - koska jos jotain tekee Miron kanssa pelkästään - se toinen (tässä tapauksessa seisominen) katoaa...

Jälleen siirryttiin "yhdessä" ruudun aloituspaikkaan. Merkki suhteellisen ok, jäi aika kauas. Ruudun takana oli pallo, jotta lähtisi sinne paremmin, mutta pyöri silti vähän siinä alussa ja haukkui - mutta lähti sitten lopulta ruutuunkin ja pallolle... sitten vähän leikittiin pallolla (joka ei kyllä Miron mielestä ole mikään superkiva enää - tai taas). Hiukan herkkujakin syötiin.

Toisessa osiossa oli teemana "eläinkokeet". Tämä "yhdessä" kulkeminen jälleen palkattuna liikkeiden välillä. Aloitetiin neliöllä, jossa kuulemma vähän tepsutteli seisomisessa. Istuminen ok, vaikka hölmö ohjaaja antoi turhaan toisen käskyn. Maahanmenossa meni ensimmäisellä - mutta vähän viivytellen. Tästä kumminkin palkkasin heti - koska tämä on ollut ongelmana... yritin myös seurauttaa nyt vähän kauempana neliön linjoja ja törppöjä, sillä olen varmaan mennyt liian läheltä, kun olen meinannut niihin törppöihin kompastua. Seuraaminen neliössä oli nyt vähän parempaa.. mutta siis vain vähän.

Sitten tuli tämä eläinkoeosio eli purkeilla ohjattua niin että keskimmäisessä ei mitään, vasemmalla nameja, mutta purkki kiinni ja oikealla nameja, mutta purkki auki. Oikealle siis olin lähettämässä, se kun on se vaikeampi. Ensin yritin epätoivoisesti merkin kautta, mutta ei siitä meinannut tulla mitään - Miro ei malttanut pysähtyä ja yritti sinne keskimmäiselle aina.. tätä sitten helpotettiin ja saatiin koira viimein merkillekin. Siitä palkka. Sitten merkille uudestaan ja yritys oikealle epäonnistui. Toinen yritys ja sitten Miro onnistui - sai purkin sisällön. En nyt tiedä, kuinka onnistunut eläinkoe tämä oli - ja kannattaako niitä suuntia (oikea/vasen) sille edes opettaa... periaatteessa se osaa ne, mutta onko siitä tässä hyötyä vai ei? Kyllä toko on vaikeaa, kun pitää juuri tällaisia elämää suurempia asioita ratkaista... Ajattelin nyt kuitenkin jatkaa tästä, mutta varmaan niin, että vien Miron merkille ja lähetän siitä. Noutamisessahan sillä ei ole ongelmia, joten siitä en niinkään ole huolissani.

Sitten metallinouto. Pientä jutustelua Miron kanssa ja kapulan heitto esteen toiselle puolelle. Tosi lähelle - koska silloin se haukku jää ehkä tulematta.. No, tällä kertaa onnistuttiin hyvin - Miro hyppäsi, haki ja toi ja ihan ilman ääntä. Joko tämä asia olisi ratkaistu? No, tokossa on se ikävä puoli, että jo kertaalleen ratkaistut jutut voivat kyllä ilmestyä sieltä uudelleen - kun vähiten odottaa.

Lopuksi paikallaanolot - otin vain istumisen. Kurssin jälkeen tosiaan mietin, että miten olen treenannut istumista? Ja sisällähän olen treenannut sitä niin, että Miro odottaa istuen ruokakupin edessä - ja minä menen piiloon. Miksi ihmeessä en ole siirtänyt tätä treeneihin? Koirakokeen toinen osuus oli siis tämä: Miro istumaan ja purkki eteen, tosin suljettuna, ei minulla niin paljon luottoa ole Miroon. Mentiin piiloon ja Miro istui jökötti siellä ihan suorana... paluu koiran luo ja vapautus purkille - purkki mukaan ja mentiin syömään maksalaatikot. Siis ilmeisesti tämä koirakoe onnistui! Miro jopa touhusi maksalaatikko purkin parissa sen aikaa hiljaa, kun muut teki paikallaanmakuun ja minä toimin liikkurina. Sitten vielä Miro sai makailla hiljaa treenikentän laidalla, kun muut vielä vähän suorittivat liikkeitä.. treenataan nyt tätäkin. Ja tosiaan vasta sitten, kun Mirre on tehnyt omat liikkeensä.

Kuvia treeneistä täällä: http://picasaweb.google.fi/sirsaari/TreenitPeltolassa#

maanantai 7. syyskuuta 2009

Kuunteluoppilaana tokokurssilla

Kyllä vaan kannattaa seurata Lemmikkipalstojen äkkilähtöjä: pongasin sieltä Korrien tokokurssin kennelpiirin majalla 6.9. Jep, sinne! Yllytin Lauran mukaani (juu, Lauraa ei kamalasti tarvitse yllyttää) ja lähdimme kuunteluoppilaiksi. Laura kyllä ihmetteli, kun ei ole kurssiin missään törmännyt, kun on sentään Auran Nuuskujen jäsenkin. Ei ollut kurssista yhtään mitään nettisivuillakaan... Kurssi kesti klo 10-16 ja sisälsi vielä parit kahvit ja ruuankin! Ensin alkuun Pekka piti n. 45 minuutin luento-osuuden ja sen jälkeen siirryttiin ulos käytännöntreeneihin.

Tässä muutamia huomioita luento-osuudelta:
- Hyvin motivoitunut koira pärjää paremmin kisatilanteessa
- mieti millä motivoit: kehut, ruoka, lelut (ja muista, että kisatilanteeseen voit ottaa mukaan vain kehut)
- kilpailutilanne läsnä jo pikku pennun treeneissä
- opeta kehuminen mukavaksi (kehu onnistuneen liikkeen jälkeen - odota - vasta palkkaa tunnetilasta esim. namilla)
- ketjuta: pari liikettä peräkkäin - koira vielä hyvässä tunnetilassa
- aluksi palkitaan koiran pienestäkin kiinnostuksesta ohjaajaan
- muista treenata myös liikkeiden välit (tämä koskee nimenomaan minua ja Miroa!)
- treeneissä nämä liikkeiden välit täyttyvät kaikenlaisesta muusta toiminnasta (pallo, syöminen ym.), mutta kokeessa koira jää helposti tyhjän päälle ja menettää kontaktin ohjaajaan / motivaationsa
- oma käsky väliaikatilanteille (tätä ryhdytään nyt treenaamaan Miron kanssa)
- myös siihen tilanteeseen oma käsky, kun esim. tuomari puhuu ohjaajan kanssa liikkeiden välissä (pitää treeneissä harjoitella, että joku tulee juttelemaan ja Mirolle vaikka käsky odota - jolloin se pysyy lähellä ja on tarkkaavainen), keskity koiraan, älä tuomariin (kuuntele vain toisella korvalla)
- ylenmääräistä palkkaamista voi vähentää (eli esim. pallon heittelyä uudelleen ja uudelleen), koska koira ei siitä enää nosta vireystilaansa enempää (treeneistä voi koiralle vaan tulla rasittavammat, esim. 20 min treenit sisältävät 16 minuuttia palkkaamista)
- palkkaa vähemmän -> arvokkaampaa koiralle
- lopullinen palkka = jättipalkka (pallonheittelyä, ruokakuppi) -> koira oppii että lopuksi tulee hyvä palkka, ei pety kokeessa, kun ei saa palkkaa välillä
- tempputreenit (hiotaan liikkeitä osissa) / ohjelmatreenit (kisanomaiset treenit)
- valmentaudu kisoihin ja kisatilanteisiin niin ei tarvitse jännittää kisatilannetta
- opi hyväksymään virheet (ohjelmatreeneissä ei korjauksia, korjaukset tempputreeneissä)
- muista, että arvokisatkin voitetaan usein suorituksilla, joissa on virheitä!
- jos hyväksyy virheet, pystyy jatkamaan suoritusta
- älä näytä koiralle, että on tapahtunut virhe
- määrällisesti enemmän tempputreenjä (korjaa ohjelmatreeneissä sattuneet virheet täällä ja siirrä ne vasta sitten kun sujuu ohjelmatreeneihin)
- jos et lämmittele (eli esim. seurauta) koiraa treeneissä älä tee sitä kisoissakaan
- virittelysana koiralle kun mennään kohta kehään
- aloita odottelemisen harjoittelu jo pentuna, jos vasta aikuisena aloita siten, että teen sen kanssa ensin liikkeet ja kun sen kanssa on kaikki tehty, ota se kentän laidalle katsomaan treenejä
- käy katsomassa kisoja ilman koiraa!
- mieti mitä mm. tapahtuu kisoissa ennen paikallaanmakuuta ja treenaa myös sitä
- kerro koiralle mikä liike tehdään (näin on sekä sinulla että koiralla varmempi olo)
- tunnarissa kehu koiraa vasta kun se on tuonut kapulan - jos kehut sitä, kun se nostaa oikean, tulee epävarmaksi kisoissa, koska siellä et sitä pysty kehumaan
- ohjaajan kilpailukäyttäytyminen treeneihin (esim. kävele tosi jäykkänä kuten kisatilanteessakin)
- lisää apuja, jos sattuu virhe

Sitten siirryttiinkin ulos - Lauran kanssa valittiin tietysti voi-evl -koirat, joita koulutti ensin Riitta. Olisin kovasti toivonut tähän ryhmään mukaan muutamaan tosi sähäkkää koiraa - mutta lähes kaikki olivat kovin harkitsevasti ja hitaasti tekeviä koiria. Olisin myös toivonut, että ohjaajat olisivat paremmin osanneet käyttää koulutustilanteen hyväkseen ja miettiä tosiaan ne liikkeet, joissa kaipaavat eniten neuvoja/joista olisi heille ollut eniten hyötyä.. mutta kun yksi otti seuraamisen, lähes kaikki muutkin ottivat seuraamisen. Muutenkin kurssin käytännön osuuden tempo oli samanlainen kuin siihen osallistuvat koirat: hidas. Ymmärrän, että puhumiseen menee aikaa - mutta ehkä kuitenkin olisi ollut hyödyllisempää puhua vähän vähemmän ja treenata vähän enemmän. Tästä ensimmäisestä koulutussessiosta minulle ei jäänyt mieleen oikein mitään... jaa no, karkailuun annettiin vinkkejä, yksi teki tunnarin (joka oli juuri tehnyt niin, että oli kehunut koiraa, kun se nosti oikean ja koira ei sitten kokeessa tiennyt mitä tehdä), joku otti suoran ruudun, siinä ei kai sen kummempia.. Niin ja mukana oli myös Pepsin velipoika kuunteluoppilaana - olikohan se nyt Täplä (nykyään Nova)? Hirveästi on pentu kasvanut parissa viikossa!

Sitten syötiin hyvää kanakiusausta ja kahviteltiin. Tämä ylempien luokkien ryhmä vaihtoi ruokailun jälkeen Pekan koulutettavaksi. Yllätystekijänä se, että yhtäkkiä vaihdettiin Iso-Heikkilän kentälle ja me jäätiin melkein "kyydistä". No, onneksi joku sentään huikkasi meille autosta, että mennään Iso-Heikkilään, joten lähdimme seuraamaan letkaa. Tämä jälkimmäinen treeni toteutettiin sillä ohjelmatreeniperiaatteella eli jokainen sai valita liikkeet, jotka teki kisanomaisesti. Tässä nyt ainakin näki sen, että koirat ottivat tosi paljon häiriötä yleisöstä (minä ja Laura), kun ne lähetettiin esim. ruutuun, jonka takana me istuimme. Tätä siis treeneihin! Ja kun osa jäävistä liikkeistä tehtiin ihan yleisön vieressä, sekin oli huomattavasti vaikeampaa (esim. TSAUn kisoissahan on usein sen oikean puoleisen kehän liikkeet tapahtuneet ihan yleisön lähellä). Pekka kertoi, että hän leikkii jo pennun kanssa niin, että heittää esim. palloa ihmisiä kohti koiralle, josta se iloisesti noutaa sen ja oppii samalla toimimaan yleisön lähellä. Koirat toimivat nyt jotenkin paljon paremmin - ei niillä nyt vauhtia vieläkään ollut suurimmalla osalla kamalasti, mutta huomattavasti reippaammin meni tämä osio. Pekka vielä muistutti, että ohjaajan tulee suunnitella treenit valmiiksi, mutta olla aina valmis myös muuttamaan suunnitelmiaan! Eli kannattaa aina olla ns. varaliike valmiina.. Ohjaajan pitää myös palkita koira ensin ja vasta sitten tulla kuuntelemaan mitä asiaa esim. kouluttajalla on.

Tulimme Lauran kanssa siihen tulokseen, että tokosta on kyllä tullut välinelaji - ja sen lisäksi tarvitsemme treeneihin lisää ihmisiä - häiriöksi ja avustajiksi!

Nyt sitten Miron kanssa harjoittelemaan liikkeiden välejä ja palkkausta parantamaan. Olen jo tehnyt treenisuunnitelman illaksi, kun tietysti pitää mennä uusia oppeja (tai muistutksia vanhoista...) kokeilemaan. Niin ja onhan Lukalla ja Lauralla vielä ensi viikonloppuna se ensimmäinen evl-koekin. Ainakin ohjattua aloitan treenaamaan vähän alusta - kipoilla, jos se vähän varmentaisi suoritusta. Muutenkin yritän itse olla kisanomaisempi ohjaaja - se ihan varmasti auttaa Miroa. Ja yritän nyt ennenkaikkea päästä yli virheistä - se vaikuttaa varmasti eniten koiran tunnetilaan. Kyllä näistä kursseista vaan aina saa irti paljon - ja oma treenaaminen on heti mielekkäämpää..

Kuvia kurssilta täällä: http://picasaweb.google.fi/sirsaari/AuranNuuskujenTokokurssilla#

Kurssin jälkeen oli vielä energiaa jäljellä, joten päätin viedä Casperin uusissa valjaissaan metsään. Hieman huolestuneena katselin kyllä tummaa taivasta, joten pitkää reissua ei voisi tehdä. Katti oli taas ensin varovainen liikkeissään, mutta rohkaistui pian ja paineli flexissä (joo, ainut paikka missä voin alentua sen käyttöön - olen saanut joltain yhden pienen flexin joskus) pitkin ryteikköjä. Jostakin syystä juuri ne ryteiköt tuntuivat olevan kissan mieleen. Kotiin katti tuli kyllä ihan mielellään (yritti jo naapuriin) ja juuri kun sain oven kiinni sen takana ja koirapojat ulos - jyrähti ensimmäisen kerran. Sisällä eivät koirani eivätkä kissani välitä ukkosesta tuon taivaallista (minä välitän), mutta kyllä se varmasti ulkona olisi pelästynyt ja sitä haluan välttää, kun se ulkoilu muutenkin on kissalle niin jännää.

Täällä Cassu ulkoilee kuvia: http://picasaweb.google.fi/sirsaari/KissatEloSyyskuussa2009#

Agilitykisat Raumalla

Anne tuli meille jo perjantaina bordercollietyttöjen kanssa yöksi - meiltä kun on vähän lyhyempi matka Raumalle tuomaroimaan, varsinkin kun kisat alkoivat niin kammottavaan aikaan kuin 8:30. Perjantaina käytiin koirien kanssa metsälenkillä, mistä tuo mokoma poimi tien laidasta jotain herkkusieniä muka. Minähän en moisiin myrkkysieniin koske... no, ei Anne niihin aina vieläkään ole tuupertunut, joten kai ne sitten oli ihan syötäviä. Minä tyydyin ihan omatekemääni suppilopiirakkaan.

Bortsuilla oli taas kivaa, kun sai paimentaa kissoja... Tällä kertaa vaan paimennuksen kohde - Casper - oli ihan yhtä ihastuksissaan ja puski koiria ja seuraili niitä kuin hai laivaa. Jossain vaiheessa taisi Possu kyllästyä tähän liian helppoon kohteeseen ja vaihtoi kissaa - Franklin oli vähän haastavampi paimennettava. Kumma kyllä kukaan ei halunnut paimentaa Currya :) Sulkakin rentoutui meillä ihan selvästi nyt - ennenhän se on pelännyt tulla meille sisälle - ja ihan syystä. Curry on pistänyt sen joskus nurkkaan istumaan...

Raumalla Anne tuomaroi vain ykkösluokat ja muutaman kakkosen. Pitkästä aikaa olin agikisoissa - kuvaamassa ja katsomassa. Liekö sitten taso Turussa eri - mutta minut kyllä yllätti varsinkin ykkösluokkien minien ja medin huono taso. Ohjaajat eivät osanneet ohjata, koirat eivät hypänneet, eivät osanneet pujotella ja ennen kaikkea eivät olleen lajista kiinnostuneita, eivätkä ohjaajan hallinnassa. Maxit olivat pikku riikkisen parempia. Tokihan joukkoon mahtuu aina muutama poikkeuskin. Mutta olivat kumman passiivisia ja hitaita - mielummin minä otan sellaisen koiran, jolla intoa riittää - vaikka sitten hylkäys tulisikin jo toisella esteellä, kun sellaisen, joka ei millään edes hyppää...

Päivän päätti kumminkin iloinen asia: Anne voitti maxi2 -luokan kisan hienolla nollalla Sulan kanssa! Siitä olikin sitten kiva ajalla kotiin käsi kipsissä - ja lähten sitten ajelemaan Turusta kohti Imatraa. Kyllä nuo agilitytuomarien viikonloput voivat olla rankkoja.

Miron kanssa tein pienet treenit Raumalla - nurmella agikentä jäädessä kulman taakse. Seuraaminen ei ollut mitenkään loisteliasta, mutta ok. Vähän Miro katosi välillä, mutta jotenkin osasin sitä odottaakin - nurmikenttä, agiesteet ja vähän häiriötä (siis muutama koirakko jossain lenkillä). Ihan ne pahimmat häiriötekijät meille. Idarin tein pienennettynä - seisominen ok, istuminen ok, maahanmenoon 2 käskyä. Luoksetulossa tuli tuhatta ja sataa, pysähtyi hyvin seisomaan, mutta vaati taas 2 käskyä maahan. Nyt pitää leikkiä maahanmenoa Mirren kanssa. Niin ja kutsua varmaan Tanja kylään :) Sitten otin kaukot uhkarohkeasti pitkältä matkalta. Ja Miro teki ne niin hyvin!!! Vitsit. Se ei liikkunut yhtään! Ensimmäiseen istumiseen se vaati 2 käskyä (nyt jumittaa taas tätä eli sitäkin on treenattava, että palkkaa heti ensimmäisestä istumisesta) - muuten vaihtoi hienosti ja yhteen maasta seisomiseen vaati myös 2 käskyä. Annoin pelkät suulliset käskyt - tuntuu niillä toimivan hyvin. Uskaltaisikohan sitä koettaa kisoissakin (ja mitä siinä häviää jos koettaa sitä muka)? Tähän lopetettiin ja hurjat kehut. Nämä meni sitten kaikki palkatta, koska namit oli toisen takin taskussa...

Täällä kuvia Rauman agikisoista: http://picasaweb.google.fi/sirsaari/AgilitykisatRaumalla5912Luokat#

torstai 3. syyskuuta 2009

Torstaitreenit

Otin itseäni niskasta kiinni, kun oli kerrankin hyvä ilma. Tietysti myös sillä voi olla asian kanssa tekemistä, että tänään pitäisi imuroida...

Miron kanssa aluksi ruutua. Päätin kaivaa tennispallon naftaliinistä, jos saisin sillä tuota merkiltä ruutuun lähtöä varmemmaksi. Ensin pelkkää merkkiä pitkältä matkalta. Tämä suhteellisen hyvin - ja suhteellisen hiljaisesti. Jos haukahti, otin pois. Vähän jäi välillä kauas merkistä. No, sen jälkeen kun lähetin ruutuun merkiltä ensi kertaa, ei enää jäänyt kauas. Hau kuului vain kerran - siitä kai pitää olla tyytyväinen? Pallolle meni ihan iloisesti. Pari kertaa lähetin ruutuun ilman palloa - hyvin sisään, mutta oikealta ulos - äh. No, kyllä se korjasi, mutta silti. Kerran otettiin sitten loppuosakin - se hyvin. Mutta minusta tuntuu, että Miron kunto on huonontunut - se tuntui kovasti väsyvän jo tästä.

Väliin sitten pikkuisen seuraamista ja neliö, missä seisominen ja istuminen loistavat. Tosin istumisen varsinkin Miro kyllä unohtaa aina kokeissa, vaikka kuinka osaisi sen treeneissä. Mutta se maahanmeno - ensimmäisellä kerralla suhteellisen ok, sitten piti taas antaa 2 käskyä. Arhg. Sen siitä saa, kun ei pidä jotain liikettä yllä. Viimeiseksi sain sen menemään ensimmäisellä käskyllä maahan ja siihen sitten lopetimme..

Sitten ohjattua. Vein nyt ensimmäiseksi sen oikean, kun se tuntuu olevan Mirolle vaikeampi. Ja jätin sen keskikapulan vähän tyrkylle, kuten viime kokeessa oli. Ehkä typerää, en tiedä. Mutta päätin nyt treenata tuota. Miro meni suoraan kohti keskimmäistä, mutta uskoi minua, ei ottanut sitä ja sain sen menemään vasemmalle kapulalle. Tämä toistui myös seuraavalla kerralla. Kehut siitä, kun haki sitten oikean. Sitten otin keskimmäisen pois ja lähetin suoraan oikealle kapulalle. Itse hakemisessa Mirolla ei ole ongelmia, kun tykkää noutaa niin paljon. Ohjatussa se menee tosi hitaasti merkille - yritin vähän rentouttaa ennen lähetystä. Tosin en usko, että tämä on mikään ongelma - ei se kokeessa kumminkaan mene hitaasti. Saisi ehkä vähän hitaamminen mennäkin. Vielä pari merkkiä ilman kapuloita ja palkka pallolla. Nyt poika näytti jo tosi väsyneeltä. Onkohan se ihan kunnossa? Vai onko vaan kunto päässyt rapistumaan?

Miron treenit olivat tuossa - Heku sai mennä kerran ruutuun ja oli ah niin innoissaan. Tosin Hekulla on taas se vaihe, että pelkää minua eikä uskalla tulla lähelle. Jos tätä ei olisi - sen kanssa voisi kisata, mutta kun seuraa metrin päässä ja siitäkin vielä hyppii sivulle ja parhaassa tapauksessa kiljuu. Ei ymmärrä. Äsken kiljui, kun mentiin tien yli. Minusta se on hätävarjelun liioittelua, tosin voihan se taas olla kipeäkin jostain kohtaa, tosin liikkuu tällä hetkellä niin kauniisti, että en usko oikein. No, sitten Heku sain tehdä luoksetuloa - siitä se tykkää. Kun nyt ensin uskoo, että en tallo sitä, kun lähden siitä viereltä kävelemään. Maahanmeno liikkeestä otettiin myös - miten saisi Hekun maahanmenon siirrettyä Mirolle? On kaksi asiaa, jotka Hekulta haluaisin Mirolle: liikkeestä maahanmeno ja kaukot.

Nyt sitten pojat vetelee sikeitä lattialla ja uusi pölynimuri odottaa minua. Tosin taidan ensin tehdä sienipiirakan ja mustikkajuustotortun...

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Kissat kisaa

Meidän pojat osallistuvat nyt Royal Caninin kuvakisaan kaikki viisi. Käykää äänestämässä (toki saatte ihan itse valita, ketä äänestätte). Tuskinpa sieltä voittoa tulee, vaikka Curry kyllä mielellään voittaisi vuoden maine-coon ruuat itselleen:

http://www.royalcanin.fi/kissanpaivat/site/kilpailu'

Pystisten erkkari Hesperianpuistossa

Sunnuntaina lähdettiin kukonlaulun aikaan kohti Helsinkiä ja Hesperianpuistoa, jossa järjestettiin tämän vuoden kääpiökoirien erikoisnäyttely Kaivopuiston sijaan. Matka sujui rattoisasti auringon paistaessa silmiin - toki mukana oli kaikki mahdolliset sadevarusteet. Mannerheimintiellä kuskimme Nina järjesti meille kunnon herätyksen vaihtaessaa äkkiä kaistaa ja saadessaan raivoisan naiskuskin sen seurauksena kimppuumme. Ei - emme ajaneet kolaria - mutta ei se kaukana ollut (10cm). Mutta kyllä oli pelottava nainen...

Hesperianpuisto oli valtavan kaunis näyttelypaikka, mutta kehät kyllä aika ahtaat ja tukkoiset noin niin kuin yleisön ja kuvaamisen kannalta. Esalta olin tilannut tuolin paikalle ja parkkeerasin sen kehän parhaaseen paikkaan. Paikalla oli kolmisenkymmentä musta/ruskeaa kleinia ja saman verran muun värisiä. Pommeja paikalla oli hieman enemmän. Tuomarina kleineilla Ernie Paterson, joka ei muuten paljon hymyillyt eikä kommunikoinut kenenkään kanssa. Hieman erilainen persoona kuin meidän shelttierkkarimme viehättävä tuomari. Liekö sitten väärällä jalalla noussut? Ihan en tiedä, mitä hän meidän koiristamme etsi - välillä luulin sen olevan turkkia, välillä liikkeitä - välillä jotain muuta. Ilmeisesti heillä kuitenkin Englannissa on vähän erilainen rotumääritelmä - saksalaisen/meidän rotumääritelmämme mukaan kleinin pitää olla neliö, englantilaisen kuulemma vähän pidempi rungoltaan kuin korkeudeltaan. Jos näin on - ihmettelen, sillä kyllä nyt rotumääritelmä pitäisi määritellä rodun kotimaassa. No, englantilaiset ovat aina pitäneet oman päänsä kaikessa :)

Minä nyt kuitenkin keskityin valokuvaamiseen ja mietin pääni puhki, miten ihmeessä erottaisin jälkikäteen ne mustat kleinit toisistaan. En oikein tiedä ratkaisua vieläkään.. Niinpä kuvat ovat Picasassa nimeämättä. Ehkä joskus. Musta/ruskeiden kleinien VSP oli valioluokan musta uros Tempore Making Waves ja ROP avoimen luokan musta narttu Pienenpolun Cherry Blossom. Lauran kasvattajaryhmä oli ROP. Muun väristen kleinien VSP oli - tadaa - Ninan junnunarttu Candybay's Famous Fay (Tuike) ja ROP bläkkäri valioluokasta - Tirhan Bt Powered.

Kuvia löytyy täältä:
http://picasaweb.google.fi/sirsaari/KaapiokoirienErikoisnayttelyHesperianpuistossa3082009KleinitMustaRuskea#
http://picasaweb.google.fi/sirsaari/KaapiokoirienErikoisnayttelyHesperianpuistossa3082009KleinitMuutVarit#

Nyt kun on uusi kamera, ei tarvitse enää jännittää loppuuko akku, vaan saa kuvata pommitkin ihan rauhassa. Tässä kehässä oli ahdasta ja valoitus lievästi sanottuna haasteellinen. Luulin, että en saa minkäänlaisia kuvia, mutta jotkut ovat parempia kuin nuo kleinikehässä otetut. Pommeja en ole erkkarissa ennen seurannutkaan näin tarkkaan. Omaa silmääni miellyttivät hyvässä turkissa olevat, mutta ei niin "yli trimmatut" pommit, jotka liikkuivat nätisti. Ja värihullu kun olen aina ollut - niin innostuin varsinkin muun kuin soopelin värisisitä. Toki niissäkin oli todella kauniita koiria. Sellainen bläkkäri vaan viehättää silmää kovin - kai siksi, kun siitä tulee niin Sandra mieleen. Tulokset ovat vähän huonosti kirjatut.. mutta ROP oli Esan esittämänä valioluokan narttu Pannacotta of Pomeranian World. Niin ja Esan pommiryhmä oli paras kasvattajaryhmä kolmesta! Onnea!

Kuvia:
http://picasaweb.google.fi/sirsaari/KaapiokoirienErikoisnayttelyHesperianpuistossa3082009PommitKuviaKessutyttoMaisasta#

Lopuksi sain vielä ottaa kuvia Jaanan kessuvauvasta Maisasta - eikä se ollut yhtään niin hankalaa kuin Jaana yritti selittää.. sekä kuvata vielä sertti-/vsp- neitokaista Tuiketta.

lauantai 29. elokuuta 2009

Oman ryhmän treenit jäi väliin

Siis vakaa tarkoitus oli mennä treeneihin.. mutta naapureilla oli eilen illalla jotkut elojuhlat. Ei siinä mitään, saahan sitä juhlia, mutta oliko sitä musiikkia pakko pitää puoleen yöhön asti niin kovalla, että perintökristallit hyppi kaapissa? En saanut unta, ja vihdoin kun sain, näin painajaisia. Siitä johtuen sitten tänään on pää särkenyt, huimannut ja pyörryttänyt niin, että treenit meni meillä sohvalla.. kun siitä sitten pääsin ylös, vein koirat metsään - itse löysin pussillisen kanttarelleja ja Miro melkoisen määrän mustikoita.. Eihän se meinaa metsässä liikkuakaan nykyään, kun seisoo vaan mustikkapuskien keskellä syömässä niitä suoraan puskista.

Muuten viikko on mennyt lomasta nauttien. Tai no kissat voisivat olla eri mieltä. Curry joutui pesulle torstaina ja tänään tein niin uhkarohkean tempun, että pesin Harveyn hännän. Harvey nimittäin muuttuu 8 jalkaiseksi pedoksi, jolla on Edward-saksikäsikynnet, kun sen vielä lähellekään suihkua. No, häntä on pesty, eikä minussakaan suurempia taisteluvammoja. Puoli vuorokautta se vietti sohvan alla, mutta kömpi sieltä sitten ylös. Ja jos joku nyt ihmettelee, että miksi sen häntä piti pestä.. niin noilla kolleilla tuppaa häntä rasvoittumaan ja silloin se pitää pestä, jotta ei tule tulehduksia tms.

Huomenna on aikainen herätys - lähden katsomaan pikkupystisten erikoisnäyttelyä Helsinkiin. Vuosi sitten sain vielä siellä nähdä Lexin ja pitää sitä sylissäni. Kyllä sitä vaan on niin kova ikävä. Täytyy toivoa, että huomenna on parempi ilma kuin pari vuotta sitten, kun myrskysi ja satoi. Ja niille, jotka ovat väittäneen minulle, että salama ei iske ihmiseen, eikä siitä ole mitään varaa - luitteko Iltalehden viime viikolla, niih!

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Lomalla ehtii paljon

Pienen painostuksen kohteeksi joutuneena (jotkut taitavat tuntea minut liian hyvin) päätin sitten kirjata hieman Miron treenejä ylös. Ehkä se tekee aktiivisemmaksi :) Sehän tuli jo Miron ensimmäisessä virallisessa evl-kokeessa todistetuksi, että treenaaminen todella kannattaa (niin kuin siitä nyt olisi muutenkaan epäselvyyksiä). Mirohan nappasi siitä harmaita hiuksia tuottaneesta metallinoudosta 10!

Tänään lähdin poikien kanssa lenkille - tai siis menimme yhteislenkille Ninan pystykorvien kanssa, mutta kun olimme ajoissa ja taskussa oli sopivasti vielä naksutinkin, päätin myös treenata vähän. Kokeessahan ei seuraamisesta tullut yhtään mitään. Ainut osio, jonka tuo otus teki ehdes kohtalaisesti oli hidas käynti. Ikävä, että seuraamiseen kuuluu myös normaalikäynti ja varsinkin juoksu. No, sitä sitten treenattiin. Aloitin juoksulla ja hyvinhän tuo siinä kennelpiirin edessä olevalla "kentällä" seurasi... samoin normaali käynti oli oikein hyvää, jopa katsekontakti loistava ja käännökset. Tämä siis hajoaa vain kokeessa.

Luoksetulossa Mirolla on myös vaikeaa mennä maahan. Kun se oppi seisomaan pysähtymisen, unohti se maahanmeno. Ilmeisesti molemmat eivät mahdu pojan päähän... no, nyt treenattiin vaan maahanmenoa ja tietysti sekin meni nyt hyvin...

Sitten hieman kaukoja. Mirolla ilmeni vähän ennen koetta vanha ongelma, joka on ollut poissa pitkään, eli jumittaa ensimmäistä istumaan nousemista. Mitä luultavammin olen taas palkannut sitä siitä seisomaan nousemisesta ensimmäisenä liikaa. Jumittanut se ei ole muutenkaan viime aikoina - kokeessahan se jämähti loppupuolella maahan ja yksi asennonvaihto jäi tekemättä. Mutta liikkui tosi vähän, mistä olen ihan superonnellinen. Eli nyt sitten keskityttiin siihen, että koira tekee kaikki asennot ja palkattiin siitä. Ihan kivasti teki - liikkuikin ihan vähän. Kyllä tuo vaan on Miron kanssa niin hankala liike... tämä olisi se yksi harvoista liikkeistä, jonka Heku tekee niin paljonparemmin. Eihän sitä ole Hekun kanssa kauhean pitkältä matkalta otettu, mutta sen asennonvaihdot ovat upeat ja nopeat. Pystiksen neliömäinen rakenne sopii näihin kaukoihin oivallisesti. Ja onhan Hekun maahanmenot tuhat kertaa nopeammat kuin Miron. No, vastapainona Heku ei nouda mitään - maalla. Jostain kumman syystä Heku kyllä noutaa keppiä vedestä..

Lyhyeiden treenien jälkeen menimmekin Ninan kanssa peltolenkille frisbee-radalla, jonka saimme tällä kertaa pitää ihan omanamme. Nyt kun Miro on kastroitu, se ei edes ahdistele Ninan ihania pystisnarttuja enää ollenkaan. Mukava lenkki tehtiinkin ja juteltiin viikko sitten päättyneestä pystisleiristä ja suunniteltiin matkaa sunnuntaina erikoisnäyttelyyn.

torstai 20. elokuuta 2009

Miro ensimmäisessä evl-kokeessa

Meidän oli tarkoitus mennä ensimmäiseen evl-kokeeseen jo heinäkuussa, mutta silloin oli niin moni liike niin kesken, että päätin siirtää aloitusta. Lentsun ja muiden painostuksesta (viittasivat mm. Miron ikään :) ), rohkaistuin kuitenkin ja tungin itseni mukaan TKY:n joukkueeseen 19.8. pidettävään viralliseen kokeeseen. Se oli TKY - Lounais-Suomen Spanielikerho -ystävyysottelu, ja TKY:llä on aina pulaa joukkuekoirista. Yritin kyllä Tommille selittää, että koe ei olisi hevonkorvessa - mihin minä autottomana lasken Haunisen - eikä nurmikentällä. Parhaansa oli kuulemma tehnyt, mutta niin vain koe oli Haunisissa ja nurmella, joka onneksi oli sentään lyhyeksi leikattu.

Kokeessa oli 4 evl-koiraa - hauskasti kaikki tuttuja: Huldi, Tytti, Miro ja Rico. Stenille sanoinkin ennen koetta, että onneksi mukana on sentään yksi bordercollie... Heli, Antti ja Huldi onneksi tarjosivat minulle kyydin kisapaikalle. Kiitos!! Paikalla oli kaksi kehää - se ei oikein koskaan tiedä hyvää. Ensinnäkin pelkään, että viereisestä kehästä tulee joku vierailulle meidän kehään ja toiseksi - tiedän Miron olevan herkkä juuri tuollaiselle häiriölle. No, onneksi olivat lopettelemassa juuri siinä toisessa kehässä. Minä vedin meille numeron 26, joka oli luokan ensimmäinen. Se ei minua haittaa - pikemminkin päinvastoin. Tosin nyt kun olin ensimmäisessä kokeessani, ehkä olisi parempi ollut lähteä vaikka toisena. Tiedä häntä. Ei mikään sen takia mennyt hyvin tai huonosti.

Paikalla istumista Miro ei vielä osaa. Treenattu on kyllä - mutta siinä tarvitsisin apua, sillä olen melko varma, että Miro oppisi sen samalla tavalla kuin makuunkin, joku muu palkkaisi ja pitäisi huolta siitä, että ei pääse istumasta maahan, ja minä olisin piilossa. Miro kestää vähän yli minuutin ja sitten lysähtää maahan. Näin kävi nytkin. Ei siitä voi koiralle olla vihainen, se ei osaa - ja minun se kuuluisi sille opettaa. Istuttu on kyllä kotona ruokakupin ääressä ja se menee jo ihan kivasti pidemmänkin aikaa. Mitä nyt kerran kissa kävi varastamassa koirien kiposta, kun Heku oli paikallamakuussa ja Miro istumassa ja minä nurkan takana... Valitettavasti myös Rico oli mennyt maahan, Huldi ja Tytti pysyivät istumassa. Ja niille koirille, jotka sitten ovat laukausalttiita en suosittele Haunista kisapaikaksi. Saksanpaimenkoiraihmiset ampuivat koko kokeen läpi - ja säestivät koetta viehättävillä: perr...le, hee..tti, sshhaaa...na -huudoillaan. Kiva harrastus heillä.

Paikallamakuusta en ollut niinkään huolissani. Tosin kun oltiin siinä rivissä, muistin, että Mirohan menee toisten käskystä maahan, nousee ylös. No, oltiin ensimmäisenä joten pelastus tuli siinä. Miro meni nätisti maahan... Hieman sydän hypähti, kun liikkeenohjaaja pyysi kytkemään numeron 27. Tytille se ampuminen vissiin oli liikaa - tai sitten se nurmi alustana. Onneksi Miro oli pysynyt ja pysyi ihan nätisti loppuun asti. Sille se, että joku kävelee välillä läheltä on vain parempi, luulee, että sitä tullaan palkkaamaan. No, ihan nätisti pysyi kun viimeisenä ollut Rico pyydettiin istumaan, mutta Helin käskystä piti sitten jo ponnahtaa ylös. Treeniä, treeniä. Tästä kumminkin 9.

Käväistiin kehän ulkopuolella ennen yksilösuoritusten alkua.. sitten aloitettiin seuraamisella. Kuvio oli tosi kiva, eikä liian pitkä - joskaan ei ihan lyhytkään. Miron motivaatio vaan tippui heti - miten usein käy, kun tullaan kehään.. onneksi ei sentään aloitettu juoksulla. Koira haahuili vähän sinne ja tänne ja perusasennotkin olivat hitaaaaaat. Askeleet menivät jotenkuten. Juoksu oli ihan luokaton. Tässä vaiheessa ajattelin, että tästä ei tule yhtään mitään. No, kun on joukkueessa ei voi oikein keskeyttääkään... No, hidas käynti meni sitten hyvin. Sen tuo ryökäle osaa.. Nyt pitää taas palkata vähän aikaa aloituksesta heti ja muutenkin seuraamista on treenattava niin, että joku käskyttää. Kyllä se omin päin hyvin menee.. Minä olisin seuraamisesta antanut nollan, mutta Sten antoi 7.

Sitten oli idari. Mietin jo kauhulla sitä seuraamista siinä - se kun tuntuu muutenkin olevan tuolle hankalaa.. no, ei se seuraaminen nättiä ollutkaa. Välillä edisti, välillä hyppi jossain muualla ja yritti kiertää niitä kartioita ties mistä. Seisomaan jäi ok, sen jo tiesinkin. Tosin vähän vaihtoi asentoa, minkä on keksinyt ihan nyt. Istumaan ei mennyt ensimmäisellä, mutta kun ei ollut mitään hävittävää, olin jo päättänyt, että kaikki liikkeet tehdään - tavalla tai toisella. Toisella käskyllä istui. Sama toistui sitten maahanmenon kohdalla. Mutta kaikki tehtiin :) Kyllä minä luulin taas nollan saavani, mutta paperissa lukee 5.

Luoksetulon kohdalla - tai idarin - en muista - sain sitten aikaiseksi sen, minkä luulin saavani haukkumisesta :) Keltaisen kortin. Miro nimittäin livahti minulta kehästä. Oli menossa palkalle - koira, jota ei koskaan ole sillä tavalla palkattu. Oma vikani, oikea lapsus. Kaiken lisäksi laskeva aurinko paistoi silmiin niin, että en vähään aikaan nähnyt missä koira oli. Onneksi kiltti Sten piti minulle vain puhuttelun ja sanoi, että toista kertaa ei sitten saa noin käydä. Hyvä opetus tuokin. Meille Miron kanssa vaikeutta tuottaakin juuri kehään meno ja siellä liikkuminen. Pitää treenata.
Luoksetulossa Miro meni maahan hienosti. Loput olikin sitten arpapeliä, sillä se sama aurinko paistoi niin, että en yhtään nähnyt Miroa , enkä pysäytysmerkkejä. Päädyin tällä kertaa kokeilemaan suullisia käskyjä. Seisomaan pysähtyi ok, maahan oli jo menossa, mutta epäröi ja jouduin antamaan sen toisen käskyn. Periaate edelleen, että molemmat tehdään. Tästä 7.

Sitten oli ruutu, joka oli tietysi sijoitettu ihan maassa olevan kehänauhan viereen. Vaara, että koira menisi yli ja sekoittaisi nauhat oli aika suuri. Tai siis olisi ollut, jos niin pitkälle oltaisiin päästy :) Miro kun ei osannut mennä merkille, vaan lähti oudosti merkin vasemmalle puolelle ihan outoon suuntaan. Sitä häiritsi juuri sillä hetkellä kehän vierestä kävelleet toisen kehän ihmiset - mutta ei sillä kyllä selkeästi ollut mitään aavistustakaan, missä se merkki on tai mikä se on.. lähetin pari kertaa, mutta sitten jo vähän haukahteli ja pyöri. Siinä päätin, että en edes yritä enää, enkä lähetä ruutuun vain harjoitukseski, koska todennäköisesti Miro vain haukkuisi enemmän ja harjoitus olisi varsin epäonnistunut. Nolla liikkeestä oli nimittäin jo siinä vaiheessa tulossa, se oli ihan selvä. Sääli sinänsä, koska kyllä minä olin ajatellut, että ruudusta sentään jotain tulisi.

Sitten ohjattu nouto toiseen suuntaan kuin ruutu. Onneksi. Nyt merkki löytyi hienosti! Ja pysähtyi hyvin. Arvonta oli antanut meille oikean - olisin toivonut vasenta. Varsinkin kun keskimmäinen merkki oli hyvin näkyvissä n. 2 metriä oikealle merkistä - minusta siis ihan liikaa ja aivan tarjolla. No, samassa paikassa se oli kaikilla. Kun lähetin Miron oikealle hakemaan kapulaa, se lukitsi heti sen ns. keskimmäisen - ja en minä enää siinä vaiheessa saa Miron päätä käännettyä. Toisaalta se teki ihan oikein - se kapula oli oikealla... Nollahan siitä tuli - mutta Miro tekin mielestäni hyvin ja oikein. Helin Huldi lähti samalle kapulalle, mutta Heli pysäytti Huldin ennen kuin se oli ottanut sen kapulan ja lähetti tälle toiselle. Hieno pelastus.

Seuraavana oli sitten se pelätty metallinouto. Jotenkin Miro on aina osannut yllättää - ja varsinkin silloin, kun mamma on vaipumasa epätoivon syöväreihin.. Pidin kyllä pojalle pienen äiti/poika kuiskuttelun ennen liikettä tyyliin - nyt olet ihan hiljaa.. mutta silti tuli yllätyksenä se, että Miro ei päästänyt ääntäkään ja toi kapulan kiltisti ja aikailematta takaisin. Metallinoudosta siis 10!!! Ja haettiin vielä vahingossa keskikokoinen ei pieni. Olin kyllä pyytänyt pientä, mutta ilmeisesti liikkeenohjaaja ei kuullut sitä ja sain keskikokoisen (koska ohjatussa otin keskikokoiset). Huomasin tämän vasta, kun Tytti haki paljon pienempää metallia..

Olin metallinoudosta niin iloinen, että en edes jännittänyt tunnaria. Mirolle on paljon parempi se, että tunnarikapulaa pitää vain hetken kädessään, ei liian kauan. Kotona ollaan treenattu vain laudalla ja piiloitettua kapulaa etsien, näin ollaan saatu Miro kisoissa toimimaan. Nytkin etsi tosi hienosti ja toi oman - pieni vino perusasento vei puolipistettä eli tästä 9,5.

Sitten olikin suurin arvoitus - kaukot. Tässä ollaan kokeiltu lähes kaikki... viime aikoina on mennyt paremmin, mutta päivää paria ennen alkoi taas jumitus. Melkein toivoin, että olisi aloitettu seisomisella, mutta istu sieltä tuli ensin.. Miro nousi tosi hyvin ja teki muutinkin vaihdokset hyvin - ja mikä ihmeellisintä ei liikkunut paljon yhtään (minusta ja Miroksi), mutta jämähti lopussa maaten ja yksi liike jäi tekemättä. Tästä 5. Heh, kuinka monta kertaa voittajassa toivoin, että saataisiin edes 5.. Olin oikeasti tyytyväinen tuohon.

Ihan kiva avaus - varsinkin jos noita ensimmäisiä liikkeitä ei olisi ollut ollenkaan :) Mutta tärkeintä oli se, että Miro oli HILJAA. Se on siis mahdollista. Nauratti melkein, kun joku kysyi minulta vähän aikaa sitten, että millä sinä olet saanut Miron niin hiljaiseksi tokossa? Pitäisiköhän siihen sanoa, että verta ja hikeä vuodattamalla - tai sillä, että koira kesällä täytti onneksi jo 8... Miro on kyllä 8-vuotiaaksi ihanan innokas ja reipas...

Nyt on lopetettava. On niin hirveä ukkonen, että kohta kone räjähtää....

Ukkosesta selvitty - tosi mielikuvitukseni (?) oli kuulevinaan jyrinää juuri.. No, sen verran piti vielä kisakertomukseen lisätä, että ei me sentään ihan turhaan oltu paikalla - meidän 160p takasivat TKY:lle voiton... ja jos oltaisiin saatu vaikka ruudusta pisteitä - tai ohjatusta - oltaisiin voitu saada ihan hyväksytty tuloskin. Ehkä sitä sitten uskaltautuu toiseenkin kokeeseen. Tosin tuntuvat nämä syksyn kokeet taas olevan tosi täynnä. Eikä minua kyllä innosta pylväiden joukossa kisaaminen kaikuvassa kauppakeskuksen parkkihallissa.. no, sinä päivänä, kun on Salon kisat (18.10), lupasinkin jo lähten Annen ja kikkuroiden kanssa esittelynäyttelyyn Lohjalle. Pitää tehdä vähän pr-hommia selkirkien kanssa.

maanantai 17. elokuuta 2009

Pystisten kesäleiri Kuusistossa

En oikein itsekään tiedä, miten jouduin mukaan järjestelemään pienpystisten kesäleiriä -mutta niin vain mukana olin Sirkun ja Ninan kanssa leiriä järjestelemässä. Lähdimme "leikkiin" niin myöhään, että paikkoja oli hankala enää saada mm. Tuorla oli jo ihan täynnä. Päädyimme sitten leireilemään Kuusiston Lomakeskukseen. Hyviä puolia mm. se, että paikka oli tosi lähellä meitä (Ninaa ja minua). Huonoja puolia se, että emme olleet ainoat kesävieraat. Paikalla myös muita ryhmiä, vakinaisia asukkaita ja vielä Kennelliiton MH-luonnekuvauskurssilaiset hieman isoimpine lemmikeineen. Autoissa murisi ja haukkui kavereita, joihin en halunnut tehdä sen kummempaan tuttavuutta. Eipä noita kyllä paljon näkynytkään - taisivat viettää sen kurssin suurimmaksi osaksi autoissa.

Muuten paikka oli ihan ok - olisi ollut iso koulutuskenttäkin nurmipohjalla - mutta sitä saimme tuon luonnekuvausporukan takia käyttää vain perjantaina. Minusta kyllä tuntuu, että varasimme paikan ennen näitä.. mutta mitäpä siitä. Pienien pystisten kanssa mahduimme kyllä pienempäänkin paikkaan. Ravintola ruokatarjoiluineen, grillipaikka, sauna ja ihanat lenkkimetsät, jotka melkein huusivat, että täällä on kanttarellejä... Toinen ikävämpi juttu oli se, että matkan varrella meidän huonetilaus supistui 2 koirahuoneeseen - loppuihin ei koiria saisi ottaa.... Onneksi monilla oli majoituspaikat (tuttavat, sukulaiset) omasta takaa - ja osa asui lähettyvillä.

Minulla oli perjantai talkoovapaa (minä siis lomailin kotona laiskotellen, kun työkaveri oli sairaana töissä - näitä kommenttejahan on tosi kiva kuulla), joten pääsimme Ninan kanssa lähtemään ajoissa paikalle - Sirkku oli siellä jo aamusta. Ensimmäiset leiriläisetkin tulivat kohta meidän jälkeemme.. Perjantaina ei vielä ollut paljon porukkaa paikalla. Tervetulokahvien jälkeen vedin pienet tokotreenit sillä isolla kentällä. Olin päättänyt hyödyntää viikonlopun myös Miron treenaamisen kannalta - nurmialustahan olisi niissä evl-kisoissakin seuraavalla viikolla. Harjoittelimme vähän katsekontaktia - minkä opettaminen pienpystykorvalle on kyllä hyvin helppoa, ne kun tuntuvat mielellään muutenkin napittavan omistajiaan silmiin. Sen jälkeen harjoittelimme sivulletuloa - tässä Heku sai olla esimerkkikoirana - sivulletulo kun nyt sattuu olemaan Hekun bravuureita.

Luoksetulo oli myös illan ohjelmassa - tosin niin, että ohjaajat jättivät koiransa minulle ja menivät matkan päähän kutsumaan sitä. Hyvin kaikki tekivät. Jonkin verran vaan on näissä pystisihmisissä sellaisia, jotka eivät uskalla päästää koiraa vapaaksi, kun luulevat sen karkaavan heti. Lämpimästi suosittelenkin, että pennulle opetetaan jo pentuna vapaana olo ja omistajan/lauman mukana kulkeminen - niin se luoksetulo. Minä en ole koskaa pelännyt, että Heku (tai Lex) lähtisi omille teilleen - oikeastaan se on hyvin vieras ajatus, kun nuo tuntuvat olemaan läheisriippuvaisempia kuin sheltit...

Piti käyttää myös sitä nurmea ja häiriötä hyväkseen - joten otin vielä Mirren kanssa luoksetulon siinä sivussa. Ihan hyvin meni muuten paitsi tarvitsi taas sen kaksi käskyä maahanmenoon. Pitänee taas leikkiä maahanmeno -leikkiä.

Sitten lähdimme lenkille lähimetsään. Ihanat maisemat tuolla kyllä on! Ja pientä syksyn tuntua on jo ilmassa. Minähän rakastan syksyä! Kävelimmen polkua pitkin metsään - ja sitten olikin edessä valtavan jyrkkä nousu metsään. Onneksi ei hengitys ihan salpautunut. Mäen päällä meitä sitten odottikin suunnattomat mustikka-apajat. Isäni tyttärenä minulla oli kyllä vaikeuksia jättää ne mustikat sinne metsään... koirilla oli hauskaa ja Miro veteli mustikoita kuonoonsa niin paljon kuin ehti. Hassua kyllä Heku ei taas mustikoista välitä, vaikka muuten syö appelssiinit, klementiinit, mansikat, kurkut sun muut. Iltapalan jälkeen me lähdimme kotiin lepäämään ja keräämään voimia seuraavaan päivään.

Lauantaina oli luvattu onneksi hyvää säätä. Jos olisi satanut, en tiedä, mitä olisimme tehneet tai minne mahtuneet, kun se luonnetestiporukka vei sen yhteisen tilankin.. No, onneksi ei satanut. Lauantaina porukkaa tulikin paikalle tosi paljon - kiva, kiva. Taisi jopa niitä pommeja olla nyt enemmän kuin kleineja. Aluksi meillä oli trimmausta ja näyttelytreenit, joka tuntuikin kiinnostavan kaikkia. Onhan se kuitenkin niin, että eniten näiden pikku kavereiden kanssa harrastetaan näyttelyitä - vaikka kyllä niistä muuhunkin olisi. Paikalla oli varsinkin kaksi pientä pommityttöstä, jotka reippaudellaan valloittivat minut. Toinen oli koko ajan keksimässä pienti kivaa (keksien varastelua, kassin tutkimista jne), toinen taas reippaasti osallistui koko viikonlopun ajan kaikkeen mahdolliseen. Leirinäyttelyyn osallistui lähes kaikki - tämä tosin ehkä venyt vähän liian pitkäksi. No, ei kukaan kyllä valittanut.

Leirinäyttelyn jälkeen osa porukasta hävisi - mutta onneksi ei sentään kaikki. Juoksukilpailu, sokkotesti, makkaransyöntikisa ym. oli vielä ohjelmassa. Heku pääsi osallistumaan juoksukisaan ja makkaransyöntikisaan. Mirre toimi vain leirin isoisena.. kyllä se on ihmeellisen kiltti ja rauhallinen noiden pienten pystykorvien kanssa. Sietää niiltä melkein mitä vaan - ei siellä kukaan tuntunut myöskään pelkäävän Miroa. Lauantaipäivä oli kyllä melkoisen pitkä - kun piti jo aamusta mennä paikalle ja kotiin pääsi vasta kymmenen hujakoilla. Oltiin kaikki ihan poikki... ehkä ei olisi ihan noin pitkään päivään pitänyt sitoutua. Yleensä selkä kostaa tuollaiset parin päivän päästä.

Sunnuntaina vähän ripotteli, mutta onneksi sekin meni ohi. Aamulla ensimmäiseksi jälleen tokoa. Olin ottanut hyppyesteeni mukaan, niin koirat pääsisivät harjoittelmaan kunnon esteellä. Ihan matalalla hypyllä tosin. Muistan, että osa shelteistä on pelännyt hyppykehikkoa niin paljon, että ei ole suostunut kulkemaan siitä läpi. Pystiksistä kukaan ei pelännyt kehikkoa, eikä itse hyppäämistä. Tosi reippaita kavereita. Sitten harjoiteltiin vähän ruutua kipon kanssa. Tämä oli suurimmalle osalle ihan uutta, joten jouduimme etenemään aika pienin askelin. Mutta toivottavasti edes yksi sai kipinän! Miro otti lopuksi ruudun - nyt taisi kyllä häiriö olla jo vähän liikaa ja merkille meno ei oikein meinannut onnistua. Suoraan sanottuna Miro kyllä tuntui k...tavan minua. Vaadin siltä kunnon suorituksen, johon lopetettiin.

Meillä jäi vielä vähän aikaa harjoitella temppuradan esteitä, sillä minusta olisi ollut äärimmäisen epäoikeuden mukaista KOIRIA kohtaan, että niiden olisi pitänyt tehdä jotain, mitä eivät ole ikinä tehneet tuosta vaan. Melkein olisin myös halunnut niin, että leirin ohjaajat - ainakaan ne jotka ovat harjoitelleet - eivät olisi osallistuneet - tai ainakin olisivat sitten osallistuneet omassa sarjassaan tai kisan ulkopuolella. Minusta leirillä pitää aina ohjaajien pysytellä vähän sivussa kilpailuista ja antaa leiriläisille mahdollisuus.

Parin normaalin (matalan) hyppyesteen lisäksi radalla oli metallinen kehikko, jonka läpi koiran pitäisi mennä. Tästä pystikset suoriutuivat helposti - tässä olisi kyllä osalla shelteistä ja (anteeksi) belgeistä ollut enemmän vaikeuksia. Otin mukaan myös pienen putken - senkin koirat tekivät tosi hyvin, vaikka eivät aikaisemmin moiseen olleetkaan tutustuneet. Myös kartioiden ympäri pujottelu sujui hyvin, samoin rengas. Muoviselle plexille astuminen ei kaikille ollut ihan helppoa, sen sijaan tassulla muoviämpärin kannen koskettaminen oli helppoa. Myös istuminen pyyheekeen muodostaman hevosenkengän sisään sujui hienosti - ja ihme ja kumma, ei se märän pyyheliinan päällekkään istuminen tuottanut sen suurempia vaikeuksia. Heku ei valitettavasti päässyt radalle, sillä en ehtinyt harjoitella sen kanssa - eikä selkäni myöskään taipunut enää yhtään mihinkään. Onneksi Heku on vähän päässyt agilitaamaan Lauran kanssa. Hekullehan riittää muutaman esteen suorittaminen ja se on jo sunnattoman onnellinen.

Leiri oli jo melkein purkissa - vielä tietokilpailu ja leirin huippuhurtan valitseminen. Lähes jokainen vielä paikalla ollut koira sai yhden äänen, joten minun ääneni ratkaisi. Emmin hetken tosi komean ja mukavan mustan Eetu-kleinin ja pienen ja pirteän Kadi-pommin välillä. Kadi oli kuitenkin se joka sai ääneni. Tämä pieni pommipentu oli niin reipas ja kaikessa mukana, että ei voinut kuin ihailla.

Omat pojat saivat olla kolme päivää ulkosalla - lenkkeillen, temppuillen ja seurustellen - joten ihan mukava tapahan tämä oli viikonloppu viettää. Varsinkin kun ei ollut pitkiä ajomatkoja vielä päälle... Pienpystisväki oli mukavaa ja rentoa ja oli kivaa, kun kerrankin se oma koira oli kaikkien mielestä niin tottelevainen :) No, sitä iloa ei kestä kauan....