tiistai 17. huhtikuuta 2012

Aktiiviviikonloppu

Viikonvaihde menikin nopeasti shelttien parissa. Lauantaina Nadja tuli Hipin kanssa kertomaan meille koiratanssin saloista. Ei muuten ole sitten yhtään helppo laji! Huh, miten paljon erilaisia liikkeitä, temppuja, niiden yhdistämistä, musiikin valintaa, koreografian tekemistä jne. Ja noita kaikki opettaessa pitäisi olla melkoisen notkea ja nopea sen ohjaajankin. Ehkä jätämme tämän lajin suosiolla nuoremmille. Tosin muistin samalla, että kun katselin Cruftsin ison kehän tapahtumia netistä, oli siellä melkoisen monta vähän iäkkäämpää täti-ihmistä koirineen tanssimassa...
Ihanainen Hippi-opettaja


Minä olin tosin ulkoistanut tämän lauantain kurssin Mirvalle, joka siis Mayan kanssa treenasi tanssiliikkeiden aloittamista, tosin Mirvakin vaihtoi toisella treenikerralla pumiin, joten ei tästä taida tulla Mayan ja Mirvan toista lajia :).

Tanssikurssilaiset luokkakuvassa


Hauskaa oli kyllä seurata shelttien treenaamista ja ihailla Hipin mahtavaa osaamista ja ennen kaikkea innokkuutta ja yhteistyöhalua.

Sunnuntaina päästiin oman lajimme pariin, kun Lentsu koulutti shelttejä tokokurssilla. Ilma oli aivan ihana - aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Tulikin oltua ulkona sitten oikein kunnolla, ensin Mayan kanssa tokoilemassa sen 3,5 tuntia ja sitten tulin vielä seuraamaan yhtä pitkäksi ajaksi toisen ryhmän treenejä. Molemmissa ryhmissä oli innokkaita ja taitavia shelttejä - ja pari vierailevaa tähteä peruutusten vuoksi. Mikä toisaalta on ihan kiva, että sheltitkin tottuvat muun rotuisiin koiriin.

Mayan kanssa otettiin ensimmäiseksi ohjattua - tosin ohjatun treeni vaihtui sitten mietintään, miten Mayan saa pitämään sitä ohjatun kapulaa (tai mitä tahansa kapulaa) paremmin, sillä se on oikeasti pahan näköistä, kun kulma meinaa osua silmään. Maya ei pidä kapulasta kunnolla kiinni, jolloin se valahtaa alas. Tähän saimme muutamia hyviä vinkkejä. Ensinnäkin Maya opetetaan nyt kiertämään puuta kapula suussa, jolloin ote paranee. Toiseksi se lähetetään pitkälle matkalle "kuolleelle" kapulalle (eli kapula viedään kauas koirasta), jolloin se myös ottaa kapulasta pitävämmän otteen palauttaessaan sen minulle. Samoin hyppynoutoa otetaan nyt enemmän - hypätessä kun on myös pakko pitää kapulaa paremmassa otteessa. Kun tämä pitäminen saadaan paremmaksi, jatketaan itse ohjatun opettelemista.
Auts..

Näin kun Maya kantaisi aina kapulaa..

Tunnaria emme ottaneet kurssilla, vaan saimme ohjeet nyt ottaa päivittäin oman piilottamista sekä viedä metsään tunnarikapuloita (vieraita) pariksi viikoksi - ja sitten harjoitella niiden avulla oman löytämistä. Täytyykin viedä ne takametsään tällä viikolla (eilen en paljoa jaksanut, kun viikonloppu oli rankka ja vielä ensimmäinen työpäivä loman jälkeen), jotta päästään treenaamaan sitten parin viikon päästä.



Ruutua otettiin myös - tarkoitus oli aluksi jatkaa siitä, mistä kurssilla puhuttiin viime tiistaina eli lähettää Maya ruutuun niin, että joku muu on tehnyt ruudun (tai minä aikaisemmin) ja vienyt alustan sinne niin, ettei Maya näe. Mutta eihän tuo löytänyt ruutuun alkuunkaan, vaan haki sinne vasemmalle sivulle, missä oltiin treenattu ohjattua. Ei sitten pienintäkään elettä, että olisi lähtenyt juoksemaan kohti ruuutua. Yritettiin muutama kerta, mutta sitten oli pakko luovuttaa ja Lentsu näytti Mayalle, missä on alusta/ruutu. Nyt sitten jatketaan tätä opettamalla Mayalle pelkällä alustalla "missä" -käskyllä kohdistmaan katseensa eteenpäin ja tämä sitten siirretään mm. ruutuun. Eli kun sanon "missä" ja Maya katsoo kohti alustaa, saa lähteä sille "vapaa" (joka meillä on OK) -käskyllä, ei ennen...

Koska olin päättänyt, että en mene helpoimman kautta, vaan teen ne liikkeet, joissa on ongelmia, otin sitten vielä sen luoksetulon. Kun treenaan yksin, ei tässä ole mitään ongelmaa, jopa ennakoi pysähdyksiä. Mutta annas olla, kun tulee liikkeenohjaaja mukaan - neidin vauhti nousee huippuun ja pysähdyksistä ei ole jälkeäkään. Ja saattaa jopa nousta lähdöstä ylös - kuten tälläkin kertaa. Ensimmäisellä kerralla pysähdykset olivat surkeat.. ja toisella kerralla pysähtyi seisomaan suhteellisen hyvin, mutta maahanmeno valui. Meillä on kuulemma Mayan kanssa kilpailu, kumpi ehtii ensin: Maya lähteä liikkeelle vai minä sanoa käskyn :). No, niihän se taitaa olla. Kun otin ihan rauhallisesti, niin Mayakin tekin hyvin. Voiko ratkaisu olla näin yksinkertainen (tyhmä ohjaaja). Voihan se...

Loppuun vielä paikallaanolot, joissa Maya ihan ok. Taisi nousta kyllä viereisen käskyllä, mutta se oli oma vikani, kun oli nakkia kädessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti