Tokokurssin kolmannesta kerrasta on kyllä jo viikko aikaa, mutta kun en vaan millään ole saanut kirjoitettua. Olen ollut itse ihan vetämättömissä, ilmeisesti jonkinlainen vatsaflunssan tapainen. Töissä kyllä olen - täältä sen olen saanutkin, joten voin lahjoittaa eteenpäin.
Viime kerralla treenit aloitettiin varsin haasteelliselta näyttävällä tehtävällä. Kenttä oli täynnä leluja, merkkejä, ruokakippoja tms. ja koira piti sitten niiden läpi kutsua luokse. Maya sai luvan aloittaa. Olin melko varma, että me onnistuisimme tässä ihan hyvin, Mayalla on kuitenkin sen verran korkea halu tehdä töitä ja tulla luokseni, mutta eihän sitä koskaan voi tietää. Maya kuitenkin suoritui tehtävästä loistavasti. Sama juttu uusittiin vielä toiseen suuntaan - ja vielä kerran niin, että nyt Lentsu oli keskivaiheella kyykyssä ja vielä vingutti lelua. Edelleen Maya ampaisi mamman luokse ja hypähti (no, pitihän nyt jotain korjattavaa jättää) perusasentoon. Hieno pieni sheltti! No, on tietysti myönnettävä, että Maya ei ole esim. pallohullu, sellaisen koiran kanssa tämä tehtävä olisi vaikeampi. Myöskään ruoka ei sille ole mitenkään ylivoimainen este tehdä töitä - kipot tosin olivat tyhjiä, mutta olen kyllä melko varma, että Miro olisi käynyt tarkastamassa asian...
Tämän jälkeen olikin sitten vuorossa seuraaminen tämän tavarapaljouden keskellä. Meni ihan hyvin - mitä nyt kerran Mayan oli pakko käydä tekemässä merkki (miten koirasta voi tulla niin lyhyessä ajassa ja niin pienellä treenillä merkkihullu?) ja perusasennot olivat vähän hakusessa jälleen. Ja niitä on kyllä treenattu.. ja treenattu sen jälkeenkin. Taitaa olla meidän iäisyysläksynä.
Sitten vuorossa oli tunnari - toiset treenasivat siihen vauhtia ensin kiertämällä puuta. Minä lähetin Mayan suoraan laudalle, jossa oma oli hieman peitettynä nurmeen. Maya kyllä löysi oman, mutta ei kyllä käyttänyt kovin hyvin nenäänsä ja vähän taisi yrittää niitä muitakin. Ja tuodessaan kapulaa minulle pysähtyi Lentsun kohdalla kysymään, onko tämä nyt ok... Kyllähän se sitten minullekin lopuksi tuli. Maya hakee kyllä paremmin kapulaa, kun se on nurmikkoon piilotettu. Sen sitten saimmekin kotiläksyksi. Vähintään 4 (vai oliko se 5) kertaa viikossa. Myös puunkierron kautta haettiin sitä varmuutta pitämiseen ja sivulle tuomiseen. Se oli kyllä Mayan kanssa aika koomista. No, kyllä se taisi sen puun kapula suussaan kiertää pari kertaa.. Ei Maya-pieni ihan tajunnut, mistä on kyse..
Paikallaanolo meni hyvin - siis itse pysyminen. Maahan en taaskaan saanut sitä kuin toisella kerralla ja melkoisella vartaloavulla. Pelkään, että vaikeuksia tulee olemaan myös illan kisoissa. Meiltä nimittäin jää tämä kurssikerta väliin, kun menemme kisaamaan. Ihan kiva on käydä katsomassa, mitä osaamme. Periaatteessa Maya osaa liikkeet ihan hyvin, mutta sekä minun jännittämiseni (vaikka en ymmärrä, mitä jännittämistä siinä on) että liikkeenohjaajan käskytys (kun treenaan niin paljon yksin) tulee varmasti tuottamaan ongelmia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti