perjantai 30. joulukuuta 2011

Happy New Year!


Niin on uusi vuosi edessä ja uudet kujeet! Maya siirtyy Mirvan kanssa vuoden alusta edustamaan ATT:tä agilityssä. Onnea heille ensi vuodelle! Tavoitteet Mirva kirjoittanee joskus omaan blogiinsa: http://pumi-power.blogspot.com/. Maya on tosi näppärä tyttö, kun hän seikkailee kahdessa blogissakin.

Omia tavoitteita Mayan kanssa on tietysti ensi vuoden aikana kisata tokon voittajaluokassa. Koska? Sitä en osaa tarkkaan sanoa. Ensi vuoden keväälle on buukattuna jo pari Lentsun kurssia, joten eiköhän se tästä.. Koska sain valmentajalta upean kalenterinkin, pitänee ruveta ahkerammin päivittelmään treenipäiväkirjaa.

Näyttelyissä piipahdetaan Mayan kanssa varmaan myös muutaman kerran. Nyt alkaa taas turkkikin olla kunnossa. Tosin sitä marraskuusta asti odotettua juoksua ei näy eikä kuulu. Jättääköhän vallan väliin..

Miro jatkaa edelleen eläkkeellä - tosin jo Mirva pitää uhkauksensa ja menee sen kanssa kisaamaan erikoisvoittajaan, siitä vaan. Ei ihan tiedä, mitä lupasi...

Kissapoikia (Franklin & Casper) odottaa eläinlääkärillä käynti :). Joten ehkäpä keväällä pystyisi vähän maalailemaan seiniä ja remontoimaan. Casperin pennut Ferme-kissalassa ovat nyt noin kolmeviikkoisia. Niitä täytyy taas käydä katsomassa muutaman viikon päästä. Pennut nimittäin ovat täällä Turussa Teean siskolla. Neljä kappaletaa ihania, pieniä kiharakarvaisia avaruusolioita. Selkirkin pennut ovat sitten hupaisan näköisiä pentuna.

Muuten ensi vuonna onkin taas samat kujeet: agikisoja, tokokisoja, treenejä - ehkä jopa tänä vuonna Agirotu, kun sen on Kuopiossa. Maya etsiikin joukkuetta :). Agilityn SM-kisoihin varmaan lähdetään myös. Innolla odotan taas kevättä ja valoa, jotta pääsee kuvaamaan ulos!



perjantai 23. joulukuuta 2011

Hyvää Joulua!

Harvey & Claus
Miro & Maya
Claus

Joulun toivotuksiin yhtyvät myös Sirpa, Curry, & Franklin!



tiistai 13. joulukuuta 2011

Onnea Maya!

Tänään Maya täyttää 2-vuotta! Aika on kyllä kulunut todella äkkiä! Tosin on Maya paljon ehtinyt jo tuohon ikään mennessä. Näyttelyissä on pärjätty ihan kivasti, eikä näyttelyistä meidän päälajia ole koskaan suunniteltukaan. Tänän vuonna kisattiin tokossa sen verran, että avoin luokka saatiin suoritetutksi ja nyt treenataan voittajaa varten tarkoituksena kisata siinä loppukeväästä - tai jos ei sopivaa kisaa löydy - kesällä. Pari tokokurssiakin on jo buukattu keväälle. Agilityn Maya aloitti juhannuksena ja syyskuussa siirtyi mini3 -luokkaan. Kiitos Mirvalle Mayan kanssa treenaamisesta ja kilpailemisesta. Ensi vuonna Mirvalla ja Mayalla on sitten uudet tavoitteet, uudessa seurassa.



sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Metsäkodassa

Lauantaina Satu haki meidät kyläilemään Taattisten tilalle Rymättylään. Ihana metsä odotti meitä ja koirat juoksivat sydämensä kyllyydestä. Maya sai pienen ihailijan, kun Sadun kleinipentu Mocca seurasi Mayaa ihaillen. Maya on sen verran lapsi itsekin, että nautti toisen kanssa juoksemisesta ja leikkimisestä. Satu heitteli keppiä ja koko lauma (Maya, Miro, Heku ja Mocca) painelivat haukkuen perässä... Kodassa odotti grilli valmiina - nautittiin ihania herkkuja: lammasnakkeja, kasvisnyyttejä, homejuustolla täytettyjä herkkusieniä kiedottuna pekoniin, pitaleipiä ja ihanaa kunnon nokipannukahvia. Miro oli oikein elementissään - lammasnakit tuoksuivat nenään. Olipa virkistävä lauantai hyvässä seurassa - elämän pieniä iloja.






sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Lentsun treeneissä

Ennen lauantain ohjattuja treenejä, vietettiin tokoryhmän pikkujouluja Tuijan hallilla perjantaina. Tällä kertaa paikalla olikin kaikki! Mayan kanssa treenit jäi aika vähiin, koska oma kunto oli lievästi sanottuna huono. Sirdaludin voimalla (tai siitä sekaisin). Ruutua ja ruudun paikkaa otin - menin aika taakse, mutta suoraan sisään. Kaiketi ihan ok. Hyppynouto meni oikein hyvin, mutta pakollinen haukahdus - tosin se jäi pois, kun annoin pelkän hyppy -käskyn ja jätin tuo -käskyn pois. Liikkeestä istuminen suorapalkalla ja ilman ok. Viimeiseksi vahvistin vähän merkkiä - sehän on ollut Mayalla loistava, mutta heikentynyt huomattavasti, kun on nyt treenattu ohjatun suuntia, vaikka olenkin silloin aina vienyt merkille ja siitä lähettänyt. Paikallaanolo meni hyvin. Ihanat tarjottavat oli ja lopuksi kävi pukkikin! Treenien jälkeen Maya vielä löysi tollerileikkikaverin.

Lauantaina oli Lentsun treenien vuoro. Marraskuun puolivälissä voisi olla jo haastavaa ulkotreeneissä, mutta ei tänä vuonna. Vähän märkä ja kurainen nurmikenttä, mutta muuten ok. Oma kunto edelleen huono, joten vähän jännitti, miten pystyisin tekemään mitään. Onneksi sen suhteen "helpot" liikkeet. Päivä aloitettiin paikallaanoloilla: yksitellen maahan ja ylös - tämä meni hyvin. Mutta Maya nousi seisomaan, kun olin kävelemässä piiloon. Tämä ongelma tuntuu tulevan aina, kun juoksut lähestyvät. Pistin Mayan maahan kaukaa ja jatkoin piiloon. Pysyi hyvin paikoilla, joten sen kanssa ei ongelmia. Nyt pitää taas muistaa kävellä takaperin piiloon :). Tosin uskon, että tämä ongelma häviää taas itsestään, kun juoksut ovat tulleet ja menneet. Mayahan tekee aina kaikkea ihan hassua juuri ennen juoksuja.

Seuraavana luoksetulo. Ennen meidän vuoroa, otin puunkierrolla pysähdyksiä, eikä mitään ongelmaa. En kuitenkaan hetkeäkään uskonut, etteikö ongelmia tulisi, sillä matka oli ylipitkä ja silloin Maya kerää aina ihan hirveän vauhdin itselleen.. nyt oli merkkejä yksi enemmän kuin pysähdyksissä ja tarkoitus oli pysäyttää koira seisomaan ensimmäisen merkin kohdalla, jättää seuraava väliin ja pysäyttää maahan kolmannen kohdalla. Juu, näin oli siis tarkoitus. Maya lähti sellaisella vauhdilla, ettei sillä ollut pienintäkään ajatusta mistään pysähtymisestä. Juoksemisen ilo paistoi koko sen olemuksesta. Tämä lienee seurausta siitä, että ollaan treenattu oman kuntoni takia vähän ja toiseksi - Maysta on ihan sairaan kivaa juosta (eikä ole ensimmäisen syyn takia päässyt juoksemaankaan). Siitä sitten palattiin askel taaksepäin - minä jäin lähemmäs ja Lentsu heitti palloa. Joo, pallo ei neidille kelvannut (toinen oire juoksusta). Siirryttiin namiin. Muutama pysähdys sinne päin. Jälleen pitkältä matkalta - ja jälleen tuhatta ja sataa luokseni. Kokeiltiin suullista käskyä. Juu, ei pysähdy. Kokeiltiin takapalkaa - kivaa Mayasta sai juosta minun ja Lentsun väliä... Neidillä oli siis hauskaa, meillä ehkä ei. No, takapalkkaan päädyttiin, ei muuta kuin lisää treenitä. Käsimerkin antaminen on tällä hetkellä vähän hankalaa, mutta kaipa tuo käsi tulee ennen pitkää kuntoon...



Seuraaminen seuraavaksi. Aloitettiin käännöksellä ja hitaalla käynnillä. Maya edisti aika tavalla. Jokaisesta pysähdyksestä palkittiin perusasento ja näin alkoi seuraaminenkin parantua. Perusasennot ovat parantuneet huomattavasti, kun minä en enää tassuttele sinne sun tänne, vaan pysähdyn itse ilman sivuaskeleita, joita en tajunnut itse tekeväni.


Kaukoja treenatiin kilpailun muodossa: Maya sai parikseen colliepojat ja pääsi tästä jatkoon. Tarkoituksena oli siis tehdä 30 (15?) sekunnin aikana niin monta asennonvaihtoa kuin mahdollista. Juu, olisi pitänyt itse laskea määrä, mutta siihen ei meistä pystynyt kukaan ja Lentsu joutui luovuttamaan ja laskemaan itse.... Tämä oli minulle hieman vaikeaa, sillä tällä hetkellä käsimerkkien antaminen on hieman vaikeaa. No, räpellettiin Mayan kanssa, mitä räpellettiin. Seuraavaksi treenattiin kaukoissa asennon pitämistä ryhmässä, tämä meni ihan ok. Maya pitää asennon paljon paremmin kuin Miro. Hieman oli nyt vaikeuksia seisomisesta istumaan menemisessä, mutta tämäkin taas näitä juoksuoireita, eiköhän siitä korjaudu. Kaukoista en ole kovin murheissani, koska ne oikeasti sujuvat paljon paremmin kuin Mirolla, ja Maya esim. nousee seisomana ihan paikoillaan  pysyen.

Lopuksi vielä treenattiin kapulan nopeaa nostamista ja palkattiin koira siis nimenomaan siitä (ei pitämisestä, tuomisesta tms.). Tämä Mayasta tosi hauskaa. Kivaa oli taas - ja Mayakin sai vihdoin vähän tehdä jotain.

Tänään Maya pääsikin Mirvan kanssa Elinan agikurssille. Hieman sielläkin oireili tulevaan juoksuaan, mutta kivaa sillä varmasti oli. Nyt toivoisi vaan, että se juoksu alkaisi nopeasti, niin siitäkin taas päästäisiin. Tämä on kyllä hyvä vuodenaika, pieni tauko tekee aksassa hyvää ja ulkona tokoilukin varmaan muuttuu pian haasteellisemmaksi. Kai se talvi nimittäin joskus tulee (ei olisi väliksi). Pieni pakkanen tosin olisi ihan tervetullut, niin ei olisi ihan näin märkää ja kuraista.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Aktiiviviikonloppu

Mayan viime viikonvaihde käsitti aksaa, aksaa ja aksaa. Mutta perjantaina yllätys, yllätys - treenattiinkin tokoa :). Avasimme sisähalliakauden seuranamme Huldi, Lyyli, Twist ja Mio. Koirat olivat kyllä varsin iloisia hallikauden alkamisesta... suorastaan riemuissaan. Mayakin vikisi koko 2 tuntia, enkä saanut sitä hiljaa hyvällä enkä pahalla. Arhgh. Kyllä se hommia tekee, mutta ne odotusajat...

Treeniaikaa oli ruhtinaallisesti, koska meitä oli tosiaan paikalla vain näin vähän. Aloitimme muistaakseni ruudulla. Ensin niin, että vein alustan ja sen jälkeen lähempää paikkaa treenaten. Tämä meni paljon paremmin kuin ulkona - ei kierrellyt merkkejä, meni suoraan sisälle jne. Peilien avulla oli tosi hyvä treenata liikkeestä istumista, joka meni tosi hyvin. Mayalla on mielenkiintoinen tapa sisäistää asioita, kun se saa niitä vähän miettiä.. viimeksi tätä treenattiin Helin kanssa muutama viikko sitten Kuppiksella ja silloin tuolla otuksella ei ollut hajuakaan siitä, mitä pitäisi tehdä.

En muista enää, mitä treenattiin ja missä järjestyksessä.. mutta ainakin hyppynouto meni puukapulalla hyvin. Tosin pari pikku haukahdusta taisi kyllä päästä, kun neiti oli niin innoissaan. Metalli ei sitten sujunut alkuunkaan eli siinä on otettu takapakkia aika tavalla, joskaan se ei nyt vielä ole ollutkaan hallussa. Mutta nyt se oli ihan katastrofi. Pitää aloittaa nostotreenit kotona. Ei se ihan helpolla mennyt se perusnoudon opettelukaan ja nyt Maya rakastaa sitä. Lentsu lohdutti (?), että kaikilla shelteillä, joita hän on kouluttanut, on ollut ongelmia metallin kanssa. Juu, niin on Mirollakin. Jessus, SE oli pitkä tie.

Luoksetulon tein ketjuttaen lopusta alkuun.. eikä siinäkään nyt ihan kunnollista suoritusta saatu, kun neidillä oli niin paljon vauhtia ja intoa. Kaiken lisäksi käsimerkin anto on tällä hetkellä suurta tuskaan, kun tuo oikea käsi on edelleen niin kipeä. Mutta ei se kyllä syy ole siihen, että Mayan pysähdykset olivat vähän sinne päin. Treeniä vaan lisää..

Kaukot menivät hallissa huonommin kuin ulkona - mutta kaikenkaikkiaan Maya on kyllä oppinut kaukot paljon nopeammin ja paremmin kuin veljensä. Mayassa on se hyvä puoli, että se kestää lukemattomia toistoja, eikä ota nokkiinsa, vaikka välillä sanoisikin jotain virheestä tai korjaisi.. Miro taas meni kaukoissa helposti lukkoon ja se oli siinä sitten.

Vähän treenasin myös merkiltä lähettämistä oikealle ja vasemmalle alustalle ja tämä meni ok. Nythän Mayan loistava merkki on kärsinyt tästä treenistä ja treenaan merkkiä erikseen aina palkaten. Mutta tuppaa nyt hidastamaan ennen merkkiä ja jää ihan väärään paikkaan.. Ehkä se taas siitä.

Paikallaanolo meni vissiin ihan ok. Ainakin oli siinä paikoillaan, kun palasin piilosta, eikä kukaan sanonut mitään :). Hieno, pieni koira. Ensi viikolla sitten uudelleen, ellei tule juoksua ja sitten pääsee Miro treenaamaan. Voi huokaus..


Lauantaina Maya oli Mirvan kanssa TSAUn 20v epiksissä. Avoimella radalla Maya ja Mirva sijoittuivat hienosti nollalla toisiksi häviten 0,2 sekuntia voittajalle (aika -10.36). Eikä rata ollut mikään helppo, tuloksiakin 13 koirasta teki vain 3. Knock out -ratakin meni puhtaasti, mutta jatkopaikka jäi saamatta. Pujottelukisassa Maya oli mineistä 4. ajalla 12.48. Pari sekuntia Maya jäi Ulpusta, joka meni kyllä kepit niin lujaa. Iron Dog -kisassa (kaikkien kisojen yhteistulokset) Maya ja Mirva sijoittuivat hienosti 3.sijalle Fyran ja Takun jälkeen. Seuraavan päivän seuramestaruuskisassa Mayan menestys jäi laihaksi (tosin kontaktit olivat hienot), mutta Mirva sijoittui hienosti maxien hopealle Kodan kanssa. Seuramestaruus meni Annettelle ja Raijalle, onnea!
Koda

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Agilitykoira pääsi treenaamaan tokoa

Mayan elämä on viime viikkoina ollut melko aksapainotteista - ja taitaa pari viikkoa tästä eteenpäinkin mennä aksan parissa, kun ensi viikoloppuna on 3 starttia ja sitten Maya ja Mirva menevät Topteamin valintatilaisuuteen. Ja aloittavat perjantaisin treenaamaan TSAUn valmennusryhmässä Jouni Oreniuksen toimiessa kouluttjana... mahdanko minä enää nähdä tokokoiraani?

No, tänään lähdimme Helin kanssa Kuppikselle treenaamaan. Olikin melko täyttä, kun mätsäri oli valloittanut hiekkakentän (ja puolet kentästä on nykyään autoille, argh). Päätimme sitten mennä urheiluhallin eteen ja ruudun Heli väsäsi nurmikolle. Se olikin aika haastava alusta, kun nurmikko oli melkoisen pitkä. Mayan kanssa aloitettiin seuraamisella Helin käskyttäessä. Pyysin Heliä vahtimaan, etten ota pysähtyessä niitä sivuaskelia. Siltä osin sujuikin hyvin ja Maya teki perusasennot kiitettävästi. Muuten olisi voinut seurata vähän lähempänä. Oma liikkumiseni on melkoisen huonoa, kun lonkka on niin kipeä. Sitten otettiin kaukoja pitkältä välimatkalta Helin toimiessa häiriönä. Maya teki kyllä tosi hyvin ja jopa seisomaan nousu oli hyvä, eikä liikkunut. No, kerran sekoitti luoksetuloon ja meinasi kirmaista sieltä luokseni, mutta tultuaan pari askelta tajusi, että pahus - olikin kaukot. Oli aika huvittavan näköinen... ja toisen kerran meni lonkka-asentoon, mistä oli hankala nousta istumaan (vaati 2 käskyä). Mutta muuten kaukot meni kyllä paremmin kuin koskaan Miron kanssa...

Sitten treenattiin liikkeestä istumista. Vähän piti antaa apuja, että tajusi, mutta eiköhän tästä vielä hyvä tule... Ruutuun vein ensin alustan yhdessä Mayan kanssa ja sillä tavalla meni oikein hyvin. Sitten siirryin lähemmäs ja näytin Mayalle ruudun paikan ja lähetin. Meni oikeastaan aika kivasti. Toistoilla vähän kauemmas ja uusi lähetys. Ja lopuksi sitten kaukaa - tässä kyllä vähän arpoi, mutta ei nyt mitenkään huonosti mennyt. Lopuksi vielä alustalla ruutuun.

Puunkierron avulla otettiin pysähdyksiä - ainut ongelma, etten voi antaa kunnon käsimerkkiä, kun tuo oikea käsi on hajalla. Vähän liukui niin seisomaan pysähdyksissä kuin maahanmenossakin.


Metalli on selkeästi ollut tauolla (hups), joten se oli kyllä melkoista räpellystä. Lähti kyllä perään ja nostikin.. ja toi, mutta vähän haluttomasti ja ei loppuun asti. Onneksi Mayan voi lähettää aina uudestaan, eikä mene lukkoon (kuten Miro). Lopulta palasin taaksepäin ja palkkasin, kun toi tarpeeksi lähelle.. kyllä se tästä. Näinhän sen noudonkin sain kuntoon. Ei auttanut sekään, että Lyyli sai mennä hakemaan kapulan. Lopuksi vielä otin pari nouto ohjatun kapulalla, että saatiin kunnon suoritus.

Tunnaria treenattiin lopuksi piilottamalla kapula nurmikkoon ja lehtien alle. Ensimmäisellä kerralla Maya ei meinannut millään löytää omaa, pyöri ja pyöri, etsi - lopulta piti näyttää sille uudelleen, minne vein sen ja sitten löytyi. Toistoja tein muutaman ja kaikki ne menivät loistavasti ja kapula löytyi hyvin.

Kiitos Helille seurasta ja treeniavusta!


sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Maya 3-luokkaan

Ei siinä sitten kauan nokka tuhissut. Neiti Maya siirtyi 3-luokkaan eilen TSAUn kotikisoissa. Ensimmäiseltä agiradalta 5 keppien aloituksesta ja 2.sija ja seuraavalta agiradalta sitten se nolla ja voitto ja siirto mini 3-luokkaan. Onnea Maya ja Mirva. Kakkosluokassa ei mennyt kuin viikko :). Kisauransa neiti aloitti juhannuskisoista ja Mirvan sanojen mukaan syksyllä kisataan kolmosissa. Näin tapahtui. Kun tähän vielä lisää sen, että me saimme Mayan kanssa ykkösen avoimesta tokopuolella ja siirryimme kilpailemaan voittajaluokkaan, ei voi sanoa muutakuin Kirsti: kiitos aivan mielettömän ihanasta harrastuskoirasta!

Tässä vielä pari Luomalan Henkan ottamaa kuvaa eiliseltä. Kiitos Henkka!


keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Maya Kuopiossa

Maya ja Mirva lähtivät perjantaina kohti Kuopiota. Mirva koulutti lauantain ja sunnuntaina heillä oli sitten 4 starttia 2-luokassa - ensimmäistä kertaa. Ja ei ollut turha reissu. Saldona hyl, 5 (3.sija), 0 (2.sija) ja hyppyradalta 0-voitto. Eli nyt likka on enää yhden tuloksen päässä kolmosluokasta.

Kiitos Mirva, että tarjoat Mayalle mahdollisuuden harrastaa agilityä, mitä se rakastaa!

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Maya 2.luokkaan

Pikku likka kisasi taas viikonvaihteen. Lauantaina oltiin Hattulassa ja sieltä hyl (neiti tiputti riman loppusuoralla, siitä sitten renkaan kehikon läpi ja viimeiselle hypylle) ja toiselta radalta 5 (puomin alastulokontakti) ja voitto (aika oli jotain -16..). Sunnuntaina Mirva ja Maya lähtivät ATT:lle kisaamaan, minä jäin kotiin, kun lähdin myöhemmin kyläilemään. Ensimmäiseltä radalta Maya nappasi hylyn - mutta toisen voittikin sitten nopealla (jotain -20..) nollalla ja siirtyi sitten kakkosluokkaan. Kolmas rata jäi siis tekemättä, kun kakkoset olivat olleet jo aamulla.

Mirvalle suurkiitos Mayan treenaamisesta ja kisaamisesta sen kanssa. Agility on Mayan mielestä vaan niin huippua. Eihän se edes näe minua, kun Mirva on lähellä. Nyt taitaakin käydä niin, että Maya vähän aikaa keskittyy agilityyn ja me treenataan samalla sitä voittajaluokkaa kuntoon ja osallistutaan sitten tokokisoihin, kun se on kunnossa.




maanantai 5. syyskuuta 2011

Tokoa koko elämä

Mayan kanssa oltiin to Lentsun kurssilla, pe häiriötreeneissä, la Christan kurssilla ja eilen su Helin kanssa treenaamassa. Ja yhtä innokkaana neiti lähti aina treeneihin. Tänään varmaan osittainen lajinvaihto, joka sitten taas tähtää tulevan viikonlopun 5 agistarttiin.

Perjantaina tokoiltiin Lentsun & Pepsin, Helin & Lyyn & Huldin sekä Sannan & Novan kanssa. Tehtiin Mayan kanssa seuraamista, ruutua, pysähdyksiä, kaukoja jne. Häiriötreeneissähän kaikki treenaavat omaan tahtiin, yhtäaikaa ja toimivat häiriönä toisilleen. Kun Mayan teki kaukoja, sujahti Pepsi välistä luoksetulon.

Lauantaina oli sitten vuorossa Christa Enqvistin tokokurssi. Lämpimät kiitokset Julialle kurssi järjestämisestä ja siitä, että pikku sheltti mahtui mukaan. Tosin oli siellä muitakin "muun rotuisia" kuin Maya. Pienen etsimisen jälkeen löydettiin Evan kanssa paikalle, Räimän kenttä on kyllä niin suojaisessa paikassa, että koskaan sitä ei ihan ensi yrittämällä löydä. Eikä joskus toisellakaan :). Paikalla oli kymmenkunta koiraa ja kuunteluoppilaita. Jokaisella koiralla oli 2 x 20 minuuttia omaa suoritusaikaa, mutta melkein yhtä paljon oppi seuraamalla toisten suorituksia. Aluksi Christa piti pienen esityksen omista koulutustavoistaan ja keskellä kurssia näytti vähän esimerkkejä omalla koirallaan. Kurssin jälkeen tuli sellainen olo, että treenata pitäisi vaan enemmän ja enemmän, jotta joskus pääisisi edes lähelle näiden huippujen suorituksia. Tähän täytyy taas todeta, että itsellä on kyllä hyvin asiat, kun on Lentsu kouluttajana - ja sitten vielä näitä vierailevia huippuohjaajia välillä.

Christa kertoi, että hänen omilla koirillaan on kotioloissa yhtä tarkat säännöt kuin koulutuskentällä - näin suurenkin lauman hallitseminen on helppoa. Johdonmukaisuus onkin se koiran koulutuksen a ja o. Jos kerran sanot yhtä ja toisen kerran toista, ei koira voikaan totella saatikka oppia mitään.

Itse olen myös aina pitänyt perusasentoa yhtenä tärkeimmistä asioista opettaa koiralle - toki tunnustan, että meillä on edelleen siinä paljon tekemistä, vaikka koko ajan ollaan sitä treenattu. Lisää treeniä vaan. Pitää päättää, mikä on se paikka, mihin haluaa oman koiransa tulevan ja sitten pysyä siinä, eikä palkita mistään sinne päin suorituksesta. Koiran pitää osata tulla samaan paikkaan joka suunnasta. Muistan, kun aloin olla jo epätoivoinen, kun Maya ei pentuna millään meinannut oppia sivulle tuloa, eikä se vieläkään ole siinä niin hyvä kuin Miro, jolle olen sentään sen saanut suhteellisen hyvin päähän. Muissa Maya alkaakin olla näppärämpi kuin isoveljensä :). Tai ainakin kuuliaisempi. Mayan paikka on vähän edessä - mikä toisaalta on kuulemma juuri pienten koirien ongelma, jos ne on opetettu katsekontaktiin, kuten Maya. Parempi olisi opettaa pieni koira katsomaan esim. polven korkeudelle, jolloin se pystyisi pitämään paremmin oikean paikan. Itselleni tämä on jotenkin vaikea ajatus (kun en näe, onko Maya tallella vai jäänyt jonnekin), joten taidan vaan pysyä tuossa vähän edessä olevassa paikassa, vaikka se sitten ehkä aiheuttaakin sitä edistämistä ja vaikeuttaa esim. omia käännöksiäni. Itse asiassa me emme Mayan kanssa kurssilla treenanneet tätä, tuli vaan mieleen muiden treeneistä. Mayan kanssa on kuitenkin hyvät eväät tämän treenaamiseen - sitä pitää edelleen palkata perusasennosta (tosin eilen jätti vain yhden tekemättä, joten edistystä on tapahtunut) ja sitten olen ajatellut kokeilla samaa kuin Lentsun neuvosta Mirolle, jotta sain sen lähemmäs eli palkkaan naksulla, kun koskee minua liikkeessä. En usko, että saan siitä Mayallekaan painamisongelmaa, kun en saanut sitä Mirollekaan.

Maya oli vuorossa toisena Roudan jälkeen ja me teimme ensimmäiseksi ruutua. Mayan suurin ongelmahan on se, että se ei yhtään hahmota, eikä hae ruutua, jos siellä ei ole alustaa. Alustalla menee kyllä hyvin ja reippaasti, mutta ei sillä taida olla muuten kovasti hajua siitä, mitä on tekemässä. Lähdössäkin se vain tuijottaa minua, vaikka kuinka yritän sanoa "missä ruutu on". Ensimmäisellä kerralla lähtin Mayan ruutuun alustalle, niin kuin normaalisti teemme. Sitten Christa neuvoi tulemaan lähemmäs ruutua (jonkun 4-5m päähän, jos sitäkään) ja käymään yhdessä Mayan kanssa ruudussa niin, että taputan maata ruudun takaosassa, siinä missä on se oikea paikka. Näin tehtiin. Ja Maya ampaisi suoraan yhden ruutumerkin taakse. Kun annoin toisen käskyn "ruutun", vaihtoi neiti seuraavalle merkille. Eli sillä ei tosiaankaan mikään lamppu syttynyt. Christa sanoi, että näitä toistoja, että käyn taputtamassa maahan, lähetän koiran ruutuun, tehdään vaan niin monta kärsivällisesti, että koira saadaan ymmärtämään, mitä siltä halutaan - ja kun koira menee (tai on menossa oikeaan kohtaan), palkka välittömästi. Jotenkin Christa tajusi heti, mikä on meikäläisen suuri ongelma eli se, että palkka tulee aina liian hitaasti. Juu, kyllä saan siitä kuulla Lentsulta ihan jatkuvasti. Siksi usein palkkaankin naksulla, kun sen kanssa se sentään tulee vähän nopeammin. Kun koira jatkuvasti vaan tarjosi merkkiä, sain ohjeeksi viedä koiran ruutuun oikealla paikalle ja jälleen näyttää sille, että tässä on ruutu ja taputtaa maata. Koiraa ei toruta, mutta sille kerrotaan jämäkästi, missä se oikea paikka on. Christa sanoi, että omille koirilleen hän pystyy myös kertomaan sen, milloin ne tekevät väärin - sitä ei tehdä kieltämällä kovin tai käyttämällä painokkaasti "EI"-sanaa, mutta sille kerrotaan, että tämä ei nyt mennyt ihan putkeen.. Aika monta kertaa sain viedä Mayan takaisinkin sinne - ja sain myös ohjeeksi, että jos se tarjoaa merkkiä kerran, ei anneta sen tarjota toista kertaa, vaan silloin viedään ruutuun. Välillä teimme myös niin, että Christa näytti sen paikan. Minusta tuntuu, että se, mikä vihdoin sain neidin tajuamaan, mitä siltä halutaan, oli se, kun jätin Mayan istumaan muutaman metrin päähän ja kutsuin siitä sitä ruutuun ja pysäytin edessäni siihen oikeaan paikkaan. Sitten taas palattiin lähetyspaikkaan, Christa näytti Mayalle paikan, minä lähetin ja saatiin jo se onnistuminenkin. Sen jälkeen homma alkoikin sujua ja Maya meni hienosti oikeaan paikkaan. Lopuksi vielä motivaatiotreeniä eli lähetys pitkältä matkalta alustalle. On se vaan ihanaa, kun on koira, joka kestää toistoja ja yhtä innokkaasti on joka kerta menossa ruutuun.

Ruudun paikan koiran tulee sisäistää niin, että se menee aina oikeaan (esim. tuo takalaita), lähetetään se mistä suunnasta tahansa. Ja sunnuntaina oli vuorossa koirakoe. Maya meni tosi hyvin ruutuun ed. systeemillä yhdestä suunnasta, mutta kas kun vaihdoin suuntaa, tarjosi taas merkkiä ja jouduin jälleen näyttämään sille muutaman kerran, missä se ruutu on. Ei toki yhtä monta toistoa kuin lauantaina, mutta kuitenkin suunnanvaihdos sekoitti aika äkkiä pienen pään. Treeniä, treeniä.







Meidän ensimmäinen 20 minuuttinen menikin tähän, joten vein Mayan autoon ja siirryin itse hetkeksi jälleen kuunteluoppilaaksi. Christa puhui lähes jokaisen koiran kohdalla häiriötreenien hyödyllisyydestä siitä, että koira pitäisi totuuttaa kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan, mitä kisoissa voi tapahtua. SM-kisoissä kehät ovat ihan vierekkäin ja monessa kehässä suoritetaan liikkeita yhtä aikaa, toisessa kehässä joku huutaa maahan kovallä äänellä, toisessa heitetään kapulaa tms. Tosi vaikealta treeniltä vaikutti mm. se, kun ohjaajan piti lähettää koiraa ruutuun ja samaan aikaan vierellä Christa oli heittävinään/heitti noutokapulan. Yhtä hankalaa oli, jos noutoliikeessä, joku toinen antoikin nouda käskyn, eikä ohjaaja - ja koiran piti totella vain ohjaajaa ja ohjaajan käskyjä. Paljon tehtiin kurssilla juuri näitä kuunteluharjoituksia niin, että koira oli esim. perusasennossa sivulla tai paikallaan olossa (niin että ohjaaja ihan lähellä) ja joku toinen antoi sille erilaisia käskyjä ja koiran piti pysyä asennossa ja kuunnella vain ohjaajansa käskyjä. Vaikeaa. Kokeiltiin eilen Helin kanssa ja Maya pysyi aika hyvin, paitsi kun kuuli "maahan"-käskyn. Ja Heli vielä käskytti hiljaa ja kiltisti. Eikä heiluttanut nenän edessä namia (mitä ei saanut ottaa) tai lelua. Tämän jälkeen arvostan meidän perjantain häiriötreenejä vielä enemmän - taidan olla vielä suuremmaksi häiriöksi ensi kerralla :).

Kuvassa koira lähetetään ruutuun, kun samalla kapula lentää toiseen suuntaan

Rai häiriötreeneissä - Julia pitää koiraa maassa ja Christa antaa käskyjä

Mayan toinen vuoro oli juuri ennen lounastaukoa (nam, pizzaa). Olin päättänyt, että en päästä itseäni helpolla, kun kerran olen kurssille tullut, vaan otan juuri ne liikkeet, joissa meillä on ongelmia ja vaikeuksia päästä eteenpäin. Niinpä tartuttiin kaukoihin (seisomaan nousemiseen) ja ohjattuun. Kaukoissa näytin ensin, miten Maya tekee. Mayahan tekee avoimen luokan istu-maahan -kaukot todella hyvin (varsinkin kun minä tietysti vertaan aina Miroon), mutta se seisomaan nouseminen onkin hankalampaa. Neuvoista huolimatta, en vain ole osannut sitä opettaa. Minun on äärimmäisen vaikea mennä maahan kyykkyyn sen viereen selkäni takia - ja muutenkin tässä nyt vaan on joku lukko ohjaajalla. Viime viikolla Lentsun kurssilla tein havainnon, että nyt Maya osaa nousta sieltä, mutta peruuttaa. Sitä en tiedä, tekisikö sitä sitten kokeessa.. mutta selkeästi sillä on nyt ylösnouseminen ja peruuttaminen sekaisin tai niin kuin päällekkäin. Yritimme lähempää ja vielä niin, että peittäisimme kasseilla tms. Mayan mahdollisuuden peruuttaa, mutta likka kyllä löysi aina uuden reitin :). Lopulta oli vaan mentävä sinne kyykkyyn maahan ja muutaman kerran autettava Maya nousemaan ylös. Pari kertaa sitä piti mahan alta vähän auttaa, sitten riitti, kun laitoin kättä sinne päin ja lopuksi tehtiin niin, että minä seisoin Mayan edessä ja Christa palkkasi Mayan namilla edestä niin, että ei työntänyt namia Mayaa kohti vaan piti paikoillaan, jolloin saadakseen namin Mayan ei kannattanut peruuttaa. Tätä samaa voisin käyttää yksinäni niin, että koira on pöydällä tms. Eilen kokeiltiin Helin kanssa, ja kyllä se tuntuu toimivan. Nyt vaan sitten apuohjaajia kehiin...

Sitten pohdittiin sitä ohjattua. Tämä on Mayan kanssa aloitettu oikeastaan vasta ihan vähän aikaa sitten käyttäen apuna alustaa (oikealla) samassa linjassa kuin merkki. Välillä olen vienyt Mayan merkin taakse ja siitä lähettänyt ja välillä olen jopa saanut lähetettyä sen merkille - ja siitä sitten käsimerkillä ja käskyllä oikealle. Christa sanoi, että itse hän käyttää oikeastaan heti kumpaakin/sekä keskimmäistä kapulaa (alustaa, ja niiden tulee olla samanlaisia), jotta koira oppii erottamaan ne ja kuuntelemaan ja vie ne myös kauemmas. Tai näin ainakin ymmärsin. Äkkiä sitä unohtaa... Mayalle sain ohjeeksi ottaa molemmat suunnat työn alle niin, että vien sen aina merkille ja lähetän siitä. Erikseen sitten merkkitreeniä niin, että alustat (kapulat) ovat paikoillaan, mutta palkkaan aina merkistä. Mayalla oli kyllä varsin hauskaa tässä treenissä, se on nimittäin jostain nyt keksinyt, että ne alustat ja merkit pitää kantaa minulle. Sunnuntaina sitten kokeiltiin ja kerran epäröinnin jälkeen, Maya lähti hienosti niin vasemmalle kuin oikeallekin alustalle. Mutta se merkille lähtö olikin sitten vaikeampaa. Maya, joka on "merkkihullut", selkeästi yritti varastaa alustalle suoraan. Piti vähän helpottaa, ja mennä lähemmäksi. Nyt ei se hieno paikka.. JATKUUU - KESKEN...

 

perjantai 2. syyskuuta 2011

Tokokurssin viimeinen kerta

Syksy on virallisesti täällä, kun tokokurssi päättyy. Eilen oli viimeinen kerta. Ensimmäisenä ohjelmassa oli hyppy - ja arvasin, että me emme sitä avoimen hyppyä enää treenaa :). Juu, hyppynoutohan siitä sitten tuli. Eikä saanut edes omalla kapulalla ottaa, vaan vieraalla, painavalla kapulalla. Maya lähti ihan hyvin, taisi matkalla tiputtaa kapulan pari kertaa - ja ääntäkin taisi tulla. Mutta siis periaatteessa ihan hyvin.. tosin tuo ääntely ei mielyttänyt minua, eikä Lentsua. Nyt pitää vaan muistaa sanoa Mayalle, että pitää olla hiljaa. Se tepsii ainakin toistaiseksi. Pari toistoa ja ihan kivasti meni - ei tuo ihan esimerkilliseen perusasentoon kapulaa, mutta toisaalta minä kuulemma kumarrun sitä kohti - joten kun kummatkin vähän skarppaavat, kyllä tästä ihan hyvä tulee. Seuraava kierros mentiinkin sitten metallilla.. Maya oli vähän sen näköinen, että onko pakko, mutta kyllä se lopulta sen metallin sieltä haki ja sai esteenkin yli. Lopussa vähän petraamista. Mutta nyt kuulemma metallia treenataan hyppynoudon kanssa, koska se on on näin koiralle kivampaa kuin tasamaanoutona. Näin tehdään. Onneksi on oma hyppyeste.





Sitten oli vuorossa kaukot. Tein juuri havainnon, että Maya osaa nousta seisomaan - mutta peruuttaen. Sillä on ilmeisesti seisomaan nouseminen ja peruuttaminen nyt päällekkäin - vähän sama kuin itsellä menee välillä pari kieltä päällekkäin. Muistan kun Espanjassa ruotsi pyrki väkisin esiin, kun espanjaa piti puhua.. No, tämän pitäisi korjaantua sillä, että naksuttimella palkkaa siitä ylös nousemisesta - naksuttimella siksi, että silloin palkka tulee oikeasta asiasta, kun muuten olen liian hidas palkkaamaan ja palkka tulee silloin peruuttamisesta. Mutta se hyvä, että se nousee nyt! Istu-maahan menee hyvin - nyt vain tämä seisominen kuntoon, niin ollaan taas paljon pidemmällä.

Paikallaanolot seuraavaksi ala voittaja. Eli kaikki yhtäaikaa maahan - palkkasin Mayan taas ensimmäisellä maahanmenosta, kun meillä on siinä ollut niitä ongelmia. Ison puskan taakse piiloon ja nyt oltiin pidempi aikakin. Maya oli pysynyt hyvin, mutta kovasti kuulemma kiinnostanut naapurin tekemiset.

Loppuun sitten päättäjäisleikki: koira jätettiin kauas odottamaan (Maya istumaan), siitä sitten ohjaaja siirtyi itse valitsemansa välimatkan päähän (minä siis kauas, kun en itse pääse juoksemaan), josta sitten piti lähettää koira kiertämään iso pensas/puu - sieltä pitkän matkan päähän ja esteen yli palkalle. Tarkoitus oli treenata palkkaamattomuutta (palkka tuli vasta muutaman asian jälkeen). Samalla tuli treenattua ketjuttamista ja irtoamista :). Maya jäi hyvin, tuli tuhatta ja sataa kohti ja kiersi sen pensaankin ihan itse - tosin vaati useamman käskyn ja vähän kehujakin. Ja ampaisi sitten pensaan toiselta puolen minua kohti ja tiesin, että juoksemaan en pysty, joten päätin sitten vaan lähettää Mayan kaukaa hyppyesteelle - ja Mayahan irtosi ja hyppäsi. On se vaan niin hieno koira. Aina välillä yllättää, miten paljon se osaa ja on valmis tekemään.

Illalla olisi häiriötreenit, lauantaina tokokurssi ja sunnuntaina olisi tarkoitus treenata Helin kanssa tokoa eli kovin on tokopainotteinen viikko meillä. Ensi viikolla sitten taas lajinvaihto...

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Ahvenanmaalla kisaamassa

Viikonlopun Maya vietti Mirv an kanssa Ahvenanmaalla aksakisoissa. Jo heti perjantaina tuli iloinen viesti: 0-voitto! Loistavaa Maya ja Mirva. Tahti jatkui samaan malliin ja loppusaldo oli 3 x 5 ja 2 x 0. Jokaiselta (5) radalta tuli myös sijoitus (2 x 1.sija, 1 x 2.sija ja 2 x 3.sija) ja kassikaupalla palkintoja ja ruusukkeita. On se tyttönen vain aikamoinen agilitytykki :).



perjantai 26. elokuuta 2011

Tokokurssin 5.kerta

Eilen oli jo tokokurssin toiseksi viimeinen kerta. Harmi. Vielä kun meiltä jäi yksi kerta välistä, kun oli se koe. Silloin oli kuulemma treenattu metallia (ei väliä, vaikka tämä jäikin välistä, olisi vaan aiheuttanut harmaita hiuksia ohjaajalle) ja ruutua.

Tällä kertaa ohjelmassa oli merkki. Ihan turha luulla, että olisimme selvinneet siitä kunnialla, vaikka Maya merkkiä rakastaakin. Se kun ei osaa etsiä sitä katseellaan ja on ihan turha luulo, että se löytäisi sen ensimmäisellä tai toisellakaan kerralla. Ensimmäisellä kerralla sinkosi sinne, mistä oltiin lähdetty ja toisella kerralla meni samaan suuntaan muovipurkin taakse. Ideaa siis oli, toteutus ontui.. ei auttanut muu kuin käydä näyttämässä neidille, missä se merkki on. Ei kyllä onnistunut sittenkään, ampui kyllä oikeaan suuntaan, mutta pitkälle merkin ohi. Piti sitten ihan kädestä pitäen näyttää Mayalle, missä se merkki on. Sitten alkoikin onnistua ja pari viimeistä yritystä olivat tosi hyviä ja Maya pysähtyi ihan merkin taakse.

Sitten treenattiin ohjatun alkeita. Tätä me emme ole treenanneet sitten kesäkurssin, jolloin samaa tehtiin lelulla ja se oli Mayalle tosi vaikeaa. Tuppasi varastamaan lelulle. Nyt treenattiin alustalla, joka oli merkistä oikealla (samalla korkeudella kuin merkki). Ensin käytiin vähän muistuttamassa Mayalle, mikä se alusta on.. ja sitten vietiin koira merkin taakse ja lähetettiin "oikea" -käskyllä ja käsimerkillä alustalle. Tämä tuntui toimivan hyvin, joten tällä jatketaan. Muutama toisto vielä. Nyt ainakin tiedän, miten jatketaan ohjatun opettamista, kun nyt siirrytään opettelemaan pääsääntöisesti uusia asioita (toki näitä on tehty koko ajan, mutta viikko pari on keskitytty tuohon avoimeen luokkaan).

Ryhmäliikkeenä vahvistettiin vielä liikkeestä seisomisen jäämistä, kun Lentsu vaan ensin sai ryhmän tajuamaan, mitä piti tehdä. Maya pysyi kyllä hyvin. Tämä tuntuu nyt menneen sen tajuntaan. Ei toki tarkoita, että olisi pomminvarma, mutta kuitenkin. Koira siis jätettiin seisomaan ja itse käveltiin eteen päin, käännyttiin vasemmalle/oikealla, täyskäännös ja palattiin koiran sivulle. Ja sitten tehtiin vielä liikkeestä istumista Mayan kanssa. Apuja tarvitsi vielä, kun tätä ei olla tehty pitkään aikaan. Nyt sitten vissiin pitää tehdä :).

Paikallaanolot otettiin viimeiseksi ja tämä meni hyvin. Totesin itsekseni, että kai voin luottaa koiraan ja olla vilkuilematta taakseni tms., jos kerran Maya pysyi kokeessakin, vaikka vierestä säntäsi kaksi koiraa piiloon. Palkkasin maahan, koska neiti tuntuu aika tavalla ennakoivan perusasentoja tällä hetkellä.

Nyt on Mayalla ollut tokotreenit/kilpailut kolmena perättäisenä iltana, eikä näytä likka kyllä millään lailla kyllästyvän/väsyvän. Tänään aamulla Maya lähtikin sitten Mirvan kanssa Ahvenanmaalle kisaamaan agilityssä, joten pienellä vaihtui laji lennosta. Me vietämme Miron kanssa rauhallisen viikonvaihteen :).

torstai 25. elokuuta 2011

Kisaraporttia

Eilen oli sitten Mayan toinen avoimen luokan kisa. Kiitollinen TKY:lle, että ystävyysotteluiden "varjolla" olemme päässeet Mayan kanssa kisaamaan. Nyt oli vuorossa Auran Nuuskujen järjestämä kisa Piuhan kentällä Maskussa ja tuomarin - kukas muukaan kuin - Lentsu. Joo, ei se ole helpompaa mennä kouluttajan tuomaroimaan kisaan, sillä hän tietää kaikki virheet ja ohjaajan kommervenkit. Ja sitten vielä koira sattuu tykkäämään kovasti Lentsusta ja pelko olikin, että Maya käy välillä kysymässä Lentsulta, menikö hyvin.. tätä se on tehnyt treeneissä. Myöskin palautetta on varmasti odotettavissa ja kotiläksyjä :).

Evan kanssa kävin tekemässä kenraaliharjoitustreenit TSAUkkilassa tiistaina. Taas tuli uusia virheitä esille - tosin sain myös hyvin harjoiteltua tuota liikkeenohjaajahäiriötä. Eva lähti sitten vielä Vallen kanssa kannustamaan meitä kisohin, kiva!

Kokeessa oli vain 6 alokasluokan koiraa, 4 avoimen luokan ja 3 voittajan koiraa. Kisan olisi siis luullut menevän nopeaan.. no, ihan nopeasti se ei mennyt. Liikkeenohjaaja oli uusi ja kaaviot pitkiä. No, tulipa sitten näitäkin harjoiteltua. Mayan kanssa odottelimme vuoroamme kehän laidalla, josko se vaikka vähän rauhoittuisi ja jaksaisi keskittyä paremmin. Se kun käy melkoisen kuumana..

Meidän suoristusvuoromme avoimessa luokassa oli vasta neljäntenä eli viimeisenä. Paikallaanolossa saimme viereemme dobberin. Ei siinä mitään, mutta kun ohjaaja keskusteli jo kentän ulkopuolelle, että koira ei pysy paikoillaan ja saattaa (tai siis todennäköisesti lähtee) lähteä sieltä kuin ohjus. Minä jo hetken ajattelin, teenkö ollenkaan koko paikallaanoloa. Siinä vaiheessa kun tuomari piti meille puhuttelua ja sanoi, että älkää jännittäkö, ei teillä ole mitään pelättävää, meinasin jos sanoa, että ai eikö muka ole? Minä siis jännitin sitä, minne se dobberi sinkoaa (syökö Mayan) ja lähteekö Maya paikallaanolosta, jos se sinkoaa vierestä jonnekin.

Yritin pitää Mayan katsekontaktia yllä, kun tuomari puhui meille ja liikkeenohjaaja - tällä kertaa onnistuin melko hyvin ja Maya meni hienosti maahan ihan ensimmäisellä käskyllä! Sitten vaan piiloon.... ja kun olimme hetken olleet piilossa, kuuluu ääni, ottakaa nro x kiinni. Dobberi oli lähtenyt. Ohjaaja kutsui sitä ja sai kytkettyä. Ja vähän ajan päästä seuraava, ottakaa nro y kiinni ja sprinkku oli lähtenyt. Siinä sitten minä ja tollerin omistaja revimme puusta lehtiä ja odotimme kauhulla, mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitä meidän koiramme ovat tehneet.. Palasimme kehään ja siellä nämä kaksi makailivat kaukana toisistaan (tolleri oli suoritusvuorossa ensimmäinen ja Maya viimeinen) paikoillaan. Sitten vielä piti jännittää malttaako Maya nyt pysyä maassa niin kauan, kun olen päässyt sen sivulle ja vielä odottaa käskyä nousta istumaan. Hyvin meni. Ja me saimme täydet 10 pistettä!! Että olin ylpeä pienestä. Vaikka muut liikkeet menisivät pieleen, tässä riittäisi iloitsemista.

Sitten piti odotella taas omaa vuoroa. Se hyvä puoli siitä oli, että ehti vähän seurata, mitä kehässä tapahtuu ja mistä liikkeet alkavat tms. Pitkät oli kaaviot ja matkat. Yllättävän paljon aikaa meni myös paikasta a siirtymiseen paikkaan b. Maya onneksi on hyvin hallittavissa myös nuo siirtymiset - Miron kanssa tuo olisi ollut täyttä tuskaa.

Liikkeet tehtiin perinteisessä järjestyksessä (toki näin onkin useimmiten alemmissa luokissa), joten seuraamisessa aloitettiin. Maya lähti kivasti liikkeelle, mutta seurasi sellaisessa paikassa, että en yhtään nähnyt sitä itse, joten en tiennyt, onko minulla koiraa edes mukana. Apua. Yleensä Maya vähän edistää ja se on minulle parempi, kun näen, onko se mukana.. pari haahuilua taisi tulla ja taisi jättää yhden perusasennon tekemättä. Täyskäännökset menivät paremmin kuin oletin. Koska seuraamispätkä oli pitkä ja olemme vähän pidempää pätkää harjoitelleet, Maya haahuili vähän lopussa ja eksyi jonnekin toiselle puolelleni. Tätä on sattunut myös treeneissä - onneksi nyt vasta ihan lopussa. Saimme tästä 7 pistettä.

Liikkeestä maahanmeno on Mayan bravuuri, mikä ei toki tarkoita sitä, että se kokeessa onnistuisi. Nyt onnistui. Maya tipahti maahan - minä jatkoin matkaa (ja taas pitkälle), pysähdys - koiran taakse ja sivulle. Ja Maya jopa malttoi odottaa käskyä, ennenkuin nousi sivulle - eikä hypähtänyt myöskään ilmaan! Tästä täydet 10.

Luoksetulo oli sijoitettu ihan kehän reunaan ja puolessa välissä oli sihteerin pöytä. Hieman mietin, onko tämä nyt hyvä vai huono asia. Ei ollut kumpaakaan. Maya jäi kiltisti istumaan ja malttoi odottaa, kun kävelin pitkälle kehän toiseen laitaan. Olin lämmittelyssä ottanut pari luoksetuloa ja palkannut stopista. Mayahan ennakoi stoppeja treeneissä tosi vahvasti ja kisoissa sitten kiitää tuhatta ja sataa... mutta tällä kertaa pieni sininen pysähtyi käsimerkistä hyvin ja hypähti perusasentoon sivulle. Taisi olla vähän vinoon :). Tästä hienosti 9 pistettä.

Pieni muistutus Mayalle, että seuraavaksi tehdään liikkeestä seisominen. Ja ei kun menoksi. Maya seurasi nyt liikkeissä tosi hyvin (minulle on ehkä jäänyt traumoja siitä, kun Miron seuraaminen liikkeissä oli tosi huonoa) ja top-käskyllä jäi seisomaan hyvin. Tai niin ainakin oletan :). Siellä se seisoi, kun käännyin matkan päässä ympäri ja jatkoin koiran ohi ja taakse. Eikä muuten liikkunut! Vau. Mutta perusasennon kyllä ennakoi... Tästä 8,5p.

Noutaminen olikin sitten luku sinänsä :). Voi Maya. Heitin kapulan ja otin Mayaan katsekontaktin, jonka jälkeen se vasta saa luvan (käskyn) lähteä noutamaan. Ja lähtihän se - vauhdilla ja haukkuen. Eikä siinä vielä kaikki.. Lentsun mukaan murisi vielä, kun toi kapulaa minulle (minä en kuullut, minä varmaan harmittelin vielä mielessäni sitä haukkumista). Toihan se sen pienen kaarroksen (oli viemässä kapulaa vissiin jonnekin muualle tai jollekin toiselle) tehtyään sivulle, tosin perusasento oli kyllä aika kaukana minusta. Yletyin kuitenkin hyvin kapulaan. Tästä 7 pistettä. Ja tästä seuraa varmaan kotiläksyjä...

Kauko-ohjaus oli vuorossa seuraavana. Maya meni hyvin maahan, jätin koiran ja kävelin taas melko pitkän matkan päähän (tosin ei haittaa, ollaan onneksi treenattu pidemmältäkin matkalta). Ensimmäisellä nousi hienosti istumaan, mutta sitten alkoi kuikuilla taakseen - ilmeisesti taas otti häiriötä liikeenohjaajasta, joten vaati 2 käskyä maahanmenoon. Loput kaksi (istu, maahan) teki hienosti, eikä liikkunut paikastaan. Tästä 7,5 pistettä.

Sitten vielä se hyppy... tässä olin nyt varovainen, ettei Maya vaan pääse hyppäämään ennen lupaa. Jäin esteestä melko kauas ja toivoin vaan, että Maya siitä huolimatta hyppää esteen yli. Ei huolta - hyvin lähti ja maltoin odottaa, että on maassa ja vasta sitten "sit" -käsky. Istui hyvin. Siitä käsky "sivu" ja Maya hyppäsi takaisin päin ja tuli sivulle. En oikein muista, mutta melko varmasti hypähtäen :). Tästä saimme hienosti 9,5p.

Lopuksi vielä kokonaisvaikutus, josta saimme täydet 10 pistettä. Näin Maya oli hienosti saanut toisesta avoimen luokan kisastaan ykköspalkinnon kokonaispisteillä 173,5p. Sijoituimme jälleen toisiksi ja saimme pokaalin ja ruokaa. Mayahan alkaa kohta ansaita omat ruokansa (eri asia sitten kelpaako sille...).

Tänään neidillä on tokokurssi ja huomenna Maya sitten lähteekin Ahvenanmaalle kisaamaan - agilityssä tällä kertaa. Mayalla on alkanut harrastuskausi ja näyttelyt ovat nyt haudattu tältä vuodelta. Häntä saa olla ihan missä asenossa Maya sitä haluaa pitää.

perjantai 19. elokuuta 2011

Maya korkkasi avoimen luokan

Meillä oli eilen Mayan kanssa ensimmäiset avoimen luokan tokokisat. Pääsimme kisaamaan TKY:n joukkueeseen ystävyysotteluun Spanielikerhoa vastaan. Kisat järjestettiin Haunisissa ja olivat mukavan pienet: 8 alokasluokan koiraa, 4 avointa ja 1 voittaja. Tuomarina Ralf Björklund.

Mirva onneksi suostui kuskiksi, muuten Hauninen on kyllä työssä käyvällä (ensin työpäivä, kiireesti kotiin, Miro ulos jne.) ja autottomalla ihmisellä aika vaikeasti saavutettava kisapaikka. Ukkonenkin alkoi juuri ennen kun lähettiin ja vettä tuli kaatamalla. Onneksi kisapaikalla ei sitten enää satanut. Vielä kun oma vatsa on tiistaista asti ollut todella huonossa kunnossa (ja on edelleen, joten ei johdu jännittämisestä), niin alku oli aika hankalaa. Onneksi tällaiset murheet unohtuvat kisapaikalla.

Maya oli suoritusvuorossa toisena, oikein ideaali paikka. Treenit kotona ovat menneet oikein hyvin, joten lähdin ihan luottavaisin mielin kisaan. Maya osaa kyllä kaikki liikkeet, mutta sitten se kisatilanne - se on niin erilainen, että mitä tahansa voi sattua. Ja sattuikin :).

Kisa käytiin Haunisissa nurmikentällä, joka oli tosi pitkä - ja märkä. No, onneksi Maya ei tunnetusti ole mikään hienohelma ja nurmella on treenattu muutenkin. Paikallaanolon otin aika varman päälle, koska treeneissä Maya on viime aikoina vaatinut kaksi käskyä. Päätin onnistua tässä. Maya ei myöskään vielä ole kauhean kärsivällinen odottelun suhteen, joten tuo liikkeenohjaajan puhuminen aluksi herpaannuttaa sen kontaktin minusta - ja toisaalta, koska me ollaan niin vähän treenattu liikkeenohjaajan kanssa, vie Mayan huomion liikkeenohjaajaan. Joten vapautin sen sivulta aika monta kertaa ja otin uudelleen, jotta saisin sen ottamaan kontaktia minuun. Annoin melkoisen ponnekkaan käskyn maahan (edelleen ystävällisesti) korostaen sitä vähän (ihan vähän vaan...) vartalolla. Mutta Maya tipahti ensimmäisellä maahan! Yes. Sitten vaan kohti kehänauhaa ja kehästä ulos liikkeenohjaajan perässä kohti piiloa. Ja kyllä ne 3 minuuttia ovat PITKÄT! Välillä näkyi, kun tuomari kirjoitti jotain ylös, ja sehän ei yleensä tiedä mitään hyvää.. Kun palattiin kehään, makasi Maya kuitenkin ihan rauhallisena paikallaan. Mutta puolessa välissä kun olin palaamassa sen luo, nousi istumaan. Ihan hassua. No, pysyi paikoillaan kumminkin. Tästä sitten saimme vain 6. Oli kuulemma haistellut nurmikkoa (ja haisteli samaa kohtaa, kun liike alkoi siitä myöhemmin ja muutama muukin haisteli sitä samaa kohtaa, joten siinä oli jotain - tosin ainahan sitä voi olla) ja sitten se ylös nouseminen liian aikaisin. Aika raju pisteiden pudotus kumminkin mielestäni. No, saatiin sentään jotain. Kysyin Mirvalta vielä, miten Maya oli maannut - ja kuulemma ihan rauhallisesti ja vähän haistellut. No, itse olen tyytyväinen siihen, että pysyi paikoillaan!

Yksilöliikkeet tehtiin perinteisessä järjestyksessä, joten aloitettiin seuraamisella. Maya lähti hyvin liikkeelle ja parin askeleen päästä siirryttiin juoksuun - ihan hyvin meni sekin. Sillä oli selkeästi hieman vaikeuksia seurata pitkällä nurmella ja kuoppaisella alustalla, mutta minulla itselläni se oli vielä vaikeampaa. Tosi hyvin Maya kyllä seurasi ja piti kontaktia. Ensimmäinen perusasento jäi tekemättä (arhghh), mutta kaksi seuraavaa Maya teki hyvin. Tästä me saimme 7...

Maahanmenossa meni taas maahan ihan superhienosti tipahtaen - jatkoin matkaani - käännös ja koiran taakse ja siitä sivulle. Maya pysyi hienosti (tosin se kyllä osaakin tämän - aina voi silti sattua vaikka mitä) maassa. Mutta kun sitten annoin käskyn sivulle, neiti hyppää metrin ilmaan ylöspäin ja laskeutuu puolimetriä sivulle - ei tainnut edes istua. Ei voinut kuin nauraa. Tästä 7,5.


