Tänään Maya pääsi ensimmäistä kertaa frisbee-pellolle lenkille. Aivan ihana aurikoinen ilma - tosin eipä sitä aurinkoa enää pitkään riittänyt, kun kello lähestyi neljää viittä. Mutta pakkasta oli ihan vähän, niin uskalsi lähteä ulos vähän pidemmäksi aikaa. Tarkoituksena oli ottaa vähän uusia kuvia sekä antaa pennun ja Miron ulkoilla vapaana.
Onneksi pellolla oli sen verran polkuja, että pääsimme kulkemaan. Pitkälle ei menty - leikittiin lumessa ja harjoiteltiin luoksetuloa. Minulla on nyt pitkästä aikaa koira, joka kaivaa. Kesästä ja puutarhanhoidosta voi tulla mielenkiintoista. Nytkin se kaivoi ison kuopan lumihankeen. Liekö sitten siitäkin tulee hiirisheltti.. Miro haki lumipalloja hangesta upoten sinne välillä lähes kokonaan. Mayan kanssa aloitettiin nyt luoksetulon harjoitukset namilla - nyt kun se jo ymmärtää namien päälle paremmin. Ja kyllä oli tytössä vauhtia... samalla vähän etsittiin nameja hangesta. Miro tosin yritti rohmuta kaikki itselleen.
Hyvin tuo tyttönen kulkee lauman mukana jo - niin remmissä kuin vapaana. Ja nyt kun meillä on uusi kaulapanta, antaa tosi nätisti laittaa sen -ja remminkin. Maya inhosi yli kaiken sitä pantaa, joka piti laittaa pään yli. Tässä uudessa on tosi kätevä lukkosysteemi.
Lopuksi harjoiteltiin poseraamista :) Eli lähetin Miron kiipeämään piirin parkkipaikalla olevaan lumikasaan ja tottahan Maya kiipeää perässä. Ihana todeta myös, että se keskittyy minuun, Miroon ja nameihin, eikä sitä haittaa parin metrin päästä suhahtavat hiihtäjät (latu kulki siitä), ei autot (jotka tulivat parkkipaikalle) eikä ihmiset. Lopuksi Maya sai tutustua pariin kivaan hiihtäjään ja suksiin. Reippaasti meni tyttö rapsutettavaksi.
Miro sen sijaan onnistui jumittamaan itsensä lumihankeen :) Piti mennä ihan auttamaan...
Uskomatonta on se, että Maya jaksoi vielä kotonakin riehua. Nyt sentään taisi nukahtaa. Ihan selvästi se tarvitsee jo vähemmän unta. Toisaalta nukkuuhan se päivät, kun olen töissä. Ja koskaCasper on tänään sotajalalla (Casper vastaan ruskeat selkirkit), niin tuo uni häiriytyy aina välillä...
torstai 25. helmikuuta 2010
tiistai 23. helmikuuta 2010
Maya (Amarantes Y.S.L Parisienne) tuli kotiin
Pari viikkoa sitten laumani lisääntyi pienellä blue merle tyttösellä. Pitkällisen etsimisen jälkeen löysin itselleni uuden sheltin - ja palasin tavallaan alkuun eli minulle tulikin tyttö Miron seuraksi. Vaikka tietyllä tavalla pojat ovat helpompia (yksinkertaisempia), minua kuitenkin viehättää enemään nartun luonne kaikkine oveluuksineen ja mielialavaihteluineen.
Kuvien perusteella olen ihaillut Mayan äitiä (Moorwood Caribbean Blue Lovestory) jo pitkään. Ja kovasti pitänyt myös Caprin aikaisemmista pennuista. Joten otin yhteyttä Amarantes -kennelliin ja kyselin Caprin pennuista. Pentuja syntyikin 5, joista 2 blue merle -tyttöä. Ensi sijaisena toiveenani oli juuri blue merle tyttö - tricolourkin olisi käynyt. Mayaan ihastuin heti kuvien perusteella (Turusta ei niin vain autottomana lähdetä pentuja katsomaan). Minulla kävi tuuri ja sain juuri Mayan itselleni. Toki kaikki pennut olivat tosi kauniita ja olisin periaatteessa voinut ottaa ihan minkä tahansa niistä.
6.2. lähdin sitten junalla Varkauteeen pentua hakemaan. Onneksi vielä silloin junat kulkivat - nythän lähes kaikki vuorot myöhästelevät ja monet on peruutettu kokonaan. Matka oli pitkä, mutta palkinto odotti perillä. Mayan äiti oli juuri niin ihastuttava kuin kuvissakin ja luonne mitä mahtavin. Jäljellä oli vielä yksi Mayan veljistä ja tietysti - Maya. Muut olivat muuttaneet uusiin koteihinsa jo viikkoa aikaisemmin. Viikonloppu meni mukavasti pentujen kanssa touhutessa ja Kirstin kanssa jutellessa. Ja sunnuntaina sitten lähdimme kotimatkalle. Maya matkusti välillä kopassa, välillä sylissä ja matka meni tosi hyvin. Tosin minun hermoni meinasivat loppua osuudella Tampere-Turku, kun kanssamatkustajan pinserit huusivat/piipittivät koko matkan. Ei vaan kestä. Asemalla meitä vastassa olivat Lentsu ja Jukka - ja Lentsu jo kotiovella opetti pennulle seuraamisen, luoksetulon ja sivulla olemisen. Toiset vaan osaa :).
Nyt Maya on ollut kotona 2 viikkoa ja kotiutunut aivan mahtavasti. Tykkää kissoista (yrittää saada niitä leikkimään melko huonolla menestyksellä) - ja kissat siitä. Paitsi Curry, jonka mielestä pentu on kamala. No, kaipa maine coonikin siitä sulaa vähitellen. Miro murahteli (ei mitenkään vakuuttavasti) viikon verran ja sitten päätti antaa Mayalle suukon. Miro on pennusta löytänyt ainakin yhden tosi kivan puolen: sen ruokia voi varastaa. Ja se kyllä näkyy jo kahden viikon jälkeen kastroidun pojan kyljissä..
Mayan kanssa lenkkeilyharjoitukset remmissä aloitettiin heti. Ja siinä Miro on kyllä ollut korvaamaton apu. Pentu seuraa sitä ihan mihin tahansa, eikä alun ihmettelyn jälkeen ole enää moksiskaan remmistä. Tämä kylmyys ja lumen määrä tosin aiheuttaa pieni ongelmia, vaikka Maya lunta rakastaakin. Myös vapaana kulkemista lauman mukana ollaan treenattu - se on ensisijaisen tärkeä taito ja kannattaa opettaa koiralle ihan pennusta. Takapihalla tyttönen käy hyvin asioillaan - ihan ei tuo lenkkeilyn perimmäinen tarkoitus ole sille vielä selvinnyt (eli kun tullaan lenkiltä, sillä on yleensä pissahätä ja pitää päästää takapihalle). Tosin eilen kun lunta oli taas tullut lisää, ei Maya päässyt takapihalle, vaan liukui kinoksesta takaisin sisälle..
Kerran ollaan jo käyty kylässäkin - bordercolliepoikia moikkaamassa. Aluksi Mayaa jännitti kovasti, mutta lopulta se riehuttuaan nukahti Pepsin syliin. Taitaa Pepsistä ja Mayasta tulla kavereita.
Kotona meillä on käynyt ahkerasti vieraita - niin ihmis- kuin koiriakin. Maya on saanut jo kaksi uutta shelttikaveria: Marjan Lillin (3kk) ja Marian Tiuhdin (saman ikäinen kuin Maya). Lisäksi Onni-veli kävi myös ihastelemassa pikkusiskoaan.
Ja sitten se Lentsun odottama treeniosuus. Ollaan me treenattu :). Eilen harjoittelimme pyörähdyksiä molempiin suuntiin, noutoa ja kaukoja. Tämä kaikki toki niin, ettei Maya edes tiedä treenaavansa, vaan luulee leikkivänsä. Olen aivan ylen onnellinen, että se lähtee lelun perään ja tuo sen minulle. Miron kanssahan ei noudon kanssa ole ollut vaikeuksia, mutta Heku ei nouda yhtään mitään...
Myös metalliharjoitukset ovat alkaneet. Hyvä etten ilosta huutanut, kun näin Mayan kantavan kissojen tonnikalapurkkia. Ja sitten namin kanssa ollaan treenattu kaukoja - istu - seiso. Tämä tuntuu nyt helpoimalta, otetaan se maahanmeno mukaan treeneihin jossain vaiheessa. Luoksetuloa treenaillaan kanssa leikin varjolla. Seuraamista tietysti parin askeleen kanssa myös. Ja ulkoillessa eteen menoa - siis kun ylitetään katua. Pennulle saa loppujen lopuksi opetettua paljon ihan normaalin elämän ja jokapäiväisten askareiden lomassa.
Ja sitten niille, jotka murehtivat sitä, missä Heku on.. Heku on Vuokatissa lomailemassa Sadun ja perheen kanssa. Sillä on luksusloma, mukana 3 palvelijaa. Heku asustaa nyt Sadun luona Naantalissa karvaterapeuttina. Rohkaisen Satua kirjoittamaan kirjan "miten pilata koira 10 minuutissa". Oikeasti - sillä on gourmet -tason ruuat, sitä rapsutetaan 24/7, lenkkeillään ja leikitään ja kannetaan sylissä. Miro on niin kateellinen....
Mayan kuvia löydät täältä: http://picasaweb.google.fi/sirsaari/MayaAmarantesYSLParisienneVarkaudesta#
Kuvien perusteella olen ihaillut Mayan äitiä (Moorwood Caribbean Blue Lovestory) jo pitkään. Ja kovasti pitänyt myös Caprin aikaisemmista pennuista. Joten otin yhteyttä Amarantes -kennelliin ja kyselin Caprin pennuista. Pentuja syntyikin 5, joista 2 blue merle -tyttöä. Ensi sijaisena toiveenani oli juuri blue merle tyttö - tricolourkin olisi käynyt. Mayaan ihastuin heti kuvien perusteella (Turusta ei niin vain autottomana lähdetä pentuja katsomaan). Minulla kävi tuuri ja sain juuri Mayan itselleni. Toki kaikki pennut olivat tosi kauniita ja olisin periaatteessa voinut ottaa ihan minkä tahansa niistä.
6.2. lähdin sitten junalla Varkauteeen pentua hakemaan. Onneksi vielä silloin junat kulkivat - nythän lähes kaikki vuorot myöhästelevät ja monet on peruutettu kokonaan. Matka oli pitkä, mutta palkinto odotti perillä. Mayan äiti oli juuri niin ihastuttava kuin kuvissakin ja luonne mitä mahtavin. Jäljellä oli vielä yksi Mayan veljistä ja tietysti - Maya. Muut olivat muuttaneet uusiin koteihinsa jo viikkoa aikaisemmin. Viikonloppu meni mukavasti pentujen kanssa touhutessa ja Kirstin kanssa jutellessa. Ja sunnuntaina sitten lähdimme kotimatkalle. Maya matkusti välillä kopassa, välillä sylissä ja matka meni tosi hyvin. Tosin minun hermoni meinasivat loppua osuudella Tampere-Turku, kun kanssamatkustajan pinserit huusivat/piipittivät koko matkan. Ei vaan kestä. Asemalla meitä vastassa olivat Lentsu ja Jukka - ja Lentsu jo kotiovella opetti pennulle seuraamisen, luoksetulon ja sivulla olemisen. Toiset vaan osaa :).
Nyt Maya on ollut kotona 2 viikkoa ja kotiutunut aivan mahtavasti. Tykkää kissoista (yrittää saada niitä leikkimään melko huonolla menestyksellä) - ja kissat siitä. Paitsi Curry, jonka mielestä pentu on kamala. No, kaipa maine coonikin siitä sulaa vähitellen. Miro murahteli (ei mitenkään vakuuttavasti) viikon verran ja sitten päätti antaa Mayalle suukon. Miro on pennusta löytänyt ainakin yhden tosi kivan puolen: sen ruokia voi varastaa. Ja se kyllä näkyy jo kahden viikon jälkeen kastroidun pojan kyljissä..
Mayan kanssa lenkkeilyharjoitukset remmissä aloitettiin heti. Ja siinä Miro on kyllä ollut korvaamaton apu. Pentu seuraa sitä ihan mihin tahansa, eikä alun ihmettelyn jälkeen ole enää moksiskaan remmistä. Tämä kylmyys ja lumen määrä tosin aiheuttaa pieni ongelmia, vaikka Maya lunta rakastaakin. Myös vapaana kulkemista lauman mukana ollaan treenattu - se on ensisijaisen tärkeä taito ja kannattaa opettaa koiralle ihan pennusta. Takapihalla tyttönen käy hyvin asioillaan - ihan ei tuo lenkkeilyn perimmäinen tarkoitus ole sille vielä selvinnyt (eli kun tullaan lenkiltä, sillä on yleensä pissahätä ja pitää päästää takapihalle). Tosin eilen kun lunta oli taas tullut lisää, ei Maya päässyt takapihalle, vaan liukui kinoksesta takaisin sisälle..
Kerran ollaan jo käyty kylässäkin - bordercolliepoikia moikkaamassa. Aluksi Mayaa jännitti kovasti, mutta lopulta se riehuttuaan nukahti Pepsin syliin. Taitaa Pepsistä ja Mayasta tulla kavereita.
Kotona meillä on käynyt ahkerasti vieraita - niin ihmis- kuin koiriakin. Maya on saanut jo kaksi uutta shelttikaveria: Marjan Lillin (3kk) ja Marian Tiuhdin (saman ikäinen kuin Maya). Lisäksi Onni-veli kävi myös ihastelemassa pikkusiskoaan.
Ja sitten se Lentsun odottama treeniosuus. Ollaan me treenattu :). Eilen harjoittelimme pyörähdyksiä molempiin suuntiin, noutoa ja kaukoja. Tämä kaikki toki niin, ettei Maya edes tiedä treenaavansa, vaan luulee leikkivänsä. Olen aivan ylen onnellinen, että se lähtee lelun perään ja tuo sen minulle. Miron kanssahan ei noudon kanssa ole ollut vaikeuksia, mutta Heku ei nouda yhtään mitään...
Myös metalliharjoitukset ovat alkaneet. Hyvä etten ilosta huutanut, kun näin Mayan kantavan kissojen tonnikalapurkkia. Ja sitten namin kanssa ollaan treenattu kaukoja - istu - seiso. Tämä tuntuu nyt helpoimalta, otetaan se maahanmeno mukaan treeneihin jossain vaiheessa. Luoksetuloa treenaillaan kanssa leikin varjolla. Seuraamista tietysti parin askeleen kanssa myös. Ja ulkoillessa eteen menoa - siis kun ylitetään katua. Pennulle saa loppujen lopuksi opetettua paljon ihan normaalin elämän ja jokapäiväisten askareiden lomassa.
Ja sitten niille, jotka murehtivat sitä, missä Heku on.. Heku on Vuokatissa lomailemassa Sadun ja perheen kanssa. Sillä on luksusloma, mukana 3 palvelijaa. Heku asustaa nyt Sadun luona Naantalissa karvaterapeuttina. Rohkaisen Satua kirjoittamaan kirjan "miten pilata koira 10 minuutissa". Oikeasti - sillä on gourmet -tason ruuat, sitä rapsutetaan 24/7, lenkkeillään ja leikitään ja kannetaan sylissä. Miro on niin kateellinen....
Mayan kuvia löydät täältä: http://picasaweb.google.fi/sirsaari/MayaAmarantesYSLParisienneVarkaudesta#
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)