Onneksi pellolla oli sen verran polkuja, että pääsimme kulkemaan. Pitkälle ei menty - leikittiin lumessa ja harjoiteltiin luoksetuloa. Minulla on nyt pitkästä aikaa koira, joka kaivaa. Kesästä ja puutarhanhoidosta voi tulla mielenkiintoista. Nytkin se kaivoi ison kuopan lumihankeen. Liekö sitten siitäkin tulee hiirisheltti.. Miro haki lumipalloja hangesta upoten sinne välillä lähes kokonaan. Mayan kanssa aloitettiin nyt luoksetulon harjoitukset namilla - nyt kun se jo ymmärtää namien päälle paremmin. Ja kyllä oli tytössä vauhtia... samalla vähän etsittiin nameja hangesta. Miro tosin yritti rohmuta kaikki itselleen.
Hyvin tuo tyttönen kulkee lauman mukana jo - niin remmissä kuin vapaana. Ja nyt kun meillä on uusi kaulapanta, antaa tosi nätisti laittaa sen -ja remminkin. Maya inhosi yli kaiken sitä pantaa, joka piti laittaa pään yli. Tässä uudessa on tosi kätevä lukkosysteemi.
Lopuksi harjoiteltiin poseraamista :) Eli lähetin Miron kiipeämään piirin parkkipaikalla olevaan lumikasaan ja tottahan Maya kiipeää perässä. Ihana todeta myös, että se keskittyy minuun, Miroon ja nameihin, eikä sitä haittaa parin metrin päästä suhahtavat hiihtäjät (latu kulki siitä), ei autot (jotka tulivat parkkipaikalle) eikä ihmiset. Lopuksi Maya sai tutustua pariin kivaan hiihtäjään ja suksiin. Reippaasti meni tyttö rapsutettavaksi.
Miro sen sijaan onnistui jumittamaan itsensä lumihankeen :) Piti mennä ihan auttamaan...
Uskomatonta on se, että Maya jaksoi vielä kotonakin riehua. Nyt sentään taisi nukahtaa. Ihan selvästi se tarvitsee jo vähemmän unta. Toisaalta nukkuuhan se päivät, kun olen töissä. Ja koskaCasper on tänään sotajalalla (Casper vastaan ruskeat selkirkit), niin tuo uni häiriytyy aina välillä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti