Maya on käynyt Mirvan kanssa agitreeneissä ja kuulemma on hoksannut kontaktit jo tosi hyvin. Maya on tosi älykäs - oppii tosi nopeasti. Sen sain todeta, kun kurssilla harjoiteltiin sitä, että peruuttamisesta mennään istumaan. Nyt koira ei sitten enää osaa peruuttaa, vaan parin askeleen jälkeen istuu. Että minua harmittaa. Kaikkea sitä pitää mennä tekemään! Olin niin onnellinen, kun minulla on vihdoinkin koira, joka osaa peruuttaa ja menin pilaaman sen.
Mutta sitten se koe... ensinnäkin kun minä ja Jaana lähdemme yhdessä jonnekin, on yleensä aina katastrofi tiedossa. Lähes kaupunkilegendan maineen on saanut vuonna keppi ja kivi tekemämme SM-kisareissu. Olimme yötä korkeatasoisessa hotellissa Helsingin keskustassa. Kun vihdoin varauksemme löytyi ja saimme huoneen ja olimme majoittuneet sinne ja lähdössä saunomaan, soi puhelin, että meille annettu väärä huone, pitää vaihtaa. Menimme saunomaan/uimaan ja vaihdoimme sen jälkeen huonetta ja olimme iloisia, kun huomasimme saaneemme sviitin (jossa muuten oli oma sauna...). Ilo oli lyhytaikainen, kun kohta huoneeseemme tuli lauma venäläisiä.. heille oli sitten luvattu sviitin toinen puoli. No, jäihän meille sauna. Ja seinästä vedettävä extrasänky, jossa meidän molempien piti nukkua. No, joka tarinassa on jotain hyvääkin: tämän uuden huoneen ikkunasta näin, että Jaanan autossa oli valot päällä..
No, Raumallahan me siis olemme käyneet kisaamassa useasti. Joten mitä sitä nyt ottamaan mukaan mitään kisakirjettä tai karttaa. Ja kun vielä pankkiautomaatin etsiminen vei meidät pois varsinaiselta reitiltä, oli soppa valmis. Kyllä me löydettiin paikka lopulta - mutta kun 10 vuodessa on tullut vähän uusia teitä ja rakennuksia, niin voi muisti vähän pettää.
Jaana kisasi Doomin kanssa ensin voittajaluokassa ja tekikin hienon suorituksen, joka palkittiin 300,5 pisteellä! Hyvä Doomi ja Jaana. Nyt onnistui lähes kaikki! Tämä varmaan olikin viimeinen kerta, kun he kisasivat voittajaluokassa, joten evl kutsuu.
Miron viimeisestä kisasta taitaa olla lähes vuosi aikaa. Treenattu ollaan ahkerasti viime aikoina, mutta koe kyllä aina kertoo, mitä on jäänyt treenaamatta. Ensin otettiin paikallaanolot. Kuudesta koirasta Miro oli toiseksi viimeinen, paha paikka meille, koska Mirre niin mielellään kuuntelee toisten käskyjä. Ensin kuitenkin se istuminen. Miro jäi ihan hyvin, mutta makaamassahan se oli, kun piilosta palattiin koirien luokse. Tosin niin oli pari muutakin. Oli kuulemmma pysynyt minuutin verran. Nyt varmaan pitää vaan pidentää aikaa ja jos Jaana tulisi meitä auttamaan.. Sotasuunnitelmat on jo tehty :). Seuraavaksi sitten paikallamakuu. Viime aikoina olen kiinnittänyt tähän huomiota treeneissä ja osaksi siksi, osaksi ihan pienen, pienen avun antamisen kautta, Miro sai tästä 10. Minä siis myönnän ottaneeni tietoisen riskin: autoin Miroa käsiavulla odottamaan, että se käsky tulee minulta. Ei kai se minun vikani ole, että tuomari seisoi paikassa, josta ei nähnyt tätä :). Eipä ollut keneltäkään pois, kun pisteet meillä oli sitä mitä oli... Mutta minä ja Mirre saatiin onnistuminen. Siinä vaiheessa olisi varmaan jo pitänyt tajuta, että tuolta pojulta lähtee tänään mopo käsistä. Oli meinaan lievän innokas.
Seuraavaksi otettiin neliö kaikille. Meillähän tämä ei ole kisoissa onnistunut - siis jo voittajassa tapeltiin sen istumisen kanssa. Ilmeisesti oma käskytykseni kisoissa ja treeneissä on ihan erilainen. Yritin siis nyt keskittyä siihen, että teen samalla tavalla kuin treeneissä, jossa Miro nyt on tehnyt idarin tosi hyvin. Pienoisia vaikeuksia tuotti ohjaajalle hengittäminen, kun yskänkohtaus meinasi iskeä ja keuhkot polttivat. Eli hoin itselleni siinä samalla, hengitä, hengitä.. Seisominen oli ok, ei tainnut ihan siltä seisomalta pysähtyä, ja tadaa - istuminen myös hienosti. Näissä molemissa suhteellisen kevyet, mutta painokkaat käskyt. Maahanmeno -käsky painokkaampi, enkä varmistanut - ja se meni maahan! Ihmisen pitää olla pienestä iloinen: saatiin idarista 9!
Ja mitä tekee Miro - pomppii ylös alas kuin kenguru... Just.
Seuraaminen meni tosi kivasti. Miro piti hyvin paikan (ihan muutama lipsahdus) ja kontaktin. Tuntui tosi hyvältä koko ajan. Alun juoksuosuuskin meni hyvin, mitä aina pelkään. Kun vaihdoin käynnistä juoksuun, sanoinkin koiran nimen, enkä sivu-käskyä. Tämän olin harkinnut tekeväni, jotta Miro pysyisi kasassa ja tuntui toimivan. Hidas käynti on Mirolle aina parempi kuin muut.. mutta ne askeleet keskellä. Ne tulivat jotenkin yllättäen (siis kyllähän minä muiden suorituksen olin katsonut ja tiesin hyvin, missä kohtaa ne tulevat). Ja hups - oikealle vielä meni sinne päin, mutta vasemmalle askeleissa Miro päätti innoissaan hypätä pari kertaa ilmaa - siis suoraan ylöspäin eikä sivulle. Sillä oli niin kivaa. Siitä sitten jatkettiin vielä pätkä normaalia seuraamista, joka päättyi paikalla täyskäännökseen. Saatin 8! Minä olin seuraamiseeen tosi tyytyväinen lukuunottamatta noita askelia. Oltiin ihan yhdessä tekemässä kentällä hommia.
Luoksetulossa se mopo sitten lähti... Muutama viikko sitten, Miro laahusti luoksetulon, kun oltiin vähän "keskusteltu" siitä. Viimeisinä parina viikkona on tehnyt tosi siististi, ihan molemmat pysähdyksetkin. Ja nyt on jo pitkään tuo seisominen toiminut paremmin, joten en aavistanut yhtään, mitä sen mielessä liikkui. Jätin maahan Miron ja annoin vielä vahvistavan "maa" käskyn sille, ja olin tosi iloinen, kun huomasin sen makaavan edelleen, kun pääsin kentän toiseen laitaan. Ei pitäisi nuolaista ennen kun tipahtaa. Käsky "tule" ja Miro pinkaisi sellaiseen formulavauhtiin että oksat pois. Käsimerkin se kyllä noteerasi, mutta ei sillä ollut aikomustakaan pysähtyä. Maahan -käsky olikin sitten pikkuisen voimakkaampi ja Miron ilmeestä näki, että "joo, joo, kai sitten on pakko", kun se meni maahan. Tästä siis pisteitä 6. Ja minulle alkoi selvitä, mikä on päivän meininki.
Ruudun merkille lähti hyvin ja pysähtyi hyvin, siihen paikkaan, mihin Miro aina (lähelle, mutta merkin oikealle puolelle). Olin kyllä pitänyt sille pienen madonluvun siitä, että tämä liike tehdään HILJAA, mutta pöh - merkiltä kun se jälleen pinkaisi vauhtiin, kuului HAU, HAU, HAU. Ja sen sijaan, että se olisin juossut ruutuun kaarsi voimakkaasti oikeaan kohti kehänauhaa ja metsää. Hienoa! Ei auttanut muu kuin kiljaista "MIRO" perään. Sain pysäytettyä sillä ja annoin uuden käskyn ruutuun. Nyt sentään lähti ruutua kohti.. ajautui ruudun merkkinauhan viereen oikealle, ja jouduin taas antamaan käskyn. Kun oli ruudussa, käskin maahan, mutta liikkui tietysti eteenpäin niin, että ne etutassut menivät nauhan päälle ja ulos ruudusta (ihan selvästi). Siitä sitten käskytettynä kohti koiraa ja takaisin lähtöpisteeseen ja Miro vielä varmisti, että virheitä varmasti tulee kerättyä tästä liikkeestä tarpeeksi, varastamalla ruudusta sivulle.. Ja ollaan me sitäkin treenattu :). Varmaan ei tarvitse sanoa, mitä tästä liikkeestä tuli...
Tauon jälkeen jatkettiin noudoilla. Jos Mirolta oli mopo lähtenyt käsistä jo alkuosassa, niin kauhulla odotin loppuosaa, kun noudot ovat sen lemppareita. Ohajatussa noudossa sain vasemman puolen, joka Mirolla on parempi. Jotenkin kun se lähtee merkiltä oikealle kapulalle, se saa aina vilkaistua sitä keskimmäistä ja sitten se on menoa. Nyt sitten tökki se merkki. Mirolle merkki ohjatun yhteydessä on paljon vaikeampi kuin ruudun, koska se haluaisi niin karata vain suoraan noutamaan. Sain sen pysähtymään kyllä, mutta liian kauas merkistä. Uusi käsky, tuli lähemmäs, mutta kun se ei tottele kunnolla stop-käskyäni, niin se pääsi toistamiseen liian kauas. Koska tämä kuitenkin oli jo parannus entiseen, päätin, että päästän Miron tästä hakemaan kapulaa, enkä enää tappele tästä merkistä sen kanssa, vaan treenaan sitä sitten lisää. Miro ampaisi vasemmalle kapulalle ja toi sen nätisti. Eihän siitä pisteitä tullut, kun oli liian kaukana merkistä (aluetta ei tosin oltu merkitty, mutta näin sen kyllä omalla silmällä), mutta mielestäni sain kuitenkin Mirolle onnistumisen, mikä oli tärkeintä.
