Kyllä vaan kannattaa seurata Lemmikkipalstojen äkkilähtöjä: pongasin sieltä Korrien tokokurssin kennelpiirin majalla 6.9. Jep, sinne! Yllytin Lauran mukaani (juu, Lauraa ei kamalasti tarvitse yllyttää) ja lähdimme kuunteluoppilaiksi. Laura kyllä ihmetteli, kun ei ole kurssiin missään törmännyt, kun on sentään Auran Nuuskujen jäsenkin. Ei ollut kurssista yhtään mitään nettisivuillakaan... Kurssi kesti klo 10-16 ja sisälsi vielä parit kahvit ja ruuankin! Ensin alkuun Pekka piti n. 45 minuutin luento-osuuden ja sen jälkeen siirryttiin ulos käytännöntreeneihin.
Tässä muutamia huomioita luento-osuudelta:
- Hyvin motivoitunut koira pärjää paremmin kisatilanteessa
- mieti millä motivoit: kehut, ruoka, lelut (ja muista, että kisatilanteeseen voit ottaa mukaan vain kehut)
- kilpailutilanne läsnä jo pikku pennun treeneissä
- opeta kehuminen mukavaksi (kehu onnistuneen liikkeen jälkeen - odota - vasta palkkaa tunnetilasta esim. namilla)
- ketjuta: pari liikettä peräkkäin - koira vielä hyvässä tunnetilassa
- aluksi palkitaan koiran pienestäkin kiinnostuksesta ohjaajaan
- muista treenata myös liikkeiden välit (tämä koskee nimenomaan minua ja Miroa!)
- treeneissä nämä liikkeiden välit täyttyvät kaikenlaisesta muusta toiminnasta (pallo, syöminen ym.), mutta kokeessa koira jää helposti tyhjän päälle ja menettää kontaktin ohjaajaan / motivaationsa
- oma käsky väliaikatilanteille (tätä ryhdytään nyt treenaamaan Miron kanssa)
- myös siihen tilanteeseen oma käsky, kun esim. tuomari puhuu ohjaajan kanssa liikkeiden välissä (pitää treeneissä harjoitella, että joku tulee juttelemaan ja Mirolle vaikka käsky odota - jolloin se pysyy lähellä ja on tarkkaavainen), keskity koiraan, älä tuomariin (kuuntele vain toisella korvalla)
- ylenmääräistä palkkaamista voi vähentää (eli esim. pallon heittelyä uudelleen ja uudelleen), koska koira ei siitä enää nosta vireystilaansa enempää (treeneistä voi koiralle vaan tulla rasittavammat, esim. 20 min treenit sisältävät 16 minuuttia palkkaamista)
- palkkaa vähemmän -> arvokkaampaa koiralle
- lopullinen palkka = jättipalkka (pallonheittelyä, ruokakuppi) -> koira oppii että lopuksi tulee hyvä palkka, ei pety kokeessa, kun ei saa palkkaa välillä
- tempputreenit (hiotaan liikkeitä osissa) / ohjelmatreenit (kisanomaiset treenit)
- valmentaudu kisoihin ja kisatilanteisiin niin ei tarvitse jännittää kisatilannetta
- opi hyväksymään virheet (ohjelmatreeneissä ei korjauksia, korjaukset tempputreeneissä)
- muista, että arvokisatkin voitetaan usein suorituksilla, joissa on virheitä!
- jos hyväksyy virheet, pystyy jatkamaan suoritusta
- älä näytä koiralle, että on tapahtunut virhe
- määrällisesti enemmän tempputreenjä (korjaa ohjelmatreeneissä sattuneet virheet täällä ja siirrä ne vasta sitten kun sujuu ohjelmatreeneihin)
- jos et lämmittele (eli esim. seurauta) koiraa treeneissä älä tee sitä kisoissakaan
- virittelysana koiralle kun mennään kohta kehään
- aloita odottelemisen harjoittelu jo pentuna, jos vasta aikuisena aloita siten, että teen sen kanssa ensin liikkeet ja kun sen kanssa on kaikki tehty, ota se kentän laidalle katsomaan treenejä
- käy katsomassa kisoja ilman koiraa!
- mieti mitä mm. tapahtuu kisoissa ennen paikallaanmakuuta ja treenaa myös sitä
- kerro koiralle mikä liike tehdään (näin on sekä sinulla että koiralla varmempi olo)
- tunnarissa kehu koiraa vasta kun se on tuonut kapulan - jos kehut sitä, kun se nostaa oikean, tulee epävarmaksi kisoissa, koska siellä et sitä pysty kehumaan
- ohjaajan kilpailukäyttäytyminen treeneihin (esim. kävele tosi jäykkänä kuten kisatilanteessakin)
- lisää apuja, jos sattuu virhe
Sitten siirryttiinkin ulos - Lauran kanssa valittiin tietysti voi-evl -koirat, joita koulutti ensin Riitta. Olisin kovasti toivonut tähän ryhmään mukaan muutamaan tosi sähäkkää koiraa - mutta lähes kaikki olivat kovin harkitsevasti ja hitaasti tekeviä koiria. Olisin myös toivonut, että ohjaajat olisivat paremmin osanneet käyttää koulutustilanteen hyväkseen ja miettiä tosiaan ne liikkeet, joissa kaipaavat eniten neuvoja/joista olisi heille ollut eniten hyötyä.. mutta kun yksi otti seuraamisen, lähes kaikki muutkin ottivat seuraamisen. Muutenkin kurssin käytännön osuuden tempo oli samanlainen kuin siihen osallistuvat koirat: hidas. Ymmärrän, että puhumiseen menee aikaa - mutta ehkä kuitenkin olisi ollut hyödyllisempää puhua vähän vähemmän ja treenata vähän enemmän. Tästä ensimmäisestä koulutussessiosta minulle ei jäänyt mieleen oikein mitään... jaa no, karkailuun annettiin vinkkejä, yksi teki tunnarin (joka oli juuri tehnyt niin, että oli kehunut koiraa, kun se nosti oikean ja koira ei sitten kokeessa tiennyt mitä tehdä), joku otti suoran ruudun, siinä ei kai sen kummempia.. Niin ja mukana oli myös Pepsin velipoika kuunteluoppilaana - olikohan se nyt Täplä (nykyään Nova)? Hirveästi on pentu kasvanut parissa viikossa!
Sitten syötiin hyvää kanakiusausta ja kahviteltiin. Tämä ylempien luokkien ryhmä vaihtoi ruokailun jälkeen Pekan koulutettavaksi. Yllätystekijänä se, että yhtäkkiä vaihdettiin Iso-Heikkilän kentälle ja me jäätiin melkein "kyydistä". No, onneksi joku sentään huikkasi meille autosta, että mennään Iso-Heikkilään, joten lähdimme seuraamaan letkaa. Tämä jälkimmäinen treeni toteutettiin sillä ohjelmatreeniperiaatteella eli jokainen sai valita liikkeet, jotka teki kisanomaisesti. Tässä nyt ainakin näki sen, että koirat ottivat tosi paljon häiriötä yleisöstä (minä ja Laura), kun ne lähetettiin esim. ruutuun, jonka takana me istuimme. Tätä siis treeneihin! Ja kun osa jäävistä liikkeistä tehtiin ihan yleisön vieressä, sekin oli huomattavasti vaikeampaa (esim. TSAUn kisoissahan on usein sen oikean puoleisen kehän liikkeet tapahtuneet ihan yleisön lähellä). Pekka kertoi, että hän leikkii jo pennun kanssa niin, että heittää esim. palloa ihmisiä kohti koiralle, josta se iloisesti noutaa sen ja oppii samalla toimimaan yleisön lähellä. Koirat toimivat nyt jotenkin paljon paremmin - ei niillä nyt vauhtia vieläkään ollut suurimmalla osalla kamalasti, mutta huomattavasti reippaammin meni tämä osio. Pekka vielä muistutti, että ohjaajan tulee suunnitella treenit valmiiksi, mutta olla aina valmis myös muuttamaan suunnitelmiaan! Eli kannattaa aina olla ns. varaliike valmiina.. Ohjaajan pitää myös palkita koira ensin ja vasta sitten tulla kuuntelemaan mitä asiaa esim. kouluttajalla on.
Tulimme Lauran kanssa siihen tulokseen, että tokosta on kyllä tullut välinelaji - ja sen lisäksi tarvitsemme treeneihin lisää ihmisiä - häiriöksi ja avustajiksi!
Nyt sitten Miron kanssa harjoittelemaan liikkeiden välejä ja palkkausta parantamaan. Olen jo tehnyt treenisuunnitelman illaksi, kun tietysti pitää mennä uusia oppeja (tai muistutksia vanhoista...) kokeilemaan. Niin ja onhan Lukalla ja Lauralla vielä ensi viikonloppuna se ensimmäinen evl-koekin. Ainakin ohjattua aloitan treenaamaan vähän alusta - kipoilla, jos se vähän varmentaisi suoritusta. Muutenkin yritän itse olla kisanomaisempi ohjaaja - se ihan varmasti auttaa Miroa. Ja yritän nyt ennenkaikkea päästä yli virheistä - se vaikuttaa varmasti eniten koiran tunnetilaan. Kyllä näistä kursseista vaan aina saa irti paljon - ja oma treenaaminen on heti mielekkäämpää..
Kuvia kurssilta täällä: http://picasaweb.google.fi/sirsaari/AuranNuuskujenTokokurssilla#
Kurssin jälkeen oli vielä energiaa jäljellä, joten päätin viedä Casperin uusissa valjaissaan metsään. Hieman huolestuneena katselin kyllä tummaa taivasta, joten pitkää reissua ei voisi tehdä. Katti oli taas ensin varovainen liikkeissään, mutta rohkaistui pian ja paineli flexissä (joo, ainut paikka missä voin alentua sen käyttöön - olen saanut joltain yhden pienen flexin joskus) pitkin ryteikköjä. Jostakin syystä juuri ne ryteiköt tuntuivat olevan kissan mieleen. Kotiin katti tuli kyllä ihan mielellään (yritti jo naapuriin) ja juuri kun sain oven kiinni sen takana ja koirapojat ulos - jyrähti ensimmäisen kerran. Sisällä eivät koirani eivätkä kissani välitä ukkosesta tuon taivaallista (minä välitän), mutta kyllä se varmasti ulkona olisi pelästynyt ja sitä haluan välttää, kun se ulkoilu muutenkin on kissalle niin jännää.
Täällä Cassu ulkoilee kuvia: http://picasaweb.google.fi/sirsaari/KissatEloSyyskuussa2009#
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti