keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Mayan agiuran korkkaus 8.2.

¨
Mirva ja Maya aloittivat agiuransa eilen ATT:n epävirallisista kisoista upealla nollavoitolla (-24.85). Oli sopivasti hyppyrata ilman kontaktiesteitä, sillä Maya ei vielä ole treenannut isoa A:ta ollenkaan. Puomi sujuisi jo hienosti, mutta Mirva haluaa nuoren koiran kanssa edetä maltillisesti rikkomatta sitä heti alkuunsa.

Rata oli varsin monimutkainen omasta mielestäni - kun on itse harrastanut aktiivisesti vuonna "kukka ja kivi", niin kaikki näyttää nykyään monimutkaiselta. Mamma jännitti niin, että kännykällä kuvatusta videosta ei näkynyt yhtään mitään, joten kiitos Pekka videosta! Olin alkuun ihan varma, että se karkaa lähdöstä, haukkuu, pyörii ja ohittelee esteitä. Minun olisi pitänyt luottaa Mirvaan ja Mayaan enemmän :).

Maya pysyi paikalla lähdössä aivan loistavasti, ei huutanut, ei haukkunut, ei ohitellut esteitä, ei pyörinyt, vaan eteni hienosti radalla eteenpäin Mirvan taitavassa ohjauksessa. Eritoten Mayan käännökset radalla ovat upeita, ei mitään laajoja kaarroksia (joita shelteillä näkee usein), vaan hypyiltä tosi sulavat ja niukat käännökset. Näitä toki Mirva on kovasti harjoitellutkin. Mayan etenemisvauhti on kyllä loistava noin nuoreksi koiraksi (täytti 12 kk 13.12.2010) ja eteenpäin suuntautuvaa, ei mitään ylöspäin pomppimista. Ei edes tuijottanut Mirvaa koko ajan (mamman tokoharrastus...), vaan eteni hienosti eteenpäin.

Kuten Mirvan kanssa ollaan monta kertaa todettu, likka on ihan täysi tosikko töitä tehdessään. Silloin tehdään hommia ja muusta viis. Se ei agiradan vieressä välitä muista koirista eikä ihmisistä - ei edes minusta. Sitä ei häiritse ihmispaljous, valot, äänet ym. Tosin onhan se tuota harjoitellut pienestä pitäen kiertäen pentuna mukana niin tavalliset kuin SM-kisatkin... Hermorakenne tuolla koiralla on kyllä niin kunnossa, kun olla ja voi. Siitä kiitos kasvattajalle.

Mirvalle olen kiitollinen, kun hän tarjoaa Mayalla tilaisuuden harrastaa agilityä, josta tyttö tykkää yli kaiken. Mirva jaksaa treenata Mayan kanssa ahkerasti, ja se onkin edellytys tulevalle agiuralle. Pelkkä kilpaileminen ilman treeniä ei tuota tulosta, se on nähty jo Miron kohdalla. Tästä on nyt hyvä jatkaa treenejä... ja virallisen kisauran on tarkoitus alkaa juhannuskisoista ellei sitten neitokaisen juoksut sotke suunnitelmia.

1 kommentti:

  1. Itsekin joskus agilityä harrastaneena kauhistelin tuota mölliradan pyöritystä, ennen ne olivat virtaviivaisen suoria ratoja. Olen iloinen puolestasi, että Mayalle on löytynyt ohjaaja agilityyn. Oma Lilli-shelttinikin pääsi kisailemaan ystävieni ohjauksessa, kun oma into lajiin hiipui. Niin ja miten sitä voikaan jännittää oman koiran suoritusta kentän reunalla!

    VastaaPoista