Tokoa, lampaita ja kauneuskilpailuja

TORSTAIN TOKOKURSSI

Viime viikon päivittelyt taas tekemättä, kun on ollut lievästi sanottuna kiire. Eikä loppua näy, ensi viikonloppu on ihan yhtä kiireinen.

Torstaina oli Mayan tokokurssi Kupittaalla. Lentsu oli kokenut pienen muodonmuutoksen, kouluttaja muistutti kovasti Jukkaa :). Päivän aiheena oli hyppy. Treenit aloitettiin kuitenkin kotiläksyillä eli näytettiin niitä perusasentoja, käännöksiä ym. Rupeaa jo sujumaan Mayalta ja  minultakin hieman paremmin.

Ensin oli hyppy esteen yli lelun/noutokapulan perässä. Koska tämä oli uusi asia Mayalle, en lähettänyt sitä perusasennosta vaan "vapaalta" lelun perään. Hyppäsi kyllä hyvin yli ja nappasi sen esineenkin, mutta esineen pitäminen ja takaisin hyppy olikin sitten jo haastavampi tehtävä. Kyllä siinä muutama onnistuminenkin taidettiin saada. Ehkä meni jopa paremmin Mayan omalla, pienellä noutokapulalla.

Tämän jälkeen harjoiteltiin alokasluokan hyppyä, jossa Jukka ensin palkkasi Mayan, kun se hyppäsi esteen yli. Nyt tietysti perusasennosta. Kun tämä juttu oli muistutettu Mayalle, oli vuorossa hyppy esteen yli ja pysäytyskäskyllä seisomaan. Tämäkin menee Mayalta ihan suhteellisen hyvin. Ongelma onkin siinä, että en osaa jatkaa tästä eteenpäin! Mietin itsekseni, että ehkä tätäkin voisi harjoitella ilman hyppyä? Eli vaikka lähettää/jättää Maya alustalle metrin parin päähän ja siitä siirtyä itse sen sivulle. Pitäisikö sitten palkata kuitenkin eteenpäin toiselle alustalle/namille? En ole kyllä koskaan kokeillut sitä, että kun Maya on pysähtynyt esteen taakse, siirtyisin siitä sen sivulle...

Mitähän me sitten tehtiin? Paikallaanolot ainakin... istuminen ensin. Kiersin puun, kun olin reunimmaisena, Maya vähän erossa ryhmän pojista. Ihan ok. Sen jälkeen makuu niin, että käskytettiin maahan erikseen. Maya oli ensimmäisenä, joten se meni hyvin :). Hyvin pysyi myös paikallaan ja loppuosakin meni hyvin. Maya pysyi maassa hyvin, vaikka muut käskytettiin sivulle (tämän arvasinkin sen osaavan paremmin kuin Miro) ja nousi sieltä avulla ylös istumaankin ok. Välillä kierrättelin Mayaa vähän puun ympäri molempiin suuntiin ja lähtee jo vähän kauempaakin. Loppuun otettiin vielä suora luoksetulo. Jukka piti Mayasta kiinni ja minä kutsuin ja heitin sille pallon.

Maya on kyllä niin mahtava - treeneissä ei juoksu haitannut sitä yhtään, se keskittyi vaan tekemiseen. Se on ehkä hieman rauhallisempi kuin tavallisesti, mutta sillä ei väliä. Tekeminen on likasta ihan yhtä hauskaa, vaikka onkin juoksu. Ainakin nyt vielä, kun tämä on vasta ensimmäinen juoksu.

SHELTTIKERHO LAMPAILLA

Lauantaina shelttikerho tutustui lampaisiin Piikkiössä Outin (ja Elinan) johdolla. Apukouluttaja Takulla tosin oli jalka paketissa, joten Supo joutui myös hommiin. Aamulla oli 8 koiraa vuorossa, ensimmäisenä Koda (pienellä mielikuvitukselle Kodasta saa ihan hyvän sheltin). Myös Onni-veli oli mukana. Mayan vuoro oli neljäntenä poikien ja Aava jälkeen. Maya oli ensimmäisellä kierroksella pyöröaitauksessa ja homma lähti ihan vauhdilla käyntiin. Tällä kertaa muutamien haukahduksienkin kanssa :). Ilmeisesti likka oli jo varmempi hommasta. Innoissaan se ainakin oli. Mirvakin pysyi oikein hyvin lampaiden edessä (ja Maya takana) liukkaalla (yöllä/aamulla satoi rankasti) savipohjalla.

Yllättävää kyllä, aika moni sheltti tuntui ihan hyvin hoksaavan idean. Tosin mietittiin siinä, että niiden koirien, joidan kanssa harrastetaan muutenkin (agi, toko ym.), on varmaan helpompi toimia, koska ovat tottuneet tekemään ohjaajan kanssa hommia, mitä se sitten ikinä onkaan. Työmoraali on ihan erilainen kuin vain esim. näyttelyissä käyvien shelttien.

Toisella kierroksella oltiinkin sitten jo aitauksen ulkopuolella. Ensin koira oli liinassa ja Outi kuljetti koiraa (tai piti siis liinasta kiinni) lampaiden takana ja ohjaajan tehtävä oli edelleen pysyä lampaiden edessä. Ei muuten mikään helppo tehtävä, kun yksi lampaista päätti, että nyt lähdetään, muu lauma seurasi perässä ja sitten karattiin pyöröaitauksen luokse :). Suurin osa shelteistä sai kokeilla myös vapaana lampaiden kuljetusta. Maya oli ensin vapaana, mutta kun lampaita oli 6, pääsi niistä kyllä aina joku karkuun ja sitten homma oli valmis. Laitettiin Maya liinaan ja homma sujui paremmin. Sitten lampaita vähän vähennettiin ja Maya oli taas vapaana ja meni oikein kivasti. Vauhtia ja intoa likalla kyllä piisaa.

Iltapäivällä tuli Outin seuraksi Elina (ja Pixi) kouluttamaan, niin saatiin pari ryhmää pyörimään yhtä aikaa. Tunku kurssille oli nimittäin melkoinen. Lampaisiin pääsi tutustumaan yli 20 innokasta shelttiä omistajineen. Olipa kivaa, kun oli niin paljon innostuneita! Jos keväällä vaikka järjestäisi "jatkokurssin" niille, jotka innostuivat asiasta.

Mayan veli Onni ja Maya

Sitten olikin jo kiire kotiin- Tanja tuli hieromaan Mayan. Kuten olin epäillytkin, Maya oli jumissa. Tai tarkemmin sanottuna koko oikea kylki oli ihan jumissa. Maya ei enää liikkunut hyvin ja peitsasi lähes koko ajan. Jo iltalenkillä Maya liikkui ihan kuin toinen koira. Kiitos Tanja!

HYVINKÄÄN NÄYTTELY 19.8.

Sunnuntai aamulla pakkasimme kamat Marjan autoon klo 6:30 ja suunnistimme kohti Hyvinkään näyttelyä. Vaatteitakin piti taas olla kassillinen mukana, kun ei yhtään tiennyt, mitä taivaasta tippuu alas. Reippaat 2 tuntia ja olimme perillä. Sumuinen sää vaihtui välillä auringonpaisteeseen - ihan muutama tippa tuli jossain vaiheessa, joten oikein hyvin selvittiin sunnuntaistakin. Meillä oli kyllä Marjan teltta mukana, jonka jopa saimme pystytetyksin varsiin ahtaaseen tilaan. Kehät olivat kyllä tosi isot, mutta katsojille, teltoille ja häkeille ei sitten tilaa enää ollutkaan.

Lilli ja Maya Hyvinkäällä

Vaikka etukäteen motkotin siitä, että junnut oli siirretty toiselle tuomarille, niin pidin kyllä tätä junnujen tuomaria paljon parempana  Mutta vähän hassua se silti minusta on, että junnut (tai mikä tahansa muu luokka) on eri tuomarilla. Voihan olla, ettei tuomareiden maku yhtään osu yksiin... tässä tapauksessa vielä sai odottaa reippaan tunnin näyttelypaikalla, kun junnun arvosteltiin aamusta ja muut vasta klo 12 alkaen. Minusta parempi ratkaisu olisi vaikka siirtää urokset ja nartut eri tuomarille. Jos on siis pakko jakaa rotua. Sen pitäisi kyllä olla aina ihan äärimmäinen keino.

Junnuilla oli siis tuomarina Beata Petkavica Latviasta. Hän jakoi kyllä eriä ja eh:ta, mutta kyllä siellä h:takin tuli. Arvostelut olivat tosi pitkiä ja ainakin Mayan kohdalla tosi hyvin osuvia. Junnuuroksia oli muistaakseni 12 ja narttuja 16. Junnunartut olivat mielestäni tosi kauniita ja lähes kaikki taisivat erin saadakin. Kilpailu oli siis kovaa tässä luokassa. Maya esiintyi tosin nätisti, liikkui erinomaisesti, jopa hännän kanto oli suhteellisen hyvä. Seisoi myös paikallaan tosi hyvin niin ringissä kuin tuomarin edessäkin. Ei juuri tarvinnut asentoa vaihtaa. Ainut ongelma oli se, että Maya lakkasi syömästä. Aamuruoka ei kelvannut ja nakit se sylki suustaan. No, ei sitten palkata :). Pöydällä Maya on kuin vanha tekijä, sitä saa tutkia, vääntää ja kääntää. Hampaat tarkastettiin tarkkaan ja päätäkin kokeili oikein kunnolla.

Tuomari otti sitten osan eri:n saaneista jatkoon ja Maya oli tässä ryhmässä. Loppujen lopuksi Maya sijoittui kolmanneksi luokassaan ja oli sekä Mayaan, Mayan arvosteluun että tulokseen tosi tyytyväinen. Sitten ei auttanut kun kuluttaa aikaa odotellessa toisen kehän alkua. Kävimme Marjan kanssa syömässä ja kylläpä näyttelytoimikunta oli laittanut kauniisti valkoiset pöytäliinat pöydille, kynttilät ja koristellut pöydän vielä havunoksilla.

Shelttien toisena (alkuperäinen) tuomarina oli Davor Javor (vai oliko se Javor Davor) ja tähän kehään jäi hänelle arvosteltavaksi 50 shelttiä. Hänellä oli taas oma tapansa arvostalla koiria. Ensin hän otti koiran pöydälle, arvosteli siinä ja sitten juoksutti edestakaisin ja kehän ympäri - ja siinä vaiheessa kehätoimitsija sitten lykkäsikin jos en erin kaikille käteen. Tai no, tuli siellä muutama muunkin värinen nauha lähinnä selvästi ylisuurille koirille. Arvostelut mitä kuulin, olivat todella samantyyppiset - lähes kaikille tuli lause "hyvät liikkeet", vaikka moni koira liikkui kaikkea muuta kuin hyvin! Osa hyppelehti ja osa ei kertaakaan nostanut päätä maasta - eihän ne liikkeet silloin millään voi olla hyvät! Toki joukossa oli todella hyvin liikkuvia koiria, mutta on se vähän tylsää, että kaikilla lukee arvostelussa hyvät liikkeet, kun vain osalla ne oikeasti ovat hyvät.

Ja kyllä minä itse olen sitä mieltä, että on paljon mukavampaa, kun tuomari ei kaikille jaa automaattisesti sitä eri:ä, vaan käyttää lähes koko skaalaa. Ja että arvostelusta selkeästi saa selvän siitä, mikä koirassa on hyvää ja myös sen, mitä koirassa on huonoa. Mutta jokainen tyylillään..

Maya käväisi kehässä vielä PN-luokassa - nopeasti, kuten arvelinkin :). Eihän jun3 -sijoituksella nyt yleensäkään ole asiaa neljän parhaan joukkoon PN-luokassa, mutta ei Maya varmaan muutenkaan olisi ollut tämän tuomarin makuun, joka piti selkeästi vähän kookkaammista ja vahvemmista shelteistä.

Tosi kiva oli nähdä myös kaksi Mayan puolisiskoa Caprin edellisestä pentueesta! Mukavan oloisia shelttejä kummatkin!

Tässä vielä Mayan Beata Petkavican arvostelu Hyvinkään näyttelystä. Nyt on sitten junnuluokka korkattu!

9 kk, erittäin viehättävä ja feminiininen nuori narttu, hyvä luusto, feminiininen pää, oikeanlainen otsapenger, erinomaiset silmät ja kaunis ilme. Keskikokoiset korvat. Keskipituinen kaula. Hyvä rungon pituus. Keskihyvät (päivän sana oli medium) etukulmaukset, erinomainen rungon leveys ikäisekseen, hyvät kaarevat kylkiluut, erinomainen hännän pituus, erittäin runsas turkki, mutta minusta väri saisi olla hieman puhtaampi. Keskipituiset askeleet, takaliikkeet ovat yhdensuuntaiset, mutta hieman kapeat. Täydellisesti esitetty, hyvä luonne.