maanantai 31. toukokuuta 2010

Viikonloppu

Meillä oli mukava "vapaa" viikonvaihde. Perjantaina käytiin puutarhassa Päivin ja Tepon kanssa ja siitä sitten Katariinanlaaksoon lenkille shelttityttöjen kanssa. Oli ihana, aurinkoinen ilma ja mukavaa lenkkeillä vanhoissa kotimaisemissa. Miro oli ihan mahdoton, kun sillä oli 4 tyttöä matkassa. Mayalla oli hauskaa juosta shelttityttöjen kanssa. Miro ja Sanni pääsivät vielä kastamaan tassunsakin mereen - toki olisivat menneet pidemmälläkin, mutta kun ei päästetty.

Lauantaina pidimme treeniryhmän treenit tuntia aikaisemmin kuin tavallisesti ja Kupittaalla. Melkein jäin kotiin, mutta sitten pakkasin koppaan kameran ja nappasin Miron ja Mayan mukaan. Bussimatka meni ok, vaikka oli tavaraa ja kaksi koiraa. Vesisateessa sitten treenattiin jälleen kerran. Miro otti aluksi ruutua, jossa palkaksi ei sitten kelvannut lelu, vaan piti laittaa alusta. Muutoin otettiin häiriötreenit eli kaikki treenasivat samaan aikaan "omia juttujaan" nurmikolla. Miro keskittyy silloin tosi hyvin - oikeastaan jopa paremmin. Idari meni ok, tosin lyhyemmillä matkoilla, loistava luoksetulo ja seuraaminenkin suhteellisen ok, mitä nyt edistää - ja perusasento vähän sinne päin. Mutta intoa on ainakin ja se on pääasia Miron kohdalla. Kaukoissa vähän liikkui, mutta teki kaikki asennot. Maya sai treenata vähän omia juttujaan myös - sivulle tuloa, katsekontaktia sivulta, luoksetuloa lyhyeltä välimatkalta ja vähän noutoakin. Kerran se kyllä kirmasi myös Voiton perään, kun Voitto otti luoksetuloa. Lopuksi mentiin Voiton ja Toton kanssa lenkille - ja Maya juoksi Voiton kanssa pitkin Kupittaata. Toto oli ennemminkin ihastunut Voittoon :).

Sunnuntaina tehtiin puutarhatöitä ja päivällä Tanja tuli hieromaan Miron. Kuten olin epäillytkin (ei vaadi kummoistakaan silmää, jotta näkee, että Miro ei liikuta selkäänsä ollenkaan liikkeessä), Miro oli ihan jumissa. Siitä huolimatta, että Maya häiriköi hierontaa parhaansa mukaan, sai Tanja sen aika kivaan kuntoon ja ero on havaittavissa liikkeessä ihan heti. Loppupäivä otettiinkin sitten rauhallisesti.

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Keskiviikon tokot

Mirva soitti, kun olin tullut töistä kotiin, että hakisi neidin agitreeneihin. Sehän sopii. Maya kävi jo ylikierroksilla kotona, vinkui ja hyppäsi vasten eteisen ovea. Neitokaisella on siis selkeä luulo siitä, että se on hän, joka päättää, koska ulkoillaan. Turha luulo. Maya sai siis odottaa, kunnen mentiin ulos hetkeksi treenaamaan ennen kuin Mirva tulisi hakemaan.

Rohkaistuneena kurssin treeneistä, päätin kokeilla tunnaria laudalla Mayalle. Kuten kurssilla neuvottiin, hieroin käsiäni yhteen, käyttämätön tunnari käteen ja vein sen hajustettuna omalla hajullani laudalle. Näytin Mayalle, mitä hajua pitää hakea ja tytön kanssa laudalle. Maya haisteli hyvin ja merkkasi heti oman ottamalla sen suuhun. Pari toistoa, joissa hieman epäröi (seisoi keskellä lautaa), mutta toki merkkasi oman viimein hyvin. Sen jälkeen päätin, että kyllä tyttönen saa nyt luvan antaa tuon tunnarikapulan minulle käteen. Ja kyllä se antoikin. Peräti 5 kertaa. Palkaksi nakkia. Ilmeisesti pitää vaan vaatia enemmän. Tästä jatketaan.  Miron kanssa vielä pari tunnaria laudalla - tosi kauniisti haisteli ja toi oman.

Sitten Mirva tulikin hakemaan Mayaa ja minä ja Miro lähdimme piirin eteen treenaamaan. Häiriöksi olimme jälleen saaneet muutaman kuntolaitteen käyttäjän ja frisbee -heittelijän. Hyvä niin. Alkuksi seuraamista, joka sujui hienosti. Miron seurasi hyvässä paikassa ja piti hyvin kontaktia. Itselleni tuottavat juoksun suunnanvaihdot hankaluuksia, en voi siitä koiraa syyttää. Mutta muuten sujui kyllä kivasti. Olin tietysti unohtanut niin alustan kuin pallonkin (yksi löytyi kyllä lopussa) kotiin, joten piti sitten ottaa tyhjää ruutua. Otin aika pitkän matkan, koska pitkä se voi olla kokeessakin. Merkille nyt aika kivasti, tosin Miron on päättänyt paikan, mihin pysähtyy aina, annan minä sitten käskyn ihan missä tahansa (treenatiin lopuksi kartion kiertämistä). Aika hitaasti menee nyt merkille - mutta en voi uskoa, että tekisin niin kokeessa. Tai ainakaan siihen ei voi tuudittautua. Ruutuun vauhdilla ja yli.. ihan vähän, mutta yli kummikin. Seuraavalla vasemmasta laidasta sisälle, mutta ruutuun hyvin. Ja sitä seuraavalla sitten hienosti sisään ja seisomaan. Siitä maahan ja loppuosa hyvin.

Seuraavaksi luoksetulo. Ensimmäisen kerran nousi istumaan (onneksi Tanja tulee hieromaan su), sen jälkeen ok. Pysäytykset nyt käsimerkillä + käskyllä ja molemmat hienot! Hyvä Mirre. Idari vuorossa sitten - tosin ei ihan oikealla välimatkoilla. Kaikki asennot ok. Tosin en usko, että kokeessa tekee niin - siinä ilmeisesti oma käskyttämiseni on erilaista kuin treeneissä. Loppuun yksi suora luoksetulo, koska pientä ennakointia on ilmassa.

Kaukot sujuivat melkoisen hyvin. Ei liikkunut paljon ja vaihtoi kaikki asennot. Hyvä. Meinasin jo lopettaa, mutta muistin sitten ohjatun. Tässä kyllä tarvitsisin apuohjaajan.. merkille suorastaan lönkytteli - eikä kyllä olisi halunnut mennä ollenkaan. Tällä välin paikalle oli tullut yksi koira ja muutama ihminen, jotka seisoivat lähellä kapulaa ja Miro otti häiriötä näistä. Tosin eihän se merkille haluaisi mennä muutenkaan, vaan hakemaan heti sen kapulan. Sain kuitenkin joten kuten merkin onnistumaan ja lähetin kapulalle. Heti löytyi vauhtia. Toisto kerran ja sitten lopetin. Tämä ei kyllä nyt suju hyvin.... Sitten löysin sen pallonkin ja otin muutaman merkin kierron saadakseni siihen vähän vauhtia. Ikävä kyllä - Miron on tosi vaikeaa tehdä tätä ilman haukkumista.

Lopuksi vielä muutaman sivulta maahanmeno - ja kuljin Miron ympäri, palasin sivulle, lähdin taas liikkeelle. Mirolla kun on taipumus ennakoida istumista. Kun tämän sain onnistumaan, palkkasin pallolla ja vapautin Mirren. Mentiin yhdessä vielä lenkille ja tultiin sitten kotiin paistamaan lihapullia ja odottamaan Mayaa kotiin.

Kupittaan häiriöissä

Tiistaina oli sen verran hyvä ilma, että piti lähteä Kupittaalle shelttikerhon näyttelytreeneihin Mayan kanssa. Bussimatkat sujuu jo tosi loistavasti, Maya ei voi yhtään pahoin ja on muutenkin levollinen. Mentiin taas ajoissa paikalle, koska tarkoitus oli ensin alkuun treenata myös vähän muuta. Paikalla olikin melkoinen kaaos, kun Kupittaan urheiluhallissa taisi olla joku lasten kevätjuhla tms. Yhdelle nurmikolle mahduimme harjoittelemaan alustaa - kunnes senkin valtasivat voimistelutytöt. Alusta nurmikolla oli Mayalle paljon vaikeampi kuin hiekalla, joten jouduin lähettämään sitä aika läheltä. Siirryimme siihen hiekkakentälle, mutta sekään ei ollut hyvä. Autoilijat olivat päättäneet, että koko Kupittaan kaivokenttä on parkkialuetta. Ai että teki mieli soittaa poliisille tai pysäköinninvalvontaan. Kun paikalla on joku koiratapahtuma, tulee sakkolaput heti autojen ikkunaan, mutta annas olla nyt, kun isänmaan pikku toivot hermostuneine vanhempineen täyttävät joka nurkan autoilla. Itsepäisesti treenasin siinä hiekkakentällä pienessa kulmassa - ja sain sitten oikein kunnon häiriötä, kun hyvin vihainen isukki parkkeerasi autonsa siihen lähelle, nousi ylös autosta ja tuli n. 2m päähän minusta tuijottamaan minua vihaisesti. Ajattelin, että sen kun tuijottaa, jos ei saa suutaan auki (tyypillinen suomalainen) ja jatkoin tyynesti treenamista Mayan kanssa. Kiitos Lentsun, joka on saanut minut olemaan kiitollinen kaikesta häiriöstä. Miekkonen jaksoi muuten tuijottaa meitä kiukkuisesti varmaan 10 minuuttia. Maya ei kiinnittänyt moiseen miekkoseen mitään huomiota, vaan treenasimme sivulle tuloa, lyhyeltä matkalta luoksetuloa, katsekontaktia, peruuttamista ja liikkeessä katsekontaktin ottoa. Tosin jouduin sitten paikkani luovuttamaan toiselle kevätjuhlaan kiiruhtavalle pariskunnalle, joka koukkasi ohitseni siihen autonmentävään rakoon. No, siinä vaiheessa olin jo treenannutkin kaiken, mitä piti. Kyllä se vaan on kummallista, kun nämä autoilevat eivät voin kävellä parkkipaikalta halliin, vaan se auto pitää saada oven eteen. Pitäisiköhän soittaa liikennelaitokselle ja sanoa että bussin reittiä pitää muuttaa niin, että se kulkee Kaivokentän ohi, etten joudu kävelemään bussipysäkille :).

Siirryin siitä sitten kauemmas nurmiaulueelle törmätäkseni Nooraan, jolla alkoi pari kurssia Kupittaalla. Eilen olikin Kupittaalla paljon tuttuja. Shelttikerhon näyttelytreeneihinkin tupsahti sitten porukkaa oikein mukavasti. Mayalle tämä on todella hyödyllistä, koska se jaksaa vähiten keskittyä juuri shelttien seassa. Jokainen kun on potentiaalinen leikkikaveri. En kyllä jaksa näyttelyjuttuja ottaa niin vakavissani, etteikö Maya saisi välillä vähän leikkiäkin kavereiden kanssa. Liikkeet menivät tällä kertaa mielestäni vähän huonommin - Maya oli vähän niinkuin lentoon lähdössä. Seisomaan sen saan jo ihan kivasti ja pöydälläkin se on ihan ok. Nyt tuota seisomista harjoitellaan naksulla. Varmaan pitää se "hännän koulutuskin" ottaa jo ohjelmaan, se kun on niin iloisesti pystyssä. Lopuksi Maya sai leikki Lillin kanssa - likat ovat kyllä ihan "bestiksiä". Pitää pian päästä Marjan luoksen leikkimään oikein kunnolla

Lilli 6kk








Kotimatkalla törmättiin vielä Lentsun kurssiin (sorry pikku häiriö) ja pariin ihanaan bordercollieen. Ketku varsinkin oli Mayasta niin ihana. Pia yritti vielä tehdä pentuvaraustakin :). Ja nyt kyllä Lentsun tilaamat häiriöt kurssille rupeavat olemaan vähän suhteettoman suuria. Ei siis riittänyt koko kenttä täynnä autoja, vaan keskeltä kurssia peruutti läpi vielä roska-auto... Tähän pitää siis varautua heinäkuussa, kun Mayan kurssi alkaa.

Bussipysäkillä Maya onnistui vielä hurmaamaan 3 ihmistä itseään silittämään Tosin täytyy sanoa, että Maya ei enää ole vieraista ihmisistä ihan niin kiinnostunut kuin vielä hetki sitten. Nyt alkaa vissiin tekeminen olemaan hauskempaa, kuin ympäristön jatkuva havainnoiminen. Tähän toki on pyrittykin.

tiistai 25. toukokuuta 2010

Maanantaikurssin 4.osa

Viikonlopun olimme ihan kotona. Lauantaina tehtiin puutarhatöitä ja sunnuntaina levättiin. Maya tosin kävi Mirvan kanssa treenaamassa lauantaina agia ja sillä reissulla oli sitten käynyt ensimmäistä kertaa myös uimassa Littoistenjärvessä. Sain siis kotiin väsyneen, märän, mutta niin onnellisen pikku sheltin.



Eilen maanantaina suunnattiin jälleen TSAUlle Mayan kurssille. Ensin Evan ja Vallen kanssa pienelle lenkille sateiselle frisbeeradalle - ei muuten ollut heittelijöitä. Ja siitä sitten hallille. Alun pieni tihkusade muuttui vähitellen rankkasateeksi... Miro pääsi jälleen tuuraajapaikalla treenaamaan, tosin sitä kaivattua istumista emme voineet ottaa, kun hallissa harrastettiin yhtä aikaa agilityä ja sitä Miron pinna ei kestä. Lopuksi otin sitten vähän seuraamisen pätkiä, jotka menivät aika kivasti. Mirolla kun on hallissa tosi vaikeaa pitää kontaktia, vaan pää tuppaa tippumaan haistelemaan hiekkaa. Sitten otimme merkkiä - ei hassumpi, tosin kiertää aika oikealle. Yritin toki pysäyttää aikaisemmin, mutta kun Mirolla tuo pysähtyminen ei ole täysin hallussa. Tai siis minulla Miron pysäyttäminen. Sitten otimme vielä luoksetulon pysäytyksillä. Ensimmäisellä ei pysähtynyt seisomaan, joten alkuun. Sen jälkeen nousi istumaan jätössä (vanha ongelma), ja sen jälkeen teki sinne päin luoketulon. Päätin kokeilla vielä kerran ja vaihtaa seisomiskäskyksi käsimerkin. Ja nyt teki ihan mahtavan luoksetulon ihan kahdella pysähdyksellä (sinne aivoihin siis mahtuu 2 pysähdystä kumminkin). Tähän lopetimme.

Mayan kurssilla oli vain 5 koiraa läsnä, joten vuorottelimme Evalla ja Teijalla. Kurssi aloitettiin taas sillä että toinen kouluttajista tervehti ohjaajia kädestä ja toinen kosketti koiraa. Nämä Mayan kanssa ok. Pysyy sivulla hyvin - toki vielä namin avulla. Keskittyy vain minuun - niin ja siihen namiin. Eilen harjoittelimme ensin sitä, miten koira tunnistaa rivistä oman ihmisensä hajuisen esineen. Olin hyvin epäileväinen tämän suhteen, mutta olen päättänyt kokeilla kaikkea. Maya vaan pääsee lähes aina yllättämään minut. Jonossa oli kippoa ja kappoa ja itse sain jonkun vaahtomuovijutun. Ensin piti hieroa käsiä hetken yhteen ja sitten hieroa käsiä siihen vaahtomuovipalaan. Piti myös antaa koiran haistaa omaa kättään, jolloin koira ymmärtäisi, että tätä hajua haetaan. Tätä voi myöhemmin käyttää kokeessakin virittämään koira oikeaan liikkeseen. Teija piteli Mayaa, kun vein tämän "oman esineen" keskelle riviin ja kävelin vielä pienen harhautuslenkin muiden esineiden ympäri. Mayan remmissa aloitimme haistelun toisesta päästä. Hyvin se haisteli esineet läpi, eikä yrittänyt ottaa niitä (luulin, että Maya näkisi kaikissa potentiaalisen lelun). Merkkasi ensimäisellä kerralla jo oman esineen, mutta en oikein ymmärtänyt palkita jo tästä (kun haisteli samalla tavalla kaikkia muitakin). Oma esineemme oli toiseksi viimeinen, joten Maya tarkisti vielä viimeisen ja palasi sitten omalle esineelle. Tässä vaiheessa minäkin jo osasin palkita koiran :). Otettiin vielä uudelleen ja nyt Maya teki vielä paremmin - löysi heti oman ja jäi seisomaan sen viereen nuuskuttelemaan. Hieno pieni tyttö! Tätähän voisi treenata kotonakin - mutta kun kaikissa kotona olevissa esineissä on minun hajuni ja vielä pitäisi esineiden lisäksi löytää apuakin.. no, eiköhän tämä asia jollain tavalla ratkea - pitää vaan pyytää kavereita auttamaan treeneissä. Jos vaikka Mayan kanssa ei tarvitsisikaan tunnarin kanssa harjoitella vuosikausia kuten erään...

Sitten harjoiteltiin malttia hypyn kanssa. Mayan kohdalla tämä tarkoitti sitä, että ensin harjoiteltiin hyppyä. Heitin itse ensin lelun hypyn yli - tai siis annoin ensin hyppy -käskyn Mayalle ja sitten heitin lelun. Pelkästä käskystä Maya ei vielä lähde, tosin ei olla tokohyppyä harjoiteltu kuin kerran aikaisemmin. Sitten myös Eva heitti pallon, kun minä annoin käskyn. Hyvinhän tuo menee esteen yli. Sitten se malttiosuus: laitoin Mayan istumaan, Eva piti kiinni ja kiersin toisen hyppyesteen. Tämä kai meni ihan ok? Omillaan se ei vielä pysyisi - tosin tuo minun kuvausharjoitukseni on kyllä saanut Mayan jo hetkeksi pysymään paikoillaan :).

Sitten harjoittelimme eteenmenoa targetin avulla. Ensin muistuttelin Mayaa vähän alustasta - siitähän tuo tykkää kuin hullu puurosta. On niin kivaa iskeä etutassut jogurttipurkin kannelle. Sitten alusta vietiin vähän kauemmas (5m?) ja Mayan lähti alustalle lähes yhtä innoissaan. En ihan olisi uskonut. Pari toistoa ja sitten Eva piti Mayaa kiinni ja kävelin siihen kohtaa, jossa alusta oli ollut - nyt sitä ei ollut - ja taputin maahan. Jälleen Maya lähti ihan hyvin eteen, mutta oli kyllä aika hölmistynyt, kun alustaa ei ollutkaan. Tällä tavalla siis alustasta pääsee eroon. Tosin sen aika ei meillä ihan vielä taida olla. Kun osaa tämän kunnolla, siirrän alustan ruutuun. Alunperinkin tarkoitukseni on ollut opettaa Mayalle ruutu alustalla.

Vuorossa oli tarjoaminen ja tässä kävin itseni kanssa pienen keskustelun. Koiran siis piti tarjota joko istumista, maahanmenoa tai seisomista. Maahanmenoa Maya ei oikein vielä osaa tarjota, noita kahta muuta kyllä. Mutta, mutta.. kun juuri yritän opettaa Mayalle näyttelyseisomista edessäni, en haluaisi, että se tarjoaisi minulle kaikkea mahdollista. En siis päässyt itseni kanssa oikein sopimukseen ja päätin ottaa pelkkää seisomista. Tässä sitten tajusin, että paras tapa opettaa Mayalle se näyttelyseisominen (häntineen) on ehdottomasti naksu. Tyttö teki niin hyvin. Siis ei enää nakin tunkemista suuhun ja pysäyttämistä, vaan ehdottomasti naksulla. En kyllä tainnut tehdä ihan sitä, mitä piti... mutta koin ihan oman ahaa-elämyksen.

Jälleen treenit lopetettiin riviin ja nyt kyllä Maya istui niin kiltisti sivulla ja tapitti minua, että olin pikkuisesta tosi ylpeä. Se on kyllä hieno pieni koira. Sitä mieltä ovat kyllä kurssin pojatkin - niistä Maya on ihqu.

Ensi kerralla onkin sitten viimeinen kerta, nyyh. Kerrataan vanhaa ja harjoitellaan kaukojen aloitusta. Kaukoja en olekaan muistanut nyt treenata, pitää taas ottaa ohjelmistoon. Sen sijaan lelun pitämistä/antamista treenasin - ilmeisesti tämän kapulan pidon voisi myydä Mayalle lelun varjolla? Hmn. mietitään.


Kotona oli sitten pari märkää ja hiekkaista koiraa. Tai no, se hiekka on nyt kaikki olohuoneen lattialla, sohvalla ja sängyssä. Minäkin taidan liittyä niiden joukkoon, jotka haluavat sen keinonurmen halliin. Mirolla on nykyään turkki lähes maahan asti ja sitä hiekkaa riittää.. ehkä pitää vähän trimmata Miroa, sillä se nurmi ei taida ihan heti tulla kumminkaan...

Tässä vielä kurssin läksyt:
-TOIMANNALLINEN OPPI,''operant learning''. koira tarjoaa jotain liikettä (esmes. Istu, Seiso/Seis, Maahan) =nimeätte sen ja palkkaatte. Kolme kertaa saa tarjota samaa liikettä, sitten pitää odottaa jo jotain muuta.


-ETEENMENO kohdistimella (voi viedä yhdessä koiran kanssa ensin) tai sillä että käytte taputtamassa maata ja koira odottaa matkan päässä. Heti palauttuanne saa lähteä. Palkka alussa niin että juoksette myös paikalle palkkamaan tai heitätte palloa sinne.

-ensi kerralla toistetaan kaikki liikkeet ja opetetaan myös peruuttamisen kautta ''kaukokäskyjä''.

torstai 20. toukokuuta 2010

Näyttelytreenit Kupittaalla


Eilen oli taas shelttikerhon näyttelytreenit Kupittaalla. Oli kyllä valtavan kuuma päivä ja houkutus jäädä kotiin oli suuri. Mutta Maya kainaloon ja menoksi. Olinkin sitten ajoissa paikalla ja kuvasin vähän Mayaa kukkasissa. Ja kun ei muita kuulunut paikalle, otin sitten vähän tokoakin nurmella. Maya teksi sivulletuloa ja kontaktin ottoa sivulla. Siitä maahanmenoa. Ja sitten lyhyttä luoksetuloa sivulle, niin että Maya jäi odottamaan istumaan ja kutsuin siitä sivulle. Tämä sujuu jo lyhyeltä matkalta. Sitten vielä teimme vähän noutoa. Ja kun nämä olimme tehneet, olikin jo muita saapunut paikalle.




Näyttelytreenit vedettiin läpi myös nurmikolla, sillä nurmi on usein paljon vaikeampi alusta koiralle - paljon hajuja ja usein näkee myös koirien liikkuvan huonommin (nostelevan jalkojaa, pää menee maahan tms.). Ensin porukassa kehänkiertoa ja sitten yksilöarvostelua pöydällä. Maya on ihan hyvin pöydällä, vaikka hampaiden katsomisesta ei oikein pidäkään. Toki ne silti katsotaan ja saadaan katsotuksi. Muuten antaakin käsitellä tosi hyvin. Liikkeet ok ja seisomaankin tyttö jää tosin hyvin namilla - tosin ei vielä kovin pitkäksi aikaa. Kärsivällisyyttä pitää kasvattaa hiljalleen ja aikaa pidentää. Toisella kierroksella Tarja mittasi kaikki koirat ja sai Mayasta vähän alle 32 cm. Joten en minä itse sitten niin väärin mitannut viikko sitten.



Lopuksi May sai vielä leikkiä Maunon, Aavan ja Bingley kanssa. Mauno on Mayaa kuukauden vanhempi ja kakarat löysivät heti yhteisen sävelen. Maunolla oli kyllä pojan otteet ja Maya löytyi usemmiten selällään nurmelta. Mayan lempileikkikaveri Aava oli myös hätää kärsimässä Bingleyn "herrasmiesmäisissä" otteissa. Pojat on poikia.
Montako koiraa on kuvassa?


 Aava, Maya & Bingley


tiistai 18. toukokuuta 2010

Mayan maanantaikurssi

Flowparkiin tutustumisen jälkeen menin kotiin nukkumaan hetkeksi, että jaksaisin lähteä treeneihin illalla. Hetken harmitti, kun oli niin kaunis ilma, mutta sitten iskikin hirveä ukkoskuuro ja nukkuminen tuntui ihan hyvältä vaihtoehdolta.



Miro pääsi kuokkimaan maanantaitreeneihin, joista tulikin sitten kunnon sadeharkat. Ukkonen räiski siellä sun täällä.. Ensin treenattiin kolmen koiran kanssa paikallaanolon käskytyksiä, mikä Mirolle teki tosi hyvää, koska sillä on taipumus nousta/mennä maahan toisten ohjaajien käskystä. Kerran meinasi, joten pääsin korjaamaan siitä. Sen jälkeen sujui melkoisen hyvin, tosin helpotin vähän. Omalla vuorollaan Miro treenasi metallia (pitihän se sade hyödyntää). Hyppy ja nouto ok, palautusasennossa oli parantamisen varaa. Tähän en kuitenkaan siinä puuttunut, koska en halua moittia Miroa, kun hakee sen metallin. Otin erikiseen palautusta niin, että laitoin metallinoudon Miron eteen ja siitä pyysin tuomaan sen sivulle. Meni jo paremmin, mutta tätä pitäisi muistaa treenata. Palautusasennoissa on ollut viime aikoina vähän hosumista muutenkin. Toisena liikkeenä otin ohjattua yhdellä kapulalla. Ohjattua kun on hankalampi treenata yksin - tai liike muuttuu yksin treenatessa jonkin verran. Alkuun muutama merkki ja sen jälkeen koko liike Teijan viedessä kapulan (-t). Meni ihan ok. Toisella kerralla Miro yritti varastaa kapulalle - tämän se tekee yleensä ensimäisellä kerralla. Siinä sitten olikin Mirren treenit.

Maya pääsi ennen kurssia vähän Mirvan kanssa treenaamaan agilityä. Koirasta on sitten kerran treenaamisen jälkeen tullut putkihullu. Ei sitten paljon vaatinut. Varasti pitkään ja kaarella olevaan putkeen! Ja sinne lähtee vaikka vähän kauempaakin. Joten nyt taisi käydä niin, että Maya ei ihan vähään aikaan treenaakaan putkea, vaan keskittyy muuhun.







Mayan kurssi aloitettiin jälleen rivissä ololla - Eva tuli tuomaan tunnarikapulan laatikosta ja Teija vähän koskettelemaan Mayaa. Hyvin meni. Muuten olikin ohjaaja tosi vetämättömissä tänään, enkä oikein itse saanut kunnon virettä missään vaiheessa. Hyvä kun muistan, mitä treenattiin. Alkuun hieman kotiläksynä ollutta peruuttamista. Tämä sujuu Mayalta yllättävän hyvin. En ole oikein koskaan osannut opettaa Miroa peruuttamaan ja Mayakin on oppinut sen vahingossa. Sitä pitää toki hyödyntää.

Sitten treenattiin katsekontaktin ottoa liikkeessä niin, että itse peruutin taaksepäin ja Maya tuli perässä ja kun se otti katsekontaktin, palkitsin sen. Tämä oli Mayalle aika vaikeaa. Kun Maya otti katsekontaktin, se pysähtyi heti. Ihan lopussa sain muutaman kerran onnistumaan niin, että Maya vielä vähän liikkuikin.

Sitten treenattiin vähän kärsivällisyyttä eli lähdimme liikkeelle muutaman metrin päästä ja viivalla piti koiran ottaa kontakti ohjaajaan ja silloin sen sai lähettää edessä olevalle namikipolle. Tämäkään ei ollut Mayalle helppoa, koska olisi heti halunnut lähteä sinne kipolle. Sain sen kumminkin onnistumaan jotenkin...

Noudon alkeita harjoiteltiin pitämisellä, mikä tänään ei sitten Mayalta sujunut lainkaan. Ei kertakaikkisesti pystynyt keskittymään, koska makkara vei kaiken huomion. Niin ja kai ne muut koiratkin - ei vaan malttanut. Sain Mayan toki ottamaan kapulan suuhunsa, mutta siinä se sitten. Pitää treenata kotona. Pitämistä olisi pitänyt treenata koira sivulla, mutta tämä on vielä Mayalle liian vaikeaa. Se on toki ohjelmassa sitten myöhemmin. Aion edelleen tehdä Mayan kanssa niin, että pitoharjoitukset erikseen ja sen lisäksi hakuharjoituksia. Ei nimittäin ole sheltin kanssa ihan itsestäänselvää, että koira lähtee hakemaan ja varsinkaan, että se tuo ohjaajalle kapulan. Tämän olen jo saanut opetettua koiralle - tuo usein jopa käteen, joten sinänsä ollaan voitonpuolella. Ehkä. Luulen, että Mayan kanssa saan noudon opetettua paremmin niin, että kun se hakee ja tuo innokkaasti - saan sen vielä siitä siirrettyä sivulle. Ja sitten saan sen ehkä pitämäänkin sivulla. Ehkä tämä pitäisi opettaa toisin päin, mutta tokossa kaikki on sallittua, kun vain lopputulos hyvä. Tai ei nyt toki kaikki...

Sitten harjoittelimme vielä hetken katsekontaktia sivulla, se menee sentään jo hyvin. Olen myös treenannut maahan menoa sivulla, ja sekin onnistuu. Ei vielä pysy kauan, mutta menee maahan sivulla pienellä avulla.  Ai niin, ja otimmehan me pentuluoksetulon kaikkien kanssa. Tämä on Mayalla hyvä! Tulee tosi lujaa ja reippaasti. Sitten olimmekin Mayan kanssa ihan poikki... Päätimme jälleen treenit riviin.

Tässä vielä läksyt ja ensi kerran ohjelma:
kontaktia liikkuessa, myös koiran oma-aloitteinen ''seuraaminen'' lenkillä
-noudon alkeet; pitoharjoitukset, vaihtaminen TOSI hyvään namiin/leluun/tai muuhun palkkaan.

Ensi kerralla vuorossa m.m. eteenmeno ja hypyssä malttia.

PS) Ja tietysti unohtui yksi harjoitus. Sillä alussa saadulla tunnarikapulalla harjoiteltiin tunnarin alkeita piilottamalla kapula yhden tötterön alle. Tötteröitä oli kolme, joista siis yhden alla oma. Olin ihan varma, että Maya ei tajua tästä yhtään mitään (kiitos Miron - tunnaria treenattiin ihan kaikilla mahdollisilla tavoilla vuosien ajan ennen kuin ymmärsi siitä yhtään mitään). Hassua kyllä tyttö merkkasi sen tötterön, jonka alla oma oli ihan heti. Toistolla meni vähän kauemmin (vaihdoin toiseen tötteröön), mutta senkin merkkasi ihan hyvin. Voisiko olla, että Mayan kanssa tätä ei tarvitse harjoitella 5 vuotta?

maanantai 17. toukokuuta 2010

Birmojen erikoisnäyttely PIROKin yhteydessä

Sunnuntaiaamulla oli kello herättämässä klo 4:30. Lähtö Tampereelle oli klo 6:00. Anne ja Tomi tulivat hakemaan minua ja Clausia ja sitten ajeltiin Tampereelle, Pirkkahalliin. PIROKin näyttelyn yhteydessä järjestettiin birmojen erikoisnäyttely ja samalla juhlistettiin rotua: pyhä birma 40v Suomessa. Birmoja olikin näyttelyssä ihan valtava määrä - suurin osa osallistui varmaan myös PIROKin näyttelyyn.

Olikin ihan outo tilanne, kun yleensä Clausin arvostelu on aina iltapäivällä, niin nyt se oli heti aamusta. Tuomarina meillä PIROKin puolella oli Beverly Elian (RO) ja hän oli todella miellyttävä ja ystävällinen tuomari, joka piti Clausista kovasti, mutta löysi siitä juuri ne hyvät - ja huonotkin puolet. Claus käyttäytyi kuin enkeli tällä kertaa ja saikin arvosteluun maininnan "sweet boy". Päästiin myös TP-valintoihin, jotka olisivat sitten myöhemmin - ja mikä tärkeintä: saatiin se sertti (CAPS). Enää pitää saada 9 lisää...


PIROKin arvostelusta piti sitten rynnätä erikoisnäyttelyyn, jossa meillä tuomarina Anne Paloluoma-Sundholm. Toisena tuomarina oli Pia Nyman. Claus arvosteltiin ryhmässä C: kastraatit, jokta syntyneet 18.4.2004 - 7.11.2005. Taisi olla luokkansa nuorimpia. Tällä kertaa kaikki värit olivat sekaisin ja luokassa kilpaili myös Clausin isä Extra ja muitakin sukulaisia. Yhteensä tässä luokassa kilpaili 8 komeaa birmaa. Tuomari arvosteli kissa ringissä, mitä hieman pelkäsin etukäteen, koska Claus yleensä hermostuu, kun on paljon birmoja ympärillä - varsinkin kun muillakin birmoilla on taipumus vähän "jurmuttaa". No, tällä kertaa Clausin hyvä tuuli riitti myös erikoisnäyttelyn puolelle. Tuomari ihasteli Clausin painoa ja rungoa, sukatkin olivat kunnossa ja silmät kuulemma upean siniset. Sijoituimme luokassa toiseksi, mikä minulle oli iloinen yllätys - en odottanut, että Claus voisi voittaa mm. isänsä, joka on upea kissa. Pääsimme myös jatkoon paras häntä -kisaan, joka käytiin vähän myöhemmin. Tähän kisaan tuomari valitsi kaikista arvostelemistaan birmoista 5 kissaa - ja lopulta olimme kaksin kehässä Extra-isän kanssa, joka vei hännän mitalla voiton pojastaan. Suomme tämän komeahäntäiselle isukille.

Clausin isä Extra


Pakko myös hieman hehkuttaa Tampereen Messukeskuksen ruokailu. Hinta oli halvempi kuin Turussa (10€) ja valikoimaa paljon enemmän (ja paljon parempia). Mallia voisi ottaa...

Ruokailun jälkeen olikin aika viedä Claus taas Beverly Elianin TP-valintoihin. Kastraattiuroksia taisi olla 4, joista kaksi tuomari pudotti heti ja olin taas Clausin kanssa jatkossa, vastassa toinen birmauros. Jälleen sijoituimme kakkoseksi, mutta on kyllä rehellisesti myönnettävä, että minäkin olisin valinnut sen toisen birman, joka oli näyttävämpi kuin Claus. Clausilla oli tuomarin mielestä paremmat korvat, toisella paremmat silmät. Muuten tuomari kehui kovasti molempia.

Päästiin vielä ajoissa kotiin - PIROKin paneelit (kuten koko muukin näyttely) sujui todella jouhevasti. Maya ja Miro olivat olleet Kahtoloilla hoidossa ja pitkällä lenkillä, joten koiratkin olivat ihastuttavan väsyneitä, kun pääsin kotiin. Kiitos jälleen kerran!

Tässä vielä erilaisia birmoja näyttelystä:





Helteessä Mynämäen näyttelyssä

Mayan isä Mohnesee Mission In Black



Alla Maya ja veli Onni
Indian, Onni ja Maya



Onni ja Maya karkasivat leikkimään
Näyttelyn voi ottaa myös rennosti


Rotunsa parhaat


Lauantaina lähdin Mayan kanssa Annan ja Voiton seuraksi Mynämäen näyttelyyn. Aikamoinen hellepäivä - koirilla ja ihmisillä teki välillä tiukkaa. Näyttelyssä mukana olivat myös Mayan veli Onni, sisko Indian ja täti Pätkis :). Ja olihan siellä myös Mayan isä ja muitakin sukulaisia. Maya otti näyttelyn rennosti - tosin tunki kyllä itseään välillä kehän puolellekin. Paras hetki taisi olla se, kun "karkasivat" Onnin kanssa kirmalemaan pitkin nurmikkoa. Iloisia oltiin myös Onni-veljen upeasta menestyksestä: ROP sert RYP4. Ja saipahan Maya lopulta houkuteltua tuomarisedän myös rapsuttelemaan itseään.

Kotona odottikin sitten birman pesu ja föönaus. Claus ei tällä kertaa yhtään osannut aavistaa, mihin joutuu ja minä vahingosta viisastuneena, en päästänyt sitä vapaaksi pesun jälkeen ja vein suoraan föönattavaksi. Viimeksihän se piiloutui sohvan alle tuntikausiksi.

perjantai 14. toukokuuta 2010

Maya 5 kk


Maya täytti eilen 5 kk. Merkkipäivän kunniaksi tyttö pääsi Mirvan kanssa toisiin agitreeneihinsä sekä katsomaan ATT:n kisoja. Uutena asiana Maya opetteli putkea - oli kuulemma parin avustuskerran jälkeen mennyt jo itse. ATT:n kisoissa tyttönen otti kunnon päiväunet - tosin kyllä oli kotonakin vielä ihan naatti. Mittasin neidin tänään aamulla ja mitta on huimat 31,5 cm. 5kk kunniaksi Maya sai lahjan: Kongin pentufrisbeen!

Sillä aikaa kun Maya oli Mirvan kanssa hallilla, Miro ja minä nautimme laatuajasta tokon merkeissä. Menin lähikentän sivunurmikolle treenaamaan häiriönä jalkapalloa pelaavat pikku pojat. Miro keskittyi upeasti - kotinurmikolla se kyllä pystyy tekemään. Aloitettiin ruudulla, johon tällä kertaa laitoin lelun, että saan tuon menemään suoraan ja vauhdilla ruutuun. Ei olla otettukaan lelulla aikoihin. Jopa merkki onnistui hyvin ja ruutuun mentiin vauhdilla ja suoraan. Pakko oli sitten kokeilla tyhjään ruutuu lähetystä - ja se meni upeasti. Suoraan ruutuun sisälle, pysähtyi käskystä ja maahan. Oli pakko lopettaa ruudun treenaus tähän, kun meni niin hyvin. Sitten otin vähän seuraamista - edisti nyt aikalailla, joten namilla yritin saada Miron oikeaan paikkaan. Edelleen hidaskäynti on Mirolla paras. Sitten kierrettiin vähän puuta ja otettiin sen avulla pysähdyksiä. Puunkierrossa on vaan se paha vika, että Miro ei millään osaa tehdä sitä hiljaa.. ja minä taas en yhtään halua, että se haukkuu, kun sen kanssa on ongelmia muutenkin. Otin sitten yhden suoran luoksetulon ja sen jälkeen pysähdyksillä. Nyt meni molemmat pysähdykset ok. Seuraavaksi treenattiin ohjattua yhdellä (oikealla) kapulalla. Näin se menee hyvin.. mitä nyt ei ensimmäisellä kertaa meinaa millään pystyä pysähtymään merkillä. Ihan loppuun kaukot - ja kas - vanha jumitusongelma ilmestyi jostain. Liekö Miro sitten väsynyt, kun oli niin kuuma päivä yllättäen. Maltoin kuitenkin olla ihan rauhallinen, enkä yhtään vihaisesti käskyttänyt ja sain koiran sieltä ylös n. kolmannella käskyllä. Jotain hyvää tässäkin - se ei liikkunut tippaakaan. Tulin vähän lähemmäksi ja palkitsin jokaisesta ensimmäisellä käskyllä tapahtuneesta asennonvaihdoksesta. Lähinnä nyt jumitti sitä maasta istumaan nousemista. Seisomaan nousee paremmin.


Lenkillä ollaan leikitty tunnarikapuloiden piilotusta. Miro on jaksanut etsiä tosi hyvin ja iloisesti. Täytyy varmaan kokeilla laudalla joko päivä. Maya on myös harjoitellut vähän noutoa taas, nyt kun se on harjoitusvuorossa kurssilla ensi kerralla.

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Tiistaina Kupittaalla

Tiistaina lähdin Miron kanssa Kupittaalle treenaamaan tokoa. Ensin alkuun hengailtiin vähän mätsärissä ja käytiin rapsuttelemassa Marjan Lilli-tyttöä. Miro kyllä pörhisteli rintaansa siellä siihen malliin, että ei jäänyt epäselväksi, mitä mieltä se oli mätsäriin tulleista koirista. Itselleni sattui työpäivän päätteeksi vähän ikävämpi juttu, joten oma mielialakin oli apea, mutta kyllä se siitä Kupittaalla korjaantui.


Mentiin nurmikolle vapaana olevaan nurkkaukseen treenaamaan yhdessä Evan & Vallen, Jaanan & Cindin, Karoliina ja Maximus sekä Jaanan ja Doomin kanssa. Minä vähän kuvailin ja pääsin sitten Mirren kanssa tositoimiin viimeiseksi. Miron kanssa seurattiin ensin hieman Evan käskytyksessä. Mirollehan nurmikko on ehdottomasti vaikein alusta. Väkisin meinaan kuono mennä maahan ja muutenkin on tarkkaavaisuus vähän siellä ja täällä. Ajoittain seuraaminen oli tosi nättiä - mitä nyt vähän edistää ja yrittää kompastua jalkoihini. Täyskäännös oli huono - se sujuisi kyllä treeneissä hyvin toisella tapaa, mutta kun se tapa ei vaan onnistu kisoissa. Pitää miettiä. Sitten suora luoksetulo, mitä ennen Eva vei Miron alustan ruutuun. Miro jotenkin sekosi tästä ja ei edes lähtenyt liikkeelle, kun kutsuin vaan tuijotti Evaa - tai ruutua, en tiedä. Meni pieni ihan sekaisin. No, tulihan se sieltä ja sitten otettiin suora luoksetulo toiseen suuntaan. Mirohan on aina hypähtänyt sivulleni ja olen päättänyt sen antaa olla. En rupea sitä pois yrittämään, koska siinä voi sitten taas mennä se intokin samalla. Niin no - tällä hetkellähän me otamme muutenkin vain suoria luoksetuloja ja treenataan niin asentoja muuten.


Merkkiä piti taas vähän muistutella ja sitä, että merkillä ei saa haukkua, ei kun menee merkille ja ei kun lähtee siltä eteenpäin. Ruutuun ei ensimmäisellä kerralla löytänyt ollenkaan, vaan haahuili siellä takana jossain. Toisella taisi mennä, mutta sivusta. Sitten helpotettiin niin, että lähetettiin lähempää alustalle. Liekö sitten ollut pitkä matka yhdistettynä nurmikkoon - kyllä se piirin edessä hiekkakentällä sentään löysi ruudun :). Sitten otettiin vielä loppuosa ja se meni hyvin.


Ohjattu on meillä kyllä niin hakusessa. Hyvä puoli tässä toki on se, että Miro noutaa mielellään ja voi tehdä toistoja. Mutta ei sillä kyllä ole hajuakaan, mikä pitäisi tuoda - tuo ensimmäisen, joka osuu silmiin (= lue mihin se kompastuu). Miro ei siis näe kapuloita. Ei ole nähnyt koskaa. Se hukkaa metsässäkin kaikki kepit. Ihan oikeasti epäilin sillä olevan PRA:n, mutta ei ollut, kun vuosi sitten kesällä tutkittiin. Siinä meni sekin alibi :). Nyt palataan siis taas alkuun tämän ohjatun kanssa ja laitetaan vain yksi kapula ja sekin alemmas, lähemmäs ja haetaan sitä. Eipä ole mitään menetettävää tämän suhteen.


Lopuksi otettiin vielä paikallaanolot ryhmässä vähän toisessa paikassa. Istuminen ok (vähän lyhyempi), sai palkan purkista edestä. Makuu ok - tosin taisi kyllä mennä juuri ja juuri Evan (hyvin hiljaisesta ja ruotsinkielisestä vielä) käskystä maahan. Omani tuli juuri perässä. Varmistin, että ei pääse ylös sivulle kenenkään muun käskystä. Tämänhän Miro myös mielellään tekee.

Kiitos kaikille treeniseurasta! Oli oikein mukavat treenit ja saivat ajatukset muualle ikävistä asioista!

Sillä aikaa Maya oli Mirvan kanssa ensimmäisissä agilitytreeneissään TSAUlla. Mirva soittikin sieltä välillä ja tivasi, olenko treenannut tuon kanssa aikaisemmin. No, en ole, en. Maya oli kuulemma ilmiömäinen. Harjoittelivat siivekkeiden kiertoa, hyppyä (rima maassa), aloittivat kontaktitreenit (alastuloa). No, tästä varmaan kuullaan vielä lisää. Maya oli ihan poikki, kun tuli kotiin - toisaalta niin olimme minä ja Mirokin.