Mayan maanantaikurssi

Eilen oli taas Mayan perustiedot -kurssi TSAU-keskuksessa. Päästään sinne kätevästi Evan kanssa (iso kiitos) ja on aikaa ensin treenata Miron kanssakin. Tosin Miro ei kyllä kestä sitä, että siellä on parilla radalla menossa agiharkat. Käytiin sitten lenkillä ja seurasin tokoryhmän treenejä. Ennen Mayan treenejä piilotin Mirolle kolme tunnaria metsään. Ensimmäinen oli aika helppo ja Miro meni suoraan sille ja toi. Mutta toisen laitoinkin sitten vaikeaan paikkaan (vahingossa niin vaikeaan) ja Miro ampui noin 5 metriä yli ja vasemmalle sivulle. Etsi sitten sieltä kapulaa kovin. Mietin jo hetken, kutsunko takaisin, mutta päätin odottaa, kun etsi niin hyvin. Kerran luulin sen jo lähtevän kaffelle (=nostavan koipea), mutta ei - jatkoi etsimistä laajalta alueelta koko ajan - ja lopulta löysi sen oman! Ihan huippu juttu! Kolmannen piilotin sitten taas eri paikka ja vähän helpompaan paikkaan. Se löytyi hyvin. Mayalle kätkin kapulan ruohoon ja yllytin etsimään - kyllä se löysi ne, mutta oli vielä aika pihalla touhusta. Pitää treenata.

Mayan treeneissä oli eilen teemana perusasento ja peruuttaminen. Treenit aloitettiin taas rivissä olemisella. Maya hakee jo aika kivasti perustasentoa - tosin vielä käsiavulla ja namilla. Mutta mikä oli iloisinta, se osaa ottaa katsekontaktin sivulta! Tämä tuli oikeastaan vähän ilmaiseksi. Kyllä vaan tuon ikäiselle pennulle saa myytyä kaikkea tosi helposti. Mirolle kun en osannut näitä pentuna opettaa, kesti paljon kauemmin oppia aikuisena. Rivissä Teija tuli kättelemään minua ja Maya ei ollut siitä moksiskaan. Nakki oli paljon parempaa (on nuo koulutusnamivalikoimat aika vähissä kaupoissa tuon elintarvikelakon takia - kaikkeen sekin vaikuttaa). Sitten Eva tuli koskettamaan Mayaa - luulin tämän olevan lähes mahdoton harjoitus yltiösosiaaliselle pennulle, mutta kattia kanssa. Hyvin sekin meni.

Sitten meidät jaettiin taas 3 koiran ryhmiin ja me jatkoimme treeniä Evan kanssa. Aloitimme perusasennon treenaamisella ja katsekontakin ottamisella tästä. Tätä me treenasimme Mayan kanssa jo rivissä, joten meni ihan ok. Jätin Mayan myös istumaan odota -käskyllä ja siirryin noin metrin päähän ja kutsuin siitä sivulle. Nyt alkaa tuo käskysanakin olla jo tuttu. Tähän asti tällä ei ole ollut nimeä. Vähitellen pitää nyt apuja vähentää ja jatkaa treenejä.

Sitten kokeilimme kosketuskeppiä, joka oli minulle ihan uusi tuttavuus. Evalla oli mukana kukkakeppi, jonka päähän oli vähän liimattu maalarinteippiä. Koiran oli tarkoitus koskea kepin päähän. Ei siis syödä keppiä.. En siis ole koskaan aikaisemmin kokeillut sitä Mayan kanssa, mutta tyttö osasi tuon heti tosi hyvin. Nyt pitää vaan miettiä, mihin tuota voisi hyödyntää (ja toki treenata sitä lisää). Ehkä tosiaan seuraamisen oikean paikan vahmistamiseen - siivekkeiden kiertoon tms.

Sitten treenasimme peruuttamista. Maya on jostain syystä oppinut peruuttamaan, kun tulen sitä kohti. Huomasin sen jo kotona. Miro ei ole peruuttamista ikinä oppinut kunnolla, joten tämä oli se haasteellinen osuus. Kyllä Maya tuosta istumasta, seisomasta edestä osasi peruuttaa (tai eihän se tiedä peruuttavansa), mutta sitten kun piti olla jalkojen välissä ja siitä peruuttaa, oli se pikku sheltille aika pelottava juttu. Varmasti onkin, kun tämän kokoisen ohjaajan jalkojen väliin joutuu :). Eli tässä palkitsin sitä ensin ihan siitä, kun oli jalkojeni välissä. Ja kun uskalsi olla siinä, ihan vähän työnsin namilla peruuttamaan. Tässä meille viikon treenattava!

Seuraavaksi vuorossa oli peräpään käytön vahvistaminen/opettaminen. Mayan piti nostaa etutassut porrastasanteelle ja minun siitä liikkua vähän Mayaa kohti, jolloin se oletettavasti siirtäisi takatassujaan. Ei meinannut ensin oikein lähteä käyntiin tämä treeni, mutta kyllä me lopulta onnistuimme. Maya ei yrittänyt edes hypätä porrastasanteelle, koska ei kotonakaan hyppää esim. sohvalle tai sänkyyn. En yhtään epäile, etteikö oppisi tuota opettamatta.. sitten yritin houkutella Mayan myös liikkumaan itseäni kohti, kun liikuin oikealle ja sekin onnistui jotenkin. Eva oli tuonut mukanaan myös pienen lasten jakkaran ja sille piti koiran nostaa etutassut ja liikkua jakkaran ympäri. Kyllä minä Mayankin sain ympäri kiertämään! Itse asiassa vähän ajan päästä näytti, että sillä on jo hauskaa. Tätä pitää treenata! Ja ehkä Maya osaa sitten joskus tehdä tämän myös toisinpäin, niin että takatassut on jakkaran päällä ja kiertää jakkaran ympäri etutassujaan käyttäen. Kivaa!

Treenit päätettiin jälleen rivissä rauhoittumalla. Oltiin kyllä ehditty pentujen kanssa niin paljon, että enempää ne (tai Maya) ei olisi enää jaksaneetkaan. Loppujen lopuksi pienessä ryhmässä tunti on todella tehokasta oppimisaikaa. Autossa Maya nukahti syliin, eikä oksentanut :)

Kotiläksyiksi saatiin peruuttaminen, pitää muistaa myös jalkojen välissä kulkeminen sekä tasapainoharjoitukset, etutassut pallille ja siirtyminen ympäri niin, että takatassut pysyy maassa. Kun koira osaa tämän, takatassut pallille ja sama siirtyminen.

Ja ensi viikolla on sitten vuorossa noudon alkeet !