sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Metsäkodassa

Lauantaina Satu haki meidät kyläilemään Taattisten tilalle Rymättylään. Ihana metsä odotti meitä ja koirat juoksivat sydämensä kyllyydestä. Maya sai pienen ihailijan, kun Sadun kleinipentu Mocca seurasi Mayaa ihaillen. Maya on sen verran lapsi itsekin, että nautti toisen kanssa juoksemisesta ja leikkimisestä. Satu heitteli keppiä ja koko lauma (Maya, Miro, Heku ja Mocca) painelivat haukkuen perässä... Kodassa odotti grilli valmiina - nautittiin ihania herkkuja: lammasnakkeja, kasvisnyyttejä, homejuustolla täytettyjä herkkusieniä kiedottuna pekoniin, pitaleipiä ja ihanaa kunnon nokipannukahvia. Miro oli oikein elementissään - lammasnakit tuoksuivat nenään. Olipa virkistävä lauantai hyvässä seurassa - elämän pieniä iloja.






sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Lentsun treeneissä

Ennen lauantain ohjattuja treenejä, vietettiin tokoryhmän pikkujouluja Tuijan hallilla perjantaina. Tällä kertaa paikalla olikin kaikki! Mayan kanssa treenit jäi aika vähiin, koska oma kunto oli lievästi sanottuna huono. Sirdaludin voimalla (tai siitä sekaisin). Ruutua ja ruudun paikkaa otin - menin aika taakse, mutta suoraan sisään. Kaiketi ihan ok. Hyppynouto meni oikein hyvin, mutta pakollinen haukahdus - tosin se jäi pois, kun annoin pelkän hyppy -käskyn ja jätin tuo -käskyn pois. Liikkeestä istuminen suorapalkalla ja ilman ok. Viimeiseksi vahvistin vähän merkkiä - sehän on ollut Mayalla loistava, mutta heikentynyt huomattavasti, kun on nyt treenattu ohjatun suuntia, vaikka olenkin silloin aina vienyt merkille ja siitä lähettänyt. Paikallaanolo meni hyvin. Ihanat tarjottavat oli ja lopuksi kävi pukkikin! Treenien jälkeen Maya vielä löysi tollerileikkikaverin.

Lauantaina oli Lentsun treenien vuoro. Marraskuun puolivälissä voisi olla jo haastavaa ulkotreeneissä, mutta ei tänä vuonna. Vähän märkä ja kurainen nurmikenttä, mutta muuten ok. Oma kunto edelleen huono, joten vähän jännitti, miten pystyisin tekemään mitään. Onneksi sen suhteen "helpot" liikkeet. Päivä aloitettiin paikallaanoloilla: yksitellen maahan ja ylös - tämä meni hyvin. Mutta Maya nousi seisomaan, kun olin kävelemässä piiloon. Tämä ongelma tuntuu tulevan aina, kun juoksut lähestyvät. Pistin Mayan maahan kaukaa ja jatkoin piiloon. Pysyi hyvin paikoilla, joten sen kanssa ei ongelmia. Nyt pitää taas muistaa kävellä takaperin piiloon :). Tosin uskon, että tämä ongelma häviää taas itsestään, kun juoksut ovat tulleet ja menneet. Mayahan tekee aina kaikkea ihan hassua juuri ennen juoksuja.

Seuraavana luoksetulo. Ennen meidän vuoroa, otin puunkierrolla pysähdyksiä, eikä mitään ongelmaa. En kuitenkaan hetkeäkään uskonut, etteikö ongelmia tulisi, sillä matka oli ylipitkä ja silloin Maya kerää aina ihan hirveän vauhdin itselleen.. nyt oli merkkejä yksi enemmän kuin pysähdyksissä ja tarkoitus oli pysäyttää koira seisomaan ensimmäisen merkin kohdalla, jättää seuraava väliin ja pysäyttää maahan kolmannen kohdalla. Juu, näin oli siis tarkoitus. Maya lähti sellaisella vauhdilla, ettei sillä ollut pienintäkään ajatusta mistään pysähtymisestä. Juoksemisen ilo paistoi koko sen olemuksesta. Tämä lienee seurausta siitä, että ollaan treenattu oman kuntoni takia vähän ja toiseksi - Maysta on ihan sairaan kivaa juosta (eikä ole ensimmäisen syyn takia päässyt juoksemaankaan). Siitä sitten palattiin askel taaksepäin - minä jäin lähemmäs ja Lentsu heitti palloa. Joo, pallo ei neidille kelvannut (toinen oire juoksusta). Siirryttiin namiin. Muutama pysähdys sinne päin. Jälleen pitkältä matkalta - ja jälleen tuhatta ja sataa luokseni. Kokeiltiin suullista käskyä. Juu, ei pysähdy. Kokeiltiin takapalkaa - kivaa Mayasta sai juosta minun ja Lentsun väliä... Neidillä oli siis hauskaa, meillä ehkä ei. No, takapalkkaan päädyttiin, ei muuta kuin lisää treenitä. Käsimerkin antaminen on tällä hetkellä vähän hankalaa, mutta kaipa tuo käsi tulee ennen pitkää kuntoon...



Seuraaminen seuraavaksi. Aloitettiin käännöksellä ja hitaalla käynnillä. Maya edisti aika tavalla. Jokaisesta pysähdyksestä palkittiin perusasento ja näin alkoi seuraaminenkin parantua. Perusasennot ovat parantuneet huomattavasti, kun minä en enää tassuttele sinne sun tänne, vaan pysähdyn itse ilman sivuaskeleita, joita en tajunnut itse tekeväni.


Kaukoja treenatiin kilpailun muodossa: Maya sai parikseen colliepojat ja pääsi tästä jatkoon. Tarkoituksena oli siis tehdä 30 (15?) sekunnin aikana niin monta asennonvaihtoa kuin mahdollista. Juu, olisi pitänyt itse laskea määrä, mutta siihen ei meistä pystynyt kukaan ja Lentsu joutui luovuttamaan ja laskemaan itse.... Tämä oli minulle hieman vaikeaa, sillä tällä hetkellä käsimerkkien antaminen on hieman vaikeaa. No, räpellettiin Mayan kanssa, mitä räpellettiin. Seuraavaksi treenattiin kaukoissa asennon pitämistä ryhmässä, tämä meni ihan ok. Maya pitää asennon paljon paremmin kuin Miro. Hieman oli nyt vaikeuksia seisomisesta istumaan menemisessä, mutta tämäkin taas näitä juoksuoireita, eiköhän siitä korjaudu. Kaukoista en ole kovin murheissani, koska ne oikeasti sujuvat paljon paremmin kuin Mirolla, ja Maya esim. nousee seisomana ihan paikoillaan  pysyen.

Lopuksi vielä treenattiin kapulan nopeaa nostamista ja palkattiin koira siis nimenomaan siitä (ei pitämisestä, tuomisesta tms.). Tämä Mayasta tosi hauskaa. Kivaa oli taas - ja Mayakin sai vihdoin vähän tehdä jotain.

Tänään Maya pääsikin Mirvan kanssa Elinan agikurssille. Hieman sielläkin oireili tulevaan juoksuaan, mutta kivaa sillä varmasti oli. Nyt toivoisi vaan, että se juoksu alkaisi nopeasti, niin siitäkin taas päästäisiin. Tämä on kyllä hyvä vuodenaika, pieni tauko tekee aksassa hyvää ja ulkona tokoilukin varmaan muuttuu pian haasteellisemmaksi. Kai se talvi nimittäin joskus tulee (ei olisi väliksi). Pieni pakkanen tosin olisi ihan tervetullut, niin ei olisi ihan näin märkää ja kuraista.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Aktiiviviikonloppu

Mayan viime viikonvaihde käsitti aksaa, aksaa ja aksaa. Mutta perjantaina yllätys, yllätys - treenattiinkin tokoa :). Avasimme sisähalliakauden seuranamme Huldi, Lyyli, Twist ja Mio. Koirat olivat kyllä varsin iloisia hallikauden alkamisesta... suorastaan riemuissaan. Mayakin vikisi koko 2 tuntia, enkä saanut sitä hiljaa hyvällä enkä pahalla. Arhgh. Kyllä se hommia tekee, mutta ne odotusajat...

Treeniaikaa oli ruhtinaallisesti, koska meitä oli tosiaan paikalla vain näin vähän. Aloitimme muistaakseni ruudulla. Ensin niin, että vein alustan ja sen jälkeen lähempää paikkaa treenaten. Tämä meni paljon paremmin kuin ulkona - ei kierrellyt merkkejä, meni suoraan sisälle jne. Peilien avulla oli tosi hyvä treenata liikkeestä istumista, joka meni tosi hyvin. Mayalla on mielenkiintoinen tapa sisäistää asioita, kun se saa niitä vähän miettiä.. viimeksi tätä treenattiin Helin kanssa muutama viikko sitten Kuppiksella ja silloin tuolla otuksella ei ollut hajuakaan siitä, mitä pitäisi tehdä.

En muista enää, mitä treenattiin ja missä järjestyksessä.. mutta ainakin hyppynouto meni puukapulalla hyvin. Tosin pari pikku haukahdusta taisi kyllä päästä, kun neiti oli niin innoissaan. Metalli ei sitten sujunut alkuunkaan eli siinä on otettu takapakkia aika tavalla, joskaan se ei nyt vielä ole ollutkaan hallussa. Mutta nyt se oli ihan katastrofi. Pitää aloittaa nostotreenit kotona. Ei se ihan helpolla mennyt se perusnoudon opettelukaan ja nyt Maya rakastaa sitä. Lentsu lohdutti (?), että kaikilla shelteillä, joita hän on kouluttanut, on ollut ongelmia metallin kanssa. Juu, niin on Mirollakin. Jessus, SE oli pitkä tie.

Luoksetulon tein ketjuttaen lopusta alkuun.. eikä siinäkään nyt ihan kunnollista suoritusta saatu, kun neidillä oli niin paljon vauhtia ja intoa. Kaiken lisäksi käsimerkin anto on tällä hetkellä suurta tuskaan, kun tuo oikea käsi on edelleen niin kipeä. Mutta ei se kyllä syy ole siihen, että Mayan pysähdykset olivat vähän sinne päin. Treeniä vaan lisää..

Kaukot menivät hallissa huonommin kuin ulkona - mutta kaikenkaikkiaan Maya on kyllä oppinut kaukot paljon nopeammin ja paremmin kuin veljensä. Mayassa on se hyvä puoli, että se kestää lukemattomia toistoja, eikä ota nokkiinsa, vaikka välillä sanoisikin jotain virheestä tai korjaisi.. Miro taas meni kaukoissa helposti lukkoon ja se oli siinä sitten.

Vähän treenasin myös merkiltä lähettämistä oikealle ja vasemmalle alustalle ja tämä meni ok. Nythän Mayan loistava merkki on kärsinyt tästä treenistä ja treenaan merkkiä erikseen aina palkaten. Mutta tuppaa nyt hidastamaan ennen merkkiä ja jää ihan väärään paikkaan.. Ehkä se taas siitä.

Paikallaanolo meni vissiin ihan ok. Ainakin oli siinä paikoillaan, kun palasin piilosta, eikä kukaan sanonut mitään :). Hieno, pieni koira. Ensi viikolla sitten uudelleen, ellei tule juoksua ja sitten pääsee Miro treenaamaan. Voi huokaus..


Lauantaina Maya oli Mirvan kanssa TSAUn 20v epiksissä. Avoimella radalla Maya ja Mirva sijoittuivat hienosti nollalla toisiksi häviten 0,2 sekuntia voittajalle (aika -10.36). Eikä rata ollut mikään helppo, tuloksiakin 13 koirasta teki vain 3. Knock out -ratakin meni puhtaasti, mutta jatkopaikka jäi saamatta. Pujottelukisassa Maya oli mineistä 4. ajalla 12.48. Pari sekuntia Maya jäi Ulpusta, joka meni kyllä kepit niin lujaa. Iron Dog -kisassa (kaikkien kisojen yhteistulokset) Maya ja Mirva sijoittuivat hienosti 3.sijalle Fyran ja Takun jälkeen. Seuraavan päivän seuramestaruuskisassa Mayan menestys jäi laihaksi (tosin kontaktit olivat hienot), mutta Mirva sijoittui hienosti maxien hopealle Kodan kanssa. Seuramestaruus meni Annettelle ja Raijalle, onnea!
Koda