Lammaspaimen kohtasi lampaat

Tiistaina lähdettiin Mirvan kanssa Piikkiöön koirien kanssa tutustumaan ensi kertaa lampaisiin. Mukana paimenkoirat Koda ja Maya. Ja kaksi hyvin epävarmaa omistajaa. Meillä ei siis kummallakaan ollut kokemusta lampaista (mitä nyt olen joskus käynyt katsomassa treenejä ja kerran kisoja), eikä aavistustakaan siitä, miten kumpikaan koirista suhtautuisi lampaisiin. Pahin pelko taisi Mirvalla olla, että Koda olisi lampaille agressiivinen ja minulla, että Maya häipyisi koko laitumelta - tai oikeastaa vielä nolompaa, pyytäisi lampaita leikkimään. Meidän molempien olisi pitänyt luottaa koiriimme enemmän :).

Kouluttaja-Outi kertoili meille, mitä laitumella tapahtuisi ja mitä Mirvan pitäisi tehdä. Mirva siis ohjasi molempia, minun selkäni ja koordinaatiokykyni ei oikein toimi. Ja kun Maya on jo tottunut tekemään hommia Mirvan kanssa, olin siitä varma, että Mirvan kanssa Maya toimisi lampailla hyvin.

Ensimmäiseksi Mirva kokeili paimentamista Mayan kanssa aitauksen sisällä. Koira oli ensin Outilla hihnassa ja Mirva houkutteli lampaat keskelle kehää (ja anteeksi nyt vaan kaikki paimennuksesta ymmärtävät, termit sun muut eivät ole hallussa). Koiran piti kulkea lampaiden perässä. Onnistuihan se - vaikeampaa taisi olla Mirvalla. Oikeasti ei ole helppoa, kun on ihan uusi laji kyseessä, johon liittyvät vielä elävät eläimet, joiden käyttäytymistä ei tunne. Maya päästettiin myös vapaaksi ja ihan kivasti se kulki lampaiden perässä ollen niistä ihan kiinnostunutkin. Pisteli kyllä poskeensa myös lampaiden papanoita. Asia, josta EN ole yllättynyt, kun pupun papanatkin ovat suurta herkkua. Myös Koda meni hienosti, eikä yrittänyt yhtään näykkiä lampaita ja oli aivan hiljaa. Mirvan - niinkuin minunkin - pelot olivat siis ihan turhia.

Seurailimme välillä, miten pidemmälle ehtineet, hoitavat hommat Takun toimiessa taitavana apuopettajana ja sitten Koda ja Maya (erikseen tietysti) pääsivät uudelleen lampaille. Outi vielä päästi ne koettamaan paimentamista oikein laitumelle. On hyvin vaikea itse sanoa, miten ne menivät, kun ei lajia tunne, eikä oikein tiedä, mitä koiran pitäisi tehdä. Maya ainakin kulki hyvin lampaiden perässä, välillä vähän liiankin lujaa. Mutta noin nuoreksi koiraksi tosi kärsivällisesti ja kiltisti. Ja vain kerran se yritti saada Takua leikkimään. Vain kerran johtuu kyllä siitä, että Taku teki hyvin selväksi Mayalle, että hän ei ole moisesta kiinnostunut ja Maya palasi nätisti lampaiden perään.

Kerrassaan mielenkiintoinen kokemus. Mirvakin taisi innostua :). Joten seuraavaksi varmaan sitten kokeillaan taas shelttien paimennuskurssilla (tai enemmänkin lampaisiin tutustumiskurssi) 18.9.