Eilen oltiin pitkällä lenkillä. On taas niin ihana lenkkeillä metsissä ja poluilla, kun on kevät. Maya on kyllä tosi fiksu. Se on saanut pitkälti ulkoilla vapaana ja kun lenkkipolulla on tullut ihminen vastaan (tai pyöräilijä), niin olen ottanut Mayan lähelle ja harjoitellut katsekontaktia. Se ei yhtään yritä lähteä mihinkään, eikä ole kiinnostunut muusta kuin minusta ja namista. Ja kyseessä on kuitenkin ylitiösosiaalinen pentu. Maya myös on sisäistänyt "täällä" käskyn loistavasti ja kun kuuleen käskyn, kiepasahtaa välittömästi ympäri ja tulee luokse. Namin voima on kyllä suunnaton. Ennen kun Maya tuli kotiin, mietin, mahdanko enää saada seuraavaa oppimaan tuota porukoissa pysymistä, mutta hyvinhän tämä tuntuu sujuvan. Tosin on Mirollakin osuutensa siihen. Mirohan on Mayalle lähes idoli.
Kotona Mayan paras leikkikaveri on Claus. Siis ihan uskomatonta, miten tuo birma jaksaa leikittää pentua. Ne jahtaavat vuorotellen toisiaan, taistelevat ja painivat. Toiset kissat eivät juurikaan leiki Mayan kanssa (mitä nyt Casper joskus - ja silloinkin kyseessä on lähinnä ns. koira-ansa), mutta Claus jaksaa niin aamuisin kuin illoin. Sen sijaan yöt Maya ja Casper nukkuvat vierivieressä sängyssä.
Aamulla sattui kyllä jotain niin absurdia. Maya nukkui koko yön sängyssä ja odotti kiltisti kunnes laskin sen alas (ei saa hypätä niin korkealta). Siitä sitten kilpaa takaovelle, jotta saisin tytön ulos mahdollisimman pian ja ehkä pissalle takapihalle... (nämä talvipennut ovat ihania, kun lumi sulaa, ei ole ulkona enää pissapaikkoja). Ja juuri kun Maya on kyykistymässä pissalle... takapihan säleikön takana kolme kirjavaa ilmapalloa lipuu maata pitkin meidän pihan kohdalle. Tuli sitten shelttitytön leikittyä luonnetestiä :), mutta se pissaaminen kyllä unohtui...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti