Tokokurssin toinen kerta

Eilen oli Lentsun kurssin toinen kerta hyisessä Kupittaan kevätsäässä. Oikeasti olin niin jäässä, vaikka päällä oli ihan kunnon varusteet. No, yöllä sitten olikin satanut lunta.. Koska olimme ajoissa paikalla, päätin treenata vähän sitä "missä" -käskyä. Laitoin alustan maahan ja siirryin Mayan kanssa muutaman metrin päähän. Ei tajunnut likka mitään, olin siis liian kaukana. Aika lähellä sain mennä, ennen kuin Maya ymmärsi, mitä siltä haluisin. Yritti myös sillä "missä" -käskyllä lähteä alustalle - tässä pitää odottaa sitä "vapaa"-käskyä.. ja kun ei ymmärtänyt, tarjosi sivulta maahanmenoa tms. No, kyllä minä lopulta sain tämän onnistumaan parin metrin päästä (alusta tosin katoaa myös nurmikkoon) - ei kun lisää treeniä.

Ihan ensimmäiseksi kurssilla treenattiin luoksetuloa pysäytyksineen vähän uudella tavalla. Merkit olivat isossa neliössä ja koira piti jättää yhden taakse maahan (kuten voittajaluokan luoksetulossa) ja sitten sai itse siirtyä haluamaansa paikkaan. Onneksi emme olleet ensimmäisinä, sillä minulta tehtävä meni aluksi ihan täysin yli ymmärryksen. Minunhan on aina ollut vaikea ymmärtää sanallisia tehtäviä - koulussakin ne sanalliset matematiikan tehtävät (Jussilla on 4 omenaa, joista 2 antaa Liisalle jne) saivat minut täysin lukkoon. Meidän vuorolla jätin Mayan sinne yhden kartion taakse maahan ja siirryin vähän sen seuraavana neliössä olevan taakse. Tästä koiraa piti kutsua - kuten luoksetulossa) ja puolessa välissä pysäyttää seisomaan. Meni ihan ok. Sitten palkattiin koira ja siirrettiin se seisomaan sen toisen kartion taakse ja taas siirryttiin itse haluttuun paikkaan eli minä siirryin sinne kolmannen kartion taakse. Nyt piti kutsua koira ja laittaa puolivälissä maahan. Mayalla taas vähän valui maahanmeno, mutta teki sen kyllä. Koira palkattiin ja siirrettiin sinnen kolmannen kartion taakse maahan ja siirryttiin itse neljännen ja viimeisen kartion taakse, josta sitten koira kutsuttiin sivulle. Näin oli koko luoksetulo suoritettu. Maya ja minä saimme palautettaa siitä, kun se hyppää sivulle perusasentoon. Näin teki Mirokin ja siinä mietittiin yhdessä, mistä voisi johtua. Lentsu esitti ajatuksen, että se voisi johtua siitä, että olen opettanut koirat nostamaan tavaroita minulle (Miro nostaa ihan kaiken, Maya kyllä vasta treenaa). Voi olla hyvinkin. Minä tässä varmaan olen se yhteinen nimittäjä, kun molemmat koirat tekevät näin..

Tämän jälkeen tehtiin luoksetulo vielä kokonaisena (suorana) niin, että ensin jätettiin koira maahan ja juostiin vastaanottopisteeseen (minä siis klenkkasin hitaasti) ja sieltä kutsuttiin koira suorana luoksetulona sivulle ja laitettiin maahan ja siitä tehtiin sitten ihan kisanomainen (kunnon) luoksetulo pysäytyksineen. Mayan teki mieli varastaa Lentsun käskyistä, mutta maltoin mieleni, ja neiti pysyi paikoillaan pienistä heilumisista huolimatta. Rauhalliset käskyt, eikä kilpailla koiran kanssa :). Valui kyllä taas maahanmenossa - ja minä vähän töpeksin käskyissä... Ei pysy päässä montaa asiaa yhtä aikaa..

Sitten treenattiin kaukoja. Sai valita, ottaako puunkierron vai peruuttamisen kautta ja koska minä en kumminkaan saa Mayaa pysähtymään siihen puun viereen (kaukotreeneissä koira pysäytetään heti puun viereen, kun on kiertänyt sen), niin valitsin peruuttamisen. Se osoittautui hankalammaksi, kun olin ajatellut, sillä koiran piti peruuttaa kahden kartion väliin, joissa annettaisiin ensimmäinen kaukokäsky. Maya peruutti koko ajan vinoon, enkä saanut sitä osumaan kartioiden väliin millään. No, läheltä sitten onnistui. Siitä sitten annettiin kaukokäskyt. Taas kuulemma hosuin niiden antamisessa - liian nopeat käskyt ja liian huitovat käsimerkit. Myönnetään. Malttia lisää minulle, niin Maya selviää omasta osuudestaan hyvin. On se vaan hyvä, kun on joku katsomassa, mitä tekee.

Toisella kerralla otettiin kaukot normaalisti: koira jätettiin maahan ja siirrytiin itse kauemmas. Lentsu oli Mayan sivulla muutaman metrin päässä antamassa käskyjä. Maya teki oikein hyvin vilkuillen kyllä Lentsua - liekö palkan toiveessa vai ihmetellen, miksi tuo tuossa seisoo? Oli miten oli, osittain sen vuoksi likka ei liikkunut mihinkään, varsinkaan seuraavalla kerralla, vaihtaen asennot todella hyvin. Meille ehkä siis on jopa apua liikkeenohjaajasta/tuomarista tässä liikkeessä?! Kaukot ovat kumma kyllä paremmalla mallilla kuin moni muu liike... Ehkä se johtuu siitä, että ollaan leikitty niitä Mayan kanssa paljon ja pidetty ne hauskoina temppuina, koska Mirolle kaukot ovat aina olleet supervaikeat.

Lopuksi paikallaanolo toisen ryhmän koirien kanssa. Maya laitimmaisena ja saimme siis odottaa omaa "maahan" -käskyämme pitkään. Palkkailin Mayaa istumassa pysymisestä ja nyt meni ihan hyvin. Pysyi paikoillaan ok, mutta oli kyllä jonkin verran levoton hakien asentoa. Nostin "sit" -käskyllä istumaan sivulle, tämä ok. Sitten olikin treenit loppu ja minä jäässä.. Bussi tuli onneksi suhteellisen pian. Bussissa eräs nainen ihasteli Mayaa ja sitä kuinka rauhallinen voi 2-vuotias koira olla.. Osaahan se tuollaisissa paikoissa olla nätisti. Taisi kyllä olla väsynytkin sillä nukahti matkalla syliini ja jatkoi unia kotona...

Aktiiviviikonloppu

Viikonvaihde menikin nopeasti shelttien parissa. Lauantaina Nadja tuli Hipin kanssa kertomaan meille koiratanssin saloista. Ei muuten ole sitten yhtään helppo laji! Huh, miten paljon erilaisia liikkeitä, temppuja, niiden yhdistämistä, musiikin valintaa, koreografian tekemistä jne. Ja noita kaikki opettaessa pitäisi olla melkoisen notkea ja nopea sen ohjaajankin. Ehkä jätämme tämän lajin suosiolla nuoremmille. Tosin muistin samalla, että kun katselin Cruftsin ison kehän tapahtumia netistä, oli siellä melkoisen monta vähän iäkkäämpää täti-ihmistä koirineen tanssimassa...

Ihanainen Hippi-opettaja

Minä olin tosin ulkoistanut tämän lauantain kurssin Mirvalle, joka siis Mayan kanssa treenasi tanssiliikkeiden aloittamista, tosin Mirvakin vaihtoi toisella treenikerralla pumiin, joten ei tästä taida tulla Mayan ja Mirvan toista lajia :).

Tanssikurssilaiset luokkakuvassa

Hauskaa oli kyllä seurata shelttien treenaamista ja ihailla Hipin mahtavaa osaamista ja ennen kaikkea innokkuutta ja yhteistyöhalua.

Sunnuntaina päästiin oman lajimme pariin, kun Lentsu koulutti shelttejä tokokurssilla. Ilma oli aivan ihana - aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Tulikin oltua ulkona sitten oikein kunnolla, ensin Mayan kanssa tokoilemassa sen 3,5 tuntia ja sitten tulin vielä seuraamaan yhtä pitkäksi ajaksi toisen ryhmän treenejä. Molemmissa ryhmissä oli innokkaita ja taitavia shelttejä - ja pari vierailevaa tähteä peruutusten vuoksi. Mikä toisaalta on ihan kiva, että sheltitkin tottuvat muun rotuisiin koiriin.

Mayan kanssa otettiin ensimmäiseksi ohjattua - tosin ohjatun treeni vaihtui sitten mietintään, miten Mayan saa pitämään sitä ohjatun kapulaa (tai mitä tahansa kapulaa) paremmin, sillä se on oikeasti pahan näköistä, kun kulma meinaa osua silmään. Maya ei pidä kapulasta kunnolla kiinni, jolloin se valahtaa alas. Tähän saimme muutamia hyviä vinkkejä. Ensinnäkin Maya opetetaan nyt kiertämään puuta kapula suussa, jolloin ote paranee. Toiseksi se lähetetään pitkälle matkalle "kuolleelle" kapulalle (eli kapula viedään kauas koirasta), jolloin se myös ottaa kapulasta pitävämmän otteen palauttaessaan sen minulle. Samoin hyppynoutoa otetaan nyt enemmän - hypätessä kun on myös pakko pitää kapulaa paremmassa otteessa. Kun tämä pitäminen saadaan paremmaksi, jatketaan itse ohjatun opettelemista.

Auts..

Näin kun Maya kantaisi aina kapulaa..

Tunnaria emme ottaneet kurssilla, vaan saimme ohjeet nyt ottaa päivittäin oman piilottamista sekä viedä metsään tunnarikapuloita (vieraita) pariksi viikoksi - ja sitten harjoitella niiden avulla oman löytämistä. Täytyykin viedä ne takametsään tällä viikolla (eilen en paljoa jaksanut, kun viikonloppu oli rankka ja vielä ensimmäinen työpäivä loman jälkeen), jotta päästään treenaamaan sitten parin viikon päästä.



Ruutua otettiin myös - tarkoitus oli aluksi jatkaa siitä, mistä kurssilla puhuttiin viime tiistaina eli lähettää Maya ruutuun niin, että joku muu on tehnyt ruudun (tai minä aikaisemmin) ja vienyt alustan sinne niin, ettei Maya näe. Mutta eihän tuo löytänyt ruutuun alkuunkaan, vaan haki sinne vasemmalle sivulle, missä oltiin treenattu ohjattua. Ei sitten pienintäkään elettä, että olisi lähtenyt juoksemaan kohti ruuutua. Yritettiin muutama kerta, mutta sitten oli pakko luovuttaa ja Lentsu näytti Mayalle, missä on alusta/ruutu. Nyt sitten jatketaan tätä opettamalla Mayalle pelkällä alustalla "missä" -käskyllä kohdistmaan katseensa eteenpäin ja tämä sitten siirretään mm. ruutuun. Eli kun sanon "missä" ja Maya katsoo kohti alustaa, saa lähteä sille "vapaa" (joka meillä on OK) -käskyllä, ei ennen...

Koska olin päättänyt, että en mene helpoimman kautta, vaan teen ne liikkeet, joissa on ongelmia, otin sitten vielä sen luoksetulon. Kun treenaan yksin, ei tässä ole mitään ongelmaa, jopa ennakoi pysähdyksiä. Mutta annas olla, kun tulee liikkeenohjaaja mukaan - neidin vauhti nousee huippuun ja pysähdyksistä ei ole jälkeäkään. Ja saattaa jopa nousta lähdöstä ylös - kuten tälläkin kertaa. Ensimmäisellä kerralla pysähdykset olivat surkeat.. ja toisella kerralla pysähtyi seisomaan suhteellisen hyvin, mutta maahanmeno valui. Meillä on kuulemma Mayan kanssa kilpailu, kumpi ehtii ensin: Maya lähteä liikkeelle vai minä sanoa käskyn :). No, niihän se taitaa olla. Kun otin ihan rauhallisesti, niin Mayakin tekin hyvin. Voiko ratkaisu olla näin yksinkertainen (tyhmä ohjaaja). Voihan se...

Loppuun vielä paikallaanolot, joissa Maya ihan ok. Taisi nousta kyllä viereisen käskyllä, mutta se oli oma vikani, kun oli nakkia kädessä.

Tokoa koko päivä

Eilinen päivä meni tokoillessa. Aamulla oli treffit Jaanan ja Doomin kanssa ja treenattiin tässä omalla kentällä. Maya sai aloittaa ja Jaana toimi liikkurina. Aluksi vähän seurautin Mayaa, että löydettiin yhteinen sävel. Sitten otettiin luoksetulo, jossa kävi ihan juuri niin kuin olin ajatellutkin. Kun treenaan yksin, on Mayan vauhti varsin hallittu ja se ennakoi pysähdyksiä. Auta armias, kun on joku liikkurina - neidin vauhti kasvaa kymmenkertaiseksi ja pysähdyksistä ei ole tietoakaan. Lisäksi otti hirveästi häiriötä Jaanan käskytyksestä ja oli valmis lähtemään liikkeelle jokaisella "käsky" -sanalla. Sitä sitten hiottiin ja saatiin lopulta jopa melkein onnistunut suoritus :). Onneksi Maya kestää toistoja ja on valmis joka kerta tekemään täysillä.

Heittelin Mayalle myös puukapulaa ja teipattua metallia vuorotellen ja toi nyt sen teipatun metallin hienosti. Jopa tasamaanoutona, joka on sille vaikeampi kuin hyppynouto. Tästä nyt sitten jatketaan ja vähennetään teippausta hiljalleen. Kotona pitää kyllä harjoitella nostoa naksulla ilman teippausta - heti kun löydän meidän toisen metallin jostain.

Jaana oli tehnyt meille ruudun ja tässäkin kävi niin kuin epäilin. Eli Maya ei löytänyt sinne millään, kun ei oltu yhdessä tehty. Jaana kävi sitten taputtamassa vähän maata ruudussa ja sekin alkoi sitten löytyä. Nyt kiertää vähän sivusta sisään.. Tässä muutama toisto - ja kun sitten viimeiseksi yritin lähetää merkiltä ruutuun niin, että siirryin vähän kauemmaksi itse, niin eihän Maya taas ollenkaan löytänyt sinne. On tuo koiran ajatusmaailma välillä vaan niin vaikea. Otin sitten yhden helpon ruudun loppuun, jotta saatiin tähän onnistuminen.

Sitten treenattin Jaanan avulla ohjattua. Ensin vein Mayan merkille ja siitä lähetin vasemmalle. Ei ymmärtänyt. Kapula vähän lähemmäksi ja Jaana näytti Mayalle sen. Sitten alkoi sujua. Toistona lähetin merkille ja siitä eteenpäin. Ei yrittänyt varastaa kapulalle, vaan meni hienosti merkille. Vähän epäilen kyllä, että ei tämä näin helposti mene :).

Lopuksi Jaana treenasi vähän Mayan kanssa, että sain otettua siitä "aitoja" tokokuvia. Maya nyt tekee innolla kenen kanssa tahansa ja Jaanalla oli NAKKEJA. Neidille ei ole ruoka taas pariin päivään kelvannut, elää ilmeisesti näillä treeninameilla ihan hyvin.

Sitten olikin pieni tauko, ennen kuin Tarja ja Elina tulivat hakemaan meidät Kupittaalle. He menivät mätsäriin ja me Lentsun kurssille. Kylmä oli kuin Siperiassa, tuuli niin, että pieni Maya meinasi lähteä lentoon. Jos tällainen ilma on viikonloppuna niin, kahden Kupittaa päivän jälkeen olen kyllä a) umpijäässä b) hirveässä flunssassa.

Lentsun kurssia onkin taas odotettu. On kiva taas saada kunnon neuvoja, niin päästään eteen päin. Treenit aloitettiin ruudulla, jota treenattiin kaikilla mahdollisilla tavoilla. Alkuun tarkastettiin, missä ollaan eli koira lähetettiin kisamatkalta ruutuun. Neitokainen vähän pyöri ja hyöri, mutta muutamalla lisäkäskyllä taisi jopa lopuksi jotenkin löytää sinne ruutuun. Se oli vähän sellaista työnnä, käännä ja huido -ohjausta. Sen jälkeen laitettiin ruutuun alusta ja siinäkin Maya kyllä vaati sen, että Lentsu näyttää sille alustan. Lentsu vaan vetää Mayaakin niin puoleensa, että jos Lentsu seisoisi ruudussa, menisi Maya sinne suoraan... Kun Lentsu meni ruudun taakse, juoksi likka suoraan tuhatta ja sataa ruutuun ja ihme ja kumma sain sen pysähtymään juuri ja juuri ruutuun "top"-käskyllä.

Lisäksi treenasimme loppuosaa erikseen ja nyt Maya ei malttanut pysyä ruudussa. Ensimmäisellä yrityksellä minä heilautin kättäni jotenkin ihmeellisesti, jolloin tämä tulkitsi sen lähtökäskyksi, seuraavalla kerralla päätti vaan muuten lähteä. Ja tästä sitten arvaakin, mitä saatiin kotiläksyksi...

Ruudusta sivulle tuloa treenattiin puunkierrolla. Maya osasi vielä kiertää puun (ihan hyvä, että olin vähän herätellyt tätäkin taitoa) ja kun oli siellä puun takana, käännyin itse kulkemaan menosuuntaan (kuten ruudussa kohti lähtöpistettä) ja kutsuin koiran sivulle. Tutui ikuisuudelta, kunnes neiti oli sivulla, mutta ihan hyvin tämä kuulemma meni. Kun ei itse näe, mitä koira tekee, tulee melkein uskonpuute.

Sitten tehtiin vielä ryhmässä ruudun sitä osaa, missä koiran kuuluu mennä kaukaa käskytettynä maahan. Mentiin kaikki keskelle kenttää ja koirat olivat sikinsokin omilla paikoillaan suhteellisen lähellä toisiaan ja ohjaajat jättivät koirat seisomaan ja poistuivat itse valitsemansa matkan päähän. Sielä sitten käsky "maahan". Ja oman koiran piti tietysti mennä vain oman ohjaajan käskystä. Vaikeaa! Lopuksi laitettiin koirat ympyrään niin, että ne katsoivat ulos päin ja ohjaajat kävelivät taas tietyn matkan päähän ja kun Lentsu sanoi "käsky", laitettiin koirat maahan. Niin kiva harjoitus!

Lisäksi tehtiin vähän seuraamista. Maya seurasi yllättävän hyvin, katsekontakti loistava, edistikin vain vähän, perusasennotkin teki (heh, Letsu kuulemma oli ihan varma, että näistä joutuu antamaan noottia), tosin aika kauas minusta välillä, mutta täyskäännökset tökkivät. Tämä on ihan minun vikani, sillä minulla on vaikeuksia peruskäännösten kanssa. Olen yrittänyt tehdä ne nyt niin, että en pysähtyisi, mistä olen saanut aikaisemmin huomautusta ja nyt sitten teen ne liian lennokkaasti, jolloin koira irtoaa ties minne. Eli nyt pitää hidastaa - ja silti olla liikkeessä. On tämä niin vaikeaa. Kipeä polvi ei tykkää koko liikkeestä yhtään, koska se ei kestä yhtään kiertoliikettä. Se ei toki ole mikään syy siihen, että nämä peruskäännökset tökkii. Ne ovat tökkineet ennen kipeää polveakin. Ja tässä sitten meidän toinen kotiläksy arvatenkin :).

Lopuksi lyhyt paikallaanolo. Onneksi näin, sillä Maya on nyt taas vähän näyttänyt merkkejä, että nousee istumaan - nyt saatiin hyvä onnistuminen. Oli kyllä nostanut toisen etutassun alleen. Mayallehan pitäisi varata se toinen hierontakerta, mutta saamaton omistaja on taas unohtanut sen.
Kaiken kaikkiaan niin kivat treenit, kiitos Lentsu! Tätä on kyllä niin kaivattu.

Lomatreeniä ja vähän agilityäkin

Olen tässä jo viikon verran ollut lomalla (toinen vielä jäljellä) ja Mayan kanssa ollaan aktivoiduttu treenaamaan tokoa. Vaikka pääsiäislomasta ei tullutkaan ihan yhtä lämmin, kuin olisin toivonut, on kuitenkin ollut suhteellisen kivat säät, niin ollaan pystytty treenaamaan ulkona (yhdet sisätreenitkin oli). Välillä on treenattu ihan tuossa omalla parkkiksella, kerran myös kentällä, joka on kyllä vielä aika kurainen ja pehmeä.

Maya teki kentällä pitkästä aikaa ruudun ilman alustaa - kerran meni sivusta sisään (vähän tarjosi merkkiä - yhdet merkkitreenit olin ottanut ennen sitä edellisenä päivänä ja heti vaikutti),ohjauksella ruutuun. Toisella kerralla lähetin niin, että siirsin Mayan sivulla vähän vasempaan ja nyt meni suoraan hienosti sisään. Onnistunut kokeilu.

Tuossa parkkiksella treenattiin eilen yhdessä Onni-isoveljen kanssa. Hyppynouto sujuu Mayalta hyvin puukapulalla. Jopa korjaa, jos heitän sen vinoon. Perusasennon kanssa pitää tehdä töitä, jää herkästi kauas ja vinoon, ei oikein malta tuoda sivulle asti. Tämä johtuu kyllä ihan siitä, että olen ottanut Mayasta kuvia,  kun olen treenannut itsekseni ja silloinhan Mayan ei tarvitse, eikä voikaan, tuoda sitä kapulaa sivulle asti. Pitää vissiin vaan malttaa treenata kunnolla ja unohtaa välillä kuvaaminen. Pitoa ollaan treenattu myös.

Ohjattua treenasin nyt ensin kerran niin, että vein merkin taakse ja lähetin siitä sitten oikealle kapulalle (vain yksi kapula) ja sen jälkeen päätin sitten kokeilla niin, että lähetän lyhyemmän välimatkan päästä merkille ja siitä sitten kapulalle.Maya ei yrittänyt yhtään varastaa, vaan lähti merkille ja pysähtyi top-käskystä ihan oikeaan paikkaan. Siitä lähetin kapulalle ja hyvin lähti ja haki. Tosin ottaa kapulan niin hassusti suuhunsa, että toinen reuna meinaa koko ajan osua silmään. Ei eroa, onko sitten pienet tai keskikokoiset kapulat. Tosin ei tunnu Mayaa haittaavan, mutta näyttää kuvissa aika hurjalta.
Lähetin Mayan vielä pari kertaa uudelleen merkille hieman pidemmältä välimatkalta ja sujui tosi hyvin. Nyt voi tästä sitten lähteä rakentamaan ohjattua eteenpäin. Huomenna alkaa Lentsun kurssi - ja viikonloppuna on shelttin oma (Lentsun) tokokurssi, joten eiköhän tämä tästä.

Puunkiertoa ei olla otettu pitkään aikaan, joten Maya oli vähän unohtanut sen - ei tarvinnut kyllä paljon muistuttaa, kun palasi mieleen. Nythän Maya on ihan selvästi luoksetulossa ruvennut vahvasti ennakoimaan pysähtymistä seisomaan, joten pitää ottaa taas puunkierron kautta treenaaminen ohjelmaan.

Seuraamisessa edistää aika paljon - sehän me saatiin vähän paremmaksi, kun palkkasin aina sivulle istumisesta. Tässä on vielä työmaata, mutta minusta parempi näin päin, eikä niin että jätättää. Siitäkin on kokemusta.

Maya kävi lauantaina Mirvan kanassa agilitykisoissa. Mayalla oli 4 starttia (olisi kyllä pitänyt ilmoittaa vain kolmeen, neljä oli liikaa). Ensimmäiseltä radalta tuloksena hyl, sitten 0 (4.sija ja kilpailijoitakin oli paljon!), 5 ja lopuksi hyl. Kontaktit olivat tosi hienot, mutta pujottelu vähän tökki. Mayalla on nyt neljä nollaa, jos vielä saisi kolme, pääsisi SM-kisoihin.

Muuten on lenkkeilty ja tavattu ystäviä - tänään oltiin Ruissalossa kävelemässä. Oli aika kylmä ja tuulinen aamu. Paikalla oli kyllä paljon väkeä; kalastajia, valokuvaajia, ulkoilijoita jne. Koirista taisi kyllä olla aika tylsä lenkki, sillä piti olla remmissä koko ajan.

Huomenna tulee Jaana treenaamaan meidän kanssa tokoa. Toivottavasti ilma pysyy hyvänä...

KATTIPÄIVITYS

Meidän perheen kollipojat Franklin ja Casper heräilivät nälkäisinä, mutta muuten pahaa aavistamattomina lauantaiaamuun. Tai no, Curry oli kyllä herännyt jo aikaisemmin tai se siis roikkui koko mukavalla 10 kg:n painollaan päälläni (nukuin vielä kyljelläni) olkapään kohdalla, kehräsi ja polki jaloillaan, sillä sillä oli NÄLKÄ. En ole coonia niin huolissaan nähnyt pitkään aikaan.. kaikki ruuat oli kerätty illalla pois ja katti-parka teki nälkäkuolemaa. Oli selkirk-poikien leikkausaamu. Valitettavasti siitä saivat kärsiä myös muut kissapojat. Ei ollut muuten vaikea ottaa edes kiinni noita. Franklin hyppäsi pyynnöstä ruokapöydälle, josta kiikutin sen koppaan ja Casper tietysti perässä ilkkumaan Franklinille, mitäs kopassa tee - ja naps, toinen kiinni ja toiseen koppaan. Onneksi oli muovikopat, pojat olisivat nimittäin tehneet kangaskopista selvää muutamassa minuutissa (tästä on kokemuksia).

Sitten annettiinkin toisille ruokaa ja Curry taisi ahmia molemmat kipot saman tien. Cooni-parka oikeasti luuli kuolevansa... Samalla huomasin, että Casper oli yöllä tehnyt selvää perjantaina ostamastani st.pauliasta...

Ai minäkö muka koskenut st.pauliaan??

Mirvan ja Veli-Matin kanssa pakkasimme katit autoon ja suuntasimme Saloon. Matkaa säesti tasainen "NJMAUUU". Enemmän tai vähemmän närkästyneesti. Meidän nauttiessa hyvää kiinalaista sapuskaa, kattipojista tuli kastraatteja. Kotona kannoin kopasta toisen tokkuraisen kissan kaappiin nukkumaan ja toisen kattipetiin sohvan viereen, vain huomatakseni, että molemmat hoipertelivat liikkeelle välittömästi enemmän tai vähemmän humalaisen oloisina. Ennen kuin olin ehtinyt "kissaa" sanomaan, oli Cassu hypännyt pöydälle syömään. Kauhea NÄLKÄ. Siinä se sitten hoiperteli ja söi. Sitten käveli huojuen ympäri huuhollia, hyppäsi syliin, nukkui hetken ja meni takaisin syömään. Tämä toistui sitten muutaman kerran. Sitten Cassu merkkasi kantokopan, astui vähän Currya ja yritti antaa Franklinille turpaan. Business as usual.

Muutenkin Cassu toipua leikkauksesta huomattavasti nopeammin kuin Franklin-ressukka. Se vuoti aluksi verta ja meinasi tippua pöydältäkin, kun oli sinne kiivennyt tuolin kautta. Sen liikkuminen oli paljon huonompaa ja kattiressu näytti lievästi sanottuna huonovointiselta. Se katosikin sitten vähän syötyään moneksi tunniksi nukkumaan humalaansa pois jonnekin ja ilmestyi näkyviin vasta illansuussa.

Seuraavana päivänä onneksi molemmat voivat oikein hyvin ja ruoka maittoi. Frankliniä piti kovasti rapsutella ja Cassua pitää sylissä. Päivä menikin potilaita helliessä, sillä aiottu esittelynäyttely Harveyn kanssa kaatui siihen, ettei Annen auto lähtenyt aamulla käyntiin. Niinpä me vietimme oikein rauhallisen sunnuntaipäivän. Sheltit sentään pääsivät metsälenkille juoksemaan, ettei mennyt kissojen hellittelyksi ihan koko päivä.

Casper

Franklin

Nyt sitten katsotaan, josko ne kollipoikien ei niin toivotut ominaisuudet jäisivät pois muutaman viikon sisällä. Toivossa on hyvä elää...

Tässä vielä Casperin viimeisimmä pennut. Yhteensä Casperilla on kaksi pentuetta (3+4) Suomessa ja Franklinillä yksi pentue. Pennut saavat nyt jatkaa sukua, isukit siirtyivät onnellisten kastraattien joukkoon.

Vuoden agility- ja tokotulokas 2011

On tuo meidän neiti nyt niin palkittu :). Tai sitten sen omistaja vaan rakastaa kaikkia kilpailuja... Eli Maya on valittu TSAU:n vuoden 2011 agility- ja tokotulokkaaksi. Mirva ja Mayahan edustivat TSAU:ta vielä koko viime vuoden - ja minä puolestaan olen TSAU:n ainaisjäsen. Omaa käsialaani on sitten tuo tokopuoli. Oli miten oli, on se Maya niin taitava pikku neiti. Kiitos Kirstille, että luotti minuun niin, että sain tuon tehopakkauksen itselleni.

Mirva & Maya

Lisää palkintoja

Maya palkittiin Shetlanninlammaskoirat ry:n agilitytulokaskisassa hienosti toisella sijalla. Onnea Maya & Mirva.

Tässä vielä tulokset:
Agilitytulokas:

1. Taikahännän Papu 2. Zelmarian Ihana ilona 2. Amarantes YSL Parisienne 2. Sopuriinan Bodil 5. Kepposen Lemmitty 6. Dreamlook Amazing Beauty 6- Nappulavaaran Vesi 8. Meidan Mörk Björk 9. Azlandos Knight Rider 10. Amarantes Que ? 11. Funnytail Kir Royal

Tokoa, hierontaa ja valokuvamallina toimimista

Päivittelen tässä blogin ulkoasua - ja kun keksin, mistä saan tuon piiitkän tyhjän tilan hävitettyä, teen sen.. nyt vaan en jaksa enää miettiä sitä.

Perjantaina päästiin pitkästä aikaa ryhmätreeneihin Tuijan halliin. Meitä ei kyllä ollut paikalla kuin minä & Maya, Lentsu & Pepsi & Twist ja Marjo & groenendael tyttönen. Aikaa oli ruhtinaalliset 2 tuntia, joten ehti tehdä ihan kaikkea ja vähän ylikin. Me aloitimme ruudulla kuten muutkin, kun se kerran oli kasattu. Tämän tyttö muisti ainakin tosi hyvin. Alustalla pari kertaa ja ilman alustaakin hienosti ruutuun - pysähtyi - ja maahan. Ainut ikävä puoli on se, että vaikka sanon Mayalle, että pitää olla ihan hiljaa, pääsee se pari hau-hauta matkalla, kun se on niin kivaa. Tätä pitää nyt miettiä, sillä kovin ottein jos kitkee tuota pois, ei koira sitten mene enää ruutuun samalla innolla. Pistetään mietintämyssyyn. Josko sittenkin olisi vaan vielä vähän epävarma liikkeestä ja siksi haukahtaa?

En muista enää, missä järjestyksessä liikkeitä tein, mutta harjottelimme sitten sitä vihoviimeistä metalliakin. Lentsun ohjeilla. Mayahan siis lähtee perään, mutta ei nosta sitä. Tietää selkästi, mitä pitäisi tehdä, mutta ei pysty nostamaan sitä. Nyt sitten heitellään vauhdista samannäköistä pientä puukapulaa ja parin kolmen kerran vaihdetaan lennosta metalliin. Ainakaan Maya ei nyt paineistunut niin paljon kuin kotona siitä metallin treenaamisesta, vaan haki iloisesti puukapulaa ja säntäsi sen metallinkin perään. Mutta ei kyllä tuonut sitä. Vaatii vaan armotonta treenaamista. Lentsu sanoi, että hänelle tuli niin elävästi Miro mieleen :). Minua se oikeastaan lohdutti, sillä jos olen saanut Miron oppimaan tuon, niin kai sitten saan Mayankin. Ei se Mironkaan metalli ihan yhdessä yössä sujunut :). Useampi vuosi taisi se olla esteenä voittajasta evl:ään nousemiseen (muun muassa, aina jäi jostain kiinni). Miro kaiken lisäksi paineistui treenaamisesta. Mutta nykyään hakee metallin ihan mielellään, joten ehkä se aurinko joskus pilkahtaa tähänkin risukasaan.

Otettiin sitten hyppynoutoa puukapulalla. Ihan meni ok, haki ja toi yhdellä käskyssä. Tuppasi se HAU tulemaan tässäkin. Perusasento ei ollut täydellinen, mutta sitä en nyt vaatinut pitkän tauon jälkeen. Sen sijaan nosti kapulan hyvin, jos tiputti ja pitikin hyvin, kun treenattiin sitä sivulla.

Seuraamisessa tuppasi kovasti edistämään, tätä ei olla treenattu oikein koko talvena, joten ei mikään ihme. Perusasennot ovat paremmat kuin syksyllä, koska niitä on treenattu "iloisissa merkeissä". Joten mennään sillä eteenpäin, kun kentältäkin on kohta lumet sulanneet, että aina perusasennosta saa seuratessa palkan, tällä se seuraaminenkin parantui viime syksyllä.

Seuraamisesta istumista on tuolla hallissa niin hyvä harjoitella, koska on ne peilit :). Tämä menikin hyvin, naksuttimella palkkasin aina istumisesta pari kolme kertaa ja sitten otin kokonaisena liikkeenä. Oikein näppärästi meni. Jos edes yksi Miron suurimmista ongelmaliikkeistä sujuisi Mayalla paremmin...

Luoksetulon ajattelin ottaa loppuun vain iloisena ja suorana vaatimatta pysähdyksiä, koska emme ole sitä treenanneet pitkään aikaan (ja itseänikin alkoi jo väsyttää). Mitä tekee Maya? Tekee täydellisen seisomaan pysähdyksen oikeassa paikassa ilman minun käskyäni. Ei voinut kuin nauraa. Otin sitten kerran suorana (taisi nousta ylös - ensimmäisellä pysyi maaten. Mayalla on vähän sitä vikaa, että jos ei ensimmäisellä mene oikein, rupeaa tarjoamaan toista ratkaisua) ja vielä kerran koko liikkeenä, joka meni suhteellisen hyvin.

Loppuun vielä neljän koiran paikallaan olo - josta Maya pahus nousi istumaan, kun olin parin metrin päässä. Vanha ongelma, joka nousee esiin aina silloin tällöin (mm. ennen juoksuja, nyt siitä ei voi olla kyse. Joko oli epävarma liikkeestä tai jumissa..). Kävin laittamassa takaisin maahan ja menin piiloon. Pysyi hyvin.

Kiva oli taas pitkästa aikaa treenata - nyt alkaakin sitten kohta treenikausi ihan tositeholla :).

Lauantaina lähdimme Miron ja Mayan kanssa seikkailemaan. Tanjan Turun Koirafysio on muuttanut Lukkosepänkadulle - ja minulle se alue on ihan täysin tuntematonta. No, ammatinkin puolesta löydettävä on :). Ei muutakuin kartta, linjakartta ja bussiaikataulut käteen. Helpostihan se löytyi! Ensin 6:lla torille ja siitä vaihto 110 (11) ja heti Länsikeskuksen oikealla olevan (huoltoasema) risteyksen jälkeen nappia painamaan ja ulos bussista siinä Iskun kohdalla ja joku 100-200 metrin kävely. Hienoa! Tilat olivat avarat ja hyvät. Maya pääsi ensin Anun hierottavaksi ja sen jälkeen Miro. Maya ei ihan "terveen papereita" saanut, joten pitää varata uusi kerta... Miro oli taas yllättävän hyvässä kunnossa, jäykkyyttä toki vanhassa pojassakin. Maya ilmeisesti piti hieronnasta, kun yritti tunkea Miron vuorolla uudelleen käsittelyyn. Ja sitten pieni nukahtai lattialle ihan pitkin pituuttaan BOT-takki päällään.

Sunnuntaina Maya pääsi ihan oikeaksi valokuvamalliksi Saloon Jarno Lindholmille: http://www.alitajunta.fi/

Mayalla on kyllä kova työmoraali, sillä tämänkin keikan se otti tosissaan, ei siinä paikan päällä juurikan toisten koirien kanssa seurusteltu, vaan tapitettiin mammaan. Ja ei kyllä uskoisi, että 2-vuotias koira voi olla tuollaisissa tilanteissa sellainen viilipytty, suorastaan rauhallinen. Joku sanoikin, ettei uskoisi, että tuo koira on muka joku agilitykoira :): Viilipyttymäiseen tapaansa neiti sitten poseerasi kuvaajalle ja tuloksia odotellaan innolla!!