Noutajat - nuo kiltit perhekoirat

Ah, savu nousee taas korvista... nyt kun on näitä kaiken maailman koirankoulutusohjelmia televisio täynnä, niin jopas ovat koiranomistajatkin ottaneet opit käyttöönsä. Sessen kanssa jäädään sievästi odottamaan, kun se toinen koiranomistja rauhassa tassuttelee omien koiriensa kanssa ohi. Njet. Niihän sitä luulisi. Mutta kun sinne maahan lakoaa parikymmen kiloinen labbis, niin 100% varmuudella se pomppaa sieltä rähjäten ylös, juuri kun olet omien koiriesi kanssa siinä kohdalla.  Luntakin on niin paljon, että ohittamaankin joutuu paljon lähempää kuin kesällä. Ja siellähän se labbis taas odotteli meitä lenkkipolulla. Miten herttaista. Jos ei olisi ollut työaamu, olisin taas jäänyt omien koirieni kanssa myös odottelemaan kymmen - parinkymmen metrin päähän ja katsonut, kummalla omistajalla hermot pitää. Minulla piti kesällä. Mutta ei - koirat sivulle ja yrittämään ohittamista. Yritä siinä sitten Mirolle sanoa, että mennään ohi kauniisti (tänään se kiltti labbis ei pomppaa sieltä ylös täydessä raivossa), kun Mirokin tietää 100% varmuudella, että kohta sieltä tullaan... Ja niinhän siinä taas kävi.

Joten - olisiko niin hurjan vaikeaa a) todellakin pitää se koira siellä maassa ja hiljaa, jos on ihan pakko jäädä sinne kyttäämään (luulisi onnistuvan aikuiselta mieheltä) b) jos tietää, että se oma sesse ei pysy siellä, ohittaa ne vastaan tulevat koirat reippaasti kävellen, jolloin tilanne olisi edes tasapuolinen kaikille c) pyytää sitä vastaan tulevaa ihmistä useamman koiransa kanssa pysähtymään ja itse äkkiä luikkia ohi.... Mikä tahansa näistä olisi mukavampaa, kuin se, että se olen joka kerta minä kahden koiran kanssa, joka saan päälleni nämä maassa vaanivat herrantertut. Miro oikeasti inhoaa jo valmiiksi kaikkia maassa makaavia koiria, koska ne ovat sieltä joka kerta kohdelle osuessa pompanneet pystyyn hampaat irvessä.

Mayan kanssa sisätokoiltiin illalla. Tilaa on rajallisesti - vain olohuoneen maton kulma, koska muualla on ihan liian liukasta. Sinne sijoitin merkkikartion ja lähetin Mayaa kiertämään sitä. Vähän sillä meni, ennen kuin tajusi.. mutta sitten sain jo kiertämäänkin. Pysäyttelin silloin tällöin käskyllä ja heittämällä namin. Sitten pistin kartion taakse tunnarikapulan ja lähetin kiertämään - nappasi kapulan, minä käännyin lähtösuuntaan ja Maya tuli sivulle.. ei ihan vielä kapulan kanssa loppuun, mutta jos tälla saataisiin luotua tunne siitä, että sen kapulan kanssa voi tulla sivulle.. Kapulaahan (tai lelua) se kyllä tuo minulle, mutta sen kanssa sivulle tulo on vaikeaa. Otin vielä kartion pois - vein kapulan ja lähetin Mayan hakemaan - ihan ok. Pari kertaa pyysin sivullekin - tuli hyvin, mutta kapula kyllä tipahti ennen. Yritetään nyt vaan luoda sille positiivista mielialaa, eiköhän se tästä. Pari kertaa uskaltauduin jopa laittamaan kapulan sen tassujen eteen niin, että Maya on sivulla ja nostamaan siitä. Ihan ok. Kivaa oli Mayalla - sillä ihan selkeästi on hirveä tekemisen tarve. Kaukoja toki ollaan treenattu päivittäin, mutta muuten on treenit jääneet vähemmälle. Nyt pitää taas aktivoitua. Torstaina on kai luvassa Mayalle Mirvan agitreenitkin :).