keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Shelttikerhon näyttelytreenit

Hieman vaati ponnistelua lähteä tänään taas Kupittaalle, mutta otin itseäni niskasta kiinni. Ensin kunnon lenkille Miron ja Mayan kanssa, ja sitten Mayan kanssa bussilla Kupittaalle. Bussimatkustaminen sujuut tosiaan jo hyvin.

Shelttejä paikalla oli 8 kappaletta ja Maya porukan nuorin. Tarja oli kouluttamassa ja treenatiin ensin ryhmässä liikkumista, mikä olikin yllättävän haastavaa, koska mukana oli eri-ikäisiä ja erisukupuolta olevia shelttejä - ja nimenomaan shelttejä. Mayasta jokainen olisi ollut potentiaalinen leikkikaveri. No, ihan kivasti tuo lopulta keskittyi. Tarjalla oli mukana  myös kunnon pöytä, joten sitäkin saatiin treenattua. Maya oli pöydällä tosi kauniisti, paljon paremmin kuin eilen (joka sekin oli ok). No, tämä oli kunnon pöytä ja siinä oli tilaa seistä. Antoi Tarjan katsoa hampaatkin ihan nätisti. Taisi tosin tällä reissulla menettääkin yhden. Treenattiin myös yksilöliikkeitä: kolmio ja edestakaisin, sekä tietysti myös seisomista tuomarin edessä. Kyllä on kivaa, kun on koira, joka keskittyy tekemiseen ja tekee mielellään hommia ohjaajan kanssa. Sitten treenattiin vielä sitä, että kahta koiraa liikutetaan vierekkäin. Paljon ehdittiin ja silti päästiin ajoissa kotiin :).

Maya ja Aava

Collieyhdistyksen mätsäri

Taas mentiin! Koska kerran aurinko päätti ilmestyä pilvien takaa, suuntasimme jälleen Mayan kanssa Kupittaalle. Bussireissut sujuvat jo tosi hyvin, tuleepa treenattua sitäkin. Kupittaalla olikin sitten tällä kertaa paljon väkeä, joten illasta tuli tosi pitkä. Mayalla oli tietysti mielettömän kivaa, kun oli paljon ihmisiä (ja lapsia!) ja koiria. Maya bongailikin monta uutta leikkikaveria - niin isompia kuin pienempiä. Löytyi kivoja collieita, shelttejä ja tietysti Aava-tolleri. Neitokaiset ovat kyllä varsin tykästyneet toisiinsa. Ja kovasti ihailijoita Maya sai ihmisistäkin.

Mätsärissä pentuja oli varmaan jotain 60... niitä on aina eniten, joten toivoisin niin, että pennut jaettaisiin kahdelle tuomarille. Pennuilla kun muutenkin on vielä tuo kärsivällisyys hakusessa ja odottaminen on tosi pitkäveteistä. Eilenkin kaikki muut kehät oli jo aikoja sitten arvosteltu, kun pentukehä vielä jatkui ja jatkui. Tuomari oli tosi perusteellinen, joten treeniä saatiin kyllä koko rahan edestä. Maya esiintyi tosi hyvin - liikkuikin jo paremmin (hyppelehti vähemmän). Seisoi ihan nätisti, tosin eihän se vielä pitkään jaksa seisoa asennossa. Pöydällä (joka oli tosi pieni ja korkea) ei arastellut yhtään ja hampaatkin antoi katsoa hyvin. Maya voitti parinsa, mutta punaisissa pennuissa ei sitten päässyt enää jatkoon. Ei kyllä siinä vaiheessa enää niin kovin hyvin jaksanutkaan esiintyä. Toki ikäisekseen (4,5 kk) ihan hyvin. Päästiin lopulta lähtemään kotiin puoli yhdeksän maissa ihan jäässä ja nälkäisinä. Kiitos Tiina kyydistä kotiin - ilman sitä olisin ollut kotona paljon myöhemmin...

Kaunis Carmen voitti punaiset pienet koirat ja oli BIS3

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Maanantaitreenit Miron ja Mayan kanssa

Koska Lentsu oli sitä mieltä, että treenata voisi enemmänkin (ihme juttu), niin päätin sitten lähteä treenaamaan koirien kanssa, kun pääsin töistä kotiin. Ei ehkä hyvä idea, koska koko työpäivä oli ollut varsin raskas ja pitkä, enkä ollut mitenkään hyvällä päällä...

No, Miron kanssa aloitin ruudulla. Oudon laiskasti meni merkille, mutta siitä eteenpäin ok. Mirolla on nyt taas alusta käytössä, jotta tulisi niitä onnistumisia, eikä sen tarvitsisi epävarmuuttaan haukahdella. Siinä suhteessa onnistuin melko hyvin, kerran sanoi "hau", kun lähti merkiltä ruutuun. Loppuun vielä yksi loppuosa ja yksi koko ruutu. Se meni tosi hyvin.

Mutta sitten se luoksetulo. Voi itkut. Miten ihmeessä tuon koiran päähän ei voi mahtua sekä seisomaan pysähtyminen ja maahanmeno? Ensin ei pysähtynyt seisomaan ja nyt kun osaa sen, ei mene maahan kuin toisella käskyllä. Koko luoksetulo meni vaan huonommaksi ja huommaksi. Vauhti hiipui, ennakoi ja ei edelleenkään mennyt kerralla maahan. No, vauhti kyllä tulee takaisin yleisissä treeneissä ja kokeissa, siitä en ole huolissani, mutta että tuo ärsyttää, kun ei voi mennä kerralla maahan. Lopuksi luovutin ja lähetin sitten Miron juoksemaan eteenpäin pallolla (tai siis niin Miro luuli, eihän se pallo lentänyt mihinkään) ja pysäytin vauhdista maahan, kun kutsuin takaisin ja palkitsin pallolla. Nyt sitten vaan leikitään ja unohdetaan tuo luoksetulon treenaaminen liikkeenä vähäksi aikaa.

Seuraaminen oli ok, siinä sillä kyllä nyt riittää intoa. Sen ylläpitäminen kokeeseen (eihän me olla ilmoittauduttu minnekään - ei ole kisoja täällä päin juurikaan) vaan on tosi vaikeaa. Kerran olen onnistunut :).

Sitten olikin Mayan vuoro. Mayan kanssa aloitettiin treenaamaan alustaa, joka oli ruudussa. Ei tuo ainakaan ruutumerkkejä ihmetellyt tippaakaan ja se alustajuttukin palautui äkkiä mieleen. Aika tarmokkaasti neiti iski tassunsa alustalle. Kauhean kaukaa en sitä vielä saa alustalle menemään, mutta eiköhän se tästä lähde hyvin liikkeelle.

Sitten treenattiin Mayan kanssa sivulletuloa, joka paranee kerta kerralta. Luojan kiitos. Luulin jo, etten saa sitä ikinä sivulle. Sitten kokeilin istumaan jättämistä ja otin pari kolme askelta taakse päin ja kutsuin sivulle. Tämä meni yllättävän hyvin. Ja pari kertaa oli sitten kokeiltava myös sivulta maahanmenoa. Sekin onnistui. Minä selvästi hieman aliarvioin tuota pentua ja sille tosiaan voisi opettaa jo enemmän ja vaativampia juttuja. Joo, joo - Lentsu on aina oikeassa.

Sitten otin Miron kanssa yhdellä kapulalla yhden ohjatun noudon. Mirosta tuo nouto on niin hirvittävän hauskaa, että sille tuottaa ihan suunnatonta tuskaa pysähtyä merkille. Taas yritti ensimmäisellä kerralla varastaa suoraan kapulalle. Sitten lönkytteli merkille. Ja kävi hakemassa kapulan - missä vaiheessa Maya pääsi irti ja sinkosi perään. Ei ole helppa tuo kahden koiran kanssa treenaaminen :).

Päätin sitten vielä kokeilla Mayan kanssa noutoa ohjatun kapulalla. Vähän se oli suuri neidille ja vaikean mallinen (kevyt tosin), mutta kyllä neitokainen senkin toi ihan reippaasti ja nätisti. Ja jos ei tuonut, Miro kävi hakemassa ja sitten taas Maya lähtikin reippaasti kapulan perään.

Lopuksi mentiin vielä metsään lenkille. Maya on löytänyt Hekun käyttämän juomapaikan metsästä - sinnehän se nytkin suuntasi ensimmäisenä. Nyt pikkuinen nukkuu jo yöuniaan tyytyväisenä.

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Sunnuntaina ulkoiltiin

Vihdoinkin viikonloppuna aurinkoinen sää! Aamulla oli tarkoitus nukkua pitkään, mutta Casper kultamurunen tuhosi sen suunnitelman. Kollikatit on ihania. Joten ei muuta kuin 7:30 koirien kanssa pitkälle lenkille. Aamu oli ihana, eikä ristinsielua missään. Oltiin peltolenkillä tunnin verran ja koirat sai juosta pitkin huurteisia maisemia frisbee-kentällä. Eivät ole frisbeenkään harrastajat hereillä vielä silloin.



Hetken levättyämme lenkin jälkeen, lähdettiin Evan kanssa kuokkimaan sveitsinpaimenkoirien tokoleirille. Mukaan pääsi Maya ja Valle. Mayalle tekee hyvää liikkua välillä ilman Miroa, joten lähdimme leirille tapaamaan isoja kavereita ja opettelmaan rauhoittumista. Varsinkin bernipojat olivat Mayasta varsin innoissaan, eikä tuo osaa pelätä niitä yhtään. Ihania! Maya vaan oli niiden pään kokoinen...  Löytyipä paikalta vielä ihana, 5 kk vanha pentukin, jonka kanssa Maya seurusteli. Piti vaan vähän rajoittaa pentujen leikkejä, kun tuo kokoero oli melkoinen. Kumpikaan pennuista ei sitä oikein tajunnut. Katseltiin treenejä, vähän treenattiin omia juttuja ja välillä nukuttiin. Oikein onnistunut päivä. Ja tulipahan todistettua, että menee 3 tuntia ennenkuin Maya voi tehdä asioitaan ulos.. lumen sulattua tuo on nimittäin ollut ulkosiisti. Mutta 3 tunnin jälkeen oli pakko jo antaa periksi.

lauantai 24. huhtikuuta 2010

Lauantaitreenit

Miro ja Maya pääsivät taas ryhmätreeneihin lauantai-iltana. Maya nyt enemmänkin on mukana tottumassa menoon ja Miro treenaa. Miron kanssa otin pitkästa aikaa metallinoudon ja se oli kyllä hyvä. Ei yhtään haukahdusta, nätisti yli esteen, metallikapula suuhun ja yli esteen takaisin sivulle - toki pienen hypähdyksen kanssa. En sitten ottanut toista kertaa, kun tämä oli niin hyvä. Sitten otettiin ruutua - ensin merkkiä vahvistaen lähempää. Ensimmäinen lähetys meni sinne päin - ja toinen oli hyvä. Siitä jäi se haukahduskin pois (kun lähtee merkiltä ruutuun).

Alun istuminen meni pipariksi - ja Miro valahti etupalkasta huolimatta maahan. Ei tuo kyllä pysy 2 min istumassa. Ei vaan pysty (Miro on kyllä jumissakin - mutta ei se kyllä mikään selitys ole, ei se vaan osaa...). Pitää vaan treenata helpottaen edelleen.

Kolmannen kerran otoksen otinkin sitten Mayan kanssa Miron sijaan eli Maya sai ottaa pentuluoksetulon. Kyllä se kovaa pinkoo mamman luo.

Maya sai taas nähdä ihanat tervut ja ihanan Pepsin. Pepsin kanssa pääsi lopuksi vähän juoksemaankin. Pepsi on Mayasta aivan ihana.


Kotona Maya sammui sohvalle kolmen kissan keskelle. Suloinen näky. Kissoista Casperilla on tänään syntymäpäivä - se täyttää jo 3-vuotta! Niin se aika menee. Synttärin kunniaksi Casper päätti aamulla tulla ensimmäistä kertaa syliin kerälle nukkumaan. En tiedä, mikä hetkellinen mielenhäiriö se mahtoi olla.

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Mayan ensimmäinen mätsäri

Maya ja Aava-tolleri pääsivät eilen ensimmäiseen mätsäriinsä. Siis näyttelyesiintymistä me ei olla treenattu yhtään! Mutta kun Mayalla on tekemisen halu ja hyvä kontakti minuun, lähdettiin sitten kylmiltään treenaamaan mätsäriin ja saatiin Aava ja Tiina seuraksi. TKYn mätsäri oli mukavasti jäänyt huomaamatta monilta ja paikalla oli kivan vähän väkeä - näin osallistujan kannalta. Eli päästiin nopeasti kotiin. Mayalla oli taas kivaa - olihan paikalla paljon koiria ja ihmisiä. Tosin hauskinta sillä oli Aavan kanssa...

Itse mätsärissä Maya esiintyi tosi hyvin - se seisoo luonnostaan hyvin, tosin ehkä vähän belgimäiseen tapaan tapittaen jotain edessä olevaa mielenkiintoista kohdetta. Ja koska tuomari juoksutti meitä tosi paljon, alkoi se liikkuminenkin sujua tosi kivasti. Vähän likka haluaisi edistää, ehkä jopa vetääkin, mutta aika kivasti se meni. Me jäätiin ilman paria, joten saatiin automaattisesti punainen nauha ja sijoituttiin sitten punaisten pentujen neljänneksi. Saatiin siis ensimmäinen ruusuke ja palkinnotkin. Mayalla on nyt voitettu, oma tassupyyhe. Se onkin tarpeen, koska Maya on keksinyt kaivamisen autuuden. Takapihalla on nyt jumalaton kuoppa (ja Maya pääsi pesulle), johon voisi istuttaa vaikka uuden luumupuun, ellei se kuoppa olisi liian lähellä entistä luumupuuta.

Viikonloppu 17. - 18.4.

Viikonloppuna Maya treenasi lenkin yhteydessä noutoa ja alustaa. Nouto sujuu nyt tosi hyvin - tyttö hakee reippaasti kapulan ja palauttaa minulle. Vielä en vaadi sivulle tuloa - no, niin sitähän Maya ei vielä edes osaa. Sille on selvästi hankalampaa tulla sivulle, kun esim. Mirolle tai Hekulle, joten ollaan aloitettu ihan siitä, että se tulee sivulle, eikä vielä otettu istumista. Kotimetsässä lenkillä sillä oli ihan mielettömän hauskaa - sai hepuleita siellä mustikkavarpujen seassa. Nyt oli minullakin vähän helpompaa, kun ei ollut enää lunta polviin asti :).



Metsässä sitten päätin kokeilla alustaa, kun se alusta ja naksutin oli jäänyt taskuun Miron treeneistä. Ensimmäisellä kerralla Maya osui vahingossa tassuillaan alustalle - ja sen jälkeen se osasi jo pistää tassut sille! Ihan uskomaton pikku pentu!

Kotona sitten otettiin se maahanmeno työn alle. Ja ei sekään sitten ollut niin vaikeaa, kun olin luullut. Maya tarvi vain pienen avun eli käden selkään. En suinkaan painanut sitä maahan, vaan pidin vain kättä selässä. Niin se sitten osasi mennä jo maahan - ilman kättäkin. Toki tässä on vielä treenaamista, mutta alku on lupaava.

Sunnuntaina Maya pääsi kuokkimaan pystislenkille Katariinanlaaksoon. Oli kiva käydä vanhoissa kotimaisemissa. Miro ainakin oli ihan innoissaan. Niin innoissaan, että se painoi suoraan veteen Heku perässään. Miron mielestä uimakauden olisi hyvin voinut avata jo. Mayalla oli tosi kivaa - se juoksi pystisten kanssa innoissaan - ja pystispojat juoksivat Mayan perässä. Yksi varsinkin ihastui Mayaan tosi palavasti. Oli Mayakin ihastuttavan poikki, kun päästiin kotiin.

torstai 15. huhtikuuta 2010

Mayan kummitäti kylässä

Sunnuntai-iltana Maya pääsi toiseen kylpyynsä kotona. Hyvin se antaa pestä, ei yritä karkuun eikä mitään. Mutta tyttönen yritti murista mammalle, kun pesin takaosaa/takajalkoja. No, yrittäähän saa :). Maya oli tosi likainen, tiedä, missä oikein on ryöminyt. Piti pestä, kun Ulla-kummitäti tuli maanantai kummityttöään katsomaan. Kovasti tuntui Mayasta pitävän, vaikka väärän värinen onkin.

Nyt ollaan sitten ti-ke ulkoiltu oikein olan takaa, kun on ollut niin ihana kevätsää! Maya ja Miro ovat saaneet juosta vapaana metsässä ja pellolla. Kuviakin olen ottanut, mutta ne saavat odottaa kamerassa, kunnes saan sen uuden tietokoneen.



Eilen lenkillä treenattiin Mayan kanssa noutoa. Noutoahan ollaan treenattu sisällä tai siis kapulan pitoa ja nostoa. Nyt heitin kapulan Mayalle - ja Maya toi sen minulle. Ihan ihme pentu. Hekua en saanut 5 vuodessa oppimaan noutoa, ja tämä kakara kantaa kaikki lelutkin minulle. No, nyt pitäisi sitten opettaa Mayalle maahanmeno. SEN Heku osaa täydellisesti.



Eilen mittasin Mayan, kun on nyt 4 kk vanha. Mikään supervarma en tuloksesta ole, mutta sain 29cm. Tosi tasaisesti Maya on kasvanut. Hampaat rupeavat nyt vaihtumaan ja niitä kokeillaankin kaikkeen: luumupuuhun, ruusupuskaan, tapettiin, kirjahyllyyn, mattoon, pöydän jalkaan, kissaan ym.

Ryhmätreeneissä

Lauantaina 10.4. pääsin pitkästä aikaa omiin ryhmätreeneihin. Kiitos Marja kyydistä! Olikin aivan ihan kevätsää ja pidimme treenit ulkokentällä. Miro teki jälleen ruutua, nyt yritin myös saada sen merkiltälähtöhaukahduksen pois. Viimeinen ruutu oli hieno ja siihen lopetettiin ruudun treenaus. Sen lisäksi otettiin luoksetuloa pätkittynä eli ensi maahan, siitä luokse, sitten seisomaan -> maahan ja sivulle ja viimeiseki koko juttu. Tämä toimii Mirolla hyvin - Lentsun vinkkejä taas. Muutenhan se tekee hyvän seisomaan pysähdyksen, mutta menee maahan vasta toisella käskyllä. Sitten otettiin Miron kanssa vielä seuraamista, jossa sillä tällä hetkellä on ihan mieletön motivaatio. Tosin se kyllä painaa minua ja astuu osaksi eteeni, mikä on vähän vaarallista (tosin Miro ei välitä, vaikka astuisinkin tassulle). En vaan kauheasti halua puuttua tähän yli-innokkuuteen, koska se ei kuitenkaan koskaan kisoissa ole noin innokas ja pelkään, että se motivaatio katoaa alkuvuosien surkealle tasolle, jos rupean sitä karsimaan pois.

Maya treenasi taas pentuluoksetuloa ja se oli siitä hirveän hauskaa! Sen lisäksi Maya treenasi ensimmäistä kertaa hyppyä. Ihan vain yhdellä laudalla. Kovasti on tyttönen mammassa kiinni ja mamman kädessä, eikä ensin meinannut ollenkaan ymmärtää Annan tarjoamaa namia, mutta kyllä Maya sitten siitä ylikin hyppeli. Estettä ei ainakaan arastele yhtään. Nyt pitää ruveta treenaamaan eteenmenoa ja alustaa...

Ja mikä iloisinta - Maya ei oksentanut automatkalla kumpaankaan suuntaan! Syötiin keksiä mennen tullen ja se ilmeisesti helpotti.

Pääsiäinen oli ja meni

Pääsiäisen aikoihin olin lomalla ja oltiin kovasti aktiivisia koirien kanssa. Tietokone sen sijaan sanoi jo lomaviikon maanantaina työsopimuksensa irti ja nyt odotellaan sitten uutta konetta kotiin.

Yhtenä aamuna käytiin TSAUlla treenaamassa Lauran kanssa ja Mayakin pääsi mukaan. Miro treenasi ruutua ja ohjattua. Paikallaanolot saatiinkin hyvin otettua ryhmässä, kun Eva ja Carolakin tulivat hallille. Miro pysyi istumassa loistavasti etupalkalla. Olisikohan se avain onneen? Ruutu otettiin helpotettuna (alustalla), koska meillä on kovasti ollut taukoa treeneissä. Merkki oli myös vähän unohtunut, ei meinannut malttaa jäädä sille, joten merkki otettiin tosi läheltä. Muutenkin Miro oli kuin lehmät, jotka pääsevät ensi kertaa keväällä laitumelle. Eli intoa oli enemmän kuin järkeä. Mutta kivaa oli.

Maya sai ottaa pentuluoksetulon. Minun hirmuisen iso ja vahva pentuni pääsi jopa Lauralta käsistä karkuun :) No, hyvin tuo kirmasi mamman luokse. Muuten tutustuttiin taas uusiin koiriin - Lauran Lukaan ja hoitoneitoseen Almaan. Ja kävi tuo Lentsun kanssakin jossain touhuamassa jotain..



Lauantaina 3.4. käväisin koiratanssin SM-kisoissa katsomassa ilman koiria. Sunnuntaina 4.4. Maya pääsi katsomaan agikisoja ATT:n hallille. Kyllä sillä oli hauskaa - siellä oli oikea shelttitaivas! Vaikka Maya kyllä tykkää ihan kaikista koirista ja haluaisi mennä ihan jokaisen luokse. Suureksi ihastuksen kohteeksi tuli sheltti Sonic, joka varmaan oli Mayan mielestä oikean värinenkin. Sonic ei ehkä ollut ihan yhtä ihastunut Mayaan.

Kissatkin ovat aloittaneet kevätulkoilun. Maya vaan ei yhtään ymmärrä, miksi kaveri on häkissä :).