Anne tuli meille jo perjantaina bordercollietyttöjen kanssa yöksi - meiltä kun on vähän lyhyempi matka Raumalle tuomaroimaan, varsinkin kun kisat alkoivat niin kammottavaan aikaan kuin 8:30. Perjantaina käytiin koirien kanssa metsälenkillä, mistä tuo mokoma poimi tien laidasta jotain herkkusieniä muka. Minähän en moisiin myrkkysieniin koske... no, ei Anne niihin aina vieläkään ole tuupertunut, joten kai ne sitten oli ihan syötäviä. Minä tyydyin ihan omatekemääni suppilopiirakkaan.
Bortsuilla oli taas kivaa, kun sai paimentaa kissoja... Tällä kertaa vaan paimennuksen kohde - Casper - oli ihan yhtä ihastuksissaan ja puski koiria ja seuraili niitä kuin hai laivaa. Jossain vaiheessa taisi Possu kyllästyä tähän liian helppoon kohteeseen ja vaihtoi kissaa - Franklin oli vähän haastavampi paimennettava. Kumma kyllä kukaan ei halunnut paimentaa Currya :) Sulkakin rentoutui meillä ihan selvästi nyt - ennenhän se on pelännyt tulla meille sisälle - ja ihan syystä. Curry on pistänyt sen joskus nurkkaan istumaan...
Raumalla Anne tuomaroi vain ykkösluokat ja muutaman kakkosen. Pitkästä aikaa olin agikisoissa - kuvaamassa ja katsomassa. Liekö sitten taso Turussa eri - mutta minut kyllä yllätti varsinkin ykkösluokkien minien ja medin huono taso. Ohjaajat eivät osanneet ohjata, koirat eivät hypänneet, eivät osanneet pujotella ja ennen kaikkea eivät olleen lajista kiinnostuneita, eivätkä ohjaajan hallinnassa. Maxit olivat pikku riikkisen parempia. Tokihan joukkoon mahtuu aina muutama poikkeuskin. Mutta olivat kumman passiivisia ja hitaita - mielummin minä otan sellaisen koiran, jolla intoa riittää - vaikka sitten hylkäys tulisikin jo toisella esteellä, kun sellaisen, joka ei millään edes hyppää...
Päivän päätti kumminkin iloinen asia: Anne voitti maxi2 -luokan kisan hienolla nollalla Sulan kanssa! Siitä olikin sitten kiva ajalla kotiin käsi kipsissä - ja lähten sitten ajelemaan Turusta kohti Imatraa. Kyllä nuo agilitytuomarien viikonloput voivat olla rankkoja.
Miron kanssa tein pienet treenit Raumalla - nurmella agikentä jäädessä kulman taakse. Seuraaminen ei ollut mitenkään loisteliasta, mutta ok. Vähän Miro katosi välillä, mutta jotenkin osasin sitä odottaakin - nurmikenttä, agiesteet ja vähän häiriötä (siis muutama koirakko jossain lenkillä). Ihan ne pahimmat häiriötekijät meille. Idarin tein pienennettynä - seisominen ok, istuminen ok, maahanmenoon 2 käskyä. Luoksetulossa tuli tuhatta ja sataa, pysähtyi hyvin seisomaan, mutta vaati taas 2 käskyä maahan. Nyt pitää leikkiä maahanmenoa Mirren kanssa. Niin ja kutsua varmaan Tanja kylään :) Sitten otin kaukot uhkarohkeasti pitkältä matkalta. Ja Miro teki ne niin hyvin!!! Vitsit. Se ei liikkunut yhtään! Ensimmäiseen istumiseen se vaati 2 käskyä (nyt jumittaa taas tätä eli sitäkin on treenattava, että palkkaa heti ensimmäisestä istumisesta) - muuten vaihtoi hienosti ja yhteen maasta seisomiseen vaati myös 2 käskyä. Annoin pelkät suulliset käskyt - tuntuu niillä toimivan hyvin. Uskaltaisikohan sitä koettaa kisoissakin (ja mitä siinä häviää jos koettaa sitä muka)? Tähän lopetettiin ja hurjat kehut. Nämä meni sitten kaikki palkatta, koska namit oli toisen takin taskussa...
Täällä kuvia Rauman agikisoista: http://picasaweb.google.fi/sirsaari/AgilitykisatRaumalla5912Luokat#
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti