Tokokisoja ja lenkkeilyä

Lauantaina Maya pääsi jälleen TSAUn hallille - tällä kertaa tokokisoihin kannustamaan Doomia. Matkapahoinvointi vaivaa edelleen.. toivottavasti tottuu autossa matkustamiseen joskus. Hallilla Maya oli taas oma reipas itsensä ja yritti tervehtiä kaikkia. Onneksi paikalla oli pari kilttiä koiraa, joita voi päästää morjestamaan. Minä kun en halua Mayalle mitään epämiellyttäviä kokemuksia (Curry riittää). Ihana tolleripoika ihastui Mayaan yhtä paljon kuin Maya siihen. Ja noutajilla on Mayasta tosi ihanat korvat, kun niihin voi tunkea kuononsa.

Hallissa Maya käyttäytyy tosi hyvin ja reippaasti - menee sisään ja ulos pelkäämättä. Ihmisiä moikattiin kanssa ahkerasti. Tutustuttiinpa jopa oikeaan tuomarisetään :) Joka kyllä väitti minulle, että Mayasta kasvaa ihan tavallinen sheltti vaan. Höh. Maya on prinsessa.

Sisällä hallissa treenattiin vähän sivulle tuloa, istumista - siitä ylösnousua. Maya kyllä keskittyy ihan kivasti - silloin ei edes vieraat ihmiset kiinnosta. Ja mikä tärkeintä - saavutin jälleen tavoitteeni: Maya nukkui kisoissa.

Löysipä tuo ulkoa myös lumihankeen peittyneen keinun, joka ei siis liikkunut mihinkään, vaan oli hautautunut lumen alle. Ei muuta kuin kiipeämään sille. Utelias pentu. Vahinko vaan, että agility ei kyllä ole suunnitelmissa - ellei sitten jostain löydy innokasta ohjaajaa Mayalle, joka olisi valmis myös treenaamaan sen kanssa. Minä en agilityä pysty itse harrastamaan enää, joten toko on meidän yhteinen laji.

Kotona Maya pääsikin sitten ensimmäiseen kylpyynsä. Oli sen verran oksennuksessa, että ei muu auttanut. Mutta ei tuo ollut pesusta moksiskaan. Istui nätisti pestävänä. Toista on kissan ensimmäinen pesu. Tai toinen. Tai kolmas. No, Maya oli jo aamulla kastellut koko päänsä, kun tuli suihkuun kanssani metsästämään tippuvia pisaroita. Ei tämä tyttö ainakaan vettä pelkää. Päivällä meillä kävi taas vieraita - Mayan mielestä niin kivaa!

Sunnuntaina oli koko perheen ulkoilupäivä. Piti olla kaunista ja aurinkoista - aamulenkillä oli kyllä lähinnä pilvistä ja tuulista. Mutta lähdetiin kumminkin pellolle rämpimään ja kuvailemaan. Maya jaksaa jo tosi hyvin peltolenkin ja rakastaa eri toten kinoksissa kiipeilyä. Aamulenkin jälkeen lepäiltiin vähän kotona ja käytiin takapihalla. Nyt ulkoiluun osallistui myös karvaton Casper, joka yhtäkkiä oli keskellä lumikinoksia. Aika kiire sillä oli kyllä sisälle akvaariolampun päälle.

Sisällä päätin sitten tehdä Mayan kanssa pienet naksuttelutreenit. Ensin vain muistuteltiin vähän periaatteita, sitten otettiin katsekontaktia, minkä Maya mielestäni tajusi jo tosi hyvin. Sitten treenattiin noutoa Sandran pikku kapulan kanssa. Ensin heitin sitä ja Maya toi.. ja sen jälkeen otettiin naksulla pitoa ja nostamista. Ei yhtään hullummin. Maya tarjosi kapulan nostoa ensimmäisissä treeneissään paremmin kuin Heku vuosien jälkeen.

Aurinko sitten ilmeistyi iltapäivällä pilvien takaa ja oli pakko lähteä uudelleen kameran kanssa reissuun. Sain jostain kuningasajatuksen, että menen takametsään kuvaamaan, kun aurinko paistoi sinne niin kauniisti. Viimeksi kun kävin takametsässä, lunta ei ollut ihan yhtä paljon.. Joten kiipesin, upposin, konttasin, luisuin, upposin taas. Kun sitten pääsin mäen harjalle, totesin, että ei tule mitään. En pysty liikkumaan metriäkään mihinkään suuntaan. Koirilla ei ollut hätään, lumi kyllä kantoi ne, mutta minua ei (kas kummaa). Joten liuin, rämmin, upposin ja konttasin takaisin tielle. Mahtoi olla naapureilla hauskaa, jos ne seurasi minua.

Siitä sitten vaan kävelemään toiseen metsään, jossa polkuja - ja sieltä uudelleen pellolle. Tällä kertaa oli mukana myös joukko frisbee-kiekkoilijoita, joten teimme pikaisen lenkin pellolla kiekkoja vältellen. Mayalla ja Mirolla oli joka tapauksessa hauskaa. Ihan oli koirat loppu, kun kotiin päästiin, joten loppuilta meni rauhallisesti televisiota katsellessa. Maya nukkui välillä suloisesti sylissäni.