Minun koirani ovat aina tienneet, että mamma pitää aina välillä yllättää iloisesti, niin se unohtaa muut "töpit". Nyt Miro teki sen metallinoudossa. Heitin kapulan mielenkiintoisesti esteen yli vasempaan laitaan ja pystyasentoon vielä. Mietin siinä, että mahtaako tuo ottaa hyppyä takaisin vai pitääkö antaa kaksoiskäsky. Päätin katsoa, miltä näyttää ja antaa käskyn sitten, jos on tarvis. Mutta ei. Miro hyppäsi esteen yli, haki metallin ja hyppäsi takaisin sivulle. Ei epäröintiä, ei yök-ilmettä, ei HAUKKUMISTA ja tuloksena 10. Kaikki, jotka ovat kanssamme treenanneet, tietävät kuinka paljon tämän metallin kanssa ollaan tapeltu, joten tuosta osaa kyllä iloita. Vaikka se voikin ensi kerralla taas olla ihan hakusessa.
Tunnari seuraavaksi. Minä sain varmaan liikkeenohjaajaparan ihan sekaisin - tai hän minut. Ihan miten vaan. Kysyi, olenko valmis - en ollut ja sitten kun vastasin, että ok, niin lykkäsi minulle kapulan ja kynän. Ja juuri kun meinasin piirtää sen rastin siihen, kuulin käskyn "ohjaaja täyskäännös". No, en minä voi kääntyä ja kirjoittaa yhtä aikaa, joten jäin piirtämään ja odottamaan uutta käskyä.. sitten vasta käännyin ja annoin kapulan liikkeenohjaajalle. Kapulat vietiin riviin aika kauas, mutta näkyivät tosi hyvin, koska nurmikko oli aivan lyhyeksi ajettu. Mirohan hakee yleensäkin nurmikolta paremmin. Nyt se ampaisi kapuloiden joukkoon, maisteli varmaan puolia niistä ja sitten iso lamppu syttyi sen päässä " ai niin, tämä on SE juttu" ja toi oikean minulle. Jälleen tyylipuhdas 0-suoritus. Mutta tulihan se oikea... lautatreenit ovat unohtuneet, vaikka ollaankin piiloteltu kapuloita, joten niitä sitten taas...
Viimeisenä kauko-ohjaus. Tämä on aina etukäteen täysi arvoitus... siis se, mitä Miro tekee tai jättää tekemättä. Istumaan nousi hyvin - siitä jo tietää paljon. Liikkeet teki tosi reippaasti ja liikkuikin tosi vähän. No, ainakin Miroksi. Liikkeenohjaaja vaihtoi tauluja tosi nopeasti, mikä on meidän pelastus. Viimeisellä ehkä hieman pelasin, kun näin, että Miro on valahtamassa istumasta maate. Tuomari oli kuitenkin sitä mieltä, että minä hosuin - vaikka oikeasti tein ihan niinkuin liikkeenohaaja käski. Ehkä on huono asia, että liikkeenohjaaja seisoo siinä keskellä ja taulu ohjaajan päin, näin tuomari ei yhtään näe, miten vaihtaa niitä asentoja. Oikeasti en kiirehtinyt muutakuin tuon viimeisen vaihdon yhteydessä. Olen kaukoihin itse tosi tyytyväinen, koska tämä on meidän toinen suuri murheenkryyni. Pisteitä saatiin 5. Hyvä että edes jotain.
Yhteen en viitsi pisteitä laskea, sillä se vaan masentaisi, vaikka tämä toinen evl-suoritus Mirolta oli hurjan paljon parempi kuin ensimmäinen ja koira teki koko ajan innolla (niin, ehkä liiankin innokkaasti) ja hyvässä vireessä. Meillä oli tosi hauskaa yhdessä, mikä pistikin minut miettimään, että ehkä osaa pitää Miron kanssa hauskaa kokeessa, mutta en treeneissä. Tätä pitää miettiä. Hyvä mieli jäi kummallekin - Miro vielä kieri kotona matolla onnellisena ja sitten nukahti viereeni sänkyyn, pää omalla tyynyllä - ja 5 minuutin päästä kuorsasi. Minä pyörin sängyssä ja yritin saada unta, kun Maya oli vielä kietoutunut pääni ympärille tyynylleni nukkumaan..
Onnea vielä Vallelle ja Evalle ykkösestä ja luokkavoitosta! Mayan mielestä Valle on ihqu. Jos ei tullut selväksi, kun neiti päätti karata Vallen luo leikkimään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti