Viikonloppuna Maya treenasi lenkin yhteydessä noutoa ja alustaa. Nouto sujuu nyt tosi hyvin - tyttö hakee reippaasti kapulan ja palauttaa minulle. Vielä en vaadi sivulle tuloa - no, niin sitähän Maya ei vielä edes osaa. Sille on selvästi hankalampaa tulla sivulle, kun esim. Mirolle tai Hekulle, joten ollaan aloitettu ihan siitä, että se tulee sivulle, eikä vielä otettu istumista. Kotimetsässä lenkillä sillä oli ihan mielettömän hauskaa - sai hepuleita siellä mustikkavarpujen seassa. Nyt oli minullakin vähän helpompaa, kun ei ollut enää lunta polviin asti :).
Metsässä sitten päätin kokeilla alustaa, kun se alusta ja naksutin oli jäänyt taskuun Miron treeneistä. Ensimmäisellä kerralla Maya osui vahingossa tassuillaan alustalle - ja sen jälkeen se osasi jo pistää tassut sille! Ihan uskomaton pikku pentu!
Kotona sitten otettiin se maahanmeno työn alle. Ja ei sekään sitten ollut niin vaikeaa, kun olin luullut. Maya tarvi vain pienen avun eli käden selkään. En suinkaan painanut sitä maahan, vaan pidin vain kättä selässä. Niin se sitten osasi mennä jo maahan - ilman kättäkin. Toki tässä on vielä treenaamista, mutta alku on lupaava.
Sunnuntaina Maya pääsi kuokkimaan pystislenkille Katariinanlaaksoon. Oli kiva käydä vanhoissa kotimaisemissa. Miro ainakin oli ihan innoissaan. Niin innoissaan, että se painoi suoraan veteen Heku perässään. Miron mielestä uimakauden olisi hyvin voinut avata jo. Mayalla oli tosi kivaa - se juoksi pystisten kanssa innoissaan - ja pystispojat juoksivat Mayan perässä. Yksi varsinkin ihastui Mayaan tosi palavasti. Oli Mayakin ihastuttavan poikki, kun päästiin kotiin.
Minkähänlainen TOKO-ihme tuosta vielä kehkeytyykään....... :)
VastaaPoista