Kupittaan häiriöissä

Tiistaina oli sen verran hyvä ilma, että piti lähteä Kupittaalle shelttikerhon näyttelytreeneihin Mayan kanssa. Bussimatkat sujuu jo tosi loistavasti, Maya ei voi yhtään pahoin ja on muutenkin levollinen. Mentiin taas ajoissa paikalle, koska tarkoitus oli ensin alkuun treenata myös vähän muuta. Paikalla olikin melkoinen kaaos, kun Kupittaan urheiluhallissa taisi olla joku lasten kevätjuhla tms. Yhdelle nurmikolle mahduimme harjoittelemaan alustaa - kunnes senkin valtasivat voimistelutytöt. Alusta nurmikolla oli Mayalle paljon vaikeampi kuin hiekalla, joten jouduin lähettämään sitä aika läheltä. Siirryimme siihen hiekkakentälle, mutta sekään ei ollut hyvä. Autoilijat olivat päättäneet, että koko Kupittaan kaivokenttä on parkkialuetta. Ai että teki mieli soittaa poliisille tai pysäköinninvalvontaan. Kun paikalla on joku koiratapahtuma, tulee sakkolaput heti autojen ikkunaan, mutta annas olla nyt, kun isänmaan pikku toivot hermostuneine vanhempineen täyttävät joka nurkan autoilla. Itsepäisesti treenasin siinä hiekkakentällä pienessa kulmassa - ja sain sitten oikein kunnon häiriötä, kun hyvin vihainen isukki parkkeerasi autonsa siihen lähelle, nousi ylös autosta ja tuli n. 2m päähän minusta tuijottamaan minua vihaisesti. Ajattelin, että sen kun tuijottaa, jos ei saa suutaan auki (tyypillinen suomalainen) ja jatkoin tyynesti treenamista Mayan kanssa. Kiitos Lentsun, joka on saanut minut olemaan kiitollinen kaikesta häiriöstä. Miekkonen jaksoi muuten tuijottaa meitä kiukkuisesti varmaan 10 minuuttia. Maya ei kiinnittänyt moiseen miekkoseen mitään huomiota, vaan treenasimme sivulle tuloa, lyhyeltä matkalta luoksetuloa, katsekontaktia, peruuttamista ja liikkeessä katsekontaktin ottoa. Tosin jouduin sitten paikkani luovuttamaan toiselle kevätjuhlaan kiiruhtavalle pariskunnalle, joka koukkasi ohitseni siihen autonmentävään rakoon. No, siinä vaiheessa olin jo treenannutkin kaiken, mitä piti. Kyllä se vaan on kummallista, kun nämä autoilevat eivät voin kävellä parkkipaikalta halliin, vaan se auto pitää saada oven eteen. Pitäisiköhän soittaa liikennelaitokselle ja sanoa että bussin reittiä pitää muuttaa niin, että se kulkee Kaivokentän ohi, etten joudu kävelemään bussipysäkille :).

Siirryin siitä sitten kauemmas nurmiaulueelle törmätäkseni Nooraan, jolla alkoi pari kurssia Kupittaalla. Eilen olikin Kupittaalla paljon tuttuja. Shelttikerhon näyttelytreeneihinkin tupsahti sitten porukkaa oikein mukavasti. Mayalle tämä on todella hyödyllistä, koska se jaksaa vähiten keskittyä juuri shelttien seassa. Jokainen kun on potentiaalinen leikkikaveri. En kyllä jaksa näyttelyjuttuja ottaa niin vakavissani, etteikö Maya saisi välillä vähän leikkiäkin kavereiden kanssa. Liikkeet menivät tällä kertaa mielestäni vähän huonommin - Maya oli vähän niinkuin lentoon lähdössä. Seisomaan sen saan jo ihan kivasti ja pöydälläkin se on ihan ok. Nyt tuota seisomista harjoitellaan naksulla. Varmaan pitää se "hännän koulutuskin" ottaa jo ohjelmaan, se kun on niin iloisesti pystyssä. Lopuksi Maya sai leikki Lillin kanssa - likat ovat kyllä ihan "bestiksiä". Pitää pian päästä Marjan luoksen leikkimään oikein kunnolla

Lilli 6kk

Kotimatkalla törmättiin vielä Lentsun kurssiin (sorry pikku häiriö) ja pariin ihanaan bordercollieen. Ketku varsinkin oli Mayasta niin ihana. Pia yritti vielä tehdä pentuvaraustakin :). Ja nyt kyllä Lentsun tilaamat häiriöt kurssille rupeavat olemaan vähän suhteettoman suuria. Ei siis riittänyt koko kenttä täynnä autoja, vaan keskeltä kurssia peruutti läpi vielä roska-auto... Tähän pitää siis varautua heinäkuussa, kun Mayan kurssi alkaa.

Bussipysäkillä Maya onnistui vielä hurmaamaan 3 ihmistä itseään silittämään Tosin täytyy sanoa, että Maya ei enää ole vieraista ihmisistä ihan niin kiinnostunut kuin vielä hetki sitten. Nyt alkaa vissiin tekeminen olemaan hauskempaa, kuin ympäristön jatkuva havainnoiminen. Tähän toki on pyrittykin.