Lentsun treeneissä

Ennen lauantain ohjattuja treenejä, vietettiin tokoryhmän pikkujouluja Tuijan hallilla perjantaina. Tällä kertaa paikalla olikin kaikki! Mayan kanssa treenit jäi aika vähiin, koska oma kunto oli lievästi sanottuna huono. Sirdaludin voimalla (tai siitä sekaisin). Ruutua ja ruudun paikkaa otin - menin aika taakse, mutta suoraan sisään. Kaiketi ihan ok. Hyppynouto meni oikein hyvin, mutta pakollinen haukahdus - tosin se jäi pois, kun annoin pelkän hyppy -käskyn ja jätin tuo -käskyn pois. Liikkeestä istuminen suorapalkalla ja ilman ok. Viimeiseksi vahvistin vähän merkkiä - sehän on ollut Mayalla loistava, mutta heikentynyt huomattavasti, kun on nyt treenattu ohjatun suuntia, vaikka olenkin silloin aina vienyt merkille ja siitä lähettänyt. Paikallaanolo meni hyvin. Ihanat tarjottavat oli ja lopuksi kävi pukkikin! Treenien jälkeen Maya vielä löysi tollerileikkikaverin.

Lauantaina oli Lentsun treenien vuoro. Marraskuun puolivälissä voisi olla jo haastavaa ulkotreeneissä, mutta ei tänä vuonna. Vähän märkä ja kurainen nurmikenttä, mutta muuten ok. Oma kunto edelleen huono, joten vähän jännitti, miten pystyisin tekemään mitään. Onneksi sen suhteen "helpot" liikkeet. Päivä aloitettiin paikallaanoloilla: yksitellen maahan ja ylös - tämä meni hyvin. Mutta Maya nousi seisomaan, kun olin kävelemässä piiloon. Tämä ongelma tuntuu tulevan aina, kun juoksut lähestyvät. Pistin Mayan maahan kaukaa ja jatkoin piiloon. Pysyi hyvin paikoilla, joten sen kanssa ei ongelmia. Nyt pitää taas muistaa kävellä takaperin piiloon :). Tosin uskon, että tämä ongelma häviää taas itsestään, kun juoksut ovat tulleet ja menneet. Mayahan tekee aina kaikkea ihan hassua juuri ennen juoksuja.

Seuraavana luoksetulo. Ennen meidän vuoroa, otin puunkierrolla pysähdyksiä, eikä mitään ongelmaa. En kuitenkaan hetkeäkään uskonut, etteikö ongelmia tulisi, sillä matka oli ylipitkä ja silloin Maya kerää aina ihan hirveän vauhdin itselleen.. nyt oli merkkejä yksi enemmän kuin pysähdyksissä ja tarkoitus oli pysäyttää koira seisomaan ensimmäisen merkin kohdalla, jättää seuraava väliin ja pysäyttää maahan kolmannen kohdalla. Juu, näin oli siis tarkoitus. Maya lähti sellaisella vauhdilla, ettei sillä ollut pienintäkään ajatusta mistään pysähtymisestä. Juoksemisen ilo paistoi koko sen olemuksesta. Tämä lienee seurausta siitä, että ollaan treenattu oman kuntoni takia vähän ja toiseksi - Maysta on ihan sairaan kivaa juosta (eikä ole ensimmäisen syyn takia päässyt juoksemaankaan). Siitä sitten palattiin askel taaksepäin - minä jäin lähemmäs ja Lentsu heitti palloa. Joo, pallo ei neidille kelvannut (toinen oire juoksusta). Siirryttiin namiin. Muutama pysähdys sinne päin. Jälleen pitkältä matkalta - ja jälleen tuhatta ja sataa luokseni. Kokeiltiin suullista käskyä. Juu, ei pysähdy. Kokeiltiin takapalkaa - kivaa Mayasta sai juosta minun ja Lentsun väliä... Neidillä oli siis hauskaa, meillä ehkä ei. No, takapalkkaan päädyttiin, ei muuta kuin lisää treenitä. Käsimerkin antaminen on tällä hetkellä vähän hankalaa, mutta kaipa tuo käsi tulee ennen pitkää kuntoon...

Seuraaminen seuraavaksi. Aloitettiin käännöksellä ja hitaalla käynnillä. Maya edisti aika tavalla. Jokaisesta pysähdyksestä palkittiin perusasento ja näin alkoi seuraaminenkin parantua. Perusasennot ovat parantuneet huomattavasti, kun minä en enää tassuttele sinne sun tänne, vaan pysähdyn itse ilman sivuaskeleita, joita en tajunnut itse tekeväni.

Kaukoja treenatiin kilpailun muodossa: Maya sai parikseen colliepojat ja pääsi tästä jatkoon. Tarkoituksena oli siis tehdä 30 (15?) sekunnin aikana niin monta asennonvaihtoa kuin mahdollista. Juu, olisi pitänyt itse laskea määrä, mutta siihen ei meistä pystynyt kukaan ja Lentsu joutui luovuttamaan ja laskemaan itse.... Tämä oli minulle hieman vaikeaa, sillä tällä hetkellä käsimerkkien antaminen on hieman vaikeaa. No, räpellettiin Mayan kanssa, mitä räpellettiin. Seuraavaksi treenattiin kaukoissa asennon pitämistä ryhmässä, tämä meni ihan ok. Maya pitää asennon paljon paremmin kuin Miro. Hieman oli nyt vaikeuksia seisomisesta istumaan menemisessä, mutta tämäkin taas näitä juoksuoireita, eiköhän siitä korjaudu. Kaukoista en ole kovin murheissani, koska ne oikeasti sujuvat paljon paremmin kuin Mirolla, ja Maya esim. nousee seisomana ihan paikoillaan  pysyen.

Lopuksi vielä treenattiin kapulan nopeaa nostamista ja palkattiin koira siis nimenomaan siitä (ei pitämisestä, tuomisesta tms.). Tämä Mayasta tosi hauskaa. Kivaa oli taas - ja Mayakin sai vihdoin vähän tehdä jotain.

Tänään Maya pääsikin Mirvan kanssa Elinan agikurssille. Hieman sielläkin oireili tulevaan juoksuaan, mutta kivaa sillä varmasti oli. Nyt toivoisi vaan, että se juoksu alkaisi nopeasti, niin siitäkin taas päästäisiin. Tämä on kyllä hyvä vuodenaika, pieni tauko tekee aksassa hyvää ja ulkona tokoilukin varmaan muuttuu pian haasteellisemmaksi. Kai se talvi nimittäin joskus tulee (ei olisi väliksi). Pieni pakkanen tosin olisi ihan tervetullut, niin ei olisi ihan näin märkää ja kuraista.