Kultaisennoutajan kirous

Tuohon otsikkoon myöhemmin - ensin vähän meidän muista treeneistä. Perjantaina lähdin Mayan kanssa Kuppikselle häiriötreeneihin. Tarkoitus oli ottaa Mirokin, mutta kun käsistä tippuivat kananmunat, vesi lainehti keittiölattialla, kissa oksensi jne. niin hermoni olivat niin loppu, että en jaksanut lähteä bussilla kahden koiran kanssa, vaan otin vain Mayan, jonka kanssa treenaaminen on paljon helpompaa kuin Miron. Miro sai sitten omat treeninsä myöhemmin.

Maya lisäksi paikalla oli Pepsi, ihana Miio ja heelerit - Mettekin käväisi ja Tahvo tuli myöhemmin. Mayan kanssa otin liikkeestä maahanmenon, joka nyt on aika kivalla mallilla. Myös luoksetulo menee hyvin ja puutakin kierretään jo kauempaa. Ruutuun lähetyksessä häiriötreenit maksoivat itsensä takaisin - Maya yritti tunkea itseään Katjan luo koko ajan, joka otti vieressä luoksetuloa. Piti sitten helpottaa ruutua lähettämällä lähempää. Ehkä olisi pitänyt olla näkyvämpi kippokin, nyt oli vaan alusta, joka vähän peittyi nurmikkoon. Myös paikallaanolo oli ihan ok, hieman taisi olla vaikeuksia itse maahanmenossa eli vähän jumitti sitä. Mutta pysyy nyt hyvin, kun palaan sivulle ja sitä on treenattu. Kun treenit oli treenattu, pääsi Maya viereiselle nurmikolle leikkimään Miion kanssa ja kyllä niillä olikin hauskaa!

Maya & Miio

Lauantaina Anna tuli meille treenaamaan Voiton kanssa. Mirokin pääsi nyt treenaamaan - otin hyppynoutoa (meni hyvin) ja ruutua. Vähän se kävi kuumana tuon ruudun kanssa, mutta kyllä siinä saatiin lopulta ihan mallisuorituskin. Paikallaanolot otettiin kaikkien koirien kanssa - Miro oli enemmän tai vähemmän häiriökoirana, Maya pääsi tositoimiin. Tosi hyvin pysyi, vaikka kävin Annaa moikkaamassa piilossa pari kertaa. Anna treenasi välillä Voiton kanssa seuraamista, ruutua ja luoksetuloa ja sen jälkeen minä treenasin Mayan kanssa. Ennen Annan tuloa, olin jo ottanut Mayan kanssa hyppyä.. nyt sitten Maya pääsi ruutuun. Ensimmäisellä kerralla taisi eksyä sisään ruudun takaa, mutta sen jälkeen meni hienosti ja vauhdilla suoraan ruutuun alustapalkalle. Mutta sitten kauhein painajaisuneni kävi toteen! Se raivohullu kultainennoutaja syöksyi läpi pensaitten ja puskien Maya tähtäimessään. Ehdin vain ajatella, että nyt se tappaa Mayan. Sehän on narttu.. syöksyin kohti raivosta haukkuvaa noutajaa ja huusin pois, pois ja samalla yritin hätistää Mayaa pois sen ulottuvilta. Onneksi Anna oli paikalla ja en ollut yksin, muuten en varmasti olisi pystynyt suojelemaan Mayaa. Kun koira kiinnitti huomiota seuraavaksi kiinnioleviin poikiin ja Annaan, sain napattua Mayan turvaan. Sillä välin kultainennoutaja oli ottanut kohteekseen Miron, josta en ollut niin huolissani - toki pahaa jälkeä siitäkin olisi tullut. Anna sai onneksi noutajaa pidettyä kiinni hännästä, se oli niin raivoa täynnä, että ei pantaan olisi uskaltanutkaan ottaa kiinni. Tämä otus syöksyi koiriemme kimppuun läheisestä omakotitalosta - siihen ei ollut näköyhteyttä kentälle, mutta todennäköisesti haukunta oli sen herättänyt. Perheen poika tuli sitä hakemaan pois (varmaan oli kuullut Annan ja minun kiljuntani, kuten koko Huhkola) ja aikoi poistua paikalta sanomatta mitään. Onneksi Anna huomautti, että tapana on pyytää anteeksi. Pojan äiti tulikin sitten paikalle - ei toki pyytämään anteeksi, vaan ilmoittamaan meille, että tämä ei ole mikään koirien koulutuskenttä. Jep. Sehän tässä pointtina olikin... meidän koirat oli kiinni ja Maya treenivuorossa menossa ruutuun (ja se ihan hiljaa)... mutta vikahan ei ollut karkaavassa, irtiolevassa, agressiivisessa noutajassa, vaan meissä, jotka koulutimme koiriamme.  No, tuo samainen koirahan on purrut muutama vuosi sitten Hekua takapuoleen, kun pääsi talvella ulkoiluttajaltaan irti.

Maya, Miro & Voitto paikallaan makuussa

Voitto ja hyppynouto

Maya seuraa

Minun shelttinartuillani tuntuu olevan kirous joutua kultaistennoutajien hampaisiin. Niin Emmaa kuin Sandraakin puri aikoinaan kultainennoutaja. Tämä kiltti perhekoira... minä en päästä enää ainoatakaan kultaistanoutajaa lähelle omiani - tosin en ole päästänyt tähänkään asti, ne vaan tuntuu olevan irti ja hyökkäävän kimppuun. Onneksi Maya ei välikohtauksesta saanut traumoja (minusta en olisi niin varma, sydän hakkasi vielä pitkään), vaan meni hienosti ruutuun tämänkin jälkeen. Annan avustuksella otettiin vielä vähän treenikuvia Mayasta ja sitten siirryimme metsään lenkille rauhoittumaan. Voi kun ihmiset oikeasti pitäisivät ne agressiiviset koirat kiinni - ja eikä se koulutuskaan niin huono idea olisi - vaikka pakollinen pentukurssi kaikille...

Miro, Voitto ja Maya

Maya 8 kk

Sunnuntaina kun minä suuntasin kissanäyttelyyn, pääsivät Miro ja Maya Mirvan kanssa lenkille ja Maya treeneihin. Maya oli jo viime torstaina Mirvan kanssa treenaamassa ja oli kuulemma mennyt hienosti. Nyt on otettu kontaktia jo ilman remmiäkin!