Porista Forssaan

Heinäkuun helteinen, ensimmäinen viikonvaihde sujui näyttelyiden merkeissä. Lauantaina lähdin Elenan seuraksi Porin KV-näyttelyyn. Ikäväkseni näyttely (tai siis kehät 1-10 mm. sheltit, kleinit ja pommit) oli sisätiloissa. Valoa ei ollut juuri lainkaan ja sekin vähän oranssikeltaista, joten valokuvaamisen voi unohtaa ihan saman tien. Vähän lohdutti se, että paikalla oli Pikikuonon Brad Pitt ja sain vihdoin koirasta otettua vähän kuvia. Brad on mielestäni (ja aika monen tuomarinkin) mielestä niin kaunis uros. Usein ei olla kuitenkaan osuttu samaan näyttelyyn. Tälläkin kertaa Brad oli ROP ja vielä RYP1. Maya sai lauantaina jäädä kotiin, en halunnut ottaa sitä niin pitkälle ja kuumalle automatkalle, saatikka vielä halliin (jonne ei kuulemma edes olisi saanut viedä turistikoiria, tosin eipä kukaan ollut seuraamassa sitä, veikö joku turistikoiran halliin vai ei).

Sunnuntaina lähdimmekin sitten jo klo 7 kohti Forssaa. Tällä kertaa Ninan kyydissä. Näyttelypaikkana Mustiala - ja enpä ole niin ihanaa näyttelypaikkaa monta kertaa nähnyt. No, kuvaamisen kannalta oli vähän ongelmainen, kun oli varjoa, valoa ja molempia yhtäaikaa. Mutta koirille ja ihmisille tosi kiva. Ainakin niille roduille, jotka olivat mukavasti puiden katveessa. Tällä kertaa myös Maya pääsi mukaan. Mayaa kyllä ihmetytti, miksi Lilli ei pääse leikkimään sen kanssa - Mayan mielestä kun näyttelyt ovat leikkimistä varten. No, kyllä se vielä oppii. Onneksi Annen Tico pääsi Mayan kanssa leikkimään ensin esiinnyttyään tuomarille. Ja kyllä niillä olikin hauskaa. En tiedä, kauanko painivat ja pureskelivat toisiaan... Lopuksi vielä otettiin Elenan ja Kadin kanssa kuvia - ja Elena heitti Mayalle keppiä. Täydellinen päätös päivälle siis. Mayan mielestä. Ensin se meinasi tuoda kepin aina minulle, mutta hoksasi pian, että viekin sen Elenalle, joka heittää uudestaan. Kyllä tytöt ovat näppäriä. Miro ei olisi ikinä hoksannut moista.

Ja viikonlopun hyvät uutiset: Maya osaa melkein mennä ilman apua maahan! Jee. Taas kun vaadin siltä vähän enemmän, huomaan, että kyllä se osaa ja pystyy. Toinen lähes yhtä hyvä uutinen ellei parempi: Maya ei oksentanut eikä voinut pahoin tänään automatkalla Forssaan ja takaisin. Maya alkaa nyt oppia, että kun mennään autolla, pääsee aina johonkin kivaa paikkaan..

Murrosikä kuulumiset: näyttelyssä oli yhdellä osastolla lippalakkipäinen lelukoira. Ihan muuten hetki tehtiin töitä, että saatiin Maya lähestymään/nuuhkaisemaan sitä. Onnistui lopulta, mutta kyllä Maya oli edelleen sen oloinen, että lelukoira on tosi epäillyttävä...

Ja vielä tämän päivän (10 päivää vajaa 7kk) mittaustulos: 34 cm