keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Noutajat - nuo kiltit perhekoirat

Ah, savu nousee taas korvista... nyt kun on näitä kaiken maailman koirankoulutusohjelmia televisio täynnä, niin jopas ovat koiranomistajatkin ottaneet opit käyttöönsä. Sessen kanssa jäädään sievästi odottamaan, kun se toinen koiranomistja rauhassa tassuttelee omien koiriensa kanssa ohi. Njet. Niihän sitä luulisi. Mutta kun sinne maahan lakoaa parikymmen kiloinen labbis, niin 100% varmuudella se pomppaa sieltä rähjäten ylös, juuri kun olet omien koiriesi kanssa siinä kohdalla.  Luntakin on niin paljon, että ohittamaankin joutuu paljon lähempää kuin kesällä. Ja siellähän se labbis taas odotteli meitä lenkkipolulla. Miten herttaista. Jos ei olisi ollut työaamu, olisin taas jäänyt omien koirieni kanssa myös odottelemaan kymmen - parinkymmen metrin päähän ja katsonut, kummalla omistajalla hermot pitää. Minulla piti kesällä. Mutta ei - koirat sivulle ja yrittämään ohittamista. Yritä siinä sitten Mirolle sanoa, että mennään ohi kauniisti (tänään se kiltti labbis ei pomppaa sieltä ylös täydessä raivossa), kun Mirokin tietää 100% varmuudella, että kohta sieltä tullaan... Ja niinhän siinä taas kävi.

Joten - olisiko niin hurjan vaikeaa a) todellakin pitää se koira siellä maassa ja hiljaa, jos on ihan pakko jäädä sinne kyttäämään (luulisi onnistuvan aikuiselta mieheltä) b) jos tietää, että se oma sesse ei pysy siellä, ohittaa ne vastaan tulevat koirat reippaasti kävellen, jolloin tilanne olisi edes tasapuolinen kaikille c) pyytää sitä vastaan tulevaa ihmistä useamman koiransa kanssa pysähtymään ja itse äkkiä luikkia ohi.... Mikä tahansa näistä olisi mukavampaa, kuin se, että se olen joka kerta minä kahden koiran kanssa, joka saan päälleni nämä maassa vaanivat herrantertut. Miro oikeasti inhoaa jo valmiiksi kaikkia maassa makaavia koiria, koska ne ovat sieltä joka kerta kohdelle osuessa pompanneet pystyyn hampaat irvessä.

Mayan kanssa sisätokoiltiin illalla. Tilaa on rajallisesti - vain olohuoneen maton kulma, koska muualla on ihan liian liukasta. Sinne sijoitin merkkikartion ja lähetin Mayaa kiertämään sitä. Vähän sillä meni, ennen kuin tajusi.. mutta sitten sain jo kiertämäänkin. Pysäyttelin silloin tällöin käskyllä ja heittämällä namin. Sitten pistin kartion taakse tunnarikapulan ja lähetin kiertämään - nappasi kapulan, minä käännyin lähtösuuntaan ja Maya tuli sivulle.. ei ihan vielä kapulan kanssa loppuun, mutta jos tälla saataisiin luotua tunne siitä, että sen kapulan kanssa voi tulla sivulle.. Kapulaahan (tai lelua) se kyllä tuo minulle, mutta sen kanssa sivulle tulo on vaikeaa. Otin vielä kartion pois - vein kapulan ja lähetin Mayan hakemaan - ihan ok. Pari kertaa pyysin sivullekin - tuli hyvin, mutta kapula kyllä tipahti ennen. Yritetään nyt vaan luoda sille positiivista mielialaa, eiköhän se tästä. Pari kertaa uskaltauduin jopa laittamaan kapulan sen tassujen eteen niin, että Maya on sivulla ja nostamaan siitä. Ihan ok. Kivaa oli Mayalla - sillä ihan selkeästi on hirveä tekemisen tarve. Kaukoja toki ollaan treenattu päivittäin, mutta muuten on treenit jääneet vähemmälle. Nyt pitää taas aktivoitua. Torstaina on kai luvassa Mayalle Mirvan agitreenitkin :).

perjantai 24. joulukuuta 2010

Kissojen joululahja

Koirat saivat pakenttinsa ensin - Maya murhasi uuden pallonsa noin 3 sekunnissa. Ja Miro taisi varastaa Mayankin hirvikiekon. No, sen kyllä sitten näkee lenkillä..

Kissoille annoin kissanmintulla täytetyn lelukalan. Nauroin kippurassa niiden touhuja. Kissanminttu todella tekee kissat ihan hulluiksi. Ensin lelukalan omi Curry ja kenelläkään muulla ei ollut asiaakaan sen lähelle. Curry puski, kieri, ravisteli ja heitteli kalaa. Franklin yritti tehdä tuttavuutta kalan kanssa, mutta Curry tyynen rauhallisesti huitaisi sen pois tassullaan. Kun Curry oli aikansa leikkinyt kalalla, se väsähti ja muutkin saivat tutustua kalaan. Seuraavaksi sillä leikki vuoroaan odottanut Franklin.. jälleen kierittiin, heiteltiin, purtiin ja hyökkäiltiin kalan kimppuun. Casper olisi myös halunnut osansa, mutta pojat ei oikein sovi samalle pöydälle/leikkiin, joten kävin aina välillä hakemassa Cassun kauemmaksi, ettei tule joulutappelua. Claus taas yritti tutustua kalaan sivistyneen rauhallisesti, kuten pyhälle kissalle sopii.. Sen jälkeen Curry taas omi kalan itselleen...  Pöydällä ne nytkin päivystää minttukalansa vieressä.



Häivy!



Minttukalaaa jeee!


Minttukala keskellä... Franklin tuijottaa Casperia


Nyt on mun vuoro






Sitten vielä pari kuvaa lisää... Mayan synttärikakusta, Mirvan upean ekologisesti pakatusta joululahjasta sekä uudesta joulukoristeestani.



lauantai 18. joulukuuta 2010

maanantai 13. joulukuuta 2010

Amarantes Y.S.L Parisienne 1-vuotta!

Niin se vaan aika menee - Maya täyttää tänään vuoden. Onnittelut ihanalle ja aktiiviselle prinsessalleni sekä sisaruksille Merrille, Sindille, Veegalle ja Valppaalle. Merrin näinkin eilen Messarissa (onnea PU4 -sijoituksesta) ja kyllä oli pojassa paljon samaa kuin siskossaan - silmien ilme varsinkin. Toki pojalla oli pidempi kuono ja kokoa enemmän kuin siskollaan, mutta kyllä sisarukset vaan toisiian muistuttivat.

Maya pääsi synttärien kunniaksi moikkaamaan kummitätiään Ullaa Saloon samalla kuin Clausista otettiin vasta-ainetestit. Samalla reissulla haettiin sitten kassillinen joululahjoja Eräeläimen -70% loppuunmyynnistä. Mukaan tarttui myös 3 kantokoppaa, kun halvalla sai :). Luita riittää, pantoja ja katit saivat ruokaa.

Muuten mamma onkin hiljainen, kun ääni katosi eilen.. ihan pienen pieni flunssapoikainen loppuviikosta ja sitten eilen se ääni lähti. Nyt täytyy vaan toivoa, ettei etene äänihuulten tulehdukseksi, mihin minulla on taipumus. Katit käyttivätkin sen heti eilen hyväkseen - pienoinen kattitappelu taas poikien välillä. Tosin myös Miro on saanut haavan korvaansa - ilmeisesti se on mennyt keskelle catfightia.

Juhlan kunniaksi kuvia Mayan hakureissulta Amarantes kennelistä
Varkaudesta. Mayan lisäksi kotona oli vielä Valpas, joka esiintyy myös kuvissa.












lauantai 11. joulukuuta 2010

Koirien joululahja

Miro ja Maya saivat tänään joululahjansa - vähän etuajassa, mutta väliäkö sillä. Tanja kävi hieromassa molemmat. Kummallakin oikea takaosa jumissa ja Mirolla vasen etuosa. Niin ja kinner. Mayalla taas ranka vinossa ja joku S? ihan jumissa. Minä kun unohdan sekunnissa, miksä S1 tai muu se oli, mitä Tanja sanoi. Mutta siis molemmat saatiin kuntoon ja nyt ollaan pari päivää rauhallisemmin. Miro oli tällä kertaa superkiltisti ja tuntui oikein nauttivan, neitokainen kiemurteli oikein olan takaa. Nyt molemmat nukkuvat tyytyväisinä.

Kävin itsekin hierojalla viime viikolla ja olin lapaluista päänahkaan asti täysin jumissa. Ja se kyllä tuntuikin - ei ollut paikkaa, mistä en olisi ollut kipeä. Olisin kuulemma voinut tulla vähän aikaisemminkin :). Ensi viikolla sitten uudestaan.

Huomenna menen Messariin katsomaan näyttelyä - tai taidan kyllä ensimmäiseksi suunnistaa katsomaan PM-koiratanssia, kun Anettekin näyttää olevan joukkueessa. Joululahjat on kyllä jo ostettu, joten ostoksilla käyntiä voisi rajoittaa :). Maanantaina on onneksi vapaapäivä. Käytän Clausin Salossa vasta-ainetesteissä Mirvan kanssa. Ensi vuoden projekti on nimittäin Clausille supreme premior -titteli ja pitää käydä ulkomailla hakemassa ainakin yksi caps... ajattelin yrittää sitä Ruotsista huhti- toukokuussa. Jos ei sieltä tule (Ruotsissa kun voi olla kilpailuakin - siellä tuntuu olevan hyviä lilanaamioita), niin sitten pitää suunnata esim. Tallinnaan. Mutta kun tästä olisi niin helppoa mennä Tukholmaan näyttelyyn, joten pitää sitä nyt ainakin kerran kokeilla.

tiistai 7. joulukuuta 2010

Kodasta hyppyvalio - onnea!

Lauantaina vierailtiin Mayan kanssa ATT:n kisoissa - likka ei juurikaan ehdi muuta kuin tuijottamaan radalle ja ilmaisemaan halunsa päästä sinne suhteellisen pontevasti. Hiljaa se kyllä on, JOS sen kanssa tekee jotain, mutta jos ei... Pääsi sitten onneksi Mirvan kanssa hallille treenaamaan ja purkamaan energiaansa. Ja vielä pienet lumileikit siihen päälle. Tosin neiti hienohelma antoi kyllä poikien enemmänkin juosta hangessa ja katseli päältä. Lunta tosin on niin paljon, että Maya melkein uppoaa hankeen.

Hyvin luminen Maya

Koda & Taisto
Maya & Rai

Sunnuntaiaamulla lähdettiin Mirvan kanssa ajelemaan kohti Seinäjokea. Lähdettiin Mayan kanssa Kodan ja Mirvan kannustusjoukoiksi Seinäjoen kisoihin. Maya opettelee samalla, miten ollaan ja käyttäydytään pidemmillä kisamatkoilla. Hyvin se autossa meni ja hotellissakin on tosi kiltisti. Seinäjoen kisat olivat Wallsport -hallissa, joka oli kyllä aivan loistava. Avara, valoisa, korkea ja hyvä pohja. Kyllä siellä kelpaa karsinnat pitää ensi vuonna. Matkan kruunasi se, että Mirvan Kodasta tuli hyppyvalio! Tekivät tosi hienon radan ja sijoittuivat kovassa seurassa neljänsiksi (1. Sky, 2. Hitti, 3. Punssi, 4. Koda). Onnea!!

Jee, musta tuli hyppyvalio!!!

Mayan kanssa treenasin hallissa aina väliajoilla myös tokoa - teki tosi reippaasti, tosin ehkä myös aavistuksen verran äänekkäästi. Mayahan ei tokoa treenatessa ole äänähdellyt juurikaan.. mutta kun nuo agikisat olivat siinä vieressä, niin likka kävi tosi ylikierroksilla. Ehkei niin vakavaa? Oli ainakin tosi innoissaan ja teki hyvin hommia. Otettiin kaikkea pientä; seuraamista, luoksetuloa, jääviä liikkeitä, kaukoja ym. Maya sai myös reippailla paljon Kodan lämmittelyseurana. Itsenäisyyspäivän loppu meillä menikin Mayan kanssa sohvalla torkkuen..