tiistai 18. toukokuuta 2010

Mayan maanantaikurssi

Flowparkiin tutustumisen jälkeen menin kotiin nukkumaan hetkeksi, että jaksaisin lähteä treeneihin illalla. Hetken harmitti, kun oli niin kaunis ilma, mutta sitten iskikin hirveä ukkoskuuro ja nukkuminen tuntui ihan hyvältä vaihtoehdolta.



Miro pääsi kuokkimaan maanantaitreeneihin, joista tulikin sitten kunnon sadeharkat. Ukkonen räiski siellä sun täällä.. Ensin treenattiin kolmen koiran kanssa paikallaanolon käskytyksiä, mikä Mirolle teki tosi hyvää, koska sillä on taipumus nousta/mennä maahan toisten ohjaajien käskystä. Kerran meinasi, joten pääsin korjaamaan siitä. Sen jälkeen sujui melkoisen hyvin, tosin helpotin vähän. Omalla vuorollaan Miro treenasi metallia (pitihän se sade hyödyntää). Hyppy ja nouto ok, palautusasennossa oli parantamisen varaa. Tähän en kuitenkaan siinä puuttunut, koska en halua moittia Miroa, kun hakee sen metallin. Otin erikiseen palautusta niin, että laitoin metallinoudon Miron eteen ja siitä pyysin tuomaan sen sivulle. Meni jo paremmin, mutta tätä pitäisi muistaa treenata. Palautusasennoissa on ollut viime aikoina vähän hosumista muutenkin. Toisena liikkeenä otin ohjattua yhdellä kapulalla. Ohjattua kun on hankalampi treenata yksin - tai liike muuttuu yksin treenatessa jonkin verran. Alkuun muutama merkki ja sen jälkeen koko liike Teijan viedessä kapulan (-t). Meni ihan ok. Toisella kerralla Miro yritti varastaa kapulalle - tämän se tekee yleensä ensimäisellä kerralla. Siinä sitten olikin Mirren treenit.

Maya pääsi ennen kurssia vähän Mirvan kanssa treenaamaan agilityä. Koirasta on sitten kerran treenaamisen jälkeen tullut putkihullu. Ei sitten paljon vaatinut. Varasti pitkään ja kaarella olevaan putkeen! Ja sinne lähtee vaikka vähän kauempaakin. Joten nyt taisi käydä niin, että Maya ei ihan vähään aikaan treenaakaan putkea, vaan keskittyy muuhun.







Mayan kurssi aloitettiin jälleen rivissä ololla - Eva tuli tuomaan tunnarikapulan laatikosta ja Teija vähän koskettelemaan Mayaa. Hyvin meni. Muuten olikin ohjaaja tosi vetämättömissä tänään, enkä oikein itse saanut kunnon virettä missään vaiheessa. Hyvä kun muistan, mitä treenattiin. Alkuun hieman kotiläksynä ollutta peruuttamista. Tämä sujuu Mayalta yllättävän hyvin. En ole oikein koskaan osannut opettaa Miroa peruuttamaan ja Mayakin on oppinut sen vahingossa. Sitä pitää toki hyödyntää.

Sitten treenattiin katsekontaktin ottoa liikkeessä niin, että itse peruutin taaksepäin ja Maya tuli perässä ja kun se otti katsekontaktin, palkitsin sen. Tämä oli Mayalle aika vaikeaa. Kun Maya otti katsekontaktin, se pysähtyi heti. Ihan lopussa sain muutaman kerran onnistumaan niin, että Maya vielä vähän liikkuikin.

Sitten treenattiin vähän kärsivällisyyttä eli lähdimme liikkeelle muutaman metrin päästä ja viivalla piti koiran ottaa kontakti ohjaajaan ja silloin sen sai lähettää edessä olevalle namikipolle. Tämäkään ei ollut Mayalle helppoa, koska olisi heti halunnut lähteä sinne kipolle. Sain sen kumminkin onnistumaan jotenkin...

Noudon alkeita harjoiteltiin pitämisellä, mikä tänään ei sitten Mayalta sujunut lainkaan. Ei kertakaikkisesti pystynyt keskittymään, koska makkara vei kaiken huomion. Niin ja kai ne muut koiratkin - ei vaan malttanut. Sain Mayan toki ottamaan kapulan suuhunsa, mutta siinä se sitten. Pitää treenata kotona. Pitämistä olisi pitänyt treenata koira sivulla, mutta tämä on vielä Mayalle liian vaikeaa. Se on toki ohjelmassa sitten myöhemmin. Aion edelleen tehdä Mayan kanssa niin, että pitoharjoitukset erikseen ja sen lisäksi hakuharjoituksia. Ei nimittäin ole sheltin kanssa ihan itsestäänselvää, että koira lähtee hakemaan ja varsinkaan, että se tuo ohjaajalle kapulan. Tämän olen jo saanut opetettua koiralle - tuo usein jopa käteen, joten sinänsä ollaan voitonpuolella. Ehkä. Luulen, että Mayan kanssa saan noudon opetettua paremmin niin, että kun se hakee ja tuo innokkaasti - saan sen vielä siitä siirrettyä sivulle. Ja sitten saan sen ehkä pitämäänkin sivulla. Ehkä tämä pitäisi opettaa toisin päin, mutta tokossa kaikki on sallittua, kun vain lopputulos hyvä. Tai ei nyt toki kaikki...

Sitten harjoittelimme vielä hetken katsekontaktia sivulla, se menee sentään jo hyvin. Olen myös treenannut maahan menoa sivulla, ja sekin onnistuu. Ei vielä pysy kauan, mutta menee maahan sivulla pienellä avulla.  Ai niin, ja otimmehan me pentuluoksetulon kaikkien kanssa. Tämä on Mayalla hyvä! Tulee tosi lujaa ja reippaasti. Sitten olimmekin Mayan kanssa ihan poikki... Päätimme jälleen treenit riviin.

Tässä vielä läksyt ja ensi kerran ohjelma:
kontaktia liikkuessa, myös koiran oma-aloitteinen ''seuraaminen'' lenkillä
-noudon alkeet; pitoharjoitukset, vaihtaminen TOSI hyvään namiin/leluun/tai muuhun palkkaan.

Ensi kerralla vuorossa m.m. eteenmeno ja hypyssä malttia.

PS) Ja tietysti unohtui yksi harjoitus. Sillä alussa saadulla tunnarikapulalla harjoiteltiin tunnarin alkeita piilottamalla kapula yhden tötterön alle. Tötteröitä oli kolme, joista siis yhden alla oma. Olin ihan varma, että Maya ei tajua tästä yhtään mitään (kiitos Miron - tunnaria treenattiin ihan kaikilla mahdollisilla tavoilla vuosien ajan ennen kuin ymmärsi siitä yhtään mitään). Hassua kyllä tyttö merkkasi sen tötterön, jonka alla oma oli ihan heti. Toistolla meni vähän kauemmin (vaihdoin toiseen tötteröön), mutta senkin merkkasi ihan hyvin. Voisiko olla, että Mayan kanssa tätä ei tarvitse harjoitella 5 vuotta?

2 kommenttia:

  1. Ei todellakaan ole itsestäänselvyys sheltillä tuo nouto. Minä olen nyt pari kuukautta taistellut Nikitan kanssa, se ottaa suuhun muttei pidä (tai sit puree), se hakee muttei tuo. Se on peruuttanut kapulan kanssa, heitellyt sitä, pelannut sillä jalkapalloa jne.. Nyt olen saanut sen noutamaan narulelun käteen, ajattelin tästä pikkuhiljaa kokeilla josko toimisi taas kapulan kanssa.

    Ps. Teidän blogia on tosi kiva lueskella, Maya on oikein reippaan oloinen pentukoira! ;)

    VastaaPoista
  2. Juu ei ole ei. Sandralle opetin aikoinaan "pakkonoutona" talven ajan - kesti varmaan 6kk saada se pitämään kapulaa. Mutta noudosta tuli lopulta Sandran lempiliike. Bea ei noutanut yhtään mitään (no jaa - Sandra ei antanut myöskään),Miro rakastaa noutoa, mutta kyllä senkin kanssa pitämistä (ja nostoa naksulla) piti treenata erikseen. Miro myös nostaa muutenkin kaikki tavarat minulle lattialta, mitä pyydän. Se on oma avustajakoirani. Heku-kleini juoksee kaiken perään, mutta EI tuo mitään. Joten olen tosi onnellinen, kun Maya on pennusta asti hakenut ja tuonut minulle leluja - sen olen nyt siirtänyt noutokapulaan. Pitoharjoituksia toki tehdään sitten erikseen...

    Maya on tosi valloittava persoona - tuli varmaan todistetuksi, että kyllä se sheltti on minun rotuni.

    VastaaPoista