Tuuloksen näyttely

Tuuloksen näyttelyssä sheltit arvosteli norjalainen Ingrid Prytz Ohm. Tuomari oli varsin ankara, uroksissa ERIn sai 3 koiraa, nartuissa vähän enemmän. Enemmän tuli sitten EH:ta ja H:takin monelle. Mayasta tuomari ei sitten tykännyt ollenkaan - arvosanan H sai väristä ja hännästä (tuli näistä sanomaan minulle lopuksi). Likka esiintyi tosi hienosti, joten siitä ei voi moittia. Mutta väri on ruskehtava (enemmän kuin ennen), luulen, että se on nyt vähitellen vaihtamassa turkkia, jolloin Sandrankin (tri), turkki muutti väriään. Ehkäpä se uusi turkki on sitten puhtaampi väriltään. Ehkä ei. Se ei kuitenkaan Mayan arvoa silmissäni vähennä. Häntää en tällä kertaa saanut kuriin - viimeksihän sai siitä jopa kehuja. Sitä saa mitä tilaa - minä halusin reippaan ja rohkean koiran. Sellaisen sai. Muutamia meluisa parkkihalli pelotti kovin, Mayaa ei todellakaan. Se nukkui häkin päällä tyytyväisenä, eikä välittänyt äänistä sun muista yhtään mitään. Tuomaria pitää kyllä siitä kehua, että hän ei sietänyt myöskään arkuutta koirissa. Ei tykännyt isoista, mutta ei oikein tuollaisista pienistä ja suloisistakaan, kuten Maya. Kokoa olisi pitänyt olla numeron parin enemmän varmaan. No, ei mennyt päivä hukkaan, kun "bussiin" tuli kuitenkin ROP (PN1) ja PN4 -sijoitukset ja kummityttö Hellä sijoittui PN2 sertin kera. Onnea Namu, Hellä ja Mayan paras leikkikaveri Lilli! Kauniit koirat tuomari kumminkin valitsi voittamaan!



Tässä Mayan arvostelu:
10kk, feminiininen pää, hyvät mittasuhteet, oikea purenta, suora-asentoiset lavat, erinomainen luusto ja tassut, suora ylälinja, suora risti, kantaa häntäänsä liian korkealla, hyvät takakulmaukset, liikkuu sidotusti edestä, hyvin takaa, erinomainen turkki, väri liian ruosteinen.

Väristä ollaankin nyt keskusteltu kiivaasti. Itse olen sitä mieltä, että vaikka toki pitää pyrkiä siihen, että se väri on puhdas ja kaunis, ei se kuitenkaan ole ainut asia, mihin merlessä pitää tuijottaa. Se on vain yksi virhe siinä missä muutkin ja se pitäisi suhteuttaa kokonaisuuteen. Se ei koiran elämää, eikä harrastusta haittaa - tämä tietysti harrastajan näkökulmasta (ja meillehän niitä pentuja myydään), toisin kuin arkuus, rakenneviat tai vaikka se pelätty PRA. Minusta on vain ikävää, kun se on ainut asia, mihin kiinnitetään huomiota.. ja ilkeät kommentit kyllä satuttavat, kun kyseessä on oma koira (tai kaverin). Joskus ne voisi pitää vaikka ihan omana tietonaan. Tuomarilla toki on oikeus antaa arvosanaksi muuta kuin eri, jos hän painottaa väriä niin paljon tai jos koirassa on sen lisäksi muutakin vikaa. Entä sitten jos hyvän värinen merle on muuten "huono" (rakenne, pää, korvat ym.), saako se vain sen takia ERIn, että väri on puhdas? Kasvattamisessa toki pitää pyrkiä täydellisyyteen, mutta oikeassa elämässä sitä täydellistä shelttiä ei ole olemassakaan. Eikä valitettavasti myöskään tule. Minulle Maya on kuitenkin täydellinen (ja kaunis), väristä huolimatta.

Mietin myös itsekseni, mitä on hyvä luonne? Ja ehkä meillä on siitä samalla tavalla eri käsitys.. Itselleni hyvä luonne ei tarkoita pelkästään sitä, että koira antaa vieraiden koskea (tai jopa tykkää vieraista ylitsevuotavan paljon), vaan se tarkoittaa eritoten sitä, että koira on toimintakykyinen, halukas tekemään töitä ja osaa myös rauhoittua tarvittaessa (tätä voi harjoitella) ja pystyy keskittymään hyvin siihen, mitä tekee. Se reagoi ärsykkeisiin, mutta ei mene niistä lukkoon ja palautuu nopeasti. Maya on juuri tällainen. Se on niin helppo koira kuin olla ja voi - ja aina valmis tekemään hommia.

Eilen päätin hyödyntää hallitilanteen ja kaiken kansan ja hälyn keskellä, otin seuraamista, perusasentoja ja maahanmenoja. Hyvin meni. Ei vaan ottanut palkkaa (näyttelyissä ei namit kelpaa). Onneksi nakit löysivät "uuden kodin". Namu esiintyi niillä ryhmäkehässä. Otin myös paikallaanolon ja Maya makasi rauhallisesti häiriintymättä melkoisesta häiriöstä huolimatta. Tämä loi uskoa siihen, että tuosta koirasta on vähitellen tulossa kisavalmis. Seuraamista pitää vielä treenata sekä hyppyä. Myös seisominen sujui, tosin tarjoaa mielellään muuta (maahanmenoa lähinnä, joskus myös istumista) kuin seisomista. Kun halli oli osittain tyhjentynyt, otettiin uudet treenit ja aloitettiin taas maahanmenolla. Maya suorastaan tippui maahan. Upea, pieni sheltti. Sitten luoksetuloa, joka sujui hyvin. Lattia oli sen verran liukas, että sivulle tulo meinasi mennä pitkäksi. Tämän kyllä tiesin, halusin kokeilla juuri sitä, miten tuo halliolosuhteissa lähtee tulemaan - kisoja kun voi talvella olla juuri tuollaisissa parkkihalleissa. Hieman vielä kaukoja ja hyvät treenit oli tehty. Olin Mayaan tosi tyytyväinen - ihan kiva päätös vähemmmän hyvälle näyttelypäivälle.

Viime viikolla Mirva palasi MM-kisoista ja Maya pääsikin heti treenaamaan. Maya sai myös hienot uudet remmit, kiitos Mirva! Ja Mirvalta tulikin iloinen viesti treeneistä: oli ottanut Mayan kanssa pujottelua (6 keppiä) ohjureilla ja sen jälkeen Maya oli omatoimisesti mennyt kepeille, jotka olivat ilman ohjureita - ja osannut pujotella! Hieno, pieni agilitysheltin alku. Tällä viikolla pitäisi hallille tulla matala puomi, niin pääsevät sitäkin treenaamaan.