Maya sai tietysti myös treenata. Alkuun vähän hyppyjä ja putkea, että neiti jaksaa sitten keskittyä uusiin/vaikeisiin asioihin. Maya ei myös aluksi hyväksy namia palkaksi, vaan pitää olla lelu. Saa nähdä, kuinka kauan Mirvan juhannuskisoista sille ostama lehmä kestää... Sitten kokeiltiin viime kerralla vaikeuksia tuottanutta rengasta ja kas - neitihän hyppäsi läpi siitä. Oli vissiin miettinyt asiaa. Pujottelu ohjureilla oli myös makean näköistä. Sisällä oli varastanut matalalle A-esteelle ja osannut ottaa kontaktin ilman remmiä. Hirveä hinku tuolla on jo esteille, vaikka on niin vähän loppujen lopuksi sen kanssa tehty. Kovasti se vaan tuijottaa Mirvaa/lelua tehdessään hommia, joten eteen menoa pitää kyllä erikseen opettaa. Törmäsi eilenkin siivekkeeseen (tömähti oikeastaan), kun ei katsonut eteensä.
Mutta se mörkökausi jatkuu. Naapurilla oli pieni lasten patja tuossa ulkona ja Maya oli ihan varma, että patjat syövät pieniä shelttejä. Meni tovi, kunnes sain sen uskomaan, että patjat EIVÄT syö pieniä shelttityttöjä.
Illalla kotona neiti pongasi jääkaapista tippuneen omenan - ja kantoi sitä aarteenaan ympäri huushollia ja söi siitä puolet. Hassu koira. Maya ei ymmärrä pätkääkään herneiden päälle, mutta rakastaa omenaa, mansikoita ja kirsikoita.
Tänään oltiin aamulla peltolenkillä jo klo 8. Ja oli kuuma. Ihan uskomatonta. Eli se mitä ollaan tehty sen jälkeen, on tehty takapihalla. Maya treenasi noutoa omalla, pikku kapulallaan ja toi kapulan hyvin minulle, jopa ihan käteen. Ja maahanmenoa treenattiin myös palkkana kalkkunaleike. Sekin alkaa sujua ilman apua jo. Miro ei tällä kertaa sotkenut treenejämme, vaan keskittyi savustettuun lampaanluuhun.
Ihmeiden aika ei ole ohi. Cooni nukkuu tyytyväisenä sohvalla Mayan vieressä. Ja kun Maya vähän oikoo itseään ja tönäisee coonia, mitä tekee cooni? KEHRÄÄ. Shelttityttö on 100% hyväksytty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti