keskiviikko 11. elokuuta 2010

Keskiviikkokurssi

Tänään oli Lentsu kyllä ylittänyt itsensä järjestäessään kurssille häiriötekijöitä: Kupittaan oli vallannut Suomi - Belgia jalkapallomaaottelun väki, oli mätsäriä ja näiden kummankin kaikki autot. No, hyvin meille silti löytyi nurmikkopaikka ja eipä koirat juurikaan häiriötekijöistä välittäneet. Ei ihme, että hiljaisissa ja häiriöttömäissä tokokisoissa, koirat ihmettelevät sitä hiljaisuutta ja jokainen pieni ääni häiritsee enemmän kuin Kupittaan täydeltä jalkapallofaneja. Mistäs ne saisi tokokisoihin?

Meillä oli mukana ne 3 esinettä, jotka piti kotoa ottaa mukaan. Minä arvasin sen liittyvän jotenkin noutoon, mutta silti otin Maylle mukaan isohkon pallon - ja sen kumisen minikanaraadon, jota Maya rakastaa. Minä en, siinä on kamala ääni. Kolmantena nappasin mukaan yhden vähän kovia kokeneen vetolelun ja pehmolelun yhdistelmän. Meinasin ottaa kivan, pehmeän vetolelun, mutta ne tarvitsevat kaikki pientä kylpyä (kissat...).

Treeneissä ne kolme lelua laitettiin nurmikolle ja koiran piti tuoda ne - oma-aloitteisesti - ohjaajalle. Toki sain kannustaa ja auttaa. Maya toi ensimmäiseksi ja tosi reippaasti sen kanaraadon. Näin ajattelinkin. Sen jälkeen toi sen pehmolelun pienellä kannustuksella. Viimeiseksi jäi se iso pallo, jonka kantaminen tuottaa Maylle vaikeuksia, kun ei oikein mahdu suuhun. Mutta kotona Maya tykkää leikkiä sen kanssa - enemmäkin vierittää sitä tassuillaan. Kyllä siitäkin saatiin "hyväksyttävä" suoritus.

Seuraava kierros tehtiinkin sitten niin, että saimme noudettavaksi 2 Welmun ja 2 Dionin lelua. Siis Dionilla on ihan huippulelut! Kaikki koirat ovat kuolanneet niitä koko kurssin ajan. Joten ei ihme, että tuosta lelukasasta Maya valitsi Dionin ihanan pupunkarvavetolelun... Tarkoituksena oli siis, että koira toisi myös vieraita esineitä. Welmu oli kyllä sitä mieltä, että hän ei tuo vaan vie tuon samaisen pupunkarvalelun. Tilausta menemään vaan Elina!

Sen jälkeen harjoiteltiin tunnarikapulalla vauhtinoutoa. Kapula heitettiin koiraa innostaen - ja kun koira oli ottanut kapulan suuhunsa ja lähtenyt sen kanssa kohti ohjaajaa, piti juosta (niin siis minä en juossut, mutta yritin edes vähän liikkua) lelun kanssa toiseen suuntaan. Näin saadaan vauhtia noutoon. Ilman ääntä. Sekin meni sitten vähitellen aivoihin, kun ensin vaistomaisesti kehuin Mayaa.

Luonnollisestikin seuraavaksi harjoiteltiin pitämistä. Minä olen sen verran treenannut tätä Mayan kanssa, että se ottaa kapulan mielellään suuhun - ja nostaa sen maastakin minulle. Olen ollut istumassa maassa Mayan vieressä. Nyt sitten tehtiin niin, että Maya istui perusasennossa sivulla ja minä sijoitin kapulan ihan Mayan jalkojen juureen, josta sen piti se nostaa minulle. Ihan hyvin se tarjosi tätäkin, vaikka en olisi uskonut. Liikkui, meni välillä maahan, mutta tarjosi minulle kapulaa tosi hyvin ja se oli tässä tarkoitus. Itse palkkasin Mayan tarjoamisesta tiputtamalla sille nakin. Lopuksi vähän pidennettiin sitä aikaa, kun Maya piti kapulaa suussa. Tästä on hyvä jatkaa!

Vielä Lentsu kaivoi kopastaan metallikapulan. Minähän kerran kesällä kokeilin heittää metallin Mayalle takapihalla ja koirakoe onnistui, sillä Maya toi sen minulle. Muuten olisin ollut ihan varmasti sitä mieltä, että Maya ei ikinä tuo sitä. Mutta nyt siis vähän luottavaisemmin mielin. Metallinouto tehtiin samoin vauhtinoutona kuin tuo ensimmäinen tunnarikapulalla tehty harjoitus. Eli innostin Mayaa, heitin kapulan ja Maya sinkosi perään, otti kapulan suuhunsa, kääntyi minua kohti ja minä palkkasin lelulla. Sillä ei ole väliä, vaikka tiputtaakin kapulan, tässä haetaan vauhtia ja intoa noutoon. Tämä pitää nyt ottaa ohjelmaan.

Lopuksi jälleen paikallaanolo. Meni vinoon maahan, pysyi ihan hyvin, mutta se loppu on tuottanut niin minulle kuin Mayallekin ongelmia. Nyt saatiin ohje siihen eli joka toinen kerta vapautetaan etupalkalle ennenkuin edes olen vieressä, joka toinen kerta pidetään vielä sivulla istumassa ja siitä päästetään palkalle. Erikseen täytyy varmaan treenata tuota pysymistä maassa, kun liikun ympärillä ja palaan sivulle, koska sitä Maya ei vielä osaa.

Kivat treenit oli - ja Marian Welmu osoittautui ihan luonnonlahjakkuudeksi metallinoudossa! Wau!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti