KATTIPÄIVITYS

Meidän perheen kollipojat Franklin ja Casper heräilivät nälkäisinä, mutta muuten pahaa aavistamattomina lauantaiaamuun. Tai no, Curry oli kyllä herännyt jo aikaisemmin tai se siis roikkui koko mukavalla 10 kg:n painollaan päälläni (nukuin vielä kyljelläni) olkapään kohdalla, kehräsi ja polki jaloillaan, sillä sillä oli NÄLKÄ. En ole coonia niin huolissaan nähnyt pitkään aikaan.. kaikki ruuat oli kerätty illalla pois ja katti-parka teki nälkäkuolemaa. Oli selkirk-poikien leikkausaamu. Valitettavasti siitä saivat kärsiä myös muut kissapojat. Ei ollut muuten vaikea ottaa edes kiinni noita. Franklin hyppäsi pyynnöstä ruokapöydälle, josta kiikutin sen koppaan ja Casper tietysti perässä ilkkumaan Franklinille, mitäs kopassa tee - ja naps, toinen kiinni ja toiseen koppaan. Onneksi oli muovikopat, pojat olisivat nimittäin tehneet kangaskopista selvää muutamassa minuutissa (tästä on kokemuksia).

Sitten annettiinkin toisille ruokaa ja Curry taisi ahmia molemmat kipot saman tien. Cooni-parka oikeasti luuli kuolevansa... Samalla huomasin, että Casper oli yöllä tehnyt selvää perjantaina ostamastani st.pauliasta...

Ai minäkö muka koskenut st.pauliaan??

Mirvan ja Veli-Matin kanssa pakkasimme katit autoon ja suuntasimme Saloon. Matkaa säesti tasainen "NJMAUUU". Enemmän tai vähemmän närkästyneesti. Meidän nauttiessa hyvää kiinalaista sapuskaa, kattipojista tuli kastraatteja. Kotona kannoin kopasta toisen tokkuraisen kissan kaappiin nukkumaan ja toisen kattipetiin sohvan viereen, vain huomatakseni, että molemmat hoipertelivat liikkeelle välittömästi enemmän tai vähemmän humalaisen oloisina. Ennen kuin olin ehtinyt "kissaa" sanomaan, oli Cassu hypännyt pöydälle syömään. Kauhea NÄLKÄ. Siinä se sitten hoiperteli ja söi. Sitten käveli huojuen ympäri huuhollia, hyppäsi syliin, nukkui hetken ja meni takaisin syömään. Tämä toistui sitten muutaman kerran. Sitten Cassu merkkasi kantokopan, astui vähän Currya ja yritti antaa Franklinille turpaan. Business as usual.

Muutenkin Cassu toipua leikkauksesta huomattavasti nopeammin kuin Franklin-ressukka. Se vuoti aluksi verta ja meinasi tippua pöydältäkin, kun oli sinne kiivennyt tuolin kautta. Sen liikkuminen oli paljon huonompaa ja kattiressu näytti lievästi sanottuna huonovointiselta. Se katosikin sitten vähän syötyään moneksi tunniksi nukkumaan humalaansa pois jonnekin ja ilmestyi näkyviin vasta illansuussa.

Seuraavana päivänä onneksi molemmat voivat oikein hyvin ja ruoka maittoi. Frankliniä piti kovasti rapsutella ja Cassua pitää sylissä. Päivä menikin potilaita helliessä, sillä aiottu esittelynäyttely Harveyn kanssa kaatui siihen, ettei Annen auto lähtenyt aamulla käyntiin. Niinpä me vietimme oikein rauhallisen sunnuntaipäivän. Sheltit sentään pääsivät metsälenkille juoksemaan, ettei mennyt kissojen hellittelyksi ihan koko päivä.

Casper

Franklin

Nyt sitten katsotaan, josko ne kollipoikien ei niin toivotut ominaisuudet jäisivät pois muutaman viikon sisällä. Toivossa on hyvä elää...

Tässä vielä Casperin viimeisimmä pennut. Yhteensä Casperilla on kaksi pentuetta (3+4) Suomessa ja Franklinillä yksi pentue. Pennut saavat nyt jatkaa sukua, isukit siirtyivät onnellisten kastraattien joukkoon.