Luoksetulon jättömatka oli pidempi kuin olin odottanut, ei siinä mitään.. vauhtia vaan ehtii tulla aika tavalla. Vaikka on treeneissä ennakoinut pysähdystä, osasin kyllä odottaa, että kisoissa ei tee sitä. Ei tehnyt ei. Jäi hyvin istumaan, hieman nyki, kun liikkeenohjaaja sanoi "käsky". Lähti tuhatta ja sataa kohti, annoin käsimerkillä pysähdyskäskyn - vähän mietti.. valui ja pysähtyi. Ehkä jopa hieman varasti (ehkä ei), kun kutsuin sivulle. Ja tietysti hypähti sivulle. Tästä siis 6, joten ilmeisesti tulkittiin läpijuoksuksi..


Seisominen seuraamisen yhteydessä meni upeasti - Maya pysähtyi top-käskyllä, minä kävelin eteen ja takaisin taakse, eikä likka liikkunut mihinkään ja teki hyvin perusasennon: 8,5. Nyt en kyllä ole ihan varma, ennakoiko perusasentoa vai ei.. se nimittäin voisi selittää, miksi saimme vain 8,5.

Noutaminen meni hienosti! Maya pysyi sivulla, lähti luvalla vauhdilla kapulalle, nappasi sen (vielä takaa) suuhunsa ja tuli hienosti sivulle (ehkä olisi voinut olla 5-10 cm lähempänä, mutta oli kyllä hienosti sivulla ja piti kapulaa suussaan, eikä kertaakaan edes ollut tiputtanut sitä). Olin siitä niin ylpeä! Saimme tosin vain 7, mille en keksi mitään selitystä...

Kauko-ohjauksessa Maya otti liikkeenohjaajasta ihan hirveästi häiriötä. Mayahan osaa avoimen luokan kaukot ihan superhyvin, en oikein edes tajua, miten Miron jälkeen olenkin saanut Mayan tekemään ne niin hienosti. Siksi olinkin melkoisen kauhuissani, kun Maya jumitti ensimmäistä istumaan nousua. Tässäkö tämä nyt on? Tuleeko tästä samanlaista taistelua kuin aikoinaan Miron kanssa? Sitten vaan päätin, että minä saan Mayan ylös sieltä. Kolmannella käskyllä nousi istumaan ja loput teki kuin vettä vaan liikkumatta yhtään. Tästä pisteitä 7.

Estehyppy viimeisenä. Hyppy oli sijoitettu tosi lähelle kehänauhaa ja minua pelotti melkoisesti viedä Maya sinne. Minulle on jäänyt Miron kanssa kisaamisesta pari muutakin traumaa: pelko, että koira lähtee kehästä liiasta innosta ja se, että hyppää ennen aikojaan (josta tulee nykyään heti nolla). No, olisi pitänyt luottaa Mayaan enemmän :). Mayahan pystyy kehässäkin vaihtamaan paikkaa nätisti seuraten, mitä Miro ei ikinä pystynyt. Ja sivulla käskyllä pysyi hyvin hypyn toisella puolella. Koska viime päivinä olen saanut Mayan hypyn melkoisen sekaisin (ei kestä tässä toistoja - jos saan yhden onnistuneen suorituksen - ei kestä sitä, että teen sen uudelleen, vaan sitten alkaa tarjota ties mitä tai ei hyppää lainkaan), vähän jännitin tätä. Ihan turhaan. Maya hyppäsi hyvin, ajautui kyllä aika kauaksi esteen taakse, mikä toisaalta ihan hyvin. Kuten opetettu, en antanut istu-käskyä ilmassa (jos olisin antanut, ei varmaan olisi istunut, ehkä ei vielä toisellakaan..), vaan vasta kun tassut oli maassa. Sit-käskyllä Maya istui kauniisti. Ja sivu-käskyllä hyppäsi takaisin ja tuli sivulleni ehkä lievästi hypähtäen. Tästä 8,5 ja ihan en taaskaan tajua, miksi pisteitä lähti noinkin paljon.. Kokonaisvaikutuksesta saimme 8, mikä kyllä oli ihan paikallaan. Tosin se toinen Maija (pon), joka voitti luokan ainoalla ykköstuloksella teki kaiken niin hienosti ja sai vain 9. Sitä vähän ihmettelin.

Kaiken kaikkiaan hyvä avaus - olen Mayaan tosi tyytyväinen. Maya keskittyi hyvin, ei vinkunut, ei haukkunut, vire pysyi koko ajan. Itse asiassa Maya oli tosi innoissaan ja kävi ehkä hitusen verran liian kuumana, mutta toisaalta mieluummin niin kuin, että ei olisi mitään intoa. Mayasta työskentely nyt vaan on niin huippukivaa. Pisteitä saimme yhteensä 142 ja se oikeuttaa 2-palkintoon. Sijoituimme 2.sijalle ja Maya sai vielä ison pokaalin ja ruokasäkin. Paras palkka sille kyllä taisi olla aksatreenit kisan jälkeen Mirvan kanssa. Varsinainen Mayan puuhapäivä. Tänään lepäillään ja huomanna Maya pääseekin Mirvan kanssa Nooran agilitykurssille.

torstai 18. elokuuta 2011

Tokokurssin 3.kerta

Tokokurssin kolmannesta kerrasta on kyllä jo viikko aikaa, mutta kun en vaan millään ole saanut kirjoitettua. Olen ollut itse ihan vetämättömissä, ilmeisesti jonkinlainen vatsaflunssan tapainen. Töissä kyllä olen - täältä sen olen saanutkin, joten voin lahjoittaa eteenpäin.

Viime kerralla treenit aloitettiin varsin haasteelliselta näyttävällä tehtävällä. Kenttä oli täynnä leluja, merkkejä, ruokakippoja tms. ja koira piti sitten niiden läpi kutsua luokse. Maya sai luvan aloittaa. Olin melko varma, että me onnistuisimme tässä ihan hyvin, Mayalla on kuitenkin sen verran korkea halu tehdä töitä ja tulla luokseni, mutta eihän sitä koskaan voi tietää. Maya kuitenkin suoritui tehtävästä loistavasti. Sama juttu uusittiin vielä toiseen suuntaan - ja vielä kerran niin, että nyt Lentsu oli keskivaiheella kyykyssä ja vielä vingutti lelua. Edelleen Maya ampaisi mamman luokse ja hypähti (no, pitihän nyt jotain korjattavaa jättää) perusasentoon. Hieno pieni sheltti! No, on tietysti myönnettävä, että Maya ei ole esim. pallohullu, sellaisen koiran kanssa tämä tehtävä olisi vaikeampi. Myöskään ruoka ei sille ole mitenkään ylivoimainen este tehdä töitä - kipot tosin olivat tyhjiä, mutta olen kyllä melko varma, että Miro olisi käynyt tarkastamassa asian...

Tämän jälkeen olikin sitten vuorossa seuraaminen tämän tavarapaljouden keskellä. Meni ihan hyvin - mitä nyt kerran Mayan oli pakko käydä tekemässä merkki (miten koirasta voi tulla niin lyhyessä ajassa ja niin pienellä treenillä merkkihullu?) ja perusasennot olivat vähän hakusessa jälleen. Ja niitä on kyllä treenattu.. ja treenattu sen jälkeenkin. Taitaa olla meidän iäisyysläksynä.

Sitten vuorossa oli tunnari - toiset treenasivat siihen vauhtia ensin kiertämällä puuta. Minä lähetin Mayan suoraan laudalle, jossa oma oli hieman peitettynä nurmeen. Maya kyllä löysi oman, mutta ei kyllä käyttänyt kovin hyvin nenäänsä ja vähän taisi yrittää niitä muitakin. Ja tuodessaan kapulaa minulle pysähtyi Lentsun kohdalla kysymään, onko tämä nyt ok... Kyllähän se sitten minullekin lopuksi tuli. Maya hakee kyllä paremmin kapulaa, kun se on nurmikkoon piilotettu. Sen sitten saimmekin kotiläksyksi. Vähintään 4 (vai oliko se 5) kertaa viikossa. Myös puunkierron kautta haettiin sitä varmuutta pitämiseen ja sivulle tuomiseen. Se oli kyllä Mayan kanssa aika koomista. No, kyllä se taisi sen puun kapula suussaan kiertää pari kertaa.. Ei Maya-pieni ihan tajunnut, mistä on kyse..

Paikallaanolo meni hyvin - siis itse pysyminen. Maahan en taaskaan saanut sitä kuin toisella kerralla ja melkoisella vartaloavulla. Pelkään, että vaikeuksia tulee olemaan myös illan kisoissa. Meiltä nimittäin jää tämä kurssikerta väliin, kun menemme kisaamaan. Ihan kiva on käydä katsomassa, mitä osaamme. Periaatteessa Maya osaa liikkeet ihan hyvin, mutta sekä minun jännittämiseni (vaikka en ymmärrä, mitä jännittämistä siinä on) että liikkeenohjaajan käskytys (kun treenaan niin paljon yksin) tulee varmasti tuottamaan ongelmia...

perjantai 5. elokuuta 2011

Tokokurssin 2. kerta

Eilen oli Lentsun tokokurssin 2. kerta. Sinne oli ihan kiva lähteä, vaikka muuten minulla oli kyllä ollut todella huono päivä. Onneksi huono tuuli jäi kotiin! Mayaa odotti autossa soopelin värinen herrasmies innoissaan - Maya ei tosin ole autoilusta eikä ehkä herrasmiehestäkään niin innoissaan, mutta kun Kupittaa lähestyy, alkaa itkeminen..

Ensimmäinen tehtävä näytti varsin haasteelliselta: ympäri kenttää oli ruokakippoja, merkkejä, leluja, palloja, Lentsu.. ja siitä sitten kaiken tämän rojun (ei koske Lentsua) keskeltä koiran piti tehdä häiriöistä välittämättä suora luoksetulo. Maya oli tässä ihan pro. Kiva onnistua jossain :). Se ei edes vilkaissut mitään kippoja sun muita, kun pinkaisi mamman luokse - tosin se hyppy sivulle nyt oli vähän ylimääräistä. Miten minä saankin kaikki koirani hyppäämään sivulle? Sama uusiksi toiseen suuntaan ja meni ihan yhtä hienosti. Kolmannella kerralla Lentsu oli vielä puolessa välissä kyykyssä ja vingutti lelua, eikä Maya välittänyt siitäkään. Hieno pieni shelttityttö. Miron kanssa tämä ei tosiaankaan olisi onnistunut yhtä hyvin, joten osaan kyllä arvostaa Mayaa ja sen työskentelyintoa ja häiriön kestävyyttä.

Seuraava tehtävä oli sitten seurauttaa koiraa kaikkien näiden kippojen ja lelujen keskellä. Tämä muuten varsin hyvin, mutta kerran Mayan oli ihan pakko tehdä merkki. Se siis riitti, kun keskiviikkona kaksi kertaan tein sen kanssa merkkiä, niin johan taas tarjottiin. Perusasennot edelleen (!) hukassa, joten niihin varmaan keskitytään nyt tällä viikolla, kun se peruuttaminenkin on nyt hallussa :). Sitä muuten tuppaa sitten tarjoamaan mm. kaukoissa.


Ryhmäliikkeenä vielä seuraamista, mikä meni sekin kivasti, tosin minulla oli nami kädessä, koska sain nyt neuvoksi Lentsulta auttaa Maya aina perusasentoon niin, että ei tule epäonnistumisia. Eipä tuo kyllä ilman namiakaan ota muista häiriötä. Kuten monta kertaa on todettu, kun on paljon häiriötä, koira työskentelee paljon keskittyneemmin kuin siinä ihan pienessä häiriössä.

Loppuun vielä paikallaanolot. Mayasta näin heti, että en saa sitä ensimmäisellä käskyllä maahan.. ja niin siinä kävi. Jouduin sitten antamaan toisen käskyn ja vartalo-ohjauksella listättynä, että varmasti menee maahan. Hyvin oli likka pysynyt paikoillaan, vaikka vierustoveria käytiin pariin otteeseen vissiin korjaamassa ja jotain muutakin hässäkkää oli. Itse olin puun takana piilossa, joten en nähnyt mitään. Muutenkin olen nyt treeneissä yrittänyt mennä piiloon taakse päin vilkuilematta, kun sitä ei voi kisoissakaan tehdä. Luotan siihen, että Lentsu kyllä kertoo, jos jotain on pielessä :).

Reipas tyttö oli treeneissä - tämä viikko on Mayalle ollut varsin tokopainotteinen. Tiistaina tehtiin hyvät treenit kotikentällä ennen kuin lähettiin mätsäriin. Treenattiin liikkeestä jääviä: maahanmeno liikkeenä palkatta ja heti perään seisominen alustalla. Samoin otettiin sitä peruuttaamista jonka tuo siis oppi minun ennakkoluuloistani huolimatta. Noutoa treenattiin myös - saatiin siinäkin onnistumisia ihan mukavasti. Kaukot (istu - maahan) alkavat sujua myös tosi kivasti. Seuraamista olen treenannut nyt niin, että palkkaa siitä, kun koskettaa minua - näin sain ainakin Miron lähemmäs itseäni. Tosin nyt pitää taas keskittyä niihin perusasentoihin.

Keskiviikkona oli shelttikerhon tokotreenit ja sen jälkeen meillä oli Annan kanssa Mayan ja Voiton treenit. Mayan kanssa otin seuraamista ja sain Annalta hyviä vinkkejä/muistutuksia siitä, että ei tarvitse lähteä niin kiireellä liikkeelle, eikä kääntyä.. otin myös nuo samat jäävät uudeelleen ja lisäksi ruutua. Ruutuun likka meni tuhatta ja sataa ja pysähtyi alustalle tosi hyvin. Matka oli vielä pitkä ja ruutu hassusta ylämäessä. Tein myös yhden kokonaisen ruudun, jossa sitten itse aiheutin sen, että Maya lähti sieltä liikkeenohjaajan kutsusta hieman ennen omaa kutsuani - vilkaisin sen verran sivulle, että Maya luuli minun tarkoittavan, että saa lähteä... Arhgh. Kyllä sitä itse on välillä niin tyhmä. No, Maya on taitava ja ihana :). Paikallaanolo Voiton kanssa meni hyvin - ja meni muuten ensimmäisellä maahankin.

Tänään onkin aksan vuoro. Huomenna on Mayan lepopäivä (ja pesu), kun minä menen katsomaan paimennusta Somerolle (PM-kisat). Sunnuntaina on sitten kauneuspäivä eli Salon koiranäyttely.


Kuvista kiitos Sadulle!!

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Tokokurssi 1.kerta

Pitänee aktivoitua, kun taas kurssikin alkoi (kesäkurssi jäikin kommentoimatta). Eilen siis suuntasimme jälleen Kupittaalle Lentsu kurssille täynnä intoa helteestä huolimatta. Uhkaava ukonilma/sadekin väistyä kurssimme tieltä. Lentsulla on kyllä ihmeelliset suhteet säänhaltijoihin.

Meidän kanssa samassa ryhmässä tällä kertaa myös toinen sheltti: Heidin Darcy. Sen lisäksi Lyyli-tolleri - schapendoes ja mitteli.Aloitimme "tutustumalla" ryhmän toisiin koiriin eli tekemällä pujottelua ringissä. Aika äkkiä koirat tottuvat toisiinsa ja muodostavat "tutun porukan", jossa on sitten helppoa tehdä hommia. Eipä näillä ainakaan toistensa suhteen ollut ongelmia.

Tämän jälkeen tehtiin käännös-, askel- perusasentotreeniä, joka ainakin minulle ja Mayalle on tarpeellista. Tosi ollaan sitä koko ajan tehtykin, mutta se ei vieläkään näytä siltä, miltä haluaisin. Mirollehan tuo on hauskaa leikkiä - melkeinpä palkkausta ja siltä haluaisin sen Mayan kanssakin tuntuvan. Siihen on vielä matkaa. Autoin namilla, joten sain ainakin askeleet vasemmalle onnistumaan ja tiivistymään. Eteenpäin askelee ok, samoin kuin paikalla käännökset täyskäännösmukaan lukien. Oikealle askeleetkin kaipaavat tiivistymistä. Mutta sitten se peruuttaminen. Se pitää nyt sitten ottaa työn alle. Mirohan ei osaa sitä ollenkaan, vaan lähtee aina siinä "irti". Mayan aion opettaa kyllä tekemään tämän paremmin. Kotiläksyähän siitä tuli!! Eli nyt pitää opettaa Maya peruuttamaan pelkästä käskystä, ei niin että autan sitä omalla liikkeellä. Tämä onnistuu kuulemma kotisohvalta, joten mikäs sen mukavampaa! Katsotaan, miten projekti etenee...




Seuraavaksi treenattiin jääviä. Meillä se tarkoitti sitä, että liikkeestä maahanmeno otettiin ensin palkatta ja sen jälkeen liikkestä seisominen suorapalkalla.. tai siis niin piti tehdä :). Liikkeestä maahanmeno meni oikein hyvin, Maya tippui maahan, pysyi hyvin - tosin sivulle nouseminen taisi vähän tökkiä. Olen ollut varovainen tämän treenaamisessa, koska pelkään, että sitten se ponnahtaa sieltä ylös ilman käskyä, mitä se on myös tehnyt. Ilmeisesti pitää kuitenkin treenata... mutta sitten pienoinen ongelma, koska tässä välissä Mayalta katosi sivu... ei sitten niin millään meinannut tulla sivulle. Kun sain sen siihen vihdoin, onnistui se pysähdys loistavasti, mutta ohjaaja unohti sen suorapalkan.. Tehtiin myös liikkeestä seisomista vahvistaen paikalla pysymistä niin, että edessä oli alusta ja sillä nami. Se tepsii kyllä Mayaan. Tätä ei oltu tehty vähään aikaan, joten vapautin sen jo takaa, en vielä päässyt sivulle. Nyt pitää siis muistaa taas treenata tätä.

Tässä välissä otettiin paikallaan olo. Mayalla ei meinaa oikein kontakti pysyä odoteltaessa - tosin ei se aluksi pysynyt Mirollakaan. Meni kuitenkin hienosti maahan ensimmäisellä käskyllä. Minä menin piiloon ison puun taakse. Pysyi kuulemma rauhallisesti. Hyvä tyttö! Palkkasin maahan.

Tämän jälkeen teimme jokainen omalla puullamme puunkierron yhteydessä pysähdyksiä (seisomaan, maahan). Mayan mielestä se on niin kivaa! Nyt se kiertää tosi hyvin ja kaukaa. Eipä tarvitse minun juosta takaperin. Loistava motivointikeino ohjaajan motivoimiseksi... uhata juoksemisella takaperin. Maya pysähtyy seisomaan käsimerkillä tosi hyvin tässä, maahanmeno ehkä vähän liukuu, vaikka toki maahankin menee ok. Puolivälissä treeniä likalle vaan tuli ihan kamala jano.. kuuma ilma veti sen vähän flaatiksi. Käytiin juomassa ja sitten vähän jatkettiin. Pitää olla hieman varovainen Mayan kanssa, sillä se tuntuu nyt reagoivan kuumuuteen tosi vahvasti. Viime viikonloppunahan se oksenteli Rauman kisojen jälkeen... ja oli kuitenkin käynyt uimassakin viilentymässä.

Tänään Mayalla on aksatreenit ja huomenna likka pääsee viikonloppureissuun Mirvan kanssa Janakkalaan. Tosin saa turvamiehen (Miro) mukaan, sillä minun viikonvaihteeni menee kissanäyttelyssä Espoossa. Lähdetään Clausin kanssa metsästämään serttejä - tosin tullaan yöksi kotiin välillä.