Syksyn osalta on nyt kurssit kurssiteltu - ensi keväänä sitten uudelleen. Jo alkaa kyllä pimeäkin tulla.. Tällä kertaa treenit aloitettiin ruudulla. Ja kas - jouduinkin sitten heti lähettämään Mayan pitkältä matkalta alustalle. Ei olla tätä kyllä tehty, eikä muutenkaan ruutua treenattu sen jälkeen, kun Annan kanssa treenailtiin ja saatiin kultsu kimppuumme. Olen itse sairastellut ja koko kenttä ei ole juurikaan houkutellut juuri tuon agressiivisen kultsun (ja omistajan) takia. En kyllä epäillytkään, että tuo kerta olisi Mayaan mitenkään vaikuttanut, traumoja taisin saada vain minä.
Joten ei muuta kuin yrittämään. Ja mitä tekee Maya? Kirmaa iloisesti ruutuun ja pysähtyy minuun päin vielä "top"-käskyllä. Vitsit tuo koira on hieno. Paljon parempi kuin ohjaajansa :). Muutama toisto tästä - ja yksi palkkaus lelulla (palkka tulisi nopeammin)- mikä siis Mayasta ei vaan tällä hetkellä ole mitenkään kauhean kiva. Tai se siis lähtee lelun perään ja sitten se melkein unohtuu. Nyt on nakit in. Suhteessa siihen, kuinka paljon ruutua on treenattu, Maya tekee ihan superhyvin. Se tekee tosi innoissaan töitä - nyt vaan vähitellen pitäisi varmaan jo opettaa vähän sitä palkattomuuttakin. Kotikentällä otin edellispäivänä maahanmenoa liikkeestä palkaten vain liikkeen lopussa ja se meni hienosti. Tosin nyt Mayan on vaikea muistaa sen jälkeen liikkeestä seisomaan jäämistä, tarjoaa maahanmenoa ja jopa istumista.
Tämän jälkeen tunnaria ja taas jouduttiin "koirakokeeseen". Minähän olen aikaisemmin ottanut tunnarin etsimistä (piilottanut kapulan nurmikkoon/metsää) vain noin 3 kertaa. Ja silloin ensimmäisellä kokeilin myös Miron alustalla. Nyt sitten kunnon matkalta lähetys alustalle, jossa Mayn "oma" tunnarikapula. Mielenkiintoista. Sinnehän se säntäsi "oma" -käskyllä ja toi sen oman.. mistä sitten seurasi, että Lentsu ripotteli kasan vieraita kapuloita maahan ja vein sinne joukkoon oman. Tässä likka säntäsi keskelle kapuloita ja nappasi ensimmäisen. Tiedä sitten, oliko tämä onnistunut vain epäonnistunut koirakoe. Seuraavaksi tehtiin niin, että otettiin lauta takaisin käyttöön, mutta piiloitettiin oma kapula laudan taakse nurmikkoon, niin ettei omaa näkynyt lainkaan. Maya lähti hyvin ja teki hyvin nenällään töitä. Vähän kauemmin tässä meni, mutta omahan sieltä takaisin tuli! Nyt pitäisi vaan saada se luovutusasento kuntoon...
Seuraavaksi sitten noutoa... Noudossahan Maya lähtee hyvin kapulan/esineen perään ja tuo sen reippaasti minulle noin 2 metrin päähän minusta ja sylkäisee sen maahan. Samoin kun sivulla harjoittelen esim. tunnarikapulan nostoa minulle, Maya kyllä nostaa sen, mutta sylkäisee suustaan. Helposti myös menee maahan kapulan päälle ja siitä nostaa sitä, ja sylkäisee pois. Tästä pitäisi nyt päästä eteenpäin. Sain neuvoksi, että en treenaa ollenkaan nyt tuota kapulan nostoa sivulla, vaan opetan Mayan tuomaan kapulan puunkierron avulla. Ensin treenataan niin, että kapula jätetään puun taakse, Maya lähetetään kiertämään puuta ja ottamaan matkan varrelta kapula mukaansa. Tällä aikaa minä käännyn ja lähden eteenpäin ja Mayan on tarkoitus oppia seuraamaan sivulla kapula suussaan. Tämä nyt treenin alle. Eilen opetin Mayaa väliajalla kiertämään puuta ja tulemaan siitä sivulle seuraamaan. Sanoisin jopa, että likka tajusi jotain asiasta... Lentsu sanoikin eilen näppärästi, että mitä teimme ennen kuin oli puita :). Puunkierron avulla ollaan myös treenattu liikkeestä pysähtymistä seisomaan ja maahanmenoa. Maya lähtee tosi mielellään kiertämään puuta, se on siitä hauskaa, joten liikkeiden treenaaminenkin näin on hauskaa. Miten on - saataisiinkohan TSAU-halliin keskelle istutettua puu :) ?
Viimeiseksi vielä paikallaan makuu. Oltiin Mayan kanssa keskellä poikien välissä (juoksu on ohi, jee). Otti kontaktia hyvin (kuitti) ja meni käskystä maahan ensimmäisellä, ehkä hieman hidastellen. Menin hyvän matkan päähän ja Maya makasi oikein hyvin. Ei edes hermostunut vaikka Welmu lähti (kiitos Maria hyvästä treenistä) kesken kaiken haukahduksen jälkeen Marian luo. Vilkaisi kyllä minua silloin, mutta makasi kiltisti paikoillaan. Pysyi myös alkaalla, kun palasin sivulle, mutta sitten nousi naapurin "sivu" -käskystä ylös. On siis sisäistänyt nousemisenkin... pitäisi vaan malttaa odottaa minun käskyäni.
Lopuksi pidettiin kurssin päättäjäiset: Maya, Taru, Welmu ja Lyyli saivat leikkiä nurmikolla yhdessä. Siinä sitä sitten painittiin oikein kunnolla - Maya yritti saada itselleen juoksukumppania, mutta useimmiten päätyi mustan kiharakasan alle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti