Jatkettiin eilen treenejä, kun tuntui tytöllä olevan niin paljon virtaa, että ihan pelkkä lenkki Miron kanssa ei tuntunut missään. Naksulla ja namilla treenattiin...ensin Mayn piti koskea kapulaan, naks. Aika äkkiä tajusi tämän. Selkeästi kyllä väsyttää sitä, sillä meni jopa makaamaan välillä. Hyvin se kuonon kanssa tökkäisee jo kapulaa, melkein ottaa jo suuhunkin, joten edistymisnopeus sheltin kanssa on vähän nopeampi kuin kleinin... Seuraavaksi sitten harjoiteltiin pitoa - näitä kumpaakin vielä ilman käskysanaa. Hyvin ja innokkaasti Maya ottaa kapulan suuhun, naks. Tätä muutama kerta, ja sitten olikin treenit tehty. Tällä kertaa ei siis heitelty yhtään. Lelua toki noudetiin, kun leikittiin illalla.
Taidan olla turhaan huolissani siitä, että Miro syö edelleen Mayan ruuat. Väsäsin niille nimittäin sellaisen, riisi, kaura, hirssi, jauheliha -mössön ja kun se oli jähtynyt, annoin molemmille. Miro tietysti söi omansa alta aikayksikön... ja Maya jäi syömään omaansa sivistyneemmin. Minä menin sohvalle ja vähän ajan päästä kuulin aivan hirveää huutoa keittiöstä. Ponkaisin pystyyn ja olin valmiina kiljumaan Miron pois tytön ruokakepulta. Vaan eipä ollut Miro siellä - Miro seisoi nolon näköisenä keittiön oviaukossa ja Maya söi ruokaansa tyytyväisenä omalla kupillaan. Tyttö oli siis aivan itse hoitanut homman. Kyllä siitä kasvaa ihan oikea shelttinarttu.
herttainen kuva isoveikka ja pikkusisko :)
VastaaPoista