sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

CH & GIP Sueco Pluma

Claus valmistui lauantaina GIP:ksi eli siitä tuli grand international premior Turussa 27.3. Siihen tarvittiin 8 serttiä, joista ainakin yksi ulkomailta. Se meillä onneksi tuli Tallinnasta vuosi sitten. Kissapuolella kissasta voi tulla valio leikkaamattomana ja leikattuna (siis vaikka ensin kaikki tittelit leikkaamattomana - ja sitten voi aloittaa alusta kastraattina). Claus on valioitunut (CH) leikkaamattomana, sitten mamma kylläistyi yölaulamiseen ja laulut loppui pikku toimenpiteellä. Sitten Clausista tuli premior (kastraattivalio) - sitten Tallinnan kautta international premior ja nyt tosiaan GIP. Yhteensä näihin on tarvittu 3 + 3 +3 +8 serttiä. Tänään sitten saimme seuraavasta luokasta ensimmäisen sertin ja niitä tarvitsemme lisää vielä 10, jotta Clausista tulisi supreme premior. Niin ja yhdenTallinnan matkan lisää. Ainakin.

Claus ei kyllä tehnyt lauantaina serttinsä eteen mitään tai päinvastoin. Murisi ja sähisi pöydällä. Oli niin aurinkoinen häkkialueella, mutta annas olla, kun päästiin tuomarinpöydälle. Johan alkoi temppuilu. Kattituomarit vaan ovat tottuneita tähän, en silti olisi kirjoittanut arvosteluun "nice temperament". Mitähän Clausin olisi puolaisen sedän mielestä pitänyt tehdä, jotta arvostelussa olisi lukenut jotain muuta? Ei muuta kuin felifriendiä ostamaan, ja joko se auttoi, tai Claus vaan muuten päätti käyttäytyä paremmin, kun tänään vain vähän murisi. Olen tässä miettinyt, johtuuko se toisista kissoista, onko sillä väliä, onko kyseessä mies- vai naistuomari ok. Claus rakastaa harjaamista, mutta tämän jälkeen ei enää harjota kehän vierellä. Ja kopasta otetaan viime sekunneilla. Seuraava näyttely on onneksi  vasta 16.5.Tampereella (PIROK & erkkari). Ovat nämä sen verran raskaista, kun joutuu aamusta iltaan olemaan. Tänään kyllä päästiin kotin superaikaisin!

Iloinen yllätys oli, että saimme sunnuntaina Birmayhdistykseltä kauniin valmistumispokaalin. Pokaali oli minulla ennenkuin olin anomista edes ehtinyt ajatella. Hienoa palvelua!

Kotiin kun tultiin, niin Casper olikin sitten tappotuulella. Sillä on pää taas ihan naarmuilla, kun on haastanut Franklinin kanssa riitaa... nyt kun vain ne pari tyttöä juoksisivat äkkiä, niin Cassu pääsisi hommiin ja sitten nips-naps.

Perjantaina kylvyssä Clausin lisäksi kävi myös Curry. Coonista ei muuten märkänäkään tule pienempää. Ensi viikolla on Harveyn vuoro.

Sillä aikaa kun minä olen viettänyt kissaviikonloppua, niin Maya ja Miro kyläilivät. Maya oli ensi kertaa kylässä ilman mamma. Oli kuulemma la käyttäytynyt oikein kauniisti ja rauhallisesti, mutta sunnuntaina jo ollut vähän vilkkaampi :) Yöt koirat olivat kotona. Maylla oli varmasti hauskaa Siirin, Sannin ja Lunan kanssa. Ja positiivista varmaan on sekin, että neljästä automatkasta Maya oksensi vain yhdellä. Nyt on pentu ihan poikki ja nukkuu. Jospa huomenna sitten tehtäisiin vähän hommiakin.

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Koulutusvuorossa Harvey

Mayalla oli vapaa päivä. Tai no, mammalla oli vapaata :). Suoraan sanottuna ei tuo tauti ole oikein ohi vieläkään ja eilen oli tosi huono olo. Joten koirat saivat luut, joiden kanssa askarrella.

Silloin kun minulla ei vielä ollut kissoja, ajattelin, että kissat ovat ihania sylissä kehrääviä ja viihtyviä lämpöpattereita. No, maine coonin kohdalla unohdin asian äkkiä, kun se ei ihan syliin mahdu. Viereen toki sekin välillä tulee. Sitten kun otin birman selitti kasvattaja minulle kirkkain silmin, että tämä viihtyy tosi hyvin sylissä. Kiitti vaan Esa. Ei viihdy. Sitä pitää kyllä rapsuttaa ja harjata (Claus rakastaa harjaamista), mutta syliin on ihan turha yrittää ottaa. Birman arvolle se ei ole sitten tippaakaan sopivaa. Franklin saapui seuraavaksi. Juu, ei syliin, kiitos. Frankliniä saa kyllä rapsutella pöydällä, mutta muuten se viihtyy vähän kauempana omissa oloissaan. Casper sitten? Ei syliin, kiitos. Cassu makaa kyllä tiiviisti vieressä ja yöt viettää jaloissani (tai jalkojeni päällä) maaten, mutta syliin ei kollia kannata luulla saavansa.

Toivo on siis pantava Harveyyn.. Eilen päätin jälleen kerran, että nyt harjoitellaan sylissä oloa. Harveyhän painautuu syliin kuin ragdoll konsanaan, kun sen nostaa ruokapöydältä, mutta annas olla, kun yrittää ottaa pari askelta johonkin suuntaan. Paniikki! Pesu? Peto-Casper lähellä? Jotain muuta kamalaa tapahtuu? No, eilen kannoin sen ruokapöydältä sohvalle kanssani ja siinä se sitten makaa tyytyväisenä sohvan nurkassa mamman vieressä. Vaihe yksi saavutettu. Siitä sitten pistin peiton kissan päälle (Casper the Peto vaani sitä selvästi toisesta nojatuolista) ja rapsuttelin lisää. Harvey makasi tyytyväisenä selällään ja kehräsi. Se on ainut kissoistani, joka rakastaa sitä, kun rapsutellaan mahasta. Siitä sitten nostin puolet kissasta syliin ja jatkoin rapsuttelemista ja vähitellen hivutin koko kissan syliin. Rapsuttelemalla sain sen sitten jäämään syliin ainakin vartiksi! Jee! Ja kun se siitä kiipesi sohvan karmille ja minä menin pitkäkseni sohvalle, hyppäsi katti vielä syliin päälleni makaamaan. Ihminen tulee onnelliseksi pienistä asioista.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Energinen 14-viikkoinen pentu

Maya oli sitten niin täynnä energiaa, kun tulin kotiin, että pelkkä lenkki ei riittänyt mihinkään. Lenkilläkin se roikkui Mirossa kiinni ja murisi. Jokainen vastaantulija olisi pitänyt tervehtiä.

Joten ei muuta kuin treenaamaan. Aluksi otettiin kapulan nostoa naksulla. En voi kun ihmetellä tuota pentua. Hekun kanssa poljimme tässä varmaan pari vuotta paikoillaan. Sain sen koskemaan kapulaan, mutta en päässyt eteenpäin sitten millään. Mayalle tämä oli ehkä kolmas kerta, kun treenattiin tätä, ja nyt se jo itse tarjoaa kapulan nostoa. Ihan uskomatonta.

No, jotta kaikki ei olisi niin ruusuista, niin Maya unohti istumisen.. Otin sivulle tuloa, jossa Maya ei sitten vielä yhtään ymmärrä sitä, että kiepauttaisin se sivulle, joten tätä tehdään siis niin, että itse kierrän ympyrää ja Maya seuraa sivulle tai otetaan muutama askel ja Maya on sivulla. Mutta se istuminen siihen... onnistui se pari kertaa, mutta sitten se kadotti koko istumisen.. ei muuta kuin askel taaksepäin ja naksuttimen kanssa istumista treenaamaan. Oli aika takkuista, mutta kyllä siinäkin onnistuttiin. Taitaa pienen keskittymiskyky olla vielä vähän rajallista. Energiaa kyllä riittäisi. Vähän siinä treenattiin ensimmäisen kerran myös maahanmenoa, joka taas onnistui hyvin. Sitähän taas Maya ei vielä tiedä edes tehneensä. Käskysana otetaan käyttöön sitten myöhemmin.

Loppuillan Maya onkin leikkinyt Clausin kanssa. En olisi uskonut, että birma jaksaa leikkiä pennun kanssa nin paljon. Niillä on tosi hauskaa. Maya leikkii kyllä yksinäänkin - selkeästi se tarvitsee jo vähemmän unta ja enemmän tekemistä.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Hiljaiseloa

Viimeiset 4 päivää ovat menneet rauhallisesti.. minä onnistuin saamaan noroviruksen ja täytyy kyllä sanoa, että sitä ilman olisin hyvin tullut toimeen. Koirat ovat siis saaneet tulla toimeen minimiulkoilutuksella (kiitos takapihasta) ja aktivoinnilla. Ilmankos Maya keksi, että olohuoneen tapetit kaipaisivat uusimista :) Oikeassahan se on, mutta ihan vielä ei ole sen aika.

Pari päivää meni täysin pimennossa tästä maailmasta, mutta nyt sentään alkaa tunnelin päässä näkyä valoa. Marja kävi eilen onneksi Lilli-pennun kanssa meillä, niin kakarat saivat leikkiä. Hauskaa niillä olikin! Ehdottomasti mukavinta oli sohvapaini. Tytöt harjoittelivat myös pöydällä mittaamista. Marja mittasi Mayan ensi kertaa ja sai siitä 25cm. Maya sai Marjalta tuliaisiksi Cruftsista myös hienon vaaleanpunaisen( tietenkin) pannan ja taluttimen. Oikeat "pyhävaatteet"!



Tänään ollaan lepäilty edelleen ja noudettu tennispalloa. Eilen kävin bussi/taksiyhdistelmällä kaupassa hakemassa uuden kahvinkeittimen (kiitos Satu) ja mahataudin jälkeistä murkinaa ja kun tulin kotiin, oli vaan Miro vastassa. Sain huudella Mayaa oikein pitkään ennen kuin se kömpi jostain. Eli Maya luuli mamman lähteneen töihin. Loistavaa.

Nyt vielä 4 päivää puurtamista ja sitten meillä on pääsiäisloma (ja kissanäyttely).

PS) Kissoja sanotaan älykkäiksi... No, meidän perheessä yritetään kyllä päivittäin kumota tuo. Tiedättekö sellaisen kumisen, kynityn koiranlelukanan? Meillä on sellainen miniatyyriversio siitä, jonka annoin tänään Mayalle leluksi. Äsken Casper aivan innoissaan leikki sillä, tassulla heitteli, maisteli, kantoi, jopa piippasi sitä. Liekö sitten ollut toiveajattelua vai mitä? Mutta äärimmäisen huvittavaa se kyllä oli.

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Eka kerta

Mayan elämässä riittää "ekoja kertoja". Tänään matkustettiin ensimmäistä kertaa bussilla. Ensin vähän jännitti ja täristiin, mutta sitten rentouduttiin. Matka ei onneksi ollut pitkä. Eikä muuten oksennettu!

Bussilla matkustettiin ensimmäisen kerran eläinlääkäriin. Ja punnittiin Maya ensimmäisen kerran "kotona". Maya on nyt pari päivää yli 13 viikkoa ja painaa 3,5kg. Sitten tavattiin mukava eläinlääkäritäti, joka antoi Mayalle ensimmäiset rokotukset. Mayalle tehtiin myös "terveystarkastus": normaali purenta, ei napatyrää, ei häntämutkaa, sydän- ja hengitysäänet normaalit. Maya oli tosi reipas ja selkeästi sitä mieltä, että kaikki eläinlääkäriasemalla olivat töissä vain sitä varten, että saisivat rapsuttaa Mayaa. Saatiinpa vielä kotiin viemiseksi pennun tervetuliaispakkaus: 1 kg Hillsin penturuokaa, säilyketölkki ja ohjekirjoja.

Mayan elämän toinen bussimatka sujui jo tärisemättä. Eikä taaskaan oksennettu :) Bussissahan tuon on opittavakin matkustamaan, sitten kun Kupittaan koirakoulut alkavat.

Kotona Maya sitten saikin ihan täyden hepulin ja juoksi ympäri kämppää. Nyt Mayalla on työn alla matto. Siis lähinnä kai sen tuho.

Noutonaksuttelua

Jatkettiin eilen treenejä, kun tuntui tytöllä olevan niin paljon virtaa, että ihan pelkkä lenkki Miron kanssa ei tuntunut missään. Naksulla ja namilla treenattiin...ensin Mayn piti koskea kapulaan, naks. Aika äkkiä tajusi tämän. Selkeästi kyllä väsyttää sitä, sillä meni jopa makaamaan välillä. Hyvin se kuonon kanssa tökkäisee jo kapulaa, melkein ottaa jo suuhunkin, joten edistymisnopeus sheltin kanssa on vähän nopeampi kuin kleinin... Seuraavaksi sitten harjoiteltiin pitoa - näitä kumpaakin vielä ilman käskysanaa. Hyvin ja innokkaasti Maya ottaa kapulan suuhun, naks. Tätä muutama kerta, ja sitten olikin treenit tehty. Tällä kertaa ei siis heitelty yhtään. Lelua toki noudetiin, kun leikittiin illalla.

Taidan olla turhaan huolissani siitä, että Miro syö edelleen Mayan ruuat. Väsäsin niille nimittäin sellaisen, riisi, kaura, hirssi, jauheliha -mössön ja kun se oli jähtynyt, annoin molemmille. Miro tietysti söi omansa alta aikayksikön... ja Maya jäi syömään omaansa sivistyneemmin. Minä menin sohvalle ja vähän ajan päästä kuulin aivan hirveää huutoa keittiöstä. Ponkaisin pystyyn ja olin valmiina kiljumaan Miron pois tytön ruokakepulta. Vaan eipä ollut Miro siellä - Miro seisoi nolon näköisenä keittiön oviaukossa ja Maya söi ruokaansa tyytyväisenä omalla kupillaan. Tyttö oli siis aivan itse hoitanut homman. Kyllä siitä kasvaa ihan oikea shelttinarttu.

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Tokokisoja ja lenkkeilyä

Lauantaina Maya pääsi jälleen TSAUn hallille - tällä kertaa tokokisoihin kannustamaan Doomia. Matkapahoinvointi vaivaa edelleen.. toivottavasti tottuu autossa matkustamiseen joskus. Hallilla Maya oli taas oma reipas itsensä ja yritti tervehtiä kaikkia. Onneksi paikalla oli pari kilttiä koiraa, joita voi päästää morjestamaan. Minä kun en halua Mayalle mitään epämiellyttäviä kokemuksia (Curry riittää). Ihana tolleripoika ihastui Mayaan yhtä paljon kuin Maya siihen. Ja noutajilla on Mayasta tosi ihanat korvat, kun niihin voi tunkea kuononsa.

Hallissa Maya käyttäytyy tosi hyvin ja reippaasti - menee sisään ja ulos pelkäämättä. Ihmisiä moikattiin kanssa ahkerasti. Tutustuttiinpa jopa oikeaan tuomarisetään :) Joka kyllä väitti minulle, että Mayasta kasvaa ihan tavallinen sheltti vaan. Höh. Maya on prinsessa.
Sisällä hallissa treenattiin vähän sivulle tuloa, istumista - siitä ylösnousua. Maya kyllä keskittyy ihan kivasti - silloin ei edes vieraat ihmiset kiinnosta. Ja mikä tärkeintä - saavutin jälleen tavoitteeni: Maya nukkui kisoissa.

Löysipä tuo ulkoa myös lumihankeen peittyneen keinun, joka ei siis liikkunut mihinkään, vaan oli hautautunut lumen alle. Ei muuta kuin kiipeämään sille. Utelias pentu. Vahinko vaan, että agility ei kyllä ole suunnitelmissa - ellei sitten jostain löydy innokasta ohjaajaa Mayalle, joka olisi valmis myös treenaamaan sen kanssa. Minä en agilityä pysty itse harrastamaan enää, joten toko on meidän yhteinen laji.

Kotona Maya pääsikin sitten ensimmäiseen kylpyynsä. Oli sen verran oksennuksessa, että ei muu auttanut. Mutta ei tuo ollut pesusta moksiskaan. Istui nätisti pestävänä. Toista on kissan ensimmäinen pesu. Tai toinen. Tai kolmas. No, Maya oli jo aamulla kastellut koko päänsä, kun tuli suihkuun kanssani metsästämään tippuvia pisaroita. Ei tämä tyttö ainakaan vettä pelkää. Päivällä meillä kävi taas vieraita - Mayan mielestä niin kivaa!

Sunnuntaina oli koko perheen ulkoilupäivä. Piti olla kaunista ja aurinkoista - aamulenkillä oli kyllä lähinnä pilvistä ja tuulista. Mutta lähdetiin kumminkin pellolle rämpimään ja kuvailemaan. Maya jaksaa jo tosi hyvin peltolenkin ja rakastaa eri toten kinoksissa kiipeilyä. Aamulenkin jälkeen lepäiltiin vähän kotona ja käytiin takapihalla. Nyt ulkoiluun osallistui myös karvaton Casper, joka yhtäkkiä oli keskellä lumikinoksia. Aika kiire sillä oli kyllä sisälle akvaariolampun päälle.





Sisällä päätin sitten tehdä Mayan kanssa pienet naksuttelutreenit. Ensin vain muistuteltiin vähän periaatteita, sitten otettiin katsekontaktia, minkä Maya mielestäni tajusi jo tosi hyvin. Sitten treenattiin noutoa Sandran pikku kapulan kanssa. Ensin heitin sitä ja Maya toi.. ja sen jälkeen otettiin naksulla pitoa ja nostamista. Ei yhtään hullummin. Maya tarjosi kapulan nostoa ensimmäisissä treeneissään paremmin kuin Heku vuosien jälkeen.

Aurinko sitten ilmeistyi iltapäivällä pilvien takaa ja oli pakko lähteä uudelleen kameran kanssa reissuun. Sain jostain kuningasajatuksen, että menen takametsään kuvaamaan, kun aurinko paistoi sinne niin kauniisti. Viimeksi kun kävin takametsässä, lunta ei ollut ihan yhtä paljon.. Joten kiipesin, upposin, konttasin, luisuin, upposin taas. Kun sitten pääsin mäen harjalle, totesin, että ei tule mitään. En pysty liikkumaan metriäkään mihinkään suuntaan. Koirilla ei ollut hätään, lumi kyllä kantoi ne, mutta minua ei (kas kummaa). Joten liuin, rämmin, upposin ja konttasin takaisin tielle. Mahtoi olla naapureilla hauskaa, jos ne seurasi minua.

Siitä sitten vaan kävelemään toiseen metsään, jossa polkuja - ja sieltä uudelleen pellolle. Tällä kertaa oli mukana myös joukko frisbee-kiekkoilijoita, joten teimme pikaisen lenkin pellolla kiekkoja vältellen. Mayalla ja Mirolla oli joka tapauksessa hauskaa. Ihan oli koirat loppu, kun kotiin päästiin, joten loppuilta meni rauhallisesti televisiota katsellessa. Maya nukkui välillä suloisesti sylissäni.

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Hei me naksutellaan

Tänään Mayan kanssa ensimmäiset naksuttelutreenit. Aloitettiin ehdollistamalla naksuun, minkä käsitti tosi nopeaan ja sitten kokeiltiin katsekontaktin harjoittelua. Sitä se tarjoaa tosi hyvin. Kyllä tästä vielä hyvä tulee. Miron mielestä oli tosi tylsää, kun ei saanut tehdä mitään.... pitää keksiä sille vielä jotain hauskaa.

Maya 12 viikkoa

Eilen Maya täytti 12 viikkoa! Tyttönen on nyt asustanut kotona 4 viikkoa ja tosi hyvin kotiutunut. Lauantaina lenkkeilimme pellolla pitkään (minun ja Mayan mittapuun mukaan, ei ehkä Miron). Oli aivan ihana ilma, otin kuvia ja leikittiin lumileikkejä. Maya painelee sisukkaasti Miron perässä - minä väärän reittivalinnan takia, istuin kyllä takapuolellani lumihangessa välillä..  Ei ehkä kaikkein järkevintä, kun niskat ovat olleet koko viikonlopun niin jumissa, ettei päätä saa käännettyä kunnolla mihinkään.

Kotona ollaan leikitty takapihalla ja harjoiteltu noutoa. Maya harjoittelee metallinoutoa ihan itse kantamalla kissojen ruokapurkkeja. Hyvä, hyvä. Peltolenkin jälkee pieni oli aivan loppu ja muutaman väsymyshepulin jälkeen nukkuikin kiltisti.

Sunnuntaina Miro sai jäädä kotiin, kun minä ja Maya lähdimme piirin majalle tekemään juttua shelttien jalostustarkastuksesta. Kovasti tyttönen herätti huomiota reippaudellaan. Rohkeasti se meni tervehtimään niin ihmiset kuin koiratkin. Kaiken lisäksi ollaan 4 viikon aikana päästy siihen pisteeseen, että Mayaa uskaltaa hyvin pitää vapaana - se tulee kun kutsutaan. No, luoksetulokäskynä on Maya tule - lisäksi se maaginen sana = nami. Ja toinen iloitsemisen arvoinen asia on se, että Maya myös nukkui tyytyväisenä häkissä jalostustarkastuksessa, kun väsähti riehuttuaan. Metallihäkkiin otettiin kosketusta, kun Maya pääsi päivähoitoon Paavon häkkiin. No, taidettiin siinäkin vähän harjoitella metallin ottoa suuhun :)


Kun päästiin vihdoin kotiin, oli Maya ihan poikki ja lysähti nukkumaan tyytyväisenä. Iltalenkille sen siitä jaloistani seuraavaksi herätin. Sitten Maya yrittikin saada kissoja leikkimään. Claus tuntuu otollisimmalta kohteelta - se melkein jopa leikkii. Pikkuisen on kommunikaatio-ongelmia, kun Claus huitaisee tassulla, se ei tarkoita, että leikitään... Huvittavan näköistä oli kyllä se, kun Claus huitais Mayaa tassulla - niin Maya huitaisi takaisin... Clasu on onneksi tosi kiltti, eikä sillä ole kynsiä mukana.

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Treeniä, treeniä

Maya on ollut täynnä energiaa, kun tulin kotiin. Ei kyllä pystikset olleet noin villejä pentuna ja Miron pentuajasta on niin kauan, etten muista enää, millainen Miro oli. Tai no, muistan, ettei se ollut noin villi :) Pennulle piti siis järjestää ohjelmaa..

Ensin käytiin kunnon lenkillä, josta tulikin sitten ohitustreenit. Jostain kumman syystä tänne Huhkolaan ovat kertyneet kaikki ohitusongelmaiset koirat - tai -ihmiset. Miro inhoaa nykyään kaikki pysähtyviä (maahan lakoavia, istuvia tms) koiria, koska poikkeuksetta ne hyökkäävät kohti juuri, kun olet päässyt kohdalle - ja yleensä luulet, että ohituksesta selvittiin kunnialla. Olen siihen loppuun kyllästynyt. On kyseessä sitten iso tai pieni (yleensä aina yksi koira), niin ne hyökkäävät sieltä kohti - hyvin tai huonoin aikein, sama se. Jos kyse olisikin siitä, että niitä koulutetaan ja omistaja pitäisi rekkua istumassa ja huolehtisi siitä, että se EI hyökkää sieltä, kaikki olisi hyvin. Mutta nämä maahan lakoavat yksilöt vaan kerta kaikkiaan eivät ole minkäänlaisessa hallinnassa ja omistajilla ei ole niihin minkään näköistä valtaa. On kyse paikallaan jämähtävästä chihusta, westiestä tai labbiksesta. Miron oletusarvo on siis, että sieltä se taas tulee päälle.... ja minun myös. Olen niin kyllästynyt siihen, että minä saan aina olla se, joka ohittaa. Niinpä minulla on projekti. Pysähdyn myös ja odotan vaikka tappiin, että se toinen liikkuu myös. Nyt kun minulla on lenkillä mukana myös Maya, en halua hyökkääviä koiria päällemme.

Niinpä tänään sitten vastaan tuli nuori labbis, joka nähdessään meidät lakosi maahan. Mikäs siinä, seisotaan sitten. Hetken päästä koira nousi ylös ja ulkoiluttaja sai sen liikkeelle. Ja me lähdimme liikkeelle,kunnes se pysähtyi taas. Niin minäkin. Sitten mies huusikin minulle, että sinä voit tulla... juu, en. Vastasin hänelle, että en tule, koska koirani inhoaa kohdalla päälle hyökkääviä koiria (tämä labbis on tehnyt niin ennenkin) ja tämä tilanne menee kaikin puolin joustavammin, jos molemmat LIIKKUVAT. Mies lähti sitten liikkeelle, mutta sanoi, kun tämä on vielä niin nuori ja leikkisä (toki onkin - tosin aikuisen kokoinen jo, varmaan siinä 8kk-12kk). Jep, jep. Minun pentuni on 11 viikkoa ja se osaa ohittaa.... arghh.

Kotona on Maya sitten treenannut sivulle tuloa, noutoa ja kaukoja (istu - seiso). Maya on tosi ahne, joten ruuan kanssa treenataan sivulle tuloa ja kaukoja. Noutoa harjoitellaan leikkien - se rakastaa lelun hakemista ja retuuttamista.


Maya on pari päivää taas yrittänyt saada katteja leikkimään. Sen suosikki on Claus-birma. Aamulla Clasu ja Maya selkeästi yrittivät leikkiä yhdessä, mutta Miro-poliisi tuli väliin. Currya Maya onneksi osaa varoa - Curryn kanssa kun ei leikitä....

Piirroksia

Minäkin olen aktivoitunut eli uusia piirroksia on taas tehty urakalla. Uudet vesiliukoiset puuvärit hieman tuottavat yllätyksiä, mutta kyllä se tästä. Piirtäminen on taas pitkästä aikaa kivaa!

Uusia kuvia täällä (valokuvat tosi huonoja): http://picasaweb.google.fi/sirsaari/UusiaPiirroksia#

Aktiiviviikonloppu

Maya oppi taas hirveästi uusia asioita viikonloppuna. Lauantaina oltiin kotona ja leikittiin lähinnä takapihalla - sitten kun se oli suunnilleen vaaratonta. Aamulla nimittäin tippui suurin osa lumesta katolta - tai siis meidän omalta ja naapureiden katolta. Aikamoisia jämähdyksiä, mutta Maya ei ollut moksiskaan. Katit hävisivät makuuhuoneeseen, niistä se ei ollut kivaa. Tai no - päiväunillehan ne normaalistikin painelevat.

Mayan kanssa treenailtiin myös noutoa - edelleenkään Mayalla ei kyllä ole aavistustakaan, että jotain treenataan. Sehän vain leikkii. Tuo minulle lelun takaisin tosi hyvin - suurimmaksi osaksi jopa käteen! Ja shelttipentu on 11 viikkoa vanha. Ihan pakko oli sitten kokeilla Sandran vanhalla pikku noutokapulalla - ja palautuihin sekin. Ei ehkä ihan kokonaan kantamalla vaan osaksi vierittämällä, mutta kuitenkin. Ja suuhun otti kapulan tosi hyvin. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.

Maya teki myös itse takapihalta löydön. Lumi tiputti pari kipsilintua lampun päältä, jotka olin unohtanut ulos.. Maya kaivoi yhden niistä lumesta ja kantoi sitä autuaan onnellisena pihalla.

Rita kävi kylässä ja Maya pääsi taas rapsuteltavaksi ja leikitettäväksi. Kiva nähdä pitkästä aikaa!

Sunnuntaina Eva haki meidät käymään TSAUn kisoissa. Maya ei oikein vielä kestä mutkaista tietä ja oksensi mennen tullen. Muuten kyllä autoilee hyvin. Huono olo vaan vielä yllättää.

Reippaasti tuo liikkui remmissä yksinkin ja oli hallissa tosi reipas, ja sai runsaasti ihailua osakseen. Edelleen suurin osa ihmisistä on sitä mieltä, että sheltit ovat arkoja ja pelokkaita. Itse olen kyllä suuremmaksi osaksi tavannut rohkeita ja reippaita shelttejä, mutta tuo käsitys on kyllä lujassa. Mayaa ei onneksi pelottaneet äänet, ei haukunta, eikä vieraat koirat. Muutamaa päästiin oikein haistelemaankin. Ja ihanat ihmiset syöttivät Mayalle nameja - joten sekin on nyt opittu. Agihallit on täynnä namitaskuja. Kaiken kaikkiaan ensimmäinen hallikäynti oli aivan superhieno. Kyllä minulla on reipas tyttö!!

Kotona riehuttiin vielä vähän ja sitten olikin pieni melko väsynyt ja nukkui siihen asti, kun oli aika lähteä iltalenkille.