keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Noutajat - nuo kiltit perhekoirat

Ah, savu nousee taas korvista... nyt kun on näitä kaiken maailman koirankoulutusohjelmia televisio täynnä, niin jopas ovat koiranomistajatkin ottaneet opit käyttöönsä. Sessen kanssa jäädään sievästi odottamaan, kun se toinen koiranomistja rauhassa tassuttelee omien koiriensa kanssa ohi. Njet. Niihän sitä luulisi. Mutta kun sinne maahan lakoaa parikymmen kiloinen labbis, niin 100% varmuudella se pomppaa sieltä rähjäten ylös, juuri kun olet omien koiriesi kanssa siinä kohdalla.  Luntakin on niin paljon, että ohittamaankin joutuu paljon lähempää kuin kesällä. Ja siellähän se labbis taas odotteli meitä lenkkipolulla. Miten herttaista. Jos ei olisi ollut työaamu, olisin taas jäänyt omien koirieni kanssa myös odottelemaan kymmen - parinkymmen metrin päähän ja katsonut, kummalla omistajalla hermot pitää. Minulla piti kesällä. Mutta ei - koirat sivulle ja yrittämään ohittamista. Yritä siinä sitten Mirolle sanoa, että mennään ohi kauniisti (tänään se kiltti labbis ei pomppaa sieltä ylös täydessä raivossa), kun Mirokin tietää 100% varmuudella, että kohta sieltä tullaan... Ja niinhän siinä taas kävi.

Joten - olisiko niin hurjan vaikeaa a) todellakin pitää se koira siellä maassa ja hiljaa, jos on ihan pakko jäädä sinne kyttäämään (luulisi onnistuvan aikuiselta mieheltä) b) jos tietää, että se oma sesse ei pysy siellä, ohittaa ne vastaan tulevat koirat reippaasti kävellen, jolloin tilanne olisi edes tasapuolinen kaikille c) pyytää sitä vastaan tulevaa ihmistä useamman koiransa kanssa pysähtymään ja itse äkkiä luikkia ohi.... Mikä tahansa näistä olisi mukavampaa, kuin se, että se olen joka kerta minä kahden koiran kanssa, joka saan päälleni nämä maassa vaanivat herrantertut. Miro oikeasti inhoaa jo valmiiksi kaikkia maassa makaavia koiria, koska ne ovat sieltä joka kerta kohdelle osuessa pompanneet pystyyn hampaat irvessä.

Mayan kanssa sisätokoiltiin illalla. Tilaa on rajallisesti - vain olohuoneen maton kulma, koska muualla on ihan liian liukasta. Sinne sijoitin merkkikartion ja lähetin Mayaa kiertämään sitä. Vähän sillä meni, ennen kuin tajusi.. mutta sitten sain jo kiertämäänkin. Pysäyttelin silloin tällöin käskyllä ja heittämällä namin. Sitten pistin kartion taakse tunnarikapulan ja lähetin kiertämään - nappasi kapulan, minä käännyin lähtösuuntaan ja Maya tuli sivulle.. ei ihan vielä kapulan kanssa loppuun, mutta jos tälla saataisiin luotua tunne siitä, että sen kapulan kanssa voi tulla sivulle.. Kapulaahan (tai lelua) se kyllä tuo minulle, mutta sen kanssa sivulle tulo on vaikeaa. Otin vielä kartion pois - vein kapulan ja lähetin Mayan hakemaan - ihan ok. Pari kertaa pyysin sivullekin - tuli hyvin, mutta kapula kyllä tipahti ennen. Yritetään nyt vaan luoda sille positiivista mielialaa, eiköhän se tästä. Pari kertaa uskaltauduin jopa laittamaan kapulan sen tassujen eteen niin, että Maya on sivulla ja nostamaan siitä. Ihan ok. Kivaa oli Mayalla - sillä ihan selkeästi on hirveä tekemisen tarve. Kaukoja toki ollaan treenattu päivittäin, mutta muuten on treenit jääneet vähemmälle. Nyt pitää taas aktivoitua. Torstaina on kai luvassa Mayalle Mirvan agitreenitkin :).

perjantai 24. joulukuuta 2010

Kissojen joululahja

Koirat saivat pakenttinsa ensin - Maya murhasi uuden pallonsa noin 3 sekunnissa. Ja Miro taisi varastaa Mayankin hirvikiekon. No, sen kyllä sitten näkee lenkillä..

Kissoille annoin kissanmintulla täytetyn lelukalan. Nauroin kippurassa niiden touhuja. Kissanminttu todella tekee kissat ihan hulluiksi. Ensin lelukalan omi Curry ja kenelläkään muulla ei ollut asiaakaan sen lähelle. Curry puski, kieri, ravisteli ja heitteli kalaa. Franklin yritti tehdä tuttavuutta kalan kanssa, mutta Curry tyynen rauhallisesti huitaisi sen pois tassullaan. Kun Curry oli aikansa leikkinyt kalalla, se väsähti ja muutkin saivat tutustua kalaan. Seuraavaksi sillä leikki vuoroaan odottanut Franklin.. jälleen kierittiin, heiteltiin, purtiin ja hyökkäiltiin kalan kimppuun. Casper olisi myös halunnut osansa, mutta pojat ei oikein sovi samalle pöydälle/leikkiin, joten kävin aina välillä hakemassa Cassun kauemmaksi, ettei tule joulutappelua. Claus taas yritti tutustua kalaan sivistyneen rauhallisesti, kuten pyhälle kissalle sopii.. Sen jälkeen Curry taas omi kalan itselleen...  Pöydällä ne nytkin päivystää minttukalansa vieressä.



Häivy!



Minttukalaaa jeee!


Minttukala keskellä... Franklin tuijottaa Casperia


Nyt on mun vuoro






Sitten vielä pari kuvaa lisää... Mayan synttärikakusta, Mirvan upean ekologisesti pakatusta joululahjasta sekä uudesta joulukoristeestani.



lauantai 18. joulukuuta 2010

maanantai 13. joulukuuta 2010

Amarantes Y.S.L Parisienne 1-vuotta!

Niin se vaan aika menee - Maya täyttää tänään vuoden. Onnittelut ihanalle ja aktiiviselle prinsessalleni sekä sisaruksille Merrille, Sindille, Veegalle ja Valppaalle. Merrin näinkin eilen Messarissa (onnea PU4 -sijoituksesta) ja kyllä oli pojassa paljon samaa kuin siskossaan - silmien ilme varsinkin. Toki pojalla oli pidempi kuono ja kokoa enemmän kuin siskollaan, mutta kyllä sisarukset vaan toisiian muistuttivat.

Maya pääsi synttärien kunniaksi moikkaamaan kummitätiään Ullaa Saloon samalla kuin Clausista otettiin vasta-ainetestit. Samalla reissulla haettiin sitten kassillinen joululahjoja Eräeläimen -70% loppuunmyynnistä. Mukaan tarttui myös 3 kantokoppaa, kun halvalla sai :). Luita riittää, pantoja ja katit saivat ruokaa.

Muuten mamma onkin hiljainen, kun ääni katosi eilen.. ihan pienen pieni flunssapoikainen loppuviikosta ja sitten eilen se ääni lähti. Nyt täytyy vaan toivoa, ettei etene äänihuulten tulehdukseksi, mihin minulla on taipumus. Katit käyttivätkin sen heti eilen hyväkseen - pienoinen kattitappelu taas poikien välillä. Tosin myös Miro on saanut haavan korvaansa - ilmeisesti se on mennyt keskelle catfightia.

Juhlan kunniaksi kuvia Mayan hakureissulta Amarantes kennelistä
Varkaudesta. Mayan lisäksi kotona oli vielä Valpas, joka esiintyy myös kuvissa.












lauantai 11. joulukuuta 2010

Koirien joululahja

Miro ja Maya saivat tänään joululahjansa - vähän etuajassa, mutta väliäkö sillä. Tanja kävi hieromassa molemmat. Kummallakin oikea takaosa jumissa ja Mirolla vasen etuosa. Niin ja kinner. Mayalla taas ranka vinossa ja joku S? ihan jumissa. Minä kun unohdan sekunnissa, miksä S1 tai muu se oli, mitä Tanja sanoi. Mutta siis molemmat saatiin kuntoon ja nyt ollaan pari päivää rauhallisemmin. Miro oli tällä kertaa superkiltisti ja tuntui oikein nauttivan, neitokainen kiemurteli oikein olan takaa. Nyt molemmat nukkuvat tyytyväisinä.

Kävin itsekin hierojalla viime viikolla ja olin lapaluista päänahkaan asti täysin jumissa. Ja se kyllä tuntuikin - ei ollut paikkaa, mistä en olisi ollut kipeä. Olisin kuulemma voinut tulla vähän aikaisemminkin :). Ensi viikolla sitten uudestaan.

Huomenna menen Messariin katsomaan näyttelyä - tai taidan kyllä ensimmäiseksi suunnistaa katsomaan PM-koiratanssia, kun Anettekin näyttää olevan joukkueessa. Joululahjat on kyllä jo ostettu, joten ostoksilla käyntiä voisi rajoittaa :). Maanantaina on onneksi vapaapäivä. Käytän Clausin Salossa vasta-ainetesteissä Mirvan kanssa. Ensi vuoden projekti on nimittäin Clausille supreme premior -titteli ja pitää käydä ulkomailla hakemassa ainakin yksi caps... ajattelin yrittää sitä Ruotsista huhti- toukokuussa. Jos ei sieltä tule (Ruotsissa kun voi olla kilpailuakin - siellä tuntuu olevan hyviä lilanaamioita), niin sitten pitää suunnata esim. Tallinnaan. Mutta kun tästä olisi niin helppoa mennä Tukholmaan näyttelyyn, joten pitää sitä nyt ainakin kerran kokeilla.

tiistai 7. joulukuuta 2010

Kodasta hyppyvalio - onnea!

Lauantaina vierailtiin Mayan kanssa ATT:n kisoissa - likka ei juurikaan ehdi muuta kuin tuijottamaan radalle ja ilmaisemaan halunsa päästä sinne suhteellisen pontevasti. Hiljaa se kyllä on, JOS sen kanssa tekee jotain, mutta jos ei... Pääsi sitten onneksi Mirvan kanssa hallille treenaamaan ja purkamaan energiaansa. Ja vielä pienet lumileikit siihen päälle. Tosin neiti hienohelma antoi kyllä poikien enemmänkin juosta hangessa ja katseli päältä. Lunta tosin on niin paljon, että Maya melkein uppoaa hankeen.

Hyvin luminen Maya

Koda & Taisto
Maya & Rai

Sunnuntaiaamulla lähdettiin Mirvan kanssa ajelemaan kohti Seinäjokea. Lähdettiin Mayan kanssa Kodan ja Mirvan kannustusjoukoiksi Seinäjoen kisoihin. Maya opettelee samalla, miten ollaan ja käyttäydytään pidemmillä kisamatkoilla. Hyvin se autossa meni ja hotellissakin on tosi kiltisti. Seinäjoen kisat olivat Wallsport -hallissa, joka oli kyllä aivan loistava. Avara, valoisa, korkea ja hyvä pohja. Kyllä siellä kelpaa karsinnat pitää ensi vuonna. Matkan kruunasi se, että Mirvan Kodasta tuli hyppyvalio! Tekivät tosi hienon radan ja sijoittuivat kovassa seurassa neljänsiksi (1. Sky, 2. Hitti, 3. Punssi, 4. Koda). Onnea!!

Jee, musta tuli hyppyvalio!!!

Mayan kanssa treenasin hallissa aina väliajoilla myös tokoa - teki tosi reippaasti, tosin ehkä myös aavistuksen verran äänekkäästi. Mayahan ei tokoa treenatessa ole äänähdellyt juurikaan.. mutta kun nuo agikisat olivat siinä vieressä, niin likka kävi tosi ylikierroksilla. Ehkei niin vakavaa? Oli ainakin tosi innoissaan ja teki hyvin hommia. Otettiin kaikkea pientä; seuraamista, luoksetuloa, jääviä liikkeitä, kaukoja ym. Maya sai myös reippailla paljon Kodan lämmittelyseurana. Itsenäisyyspäivän loppu meillä menikin Mayan kanssa sohvalla torkkuen..

tiistai 30. marraskuuta 2010

Claus kattinäyttelyssä

Viikonloppu meni Clausin kanssa TUROKin kissanäyttelyssä ja maanantain lomapäivä toipuessa siitä. Miro ja Maya olivat hoidossa Kahtoloilla - Maya meni sieltä lauantai-iltana Mirvalle yökylään ja mukaan agikisoihin Purinalle. Oli muuten väsynyt pikkuneiti sunnuntai-illalla. Claus yritti turhaan herättää kaveriaan puskemalla, Maya vaan nukkui..


Lauantaiaamulla kun piti lähteä näyttelyyn jemmasin Clausin makuuhuoneeseen, koska se ei päästänyt minua 5m lähemmäksi. Katti aavisti, että ollaan menossa näyttelyyn, kun kerran oltiin pesty ja puunattu 1,5 tuntia perjantaina. Meinasi epätoivo iskeä, kun sitä ei löytynyt makuuhuonesta mistään... loppujen lopuksi löysin sen viimeisestä nurkasta kirjoituspöydän alta. Sunnuntaina sain Clausin vielä syliinkin - mutta olisi jo silloin pitänyt pistää koppaan. Kun sitten puoli tuntia ennen lähtöä huhuilin katin perään, oli se taas kadonnut. Tällä kertaa perinteisempään piiloon eli sohvan sisälle. Ei auttanut taas mikään muu kuin siirtää sohvapöytä sohvan alle ja ryömiä kattia kiskomaan sohvan sisältä. Kaikesta tästä huolimatta Claus käyttäytyi näyttelyssä tosi hyvin. Lauantaina nukkui tyytyväisenä tonttulakissaan ja tuomarin pöydällä sähähti vain kerran, eikä edes murissut minulle yhtään. Sunnuntaina oli kuin enkeli, sain jopa silittää ja rapsuttaa pöydällä ja tuomari sai vääntää ihan mihin tahansa asentoon. Kovasti tuomari kehui kissan superihanaa luonnetta. Ei jälkeäkään murisevasta kissapedosta... istuin jopa Clausu sylissäni arvostelualueella odottamassa toisen lila kastraattiuroksen arvostelua, jotta tuomari saisi verrata niitä toisiinsa. Molempina päivinä tämä nuorempi, ruotsalainen kastraattipoika pääsi tuomarin parhaiden valintaan - eikä ihme - se oli tosi komea. Ainakin sunnuntaina oli paneelissakin. Me saimme kuitenkin Clausin kanssa sen, mitä olimme hakemassa eli 2 x CAPS. Nyt Clausilla on koossa 5 serttiä tästä luokasta ja vielä pitäisi 6 saada. Suunnitelmiin kuuluu, että Claus valmistuisi ensi vuonna TUROKin marrasnäyttelyssä. Täytyy vaan ensin sitten käydä ulkomailla sen kanssa - joko Tukholmassa tai Tallinnassa varmaan. Tukholma houkuttelisi enemmän, mutta siellä suuremman todennäköisyyden mukaan on kilpailua... Täytyy miettiä.

Sunnuntaina näin näyttelyssä myös 2 meidän Franklinin lapsenlasta - Franklinin tyttären (Ferme Tiramisu) tyttäriä. Toisella oli ihan Franklinin ilme!

perjantai 26. marraskuuta 2010

Hei te epäuskoiset!

Ystäväni ovat nauraneet sille, että Maya ei osaa hypätä sohvalle, vaan se pitää nostaa sinne (prinsessa). Teille kaikille tiedoksi, että tänään 26.11. Maya on hypännyt itse sohvalle jo 3 kertaa. Siitäs saitte.

Aamulenkillä käytiin pellolla - ihana, luminen ja poutainen marraskuun aamu ja minulla vapaapäivä. Ei ollut yhtään frisbeen heittäjää, eikä muita ulkoilijoita - vaan liikuntatoimisto kunnostamassa latuja. Taas se alkaa, kun ei saa koirien kanssa lenkkeillä missään.  Pari onnekasta hiihtäjää tulikin jo, kun me suuntasimme pellolta kotiin päin. Mirolla ja Mayalla oli hauskaa, joskin vähän tassuja paleli..

Nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni, pyydystää birma ja lähteä sen kanssa kylpyyn.. Viikonloppuna on taas kattinäyttelyt...





torstai 25. marraskuuta 2010

Kevät tulee

Minullakin on lupa olla toiveikas, kun Ullallakin alkaa uuden joulun odotus aina tammikuussa :).

Mutta varma kevään merkki on se, että minä ilmoitin Mayan Lentsun tokokurssille, joka alkaa  - noh, huhtikuussa. Mayan kurssi on torstaisin 14.4. - 26.5. klo 19-20. Puuhailen myös shelteille omaa tokokurssia (-päivää) toukokuussa sunnuntaina 8.5.2011. Saa ilmoittautua minulle jo nyt :). Ja kouluttajana tietysti Leena Välimäki.

Jos et pääse viikolla oleville kursseille (täyttyvät tosi nopeasti ja tietysti vähän hankalampaa, jos asuu kauempana), niin kannattaa hyödyntää Lentsun tokopäivät/luennot:

Koulutukset 2011


8.2 TOKOLUENTO / LIIKKEIDEN OPETUS TEORIASSA klo 18-21
-Tule oppimaan uutta & kertaamaan vanhaa

5.3 TOKOLUENTO / VARMA KISAKOIRA klo 10-13
-Miten onnistua kisoissa, kisajännityksen hallinta, kisoihin valmistautuminen

8.4 TOKOLUENTO / TREENISUUNITELMA klo 18-21
-Onko treeneissäsi idea, treenaatko systemaattisen tavoitteellisesti, miten jaksottaa treenit toimiviksi

1.6.2011 TOKO-ILTA klo 18-22
-Liikekohtaista treenausta & häiriötreeniä

23-24.7.2011 TOKOVIIKONLOPPU
-Täsmäkoulutusta omien ongelmien kanssa, häiriötreeniä sekä mukavaa yhdessäoloa samanhenkisten ihmisten kanssa.

15.8 TOKO-ILTA klo 17-21
-Liikekohtaista treenausta & häiriötreeniä

17.9.2011 TOKOPÄIVÄ
-Täsmäkoulutusta omien ongelmien kanssa, häiriötreeniä sekä mukavaa yhdessäoloa samanhenkisten ihmisten kanssa.

Luennot 25 euroa /luento. Toko-ilta 40 euroa / koirakko. Tokopäivä 60 euroa / koirakko. Viikonloppu 100 euroa / koirakko (kuuntelu-oppilaat 30 euroa). Hinnat sis. alv.

Koulutukset & luennot Turussa.

Ilmoittautumiset & tiedustelut lentsu@netti.fi

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Lauantaitreenit

Mayan kanssa päästiin eilen pitkästä aikaa oman ryhmän tokotreeneihin. Aamulla kävin itse naapurihallilla katsomassa tokokoetta, mutta koirat olivat silloin kotona. Selkä ei valitettavasti ole kovasti tykännyt tästä pe, la x2 hallilla olemisesta, joten tänään jäin kotiin, kun Maya lähti Mirvan kanssa agitreeneihin hallille. On ainakin likalla ollut työntäyteinen viikonvaihe: pe aksaa, la tokoa, su aksaa.

Mutta takaisin la -treeneihin. Paikalla 4 ryhmäläistä. Lauantai-iltaisin kuin tuppaa olemaan välillä muutakin tekemistä :). Aloitettiin paikallaan istumisella - Maya pääsi Jatsin pariksi :). Lyhyt aika, piilossa. Maya istui hienosti. Sen jälkeen paikallamakuu ja mukaan enemmän koiria. Maya Pepsin ja Lyylin välissä. Olin päättänyt, että ensimmäisellä käskyllä mennään maahan tavalla tai toisella. Ja mentiin sitten sillä toisella tavalla. Nimittäin käskystä ei mennyt, joten vedin sitten heti namilla alas. Ja kävelin automaattisesti ajattelematta piiloon :). Sitten vasta muistin, että piti miettiä tätä piiloon menemistä, kun en ole ennen mennyt.. Kurkin sitten sieltä raosta ja hyvin Mayan makasi. Valppaana Pepsin ja Lyylin välissä, jotka molemmat makaavat pää maassa.

Ensimmäisellä treenikerralla otin ruutua alustalla pitkältä matkalta. Ensimmäisellä kerralla hyvin ruutuun ja käännös minua kohti top-käskyllä. Toisella kerralla vielä paremmin. Takaisin päin yksi suora luoksetulo - se vauhdikas ja hypähdyksellä sivulle. Pitäisiköhän siihen puuttua?

Toisella kerralla kävin sen avoimen luokan hypyn kimppuun. Vein Mayan pari kolme kertaa hyppyesteen toiselle puolelle istumaan ja kutsuin yli ja sivulle. Tämän jälkeen tein koko liikkeenä ja meni kyllä hyvin. Ei tässä tule mitään ongelmaa olemaan. Helposti myyty Mayalle. Sen jälkeen liikkeestä maahanmeno ja paluu taakse. Laitoin namin eteen jättäessäni Mayan liikkeestä eteen, palasin Mayan taakse, sivulle ja lähetin namille. OK. Toistona sama, mutta nyt käskin Mayan ensin perusasentoon ja siitä päästin namille. Koko liikkeenä ok. Tämä siis myös näyttää olevan ok.

Kolmannella kerralla Heli käskytti seuraamista, seuraaminen oli kyllä aika huonoa... kyllä kai se siinä sivulla oli, mutta vähän ajatukset muualla. Heli sanoi, että 3/4 pituinen takkini häiritsi Mayaa - näin varmaan häiritsikin, valitettavasti se ei varmaan selitä kaikkea. Pitää nyt seurauttaa taas lyhyempiä matkoja ja motivoida Mayaa + treenata ja palkata sivulle tuloa. Sitten kokeilin liikkeestä seisomista - siinä ei kestänyt, että lähdin taakse, joten nami taas käyttöön eteen. Jätin Mayan seisomaan ja totutin taas siihen, että liikun Mayan ympärillä ja sivulla - tätä tehtiin muutamia kertoja + vapautus ok-sanalla namille. Sitten tein liikkeenä ja kiersin Mayan taakse vähän kauempaa sivulta - ja lopulta päästiin siihen, että saatoin tehdä liikkeen ihan kokonaisena ja sivulta vapautus namille. Ja lopulta vapautus namille vasta, kun on ottanut perusasennon. Eiköhän tämäkin tulen treenaamisen kautta ihan kuntoon.

Lopuksi syötiin Mayan ykkösen kunniaksi omenakakkua! Kivat treenit ja Maya nukahti syliini autossa, kun ajeltiin kotia kohti...

lauantai 13. marraskuuta 2010

Maya 11 kuukautta

Taas on Mayalainen kuukautta vanhempi. Eilen Maya pääsi vähän trenaamaan agia Mirvan kanssa. Erilaisia leikkauksia harjoittelivat, joilla hienoja nimiä, joista minä en enää ymmärrä yhtään mitään :). Puomi on kanssa aika hieno. Ja keinulle se painoi täyttä häkää ihanan Pedigree koiranherkkuruuan perässä. Minä pidin puomista kiinni - ja sitten Mirva laski sen alas. Mayaa totutettiin samalla keinuvaan liikkeeseen. Hallille oli tullut myös pikku puomi ja pikku keinu. Aivan supersuloiset. Olisivat vaan Mayan kannalta saaneet tulla vielä aikaisemmin :). Mutta hyvä näin. Pikku keinua otettiin viimeiseksi ja sille Maya meni todella reippaasti, eikä ollut moksiskaan siitä, että keinu meni alas - no eihän se ollut kuin n. 10cm päässä maasta, mutta näin keinusta tulee varmaan hyvä, kun isolla keinulla ja pikku keinulla harjoitelaan yhtä aikaa.







Kotona olikin sitten ihana katsella onnellista ja väsynyttä agikoiran alkua. Tänään Maya pääsee vielä omiin tokotreeneihin... vaikka oma selkäni on nyt kyllä niin kipeä, että ilta kylmässä hallissa ei houkuta. Mutta pitäähän sitä treenikavereille viedä ykköstuloksesta omenapiirakkaa!