Torstain agit

Käytiin Mirvan kanssa hallilla ja Maya pääsi treenaamaan agilityä. Rengas osoittautui yllättävän vaikeaksi neidille, mutta saatiin siitä yhdessä muutaman onnistunutkin suoritus. Ehkä se tästä. Pitääköhän minun lopettaa Mayn nostaminen sohvalle ja sänkyyn :). Maya siis ei edelleenkään hyppää itse sohvalle tai sänkyyn. Sohvalta se hyppää kyllä alas itse, sängystä ei. Mamman pikku rinsessa.

Rengas-treenien jälkeen neitokainen pääsi vähän putkeenkin. Sitten Mirva ja Maya treenasivat matalalla A:lla kontakteja. Ne menee kyllä hienosti. Ihan olen ylpeä pikkuisesta. Kontaktitreenien jälkeen olikin sitten se haastavampi osuus: lähdössä pysyminen. Kyllä tässäkin saatiin ihan onnistumisia. Maya on oppinut tuon paikalla pysymisen alkeet lähinnä valokuvausharrastukseni ansiosta. Se pysyy jo kivasti paikallaan kaikki kukkapuskien seassa, kun minä otan kuvia :). Joten nytkin salli jopa Mirvan kiertää yhden hyppyesteen. Palkkaa ei vaan malttaisi odottaa istumassa.

Iltalenkillä vahvistui kyllä oletukseni murrosiästä. Ensinnäkin se tekee taas sitä, että tekee stopin, kun tullaan kotipihalle. En tule. Tätä se teki ihan aluksi. Toiseksi se on karannut ulko-ovelta metsään, eikä meinaa tulla kutsuttaessa takaisin. Ja tänään sitten lenkillä, Maya kuuli pusikosta jotain ja pysähtyi siltä seisomalta puhkumaan ja puhisemaan. Jippii "belgien musta roskapussi -syndrooma" on saavuttanut meidät. Varmin merkki murrosiästä. Saas katsoa, miten pärjään sen kanssa, kun tokokurssi alkaa ensi  viikolla. Nakkien voimalla varmaan.