Miro ensimmäisessä evl-kokeessa

Meidän oli tarkoitus mennä ensimmäiseen evl-kokeeseen jo heinäkuussa, mutta silloin oli niin moni liike niin kesken, että päätin siirtää aloitusta. Lentsun ja muiden painostuksesta (viittasivat mm. Miron ikään :) ), rohkaistuin kuitenkin ja tungin itseni mukaan TKY:n joukkueeseen 19.8. pidettävään viralliseen kokeeseen. Se oli TKY - Lounais-Suomen Spanielikerho -ystävyysottelu, ja TKY:llä on aina pulaa joukkuekoirista. Yritin kyllä Tommille selittää, että koe ei olisi hevonkorvessa - mihin minä autottomana lasken Haunisen - eikä nurmikentällä. Parhaansa oli kuulemma tehnyt, mutta niin vain koe oli Haunisissa ja nurmella, joka onneksi oli sentään lyhyeksi leikattu.

Kokeessa oli 4 evl-koiraa - hauskasti kaikki tuttuja: Huldi, Tytti, Miro ja Rico. Stenille sanoinkin ennen koetta, että onneksi mukana on sentään yksi bordercollie... Heli, Antti ja Huldi onneksi tarjosivat minulle kyydin kisapaikalle. Kiitos!! Paikalla oli kaksi kehää - se ei oikein koskaan tiedä hyvää. Ensinnäkin pelkään, että viereisestä kehästä tulee joku vierailulle meidän kehään ja toiseksi - tiedän Miron olevan herkkä juuri tuollaiselle häiriölle. No, onneksi olivat lopettelemassa juuri siinä toisessa kehässä. Minä vedin meille numeron 26, joka oli luokan ensimmäinen. Se ei minua haittaa - pikemminkin päinvastoin. Tosin nyt kun olin ensimmäisessä kokeessani, ehkä olisi parempi ollut lähteä vaikka toisena. Tiedä häntä. Ei mikään sen takia mennyt hyvin tai huonosti.

Paikalla istumista Miro ei vielä osaa. Treenattu on kyllä - mutta siinä tarvitsisin apua, sillä olen melko varma, että Miro oppisi sen samalla tavalla kuin makuunkin, joku muu palkkaisi ja pitäisi huolta siitä, että ei pääse istumasta maahan, ja minä olisin piilossa. Miro kestää vähän yli minuutin ja sitten lysähtää maahan. Näin kävi nytkin. Ei siitä voi koiralle olla vihainen, se ei osaa - ja minun se kuuluisi sille opettaa. Istuttu on kyllä kotona ruokakupin ääressä ja se menee jo ihan kivasti pidemmänkin aikaa. Mitä nyt kerran kissa kävi varastamassa koirien kiposta, kun Heku oli paikallamakuussa ja Miro istumassa ja minä nurkan takana... Valitettavasti myös Rico oli mennyt maahan, Huldi ja Tytti pysyivät istumassa. Ja niille koirille, jotka sitten ovat laukausalttiita en suosittele Haunista kisapaikaksi. Saksanpaimenkoiraihmiset ampuivat koko kokeen läpi - ja säestivät koetta viehättävillä: perr...le, hee..tti, sshhaaa...na -huudoillaan. Kiva harrastus heillä.

Paikallamakuusta en ollut niinkään huolissani. Tosin kun oltiin siinä rivissä, muistin, että Mirohan menee toisten käskystä maahan, nousee ylös. No, oltiin ensimmäisenä joten pelastus tuli siinä. Miro meni nätisti maahan... Hieman sydän hypähti, kun liikkeenohjaaja pyysi kytkemään numeron 27. Tytille se ampuminen vissiin oli liikaa - tai sitten se nurmi alustana. Onneksi Miro oli pysynyt ja pysyi ihan nätisti loppuun asti. Sille se, että joku kävelee välillä läheltä on vain parempi, luulee, että sitä tullaan palkkaamaan. No, ihan nätisti pysyi kun viimeisenä ollut Rico pyydettiin istumaan, mutta Helin käskystä piti sitten jo ponnahtaa ylös. Treeniä, treeniä. Tästä kumminkin 9.

Käväistiin kehän ulkopuolella ennen yksilösuoritusten alkua.. sitten aloitettiin seuraamisella. Kuvio oli tosi kiva, eikä liian pitkä - joskaan ei ihan lyhytkään. Miron motivaatio vaan tippui heti - miten usein käy, kun tullaan kehään.. onneksi ei sentään aloitettu juoksulla. Koira haahuili vähän sinne ja tänne ja perusasennotkin olivat hitaaaaaat. Askeleet menivät jotenkuten. Juoksu oli ihan luokaton. Tässä vaiheessa ajattelin, että tästä ei tule yhtään mitään. No, kun on joukkueessa ei voi oikein keskeyttääkään... No, hidas käynti meni sitten hyvin. Sen tuo ryökäle osaa.. Nyt pitää taas palkata vähän aikaa aloituksesta heti ja muutenkin seuraamista on treenattava niin, että joku käskyttää. Kyllä se omin päin hyvin menee.. Minä olisin seuraamisesta antanut nollan, mutta Sten antoi 7.

Sitten oli idari. Mietin jo kauhulla sitä seuraamista siinä - se kun tuntuu muutenkin olevan tuolle hankalaa.. no, ei se seuraaminen nättiä ollutkaa. Välillä edisti, välillä hyppi jossain muualla ja yritti kiertää niitä kartioita ties mistä. Seisomaan jäi ok, sen jo tiesinkin. Tosin vähän vaihtoi asentoa, minkä on keksinyt ihan nyt. Istumaan ei mennyt ensimmäisellä, mutta kun ei ollut mitään hävittävää, olin jo päättänyt, että kaikki liikkeet tehdään - tavalla tai toisella. Toisella käskyllä istui. Sama toistui sitten maahanmenon kohdalla. Mutta kaikki tehtiin :) Kyllä minä luulin taas nollan saavani, mutta paperissa lukee 5.

Luoksetulon kohdalla - tai idarin - en muista - sain sitten aikaiseksi sen, minkä luulin saavani haukkumisesta :) Keltaisen kortin. Miro nimittäin livahti minulta kehästä. Oli menossa palkalle - koira, jota ei koskaan ole sillä tavalla palkattu. Oma vikani, oikea lapsus. Kaiken lisäksi laskeva aurinko paistoi silmiin niin, että en vähään aikaan nähnyt missä koira oli. Onneksi kiltti Sten piti minulle vain puhuttelun ja sanoi, että toista kertaa ei sitten saa noin käydä. Hyvä opetus tuokin. Meille Miron kanssa vaikeutta tuottaakin juuri kehään meno ja siellä liikkuminen. Pitää treenata.
Luoksetulossa Miro meni maahan hienosti. Loput olikin sitten arpapeliä, sillä se sama aurinko paistoi niin, että en yhtään nähnyt Miroa , enkä pysäytysmerkkejä. Päädyin tällä kertaa kokeilemaan suullisia käskyjä. Seisomaan pysähtyi ok, maahan oli jo menossa, mutta epäröi ja jouduin antamaan sen toisen käskyn. Periaate edelleen, että molemmat tehdään. Tästä 7.

Sitten oli ruutu, joka oli tietysi sijoitettu ihan maassa olevan kehänauhan viereen. Vaara, että koira menisi yli ja sekoittaisi nauhat oli aika suuri. Tai siis olisi ollut, jos niin pitkälle oltaisiin päästy :) Miro kun ei osannut mennä merkille, vaan lähti oudosti merkin vasemmalle puolelle ihan outoon suuntaan. Sitä häiritsi juuri sillä hetkellä kehän vierestä kävelleet toisen kehän ihmiset - mutta ei sillä kyllä selkeästi ollut mitään aavistustakaan, missä se merkki on tai mikä se on.. lähetin pari kertaa, mutta sitten jo vähän haukahteli ja pyöri. Siinä päätin, että en edes yritä enää, enkä lähetä ruutuun vain harjoitukseski, koska todennäköisesti Miro vain haukkuisi enemmän ja harjoitus olisi varsin epäonnistunut. Nolla liikkeestä oli nimittäin jo siinä vaiheessa tulossa, se oli ihan selvä. Sääli sinänsä, koska kyllä minä olin ajatellut, että ruudusta sentään jotain tulisi.

Sitten ohjattu nouto toiseen suuntaan kuin ruutu. Onneksi. Nyt merkki löytyi hienosti! Ja pysähtyi hyvin. Arvonta oli antanut meille oikean - olisin toivonut vasenta. Varsinkin kun keskimmäinen merkki oli hyvin näkyvissä n. 2 metriä oikealle merkistä - minusta siis ihan liikaa ja aivan tarjolla. No, samassa paikassa se oli kaikilla. Kun lähetin Miron oikealle hakemaan kapulaa, se lukitsi heti sen ns. keskimmäisen - ja en minä enää siinä vaiheessa saa Miron päätä käännettyä. Toisaalta se teki ihan oikein - se kapula oli oikealla... Nollahan siitä tuli - mutta Miro tekin mielestäni hyvin ja oikein. Helin Huldi lähti samalle kapulalle, mutta Heli pysäytti Huldin ennen kuin se oli ottanut sen kapulan ja lähetti tälle toiselle. Hieno pelastus.

Seuraavana oli sitten se pelätty metallinouto. Jotenkin Miro on aina osannut yllättää - ja varsinkin silloin, kun mamma on vaipumasa epätoivon syöväreihin.. Pidin kyllä pojalle pienen äiti/poika kuiskuttelun ennen liikettä tyyliin - nyt olet ihan hiljaa.. mutta silti tuli yllätyksenä se, että Miro ei päästänyt ääntäkään ja toi kapulan kiltisti ja aikailematta takaisin. Metallinoudosta siis 10!!! Ja haettiin vielä vahingossa keskikokoinen ei pieni. Olin kyllä pyytänyt pientä, mutta ilmeisesti liikkeenohjaaja ei kuullut sitä ja sain keskikokoisen (koska ohjatussa otin keskikokoiset). Huomasin tämän vasta, kun Tytti haki paljon pienempää metallia..

Olin metallinoudosta niin iloinen, että en edes jännittänyt tunnaria. Mirolle on paljon parempi se, että tunnarikapulaa pitää vain hetken kädessään, ei liian kauan. Kotona ollaan treenattu vain laudalla ja piiloitettua kapulaa etsien, näin ollaan saatu Miro kisoissa toimimaan. Nytkin etsi tosi hienosti ja toi oman - pieni vino perusasento vei puolipistettä eli tästä 9,5.

Sitten olikin suurin arvoitus - kaukot. Tässä ollaan kokeiltu lähes kaikki... viime aikoina on mennyt paremmin, mutta päivää paria ennen alkoi taas jumitus. Melkein toivoin, että olisi aloitettu seisomisella, mutta istu sieltä tuli ensin.. Miro nousi tosi hyvin ja teki muutinkin vaihdokset hyvin - ja mikä ihmeellisintä ei liikkunut paljon yhtään (minusta ja Miroksi), mutta jämähti lopussa maaten ja yksi liike jäi tekemättä. Tästä 5. Heh, kuinka monta kertaa voittajassa toivoin, että saataisiin edes 5.. Olin oikeasti tyytyväinen tuohon.

Ihan kiva avaus - varsinkin jos noita ensimmäisiä liikkeitä ei olisi ollut ollenkaan :) Mutta tärkeintä oli se, että Miro oli HILJAA. Se on siis mahdollista. Nauratti melkein, kun joku kysyi minulta vähän aikaa sitten, että millä sinä olet saanut Miron niin hiljaiseksi tokossa? Pitäisiköhän siihen sanoa, että verta ja hikeä vuodattamalla - tai sillä, että koira kesällä täytti onneksi jo 8... Miro on kyllä 8-vuotiaaksi ihanan innokas ja reipas...

Nyt on lopetettava. On niin hirveä ukkonen, että kohta kone räjähtää....

Ukkosesta selvitty - tosi mielikuvitukseni (?) oli kuulevinaan jyrinää juuri.. No, sen verran piti vielä kisakertomukseen lisätä, että ei me sentään ihan turhaan oltu paikalla - meidän 160p takasivat TKY:lle voiton... ja jos oltaisiin saatu vaikka ruudusta pisteitä - tai ohjatusta - oltaisiin voitu saada ihan hyväksytty tuloskin. Ehkä sitä sitten uskaltautuu toiseenkin kokeeseen. Tosin tuntuvat nämä syksyn kokeet taas olevan tosi täynnä. Eikä minua kyllä innosta pylväiden joukossa kisaaminen kaikuvassa kauppakeskuksen parkkihallissa.. no, sinä päivänä, kun on Salon kisat (18.10), lupasinkin jo lähten Annen ja kikkuroiden kanssa esittelynäyttelyyn Lohjalle. Pitää tehdä vähän pr-hommia selkirkien kanssa.