Tiistaina Kupittaalla

Tiistaina lähdin Miron kanssa Kupittaalle treenaamaan tokoa. Ensin alkuun hengailtiin vähän mätsärissä ja käytiin rapsuttelemassa Marjan Lilli-tyttöä. Miro kyllä pörhisteli rintaansa siellä siihen malliin, että ei jäänyt epäselväksi, mitä mieltä se oli mätsäriin tulleista koirista. Itselleni sattui työpäivän päätteeksi vähän ikävämpi juttu, joten oma mielialakin oli apea, mutta kyllä se siitä Kupittaalla korjaantui.

Mentiin nurmikolle vapaana olevaan nurkkaukseen treenaamaan yhdessä Evan & Vallen, Jaanan & Cindin, Karoliina ja Maximus sekä Jaanan ja Doomin kanssa. Minä vähän kuvailin ja pääsin sitten Mirren kanssa tositoimiin viimeiseksi. Miron kanssa seurattiin ensin hieman Evan käskytyksessä. Mirollehan nurmikko on ehdottomasti vaikein alusta. Väkisin meinaan kuono mennä maahan ja muutenkin on tarkkaavaisuus vähän siellä ja täällä. Ajoittain seuraaminen oli tosi nättiä - mitä nyt vähän edistää ja yrittää kompastua jalkoihini. Täyskäännös oli huono - se sujuisi kyllä treeneissä hyvin toisella tapaa, mutta kun se tapa ei vaan onnistu kisoissa. Pitää miettiä. Sitten suora luoksetulo, mitä ennen Eva vei Miron alustan ruutuun. Miro jotenkin sekosi tästä ja ei edes lähtenyt liikkeelle, kun kutsuin vaan tuijotti Evaa - tai ruutua, en tiedä. Meni pieni ihan sekaisin. No, tulihan se sieltä ja sitten otettiin suora luoksetulo toiseen suuntaan. Mirohan on aina hypähtänyt sivulleni ja olen päättänyt sen antaa olla. En rupea sitä pois yrittämään, koska siinä voi sitten taas mennä se intokin samalla. Niin no - tällä hetkellähän me otamme muutenkin vain suoria luoksetuloja ja treenataan niin asentoja muuten.

Merkkiä piti taas vähän muistutella ja sitä, että merkillä ei saa haukkua, ei kun menee merkille ja ei kun lähtee siltä eteenpäin. Ruutuun ei ensimmäisellä kerralla löytänyt ollenkaan, vaan haahuili siellä takana jossain. Toisella taisi mennä, mutta sivusta. Sitten helpotettiin niin, että lähetettiin lähempää alustalle. Liekö sitten ollut pitkä matka yhdistettynä nurmikkoon - kyllä se piirin edessä hiekkakentällä sentään löysi ruudun :). Sitten otettiin vielä loppuosa ja se meni hyvin.

Ohjattu on meillä kyllä niin hakusessa. Hyvä puoli tässä toki on se, että Miro noutaa mielellään ja voi tehdä toistoja. Mutta ei sillä kyllä ole hajuakaan, mikä pitäisi tuoda - tuo ensimmäisen, joka osuu silmiin (= lue mihin se kompastuu). Miro ei siis näe kapuloita. Ei ole nähnyt koskaa. Se hukkaa metsässäkin kaikki kepit. Ihan oikeasti epäilin sillä olevan PRA:n, mutta ei ollut, kun vuosi sitten kesällä tutkittiin. Siinä meni sekin alibi :). Nyt palataan siis taas alkuun tämän ohjatun kanssa ja laitetaan vain yksi kapula ja sekin alemmas, lähemmäs ja haetaan sitä. Eipä ole mitään menetettävää tämän suhteen.

Lopuksi otettiin vielä paikallaanolot ryhmässä vähän toisessa paikassa. Istuminen ok (vähän lyhyempi), sai palkan purkista edestä. Makuu ok - tosin taisi kyllä mennä juuri ja juuri Evan (hyvin hiljaisesta ja ruotsinkielisestä vielä) käskystä maahan. Omani tuli juuri perässä. Varmistin, että ei pääse ylös sivulle kenenkään muun käskystä. Tämänhän Miro myös mielellään tekee.

Kiitos kaikille treeniseurasta! Oli oikein mukavat treenit ja saivat ajatukset muualle ikävistä asioista!

Sillä aikaa Maya oli Mirvan kanssa ensimmäisissä agilitytreeneissään TSAUlla. Mirva soittikin sieltä välillä ja tivasi, olenko treenannut tuon kanssa aikaisemmin. No, en ole, en. Maya oli kuulemma ilmiömäinen. Harjoittelivat siivekkeiden kiertoa, hyppyä (rima maassa), aloittivat kontaktitreenit (alastuloa). No, tästä varmaan kuullaan vielä lisää. Maya oli ihan poikki, kun tuli kotiin - toisaalta niin olimme minä ja Mirokin.