sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Mistä Maya sai nimensä?

Mistä Maya on saanut nimensä? Siis sen hienon ja virallisen? Tässä vastaus:

Ai tästä mää oon saanu nimeni?


Maya peri Miron treenipaikan

Mayasta on tällä viikolla tullut koululainen :). Ensin se pääsi torstaina Mirvan kanssa Kodaa tuuraamaan Jampan treeneihin ja lauantaina sitten minun kanssani tokoryhmän treeneihin. Viime viikko olikin muuten agilitypainotteinen, kun Mirva oli syyslomalla. Likka sai treenata agia monena päivänä. Perjantaina Mirvalla oli molemmat sheltit, kun minä olin risteilemässä. Hyvin olivat kaikki tulleet toimeen keskenään. Miro oli vielä päässyt putkeen... ja oli niin onnellinen ja suorastaan palvoi Mirvaa.

Muuten Mirre on kyllä harrastanut kovin kyseenalaista urheilua eli keittiön sivupöydälle (ja ruokapöydälle) kiipeämistä. Ruoka alkaa olla pojan elämän suurin intohimo ja sen perässä sitten kiipeillään vaikka minne. On vaan aika noloa, kun ei sitten pääse alas sieltä ja jää kertakaikkisesti rysän päältä kiinni. No, kun saatiin taas huonekalut sijoiteltua niin, että poika ei tiettävästi pääse pöydille, niin eikös se ollut saanut ruokakaapin oven auki ja vedellyt kissannameja oikein olan takaa - ja tietysti repinyt ne pakkaukset pitkin huushollia. Tämä ilmeisesti Miron mielipide siitä, että Maya pääsi tokoryhmän treeneihin.


Mayan kanssa lähdetiin ihan kahdestaan tokoryhmän treeneihin - nyt on aika keskittyä Mayaan kunnolla. Nautin todella sen kanssa treenamisesta - kun Maya on koko ajan niin innoissaan ja rakastaa tehdä hommia. Paikalla oli vain Marja & Guro (jonka mielestä Maya on IIIIHANA) sekä Lentsu kera bortsupoikien. Treenit aloitettiinGuron ja Mayan osalta luoksepäästävyydellä. Hyvin päästivät molemmat Jukan luokse :). Guro taisi yrittää hypätä syliin ja Mayakin kyllä meni vastaan rapsutettavaksi. Sitten jatkettiin istumisella. Maya jäi hyvin ja oli ihan levollinen. Ulos en vielä uskaltanut mennä, mutta menin "piiloon" A-esteen taakse. Hyvin pysyi koko ajan. Siihen perään sitten paikallamakuu. Nyt tarvitsin kaksi käskyä, että sain Mayan maahan. Lentsu meni tietysi piiloon, mutta minä ja Marja tehtiin alokasluokan paikallaolo. Guro katseli Mayaa sillä silmällä, josko lähdettäisiin leikkimään, mutta loppujen lopuksi hyvin pysyivät molemmat.

Ensimmäisellä kerralla otin Mayan kanssa hieman pätkittäistä seuraamista - ei hassummin. Ja siitä sitten liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon. Maahanmeno meni suunnitelmien mukaan, Maya meni maahan tosi nopeasti ja pysyi siellä. Hieman tuo perusasentoon nouseminen edelleen tuottaa vaikeuksia. Luoksetulossa jäi hyvin, ei ennakoinut ja tuli luokse tuhatta ja sataa. Vähän hypähtää sivulle, mutta en taida siihen puuttua - tai siis treenaan sitä sitten avuilla erikseen.




Toisella kierroksella otin liikkeestä seisomisen, hypyn ja ruudun. Maya tuppaa vähän sekoittamaan liikkeestä maahanmenon ja seisomisen - kun sille tuo maahanmeno on niin hauskaa. Tosin tekee kyllä seisomisen tosi hyvin, jos vain ei tarjoa muuta. Nyt yritin vähän ennen virittää sitä siihen seisomiseen "top"-käskyllä - ja se onnistuikin liikkeenä ihan nappiin. Hyvä tyttö. Pysyy vielä seisomassa asennossa, kun palaan sen sivulle. Perusasento tässäkin ehkä se jossa on puutteita. Kyllä se vaan niin on, että kun tekee perustyön kunnolla ja oikeiden oppien mukaan, oppii koira paljon paremmin ja helpommin kaiken. Kiitos Lentsu! Lentsun kursseilla on liikkeet pätkitty osiin - harjoiteltu alut ja loput erikseen ja sitten yhdistelty ne.

Tästä sitten päästäänkin hyppyyn, joka on aiheuttanut minulle pientä henkistä tuskaa. Kun en ole päässyt oikein siitä eteenpäin, kun Maya hyppää esteen yli ja... suunnittelin jo vieväni alustan sinne. Mutta onneksi Lentsu oli paikalla. Sanoi vain, että vie Maya seisomaan esteen taakse, anna top-käsky ja palaa esteen toiselle puolella - ja siitä sitten siirry koiran sivulle ja anna sivulle käsky. Tätä sitten toistettiin pari kertaa ja sitten liike otettiin kokonaisena. Maya hyppäsi esteen yli, pysähtyi top-käskyllä seisomaan (ja nyt pitää muistaa, että en saa katseella painaa sitä istumaan) ja minä siirryin sen sivulle. Ehkä perusasento ei tässäkään mennyt täydellisesti, mutta sama se. Tuo suoritus kyllä riittää alokasluokkaan ja sen jälkeen tuota ei enää tarvitakaan.

Sitten vielä ruutu alustalla. Vein Mayan kanssa ruutuun pienen, sinisen alustan ja palasin koiran kanssa lähetyspaikalle. Hieman arvelutti, mahtaako tämä nyt onnistua - mutta ihan turhaan. Sinnehän se pinkoi, top-käskyllä pysähtyi kääntyen minua kohti. Upea Maya!! Otin vielä toisen kerran - nyt merkiltä asti (äsken vähän lyhyempi matka) ja lähetin Mayan ruutuun. Sinne meni. Ihana Maya. Siihen sitten lopettelinkin - käytiin vielä tervujen kanssa pikku lenkillä ja Maya liehitteli Guroa parhaansa mukaan. Olipa mukavat treenit.

Sunnuntaina olikin sitten koirien kauneushoitola avoinna. Mirosta piti irroittaa lähes irti oleva pohjavilla, kynnet leikata ja siistiä tassut. Mayan kynnet kaipasivat myös lyhentämistä ja korvat siistimistä.

Tässä Miron turkki...

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

TSAUn agikisoja katsomassa

Lauantaiaamulla Mirva tuli Kodan kanssa hakemaan minua ja Mayaa katsomaan maxien 3-luokkien aksakisoja TSAUn hallilla. Aikainen aamuherätys tuntui niin raskaalta, mutta mitä sitä ei tekisi, että Mayalla olisi kivaa. Koska kaikki maxien startit olivat peräkkäin, olikin Mirvalla aika kiire, kun starttasi Kodan lisäksi Sony -saksanpaimenkoiran kanssa. Silti Mirva ehti kisojen välillä - ja niiden jälkeen treenata agia myös Mayan kanssa. Maya löysi kisapaikalta myös leikkikavereita - tässä vauhdikkaita kuvia Mayasta ja Lyylistä (5kk).


Vähän treenasivat keppien lähetystä (6 keppiä + ohjurit) ja olin kyllä yllättynyt, kuinka hienosti Maya jo osaa hakea keppejä kaukaa ja kaikista ihmesuunnista :). Myös hypyissä likka on kovasti edistynyt ja tekee kyllä mielettömällä innolla, mutta niin kuuliaisesti (ehkä jopa vähän tosikkomaisesti) hommia. Kun Maya tekee töitä, siltä katoaa muu ympäristö kokonaa; ei haittaa muut koirat, häiriöt, agikisat - enkä minä. Kun kisat olivat ohi, otti Mirva Mayan kanssa myös puomia. Ensin muistutellen alastulokontaktia ja sen jälkeen koko puomia. Maya ei koko puomia ole vielä mennytkään kuin kerran pari. Ensimmäinen kerta vähän varovaisemmin ja sen jälkeen tosi reippaasti, mutta kuitenkin järkevästi, mikä on tosi hyvä. On tuo vaan niin hieno likka.




Itse treenasin vähän myös tokoa kentällä ja siihenkin Maya keskittyi tosi hyvin. Otin vähän seuraamista, palkkasin perusasennoista. Luoksetulo suorana - upea vauhti, sivulletulo jäi vähän vajaaksi, mutta treenataan sitä sitten erikseen. Maahanmeno liikkeestä aivan upea. Maya tosiaan tippuu maahan. Kaukoja pikkuisen (istu/maahan), vaihtaa tosi hyvin, olin jotain metrin puolentoista päässä. Luoksetulo jälleen väliin ja sitten liikkeestä seisominen. Hieman sain taas muistutella, että tarkoitus ei ole mennä maahan, eikä istua... sitä Maya tarjoaa ensin, mutta kun saan sen tajuamaan, että kyse on pysähdyksestä seisomaan, se tekee sen tikkana. Pysähtyy paremmin kuin Miro koskaan ja pysyy seisomassa. Naksuttelin vielä vähän perusasentoon tulemista kaikista suunnista, seisomasta, istumisesta ja maasta ja sittne olikin tokotreenit tehty.

Kun tultiin kotiin, Maya olikin ihan poikki... nukuttiin molemmat pitkät päiväunet ja sitten siirryinkin pesemään kylpyhuonetta ja saunaa, jotta Casperin Nille -morsian voi muuttaa meille sunnuntaina pariksi päiväksi.

Koda & Maya

tiistai 19. lokakuuta 2010

Perheeseen viittä vaille uusi valio

Sunnuntaina kokeilimme CFA:n kissanäyttelyä - tässä järjestössähän myös selkirk rex on hyväksytty rotu. Meiltä näyttelyyn oli ilmoitettu Franklin ja Harvey, jotka pääsivät pesuun jo perjantaina. Harvey pisti taas vastaan niin paljon kuin vain pystyi, mutta se ei ollut mitään siihen verrattuna, kun saukko-Franklin pääsi vauhtiin. Se yritti parhaansa mukaan kiemurrella pois otteestani. Ei ole ihan helppoa pestä yksin kissaa: toisessa kädessä suihku ja toisella pitää sekä pitää kissaa kiinni että pestä sitä. Ja kun katti yrittää parhaansa mukaan päästä irti, niin soppa on valmis. Olenkin mukavasti naarmuilla (yrittää ponnistaa irti, ei raapia) ja purin huuleeni oikein kunnolla.. Mutta pojat tuli pestyksi.

Sunnuntaiaamulla kello herätti 4:30. Koirat ulos, suihkuun ja katit koppaan. Tällä kertaa tämä sujui ongelmitta. Tuo kissojen kiinni saaminen stressaa minua aina eniten. Mutta nyt sain sekä Harveyn että Franklinin kiinni ilman minkäänlaista häslinkiä. Klo 6:00 Merja vanhempineen tulivat hakemaan minua ja suunnattiin kohti Vantaata ja Tikkurilan urheilutaloa. Näyttelypaikka olikin tosi kiva ja valoisa. Portaita vaan oli ylös ja alas ja painavan kassin riepottaminen raskasta.


Näyttelyssä oli yhteensä 6 tuomaria = 6 näyttelyä. Paikalla oli 170 kissaa, jotka siis kiersivät kaikilla näillä tuomareilla. Luettelo selvensi vähän systeemiä, joka kyllä osittain edelleen jäi vähän hämäräksi. Mutta ilmapiiri on tosi rento ja mukava - samoin kuin tuomarit. Näyttelypöydätkin olivat isoja ja osissa pienet kiipeilypuutkin, joten kissojen arvostelu oli paljon rennompaa. Kissa vietiin aina numerolapun ilmestyttyä häkin päälle arvosteluhäkkiin, josta tuomari sitten otti sen itse arvosteltavaksi ja arvostelun jälkeen palautti häkkiin, josta sen sitten itse sai taas hakea, kun kissan numerolappu laskettiin alas. Pieni pelko oli siitä, miten Harvey varsinkin suhtautuu siihen, kun ihan vieras ihminen ottaa sen häkistä käsiteltäväksi, mutta kaikki meni ihan hyvin. Mitenkään aktiivisia nuo selkirkit eivät olleet (eivät yrittäneet kiivetä kiipeilypuuhun kuten monet muut), mutta rauhallisia ja kilttejä kaikki kolme. Mukana oli Harveyn ja Franklinin lisäksi Hamsik - Annen kasvatti Sinimirrin Kihara Apollo. Todella upea mustasavu kolli, joka voittikin Harveyn kaikilla 6 tuomarilla. Selkirkejä ei muita ollutkaan ilmoitettu, vaan meidän pojat. Harvey sijoittui siis aina toiseksi, mutta ainoana lyhytkarvaisena selkirkinä edustanut Franklin sain 6 x winners ribbonin (kuten myös Hamsik), ja siitä tulee sitten CFA-valio, kun minä vaan saan rekisteröityä sen CFA:han.

Hauskaa oli myös se, kun tuomari sanoi, että hän on ihan varma, että Franklin on Harveyn isä :). No, eipä ole. Eivät ole pojat mitään sukua - tai ainakaan läheistä. Kovasti yksi tuomareista kehui Hamsikia sanoen, että jenkit olisivat kateellisia siitä (tämähän on jenkkiläinen rotu), joten kyllä meidän selkirkit ihan "oikeannäköisiä" ovat. Kun on niin harvinainen rotu, niin on vaikea tietää, mikä noissa on hyvää ja missä olisi parannettavaa. Turkin kunnostus on myös melkoinen mysteeri. Nythän se menee pese, harjaa ja "pörhennä" mentaliteetilla. Kyllä oli muilla hauskaa, kun me suihkuttelimme välillä turkkiin vähän vettä ja puristelimme kiharoita, kun muut taas ovat föönanneet ja kammanneet kissojensa turkit hienoiksi. Valitettavasti Harveyn väri on vähän kesän myötä haalistunut - Franklin sen sijaan on pysynyt kauniin suklaanruskeana. Pesun myötä Harveyn turkki myös jämähti ja nyt joudun kyllä varmaan irroittamaan osan siitä. Franklinillä on niin helppo turkki siihen verrattuna, ei mene yhtään takkuun - eikä muutenkaan likastu.

Mukavasti tuomarit myös kommentoivat/kertoivat kissoista, varsinkin kun valitsivat niitä 10 parasta kissaansa. Maine coonista sanoivat, että kissan tulee olla sellainen rakenteeltaan/olemukseltaan, että se itse saisi saaliin kiinni luonnossa. Meinasin kuolla nauruun. Meidän Curry metsästää korkeintaan keittiönpöydällä :) pussiruokaa. Exotic taas kuulemma on laiskan miehen persialainen. Erityisen mukavaa (ja tarpeellista) oli, että aluksi yksi tuomareista piti meille CFA-aloittelijoille "luennon", mitä näyttelyssä tapahtuu lelukissojen avulla. Tuntui siltä, että CFA-näyttelyssä huumori on aina mukana, eikä ollut ollenkaan tiukkapipoista toimintaa. Varmaan tulee ilmoitettua kissat toistekin - varmaan myös rekisteröin nuo selkirkit sinne. Birmalle riittää Fife-näyttelyt.

Franklin (Curly Franklin from Sham) arvostelussa - valiotulokset kasassa yhdessä päivässä!
Harvey (Shekinah Curly Harvey) arvostelussa
Sinimirrin Kihara Apollo - myös valiotulokset kasassa!

Harvey sentään osasi nukkua häkissä (hiekkalaatikossa), sen sijaan Franklin möllötti kiukkuisena häkissään koko päivän liikkumatta senttiäkään. Se katsoi minua kyllä todella tuimasti korvat leveällään... Aika kului CFA -näyttelyssä tosi reippaasti, kun koko ajan oli tekemistä - kissoja vietiin kehästä kehään. Keskellä päivää oli lyhyt lounastauko. Mukava väliaikaohjelma oli myös se, että Casperin tytär Cindy tuli tervehtimään meitä parkkipaikalle. Kylläpä olikin isänsä näköinen tyttö! Mukavaa oli myös se, että Hamsik sijoittui kahdella tuomarilla 10 parhaan kissan joukkoon ja sai pari tuollaista hienoa ruusuketta! Hyvä selkirkit! Muuten kissamme kyllä herättivät tiettyä hilpeyttä katsojissa ja kanssakilpailijoissa. Ja rehellisesti sanottuna, onhan ne aika huvittavan näköisiä karvakasoja.
Casperin tytär Cindy 10 kk

torstai 14. lokakuuta 2010

Synttäritreenit


Kun kerran lupasin Mayalle treenit, piti sitten myös treenata. Tehtiin ensin lenkki ja sitten mentiin omalle kentälle treenaamaan. Ensimmäisenä paikalla istuminen, Miro sai olla mukana. Kiersin puun ja pysyttelin siellä piilossa välillä vähän kurkkien. Hyvin meni, Maya oli ihan rauhallinen. Ehkä joku minuutin pituinen juttu? Sitten tuli hyvin uteliaita pikku lapsia kentälle, joten päätin mennä takaisin, niin kauan kuin koirat vielä istuivat nätisti. Perään sitten paikallaan makuu. Miro ei meinannut mennä maahan, kun ei yhtään tajunnut, mikä on homman nimi. Huokaus. No, Maya menikin sitten nätisti. Menin taas puun taakse ja odottelin siellä reippaat pari minuuttia. Maya pysyi tosi hyvin ja levollisesti. Ainoastaan se nyt sitten pomppaa sieltä ylös liian aikaisin. Ensin treenattiin niin, että aina palkattiin makuulta ja Maya pysyi loistavasti, mutta ei noussut oikein istumaan. Sitten treenattiin sitä perusasentoon nousemista - ja nyt sitten nousee siihen liian aikaisin eli pitää taas vissiin vahvistaa maassa pysymyistä. On tämä hankala laji :).

Sen jälkeen Mayan kanssa lyhyitä seuraamispätkiä, joista palkka perusasennosta. Muuten ihan hyvin, mutta nyt tämä otus ennakoi ja tarjoaa pysähtymistä... piti sitten palkata liikkeelle lähdöstä ja vähän seuramisestakin. Ihan kivasti seuraa ja kääntyykin paremmin. Perusasennotkin nopeampia.

Sitten otin yhden pitkän luoksetulon. Maya jää istumaan tosi hyvin ja ei yritä edes varastaa. Ja tulee tuhatta ja sataa luokse. Hieman hypähtää sivulletulossa. Tämän jälkeen Maya sai sitten tehdä sen odottamansa (ja tarjoamansa) liikkeestä maahanmenon. Ja sinnehän se tippui! Ja pysyy hyvin maassa - hieman ehkä yrittää ennakoida perusasentoa tässäkin.

Sitten jatkettiin puunkierrolla tai tolpan itse asiassa. Muutama lähetys ja suorapalkka ja sitten pysäytin maahan. Tosi nopeasti menee maahan, toki vielä aika lähellä minua. Pysäytin nyt seisomaan käsimerkillä ja tämä sujuu hyvin. Näitä vähän vuorotellen ja sitten se kapula kehiin. Tällä hetkellä meidän suurimmat ongelmat on noudossa. Maya lähtee hakemaan - tuokin hyvin, mutta ei loppuun asti. Sen sijaan emme voi harjoitella sivulla nostoa - tai sitä sivulle tuomistakaan lainkaan, Maya menee täysin lukkoon. Joten Lentsun neuvojen mukaan teemme nyt niin, että tunnarikapula tai vastaava viedään kierretävän puun tms. taakse ja lähetän Mayan kiertämään sitä ja Maya tuo tunnarikapulan sieltä sitten minulle niin että käännyn menosuuntaan (eli koira tulee siitä suoraan sivulle). Kyllä Maya aika hyvin tämän on hoksannut, tiputtelee kyllä kapulaa, mutta yritän olla reagoimatta siihen.. Ehkä tämä vielä joskus saadaan kuntoon. Muutenhan Maya kantelee mielellään esineitä ja tuo sisällä kaikki lelut suoraan käteen.

Tämän jälkeen otin vielä yhden voi/evl -luoksetulon, koska oli pakko kokeilla, miten nuo kiertämisessä hyvin sujuvat pysähdykset sujuvat sitten luoksetulossa. Ihan rehellisesti on sanottava, että Maya tekee paremman voi/evl - luoksetulon kuin Miro... Auts. Pysähtyi käsimerkillä seisomaan heti, ja maahan meni myös tosi kivasti (ehkä vähän lähempää vielä). Vau. Olin ihan sanaton. Tai en ollut, kehuin kyllä Mayaa kovin! Otin vielä toisen kerran, seisomaan pysähdys jos mahdollista vielä parempi ja maahanmenosta palkkasin.

Sitten olikin toisen koirakokeen vuoro. Päätin katsoa, pysyykö Maya makuulla paikallaan, jos treenaan Miron kanssa. Ensin meinasi tulla sieltä, nousi - mutta kun palautin maahan, pysyi tosi kiltisti. Seurautin Miron hetken ja tein paljon käännöksiä tms. ja Maya pysyi tosi hyvin ja Mirolla oli kivaa. Kovin pitkään en tätä uskaltanut kokeilla - ensi kerralla lisää sitten taas.

Lopuksi leikittiin, kuka ehtii ensi noutaa tunnarikapulan -leikkiä. Eli viskoin tunnarikapulaa ja Miron pinkaisi sen perään Maya perässä. Joka toinen kerta varmaan Maya ryösti tunnarikapulan Miron suusta ja toi minulle. Se joka palautti sen minulle, sai namin. Koirilla oli kivaa.

Huomenna on vapaapäivä (kissan pesua) ja Mirvan kanssa ollaan suunniteltu lenkkeilyä ja treenailua. Toivottavasti säänhaltijajat eivät sotke kaikkia suunnitelmiani, sillä tarkoitus olisi myös ottaa vähän viimeisiä ulkoagikuvia.

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Maya 10 kk

Tänään Maya täyttää 10 kk! Pikku ilopilleri löysi aamulla ihanaäänisen lehmälelunsa, jota sitten synttäreiden kunniaksi suostuin heittelemään hetken. Täytyy yrittää vähän treenata tänään merkkipäivän kunniaksi.

Kuvien laitto ei nyt syystä tai toisesta onnistu.. täytyy katsoa, jos vaikka saisin vain kopioitu tähän "synttärikuvan" ja miettiä, sitten miten tuo kuvien blogiin päivittäminen taas onnistuisi...

maanantai 11. lokakuuta 2010

Tuuloksen näyttely

Tuuloksen näyttelyssä sheltit arvosteli norjalainen Ingrid Prytz Ohm. Tuomari oli varsin ankara, uroksissa ERIn sai 3 koiraa, nartuissa vähän enemmän. Enemmän tuli sitten EH:ta ja H:takin monelle. Mayasta tuomari ei sitten tykännyt ollenkaan - arvosanan H sai väristä ja hännästä (tuli näistä sanomaan minulle lopuksi). Likka esiintyi tosi hienosti, joten siitä ei voi moittia. Mutta väri on ruskehtava (enemmän kuin ennen), luulen, että se on nyt vähitellen vaihtamassa turkkia, jolloin Sandrankin (tri), turkki muutti väriään. Ehkäpä se uusi turkki on sitten puhtaampi väriltään. Ehkä ei. Se ei kuitenkaan Mayan arvoa silmissäni vähennä. Häntää en tällä kertaa saanut kuriin - viimeksihän sai siitä jopa kehuja. Sitä saa mitä tilaa - minä halusin reippaan ja rohkean koiran. Sellaisen sai. Muutamia meluisa parkkihalli pelotti kovin, Mayaa ei todellakaan. Se nukkui häkin päällä tyytyväisenä, eikä välittänyt äänistä sun muista yhtään mitään. Tuomaria pitää kyllä siitä kehua, että hän ei sietänyt myöskään arkuutta koirissa. Ei tykännyt isoista, mutta ei oikein tuollaisista pienistä ja suloisistakaan, kuten Maya. Kokoa olisi pitänyt olla numeron parin enemmän varmaan. No, ei mennyt päivä hukkaan, kun "bussiin" tuli kuitenkin ROP (PN1) ja PN4 -sijoitukset ja kummityttö Hellä sijoittui PN2 sertin kera. Onnea Namu, Hellä ja Mayan paras leikkikaveri Lilli! Kauniit koirat tuomari kumminkin valitsi voittamaan!



Tässä Mayan arvostelu:
10kk, feminiininen pää, hyvät mittasuhteet, oikea purenta, suora-asentoiset lavat, erinomainen luusto ja tassut, suora ylälinja, suora risti, kantaa häntäänsä liian korkealla, hyvät takakulmaukset, liikkuu sidotusti edestä, hyvin takaa, erinomainen turkki, väri liian ruosteinen.

Väristä ollaankin nyt keskusteltu kiivaasti. Itse olen sitä mieltä, että vaikka toki pitää pyrkiä siihen, että se väri on puhdas ja kaunis, ei se kuitenkaan ole ainut asia, mihin merlessä pitää tuijottaa. Se on vain yksi virhe siinä missä muutkin ja se pitäisi suhteuttaa kokonaisuuteen. Se ei koiran elämää, eikä harrastusta haittaa - tämä tietysti harrastajan näkökulmasta (ja meillehän niitä pentuja myydään), toisin kuin arkuus, rakenneviat tai vaikka se pelätty PRA. Minusta on vain ikävää, kun se on ainut asia, mihin kiinnitetään huomiota.. ja ilkeät kommentit kyllä satuttavat, kun kyseessä on oma koira (tai kaverin). Joskus ne voisi pitää vaikka ihan omana tietonaan. Tuomarilla toki on oikeus antaa arvosanaksi muuta kuin eri, jos hän painottaa väriä niin paljon tai jos koirassa on sen lisäksi muutakin vikaa. Entä sitten jos hyvän värinen merle on muuten "huono" (rakenne, pää, korvat ym.), saako se vain sen takia ERIn, että väri on puhdas? Kasvattamisessa toki pitää pyrkiä täydellisyyteen, mutta oikeassa elämässä sitä täydellistä shelttiä ei ole olemassakaan. Eikä valitettavasti myöskään tule. Minulle Maya on kuitenkin täydellinen (ja kaunis), väristä huolimatta.

Mietin myös itsekseni, mitä on hyvä luonne? Ja ehkä meillä on siitä samalla tavalla eri käsitys.. Itselleni hyvä luonne ei tarkoita pelkästään sitä, että koira antaa vieraiden koskea (tai jopa tykkää vieraista ylitsevuotavan paljon), vaan se tarkoittaa eritoten sitä, että koira on toimintakykyinen, halukas tekemään töitä ja osaa myös rauhoittua tarvittaessa (tätä voi harjoitella) ja pystyy keskittymään hyvin siihen, mitä tekee. Se reagoi ärsykkeisiin, mutta ei mene niistä lukkoon ja palautuu nopeasti. Maya on juuri tällainen. Se on niin helppo koira kuin olla ja voi - ja aina valmis tekemään hommia.

Eilen päätin hyödyntää hallitilanteen ja kaiken kansan ja hälyn keskellä, otin seuraamista, perusasentoja ja maahanmenoja. Hyvin meni. Ei vaan ottanut palkkaa (näyttelyissä ei namit kelpaa). Onneksi nakit löysivät "uuden kodin". Namu esiintyi niillä ryhmäkehässä. Otin myös paikallaanolon ja Maya makasi rauhallisesti häiriintymättä melkoisesta häiriöstä huolimatta. Tämä loi uskoa siihen, että tuosta koirasta on vähitellen tulossa kisavalmis. Seuraamista pitää vielä treenata sekä hyppyä. Myös seisominen sujui, tosin tarjoaa mielellään muuta (maahanmenoa lähinnä, joskus myös istumista) kuin seisomista. Kun halli oli osittain tyhjentynyt, otettiin uudet treenit ja aloitettiin taas maahanmenolla. Maya suorastaan tippui maahan. Upea, pieni sheltti. Sitten luoksetuloa, joka sujui hyvin. Lattia oli sen verran liukas, että sivulle tulo meinasi mennä pitkäksi. Tämän kyllä tiesin, halusin kokeilla juuri sitä, miten tuo halliolosuhteissa lähtee tulemaan - kisoja kun voi talvella olla juuri tuollaisissa parkkihalleissa. Hieman vielä kaukoja ja hyvät treenit oli tehty. Olin Mayaan tosi tyytyväinen - ihan kiva päätös vähemmmän hyvälle näyttelypäivälle.

Viime viikolla Mirva palasi MM-kisoista ja Maya pääsikin heti treenaamaan. Maya sai myös hienot uudet remmit, kiitos Mirva! Ja Mirvalta tulikin iloinen viesti treeneistä: oli ottanut Mayan kanssa pujottelua (6 keppiä) ohjureilla ja sen jälkeen Maya oli omatoimisesti mennyt kepeille, jotka olivat ilman ohjureita - ja osannut pujotella! Hieno, pieni agilitysheltin alku. Tällä viikolla pitäisi hallille tulla matala puomi, niin pääsevät sitäkin treenaamaan.

tiistai 5. lokakuuta 2010

Lenkkitreenit

Viikonloppu meni sohvalla seuraten agilityn MM-kisoja... toki aamulla tehtiin pitkät lenkit ja väliajoilla vähän lyhyemmät. Mayakin välillä istui vieressä katsoen kisoja :). Takapihalla ulkoilutettiin myös kissoja - eivät kyllä viihtyneet kauan pihalla, liekö sitten niiden mielestä jo kylmä? Laahasin myös Harveyn ulos, joka oli asiasta vähän eri mieltä. No, kyllä se kiltisti kökötti pöydällä - ja oli varsin ihastunut kissanminttuun. Ainut kissoistani, joka jotain siitä välitti. Claus esitti akrobaattisia liikkeitä halutessaan sisälle. Birma osaa kyllä ilmaista hyvin itseään, kun se haluaa jotain. Casper lähinnä kiusasi toisia ja Curry pisteli ruohoa poskeensa. Franklin ei takapihaulkoiluun osallistu.











Eilen tehtiin metsälenkki ja päädyttiin kennelpiirin eteen vähän treenaamaan. Miro sai istua, kun Mayan kanssa vähän treentattiin. Aluksi lyhyitä seuraamispätkiä, palkkasin perusasennosta. Nämä oikein hyvin - tai oikeastaan oikein innokkaasti. Ehkä vähän liikaakin intoa, mutta sitä ei kyllä auta kitkeä pois. Liikkeestä maahanmeno sujuu loistavasti - tosin sen jälkeen tarjoaakin sitten sitä, vaikka yrittäisikin jotain muuta. Luoksetulo myös erinomainen - jäi hyvin, ei yrittänyt varastaa, nopealla vauhdilla sivulla - ja vain pikku hypähdys perusasentoon :). Sitten liikkeestä seisominen, jossa ensin taisi mennä istumaan.. piti siis muistuttaa Mayaa, mikä on "top" -käskyn tarkoitus, ja kun taas muisti tämän, meni hyvin. Otin vielä liikkeen loppuosan erikseen. Lyhyt paikallaanolo ok. Ja muuten Miro pysyi istumassa koko ajan kiltisti.

Sitten sen noudon kimppuun... metsässä viikonloppuna tämä hajosi lähes kokonaan, kun Miro varasti kapulan (oli kyllä käskyn alaisena, mutta vapautti itsensä) ja kun Miro varasti sen, roikkui Maya Miron niskassa tai kapulassa ja lopulta kukaan ei enää hakenut mitään. Hoh hoijaa. Olisi pitänyt jättää väliin. Joten nyt sitten palattiin Lentsun oppeihin ja tunnarikapula laitettiin kierrettävän tolpan taakse (kiitos frisbeekori - oivallinen kierrettävä tolppa) ja siitä sitten Mayan oli tarkoitus napata se ja tulla sivulle, kun olen kääntynyt menosuuntaan. Ensin pelkkää kierto ja palkka. Lähti kiertämään tosi hyvin (paremmin kuin puuta jopa) ja melko kaukaakin. Otin sitten pari liikkeestä maahanmenoa - hyvin - ja pari seisomaan pysähdystäkin - jee, nämäkin tosi hyvin. Sitten sen kapulan kimppuun.. Ensin ei tajunnut, kiersi vaan, sitten otti jo suuhun, kehuin - ja lopuksi saatiin tässä ihan mainioita onnistumisia. Joten ei onneksi tuo metsänouto ollut ihan pilannut tätä. Tehdään nyt vaan tätä ja tunnarikapulalla, niin ehkä päästään eteenpäin. Keväällä on sitten tilaus noutokurssille: vinkki Lentsu!!! Tai ehkä pitää järjestää taas shelteille Lentsun tokokurssi, niin saa mitä itse tarvitsee :). Halukkaat voivat ennakkoilmoittautua ja esittää toivomuksia ajankohdasta.

perjantai 1. lokakuuta 2010

Mayan tokokurssin viimeinen kerta

Syksyn osalta on nyt kurssit kurssiteltu - ensi keväänä sitten uudelleen. Jo alkaa kyllä pimeäkin tulla.. Tällä kertaa treenit aloitettiin ruudulla. Ja kas - jouduinkin sitten heti lähettämään Mayan pitkältä matkalta alustalle. Ei olla tätä kyllä tehty, eikä muutenkaan ruutua treenattu sen jälkeen, kun Annan kanssa treenailtiin ja saatiin kultsu kimppuumme. Olen itse sairastellut ja koko kenttä ei ole juurikaan houkutellut juuri tuon agressiivisen kultsun (ja omistajan) takia. En kyllä epäillytkään, että tuo kerta olisi Mayaan mitenkään vaikuttanut, traumoja taisin saada vain minä.

Joten ei muuta kuin yrittämään. Ja mitä tekee Maya? Kirmaa iloisesti ruutuun ja pysähtyy minuun päin vielä "top"-käskyllä. Vitsit tuo koira on hieno. Paljon parempi kuin ohjaajansa :). Muutama toisto tästä - ja yksi palkkaus lelulla (palkka tulisi nopeammin)- mikä siis Mayasta ei vaan tällä hetkellä ole mitenkään kauhean kiva. Tai se siis lähtee lelun perään ja sitten se melkein unohtuu. Nyt on nakit in. Suhteessa siihen, kuinka paljon ruutua on treenattu, Maya tekee ihan superhyvin. Se tekee tosi innoissaan töitä - nyt vaan vähitellen pitäisi varmaan jo opettaa vähän sitä palkattomuuttakin. Kotikentällä otin edellispäivänä maahanmenoa liikkeestä palkaten vain liikkeen lopussa ja se meni hienosti. Tosin nyt Mayan on vaikea muistaa sen jälkeen liikkeestä seisomaan jäämistä, tarjoaa maahanmenoa ja jopa istumista.

Tämän jälkeen tunnaria ja taas jouduttiin "koirakokeeseen". Minähän olen aikaisemmin ottanut tunnarin etsimistä (piilottanut kapulan nurmikkoon/metsää) vain noin 3 kertaa. Ja silloin ensimmäisellä kokeilin myös Miron alustalla. Nyt sitten kunnon matkalta lähetys alustalle, jossa Mayn "oma" tunnarikapula. Mielenkiintoista. Sinnehän se säntäsi "oma" -käskyllä ja toi sen oman.. mistä sitten seurasi, että Lentsu ripotteli kasan vieraita kapuloita maahan ja vein sinne joukkoon oman. Tässä likka säntäsi keskelle kapuloita ja nappasi ensimmäisen. Tiedä sitten, oliko tämä onnistunut vain epäonnistunut koirakoe. Seuraavaksi tehtiin niin, että otettiin lauta takaisin käyttöön, mutta piiloitettiin oma kapula laudan taakse nurmikkoon, niin ettei omaa näkynyt lainkaan. Maya lähti hyvin ja teki hyvin nenällään töitä. Vähän kauemmin tässä meni, mutta omahan sieltä takaisin tuli! Nyt pitäisi vaan saada se luovutusasento kuntoon...

Seuraavaksi sitten noutoa... Noudossahan Maya lähtee hyvin kapulan/esineen perään ja tuo sen reippaasti minulle noin 2 metrin päähän minusta ja sylkäisee sen maahan. Samoin kun sivulla harjoittelen esim. tunnarikapulan nostoa minulle, Maya kyllä nostaa sen, mutta sylkäisee suustaan. Helposti myös menee maahan kapulan päälle ja siitä nostaa sitä, ja sylkäisee pois. Tästä pitäisi nyt päästä eteenpäin. Sain neuvoksi, että en treenaa ollenkaan nyt tuota kapulan nostoa sivulla, vaan opetan Mayan tuomaan kapulan puunkierron avulla. Ensin treenataan niin, että kapula jätetään puun taakse, Maya lähetetään kiertämään puuta ja ottamaan matkan varrelta kapula mukaansa. Tällä aikaa minä käännyn ja lähden eteenpäin ja Mayan on tarkoitus oppia seuraamaan sivulla kapula suussaan. Tämä nyt treenin alle. Eilen opetin Mayaa väliajalla kiertämään puuta ja tulemaan siitä sivulle seuraamaan. Sanoisin jopa, että likka tajusi jotain asiasta... Lentsu sanoikin eilen näppärästi, että mitä teimme ennen kuin oli puita :). Puunkierron avulla ollaan myös treenattu liikkeestä pysähtymistä seisomaan ja maahanmenoa. Maya lähtee tosi mielellään kiertämään puuta, se on siitä hauskaa, joten liikkeiden treenaaminenkin näin on hauskaa. Miten on - saataisiinkohan TSAU-halliin keskelle istutettua puu :) ?

Viimeiseksi vielä paikallaan makuu. Oltiin Mayan kanssa keskellä poikien välissä (juoksu on ohi, jee). Otti kontaktia hyvin (kuitti) ja meni käskystä maahan ensimmäisellä, ehkä hieman hidastellen. Menin hyvän matkan päähän ja Maya makasi oikein hyvin. Ei edes hermostunut vaikka Welmu lähti (kiitos Maria hyvästä treenistä) kesken kaiken haukahduksen jälkeen Marian luo. Vilkaisi kyllä minua silloin, mutta makasi kiltisti paikoillaan. Pysyi myös alkaalla, kun palasin sivulle, mutta sitten nousi naapurin "sivu" -käskystä ylös. On siis sisäistänyt nousemisenkin... pitäisi vaan malttaa odottaa minun käskyäni.

Lopuksi pidettiin kurssin päättäjäiset: Maya, Taru, Welmu ja Lyyli saivat leikkiä nurmikolla yhdessä. Siinä sitä sitten painittiin oikein kunnolla - Maya yritti saada itselleen juoksukumppania, mutta useimmiten päätyi mustan kiharakasan alle...