tiistai 17. elokuuta 2010

Mayan väsyttämisprojekti

Maya oli jo eilen illalla ylienerginen ja kantoi minulle lelua lelun jälkeen. Aamulla sama jatkui ja sillä aikaa, kun kävin suihkussa Maya oli varastanut vessapaperirullan vessasta - ja loput voikin sitten arvata. Seuraavaksi se vei pahvipakkauksessa olleen hoitoaineen hyllyltä, johon ylettyi ja repi sen pahvipakkauksen. Likalla oli siis varastoitunutta energiaa, mikä piti saada hyötykäyttöön, niinpä lenkin jälkeen suuntasin koirien kanssa omalle kentälle. Virittelin ruudun kentälle ja aloitin treenit Mayan kanssa. Vein alustan ruutuun ja namin sen päälle yhdessä Mayan kanssa. Siitä sitten yhdessä Mayan kanssa pitkän matkan päähän ja lähetys ruutuun. Yhtään ei enää epäröinyt, vaan juoksi ruutuun. Tästä muutama toisto. Sitten sitä lähempää lähetystä niin, että lähetän Mayan ruutuun vähän matkan päästä (evl). Tästä Mayan on vaikeampi lähteä, mutta alkuvaikeuksien jälkeen sain tämänkin onnistumaan varsin hyvin. Maya ei oikein aluksi ymmärtänyt, mitä haluan, mutta meni se sitten perille. Tässä lähetys alustalle ja nakki perään heittämällä, kun kääntyy minua kohti. 

Tämän jälkeen otin liikkeestä seisomista. Ensi muistutin pari kertaa pysäyttämällä liikkeestä sivulla ja viskaamalla Mayaa nakinpalalla :). Hyvin meni. Sitten pysäytin ja jatkoin matkaa - ja Maya pysähtyi kuin seinään - vein etupalkan eteen, palasin sivulle ja vapautin. Tästä muutama toisto. Vein etupalkan nyt valmiiksi. Hyvin meni. Sitten vielä erikseen niin, että jätin koiran seisomaan, vein palkan alustalle ja liikuin itse koiran ympärillä (ja Maya seisoi paikallaan) ja palasin sivulle vapauttamaan palkalle.

Väliin yksi luoksetulo pitkällä matkalla. Jäi istumaan hyvin, ei yrittänyt varastaa ja tuli tuhatta sataa luokse. Autoin lopussa niin, että tuli sivulle ilman sitä hypähdystä. Hieno luoksetulo!

Sitten liikkeestä maahanmenoa. Hyvin menee maahan - etupalkka jälleen kehiin. Ja nyt pysyi maassa, kun palasin sivulle - siitä vapautus palkalle. Muutama toisto ja vielä erikseen sitä, että koira makaa, palkka edessä ja minä liikun koiran ympärillä - paluu sivulle. Tämäkin ihan ok.

Sitten otin Miron ja otin yhden pitkähkön seuraamisen juoksuineen, pysähdyksineen ja hitaineen käyntineen. Ihan ok, mutta ei mitenkään loistelias seuraaminen. Välillä vähän unohtui, mitä oli tekemässä, mutta korjasi sitten hyvin. Nyt oli paras normaalissa käynnissä. Sitten otin ruutua. Merkille iloisesti, mutta se pysähtyminen... kyllä se pysähtyy, mutta sitten kun ITSE haluaa, ei käskystäni. Ensimmäinen ruutuun lähetys ok, kun oli alusta - toisella jäi pyörimään ja otin alusta. Maahanmeno tökkii, mikä aina pistää miettimään, onko koira kunnossa. Mutta kyllä siitäkin saatiin muutama ok suoritus. Pakko vähän treenata, kun vissiin mennään kisaamaan 11.9. Muuten alkaa kyllä melkein olla Miron eläkkeelle jäämisen aika.. mutta voihan sitä silti treenailla ja jonkusen kisankin ottaa. Ruudun loppuosa ok.

Sitten yksi kisanomainen luoksetulo, joka oli hyvä. Pysähtyi käskystä seisomaan hyvin ja meni jopa maahan. Vähän ehkä hidastellen, mutta silti. Ja tuli sivulle ilman hypähdystä. Kaukot olivat aika huonot, liikkui eteenpäin - ei ehkä koiran mittaa, mutta kumminkin. Vaihtoi kyllä asennot ok, mutta ehkä hieman raskaan oloisesti. Miro on ollut vähän väsynyt viime aikoina, ehkä tämä kuumuus on vaivannut, ehkä joku muu... ei sitä aina tiedä.

  
Tämän jälkeen otettiin Mayan ja Miron yhteinen paikallaanolo. Laitoin Miron ensin maahan ja sitten hain Mayan. Maya meni hyvin sivulta maahan, tosin ensin ei meinannut ymmärtää, että nyt on paikallaanolo ja sitä pitää jäädäkin maahan :). No, onnistui sekin, kun vihdoin ymmärrettiin toisiamme. Menin nyt pidemmän matkan päähän ja vein sinne namialustan. Aikaa en ottanut, mutta ehkä jotain 1-2 minuuttia. Paluu takaisin Mayan sivulle ja se PYSYI maassa. Siitä vapautus palkalle. Hieno tyttö. Miro oli siinä vaiheessa jo vapauttanut itsensä. Hävisin juoksukisan palkalle, koska ei tiennyt, että sinne vapautettaisiin...


Tähän väliin vähän noutotreeniä Mayan kanssa. Ensin vauhtinoutona metallia - lähtee hyvin - ottaa suuhunsa - ja juoksee leluun. Ehkä tämä riittää? Ei kyllä nyt ainakaan tuonut metallia suussaan pitkää matkaa, keskiviikkotreeneissä meni paremmin. Mutta nostaa kyllä sen, jos vain sitä pyydän. Ehkei ei pidä vaatiakaan vielä muuta? Puukapulan tuo hyvin - sitäkin ensi vauhtinoutona ja sitten annoin tuoda minulle asti ja palkkasin nakilla. Noutaminen on Mayasta kivaa ja siihen on pyritty. Kyllä se lenkilläkin kantaa kaiken näköistä suussaan (omenat on sen bravuuri) ja kotona tuo lelut suoraa syliin/käteen. Ehkä siitä tulee vielä Miron mantteliperijä avustajakoiranani. Mutta vielä Miro saa tehdä hommia. Mirohan nostaa minulle kaiken, minkä tiputan kaukosäätimestä kännykkään.








Sitten oli koirakokeen vuoro. Eli Mayalle tunnaripiilotusta. Ihan ensimmäinen kerta (ellei oteta huomioon sitä, kun perustaidotkurssilla etsittiin omaa kerran kippojen alta). Ja mitä tekee tyttö? Osaa heti etsiä sitä heinien joukosta ja löytää sen ja tuo. Ihan uskomaton tyyppi. Tästä sitten muutama toisto, kun mamma oli niin onnellinen ja iloissaan. Ja Mayalla oli hauskaa. Hyvin se etsii. Että sitä voi olla onnellinen pienistä asioista. Vielä kokeilin, mitä tapahtuu, kun laittaa laudalle oman - ja senkin Maya haki. Ei ehkä haistellut tässä vielä niin kovasti - taisi pari kertaa osua enemmän tai vähemmän suoraan omalle.





Sitten piilotin vielä muutaman kapulan Mirolle ja hyvin etsi kyllä poikakin. Miro on aina tykännyt etsiä sitä tunnaria ja nykyään jaksaakin paljon paremmin. Ei luovuta, vaikka ei heti löytäisikään. Vielä laudalla Mirolle pari tunnaria ja treenit oli siinä. Lopuksi vähän leikittiin reikäpallolla.

Ja onnistuiko väsyttämisprojekti sitten? Täydellisesti! Varmaan tuo tunnari väsytti Mayaa eniten, kun oli uusi asia ja joutui käyttämään niin nenäänsä kuin aivojaankin. Maya nukkuu! Niin tekee kyllä Mirokin, joka ensin kyllä läähätti pitkään, joten sille taisi tuo loppuleikki olla vähän liikaa. Nuoli myös tassujaan, mikä aina on kivun merkki :(. Nyt vaan pitää taas miettiä, mistä sitä särkee.. vai onko vain niin, että ilmat ovat vaihtumassa ja vanhan pojan jäseniä särkee siinä missä mammankin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti