Kissakylpylä ja tokokurssi

Eilisen päivän aloitin pesemällä kolme kissaa. Koiran peseminen on lasten leikkiä verrattuna kattien pesemiseen. Aloitin nuorimmaisella, Harveylla, joka on se haastavin tapaus, koska se pelkää ja kammoaa kaikkia toimenpiteitä yli kaiken. Joten ei kun saunan jakkara kylppäriin ja pusero päälle estämään suurimmat kynsien tekemät tuhot. Tällä kertaa niitä ei tullut, mutta katista sai kyllä pitää olan takaa kiinni, muuten se olisi karannut saman tien. Ei ole ihan helppoa pestä kissaa yksin - toisella kädellä pitää lujaa kiinni ja toisella pestä ja suihkuttaa. Harvey tuli kuitenkin pestyä, tosin sitä kollin rasvahäntää en saanut pois - en Goopilla enkä Jerobin rasvanpoistoshampoolla. Pitää keksiä vielä jotain, mutta pari päivää pitää nyt antaa kattiparan olla rauhassa. Sitten helpoin, joskin isoin tapaus: Curry. Coonin kyllä karkaisi myös, jos siitä irti päästäisi.. yleensä se kuitenkin tyytyy vain huutamaan lohduttomalla äänellä naapureita apuun, kun kissaa kidutetaan. Niin tälläkin kertaa. Ja kun kerran alkuun oli päästy, päätin pestä vielä Casperinkin. Turkkinsa puolesta se on helpoin tapaus, mutta tällä kertaa Casper oli kyllä sitä mieltä, että häippäsee heti.. Onneksi yksikään kateista ei yritä purra, eikä kynsiä (tahallaan, mutta jos yrittävät karkuun, käyttävät kyllä kynsiään apuna ponnistaessaan karkuun sylistä). Pesun jälkeen Harveyn teki häviämistempun (samoin kyllä myös birma, joka oli varma, että hänenkin vuoronsa vielä tulee), Casper tärisi muka kylmästä ja cooni tuijotti minua vihaisin silmin monta tuntia. Jos katse voisi tappaa...

Kun kattikylpylä oli suljettu, olikin vuorossa Mayan tokokurssi. Maya on nyt oikeassa koulussa: Leena Välimäen tokokurssilla. Jos ei haastetta olisi kurssissa tarpeeksi, on siellä myös Mayan mieluisin leikkikaveri - villis Welmu. No, tämä ei ole leikkikoulu... Maya vaan ei välillä ollut ihan samaa mieltä.

Eilen meitä oli paikalla vain kolme: Maya, Welmu ja ihana heeleri (nimimuisti pettää taas). Päivän teemana oli maahanmeno ja sitä treenattiin kaikkina mahdollisina variaatioina: sivulta, liikkeestä, kauempaa (ruutuun lähetystä varten), paikallaan olona, liikkeestä maahanmenon loppuosana, kaukojen osana ja vielä opeteltiin kumartamaankin. Maya oppi maahanmenon ilman käsiapua vasta ihan muutama päivä sitten (tai siis minä vaadin sitä vasta muutama päivä sitten), nyt oli taidosta apua. Mayalle (ja minulle) liikkeestä maahanmeno oli ehdottomasti vaikein versio. Maya tuli sivuittain eteeni ja minä käytin väärää kättä... eikä tuo selkäkään tykännyt. Toivottavasti apuja voi vähentään nopeasti...

Apuna käytettiin paikallaanolossa ja liikkeestä maahanmenossa etupalkaa, joka tuntui toimivan Mayalla ihan hyvin, mitä nyt tuijottaa minua koko ajan, vaikka pitäisi eteen katsoa. Yllättävää kyllä Maya pysyi paikallaan maassa, vaikka minä vähän liikuin (selän taakse menemistä ei kestä vielä) ja vielä yllättävämpää - se oli tosin hyvin paikallaanolossa, vaikka ei olla ikinä sitä treenattu. Etupalkka oli jotain 3m päässä ja sinne sitten vapautettiin. Tässä pitää ottaa uusi käskysana käyttöön, kun koiran vapauttaa palkalle - ja minullehan niiden uusien käskysanojen keksiminen on aina ollut yhtä tuskaa. Ehkä käytetään Lentsun ehdottamaan "okei" -sanaa, ei tarvitse minun miettiä päätäni puhki, mitä käyttäisin. Seuraavaksi pidennän paikallaolossa aikaa - pitää kuulemma joko pidentää aikaa tai välimatkaa, mutta ei kumpaakin. Minusta ajan pidentäminen kuulostaa paremmalta vaihtoehdolta, koska Mayakin kuitenkin on jonkin verran perääni. Joten ensin aikaa, sitten matkaa..

Tuo etupalkan käyttö on Mayalle kyllä tuttua, koska Mirva käyttää sitä agissa mm. kontakteja opettaessaan. Mirva vapauttaa Mayan "tule" -sanalla, mutta tokoon se ei käy, joten me otetaan siihen ihan oma sana. Nyt täytyy vaan opettaa Mayalle myös "kuolleella" lelulla palkkaamista eli viedä lelu eteen (ei heittää), koska tietyissä tilanteissa Maya palkaantuu paremmin lelulla kuin namilla. Tätä on kyllä Mirvakin kaivannut, joten ehkä tuon opettaminen hyödyttää sekä agia että tokoa.

Ihan loppuvaiheessa tuntia Maya alkoi selvästi väsyä ja ei enää mennyt maahan niin reippaasti. Tunti on pienille loppujen lopuksi tosi pitkä treeniaika. Maria heitti meidät kotiin (kiitos) ja sen jälkeen Maya ottikin pitkät torkut ennen iltalenkkiä. Kyllä oli mukavaa taas päästä kurssille. Ja Lentsun opeilla saadan toivottavasti (ellei ohjaaja keksi omiaan) tehtyä myös kaikki alusta asti oikein....

Tässä sitten kotiläksyt:

Maahanmenot


-edestä (kaukot) I & S
-edestä liikkuen (lt)
-sivulta (p.olo, kaukot)
-sivulta liikkeestä
-kaukaa (ruutu)

+ erillisenä temppuna kumartaminen, tähän jatkossa eri käsky kuin muihin maahanmenohin.
Lisäksi pysymistä maassa, käytä etupalkkaa, alusta+nami, lelu tai ruokakippo. Ole alusta asti luonnollinen (älä hiivi) ja selkeä, yksi käsky alussa riittävin avuin. Jos haluat käyttää lelua, aloita niistä missä lelua on hyvä käyttää (kaikki etupalkka-treenit) ja siirry sitten namipalkkaan.

Muutaman treenikerran jälkeen on tarkoitus, että koira alkaa ennakoida ja tarjota maahanmenoa, tämä siis hyvä juttu ja voidaan olla varmoja että koira on oppinut. Siinä kohtaa vähennetään apuja ja lisätään kestoa (esim. pysymiseen)
 
Tänään ollaan sitten treenattu takapihalla vähän maahanmenoa :) seisomisesta suoraan maahan. Hyvin meni. Ja sitten sain päähäni kokeilla metallikapulaa... palkitsin Mayan, kun otti kapulan edes vähän suuhunsa. Ja sitten piti kokeilla, mitä tapahtuu, kun heitän sen. Tuo likka lähti kapulan perään, otti sen suuhunsa ja toi lähes minulle. Ihan uskomatonta. Kaikki minun ja Miron kanssa treenanneet tietävät, millaisen taistelun takana on ollut metallinoudon opettaminen. Ja ihan jo pelkästään sen kapulan kantaminen oli aluksi tuskaa. Ja sitten tuo likka tuo sen ensimmäisellä yrittämällä, eikä kyseenalaista hommaa ollenkaan. Toki vielä on paljon työtä tehtävänä, mutta alku ainakin hyvä. Ehkä sitten on ollut ihan hyvä idea antaa Mayalle nuoltavaksi kattien metallisia ruokapurkkeja...
 
Illalla (kun on vähän viileämpää) jatketaan treenejä.