tiistai 31. elokuuta 2010

Treenitaukoa

Meidän perhe viettää pakollista treenitaukoa.. koirat ei kyllä siitä tykkää, mutta ei auta, kun paha mahatauti on kaatanut minut. Liikkuminen tekee kipeää ja maha on kuin koripallo. Juu, olen käynyt lääkärillä.. ei kai tässä auta, kuin ottaa vain rauhallisesti. Koirille se on tarkoittanut, että raahaudun pari kertaa päivässä takametsään ja päästän ne irti. Ja yksi lyhyt lenkki tehdään hitaasti, Mittasin yksi päivä, että 15 min lenkkiin minulla meni 30 min.

Maya on askarrellut kotona - muutama vanha lelu on kokenut kovan kohtalon. Mirvalta saadut kongit olivat kivoja - kunnes nuo kaksi saivat niistä sinisiä ja punaisia muovinpaloja lattian täyteen. Metsässä Miro on omatoimisesti harjoittanut tunnaria - se siis hukkaa ihan kaikki kepit nykyään ja etsii sitten niitä vaikka kuinka pitkään hajuaisin perusteella. Pojalla riittää kyllä nykyään sinnikkyyttä etsiä keppejä. Mutta vaikka Miron silmät kuvattiinkin viime kesänä (oli jo silloin samoja oireita), eipäilen kyllä, että sen näkökyky on heikentynyt. Jotenkin se vain näkyy jokapäiväisessä elämässä, kun toisen näkökyky on selvästi heikentynyt. Kyllä se ihan hyvin pärjää, ei siinä mitään, mutta luulen kyllä, että vähitellen Miro siirtyy eläkkeelle.

Mirva vei Mayan ja Miron eilen hallille - Maya pääsi treenaamaan - ja molemmat lopuksi pitkälle lenkille Littoisiin. Tosi kiva, että Mirvan Koda ja Miro tulevat toimeen hyvin. Tai epäilen, että ne lähinnä ovat näkemättä toisiaan :).  Mayalla riitti energiaa treenata hyppyjä, kontakteja ym. ja vielä leikkiä lenkillä sen jälkeen. Oli ihanaa saada pari väsynyttä ja tyytyväistä koiraa kotiin. Kiitos Mirva!

Päivä tässä nyt ainakin vielä menee ihan hissukseen - onneksi sentää voi kuvata ikkunasta kissoja tarhassa - tai Mayaa ja Miroa takametsässä. Syksy kun on niin ihanaa aikaa. Pitäisi varmaan järjestää joku shelttilenkki taas, että saisi ottaa syyskuvia.. niin että jos jollakulla on tarve syyskuviin, ottakaa vaan yhteyttä!.

tiistai 24. elokuuta 2010

Heku 6-vuotta

Hektor vietti eilen 23.8. 6-vuotissynttäreitään. Niin se aika kuluu! Hekulla oli kuulemma sunnuntaina lättykestit. Todennäköisesti Satu oli taas kattanu sille oman paikan pöytäänkin. Mitenkäänhän se ei ole hemmoteltu nykyään...

Claus näyttelyssä

Sunnuntaiaamulla herätyskello soi klo 4:30. Jippii! Anne tuli hakemaan minun kartusiaanityttöjen kanssa klo 6 ja lähdettiin Myyrmäkeen RUROKin näyttelyyn. Claus joutui kylpyyn lauantaina ja föönikin hajosi, kun kuivasin sitä. Onneksi oli saanut kissan jo melkein kuivaksi, ennenkuin fööni sanoi sopimuksensa irti. Clausilla on kyllä turkki aika huonossa kunnossa. Kuuma kesä on tehnyt tehtävänsä. Sinänsä hassua, että selkirkeillä on kaikilla nyt loistavat turkin. Sen sijaan cooni ja birma ovat kokeneet sulkasadon. Mutta kuten Anne totesi, nuo selkirkit ovat muutenkin niin kummallisia :).

Myyrmäkihallissa oli mukavasti tilaa ja parkkipaikat ihan edessä. Eurotyylinen näyttely on muutenkin enemmän makuuni, kun saa omat tavarat toiselle puolelle ja ei ole siinä koko ajan ihmisten tiellä. Ja tuo oma häkkikin on tehty niitä varten. Clausilla oli tuomarina Dorte Kaae, jolla olemme olleet aikaisemminkin (tykkäsi Clasusta silloinkin). Ja tietysti SBIc oli taas tuomarilla lähes viimeisenä. Ja kun Annen kartusiaanit ovat aina melkein ensimmäisenä arvosteluvuorossa ja minun viimeisenä - siinä sitten pitääkin roikkua tarkkaavaisena koko päivä..


Lilanaamio birmoja oli näyttelyssä 4 kappaletta - muutama nuorempi ja Claus. Tuomari sanoi heti, kun toin Clausin pöydälle, että tämä onkin kaunein lilanaamio tänään ja valitteli sitä, että Claus on kastroitu. Claus käyttäytyi suhteellisen kauniisti. Kyllä se siinä pöydällä murisi, mutta tuomari ei ehkä kuullut sitä. Sehän muriseekin minulle - minä en enää saa pöydällä koskea siihen, armon herran pitää antaa olla juuri niin kuin itse haluaa. Massaa kehui myös kovin - tosin sitä Claus on tiputtanut kesän aikana kovasti, koska ruoka ei ole oikein maistunut entiseen tapaan. Turkki myös oli kesäkunnossa - mitä se todellakin on. Kammatessa lähti vielä kampaan ihan tukuttain. Tulos oli se, mitä haettiinkin: EX1 CAPS. TP-valinnoissakin pyörähdettiin - kilpakumppaneina komea norski ja hieno cooni. Kuten arvata saattaa meidän kesäturkki ei oikein voittoon asti vienyt. Muistaakseni se komea norski oli TP.

Tässä arvostelu:
Tyyppi: erinomainen runko, hyvin lihaksikas, erinomainen runko
Pää: erinomainen pyöreä kallo + pyöreä kuno, eriomainen profiili
Silmät: Ihastuttavan malliset + ilmeikkäät, keskisiniset
Korvat: erinomaiset pienet korvat, hyvin sijoittuneet leveälle
Turkki: erinomaiset sukat ja kiilat, erinomainen maski, vähän villamainen turkki tällä hetkell'
Häntä: erinomainen hännän karvoitus
Kunto: hyvin kunnostettu
Yleisvaikutelma: hyvin, hyvin suloinen poika

Näyttelyn lomassa tehtiin ostoksia. Kaikki shampoot oli loppu, niinpä koriin kertyi Goopia ja Clausin shampoota ja hoitoainetta ja Mayallekin oma shampoo. Ja Maylle myös pari alustaa - ja kateillekin häkkiin yksi. Suhteellisen aikaisin saatiin poistumislupakin! Pitkä päivä oli silti. Onneksi Mirva oli vienyt Mayan ja Miron lenkille & treenaamaan. Kiitos Mirva!

maanantai 23. elokuuta 2010

Kultaisennoutajan kirous

Tuohon otsikkoon myöhemmin - ensin vähän meidän muista treeneistä. Perjantaina lähdin Mayan kanssa Kuppikselle häiriötreeneihin. Tarkoitus oli ottaa Mirokin, mutta kun käsistä tippuivat kananmunat, vesi lainehti keittiölattialla, kissa oksensi jne. niin hermoni olivat niin loppu, että en jaksanut lähteä bussilla kahden koiran kanssa, vaan otin vain Mayan, jonka kanssa treenaaminen on paljon helpompaa kuin Miron. Miro sai sitten omat treeninsä myöhemmin.

Maya lisäksi paikalla oli Pepsi, ihana Miio ja heelerit - Mettekin käväisi ja Tahvo tuli myöhemmin. Mayan kanssa otin liikkeestä maahanmenon, joka nyt on aika kivalla mallilla. Myös luoksetulo menee hyvin ja puutakin kierretään jo kauempaa. Ruutuun lähetyksessä häiriötreenit maksoivat itsensä takaisin - Maya yritti tunkea itseään Katjan luo koko ajan, joka otti vieressä luoksetuloa. Piti sitten helpottaa ruutua lähettämällä lähempää. Ehkä olisi pitänyt olla näkyvämpi kippokin, nyt oli vaan alusta, joka vähän peittyi nurmikkoon. Myös paikallaanolo oli ihan ok, hieman taisi olla vaikeuksia itse maahanmenossa eli vähän jumitti sitä. Mutta pysyy nyt hyvin, kun palaan sivulle ja sitä on treenattu. Kun treenit oli treenattu, pääsi Maya viereiselle nurmikolle leikkimään Miion kanssa ja kyllä niillä olikin hauskaa!

Maya & Miio

Lauantaina Anna tuli meille treenaamaan Voiton kanssa. Mirokin pääsi nyt treenaamaan - otin hyppynoutoa (meni hyvin) ja ruutua. Vähän se kävi kuumana tuon ruudun kanssa, mutta kyllä siinä saatiin lopulta ihan mallisuorituskin. Paikallaanolot otettiin kaikkien koirien kanssa - Miro oli enemmän tai vähemmän häiriökoirana, Maya pääsi tositoimiin. Tosi hyvin pysyi, vaikka kävin Annaa moikkaamassa piilossa pari kertaa. Anna treenasi välillä Voiton kanssa seuraamista, ruutua ja luoksetuloa ja sen jälkeen minä treenasin Mayan kanssa. Ennen Annan tuloa, olin jo ottanut Mayan kanssa hyppyä.. nyt sitten Maya pääsi ruutuun. Ensimmäisellä kerralla taisi eksyä sisään ruudun takaa, mutta sen jälkeen meni hienosti ja vauhdilla suoraan ruutuun alustapalkalle. Mutta sitten kauhein painajaisuneni kävi toteen! Se raivohullu kultainennoutaja syöksyi läpi pensaitten ja puskien Maya tähtäimessään. Ehdin vain ajatella, että nyt se tappaa Mayan. Sehän on narttu.. syöksyin kohti raivosta haukkuvaa noutajaa ja huusin pois, pois ja samalla yritin hätistää Mayaa pois sen ulottuvilta. Onneksi Anna oli paikalla ja en ollut yksin, muuten en varmasti olisi pystynyt suojelemaan Mayaa. Kun koira kiinnitti huomiota seuraavaksi kiinnioleviin poikiin ja Annaan, sain napattua Mayan turvaan. Sillä välin kultainennoutaja oli ottanut kohteekseen Miron, josta en ollut niin huolissani - toki pahaa jälkeä siitäkin olisi tullut. Anna sai onneksi noutajaa pidettyä kiinni hännästä, se oli niin raivoa täynnä, että ei pantaan olisi uskaltanutkaan ottaa kiinni. Tämä otus syöksyi koiriemme kimppuun läheisestä omakotitalosta - siihen ei ollut näköyhteyttä kentälle, mutta todennäköisesti haukunta oli sen herättänyt. Perheen poika tuli sitä hakemaan pois (varmaan oli kuullut Annan ja minun kiljuntani, kuten koko Huhkola) ja aikoi poistua paikalta sanomatta mitään. Onneksi Anna huomautti, että tapana on pyytää anteeksi. Pojan äiti tulikin sitten paikalle - ei toki pyytämään anteeksi, vaan ilmoittamaan meille, että tämä ei ole mikään koirien koulutuskenttä. Jep. Sehän tässä pointtina olikin... meidän koirat oli kiinni ja Maya treenivuorossa menossa ruutuun (ja se ihan hiljaa)... mutta vikahan ei ollut karkaavassa, irtiolevassa, agressiivisessa noutajassa, vaan meissä, jotka koulutimme koiriamme.  No, tuo samainen koirahan on purrut muutama vuosi sitten Hekua takapuoleen, kun pääsi talvella ulkoiluttajaltaan irti.
Maya, Miro & Voitto paikallaan makuussa
Voitto ja hyppynouto
Maya seuraa



Minun shelttinartuillani tuntuu olevan kirous joutua kultaistennoutajien hampaisiin. Niin Emmaa kuin Sandraakin puri aikoinaan kultainennoutaja. Tämä kiltti perhekoira... minä en päästä enää ainoatakaan kultaistanoutajaa lähelle omiani - tosin en ole päästänyt tähänkään asti, ne vaan tuntuu olevan irti ja hyökkäävän kimppuun. Onneksi Maya ei välikohtauksesta saanut traumoja (minusta en olisi niin varma, sydän hakkasi vielä pitkään), vaan meni hienosti ruutuun tämänkin jälkeen. Annan avustuksella otettiin vielä vähän treenikuvia Mayasta ja sitten siirryimme metsään lenkille rauhoittumaan. Voi kun ihmiset oikeasti pitäisivät ne agressiiviset koirat kiinni - ja eikä se koulutuskaan niin huono idea olisi - vaikka pakollinen pentukurssi kaikille...
Miro, Voitto ja Maya
Maya 8 kk

Sunnuntaina kun minä suuntasin kissanäyttelyyn, pääsivät Miro ja Maya Mirvan kanssa lenkille ja Maya treeneihin. Maya oli jo viime torstaina Mirvan kanssa treenaamassa ja oli kuulemma mennyt hienosti. Nyt on otettu kontaktia jo ilman remmiäkin!

torstai 19. elokuuta 2010

Mayan ensimmäiset kilpailut

Eilen oli Lentsun kurssin päätöskilpailut. Paikalla vain kaksi rohkeaa kurssilaista: Maya ja Welmu. Kaatosade toi vähän lisäjännitystä treeneihin - tosin se vesisadekin siitä sitten loppui. Minä ja Maya tosin olimme ehtineet kastua jo lenkillä - pitihän Miron päästä lenkille ennen kuin minä ja Maya lähdimme Kupittaalle.

Maya sai vanhempana aloittaa "kisat". Kilpailu koostui seuraavista liikkeistä: sivulle tulo, seuraaminen, puunkierto, liikkeestä maahanmeno ja kaukokäskyjen maahanmeno. Näistä piti valita yksi, jonka tekee palkattomana. Hetken mietittyäni valitsin puunkierron :). Aluksi juteltiin Lentsun kanssa koiran virittämisestä kisoihin/treeneihin, jotta koira keskittyy ohjaajaan ja on valmis tekemään ohjaajan kanssa töitä. Virittämisen tulee olla samanlainen niin treeneissä kuin kisoissakin. Taidan tehdä Mayan kanssa Lentsun neuvojan mukaan niin, että laitan sen ensin maahan, kutsun siitä sivulle ja teen sitten yhden käännöksen.

Näin siis toimittiin. Ja ei kun kisaamaan :). Ensimmäisenä sivulle tulo. Koiran sai jättää istumaan niin pitkän matkan päähän kuin halusi. Jätin Mayan muutaman metrin päähän ja kutsuin sivulle. Tuli reippaasti ja hyvin sivulle, tosin pienen hypähdyksen kautta. Tätä olen nyt treenannut pois ohjaamalla Mayaa kädellä/namilla ja näin menee ihan ok. Kovalla kädellä en siihen puutu, vaan treenataan hiljalleen.

Seuraavana pieni pätkä seuraamista (suoraan) ja palkka siitä, kun koira seuraa hyvin. Tässähän sai siis käyttää namia. Meni oikein hyvin, Maya seurasi valppaasti, piti kontaktia ja oli hyvässä paikassa.

Sitten puunkierto - ilman palkkaa. Lähetin Mayan oikealta puun ympäri - meni oikein hyvin. Kauhean pitkältä matkalta ei vielä mene, mutta tätä on helppo ja kiva treenata. Koirallehan tämän on niin hauskaa, että sitä palkkaa ei oikeastaan edes tarvita. Ja ei edes hauku!! Puunkierto kun saadaan vielä paremmaksi, voidaan sen yhteydessä sitten treenata sitä pysäyttämistä ja sivulle tuloa.

Sitten oli vuorossa liikkeestä maahanmeno. Pienet tarkennukset Lentsulta, mitä sai tehdä - ja hain alustan ja päätin ottaa ns. koko liikkeenä. Maya lähti liikkeelle ehkä vähän hitaammin kuin seuraamisessa, sillä ei itse asiassa ole edes väliä - meni maahan tosi hyvin ja jäi hyvin. Kävelin 4-5 m päähän, laitoin alustan ja namin sille, palasin Mayan sivulle - ja Maya pysyi maassa!! Kesti vielä pienen viiveenkin. Jee! Siitä sitten OK-käskyllä vapautus palkalle. Hieno sininen tyttö!

Viimeisenä oli kaukojen maahanmeno. Koira jätettiin istumaan ja itse sai siirtyä sen matkan päähän, jonka oli valinnut. Minä siirryin metrin puolentoista päähän ja siitä käsimerkillä ja käskyllä Maya maahan. Hieno tyttö. Tässä oli siis Mayan ensimmäiset "kisat". Hienosti neiti toimi - taisinpa jopa kuulla (varmaan ensimmäistä kertaa kaikkina näinä vuosina) Lentsun suusta, että Mayan "kisassa" ei ollut huomauttettavaa. Hieman epäilen kuuloani kyllä :).

Kun Welmu oli suorittanut oman kisansa, jatkoimme treeneillä. Nyt oli vuorossa uutena asiana luoksetulon pysähdys. Oikein jouduin miettimään, olenko treenannut sitä vai en ja tulin tulokseen, että en. Tokihan olen pysäyttänyt Mayaa sivulta ja kun se on leikkinyt siinä edessä, mutta en luoksetulon yhteydessä. Miten Maya toimisi, kun pysäyttäisin sen luoksetulon yhteydessä, oli siis arvoitus.

Ensin treenattiin pysähdystä heittämällä pallo Mayan yli. Lentsu piti Mayaa kiinni lähdössä ja minä kutsuin Mayaa ja heitin noin puolivälissä pallon Mayan yli. Kyllä se ihan pallolle lähti iloisesti ja toikin minulle. Tästä muutama toisto. Sitten sama juttu, mutta namilla. Hyvin meni sekin. Sitten tehtiin "koirakoe" eli Maya pysäytettiin pelkällä käsimerkillä - ja mitä tekee tyttö? Pysähtyy kuin seinään. Ja niin kuin minä olen tämän kanssa tapellut Miron kanssa (kuten Lentsukin sanoi). Koirakokeen toinen osa oli se, kun kokeiltiin samaa pelkällä käskyllä. Ja mitä tekee Maya? Tulee suoraan läpi. Eli ei tarvitse kovasti miettiä, kumpaa tapaa käytän jatkossa. Kokeiltiin myös takapalkkaa eli käskyn/merkin jälkeen vapautus takapalkalle. Tässä Maya meni maahan... Tekipä likka tämän treenin yhteydessä evl:n luoksetulonkin; pysähtyi käsimerkistä seisomaan ja kun kutsuin - tuli eteenpäin ja meni maahan... ei siis tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä ja päätti tarjota maahanmenoa. Tästä kaikesta voidaan vetää ne johtopäätökset (ainakin tällä hetkellä), että luoksetulon seisomaan pysäytys tehdään Mayalle käsimerkillä ja maahanmeno käskyllä/takapalkalla. On tuon koiran kanssa kyllä niin kiva treenata!

Toisena uutena asiana oli paikalla istuminen! Sitäkin pitää ruveta treenaamaan heti nuoren koiran kanssa. Lentsu kertoi, että istumista pitää heti treenata niin, että mennään "piiloon", koska ei ole olemassakaan sellaista liikettä, jossa koira istuisi paikallaan ja ohjaaja olisi näkyvissä. Tämä siis tehtiin niin, että koira jätettiin istumaan, palkka vietiin puun taakse, ohjaaja kiersi puun, palasi koiran sivulle ja koira vapautettiin palkalle. Likka teki hienosti! Se on ihana, kun se ei kyseenalaista mitään! Kotona tätä voi sitten treenata niin, että laittaa koira istumaan toiseen huoneeseen, vie ruuan toiseen huoneeseen ja vapauttaa koiran ruualle. Onneksi on kaksio :).

Lopuksi vielä maahanmeno, jonka Maya saikin tehdä pariin kertaan, kun Welmulla ei tänään ollut maahanmenopäivä... Maya pysyi häiriöstä ympärillä huolimatta hienosti maassa - olin kauempana vielä kuin ennen - ja mikä mahtavinta - pysyi maassa, kun palasin sivulle ja kesti viiveenkin. Siitä vapautus "OK" palkalle. Olin tosi onnellinen, kun tämä onnistui nyt näin hienosti. Maya kyllä tekee oikein, kun sille vaan antaa oikeat eväät. Olipa taas mukavat treenit! Nyt muutaman viikon tauko kurssista ja sitten syyskuussa taas Lentsun kurssille!

tiistai 17. elokuuta 2010

Mayan väsyttämisprojekti

Maya oli jo eilen illalla ylienerginen ja kantoi minulle lelua lelun jälkeen. Aamulla sama jatkui ja sillä aikaa, kun kävin suihkussa Maya oli varastanut vessapaperirullan vessasta - ja loput voikin sitten arvata. Seuraavaksi se vei pahvipakkauksessa olleen hoitoaineen hyllyltä, johon ylettyi ja repi sen pahvipakkauksen. Likalla oli siis varastoitunutta energiaa, mikä piti saada hyötykäyttöön, niinpä lenkin jälkeen suuntasin koirien kanssa omalle kentälle. Virittelin ruudun kentälle ja aloitin treenit Mayan kanssa. Vein alustan ruutuun ja namin sen päälle yhdessä Mayan kanssa. Siitä sitten yhdessä Mayan kanssa pitkän matkan päähän ja lähetys ruutuun. Yhtään ei enää epäröinyt, vaan juoksi ruutuun. Tästä muutama toisto. Sitten sitä lähempää lähetystä niin, että lähetän Mayan ruutuun vähän matkan päästä (evl). Tästä Mayan on vaikeampi lähteä, mutta alkuvaikeuksien jälkeen sain tämänkin onnistumaan varsin hyvin. Maya ei oikein aluksi ymmärtänyt, mitä haluan, mutta meni se sitten perille. Tässä lähetys alustalle ja nakki perään heittämällä, kun kääntyy minua kohti. 

Tämän jälkeen otin liikkeestä seisomista. Ensi muistutin pari kertaa pysäyttämällä liikkeestä sivulla ja viskaamalla Mayaa nakinpalalla :). Hyvin meni. Sitten pysäytin ja jatkoin matkaa - ja Maya pysähtyi kuin seinään - vein etupalkan eteen, palasin sivulle ja vapautin. Tästä muutama toisto. Vein etupalkan nyt valmiiksi. Hyvin meni. Sitten vielä erikseen niin, että jätin koiran seisomaan, vein palkan alustalle ja liikuin itse koiran ympärillä (ja Maya seisoi paikallaan) ja palasin sivulle vapauttamaan palkalle.

Väliin yksi luoksetulo pitkällä matkalla. Jäi istumaan hyvin, ei yrittänyt varastaa ja tuli tuhatta sataa luokse. Autoin lopussa niin, että tuli sivulle ilman sitä hypähdystä. Hieno luoksetulo!

Sitten liikkeestä maahanmenoa. Hyvin menee maahan - etupalkka jälleen kehiin. Ja nyt pysyi maassa, kun palasin sivulle - siitä vapautus palkalle. Muutama toisto ja vielä erikseen sitä, että koira makaa, palkka edessä ja minä liikun koiran ympärillä - paluu sivulle. Tämäkin ihan ok.

Sitten otin Miron ja otin yhden pitkähkön seuraamisen juoksuineen, pysähdyksineen ja hitaineen käyntineen. Ihan ok, mutta ei mitenkään loistelias seuraaminen. Välillä vähän unohtui, mitä oli tekemässä, mutta korjasi sitten hyvin. Nyt oli paras normaalissa käynnissä. Sitten otin ruutua. Merkille iloisesti, mutta se pysähtyminen... kyllä se pysähtyy, mutta sitten kun ITSE haluaa, ei käskystäni. Ensimmäinen ruutuun lähetys ok, kun oli alusta - toisella jäi pyörimään ja otin alusta. Maahanmeno tökkii, mikä aina pistää miettimään, onko koira kunnossa. Mutta kyllä siitäkin saatiin muutama ok suoritus. Pakko vähän treenata, kun vissiin mennään kisaamaan 11.9. Muuten alkaa kyllä melkein olla Miron eläkkeelle jäämisen aika.. mutta voihan sitä silti treenailla ja jonkusen kisankin ottaa. Ruudun loppuosa ok.

Sitten yksi kisanomainen luoksetulo, joka oli hyvä. Pysähtyi käskystä seisomaan hyvin ja meni jopa maahan. Vähän ehkä hidastellen, mutta silti. Ja tuli sivulle ilman hypähdystä. Kaukot olivat aika huonot, liikkui eteenpäin - ei ehkä koiran mittaa, mutta kumminkin. Vaihtoi kyllä asennot ok, mutta ehkä hieman raskaan oloisesti. Miro on ollut vähän väsynyt viime aikoina, ehkä tämä kuumuus on vaivannut, ehkä joku muu... ei sitä aina tiedä.

  
Tämän jälkeen otettiin Mayan ja Miron yhteinen paikallaanolo. Laitoin Miron ensin maahan ja sitten hain Mayan. Maya meni hyvin sivulta maahan, tosin ensin ei meinannut ymmärtää, että nyt on paikallaanolo ja sitä pitää jäädäkin maahan :). No, onnistui sekin, kun vihdoin ymmärrettiin toisiamme. Menin nyt pidemmän matkan päähän ja vein sinne namialustan. Aikaa en ottanut, mutta ehkä jotain 1-2 minuuttia. Paluu takaisin Mayan sivulle ja se PYSYI maassa. Siitä vapautus palkalle. Hieno tyttö. Miro oli siinä vaiheessa jo vapauttanut itsensä. Hävisin juoksukisan palkalle, koska ei tiennyt, että sinne vapautettaisiin...


Tähän väliin vähän noutotreeniä Mayan kanssa. Ensin vauhtinoutona metallia - lähtee hyvin - ottaa suuhunsa - ja juoksee leluun. Ehkä tämä riittää? Ei kyllä nyt ainakaan tuonut metallia suussaan pitkää matkaa, keskiviikkotreeneissä meni paremmin. Mutta nostaa kyllä sen, jos vain sitä pyydän. Ehkei ei pidä vaatiakaan vielä muuta? Puukapulan tuo hyvin - sitäkin ensi vauhtinoutona ja sitten annoin tuoda minulle asti ja palkkasin nakilla. Noutaminen on Mayasta kivaa ja siihen on pyritty. Kyllä se lenkilläkin kantaa kaiken näköistä suussaan (omenat on sen bravuuri) ja kotona tuo lelut suoraa syliin/käteen. Ehkä siitä tulee vielä Miron mantteliperijä avustajakoiranani. Mutta vielä Miro saa tehdä hommia. Mirohan nostaa minulle kaiken, minkä tiputan kaukosäätimestä kännykkään.








Sitten oli koirakokeen vuoro. Eli Mayalle tunnaripiilotusta. Ihan ensimmäinen kerta (ellei oteta huomioon sitä, kun perustaidotkurssilla etsittiin omaa kerran kippojen alta). Ja mitä tekee tyttö? Osaa heti etsiä sitä heinien joukosta ja löytää sen ja tuo. Ihan uskomaton tyyppi. Tästä sitten muutama toisto, kun mamma oli niin onnellinen ja iloissaan. Ja Mayalla oli hauskaa. Hyvin se etsii. Että sitä voi olla onnellinen pienistä asioista. Vielä kokeilin, mitä tapahtuu, kun laittaa laudalle oman - ja senkin Maya haki. Ei ehkä haistellut tässä vielä niin kovasti - taisi pari kertaa osua enemmän tai vähemmän suoraan omalle.





Sitten piilotin vielä muutaman kapulan Mirolle ja hyvin etsi kyllä poikakin. Miro on aina tykännyt etsiä sitä tunnaria ja nykyään jaksaakin paljon paremmin. Ei luovuta, vaikka ei heti löytäisikään. Vielä laudalla Mirolle pari tunnaria ja treenit oli siinä. Lopuksi vähän leikittiin reikäpallolla.

Ja onnistuiko väsyttämisprojekti sitten? Täydellisesti! Varmaan tuo tunnari väsytti Mayaa eniten, kun oli uusi asia ja joutui käyttämään niin nenäänsä kuin aivojaankin. Maya nukkuu! Niin tekee kyllä Mirokin, joka ensin kyllä läähätti pitkään, joten sille taisi tuo loppuleikki olla vähän liikaa. Nuoli myös tassujaan, mikä aina on kivun merkki :(. Nyt vaan pitää taas miettiä, mistä sitä särkee.. vai onko vain niin, että ilmat ovat vaihtumassa ja vanhan pojan jäseniä särkee siinä missä mammankin...

maanantai 16. elokuuta 2010

Shelttiviikonloppu

Viime viikonvaihde meni shelttimäisissä merkeissä. Lauantaiaamulla lähdimme Helenan kanssa Tuusulaan Shelttishowhun mukana Nekku, Carmen ja Maya. Helsinkiin saapuessamma alkoi jumalatan ukonilma, salamat vaan risteilivät auton edessä ja vettä satoi kaatamalla. Kiva. Onneksi näyttelyn alkamiseen oli vielä parisen tuntia, joten toivoimme ukkosen menevän ohi. Ja niinhän se meni! Enää muutama tippa ropisi, kun saavuimme näyttelypaikalle. Tuomarina toimi Harmere -kennelin Malcolm Hart ja koiria näyttelyyn oli ilmoitettu reippaat 70 kappaletta. Arvostelu aloitettiin pennuilla - normaaliin tapaan ensin urokset ja nartut.

Maya sijoittui luokassaan toiseksi ja sai todella hienon arvostelun. Tuomari piti Mayasta kuulemma kovasti, mutta toivoi sen värin vielä vähän puhdistuvan. Maya esiintyi pöydällä tosi kivasti, saatoin jo jättää sen siihen ihan "yksin". Myös liikkeet menivät nyt ihan nappiin - kolmio + edes takaisin. Ja seisominen tuomarin edessäkin sujui ok. Kyllä tuon likan kanssa vaan on helppoa. Se tykkää tehdä ihan kaikkea kanssani.

Mayan arvostelu: Todella feminiininen narttu, todella aikuismainen turkki, jonka värin tulee puhdistua. Hyvät lavat, hyvät ääriviivat. Hyvä hännän pituus, todella hyvin opetettu liikkumaan.

ROP-pentu Starsong Silver Bride & VSP-pentu Starsong Silver Dragon
Keskellä tuomari Malcolm Hart


Keskellä päivää oli ruokatauko, jonka aikana olin päättänyt vetää Mayan tokotreenit. No, samaan aikaa alkoi myös sadekuuro. Minä ratkaisin sen niin, että otin tokoa katoksen alla - ja alta. Siis Mayaahan ei haitannut sateeseen meneminen. Toinen pikku kehä oli tyhjä, joten hyödynsin sitä ja niitä ympärillä olevia häiriötekijöitä (ihmiset, koirat, häkit). Heitin Mayalle tunnarikapulaa vauhtinoutona ja palkkasin lelulla. Hyvin meni. Otin myös pienen paikallaanolon, joka sujui sinänsä hyvin, mutta jumitti maahanmenoa. Se varmaan johtui häiriöstä. Meni kuitenkin maahan ja makasi ihan nätisti. Loppua sain vähän korjata, kun ei oikein pysy maassa.

Tähän sainkin korjauksen Lentsulta (ed. kurssikirjoitukseen): Eli joka toinen kerta p.olossa tulet Mayan viereen ja Maya pääsee makuulta suoraan palkalle, jos nousee ennen aikojaan, käskytät takaisin maahan ja sieltä maasta pääsee sitten palkalla. Joka toinen kerta taas tulet sivulle ja pyydät perusasentoon ja siitä pienen viiveen kautta palkalle.

Sitten taukosikin sade ja menin siihen pikkukehään treenaamaan. Muutama maahanmeno liikkeestä ja palkka eteen. Loistavat! Luoksetulo - niin ikään hieno muuten, mutta perusasentoon saisi tulla nopeammin ja ilman sitä pientä hypähdystä. Ja sitten - tadaa - Maya on oppinut liikkeestä seisomisen. Pysähtyy kuin seinään. Olen ihan otettu. Lopuksi vielä kierrettiin pylvästä molempiin suuntiin. Helena ihmettelikin, kuinka toko voi olla noin hauskaa - Mayasta näkee, että sillä on kivaa.

Kehässä esiintyi myös Mayan isä ja otin isästä ja tyttärestä vähän yhdessä kuvia.

Mohnesee Mission In Black (Mayan isä)



Tosi kiva näyttelypäivä oli - rento tunnelma, halpa (ja hyvä) puffetti, mukavia sheltti-ihmisiä ja paljon sellaisia shelttejä, joita en ennen ole nähnytkään. Kuviakin tuli taas otettua reippaasti. Toivottavasti saan Sadulta muutaman Mayan kuvan, kun itse ei voi olla kahdessa paikassa ja minä haluan kyllä itse esittää Mayan.

Päivänpaisteen Quick As Lightning (ihastuimme Helenan kanssa tähän urokseen)


ROP Lundecock's Day And Night & VSP Lundecock's Traveling Man


Sunnuntaina suuntasimme jälleen Tuusulaan, nyt mukana myös Tarja. Vuorossa oli Malcolm Hartin shelttiluento, jossa käytiin läpi sheltin kehityksen historiaa. Paljon on liikkeellä tarinoita ja myyttejä ja Malcolm keskittyikin aluksi eliminoimaan nämä, jotta jäljelle jäisi vain se totuus. Näin saivat kyytiä suloiset tarinat Sheltlannin saarille tuoduista pienistä, karvaisista ja suloisista pennuista ja jäljellä jäi suhteellisen normaalikokoinen, sekarotuinen lammaskoiratyyppi, johon sitten on vuosien varella sekoitettu bordercollieta, collieta (varsinkin), pomerania ja ehkäpä myös cockerspanielia (blue merle väri). Malcolm vakuutti meidät myös siitä, että sheltin syntyperä on sama - on kyse sitten englantilaisesta tai amerikkalaisesta sheltistä. Ja loppujen lopuksi myös siitä, että sheltin geenipooli on suhteellisen pieni ja ns. uros- ja narttulinjoja onkin ollut vähemmän kuin mitä on luultu, koska muutamat rodun kantakoirista ovat vaihtaneet välillä omistajaa ja myös nimeä - ja kyse onkin ollut samasta koirasta. Sukutauluja katsellessamme huomasimme myös sen, että collieiden lisäksi sieltä löytyi myös monia tuntemattomia koiria, joiden nimistä ja varsinkaan roduista ei ole tietoakaan. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen luento, nyt vain innolla odotamme Malcolmin seuraavaa kirjaa!

Lämmin kiitos Etelä-Suomen shelteille mukavasta viikonvaihteesta!






perjantai 13. elokuuta 2010

Maya 8 kk

Tänään Maya täyttää 8 kuukautta. Niin se aika kuluu! Reipas pikkuneitonen on kyllä harrastuskaveri parhaasta päästä. Eilen Maya pääsi Mirvan kanssa pitkälle lenkille ja sen jälkeen vielä agitreeneihinkin. Ja tyttönen matkusti hienosti takana samassa häkissä Kodan kanssa. Kotona se kellahti selälleen jalkojeni juureen ja nukahti. Jee, väsynyt pentu!


keskiviikko 11. elokuuta 2010

Keskiviikkokurssi

Tänään oli Lentsu kyllä ylittänyt itsensä järjestäessään kurssille häiriötekijöitä: Kupittaan oli vallannut Suomi - Belgia jalkapallomaaottelun väki, oli mätsäriä ja näiden kummankin kaikki autot. No, hyvin meille silti löytyi nurmikkopaikka ja eipä koirat juurikaan häiriötekijöistä välittäneet. Ei ihme, että hiljaisissa ja häiriöttömäissä tokokisoissa, koirat ihmettelevät sitä hiljaisuutta ja jokainen pieni ääni häiritsee enemmän kuin Kupittaan täydeltä jalkapallofaneja. Mistäs ne saisi tokokisoihin?

Meillä oli mukana ne 3 esinettä, jotka piti kotoa ottaa mukaan. Minä arvasin sen liittyvän jotenkin noutoon, mutta silti otin Maylle mukaan isohkon pallon - ja sen kumisen minikanaraadon, jota Maya rakastaa. Minä en, siinä on kamala ääni. Kolmantena nappasin mukaan yhden vähän kovia kokeneen vetolelun ja pehmolelun yhdistelmän. Meinasin ottaa kivan, pehmeän vetolelun, mutta ne tarvitsevat kaikki pientä kylpyä (kissat...).

Treeneissä ne kolme lelua laitettiin nurmikolle ja koiran piti tuoda ne - oma-aloitteisesti - ohjaajalle. Toki sain kannustaa ja auttaa. Maya toi ensimmäiseksi ja tosi reippaasti sen kanaraadon. Näin ajattelinkin. Sen jälkeen toi sen pehmolelun pienellä kannustuksella. Viimeiseksi jäi se iso pallo, jonka kantaminen tuottaa Maylle vaikeuksia, kun ei oikein mahdu suuhun. Mutta kotona Maya tykkää leikkiä sen kanssa - enemmäkin vierittää sitä tassuillaan. Kyllä siitäkin saatiin "hyväksyttävä" suoritus.

Seuraava kierros tehtiinkin sitten niin, että saimme noudettavaksi 2 Welmun ja 2 Dionin lelua. Siis Dionilla on ihan huippulelut! Kaikki koirat ovat kuolanneet niitä koko kurssin ajan. Joten ei ihme, että tuosta lelukasasta Maya valitsi Dionin ihanan pupunkarvavetolelun... Tarkoituksena oli siis, että koira toisi myös vieraita esineitä. Welmu oli kyllä sitä mieltä, että hän ei tuo vaan vie tuon samaisen pupunkarvalelun. Tilausta menemään vaan Elina!

Sen jälkeen harjoiteltiin tunnarikapulalla vauhtinoutoa. Kapula heitettiin koiraa innostaen - ja kun koira oli ottanut kapulan suuhunsa ja lähtenyt sen kanssa kohti ohjaajaa, piti juosta (niin siis minä en juossut, mutta yritin edes vähän liikkua) lelun kanssa toiseen suuntaan. Näin saadaan vauhtia noutoon. Ilman ääntä. Sekin meni sitten vähitellen aivoihin, kun ensin vaistomaisesti kehuin Mayaa.

Luonnollisestikin seuraavaksi harjoiteltiin pitämistä. Minä olen sen verran treenannut tätä Mayan kanssa, että se ottaa kapulan mielellään suuhun - ja nostaa sen maastakin minulle. Olen ollut istumassa maassa Mayan vieressä. Nyt sitten tehtiin niin, että Maya istui perusasennossa sivulla ja minä sijoitin kapulan ihan Mayan jalkojen juureen, josta sen piti se nostaa minulle. Ihan hyvin se tarjosi tätäkin, vaikka en olisi uskonut. Liikkui, meni välillä maahan, mutta tarjosi minulle kapulaa tosi hyvin ja se oli tässä tarkoitus. Itse palkkasin Mayan tarjoamisesta tiputtamalla sille nakin. Lopuksi vähän pidennettiin sitä aikaa, kun Maya piti kapulaa suussa. Tästä on hyvä jatkaa!

Vielä Lentsu kaivoi kopastaan metallikapulan. Minähän kerran kesällä kokeilin heittää metallin Mayalle takapihalla ja koirakoe onnistui, sillä Maya toi sen minulle. Muuten olisin ollut ihan varmasti sitä mieltä, että Maya ei ikinä tuo sitä. Mutta nyt siis vähän luottavaisemmin mielin. Metallinouto tehtiin samoin vauhtinoutona kuin tuo ensimmäinen tunnarikapulalla tehty harjoitus. Eli innostin Mayaa, heitin kapulan ja Maya sinkosi perään, otti kapulan suuhunsa, kääntyi minua kohti ja minä palkkasin lelulla. Sillä ei ole väliä, vaikka tiputtaakin kapulan, tässä haetaan vauhtia ja intoa noutoon. Tämä pitää nyt ottaa ohjelmaan.

Lopuksi jälleen paikallaanolo. Meni vinoon maahan, pysyi ihan hyvin, mutta se loppu on tuottanut niin minulle kuin Mayallekin ongelmia. Nyt saatiin ohje siihen eli joka toinen kerta vapautetaan etupalkalle ennenkuin edes olen vieressä, joka toinen kerta pidetään vielä sivulla istumassa ja siitä päästetään palkalle. Erikseen täytyy varmaan treenata tuota pysymistä maassa, kun liikun ympärillä ja palaan sivulle, koska sitä Maya ei vielä osaa.

Kivat treenit oli - ja Marian Welmu osoittautui ihan luonnonlahjakkuudeksi metallinoudossa! Wau!

Claus 5-vuotta

Pyhällä birmalla on tänään synttärit! Claus täyttää 5-vuotta. Sen kunniaksi katit saivat kisutonnikala-aamiaisen. Kyllä muuten katosi kipoista nopeasti. Clausin myötä ovat myös kissanäyttelyt tulleet tutuiksi ja olen saanut monta hyvää, uutta ystävää. Haaveena on joskus saada toinen birma... mutta tällä hetkellä Claus vastaa meidän perheen näyttelyosastosta. Seuraava näyttely (RUROK) on puolentoista viikon päästä, joten kattikylpy on taas odotettavissa. Claus ei onneksi tiedä tätä. Sitten saa taas murehtia, jemmaako se itsensä piiloon sohvaan...

Onnea sinisilmäinen pyhä kissani!

Päivityksiä menneeltä viikolta

Nyt on ollut niin kiire, että ei ole ehtinyt edes päivityksiä tekemään... mutta yritellään vähän aikajärjestyksessä.

TOKOKURSSI 5.8.

Viime keskiviikkona oli jälleen Mayan tokokurssi. Aluksi tarkistettiin kotiläksyt eli puunkierto. Maya osaa sen jo aika kivasti, tosin täytyy auttaa johonkin 1-2 metrin päähän. Sitten kiertää hyvin molemmin puolin, eikä muuten hauku! Tällä hetkellä lelupalkka ei oikein toimi, joten pitää palkata namilla. Treenattiin myös niin, että puunkierron jälkeen koiran piti tulla sivulle. Tämä oli Mayalle vaikeaa, sillä kun minun liikkeeni pysähtyi, pysähtyi myös Mayan liike. Pitää treenata ja varmasti tämänkin onnistuu paremmin, kun saan Mayan lähetettyä pidemmältä matkalta omatoimiseen puunkiertoon. Sen avulla voidaan sitten myös treenata niitä jääviä liikkeitä/pysähdyksiä.

Sitten treenattiin ruutua. Mayan kanssa ollaan ruutua otettu tosi vähän, jos ollenkaan. Viime aikoina tosin olen hieman opettanut sille kupin kanssa eteenmenoa. Joten näillä eväillä lähdettiin! Ensin vähän lyhyemmältä matkalta. Vietiin nami kippoon yhdessä Mayan kanssa - palattiin vähän matkan päähän ja lähetys. Ei vaatinut kovin montaa kertaa, kun Mayan hoksasi, mitä haetaan. Minä toki sain "noottia" heilumisesta ja käsistä :). Eli ne pois. Pidennettiin välimatkaa kunnolla (kisamatka?) ja lähetys. Hieman epäröi, vaati ehkä toisen käskyn aluksi, mutta hyvin meni sitten. Maya on kyllä niin näppärä.

Muistaakseni sitten treenattiin alustalla lyhyemmältä välimatkalta niin, että koiran oli tarkoitus kääntyä ohjaajaan päin (top!) ja siitä palkka. Valitettavasti muistini pätkiin + olin viime treeneissä tosi väsynyt ja osa ohjeista meni varmaan ihan ohi. Oli ollut tosi kova viikko takana..

Sitten treenattiin merkiltä lähetystä lyhyemmältä matkalta niin, että ohjaaja oli koirasta vähän matkan päässä (evl-ruutu). Tässä sitten se käsimerkki mukaan ja vielä pitäisi muistaa se oma katsekin pitää ruudussa. Ihan kivasti meni. Tätä pitää muistaa treenata molemmilta puolilta.

Vielä viimeiseksi se paikallaanolo, joka sujui Mayalta ihan mallikkaasti. Kotiläksyksi saatiin tehtävä: pitää ottaa ensi kerralla mukaan 3 koiralle mieluista esinettä. Tylsä Lentsu sanoi, etten saa tuoda birmaa...

VIIKONLOPUN KUULUMISET

Viikonloppuna (pe) saimme vieraaksemme Mayan puolisiskon Nooran Varkaudesta. Nätti tyttönen! Maysta vieras oli huippukiva, onnistui saamaan Nooran leikkimään kotona, tosin Maya olisi kyllä leikkinyt yölläkin. Jopa Curry oli superkiltisti! Myös velipoika Onni pistäytyi kylässä ja siitähän riemu syntyi! Onni on vihdoin saanut "terveen paperit" (jalka oli venähtänyt) eläinlääkäriltä ja sai leikkiä Mayan kanssa. Ehkä muutaman viikon päästä uskaltaa sisarukset päästää leikkimään vapaaksi - niillä tuntuu synkkaavan niin hyvin.

Sunnuntaina Maya pääsi treenaamaan agia Mirvan kanssa kera Taiston. Maya meni kyllä taas niin upeasti. Se jää hienosti lähtöön paikalleen ja kuuntelikin Mirvaa tosin hyvin. Hypyt ok, putkeen menee ihan hienosti ja se pujottelu (6 keppiä + ohjurit) näyttää aika makealta. Kontaktit (puomin laskeva) sujuu hienosti, tosin pitää vaatia kunnon suoritus. Pussiahan treenatiin viikko sitten ja senkin likka oppi kerralla.






TIISTAIN TREENIT

Eilen vein Miron ja Mayan metsään juoksemaan. Ja kyllä Maya juoksikin. Painoi pitkin metsää, minkä ehti. Miro ei jaksanut juosta oikein sen kanssa, mutta se ei Mayaa haitannut. Mutta Maya oppi taas uutta! Se matkii kyllä Miroa niin kaikessa ja oppi syömään mustikoita puskista. Minä siis en opettanut sitä, vaan yhtäkkiä se alkoi syödä mustikoita puskista, joten muuta selitystä ei ole, kuin että se katsoi, mitä Miro teki. Mirohan rakastaa syödä mustikoita puskista. Siinä sitten koirat vetelivät mustikoita...




Vein Miron kotiin ja lähdin kentälle treenaamaan ruutua uusilla keltaisilla kartioilla. Vein alustan + namin ruutuun yhdessä Mayan kanssa ja sitten siirryimme kauemmas - Lentsun neuvojen mukaan pitkän matkan päähän (ei lähetystä palkalle enää lyhyeltä matkalta). Annoin käskyn (enkä heilunut!) ja sinnehän se ampaisti. Vau! Tätä sitten toistettiin muutama kerta ja hienosti meni. Sitten otin lyhyeltä matkalta niin, että jätin koiran seisomaan "merkille" ja lähetin käsiavulla alustalle. Tässä kyllä käytin sitten ihan pari kertaa "apukäskyä" paina, jotta Maya ymmärtäisi, mitä haluan. Ja ymmärsihän se ja kääntyi alustalla minuun päin. Sitten jätin apukäskyn pois ja lähetin Mayan vain ruutuun - molemmilta puolilta - ja hyvin meni. Hieno pieni sininen. Olin ottanut aika vähän nameja mukaan, joten päätin lopuilla ottaa puunkiertoa! Yritin kyllä palkata pallollakin - lähti perään, mutta ei sitten välittänyt siitä sen enempää, joten palattiin nameihin. Lopuksi sitten leikittiin pallolla, jotta siitäkin tulisi mieluisampi. Aikamoinen pomppija tuo otus kyllä on...